Etelävenäjänpaimenkoira

020667917_r
Etelävenäjänpaimenkoira
019157722_r
Etelävenäjänpaimenkoira
022693150_r
Etelävenäjänpaimenkoira
022711342_r
Etelävenäjänpaimenkoira

ETELÄVENÄJÄNPAIMENKOIRA

Yleistä

Etelävenäjänpaimenkoira on yksi Venäjän kolmesta owtcharka-rodusta. Alkuaan etelävenäjänpaimenkoira, josta tässä tekstissä käytetään lyhennettä etelävenäläinen ja SRO (South Russian Owtcharka) on kotoisin Crimeasta, Ukrainasta. Venäläinen sana "owtcharka" tarkoittaa lammaskoiraa. SRO on virallisesti venäjällä nimetty Youzhnorusskaya Owtcharkaksi, mutta yleensä kutsutaan etelävenäläiseksi tai yoozhakiksi. Se on leveä/iso koira, eloisa ja ketterä/vikkelä ja nopeaälyi-nen, jolla on erittäin voimakkaat lihakset. Minimikorkeus nartuilla on 62 ja uroksilla 65 cm. Maksimikorkeutta ei ole. Turkki erottaa etelävenäläisen kahdesta muusta (kaukasian- ja keskiaasianpaimenkoira) owtcharka-roduista. Karvapeite on pitkä (10-15 cm), jonka alla on pörröinen/karvainen/tuuhea alusvilla. Päällikarva tuntuu vuohen karvalta, väri on yleensä valkoinen, mutta jotkut SRO:t ovat harmaita tai beigejä tai valkoisia harmai merkeillä.

Alkuperä ja historia

1700-luvun puolivälissä Espanjan hallitus kumosi lain, joka kielsi Merienolampaiden viennin muihin maihin. Vuodesta 1797 lammaskatraita, joiden mukana oli lammaskoiria, myytiin Venäjälle. Pienet, takkuturkkiset lammaskoirat kiinnittivät pian Crimean tasankojen paimenien huomion. He huomasivat, että nämä olivat itsenäisiä ja väsymättömiä, mutta niiden ruumiinrakenteen takia ne olivat haavoittuvaisia saalistajia ankaraa venäläistä ilmastoa vastaan. Siksi näitä koiria "sekoitettiin" venäläisten koirien kanssa, jotta ne saavuttaisivat enemmän korkeutta ja voimaa. Tästä saatiin tulokseksi ketterä ja eloisa koira, hyvä puolustaja ja nopea liikkuja, jolla on hyvin vahvat leuat. Sopivana katraan vartijana ja huolehtijana etelävenäläinen saavutti ansaitsemansa arvostuksen. Venäjän armeijalla ja Venäjän valtiokenneleillä oli vuosikymmeniä yksinoikeus kasvattaa, jalostaa ja kouluttaa tätä uutta rotua. Niitä käytettiin usein vartiointityöskentelyyn yhdessä ihmisten kanssa, mutta vähitellen etelävenäläiset syrjäyttivät helpommin koulutettavat ja suositummat rodut, kuten mm. saksanpaimenkoirat. Nykyään muutamat "rotukerhot" Moskovassa ja sen lähistöllä ovat yrittäneet tehdä suosituksi sekä kansanomaistaa etelävenäläistä kotimaassaan. Tällä hetkellä tämän rodun yksilöitä on arviolta tuhat ja vain muutama näistä elää venäjän ulkopuolella.

Luonne ja käyttäytyminen

Etelävenäläiset ovat kaksi koiraa yhdessä ruumiissa; niillä on "kahdet kasvot" näytettäväksi maailmalle. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että ne jakavat maailman kahteen osaan: omaan ja toisten. Ne ovat itsenäisiä, älykkäitä, itsepäisiä, dominoivia ja uskollisia. Ne voivat olla hyvin rakastavia ja helliä, mutta vain halutessaan sitä itse. Niillä on vähän "miellyttämisen halua", ne ovat erinomaisia kumppaneita, mutta tekevät itse omat päätöksensä. Ei saa unohtaa, että tämä laji/rotu on valittu alkuperäiseen tehtäväänsä sen itsenäisen vartiointi- ja puolustuskyvyn vuoksi. Niiden piti myös ylläpitää järjestystä ilman ihmisen apua. Myös silloin, kun lampaiden täytyi juoda vettä, koirat varmistivat, että lampaat joivat pienissä ryhmissä, koska koko lauma kerralla olisi tuhonnut lähteen tai kaivon. Siksi SRO yhdistää synnynnäisen epäluulon ja puolustamisen kyvyn korkean "herkkyyden" (hienotunteisuuden) kanssa sekä selkeän lahjakkuuden tilanteen hallinnan kera. Tämä antaa sille psykologisen ylivallan/vaikutusvallan. Etelävenäläinen hyväksyy sen tosiasian, että hallitseva koira tai ihminen kontrolloi/käsittelee tilanteen. Kun se huomaa epävarmuutta, se käyttää tilanteen hyväksi ja vaatii johtajuuden itselleen.

Kasvatus, koulutus

Huolimatta tosiasiasta, että etelävenäjänpaimenkoirat ovat vahvatahtoisia, niistä voidaan kouluttaa hyviä kumppaneita. Niiden vartioimisvaistoa voidaan lisätä tai vähentää. Etelävenäläisenpennulle on erittäin tärkeää olla osa perhettä ja sen tarvitsee käydä läpi paljon sosialisoitumista. Tottelevaisuuskoulutus ei ole mikään luksuslisä, vaan välttämättömyys. Koulutus pitää aloittaa hyvin aikaisin, koska aikuiset koirat ovat jo liian voimakkaita ja liian isoja "korjattavaksi", kun koira on puolivuotias, se on jo muodostanut mielipiteensä perheenjäsenten arvojärjestyksestä ja se tietää oman paikkansa tässä asteikossa. Pennun pitää arvostaa sinua johtajanaan, siksi on välttämätöntä olla periksiantamaton eli tiukka ja johdonmukainen pentua kohtaan. Useimmat SROt yrittävät "kaapata vallan" ainakin kerran tai kaksi. Urokset ovat usein hallitsevampia kuin nartut, mutta nartut ovat hienovaraisempia lammaslaumalleen, jona ne usein näyttävät pitävän myös meitä, perhettään, jota se on myös valmis vartioimaan ja suojelemaan henkensäkin uhalla.

Hoito

Huolimatta niiden pitkästä valkoisesta turkista, etelävenäläisen hoito ei ole vaikeaa. Niitä pitää harjata kerran viikossa. Jo pienen pennun on opittava tottumaan tähän ja hyväksymään se. SROn turkki suojelee sitä kylmältä sekä kuumuudelta ja on "itsepuhdistuva". Jopa silloin, kun sää on sateinen ja kurainen, sen turkki on kuivuessaan lumivalkoinen (ja kaikki hiekka, multa ja muta on lattialla !) SROn karvaa voi kehrätä ja kutoa. Kudelmia on aikoinaan käytetty myös hoitokeinona reumatismin hoidossa).

Koko

Uroksen säkäkorkeus vähintään 65 cm, nartun vähintään 62 cm.

Rotuluokitus ja rotuyhdistys Suomessa

Suomessa etelävenäjänpaimenkoira kuuluu FCI:n roturyhmään 1 ja se luetellaan palveluskoirarotuihin, joka muotovalioksi saavuttamiseksi tarvitsee kolmen sertifikaatin lisäksi hyväksytyn luonnetestituloksen tai palveluskoirakokeen kolmannen palkinnon.

Laji
Intro_dog
Mainos
Logo-labyrintti