Dobermanni

019377018_r
Dobermanni
016734705_r
Dobermanni
020045549_r
Dobermanni
021870546_r
Dobermanni

Dobermanni on saksalainen, FCI:n 2 ryhmään (pinserit, snautserit ja molossityyppiset koirat) kuuluva keskikokoinen koirarotu. Rotu on yksi maailman tunnetuimmista, ja totuttu näkemään häntä ja/tai korvat typistettynä. Suomessa ja suuressa osaa Eurooppaa typistäminen on eläinsuojelulakien nojalla nykyään kielletty.

Ulkonäkö Dobermanni on keskikokoinen koira, säkäkorkeus uroksilla 68–72 cm, nartuilla 63–68 cm. Muodoltaan koira on lihaksikas. Pää on voimakas, kuono pitkähkö ja korvat ovat keskikokoiset. Paino uroksilla on noin 40–45 kg ja nartuilla noin 32–35 kg. Dobermannin väritys on musta tai ruskea, selvästi erottuvilla ruosteenpunaisilla merkeillä. Myös isabellaa ja sinistä väriä syntyy ajoittain, mutta ne värit eivät ole Euroopassa toivottuja. Yhdysvalloissa kasvatetaan kennelliiton kiellosta huolimatta jopa albiinodobermanneja, vaikkakin niillä on paljon terveysongelmia. Lyhyessä turkissa alusvillaa ei ole.

Luonne ja käyttäytyminen Rotumääritelmän mukaan dobermannin perusluonne on ystävällinen, itsevarma ja rauhallinen. Perheeseensä kiintyvä koira on myös lapsirakas, rohkea ja kova. Myös toimintakyky on tärkeä ominaisuus, edellyttäen että koiralta odotetaan ja vaaditaan hyvää ohjattavuutta. Ärtymiskynnys on kohtuullisen korkea ja koira omaa kohtuullisen terävyyden. Dobermanni on seura-, suojelu- ja palveluskoira.

Alkuperä Apoldan kaupungista kotoisin oleva Karl Friedrich Louis Dobermann (perimätiedon mukaan hän oli kaupungin koirarankkuri, ulosottomies ja veronkantaja) halusi käyttää työssään koiria jotka eivät olleet vain valppaita, vaan myös "pelottomia piha- ja kotikoiria". Hän kehitti kiinnisaamistaan koirista sopivan rodun, jossa oli niin kutsuttuja teurastajankoiria ja pinsereitä.

Voidaan uskoa, että rodun jalostaminen aloitettiin 1870-luvulla. Dobermanni on ainoa saksalainen koirarotu, joka kantaa ensimmäisen tunnetun kasvattajansa nimeä. Suuria kyseistä rotua jalostavia kenneleitä rodun perustamisen aikoihin olivat muun muassa von Thüringen ja von Grönland. On myös selvillä, että kaikki nykyisin elävät dobermannit kaikkialla maailmassa polveutuvat vuonna 1898 syntyneistä pentuesisaruksista Greif ja Graf Belling von Grönlandista. Nämä kaksi urosta ovat siis esi-isiä koko tämän päivän rotukirjolle.

Dobermannien historiassa on useaan kertaan sukusiitoksen avulla tavoiteltu vahvasti tiettyä ominaisuutta periyttäviä koiria. Näin myöskään niin sanottujen matador-urosten käyttö ei ole ollut harvinaista. Tietyissä vaiheissa jalostuksessa tarkkailtiin myös huomattavissa määrin ulkonäköseikkoja, luonteen merkityksen jäädessä taka-alalle.

Tämän rodun jalostushistoriaan mahtuu myös niin hyvän ulkomuodon kuin luonteenkin omaavia koiria, kuten Chico von Forell. Ottmar Vogelin mukaan Chicolla oli voimakas, vahvaluustoinen rakenne, sekä hyvä hermorakenne ja normaali dobermannille sopiva taistelutahto. Tällä koiralla oli merkittävä osuus tällaisten ominaisuuksien vakiinnuttamisessa nykyään vallitsevaan dobermannkantaan.

Terveystilanne Täysin perinnöllisistä vioista vapaata dobermannia ei ole vielä tähän päivään mennessä syntynyt. Rodulla esiintyy perinnölisiä sydänongelmia (DCM), silmäsairauksia sekä maksavikaa. Selvästi dobermannille ominaisia sairauksia ovat myös Wobbler-syndrooma ja kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi). Lonkka- ja kyynärdysplasian tilanne Suomessa on jalostustietojärjestelmästä etsittäessä tällainen: lonkkien tutkimustuloksia löytyy "D tai huonompi" tuloksella 92 koiraa. E-lonkkaisia koiria on neljä, mikä kertoo jo erittäin vakavasta lonkkien kehityshäiriöstä. Näin sairaita koiria ei missään nimessä tule käyttää jalostukseen. Sen sijaan vain kolmella koiralla löytyy 1/0 kyynärät, muut ovat 0/0. Sekä lonkista että kyynäristä terveitä, kuvattuja koiria Suomesta löytyy 230. Terveen koiran liikkeet ovat ilmavat ja matkaavoittavat. Nivelrikkoisella koiralla liikkeet ovat laahustavat ja melko jäykät.

LÄHDE: WIKIPEDIA, www.wikipedia.fi Lisätietoa: www.sdy.fi

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti