Brasilianterrieri

019869940_r
Brasilianterrieri
020502119_r
Brasilianterrieri
020062758_r
Brasilianterrieri
020830668_r
Brasilianterrieri

ROTUMÄÄRITELMÄ

BRASILIANTERRIERI (TERRIER BRASILEIRO) Ryhmä: 3 FCI:n numero: 341Hyväksytty: FCI 20.1.1998, SKL-FKK 2.12.1998Alkuperämaa: Brasilia

KÄYTTÖTARKOITUS: Pienriistan metsästykseen käytettävä koira, vahti- ja seurakoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Brasilianterrierin esi-isät eivät ole kotoisin Brasiliasta. Viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alussa useat nuoret brasilialaiset opiskelivat eurooppalaisissa yliopistoissa, etenkin Ranskassa ja Englannissa. Usein nämä nuoret avioituivat ulkomailla ja kotiin palatessaan heidän vaimonsa toivat mukanaan pieniä terrierityyppisiä koiria. Nuoret perheineen palasivat maatiloille, joilta he olivat lähteneet. Pieni koira sopeutui maatilan elämään ja risteytyi paikallisten koirien kanssa. Näin muotoutui uudentyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana. Kun suuret kaupungit kehittyivät, niiden komeat kaupunkikeskukset houkuttelivat maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Siten pieni koira joutui kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, solakka ja tasapainoinen koira, jolla on kiinteä, mutta ei liian raskas rakenne. Neliömäisessä rungossa on kauniisti kaartuvat linjat, jotka erottavat sen suoralinjaisesta sileäkarvaisesta kettuterrieristä.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Väsymätön, tarkkaavainen, toimelias ja innokas; ystävällinen ja hyväntahtoinen tuttuja kohtaan.

PÄÄ: Ylhäältä katsottuna kolmion muotoinen, tyvestään leveä; korvat ovat kaukana toisistaan; pää kapenee huomattavasti silmistä lähtien kohti kirsua. Sivulta katsottuna pään ylälinja nousee hieman kirsusta kohti otsapengertä, on jyrkkä silmien välissä ja kaartuu hieman kohti niskakyhmyä. KALLO-OSA: Kaareva; otsa on kohtalaisen litteä. Ylhäältä katsottuna kallon sivut kaartuvat silmiä kohti. Etäisyys silmän ulkokulmasta korvan kiinnityskohtaan on sama kuin silmien ulkokulman väli. Otsauurre on hyvin kehittynyt.

OTSAPENGER: Korostunut.

KIRSU: Kohtalaisen kehittynyt ja väriltään tumma. Sieraimet ovat avarat.

KUONO-OSA: Ylhäältä katsottuna silmien ulkokulmasta kirsun kärkeen tasakylkisen kolmion muotoinen. Kuono on voimakas ja silmien alta hyvin meislautunut, hieman laskeva kuonon tyvi korostaa otsapengertä.

HUULET: Kuivat ja tiiviit, ylähuuli on juuri ja juuri alahuulen päällä peittäen hampaat. Suu sulkeutuu täydellisesti.

HAMPAAT / PURENTA: 42 hammasta, jotka ovat oikein sijoittuneet ja hyvin kehittyneet. Leikkaava purenta.

POSKET: Kuivat ja hyvin kehittyneet.

SILMÄT: Sijoittuneet niskakyhmyn ja kirsun puoliväliin, kaukana toisistaan, silmien ulkokulman välinen etäisyys on sama kuin etäisyys silmän ulkokulmasta kirsun kärkeen. Silmät katsovat suoraan eteenpäin, ne ovat kohtuullisen ulkonevat ja kooltaan suuret. Kulmakaaret ovat hieman korostuneet. Silmät ovat pyöreähköt, avoimet ja eloisat; ilme on innokas. Sinisillä koirilla silmät ovat siniharmaat, ruskeilla ruskeat, vihreät tai siniset.

KORVAT: Kiinnittyneet kallon sivuille silmien kohdalle ja kauas toisistaan korostaen kallon leveyttä. Korvat ovat kolmionmuotoiset, teräväkärkiset ja asennoltaan puolipystyt, korvan kärki on taittunut kohti silmän ulkokulmaa. Korvia ei typistetä.

KAULA: Kohtuullisen pitkä ja tasapainoinen suhteessa päähän. Kaula liittyy sulavasti päähän ja runkoon. Se on puhdaslinjainen, kuiva ja ylälinjaltaan hieman kaareva.

RUNKO: Tasapainoinen ja neliömäinen, ei liian raskas. Ääriviivat ovat kauniin kaarevat.

YLÄLINJA: Kiinteä ja suora, laskee hieman säästä kohti lantiota.

SÄKÄ: Selvästi erottuva ja liittyy sulavasti eturaajoihin.

SELKÄ: Suhteellisen lyhyt ja lihaksikas.

LANNE: Lyhyt ja kiinteä, liittyy sulavasti lantioon.

LANTIO: Hieman viisto, hyvin kehittynyt ja lihaksikas; hännän kiinnitys on matala.

RINTAKEHÄ: Eturinta ei ole kovin korostunut, se on kohtuullisen leveä, jotta eturaajat liikkuvat vapaasti. Rintakehä on pitkä ja syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle. Rintalasta on pitkä, vaakatasossa ja kohtuullisen kaareva. Kylkiluut ovat kaarevat.

ALALINJA JA VATSA: Vatsalinja on hieman kaareva ja kohoaa takaosaa kohti, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin whippetillä.

HÄNTÄ: Matalalle kiinnittynyt ja lyhyt, typistetty toisen ja kolmannen nikaman välistä. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistämätön häntä on lyhyt, ei kintereisiin asti ulottuva, matalalle kiinnittynyt, vahva ja asennoltaan yläviisto, ei kierry selän päälle.

RAAJAT ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, melko kaukana toisistaan ja yhdensuuntaiset takaraajojen kanssa, jotka myös ovat suorat, mutta kauempana toisistaan.

LAVAT: Pitkät ja viistoudeltaan 110 - 120°.

OLKAVARRET: Suunnilleen lapojen mittaiset.

KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungon myötäiset, samalla korkeudella kuin rintakehän alalinja.

KYYNÄRVARRET: Suorat, hoikat ja kuivat.

RANTEET: Avoin kulmaus.

VÄLIKÄMMENET: Suorat ja hoikat.

KÄPÄLÄT: Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset, jäniksenkäpälän muotoiset, kaksi keskimmäistä varvasta ovat toisia pitemmät.

TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat voimakaslihaksiset ja kaikilta osin sopusuhtaiset; reidet ja sääret ovat hyvin kehittyneet.

REIDET: Hyvin kehittyneet ja lihaksikkaat.

POLVET: Kulmaus on tylppä.

SÄÄRET: Suhteessa reiden pituuteen ja leveyteen.

KINTEREET: Korkeat, kinnerkulma on tylppä.

VÄLIJALAT: Suorat.

KÄPÄLÄT: Tiiviit ja etukäpäliä pitemmät.

LIIKKEET: Tyylikkäät, vapaat, lyhyet ja nopeat.

NAHKA: Rungonmyötäinen ja kuiva, ei löysä.

KARVAPEITE KARVA: Lyhyttä, sileää ja ohutta, ei kuitenkaan pehmeää; pinnanmyötäistä ja rotan karvan tyyppistä. Iho ei näy karvapeitteen läpi. Karva on ohuempaa päässä, korvissa, kaulan alapuolella, eturaajojen sisä- ja alaosassa sekä reisien takapuolella.

VÄRI: Vallitseva pohjaväri on valkoinen, jossa on mustia, ruskeita tai sinisiä värialueita. Seuraavat tyypilliset ja rodunomaiset värimerkit tulee aina esiintyä: punaruskeat merkit silmien yläpuolella, kuonon kummallakin sivulla ja korvan reunoissa ja sisäpuolella. Näitä punaruskeita merkkejä voi olla muuallakin rungossa valkoisen ja värialueiden välissä. Päässä ja korvissa tulee aina olla mustaa, ruskeaa tai sinistä; päässä voi olla valkoinen ”pläsi” tai valkoiset merkit mieluiten otsauurteessa ja kuonon sivuilla, niin tasapainoisesti sijoittuneina kuin mahdollista.

KOKO JA PAINO SÄKÄKORKEUS: Urokset 35 - 40 cm, nartut 33 - 38 cm.

PAINO: Korkeintaan 10 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. - rakennevirheet - käyrät raajat - pitkä tai epätyypillinen karvapeite - puutteet tyypillisessä rodunomaisessa värityksessä - täysin pystyt korvat- liian voimakaslihaksiset tai liian löysät lavat.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:- vihaisuus tai arkuus- muunlainen kuin hieman viisto lantio- ylä- tai alapurenta- tasapainoisuuden puute, epätyypillinen rakenne.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

NÄIN KUVAISIN BRASSIA

Rodun rekisteröinnistä saakka pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen omaava brasilianterrieri on saavuttanut suosiota Suomessa niin monipuolisena harrastuskoirana kuin näyttely- ja lemmikkikoiranakin. Luontaisen uteliaisuutensa sekä energisyytensä vuoksi brasilianterrieri vaatii omistajaltaan aktiivisuutta, jotta koira saa kunnollisen peruskasvatuksen ja riittävästi sosiaalistamista sekä liikuntaa. Tällöin siitä tulee yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä seuralainen. Koirat ovat poikkeuksellisen oppivaisia ja ketteriä. Sopivat erinomaisesti agilityyn (Brasilian MM-joukkue) ja esim. sirkuskoiraksi (mm. Moskovan suuri sirkus käyttää niitä ). Myös tottelevaisuuskoe sopii brasilianterrierille. Rotu sopii myös raunioille. Palveluskoirakokeisiin koira ei tosin voi osallistua, koska rodulla ei ole PK-oikeuksia. Kotimaassaan Brasiliassa rotua ei kouluteta, vaan se toimii luonnostaan omalla reviirillään.

Ei pidä unohtaa, että brasilianterrieri on työterrieri, jolla on valmiudet erilaisiin työ- ja harrastusmuotoihin. Koira nauttii saadessaan oppia uusia asioita mutta tulee ottaa huomioon että se on poisvetäytyvä vieraita ihmisiä kohtaan ja toimii näiden sisäsyntyisten vaistojensa mukaisesti, jonka johdosta koira vaatii selkeän johtajan. Se ei onnistu tiukan auktoriteetin varassa, vaan vaatii kouluttajalta tasavertaista toveruutta koiraan.

Brasilianterrierin hallitseminen edellyttää kuitenkin määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä. Pienen ulkomuodon takana toimii herkkäaistinen ja kekseliäs koira, joka helposti tunnistaa heikompansa ja saattaa pyrkiä omassa laumassaan vallanpitäjäksi.

Brasilianterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulee ollaväsymätön, tarkkaavainen, toimelias ja innokas; ystävällinen ja hyväntahtoinen tuttuja kohtaan. Koira on eloisa ja vilkas. Tämä helppohoitoinen ja sitkeä koira omaa myös taistelutahdon. Kodin ja kotipiirin väsymätön vartija pysäyttää suurenkin tunkeilijan pelkäämättä. Kovalla haukunnallaan se pyrkii pysäyttämään uhan – tai saa tämän ainakin hämmennyksiin.

Arkoja ja / tai aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Näitä asioita arvosteltaessa huomioon tulee ottaa kuitenkin koiran kehitysvaiheet. Brasilianterrierin käytökseen vaikuttaa erittäin suuresti sen saama kasvatus. Ns. vapaata kasvatusta harrastettaessa ei lopputulos ole brasilianterrierin eikä omistajan kannalta hyvä, vaan tämän rotuinen koira tarvitsee selkeän kasvatuksen, jossa ihminen määrätietoisesti opastaa koiraa aivan luovutusikäisestä pennusta alkaen. Jalostustyössä tulee kiinnittää huomiota luonteeseen. Liian pehmeitä, teräviä ja heikon hermorakenteen omaavia yksilöitä ei tulisi käyttää jalostukseen, vaan koirien tulee olla tasapainoisia, hyvän hermorakenteen omaavia, helposti käsiteltäviä ilman liiallista kovuutta tai pehmeyttä.

Vaikka koiralla olisi taipumusta paimentamiseen ja/tai vahtimiseen nämä luonteenpiirteet eivät kuitenkaan saa olla liian dominoivia. Rodulle tavanomaisesta pidättyväisyydestä ei olekaan pitkä askel arkuutena ilmenevään liialliseen pidättyväisyyteen.

(c) http://brasilianterrierit.weebly.com/rodusta.html

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti