"aina" sama rotu. - Sivu 3 (Koirat > Yleistä keskustelua koirista)

11.07.2010 23.21
019670821_r
Viestejä: 717
Helsinki
Kyllä mä taidan tähän rotuun jämähtää, portugeeseihin siis. Ei ole tarvetta vaihtaa rotua, kun tässä rodussa vaan kaikki on kohdallaan omiin tarkoituksiini ja mieltymyksiini. Bichoni ei ole "se mun rotu" ollenkaan, vaikka Leevi onkin ihan huippuhieno persoona. Mutta en mene vannomaan mitään, voi olla että mulle joskus toinenkin bichoni tulevaisuudessa vielä tulee..
11.07.2010 23.25
022163058_r
Viestejä: 241
Kuopio
Tota isan viimestä kommentia tarkoitin, et jos koira ei vastaakaan edellistä ja sit "syrjitään", ei huomioida/kouluteta tai jopa annetaan pois.
Muokattu viimeksi: 12.07.10 01.05
12.07.2010 00.55
022655530_r
Viestejä: 773
Kotka

Mä en nyt oikee ymmärrä tota alotusviestiä. :D

Samaa rotuu en enää ota, en tykkää. Mutta kyl mä pystyisin ottamaa Santun kuoleman jälkeen jos haluisin.

12.07.2010 01.07
022480454_r
Viestejä: 1991
Kyllä. Mitä sitä suotta hyväksi todettua rotua vaihtamaan toiseen, vain sen takia että pelkää alkavansa vertailemaan sitä aiempaan.

Meiltä nyt löytyy kaksi lapinkoiraa talosta ja ehdottomasti haluan näitä jatkossakin :D!
<a href="http://sv.tinypic.com" target="_blank"><img src="http://i35.tinypic.com/2chruvs.jpg" border="0" alt="Image and video hosting by TinyPic"></a>
12.07.2010 01.10
022644852_r
Viestejä: 4119
Mynämäki
En usko että sitä kuitenkaan kovin helposti alkaa edelliseen vertailemaan. Vaikka se on samaa rotua, se on kokonaan eri koira, erilainen persoona. niinku tuhannesti toistettu, mitä hyväksi todettua, itelle sopivaa rotua vaihtamaan.
"Koirasi voi elää ihmisten kanssa ihmisten maailmassa, mutta sen vaistot kuuluvat silti koiralle" -Victoria Stilwell
12.07.2010 03.02
Sama rotu se on tähän asti ollut, ja luultavasti tässä pysytään. Porugeesin voisin ottaa toisenkin, mutta labradorinnoutaja on kuitenkin lähimpänä sydäntä (:
Muokattu viimeksi: 14.07.10 14.43
12.07.2010 03.09
000061539_r
Viestejä: 1206
En mäkään tiedä tajusinko ihan oikein tätä, mutta kyllä mulla tulee aina kääpiöpinsereitä olemaan, enkä todellakaan toivo, että ne olis luonteeltaan samanlaisia, kun Lenni x). Tipsuja tuskin enään Stiinan jälkeen tulee olemaan.
12.07.2010 08.35

Vastasin "kyllä". Ja millä perusteella? Siksi että olen ihastunut korviani myöten lempeään shelttiin, itsepäiseen mäyräkoiraan (jossa on sekoitus suomenajokoiraa) ja hieman höppänään cardiin.

Mutta itsekkin haluan kokeilla montaa rotua, mutta voisin kyllä joskus tulevaisuudessa hommata itselleni mäyriksen, sheltin ja cardin ja monia muita rotuja. Ja olen päättänyt, että joku kaunis päivä talooni astelee joku näistä edellä mainituista roduista. Kaikissa on sitä jotain, niinkuin monessa muussakin rodussa, mitä haaveilen.

12.07.2010 12.26
Tiuku kirjoitti:

Haluan kokeilla erillaisia rotuja, joten siksi otan eri rodun, enkä aina sitä samaa. Olen ollut kumpaankin tähän astiseen rotuun tyytyväinen. Seuraavaksi haluaisin kokeilla isoa, mutta epäilen ettei ainakaan äiti suostu ottamaan.

Tietenkin jos tulee sellainen rotu vastaan, joka tuntuu niin omalta eikä tahdo vaihtaa, niin siinä tapauksessa voisin ottaa saman. En ole kylläkään varma, pystyisinkö siihen, että otan saman rodun ja jos se sattuu muistuttamaan entistä kuollutta lemmikkiä, tulisi ikävästi muistot mieleen.

Jotenkin kuulostaa pahasti korvaan sana "kokeilla" eri rotuja. Jos ihminen joka kerta ottaa erilaisia rotuja itselleen, niin varmasti eteen tulee jossain vaiheessa rotu joka ei sovi alkuunkaan itselleen. Mitä tälle koiralle tehdään silloin?

http://mossarit.webs.com/
12.07.2010 12.49
022142292_r
Viestejä: 1492
Helsinki

Maailmasta löytyy loppujen lopuksi aika vähän rotuja, joita ihan oikeasti haluaisin. Eli koska mulle ei riitä se yksi koira kerrallaan (paitsi jos elämäntilanne pakottaa) niin jos mun rotuvaatimukset tällaisina pysyy, niin multahan loppuisi rodutkin jossain vaiheessa kesken.

Eiköhän tuo muutenkin mun tilanteessa ole huomattu, että olen aika rotu-uskollinen. Villakoira on paras koira. (Please, älkää kommentoiko viimeistä lausetta mitenkään.)

Life is like a dog sled team. If you ain't the leading dog, the scenery never changes. -Lewis Grizzard
12.07.2010 12.59
022377168_r
Viestejä: 319
Helsinki
Nola kirjoitti:
Tiuku kirjoitti:

Haluan kokeilla erillaisia rotuja, joten siksi otan eri rodun, enkä aina sitä samaa. Olen ollut kumpaankin tähän astiseen rotuun tyytyväinen. Seuraavaksi haluaisin kokeilla isoa, mutta epäilen ettei ainakaan äiti suostu ottamaan.

Tietenkin jos tulee sellainen rotu vastaan, joka tuntuu niin omalta eikä tahdo vaihtaa, niin siinä tapauksessa voisin ottaa saman. En ole kylläkään varma, pystyisinkö siihen, että otan saman rodun ja jos se sattuu muistuttamaan entistä kuollutta lemmikkiä, tulisi ikävästi muistot mieleen.

 

Jotenkin kuulostaa pahasti korvaan sana "kokeilla" eri rotuja. Jos ihminen joka kerta ottaa erilaisia rotuja itselleen, niin varmasti eteen tulee jossain vaiheessa rotu joka ei sovi alkuunkaan itselleen. Mitä tälle koiralle tehdään silloin?

Ymmärrän periaatteessa hyvin Tiukun kommentin kokeilusta. Meillä on kolme aivan erilaista koiraa – noutaja, seurakoira ja paimenkoira – ja minusta on ollut äärimmäisen avartavaa omistaa kolme jo käyttöominaisuuksiltaan lähtökohtaisesti erilaista koiraa. Minkä lisäksi kaikki kolme ovat luonnollisesti yksilöinä aivan erilaisia, rotujensa ääripäitä ainakin kaksi ensimmäistä.

Nolan kysymykseen; eri rotujen kokeileminen, tai sanottaisiinko niihin tutustuminen, ei tarkoita sitä, että rotu valitaan sokkona tai sitä välineellistettäisiin sen enempää kuin samassa rodussa pysytellessä. Uskaltaisin epäillä, että kaikille ei ole sattunut omalle kohdalleen heti ensimmäiseksi koiraksi juuri Sen Oikean rodun edustaja, jolloin on järkevääkin vaihtaa rotua. Mielestäni minkä tahansa uuden rodun edustajan ottaminen on aina kokeilua, koska vaikka miten tutustuisi yksilöön yleisten rotuominaisuuksien ja sen lähisukulaisten kautta, elämä on arpapeliä. Milloinkaan ei voi tietää, millaisen koiran tarkalleen lopulta saa, teki kuinka huolellisen pohjatyön tahansa.

Elämäntilanteet ja toiveet karvakaverin ominaisuuksista voivat myös muuttua. Viisi vuotta sitten cavalier oli juuri sitä, mitä halusin, mutta nyt en ottaisi toista saman rodun yksilöä. Paimenkoira taas ei olisi ollut alkuunkaan oiva valinta niihin aikoihin. Vaikka cavalierini ei ominaisuuksiltaan sovi elämäntyyliimme täydellisesti, ei se yhtään himmennä sen arvoa rakkaana ystävänä. "Mitä tälle koiralle tehdään silloin?" on mielestäni kummallinen kysymys – ei mitään sen ihmeellisempää kuin sopivammallekaan koiralle. Sovitetaan oma elämä vastaamaan koiran tarpeita.

Muokattu viimeksi: 12.07.10 13.02
http://suppilo.blogspot.fi
12.07.2010 13.55
Susu kirjoitti:
Nola kirjoitti:
Tiuku kirjoitti:

Haluan kokeilla erillaisia rotuja, joten siksi otan eri rodun, enkä aina sitä samaa. Olen ollut kumpaankin tähän astiseen rotuun tyytyväinen. Seuraavaksi haluaisin kokeilla isoa, mutta epäilen ettei ainakaan äiti suostu ottamaan.

Tietenkin jos tulee sellainen rotu vastaan, joka tuntuu niin omalta eikä tahdo vaihtaa, niin siinä tapauksessa voisin ottaa saman. En ole kylläkään varma, pystyisinkö siihen, että otan saman rodun ja jos se sattuu muistuttamaan entistä kuollutta lemmikkiä, tulisi ikävästi muistot mieleen.

Jotenkin kuulostaa pahasti korvaan sana "kokeilla" eri rotuja. Jos ihminen joka kerta ottaa erilaisia rotuja itselleen, niin varmasti eteen tulee jossain vaiheessa rotu joka ei sovi alkuunkaan itselleen. Mitä tälle koiralle tehdään silloin?

Ymmärrän periaatteessa hyvin Tiukun kommentin kokeilusta. Meillä on kolme aivan erilaista koiraa – noutaja, seurakoira ja paimenkoira – ja minusta on ollut äärimmäisen avartavaa omistaa kolme jo käyttöominaisuuksiltaan lähtökohtaisesti erilaista koiraa. Minkä lisäksi kaikki kolme ovat luonnollisesti yksilöinä aivan erilaisia, rotujensa ääripäitä ainakin kaksi ensimmäistä.

Nolan kysymykseen; eri rotujen kokeileminen, tai sanottaisiinko niihin tutustuminen, ei tarkoita sitä, että rotu valitaan sokkona tai sitä välineellistettäisiin sen enempää kuin samassa rodussa pysytellessä. Uskaltaisin epäillä, että kaikille ei ole sattunut omalle kohdalleen heti ensimmäiseksi koiraksi juuri Sen Oikean rodun edustaja, jolloin on järkevääkin vaihtaa rotua. Mielestäni minkä tahansa uuden rodun edustajan ottaminen on aina kokeilua, koska vaikka miten tutustuisi yksilöön yleisten rotuominaisuuksien ja sen lähisukulaisten kautta, elämä on arpapeliä. Milloinkaan ei voi tietää, millaisen koiran tarkalleen lopulta saa, teki kuinka huolellisen pohjatyön tahansa.

Elämäntilanteet ja toiveet karvakaverin ominaisuuksista voivat myös muuttua. Viisi vuotta sitten cavalier oli juuri sitä, mitä halusin, mutta nyt en ottaisi toista saman rodun yksilöä. Paimenkoira taas ei olisi ollut alkuunkaan oiva valinta niihin aikoihin. Vaikka cavalierini ei ominaisuuksiltaan sovi elämäntyyliimme täydellisesti, ei se yhtään himmennä sen arvoa rakkaana ystävänä. "Mitä tälle koiralle tehdään silloin?" on mielestäni kummallinen kysymys – ei mitään sen ihmeellisempää kuin sopivammallekaan koiralle. Sovitetaan oma elämä vastaamaan koiran tarpeita.

Kuten sanoin jo, minusta kuulosti pahalta sana "kokeilu" tuossa asiayhteydessä, en siis ole väittänyt etteikö eri rotua voi ottaa mutta itse sana sävähti korvaani pahasti. Minusta tutustuminen ja kokeilu tässä asiassa on hieman eri, tutustuminen johonkin rotuun tarkoittaa minulle ainakin sitä että olen tutustunut rotuun jo ennen sen hankintaa ihan siis eri yksilöihin jne. Kokeilu jossakin rodussa kuulostaa omaan korvaan enemmänkin sellaiselta "nooh, jos nyt kokeilis tota sakemannia että millanen se olis ku tuo edellinen kultsi kuoli" ja hankitaan vaan se saku sitten.

Minä ymmärrän täysin sen että elämän aikana omistaa erilaisia rotuja jotka poikkeavat toisistaan, en ole muuta väittänytkään. Mutten ymmärrä sitä että joillakin on sitten elämän aikana kymmeniä eri rotuja vain koska on halunut kokeilla kaikkea. Tiedän tällaisia tapauksia. Kyllä minäkin penskana haaveilin omistavani ties mitä rotuja, ja edelleen haaveilen vaikka mistä mutta tuskin kovin montaa eri rotuista tulee olemaan.

Meillä on ollut noutajia sekä molosseja. Ihan yöt ja päivät. Ja noutajat eivät ole minun juttuni. Ihan oma eka koirani oli tanskandoggi, ja se oli alusta asti se Oikea. Varmaan juuri siksi kun olin asiaa suunnitellut kauan ja perehtynyt rotuun enemmän kuin muutaman kuukauden.

"Mitä tälle koiralle tehdään silloin?" on mielestäni kummallinen kysymys – ei mitään sen ihmeellisempää kuin sopivammallekaan koiralle. Sovitetaan oma elämä vastaamaan koiran tarpeita.
Jos tuo olisi kummallinen kysymys niin miksi sitten jatkuvasti tapahtuu niitä tapauksia, missä perheeseen on otettu täysin väärä koira ja sitten se lopetetaan tai anentaan kiertoon? Usko tai älä, harmillinen moni ei sovita omaa elämäänsä vastaamaan koiran tarpeita. Kuten jo aiemmin sanoin, tiedän tapauksia missä on "kokeiltu" eri rotuja ja sitten niitä on kertynyt hyvin paljon elämän aikana ja joukkoon mahtuu tapauksia joissa se väärä valinta on heitetty menemään.

http://mossarit.webs.com/
12.07.2010 14.14

Jos rotu tuntuisi omalta niin miksipä ei sitä voisi hankkia uutta koiraa samaa rotua.

Kuitenkaan esim. hirvikoiraa en enää hankkisi (joka minulla aiemmin oli) koska uusi hirvikoira ei luultavasti pysyisi pihassa irti, olisi niin rauhallinen, miellyttämisenhaluinen ja hiljainen mitä vanha koiramme oli. Koska rotu on mikä on ja meille osui aikamoinen poikkeustapaus aiemmin..

Toista havannalaista en enää hankkisi sen turkin, haukkuherkkyyden ja jästipäisen luonteen vuoksi.

Mutta Amerikanakita on kyllä sulattanut sydämmeni ja voisin kuvitella tätä rotua omistavani vaikka lopun ikääni

12.07.2010 14.19
022377168_r
Viestejä: 319
Helsinki

^^ Juu, uskon ja tiedän itsekin tapauksia Mutta lähtökohtaisesti rotujen kokeileminen ei ole mielestäni huono asia, vaan ongelmat löytyvät aivan muualta näiden koiransa kiertoon laittavien ihmisten suhteen. Silloin ei koira usein sovi perheeseen lainkaan, oli se sitten chihu tai dobermanni. Varsinkin, jos epäsopivaan koiraan reagointitapa on kuvailemasi, en usko, että sopivaa rotua tällaisille ihmisille on olemassakaan. Toisaalta en osaa yksioikoisesti pitää koiran antamista toiseen kotiin huonona asiana – esimerkiksi saman perheen alituiseen tappelevat koirat on mielestäni reilua erottaa ja tiedän perheitä, joissa näin on toimittu ja toinen koirista asuu nyt lähisukulaisilla.

Minä taas voisin hyvinkin kuvitella omistavani elämäni aikana kymmenen eri rotua, eri aikaan toki. Ja kyllä, haluan vielä joskus kokeilla elämää esimerkiksi terrierin kanssa. En usko, että rotujen lukumäärä tai uteliaisuus ja tiedonjano uusien kokemusten suhteen tekee kenestäkään yhtään sen huonompaa koiran omistajaa, kunhan kyseiset asiat eivät tapahdu koirien hyvinvoinnin kustannuksella.

"Mie haluun tän, tän ja tän"-lapset tai vähän vanhemmatkin ovat tietenkin asia erikseen.

Muokattu viimeksi: 12.07.10 14.23
http://suppilo.blogspot.fi
12.07.2010 14.24
022507210_r
Viestejä: 1849
Mikkeli

Ymmärrän todellakin niitä, joille se yksi ja ainoa rotu on se oikea. Itselläni ei ole mitään sitä vastaan. Mitäs sille mahtaa, jos kyseinen rotu on vallloittanut koko sydämen, eikä halua enää ottaa eri rotuista koiraa.

Uskon kuitenkin, ettei beagle tule olemaan se minun rotu, vaikkakin niillä tulee olemaan aina paikka sydämmessäni. Tai eihän sitä tiedä, miten metsästys alkaa itseänikin kiinnostaa.

http://piikelipoika.blogspot.com/
12.07.2010 14.31
021928141_r
Viestejä: 331
Jyväskylä
Mua ärsyttää kun elämä ei riitä niihin kaikkiin rotuihin joita mä haluaisin :) Vaikka olen todella tyytyväinen mun rotuvalintaan..
12.07.2010 16.49
020473663_r
Viestejä: 285
Kajaani
Ei mua haittaa jos jollakin on aina sama rotu :) en ymmärrä mitä väärää siinä edes olisi? Ite pidän hirmusesti tollereista, ja se on minulel täydellinen rotu! Joskus kyllä tahtoisinkin toisen:D mutta kyllä olisi monta muuta rotua jonka haluaisin: aussien oon halunnut jo kauan mutta nyt se on hiipunut hieman poijes, ehkä se ei olekkaan niin hyvä rotu mulle, kuitenkin paimenkoira, mutta silti kuuluvat lempparirotuihin + bordercollie! aivan ihana:) Mutta tällä hetkellä jos saisin valita pennun se oli näistä jonkunrotuinen: lk.collie tai tolleri + joku pienempikin koira olisi hyvä , esim havannankoirat ovat ihania ja tykkään kanssa jenkeistä ja cockereista :D semmonenkin olis kiva, niitä rotuja on vaan niin paljon ja niin ihania :)
12.07.2010 18.18
Susu kirjoitti:

"Mie haluun tän, tän ja tän"-lapset tai vähän vanhemmatkin ovat tietenkin asia erikseen.

Tällainen tunne mulle tuli alunperin siitä Tiukun tekstistä.. =D

Siis mullakin on rotuja useampi mitä voisin kuvitella omistavani elämäni aikana, mutta lähes kaikki ovat molossikoiria joten mitään suurempaa harppausta ei ole tulossa. Salaisia haaveitani ovat sitten mm. bouvier ja suursnautseri, jotka hyvinkin voisin omistaa joskus tulevaisuudessa vaikka ihan eri kastiin kuuluvatkin. Mutta tanskandoggi ja alano on aina ne joita tulee olemaan aina.

http://mossarit.webs.com/
12.07.2010 18.45
021714062_r
Viestejä: 4370
Hämeenlinna

Aivan varmasti minulla tulee olemaan jossakin vaiheessa toinen belgi, mutta ehkä eri muunnos. Ensimmäinen ajokoiramme täytti jo 10v, seuraava ajokoira on 6v (edellisen pentu) ja vielä tuli kolmas ajokki nyt 2v.

Jos pitää rodusta niin miksei.

Se mikä ei tapa, se tappo melkein.
12.07.2010 19.25
022429259_r
Viestejä: 107
Jyväskylä
Leia kirjoitti:
Kyllä mä taidan tähän rotuun jämähtää, portugeeseihin siis. Ei ole tarvetta vaihtaa rotua, kun tässä rodussa vaan kaikki on kohdallaan omiin tarkoituksiini ja mieltymyksiini.

Näin :)

12.07.2010 22.56
022518505_r
Viestejä: 2430
Vantaa
Kyllä mä ainakin olen tähän aussieen sen verran paljon tykästyny, etten ihan heti mee muita rotuja miettimään. Ihan hyvin voisin siis "aina" ottaa saman rodun edustajan. Tää aussie ku kuitenki kokonaisuudessaan on sellanen ittelleni sopiva ja hyväksi harrastus-kaveriksi todettu rotu, joten miksi harkita muita rotuja joista ei varsinaisesti ole käytännössä mitään kokemusta. Onhan sitä toki tullu muutamiin otteisiin mietittyä muita saman tyylisiä rotuja, ja ehkä sitten joskus sellaisiakin tulee olemaan, muttei kyllä nyt vielä piiiiiitkiin aikoihin. Olen ns. jämähtänyt tähän rotuun, ja ihan mielelläni olenkin : D
Whatever comes our way, whatever battle is raging inside us, we always have a choice
13.07.2010 16.55
021337981_r
Viestejä: 13
Jyväskylä

En pystyisi ottamaan varmastikkaan mitään koiraa vähään aikaan sitten kun mikistä aika jättää Mikki on perheen jäsen ei sitä pystyisi korvaamaan MILLÄÄN. Mutta olen huomannut että russelit taitaa olla se oma rotu : ) Toki haluasin kokeilla kiinanharja koiraa ja chihua ja sitten jonkun valtavan koiran joskus aikuisena jos asuisin oma kotitalossa : )

13.07.2010 18.10
voisinhän mä samanrotuisen ottaa, koirat ovat kumminkin niin yksilöitä.
biisonit eivät vaan taida olla ihan se mun rotu, seuraava koira ei taida olla biisoni.
13.07.2010 21.40
021308940_r
Viestejä: 263

Voisin kyllä samanrotuisen ottaa vielä joskus, enkä usko että alkaisin vaatia siltä samoja ominaisuuksia kuin esim. Vallelta, mutta uskon että tuo koira muistuttaisi minua Vallesta ehkä ulkonäön tai jonkin luonteenpiirteen osalta.

Luulen että joskus joku on ottanut heti uuden koiran poismenon jälkeen uuden samanrotuisen koiran, ja alkanut kohdella ja vaatia sitä kuin edellistä koiraa, tällöin koiran ei anneta olla oma itsensä vaan tehdään siitä korvike.

Toisille vain sama rotu on se paras mahdollinen ja hyväksi koettu.

Niin ja varmaan tuosta ei oikein tajua mitään, hyvä että itse melkeinpä tajuan :D

29.2.2008 Valle & 19.2.2010 Vilppu ♥
13.07.2010 22.06
021889704_r
Viestejä: 1520
jos kriteerit ovat samat kuin edellistä koiraa ottaessa ja rotu on tuntunut sopivalta, niin sama rotu on aika luonnollinen vaihtoehto. musta kaikki koirat on kuitenkin ihan yksilöitä, ei voi saada kahta samanlaista. jos koiria alkaa keskenään vertailla, niin sen tekisi luultavasti vaikkei kyseessä olisikaan sama rotu. saahan se uusi koira vanhasta muistuttaa, minä ainakin muistelen vain lämmöllä.
13.07.2010 22.22
022680611_r
Viestejä: 983
Janakkala

En tiedä olenko jo tänne kirjoitellut, mutta mutta..

Eli Rickyn kuoleman jälkeen otin melkeinpä heti Ruusan, enkä kokenut sitä mitenkään pahasti. Ei mulla todellakaan ollut samat odotukset kuin Rickyltä, enkä verrannut uutta tipsuani entiseen.

Ja tätä aina sama rotu "ongelmaa" on mullakin esiintynyt. Ensin oli tipsu, sitten toinen tipsu, sen jälkeen tuliki groenendael, sitten chowi ja taas tipsu. Eli aika tips-painotteista, vaikka välissä jotain muita ollutkin. Ja jos tipsut on mun juttu, niin mikäs siinä, jos samanrotuisen koiran ottaa.

Chowi on lahjomaton.
14.07.2010 09.59
022570892_r
Viestejä: 672
Lahti

Kyllä voisin ottaa toisen samanrotuisen mutta kieltämättä välillä voisi hetkellisesti pamahtaa uuden pennun kanssa mieleen että "kyllä se meidän edellinen koira oppi tämän asian paljon helpommin jne.". Kyllä varmasti jokainen on joskus verrannut koiraansa muiden koiriin vaikkei saman rotuisiakaan edes olisi. Varmasti tulisin itsekkin vertaamaan aina välillä edelliseen koiraan mutta minä tiedostan sen että jokainen koira on yksilö. Eivät kaikki koirat opi asioita samalla tavalla eivätkä käyttäydy aina samalla tavalla. Minä en sinänsä nää siinä ongelmaa jos vain vertaa edellistä koiraa uuteen tulokkaaseen se on sitten eri asia jos on kuvitellut että koko rodussa kaikki koirat ovat samanlaisia kuin oma entinen koira. Eli jos pitää mielessään sen että kaikki koirat ovat yksilöitä niin en näkisi mitenkään vaikeaksi ottaa toista samanrotuista koiraa...

Minä tulen varmaankin aina pysymään molosseissa mutta rotu saattaa vaihtua matkalla kuka tietää..

Muokattu viimeksi: 14.07.10 10.01
Mastiffi mikä ihana leppoisa jättiläinen
14.07.2010 10.18
022523476_r
Viestejä: 1671
Suomussalmi

Vastasin kyllä, koska siperialais-lukema ei ole jäämässä kahteen. Ja vertaan koiria rodusta riippumatta keskenään; tuo tekee tuon eritavalla, tuo oppi nopeampaa, tuo ei tykkää siitä, tämä taas tykkää siitä. Eikä se mulle tuo vertailu ole semmoista, että kumpi on parempi. Vertailenhan tuota ihmisiäki, itseni mukaanluettuna!

Huskyt on yleisesti ottaen kaikki samantyylisiä vetäjiä, samojedia tai malamuuttia on vaikeampi sippevaljakkoon sijottaa kokonsa ja vauhtinsa vuoksi. Ja sipet nyt sattuu olemaan niin monipuolisia koiria että niistä en hevillä luovu :)

Huskies do whatever they want - and I'll do whatever they want.
18.07.2010 12.52
022700653_r
Viestejä: 1132
Mäyräkoira on ehkä se omin, rotu, seuraava koira tosin joku muu (paimen luultavasti), mäyräkoiria toivottavasti tulee aina olemaan. Ja mä vertaan siinä määrin Leidiä ja Sokkaa, kun Sokasta löytyy niin paljon samoja piirteitä (napatyrä,ahneus,virkeys,auringon otto yms.yms.)
"Jos sä et nyt lähe vetää niin mä otan Sokan irti!"
18.07.2010 13.17
022507210_r
Viestejä: 1849
Mikkeli
Fia// Juuripa näin. Vaikka sairaita ovatkin, mitäs sille mahtaa jos joku rotu vain valloittaa koko sydämen ja haluaisi siinä rodussa pysyäkin.
http://piikelipoika.blogspot.com/

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti