Alano Español

022578309_r
Alano Español
022696425_r
Alano Español
022498691_r
Alano Español
022663400_r
Alano Español

Alano Español

Alanolla on pitkä historia Espanjassa. On olemassa muutamia teorioita alanon alkuperästä, mutta todennäköisin on, että alano tuli 400-luvulla Pyreneiden niemimaalle ns. barbaariheimojen, Alanien, kanssa. Näin ollen alano olisi alauntin ([http://en.wikipedia.org/wiki/Alaunt]) ns. suora jälkeläinen. Vuonna 1350 kuningas Alfonso XI julkaisi hänen kirjansa "Book of Hunting", ja myöhemmin 1500-luvulla julkaistiin "Treatise of Hunting" (tuntematon tekijä). Molemmissa kirjoissa on yksityiskoihtaisesti kuvailtu alanoa.

Espanjalaiset tekivät tutkimusmatkoja, valloituksia ja asuttivat uusia maita ja alueita, ja heillä oli usein mukanaan alanoja. Tästä voi päätellä, että alanoa voidaan pitää monien molossirotujen yhtenä esi-isänä.

Alanot ovat aina työskennelleet tiloilla ja niitä on käytetty metsästämään isoja eläimiä. Koirien rakenne erosi niiden työtehtävien mukaan, ja tämä ero oli huomattava keskiajalla. Merkittävä aika alanoille oli renessanssin ja barokkin aikaan. Tuolloin on tehty monia kuvauksia, veistoksia ja maalauksia alanoista.


Karjan paimennukseen ja taltuttamiseen käytetyt koirat olivat pienempiä, raskaampia ja olivat kiivasluonteisempia. Ne työskentelivät lyhyillä matkoilla, lähinnä karsinoissa ja ruohotasangoilla. Nämä koirat tunnetaan nimellä perro de toro.

Metsästykseen käytetyt koirat olivat pitkäjalkaisia koiria, joilla oli korkea kipukynnys ja olivat väsymättömiä. Nämä koirat tekivät pitkiä metsästysreissuja. Kuitenkin tuli muutoksia talouteen, aseiden yleistyminen ja vähempi tarve karjakoirille, joka aiheutti näiden koirien lähes täydellisen katoamisen 1900-luvulla. Vuodesta 1978 ryhmä intohimoisesti metsästäviä ihmisiä aloitti elvyytystyön alano españolin kevyemmästä ja pitkäjalkaisemmasta tyypistä. Suurin kanta löytyi Cantabriasta.

Muutamasta sadasta yksilöstä valittiin parhaat myöhempää kasvatusta varten. Alano hyväksyttiin roduksi Espanjan kennelliiton ([http://www.rsce.es/]) toimesta. Alano ei kuulu FCI:hin.

Alano on peloton, rohkea, vahva temperamenttinen, tasapainoinen ja lojaali omalle laumalleen. Sen älykkyys ja hyvä fyysinen rakenne tekee siitä loistavan työkoiran. Se soveltuu perhekoiraksi, mutta sitä täytyy kohdella määrätietoisesti. Se ei ole suvatsevainen niille, jotka katsoo epäilyttäviksi. Alano myöskin tunnetaan sen vahvasta puruvoimasta. Se puree koko leuoillaan ja pitää kiinni pitkän ajan.

Alano kehittyy psyykkisesti ja fyysisesti hitaasti. Se on täysin kehittynyt 2 - 3-vuotiaana ja tätä ennen se voi osoittaa epävarmuutta. Täysin kehittynyt alano reagoi kohteluun itsevarmuudella ja on peloton. Omistajalleen se on nöyrä ja on halukas oppimaan.

Hyvin moni alanoharrastaja haluaa huomauttaa, että alanojen leikit ovat rajuja. Niille leikkiminen on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta, ja ne samalla opettelevat metsästystä. Alanot pyrkivät leikkiessäänkin siis tähtäämään päähän, jolloin ottavat tiukan otteen nahasta ja riepottelevat. Ei ole siis ihme, että moni suosittelee alanolle kaveriksi toista alanoa. Alano vaatii aktiviteettia ja paljon liikuntaa, se ei ole pelkkä ns. remmikoira vaan tarvitsee irtioloa.

Uroksen säkäkorkeus on 58-63 cm ja narttujen 55-60 cm. Paino 35-45 kg. Väreinä sallitut ovat tiikerijuovainen ja keltainen kaikissa muunnoksissa, musta ja tiikeriraitainen, sudenharmaa, ja kaikki mainitut värit valkoisilla merkeillä.

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti