Pennun valinta pentueesta - Sivu 8 (Koirat > Pennut)

28.04.2013 22.48
000102884_r
Viestejä: 4119

Mä iskin aluksi silmäni yhteen kolmesta narttupennusta, mutta sitte aloin hirveesti tykkäämään tästä ainoasta uroksesta, vaikka vaalea onkin. Tarkennuksena, en siis niin välitä hirveen vaaleista, enkä kaiken lisäksi oo tykänny piirrosta naamassa(piirto on kyllä niin ohut, että varmaan katoaa), mutta tämä pikkumies varasti sydämen. Mentiin viikko sitten näitä katsomaan ja kyllä se siinä sitten varmistui, että uros tulee meille. Urosta oltiin seuraavaksi koiraksi kaavailtukin, mutta periaatteessa ihan sama, jos vaan muuten natsaa.
 

26.11.2013 18.12

Mummo kuulemma valitsi pentueesta juuri Murun, koska se oli värityksensä puolesta niin poikkeava (sen sisarukset olivat tuhkanharmaita) ja se oli kuulemma kaikkein pienin, reppanin ja tyhmin. :D Kaipa sekin on joku peruste valita pentu.

Tänään kävimme katsomassa suomenlapinkoiran pentuja Anjalassa. Narttuahan olisimme toivoneet, mutta olivat kaikki varattuina, joten jäljellä oli kolme urosta. Yksi pikimusta valkoisella hännänpäällä, yksi suklaanruskea mustalla kuonolla ja yksi riistan värinen valkoisilla varpailla. Sieltä varasimme sitten tämän riistan värisen, oli kyllä niin sympaattinen ja valloittava tapaus. (: Nyt odotellaan viikkoa 52, jolloin ovat luovutusiässä. Juuri sopivasti jouluksi!

It can't rain all the time.
26.11.2013 18.27

Itsellä kävi vähän hassusti, sillä pentua ei itse käytännössä valittu. :) Ainoa narttu pentueesta ja muutaman sattuman kautta päätyi mulle sijoitukseen ystävältä, niin ei siinä suoraansanottuna hirveästi tullut mietittyä luonnetta ja sopivuutta. Pennun ja vanhemmat näin itse ekaa kertaa vasta koiraa hakiessa. Pentueen vanhemmista olin kuullut muilta ihmisiltä sen verran, että ovat tosi kivaluonteisia ja kasvattaja sanoikin Sammelin olleen pentueen napakoin. Ei ole kyllä onneksi tullut yhtään aihetta katumiseen, vaan neiti on niin luonteeltaan kuin muiltakin piirteiltään juuri kaikkea, mitä toivoa voisin. En tiedä, uskaltaisinko ihan samanlaisella riskillä ottaa toista koiraa, mutta tosiaan oli sen verran yllätys tämä ajankohta (pentua/seuraavaa koiraahan olen jo ties miten monta vuotta suunnitellut ja tämäkin rotu on ollut harkinnoissa jo reilusti yli vuoden päivät, mutta koira piti tulla vasta parin vuoden pääastä), ettei siinä hirveästi aikaa arpomiselle jäänyt. 

Edellistä koiraa käytiin kyllä kasvattajalla parisen kertaakin katsomassa, muistaakseni valittiin kyseinen tapaus lopulta sitten ystävällisimmän ja suht rauhallisen luonteen takia. 

"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
26.11.2013 23.54
022478348_r
Viestejä: 4350
Muurame

Chihuissa ei juuri pääse valitsemaan, pentueet ovat niin pieniä. Lisäksi siitä johtuen kasvattajat eivät yleensä myy lupaavia narttupentuja ulkopuolelle. Meillä oli onnea että haluamaani pentueeseen syntyi edes 1 tyttö josta tuli vielä lyhytkarvainen kuten olin haaveillut. Zorro on kyllä niin super etten olisi voinut parempaa saada vaikka valinnanvaraa olisi ollut enemmänkin. Mutta onhan siinä eroa kun kaverini dalmisnartulla on 12 pentua ja hän pääsee valitsemaan 6 narttupennusta.

27.11.2013 05.32

Edellisellä sivulla (nro. 7) kirjoittelinkin jo siitä, miten Leo valittiin. Tämä nykyinen penskahan sitten meni sillä tavalla, että koska se oli enää nartuista vapaana siinä vaiheessa, kun asiasta kyselin ja kasvattajan puheiden perusteella sen luonne natsaa omiin tarpeisiini oikein hyvin (= tykkää ihmisistä muttei kuitenkaan suorastaan rrrrrrrrakasta niitä, paitsi tuttuja, kuten Leokin, ja on tosi hyvä "lukemaan koiraa" ja ottamaan kontaktia toisiin koiriin, mutta osaa myös jättää ne rauhaan tarvittaessa), niin se oli aika selkeä valinta sitten, että penska tänne tulee.

Kun aurinko nousee on pakko liikkua.
27.11.2013 07.01
000105754_r
Viestejä: 2691

Tuleva penska valitaan mitä luultavimmin värin ja ulkonäön perusteella, typpäämätön kun olisi tällä kertaa toiveissa. Se onkin se asia mikä on mietityttänyt jo pidempään että uskaltaako sen riskin ottaa, mutta kun mietin kasvattajan aikaisempia ja nykyisiä pentueita niin vaikka sokkona ottaisi niin on se silti sen arvoista. :P Jos kasvattaja jättäisi koko pentueen typistämättä, tilanne olisi ihan toinen, mutta aina ei voi voittaa.

27.11.2013 10.19
022671581_r
Viestejä: 2230
Joensuu

Me päädyttiin Axuun lähinnä sen luonteen takia. Uroksia oli pentueessa 2 kpl ja oltiin päätetty, että otetaan uros. Toinen pennuista oli musta vaalein merkein ja toinen punaharmaa (Axu). Molemmat olisivat värin puolesta kelvanneet, joten sillä ei loppujen lopuksi ollut osuutta valintaan.

Pennut oli sillä hetkellä aika unisia, kun käytiin katsomassa niitä, eikä niiden luonteet päässyt tulemaan oikein esille. Ajomatkaa oli myös sen verran, että toista kertaa ei pentuja päästäisi katsomaan ennen hakumatkaa, joten kasvattaja kuvaili meille pentuja. Axu oli pennuista huomionkipein, mutta myös rauhallisin. Se oli kuulemma aina ensimmäisenä kaikkialla.

Kasvattaja sanoi, että haluaisi Axun päätyvän sellaiseen perheeseen, missä ei olisi muita koiria, koska se on on luonteeltaan niin seurallinen ja huomionkipeä. Toinen urospentu oli hieman varautuneempi ja riehakkaampi. Ihastuttiin Axun luonteeseen (tai siihen, millaiseksi kasvattaja oli sitä kuvaillut), ja päädyttiin sitten siihen, eikä kyllä olla kaduttu hetkeäkään. Nappiin meni kasvattajan kuvaus, Axu on luonteeltaan edelleen ihan samanlainen :D

Muokattu viimeksi: 27.11.13 10.26
30.11.2013 21.14

Waltin pentueeseen syntyi 4 tyttöä ja 3 poikaa. Minä iskin sieltä silmäni heti ainoaan orange roan -poikaan. Käytiin pentuja katsomassa ja Walt oli se, joka oli ensimmäisenä kupilla ja viimeisenä nukkumassa. Se hurmasi mut ihan täysin. 

Kasvattajat teki kuitenkin lopullisen päätöksen siitä, että mikä pentu menee mihinkin kotiin sen jälkeen, kun pentue oli pentutestattu. Niin siinä sitten kävi, että minä sain kun sainkin sen oman lempipentuni siitä pentueesta.

Minä kyllä luottaisin aika paljon kasvattajan valintaan siitä, mikä pentu käy kellekin. Kasvattaja pääsee kuitenkin seuraamaan sitä pentujen kasvua ja luonteiden muodostumistakin koko pentuajan ja jos pääsee vielä tapaamaan kaikki pentua haluavat ennen varsinaista luovustusikää ja pennunostaja vaan tuo kunnolla esille sen, että millaista koiraa ja minkälaiseen kotiin hän etsii, niin kyllä kasvattaja osaa valita oikean pennun pentueesta. Mulla ainakin meni kasvattajan valinta ihan nappiin :)

Koira edustaa kaikkea sitä mikä on parasta ihmisessä. (Etienne Charlet)
30.11.2013 22.01
022440713_r
Viestejä: 84

Meille on mahdollisesti tulossa villakoira, mut kun katoin pennun vanhempia jalostustietojärjestelmästä huomasin, et molemmilla on Distichiasis.. Onko siis järkevää ottaa pentu jonka molemmilla on distichiasis? Ja emällä vielä ektooppinen cilia..

 

apua kaivataan, vaikka ei tänne välttämättä kuuluiskaan :D

diamnodbichons.blogspot.com
30.11.2013 22.25
021541248_r
Viestejä: 4350
Muurame

Miksi ottaisit pennun pentueesta jossa on molemmilla vanhemmilla ikävä sairaus? Tai siis ylimääräisiä ripsiähän nuo ovat, eivät sen kummempia mutta niistä voi tulla todellinen kiusa jos asettuvat niin, että hankaavat koiran silmiä.

Ota ainakin kasvattajaan yhteyttä ja kysy, millä logiikalla on kaksi samaa potevaa koiraa laitettu yhteen? Hänellä voi olla hyvinkin hyvät syynsä toimia niikuin on toiminut ja silloin voit itse päätellä, onko syy sinusta kyllin hyvä.

01.12.2013 21.33
022678651_r
Viestejä: 4119
Mynämäki
rindeliini kirjoitti:

Mä iskin aluksi silmäni yhteen kolmesta narttupennusta, mutta sitte aloin hirveesti tykkäämään tästä ainoasta uroksesta, vaikka vaalea onkin. Tarkennuksena, en siis niin välitä hirveen vaaleista, enkä kaiken lisäksi oo tykänny piirrosta naamassa(piirto on kyllä niin ohut, että varmaan katoaa), mutta tämä pikkumies varasti sydämen. Mentiin viikko sitten näitä katsomaan ja kyllä se siinä sitten varmistui, että uros tulee meille. Urosta oltiin seuraavaksi koiraksi kaavailtukin, mutta periaatteessa ihan sama, jos vaan muuten natsaa.
 

Meillä nyt sitten on se narttu, johon ekana kiinnitin silmäni. Kasvattaja sanoi aluksi, ettei tästä tule "mitään"(nlyitä ajatellen) mutta tuli hieno kumminkin, vaikka räpylätassut onkin :D Kyllä vaan pitäis luottaa siihen fiilikseen, joka tulee kun pentuja ekan kerran katselee. Mun valinta perustui puhtaasti ulkonäköön ja väriin, koska kuvia siinä vaiheessa vaan katseltiin. Aivan ihana luonteisia ovat kyllä sekä uros(Pato) että Hana.

 

01.12.2013 22.31
022664936_r
Viestejä: 1996
Kemi

Patun valitsin kahden muun nartun joukosta aikoinaan. Kasvattaja suositteli mulle pentueen pienintä "näyttelykoiraksi", ihan vaan symmetrisen värityksen kannalta. Itse en pitänyt pennusta, koska se oli pienuuden lisäksi myös poissaoleva. Toinen pentu oli värivirheellinen(jos nyt oikein muistan) ja Patu oli täydellinen. Näyttelykoiraa siitä ei tullut, vaikka nuorena niin olisin halunnutkin, mutta nykysin tuo ei paljoo haittaa kun on kätsy muissa lajeissa.

 

http://kuuranketut.blogspot.fi
13.12.2013 11.31
020550152_r
Viestejä: 5
Vantaa
Saimme tietää uroksemme pentueesta sattumalta ja tuolloin emme varsinaisesti harkinnu siihen rakoo ottaa koiraa, toisin kuitenkin kävi ja en kadu päiväkää et tuo jäppinen tuli perheeseemme. Mieheni ilmoitti et nyt olisi mahdollisuus saada seropi pentu ja nimenomaa saada. Sanoin miehelleni et asiaa täytyy miettiä, mieheni tultua kotii olin jo tehny päätökseni, vaikka olin sanonut hänelle et mietin yön yli. Näin pennuista kuvia kun ne oli kolmen viikon ikäsii, sieltä heti osui pentueen ainoo brindle. Sanoin miehellleni et haluun nartun ja tuo brindle sattui ikäväkseni olemaa uros. Ennen luovutusikää näin pentuetta pari kertaa ja tuleva narttu oli aivan mahtavan luonteinen eli sopivan olonen perheeseemme. Luivutuspäivän tultua vastaa kävi hassusti tai ikävästi kummin sen nyt sitte ottaa. Henkikö kenellä nämä pennut ja emo oli oli luvannu kolme narttuu neljää eri paikkaa. Hän kysyi meiltä ja muilta narttujen haluajilta et käviskö uros. Muut ei halunnu ja me suostuttii sillä ehdolla ottaa uroksen jos saamme sen ihailemani brindlen. Tämä ihana brindle uros sit tuli meille lopulta. Kasvattaja kertoi sen olevan pikku kovis mut silti todella lempeä. En ole kyllä niin mahtavaa luonteesee törmänny elämässäni, tässä uroksessa on sitä jotai aivan mahtavaa mitä on vaikea sanoin kuvailla, ainakaa tarkasti. Pentuaika ja muutenki viimeset 3 vuotta on menny aivan mielettömän helposti. Nimesin uroksen Tigeriksi mut kutsumme sitä Tigruksi ja se nimi sopii sille tosi hyvin. Kasvattaja oli nimenny sen Tiikeriksi ja oli pennuista sen suosikki. Tigru ei pentuna tehny mitää tuhoja ja eipä kyllä ole senkää jälkee tehny ja nauttii toko-hetkistä sekä kaikesta uudeb oppimisesta. Tigrulla on todella pitkä pinna, ei räjähdä herkästi mistää, tulee kaikkien narttujen kaa toimee sekä useamman uroksenkin kanssa, vaikka sitä ei ole leikattu. Puistossa jos käydää ja siellä sattuu tulee jokin kahakka toisten koirien kesken nii Tigru menee välii puolustaa heikompaa osapuolta. Tigru on lempeä/ kiltti, uskollinen, ja tottelevainen. En olisi voinu uskoa 3,5 vuotta sitten et saan näin mahtavan koiran, elämäni olisi varmasti tylsempää ilman sitä eli olen nauttinu suuresti yhteisistä ajoistamme.
-Tikru-
13.12.2013 12.05
022704085_r
Viestejä: 916
Oulu

Oho, miekö en ollutkaan vielä kirjotellu tänne... :D

Kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa viittä pikkuruista villapöksyä, ne olivat alle 4-viikkoisia, eli eipä niistä juuri mitään vielä osannut sanoa. Silloin lähinnä tutustuin kasvattajaan ja pentueen emään ja sen edellisen pentueen narttuun, toisin sanoen varmistin, että uskallan kyseiseltä kasvattajalta koiran ylipäätään hankkia. 6-viikkoisina niistä kuitenkin näki jo luonnetta. Kaikki viisi olivat heti vastassa kun pentujen huoneeseen astuin. Pennuista yksi oli uros ja neljä narttuja, ja koska olin narttua vailla, uros oli automaattisesti poissa laskuista - olihan se kyllä jo varattukin. Nartuista pienimmän kasvattaja aikoi laittaa sijoitukseen, ja suurin ja "rauhallisin", erittäin punainen typy oli varattu. Sain siis valita kahdesta erittäin samanlaisesta nartusta omani, ja keskityin seurailemaan niitä. Ne olivat hyvin samankokoisia ja -värisiä, ja olivat pentueen villeimmät yksilöt, joten valinta oli erittäin vaikea. Punapanta vaikutti kuitenkin viihtyvän paremmin luonani, ja päätti jäädä leikkimään minun kanssa, vaikka kaikki muut neljä painivat keskenään nurkassa. Totesin siinä sitte kasvattajalle että "eiköhän tää punapanta oo minun".

Lähdin hakemaan omaani, kun pennut olivat 8-viikkoisia. Kasvattaja sanoi, että "kyllä sää ton vihreänki saat ottaa", ja erittäin tasaisia punapanta ja vihreäpanta olivat edelleen. Pohdin siinä sitten, että pitäisikö vaihtaa pentua, mutta tulin siihen tulokseen, että aivan sama kumman otan, hyviä vaihtoehtoja ne molemmat on. Punapanta lähti siis mukaani, kuten olin suunnitellutkin. Ja ihan mahtava tapaus tämä Leara on ollutkin, ainoastaan yksinolo on ollut hankalaa, mutta sekin on alkanut sujua nyt oikein hyvin. :) Tällä hetkellä sillä ainakin vaikuttaisi olevan potentiaalia vaikka mihin, mutta saapa nähdä, minkälainen siitä kasvaa!

21.01.2014 22.03
022670225_r
Viestejä: 86

Madden kohdalla en päässyt valitsemaan, pentueessa oli kolme narttua ja kasvattaja halusi jättää niistä itselleen kaksi, joten pentueen toinen trikki narttu tuli sitten minulle ja nimensä veroinen prinsessa hänestä onkin kasvanut :D

 

Junon kohdalla pääsin valitsemaan kahdesta  jäljellä olevasta uroksesta. Molemmat pojat oli saman värisiä, Junolla oli hieman vähemmän raajakorkeutta kun veljellään, mutta vastaavasti taas urosmaisempi pää. Juno oli enemmän kiinnostunut meistä, kun toinen veli kävi vain katsomassa meitä ja palasi leikkimään possulla. Hetken aikaa siinä lattialla istuttiin ja päädyin siihen että tämä riiviömpi uros lähtee minun matkaan :) katsotaan että millainen kaveri siitä kasvaa sitten harrastus kentille.

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. (Muumipappa)
21.01.2014 22.25
Avatar_female
Viestejä: 1515

Meillä meni niin että ihastuin heti reilu kolme viikkoiseen naperoon ja siitä sitten pidin kiinni, lopulta sain kasvattajalta tiedon että se saadaan eikä parempaa oltaskaan voitu saada:) 

26.03.2014 21.53
022440056_r
Viestejä: 514
Hyvinkää

Me laitettiin ensiksi kaikki isoimmat urokset lattialle ja niistä yksitellen karsittii pois, katsoin koiran kokoa ja muutenkin ulkonäköä. Lopulta oli jäljellä 2 pentueen isointa urosta joita varmaan 20min katselin päätyen vähän isompaan ja siro kasvoisempaan. Hetken päästä herra kiipesi syliini nukkumaan ja tiesin tehneeni oikean valinnan. <3

http://villavaaa.blogspot.fi
26.03.2014 21.58
022694716_r
Viestejä: 1365
Ylivieska

Dewilyn pentueesta 7 urosta oli josta oli kuitenkinyks jo mennyt, jotta sain valita kuudesta uroksesta. Diinu oli ainoa jäljelle jäänyt, jotta sen sisaruksia en ole nähnyt.

http://koiravillitys.blogspot.fi/
28.04.2014 16.46
000112579_r
Viestejä: 1343

Ite valihtin Karman ku oli tummin jäljellä olevista nartuista. Uroksen oisin halunnu, mut ne oli kaikki menny. 3 viikon sisää pääsen ekaa kertaa kattomaan Karmaa :3

28.04.2014 17.50
022710222_r
Viestejä: 1850

Kun menin katsomaan Hallaa 5-viikkoisena, sain valita kolmesta narttupennusta. Pennut nostettiin lattialle, jolloin yksi pennuista tuli suoraan luokseni, kiipesi syliin ja häntä heilui vimmatusti. Muut pennut lähinnä ihmettelivät. Kasvattaja sitten totesi, kun istuin pentu sylissä, että taisi nyt pentu valita omistajansa ja niinhän siinä kävi. Eli loppujen lopuksi ulkonäkö tai muutkaan seikat eivät vaikuttaneet valintaan vaan pelkästään luonne. Tosin olen tyytyväinen Hallan ulkonäköönkin.

28.04.2014 18.04
022680642_r
Viestejä: 1434
Ulvila

meillä kasvattaja valitsi mikä pentu sopi kellekin ostajalle, ei ollu novasta hajuakaan mikä se niistä pennuista oli mut kaikki on menny luonteensa puolesta oikeisiin paikkoihin :> tietty sen sai päättää ottaako uroksen vai nartun.

28.04.2014 19.51
022710854_r
Viestejä: 5203
Kannus

Nutun vanhempia en ole koskaan tavannut, isän sisaruksia kylläkin. Tuli sijoitukseen tutun kautta, joten en ole ollut mukana pennun valinnassa. Nutu on ensimmäinen pentu, Tahiti & Nala ovat tulleet kodinvaihtajina.

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
28.04.2014 20.11
000105754_r
Viestejä: 2691
Olastic kirjoitti:

Tuleva penska valitaan mitä luultavimmin värin ja ulkonäön perusteella, typpäämätön kun olisi tällä kertaa toiveissa. Se onkin se asia mikä on mietityttänyt jo pidempään että uskaltaako sen riskin ottaa, mutta kun mietin kasvattajan aikaisempia ja nykyisiä pentueita niin vaikka sokkona ottaisi niin on se silti sen arvoista. :P Jos kasvattaja jättäisi koko pentueen typistämättä, tilanne olisi ihan toinen, mutta aina ei voi voittaa.


Kasvattaja valitsi meille Savannan ja piti lopun pentueen kotona. En valita, hyvin valitsikin :P

// Huomasin vanhan tekstini tuolla.. Kaikille pennuille jäi hännät ja niitä ei syntynytkään niin montaa että olisi voinut valita nartuista. Lisäksi kasvattaja päätti jokunen aika sitten luopua kokonaan typistämisestä, joten seuraavaa ei ainakaan tarvitse alta viikon ikäisenä pentueesta valita :D Nykyisessä täsmäsi kaikki mitä halusinkin, luonne, ulkonäkö ja väritys.

Muokattu viimeksi: 28.04.14 22.01
28.04.2014 20.35
022700756_r
Viestejä: 3626
Riihimäki

Kasvattajat on valinnut mulle nää kaksi nuorimmaista. Tai Traun kanssa nyt ei paljoa valittavaa ollut, kun narttuja tasan se 1.. Ei ollut mahdollista käydä sitä etukäteen katsomassa, joten kerroin kasvattajalle mitä etsin, hän kertoi pennusta ja yhdessä tultiin siihen tulokseen, että kyllä neiti suomeen lähtee reissaamaan. Ja on ollut kaikkea mitä kasvattaja kertoi, parempaa penneä en olisi voinut saada!

Tore taas oli pentueen uroksista rauhallisin, joten mietittiin kasvattajan kanssa, että ekaksi tavoitteelliseksi harrastuskoiraksi paras valinta. Olihan tuo myös komein ja sitä on edelleen ;) Eli kai siinä sekin vaikutti, että lupasin näyttelyissä käyttää. Ja Torehan ei pennenä kaikista ihmisistä pitänyt, mutta mun käynnin ajan makoili pureksimassa varpaita. Eipä ole tätäkään tyyppiä tarvinnut katua :)

Mitä enemmän katson ihmisiä, sitä enemmän ihailen koiria.
08.08.2014 14.39
000087854_r
Viestejä: 5

Itse oon luottanut siihen että koira valitsee omistajansa, ei toisin päin.

Oma pentu tuli perhepiiristä, joten olen nähnyt pentueen elämää ekasta viikosta eteenpäin. Siinä on myös tullut pentujen erilaisia luonteenpiirteitä esille. Yksi on enemmän äitinsä perään kuin toiset, toiselle tulee eroahdistus helpommin emosta, yksi taasen viihtyy sylissä paremmin kuin muut, yksi ei niin välitä ihmisistä toinen välittää, yksi pomottaa muita, toinen alistuvaisempi, joku rohkeampi toinen taas arempi.. 

Ehkäpä viimeinen silaus oli kun pentu haettiin, että kyseinen pentu tuli minua vastaan ensimmäisenä. Ja tosiaan, mukana oli myös äitini ja siskoni - ei heitä vastaan, vaan minua. *otettu*  Muut pennut sitten enemmän heitä vastaan. 

 

08.08.2014 16.23
022664334_r
Viestejä: 471
Liperi

Voi kun itekin pääsisi valitsemaan joskus pentua ihan kunnolla isosta laumasta : D

Kössi tuli vähän niin kuin säälistä. Pentueessa oli kaksi urosta, josta Kössi oli kasvattajan mielestä "hupasempi" (pienempi ja epätasaisemman värinen kun veljensä) ja tarjosi sitä meille halvemmalla. Tottakai se sitten tuli meille.

Muusa oli kolmesta nartusta se, joka jäi jäljelle kun kasvattaja ja nartun meitä ennen varannut henkilö olivat tehneet valintansa. Hippu taas oli ainoa narttu, joten se luonnollisesti oli "pakko" ottaa.

Lilli on oma kasvatti, mutta ei siinäkään pentueessa ollut kuin kaksi narttua joista valita. Lilli jäi lopulta meille hellyttävän kovapäisen luonteensa ja osin myös tummemman värityksensä takia.

Kasvattajaa kannattaa kyllä kuunnella pentua valittaessa. Meillä on annettu ostajan päättää loppupeleissä itse, ja he ovat kyllä yleensä tulleet valinnassa samaan tulokseen kuin mekin. Ensimmäisessä pentueessa oli esim. kaksi narttua, joista ostaja sai valita. Toinen oli hirveä jääräpää (lempinimi ärinämummo kertonee :D)  ja toinen oli taas hyvin neutraali kaikin puolin. Voitte varmaan kuvitella, kumpaa suosittelimme ensimmäiseksi koiraksi rivitaloon. Ja ostaja tuli täysin samaan tulokseen katseltuaan pentuja leikkimässä. Ärinämummo päätyi sitten maalle perheeseen, jossa oli jo aiempaa koirakokemusta.

08.08.2014 16.49

Tuon ainoan pentuna hankitun kohdalla kasvattaja teki valinnan puolestani ja se oli minulle luonnollisesti ok. Välimatkaa oli satoja kilometrejä ja kävin katsomassa pentuja kerran ennen luovutusta, joten kasvattaja tunsi ne huomattavasti minua paremmin. Meillä on myös yhteneväinen käsitys siitä, millaista pentua hain ja tarvitsin. Pentue oli tasainen, joten olisin ottanut oikeastaan minkä hyvänsä pennun. Kasvattaja sitten kysyi, haluaisinko isompaa vai pienempää sorttia, halusin isompaa ja kasvattaja myi sitten toisen isommista tytöistä. Sain oikean, minulle sopivan pennun. Voi olla, että olisin päätynyt samaan kaveriin, jos olisin viettänyt pentulaatikon äärellä päiviä ja saanut valita vapaasti.

Loltsia ostaessa sitä myynyt perhe luopui toisestakin villakoirastaan ja menimmekin alunperin katsomaan juuri sitä. Loltsi puolestaan oli sitä mieltä, että sä olet mun ihminen, kiipesi syliin riehumaan ja hymyilemään, ja totesin vanhemmilleni, että haluankin tämän... Loltsi valitsi minut. :)

17.08.2014 19.41
022705885_r
Viestejä: 23
Pori

Mun annettiin valita kahdesta pennusta.

Yleensä aina ohjeistetaan, että ottaa aktiivisemman ja ensiksi kättä näykkivän pennun jos saa valita, mutta itse otin rauhallisemman, pienimmän ja karvaisimman,, mikä seurasi muiden perässä. Fifi on ollut vasta vähän aikaa, mutta en ole katunut päätöstä. Tietysti olisi ihan eri asia ollut, jos joku pentu olisi ihan nurkassa kyhjöttävä ja sairaan oloinen (tätini otti juuri sellaisen koiran aikoinaan säälistä ja sai 6-vuotiaaksi eläneen raukan, jonka koko elämä oli vain hoidoissa ramppaamista).

Kleineilla on muutenkin energiaa omasta takaa ihan riittämiin, ja Fifillä on viehättävä tapa tarkkailla maailmaa hiukan syrjästä ja rauhoittua ihan itsekseenkin. Riehuu vain pieniä hetkiä päivässä, mutta on jo nyt juuri sellainen hyvä sylikoira kuin toivoinkin ♥. Mainitsin myös kasvattajalle että voisin olla kiinnostunut testaamaan joskus näyttelyitä, johon suositteli Fifiä, kun oli "tuuheampi" kuin siskonsa. 

17.08.2014 20.22

Rähjä oli pentueensa "musta lammas", ainoa uros joka ei herättänyt minussa minkäännäköistä mielenkiintoa. Kolmesta uroksesta se oli alistuvaisin ja laiskanpulskein, ja suuntasinkin heti huomioni kahteen muuhun urokseen jotka olivat koko ajan tunkemassa minulle syliin ja vaikuttivat hyvin rohkeilta ja mukavilta kavereilta. Kasvattaja kuitenkin päätti että nimenomaan Rähjä tulee ja hetken perumisharkinnan jälkeen päätin että olen odottanut jo niin kauan että otanpahan kuitenkin, ei pentueen sisäiset erot nyt niin suunnattoman suuria voi olla. Joten se sitten tuli, on kyllä maailman kamalin, inhottavin, rasittavin ja pahansisuisin koira, mutta se on myös minun koirani ja minusta on muodostunut sille laumanjohtaja ja jokin rakastettavan vihattava hahmo. Kaikki kehuvat meistä miten hyvä suhde meillä on ja kyllähän tuolta tulta ja tappuraa löytyy ihan yli omien tarpeidenkin. :D

En tiedä miten niillä kahdella ihailemallani uroksella on mennyt ja minkälaisia ne kotioloissa ovat, mutta en minä tuota kuratassua rupea vaihtamaan. On ehkä itsesuojeluvaistoton pöhelö ja pahimmanluokan idiootti, mutta silti se on ihan paras.

13.03.2015 19.25

Toiveissa oli narttu mutta kasvattajalla pentuihin tutustuessa vielä pohdittiin että uros vaiko narttu, mustaruskeeseen narttuun päädyttiin kun oli kokonsa vuoksi parempi vaihtoehto harrastukseen ja ihmisläheisempi ja rauhallisempi. Viikko vierailun jälkeen tuli pariin otteeseen infoa että mun rauhallinen pentunen ei ookkaan enää niin rauhallinen kun antoi ymmärtää.

Sähäkkä pieni kakara jota maalimieskin kävi testaileen kuten muutkin pentueen pennut ja tämä oli ollut sähäkin ja toimintakykyisin jolta löyty ärhäkkyyttä. Muutos ominaisuuksissa ei haittaa ollenkaan vaikka aluksi kaavailtiin hieman rauhallisempaa, mutta nice näin harrastuksia ajatellen.

Muokattu viimeksi: 13.03.15 19.26

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti