Pennun valinta pentueesta - Sivu 9 (Koirat > Pennut)

15.03.2015 10.26
Rähjä kirjoitti:

Rähjä oli pentueensa "musta lammas", ainoa uros joka ei herättänyt minussa minkäännäköistä mielenkiintoa. Kolmesta uroksesta se oli alistuvaisin ja laiskanpulskein, ja suuntasinkin heti huomioni kahteen muuhun urokseen jotka olivat koko ajan tunkemassa minulle syliin ja vaikuttivat hyvin rohkeilta ja mukavilta kavereilta. Kasvattaja kuitenkin päätti että nimenomaan Rähjä tulee ja hetken perumisharkinnan jälkeen päätin että olen odottanut jo niin kauan että otanpahan kuitenkin, ei pentueen sisäiset erot nyt niin suunnattoman suuria voi olla. Joten se sitten tuli, on kyllä maailman kamalin, inhottavin, rasittavin ja pahansisuisin koira, mutta se on myös minun koirani ja minusta on muodostunut sille laumanjohtaja ja jokin rakastettavan vihattava hahmo. Kaikki kehuvat meistä miten hyvä suhde meillä on ja kyllähän tuolta tulta ja tappuraa löytyy ihan yli omien tarpeidenkin. :D

En tiedä miten niillä kahdella ihailemallani uroksella on mennyt ja minkälaisia ne kotioloissa ovat, mutta en minä tuota kuratassua rupea vaihtamaan. On ehkä itsesuojeluvaistoton pöhelö ja pahimmanluokan idiootti, mutta silti se on ihan paras.

Jos omistaja on oikeasti laumanjohtaja niin ei se koira silloin ole rasittava ja kamalla yms. Koira on sellainen mikä siitä luodaan, varsinkin, jos sen pentuna saa.

Hyvin mielenkiintoisia nää ihmisten näkemykset. Koira on pahimman luokan idiootti?? :D :D Taitaa omistajien lähestymistavat olla vääriä. 

Omistajan asenne, jos on jo tollanen niin ei ihmekään, jos koirasta on kasvanut "ei-toivottu".

Ihmisillä on tapana ottaa se avoin pentu joka hakee huomiota. En ottais pentua joka roikkuu kimpus koko ajan, eikä osoita itsenäisiä piirteitä. Tollasista kasvaa useammin eroahdistuskoiria, epävarmoja koiria, jotka hakee mm.remmissä tukea ja turvaa omistajasta. Ilmenee usein remmiräyhänä tuo epävarmuus. En ottaisi passiivistakaan pentua. Ottaisin sellaisen tulee ja menee koiran, joka ei ole pentueen heikompia, koska heikoille vain tulee usein ongelmia itsevarmoja useammin. Ottaisin sen "koviksen", mutta en suosittele sitä kelle tahansa, kun lähtee äkkiä lapasesta. Sellainen keskiverto pentu, joka tulee ja menee on se paras ratkaisu. Täytyy muistaa, että jokainen pentu on joskus unelias ja pentuja olis hyvä tavata ainakin 2 kertaa ja kuunnella kasvattajan mielipidettä. Tosin kasvattajia on laidasta laitaan ja suuri osa ei erota edes valkoista paitaa punaisesta paidasta :D 

Olen valinnut 3 kertaa tosissani itse pennun. Joka koira on ollut sen hetkiseen tarkoitukseen ja muutenkin luonteeltaan "lottovoitto". 

Donin on mun luona syntynyt. Sen isää Rocky Sakemannia valitsin n.6-tuntia. Capinaa kävin kertaalleen kattomas n.2h ajan. Feikki oli ainoa jäljellä oleva, joten otin sen. 

Seuraavan pennun otan ehkä 3-4v päästä ja se on tod.näk oma viritys. Joten on viikkoja aikaa tarkkailla pentua+luoda sille pohja 4-7vk:n välillä. 

 



 

Muokattu viimeksi: 15.03.15 10.28
19.07.2015 00.53
Avatar_female
Viestejä: 14

Jonkin verran vanha aihe näkyy olevan, mutta kirjotanpa silti tänne... Saa siirtää jos on uudempi samasta aiheesta jota en huomannut :)

Elikkäs, olen muuttamassa melko tilavaan kerrostalokaksioon, ja ajattelin ottaa kaverikseni sekarotuisen keskikokoisen koiran. Pienet on mulle jostain syystä hankalia ja isot ei sovi kerrostaloon. Pennusta lähtien, koitan tähdätä hankinnan joululomalle, mikäli mahdollista hankkia luovutusikäisiä pentuja silloin.

Mietin että minkäluontoinen pentu sopisi minun elämäntilanteeseen parhaiten? Olen ammattikouluopiskelija, joten pentu on sen 6 tuntia (todennäköisesti vähemmän koska taidelinja on aika vapaamuotoinen) yksikseen kotona, ja yksinoloharjoitukset pitäisi tehdä aika nopsaan, samoin liian haukkumisen pois kitkeminen... Pystyn polkemaan tai ajamaan (jos saan auton) kotiin aina ruokatunneilla, joten ainakaan aluksi yhtäjaksoista kuutta tuntia pentu ei joudu olemaan yksin.

Rauhallinen, mutta ei kuitenkaan arka pentu? Voin olla väärässä mutta tuntuu että rohkeat ja "etuilevat" pennut ovat kovempia meuhkaamaan :D

Ai niin, ja urospentua meinasin, jos sillä on väliä tässä suhteessa.

Muokattu viimeksi: 19.07.15 00.55
19.07.2015 01.09
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

Pentueen rauhallisimman oloinen pentu voi muuntautua yhtälailla energiapatteriksi myöhemmin, mitään kovin eksaktia kun ei pikkupennuista voi kauheasti ennustaa. Tietysti hyvin täpäkkä ja rämäpäinen riekkuja on todennäköisemmin harrastus-ihmisen ykkösvalinta (koska tekevää ja touhukasta, rohkeaa temperamenttia on ehkä helpompi muokata kisakentille), kun taas "lemmikkitasoisempaa" etsivä ehkä silmäilee mielummin tasaisempaa kaveria, sitä joka ei ujoile nurkassa, mutta ei ehkä myöskään tunge päälle ensimmäisenä ja äristen roiku sukissa kaiken aikaa.

Mutta siis isoin rooli on omistajalla, miten sen pentunsa omaan arkeen ja elämään muokkaa. Kaikki pennut kun ovat kuitenkin pesusieniä jotka imee ympäristönsä vaikutteita, yksi ehkä tarvitsee vähän enemmän tsemppausta, toinen enemmän rauhoittelua. Eniten ongelmia luo ihminen itse.

Jos onni käy niin päästäisiin tuossa vuoden loppupuolella valikoimaan omaa poikaa. Meillä olisi etsinnässä vähän rennompi temperamentti, harrastuksia toki halutaan kokeilla, mutta varotaan ottamasta sitä dominanteinta tykkiä koska se ei sitten sovi meidän laumadynamiikkaan, jossa näitä vahvoja persoonia löytyy jo. Eli pitäisi olla rennonletkeä toveri, jolla kuitenkin hyvät, tasaiset hermot ja rohkeutta sopivasti. En tiedä löytyykö joka kriteeriin istuvaa, mutta katsellaan katsellaan!

19.07.2015 01.52

Itseäni hieman harmitti pentua varatessa, ettei itselläni ollut juurikaan mahdollisuutta valita pentua luonteen mukaan.

Edellisellä sivulla on jotakin juttua siitä, kun käytiin varaamassa Muhku. Pentuja oli silloin kuusi, kolme urosta ja kolme narttua. Pennut oli tuolloin n. 2vko vanhoja, vielä ihan rääpäleitä, jotka vaan ryömi lattialla avuttomina, silmätkään ei olleet vielä auenneet ja luonteista ei voinut sanoa yhtään mitään. Kaikki tytöt oli jo varattu, joten jouduttiin valitsemaan kolmesta pojasta sitten ja soopelin värinen Muhku oli ensimmäinen, jonka sain syliini ja se mutusteli toppaliivini karvakauluksen karvoja. Sitten saatiin toinen pentu, musta uros, joka vaan olla mötkötti sylissä. Kolmas uros oli tummanruskea mustalla kuonolla, vähän mitäänsanomaton sekin ja vain olla mötkötti siinä. Tää eka uroshan me sitten varattiin. Se oli se, mikä vain tuntui oikealta ja joka jäi siitä liivin karvan natustamisesta mieleen niistä kolmesta uroksesta.

Kun pennut sitten kasvoi ja käytiin hakemassa omamme, niin päivääkään en ole katunut tuon ottamista (paitsi puppy blues-aikana). En tiedä, minkä luontoisia ne muut urokset on, mutta Muhku on kyllä meille "se oikea". Harmittaa vaan, ettei nähnyt niiden pentujen luonteita hieman vanhemmalla iällä, sekin olis saattanut vaikuttaa päätökseen pennun valitsemisesta, ja tavallaan olis ollut kiva, että pentu olisi valinnut minut, mutta näemmä tein ihan oikean valinnan. (:

Siitä olen kyllä yhtä mieltä, että kyllä ne pennut ja luonteet muokkautuu ihan sen omistajan ja perheen kanssa. Ihan miten se koira tottuu elämään, niin kyllä se luonne senkin myötä muuttuu. Koirat sopeutuu useimmiten tilanteeseen kuin tilanteeseen, koulutuksella ja päivärutiineilla on suuri merkitys.

It can't rain all the time.
19.07.2015 14.17
022659954_r
Viestejä: 40
Tampere

Valintaani oltiin jo helpotettu kummasti kun pentueesta oli varattavissa enää kolme urosta. Oikeastaan itselle ei tullut mitään suosikkia tai oikeen mitään muutakaan suurta mieltymystä yhteenkään pentuun. Kaikki olivat sen verran tasaisia että olisin voinut ottaa minkä tahansa. Kasvattaja päätyi sitten yhteen niistä ja kertoi tämän olevan omakin lempparinsa (vaikka eihän sillä mitään väliä ole) Joka tapauksessa tämä pentu meille nyt sitten tulee :D

Stars Can't Shine Without Darkness~
19.07.2015 19.27
022610094_r
Viestejä: 3076
Järvenpää
Itse kun koiraa hain niin jäljellä oli 1n ja 1u, halusin uroksen ennemmin kuin nartun joten valinta oli helppo. Myöskin Jake oli ihanan rauhallinen tai siis rauhallisempi kuin siskonsa joten ajattelin, että rauhallinen voisi olla mukava vaihtelu.

Jonkun ruuvin se taisi pudottaa siinä n. vuoden korvilla ja on nykyään täysi järkky ad/hd toisin kuin 8 siskostaan 7 ovat itse rauhallisuuksia :D

Muuten on kyllä niin käteen sopiva tapaus, että koskaan ei oo kaduttanut ja varmaankin paras koira mitä voisi toivoa! On niin mun mieleen ja ihan kuin mulle tehty!

http://blondontheblog.weebly.com/

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti