Jos kasvattaja sanoo ei? - Sivu 6 (Koirat > Pennut)

26.12.2010 17.21
019044708_r
Viestejä: 4350
Muurame

Minä jouduin nyt pari viikkoa sitten tilanteeseen, jossa tuttu perhe kyseli neuvoja koiran hankkimiseen. Kysessä oli uusperhe jossa lapsi asuu vuorotellen äidillä ja isällä eikä kenelläkään perheestä ollut minkäänlaista kokemusta koirista eikä muistakaan eläimistä. Lapsi, joka koiraa tahtoi on aika lapsellinen eikä mikään reipas tai ulkoileva. Rotu oli valmiiksi valittu. Pienehkö ja lyhytkarvainen, mutta vietikäs ja vahva metsästystaustainen rotu. Minusta sopimaton niihin oloihin ja niin pienelle ulkoiluttajalle jolla ei ole kokemusta ensinkään. Heille myös hintä oli se tärkein juttu millä pentua valittiin.

No, luennoin, paasasin ja lähetin heille vielä sähköpostiin yhden kirjoittamani artikkelin aiheesta. Korostin miten koira on koko perheen projekti ja vauva joka vaatii tarkkaa hoitoa asialliseksi aikuiseksi kasvaakseen. Pelkäsin vähän että paasaanko turhaan, mutta kävi kaksinketainen onni. Ensin perheen isä soitteli joistakin halpispennuista ja huomasi että häntä yritetään kusettaa olemattomilla pennuilla. Perhe vähän säikähti. Sitten tulivat nämä pakkaset ja perheessä tajuttiin, ettei yksikään heistä tahdo lähteä näillä keleillä lenkille eikä kiikuttamaan pentua ulos kerta tuntiin monen viikon ajan. Yhdessä he päättivät haudata koirahaaveet ainakin vuodeksi tai kahdeksi.

O lin TOSI helpottunut. Mielestäni perhe ei ollut ajatellut asiaa loppuun asti ja koiraa oltiin ottamassa kuin jotakin lelua. Parin vuoden kuluttua lapsi on jo iso tyttö ja ihan toisella tavalla valmis ottamaan tietoa vastaan jos vielä koiran tahtoo. Silloin voi hyvinkin olla että heistä kehittyy ihan asiallinen omistajaperhe jollekin kivalle seurakoiralle.

07.01.2011 15.07
021103952_r
Viestejä: 179
Espoo

Meille kasvattaja kertoi hylänneensä mm. sellaisen tapauksen, missä perheen toiveiden mukaan koira ei käytännössä saisi haista, pissaa, kakata, haukkua tai muuten kuulua, olla vaativa hoidoltaan jne. Kasvattaja vähän naureskeli ja toivotti kys. perheelle hyvää matkaa Stockan pehmoleluosastolle :)

Ihmiset ei aina näytä tajuavan, että vaikka tällainen koira (etenkin pentuna) ihan pehmolelulta näyttää, kuoren alla on ihan oikea koira joka vaatii hoitoa ja koulutusta siinä missä muutkin. Turkin puolesta vielä monin verroin enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä, ei tätä ihan millä tahansa mäntysuovalla voi pestä.

Itse varmaan kääntyisin seuraavan kasvattajan puoleen, jos joku ei minulle koiraa suostuisi myymään. Toki miettisin ensin, että oliko ensimmäisen kasvattajan syyt aiheellisia.

11.01.2011 18.44
019044708_r
Viestejä: 4350
Muurame
Joskus vain ei voi mitään, ettei ihmisten henkilökemia kohtaa. Tiedän iäkkään madamekasvattajan joka ei halunnut myydä pentua nuorelle ottajalle koska tämän punkkariolemus herätti epäluuloja. Toinen, nuori kasvattajatyttö ei halunnut myydä koiraa kokeneelle mutta varsin iäkkäälle mummolle koska pelkäsi ettei tämä liikuttaisi koiraa kylliksi. Molemmissa tapauksessa ostajassa ei ollut varsinaisesti mitään muuta vikaa kuin se, että hän oli liian eri "maailmasta" myyjän kanssa. Aina ei ole helppoa päästä eroon ennakkoluuloistaan.
15.01.2011 22.10

Mielestäni vastuullinen kasvattaja ei anna pentua kenelle tahansa. Ulkonäköön liityvät kieltäytymiset ovat kuitenkin hieman tyhmiä.

Jos minä kasvattaisin koiria, kävisin ainakin kerran katsomassa jokaisen pennun vointia ja kotia. ;)

Kunhan vaan annat itsestäsi vastuullisen, huolehtivaisen ja hyvän koiran omistajan olemuksen, niin etköhän pennun saa. Ja jos sinulla on ennestään toinen koira, niin voit vaikka ottaa sen kuvia mukaan, missä näkyy esim. taloasi tms. taustalla jos kasvattaja alkaa epäilemään. :)

15.01.2011 23.05
022293232_r
Viestejä: 1439
Kajaani
Tirppu kirjoitti:
Joskus vain ei voi mitään, ettei ihmisten henkilökemia kohtaa. Tiedän iäkkään madamekasvattajan joka ei halunnut myydä pentua nuorelle ottajalle koska tämän punkkariolemus herätti epäluuloja. Toinen, nuori kasvattajatyttö ei halunnut myydä koiraa kokeneelle mutta varsin iäkkäälle mummolle koska pelkäsi ettei tämä liikuttaisi koiraa kylliksi. Molemmissa tapauksessa ostajassa ei ollut varsinaisesti mitään muuta vikaa kuin se, että hän oli liian eri "maailmasta" myyjän kanssa. Aina ei ole helppoa päästä eroon ennakkoluuloistaan.

Voin sanoa että me kyllä hylättiin niin sanotusti kaks pennun kyseliää kesällä koska he olivat jo sen verran vanhoja ja sanoivat että kun beagle on niin mukava sisäkoira ja ei tarvitse paljon lenkitystä kun on huonossa kunnossa jalat yms.... Silloin ei auttanut kuin sanoa että anteeksi, mutta ehkä joku muu rotu on teille parempi :)

16.01.2011 13.09
Jos luet siitä rodusta minkä aijot ottaa etukäteen ja tarpeeksi (juuri nämä ruokinta, liikunnan tarve, turkin hoito, luonne...) ja ylipäätään hankit koirien hoitamisesta ja koulutuksesta tietoa, niin etköhän saa pennun. Ja jos et, toki voit kysyä syytä, niin tietää tulevaisuudessa mitä täytyy vielä työstää pennun hankintaa varten.
16.01.2011 16.26
021010631_r
Viestejä: 380
Eura

Mä olen saanut sen kuvan, että kasvattajat sanoo välillä ei, ihan vain sen takia, ettei ostaja aio käyttää koiraa näyttelyissä.

Tällaisessa tapauksessa vaihtaisin kasvattajaa. Koiraa en lähtisi edes kyselemään, ellen olisi varma, että rotu sopii minulle.

Esim. metsästys rotua/hyper aktiivista rotua en voisi ikinä ottaa. En myöskään rotua, joka on erittäin vaativa kouluttaa.

23.01.2011 23.19
020249606_r
Viestejä: 37
Tampere

Mä ymmärrän ihan täysin, että ostajaehdokas vedetään listalta yli esim. iän tai vammaisuuden takia. Vaikka kuinka ei saisi syrjiä, en minä ainakaan antaisi mitään koiraa kovin vanhalle ihmiselle (tarkoitan sen ikäistä, että on todennäköisempää, että omistaja kuolee ennen koiraa, kun toisinpäin), koska hakisin kuitenkin loppuelämän kotia, enkä sitä, että koira saa pari vuotta jollain omistajalla, kunnes tämä joutuu vanhainkotiin/hautaan, ja koira uuteen kotiin(jonka valkkaisi omistajan omaiset, eikä uusi koti ole välttämättä mitään sellaista, mitä minä haluisin) tai koira lopetettaisiin.

Vammaisuus taas saattaisi olla esteenä, jos koira olisi rodultaan hyvin aktiivinen, ja ostajaehdokas niin pahasti liikuntarajoitteinen, ettei pysty sen aktiviteettitarvetta täyttämään. Myös kehitysvammaisuus olisi ongelma, jos koira olisi pelkästään kehitysvammaisen vastuulla, ja vamma olisi paha. Mielestäni sama asia antaa oikeasti 6-vuotiaalle, kun henkisesti 6-vuotiaalle. Mutta mikäli perheessä on joku aikuinen ihminen vastuussa/ joku joka hoitaa liikuntarajoitteisen omistajan koiran aktiviteettitarpeen, niin en näe mitään ongelmaa.

Ymmärrän hyvin myös sen, että kasvattajat haluavat, että heidän kasvattejaan käytetään näyttelyissä. Hyvä kasvattaja kuitenkin tekee paljon töitä kasvattejensa eteen, ja on ihan ymmärrettävää, että haluaa myös palautetta siitä työstä. Itse en ole millään tavalla näyttelyihminen, ja olen tooosi onnellinen, että mun kumpaakaan koiraa ei ole mikään pakko viedä näyttelyyn, mutta kun pentua etsittiin, tein kaikille kasvattajille selväksi, että parissa näyttelyssä käyminen ei ole ongelma, ja jos kasvattaja niin haluaa, niin koiraa käytetään näyttelyissä.

24.01.2011 00.13
022676196_r
Viestejä: 758
Oulu
Periaatteessa kyllä vähän epäreilua, jos on iäkäs, mutta aktiivinen, hyvässä kunnossa ja kasvattaja kieltäytyy myymästä koiraa. Ei sitä voi varmaksi sanoa, missä itse menee vaikka 5 vuoden päästä, kuka vain voi joutua luopumaan ostamastaan koirasta. Ei kasvattaja siihen paljon voi vaikuttaa yrittämällä hankkia elinikäistä kotia, että valitsee vaikka alle 50 vuotiaita ostajia :P
Monet joutuu luopumaan koiristaan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, tai syynä voi olla vain, ettei koira sovi perheeseen (eli ns. hätäinen päätös).

Mutta Vimma tapauksessa olisin kyllä tehnyt samanlailla :) Tiedän 2 beaglea, tosin ovat jo kuolleet. Ensimmäisen kohdalla ei ihmekkään, kun söi todella rasvaisesti ja oli kuin tynnyri, vaikka omistaja käytti sitä monen kilometrin lenkeillä päivittäin (monesti näki maantien varrella, ja sieltä heille on matkaa n. 10km). Ja toinen oli myös aika tukevassa kunnossa, mutta siinä oli enemmänkin syynä ettei päässyt useasti lenkille ja varmasti ruokavaliokin.
24.01.2011 01.25
020249606_r
Viestejä: 37
Tampere

Mä tarkoitinkin oikeasti vanhoja ihmisiä, mun mielestä yli 50-vuotiaat ei ole vanhoja:)

Mutta esimerkiksi meidän naapurissa asui ennen aika paljon yli 100-vuotias nainen, jolla oli cavalier. Joskus oli lehdessä juttua tästä naisesta, ja oli sillon jo päälle sata, en muista minkä ikäiseksi eli. Ulkoilutti cavaleria joka päivä (hitaasti ja lyhyitä lenkkejä mutta kuitenkin) ja oli varmasti ihan hyvä koti. Mutta kun cavalieri kuoli, osti nainen toisen, mikä oli pentu. Tällaisessa tilanteessa en myisi, tai ainakin kysyisin todella tarkkaan mikä suunnitelma on koiran varalle jatkossa. Koska yli 100-vuotias tuskin enää elää niin kauan kun se pentu. Jos oikein muistan, niin kyseinen nainen kuoli vuosi-pari pennun oston jälkeen, ja kukaan hänen lapsistaan ei koiraa halunnut, vaan se vietiin piikille, ilman, että edes yritettiin etsiä uutta kotia.

24.01.2011 10.01
Avatar_female
Viestejä: 917

Miehekkeen vanhemmat ovat siinä 65.v tienoilla ja osa-aikaeläkkeellä. He käyvät hiihtämässä, pyöräilevät 16km matkan kaupunkiin, ulkoiluttavat joka päivä meidän koiraa ja ovat puuhakkaampia kuin useimmat tuntemani nuoret ja keski-ikäiset henkilöt. Vaeltavat, patikoivat lapissa yms.

Paljon on kiinni elintavoista. samanikäinen äitini on leikattu useita kertoja, saanut veritulpan, hän on myös selkärajoitteinen ja liikkuu vähän.

Olisi aika säälittävää, jos joku kasvattaja ei myisi koiraa miehekkeen vanhemmille, koska nämä ovat vanhoja. Vaikka samaan aikaan he luultavasti olisivat parempikuntoisia kuin useampi parikymppinen, ja heillä olisi aikaa ja halua puuhata kaikki päivät koiran kanssa.

24.01.2011 14.29
019044708_r
Viestejä: 4350
Muurame

Ihmiset pitää vain haastatella kauhean hyvin. Aktiivinen ja valistunut eläkeläinen on ihan huippuomistaja jos yhä jaksaa liikkua nuoren koiran tahtiin. Eikä saa väheksyä miten tärkeä koira on yksinäiselle vanhukselle. Se on sitten eri juttu jos ikäihminen ei oikeasti enää jaksa tai muista miten koiraa pitää hoitaa. Onhan valtava ero siinä, onko koiraa ottamassa seitsemänkymppinen vai yhdeksänkymppinen.

Varsinkin vähän raihnaampi iäkäs koiranottaja saisi kyllä ottaa kevyen eikä kovin suurta koiraa. Ei naurata kun lonkka murtuu koiran perässä kaaduttua tai koira vetää solisluun rikki. Eteenkin ikänaisilla kun osteoporoosi on todellinen uhka. Minulla oli hyvä tuttava, pitkään koiria kasvattanut ja kultaisella jalostusansiomerkillä palkittu kasvattaja. Ikäihminen jo. Hän oli luopunut vaivojensa vuoksi koiristaan, mutta tajusi ettei osaa olla ilmankaan. Hän otti Opaskoirakoululta pennun kasvatuskotiin ja se oli virhe. Pentu oli upea koira, mutta hänelle ihan liian vahva. Kun pentu lähti koulutettavaksi, hän onneksi ymmärsi että palveluskoirien aika on hänen osaltaan ohi ja hankki pikkuterrierin. Sitä hän pystyy taluttamaan turvallisesti myös liukkailla ja pieni koira on helppo saada hoitoon jos joutuu hoitoihin sairaalaan.

24.01.2011 17.35
020249606_r
Viestejä: 37
Tampere
Mä edelleenkin tarkoitan oikesti vanhoja, siis yli kahdekasankymppisiä ihmisiä. Mulla on koko suku 50-60-70-vuotiaita, enkä miellä heitä vanhaksi.
24.01.2011 18.06
022414662_r
Viestejä: 800
Keuruu

Meillä päin asuu herttainen vanha pappa, varmaan yli 70 ainakin jo, joka otti kaverikseen pienen villakoiran (en tiedä onko kääpiö vai toy). Pappa liikkuu kävelykepin kanssa hitaasti mutta varmasti ja pikkuinen koira viipottaa perässä siksakkia. Kyseessä on ymmärtääkseni ihan paperillinen rotukoira, joten tässä kohtaa on joku kasvattaja tehnyt hyvän valinnan, kun on antanut vanhalle miehelle mahdollisuuden viettää elämänsä illankoittoa pieni ja virkeä koira seuranaan.

Kyllä vanhakin ihminen tarvitsee mahdollisuuden, mutta ei heille ihan mikä vaan koira tietenkään sovi. :)

Minulle jos joku kasvattaja sanoisi ei, vaihtaisin kasvia ja jatkaisin etsintää, todennäköisesti samasta rodusta. Tiedän ja tiedostan mihin kykenen ja mihin olen valmis, kasvattaja kun ei minua tunne, ei hän voi minua paremmin tietää mikä koira mulle sopii. Tätä mieltä minä olen.

Koira joka toimii kuin ajatus. Ei aina toimi.
25.01.2011 10.33
021138908_r
Viestejä: 55
Turku
Silloin kuin Leidillä oli pennut (v. 2007) niin kasvattaja sanoi parillekin ostajalle, että hän ei halua myydä kyseisille henkilöille pentuja. Toinen oli menossa selkäleikkaukseen ja oletettavasti tämän aikana pentu olisi ollut tämän nuoren pojan kontolla. Toisilla taas urospentu kennelistä jonka toimintaa emme halua millään lailla tukea ja tämä olisi vielä haaveillut pentueen teettämisestä.
25.01.2011 11.31
021348175_r
Viestejä: 188
Lohja

Mun anoppi on yli 70-vuotias, hänellä on viisi koiraa, viimeisin pentu on nyt 3kk. Hän on niin kovassa kunnossa, ja treenaa päivittäin pelastuspuolen juttuja, joten ikä ei aina ole pois sulkeva syy olla myymättä pentua.

itse en myy ensimmäiseksi koiraksi omaa rotuani ( poikkeuksia tässäkin), tietämättömälle, pelkäksi näyttelykoiraksi, vaadin myös pennunottajalta aika paljon koulutuksen yms. suhteen. Jos yhteinen sävel ei löydy, tai tuntuu huonolta, pentu jää kotiin. Kasvattajana joudun olemaan kumminkin pennun ostajan tukena koko koiran eliniän, jos ostaja niin haluaa.

16.05.2011 15.50
022473361_r
Viestejä: 1723
Kyrö

Menisin varmaan ihan paniikkiin, jos nyt kun pennun kysely alkaa olemaan ajankohtaista kasvattaja sanoisikin, ettei suostu minulle myymään. Olisin varmaan ensin ihan ällikällä, että miksi ja varmasti haluaisin kuulla perustelut päätökselle.

Jos kasvattaja sanoisi, ettei rotu sovi minulle en suoraan vaihtaisi luultavasti rotu suunnitelmia vaan haluaisin kuulla useamman kasvattajan mielipiteen asiaan. Mielipiteitä kun on monia..

15.11.2012 15.48
021050722_r
Viestejä: 526

Hyvä aihe todellakin.

Olen itse siis kasvattaja ja olen joutunut todellakin sanomaan ei. Myöskin neuvomaan muun rodun.

Kyllä kasvattajana neuvon ruokkimaan laadukkaalla ja en myy jos tiedän, että ruokintaan ei ole esim. varaa tai halua.

Itse miettisin pitkään jos hyvä ja osaava kasvattaja sanoisi minulle, että rotu ei sovellu minulle. Toki ymmärrän jos joku koira ei yksilönä ( ominaisuudet ei koiralla riitä siihen mitä haen yms.. ).

 

 

15.11.2012 17.29
020616431_r
Viestejä: 734
Turku

Riippuu varmaan ihan syystä, miksi kasvattaja ei myy pentua. Jos perustelee kunnolla ja osuu vielä oikeaan, eikä siksi myy pentua, itse varmasti alkaisin pohtia uudelleen rotuvalintaani.

Mutta jos on esimerkiksi tilanne että kasvattaja haluaa että pennun kanssa käydään näyttelyssä ja itseä ei kiinnosta, etsisin vaan toisen kasvattajan.

Jos kasvattajan mielestä rotu ei sovi kerrostaloon, pohtisin todella tarkkaan mitä pystyn tarjoamaan rodulle kerrostalossa, että sopiiko rotu oikeasti minulle kerrostaloon vai ei. Riippuen pitkälti rodusta, isoa laumanvartijaa en kerrostaloon itsekään ottaisi. Kaverille kävi niin, ettei rotikkaa myyty kerrostaloon. Esimerkiksi rotikan kohdalla en varmaan vaihtaisi rotua, vaan etsisin toisen kasvattajan joku suostuu myymään pentunsa kerrostaloon. Joillain kasvattajilla tuntuu olevan käsitys, että kerrostalossa elävä koira ei saa tarpeeksi liikuntaa. Itse tiedän monia tapauksia, jossa koiraa ei viedä lenkille, sillä koiralla on iso piha missä liikkua.

 

// ja tässä tarkoitin kerrostalo asuntoa syrjäisemmällä seudulla, en missään keskustassa.

Muokattu viimeksi: 15.11.12 17.39
16.11.2012 16.55
021050722_r
Viestejä: 526
Nuka kirjoitti:

Mun anoppi on yli 70-vuotias, hänellä on viisi koiraa, viimeisin pentu on nyt 3kk. Hän on niin kovassa kunnossa, ja treenaa päivittäin pelastuspuolen juttuja, joten ikä ei aina ole pois sulkeva syy olla myymättä pentua.

itse en myy ensimmäiseksi koiraksi omaa rotuani ( poikkeuksia tässäkin), tietämättömälle, pelkäksi näyttelykoiraksi, vaadin myös pennunottajalta aika paljon koulutuksen yms. suhteen. Jos yhteinen sävel ei löydy, tai tuntuu huonolta, pentu jää kotiin. Kasvattajana joudun olemaan kumminkin pennun ostajan tukena koko koiran eliniän, jos ostaja niin haluaa.

 

 



 

Juuri näin !

16.11.2012 17.22

En varmaan ihan heti vaihtaisi ainakaan rotua. Useammalta kasvattajalta kysyin. Mutta jos yksi toisensa jälkeen sanoisi, että joku rotu ei ole minun juttu, uskoisin. Tosin sitten voisin vielä kasvattajalta kysyä, että voisiko hänen koiriin tulla tutustumaan ja kahtomaan. Varsinkin, jos ei olisi minkään valtakunnan kokemusta, tosin tässäkin asiassa pätee se, että jos olisi oikeasti tuntematon koirarotu, niin sitä nyt kysyin ekana. Jos on jo jonkinlainen haju rodusta ja kaikki kolahtaa, niin kasvattaja menisi vaihtoon.

Silloin kun Luigia oltiin ottamassa, laittelin monelle kasvattajalle sähköpostia, ja kyselin rodusta ja pennuista, yksi sanoi, että ei myy omia koiria pohjoiseen (asui jossain helsingin lähellä), koska haluaa pitää pennut lähellä itseään, näyttelyitten takia. Itse en ollut siihen aikaan mitenkään näyttelyihmisiä, mutta jatkoin kyselemistä ja sitten löytyi Luigin kasvattaja. :) Ihana ihminen, joka oli oikein otettu, kun lähdettiin pienelle ajomatkalle Asikkalaan asti. Melkein 600km päähän. Pidämme hänen kanssaan yhteyttä, ja hänellä oli ehtona parissa näyttelyissä käyminen, tai ehtona ja ehtona, toivomuksena pikemmin. Sitten pääsi vain näyttelykärpänen purasemaan, kun tutustuin niin ihaniin ihmisiin, näyttelyitä on tullut enemmän tai vähemmän, mutta ihan sama.

Ostajan pitää kuitenkin ymmärtää se, että kasvattaja voi sanoa ei. Ja kasvattajan pitää vain päättää se, että jos joku ahdistaa mahdollisessa ostajassa, niin silloin kannattaa sanoa ei.

16.11.2012 17.29
022702346_r
Viestejä: 3704
Säkylä
- Esme kirjoitti:

Mä olen saanut sen kuvan, että kasvattajat sanoo välillä ei, ihan vain sen takia, ettei ostaja aio käyttää koiraa näyttelyissä.

Tällaisessa tapauksessa vaihtaisin kasvattajaa. Koiraa en lähtisi edes kyselemään, ellen olisi varma, että rotu sopii minulle.

Esim. metsästys rotua/hyper aktiivista rotua en voisi ikinä ottaa. En myöskään rotua, joka on erittäin vaativa kouluttaa.



Mä ymmärrän tän yhdeltä kannalta: jos on pentue joka on todella hyvä ja ostajia riittäisi, niin miksi antaa se kotikoiraksi jos harrastavia kotejakin on tarjolla? 
Riippuvuutta helmikuusta 2008. Lisää meistä: nahkalassie.blogspot.fi
16.11.2012 18.07

Mulle ei kukaan kasvattaja ole sanonut ei rodulle, mutta oisin halunnut uroksen ja Tianan kasvattaja uskoi uroksen olevan mulle liian haastava siitä yhdistelmästä (koska käytännön kokemusta koiran kouluttamisesta mulla on ollut vain vähän). En vetänyt herneitä nenääni, vaan "tyydyin" narttuun, koska yhdistelmä miellytti tosi paljon ja halusin siltä kasvattajalta pennun - vaikka sitten sen nartun.

Mun perheessä on kuitenkin ollut aina uroksia, jonka vuoksi oon tottunut niiden ajatusmaailmaan enemmän ja edelleen haaveilen seuraavan koiran olevan uros, koska tunnen niiden vaan sopivan itelleni paremmin. Se nyt on vaan niin ja näin, koska en halua saman katon alle urosta ja narttua. Eli ellei mulla ole jotain hyvää syytä sterkata Tianaa ennen seuraavaa koiraa, niin on sen seuraavankin oltava narttu.

Tuo harmittaa, mutta en missään nimessä kadu Tianan ottoa. Tuo on ollut mulle just sopiva akka, vaikka meillä on mennyt niin hyvin ettenkö olisi uskonut pärjääväni myös uroksen kanssa. Kunnioitan kuitenkin kasvattajan päätöstä ja mistäs sitä tietää vaikka olisinkin ollut ku*essa uroksen kanssa. :D

16.11.2012 20.16
022561103_r
Viestejä: 2686
Jyväskylä

Yksi tuttu bortsukasvattaja epäröi myydä koiraa (bortsupentua) iäkkäälle, noin 70 vuotiaalle naiselle, koska ei olisi uskonut, että sellainen kykenee antamaan tarpeeksi aktivointia yms. Nainen kuitenkin vaikutti fiksulta, joten päätti ottaa riskin ja myydä sille, niin nainen leipoi siitä nopeasti tottisvalion. :D

Itse näkisin oikeudenmukaisena, että kasvattaja kertoisi oman näkemyksensä, miksei rotu ole se oma juttu, eikä vaan silleen "no ei tää rotu sulle sovi" jos kasvattaja on pätevä niin osaa (ja kehtaa!) varmasti sanoa perustelutkin asialle. Kysyisin kuitenkin myös useamman kasvattajan mielipidettä, enkä luottaisi vain siihen yhteen. Kasvattajia mahtuu niin moneen junaan.

Sen sijan, jos kyse olisi vain yksilöstä, niin en ottaisi sitä turhan vakasti. Jos jos kasvattaja sanoo, että A-pentu ei sovi minulle luonteensa tms. vuoksi, vaan suosittelisi ottamaan mielummin B-pennun, niin se olisi mielestäni ok. Kasvattaja on loppujen lopuksi se, joka tuntee pennut parhaiten ja on ollut (toivottavasti) niiden kanssa tekemisissä niiden syntymästä lähtien. Silloin en menisi kasvattajan päätöksiä kritisoimaan, kun en voi saada pennuista vastaavaa kuvaa edes useamman katsomiskäynnin jälkeen, kuin mitä hänellä on.

Jos kasvattajalla on vaatimuksena "pakko käydä näyttelyissä" (ja näyttelyt ei inspaisi) niin etsisin varmaan toisen kasvattajan. Se on ok, jos näyttely tai muutama on toiveena, muttei niissä käyminen ole mikään vaatimus. Jotkut kasvattajat tosin tekee niinkin, että käyttävät kasvattiaan näyttelyissä itse, vaikkei koira olisikaan sijoituskoira tms. Toimii ihan hyvin joidenkin rotujen kohdalla, mutta toisaalta voi tulla ristiriitoja, jos kasvattaja haluaisi koiraa kehiin viedä ja omistaja onkin sitä mieltä, että turkki ajetaan lyhyeksi.

FB:n puolella kävin asiasta keskustelemassa, niin yllättävän moni kasvattaja on sitä mieltä, että koiran turkki tulisi hoitaa rodunomaisella tavalla, vaikka koira olisikin pelkkä kotikoira. Etteivät katso hyvällä, jos joku tulee kyselemään pentua ja ilmoittaa samantien, että aikoo pitää turhin lyhyenä. Sama juttu kaikkien pentujen kohdalla, oli kyseessä jalostusyksilö tai ei. Jos itse olisin kasvattaja, niin en kyllä sitä turkin lyhentämistä paheksuisi, aina voi omasta mielstään lupaavan koiran olla myymättä sellaiseen kotiin.

Meillä ei bortsujen kanssa ollut mitään varsinaisia vaatimuksia. Mutsi itse asiassa vähän vierasti niitä pennunostajia, jotka höpöttivät taukoamatta "sitten kun se on tokovalio, niin tavoitteena olisi vepevalio ja sitten agivalio ja sitten...." siksi meiltä menikin paljon koiria "kotiharrastajille" ettei virallisia tuloksia paljoa löydy. Eivät kuitenkaan pelkkinä sohvakoirina eläneet. Joskus mutsi kasvattajana joutuikin sanomaan ei ja siihen oli monia syitä. Ihan hyvin ihmiset siihen onneksi aina suhtautuivat. (Paras oli ehdottomasti se, kun jotkut pennunostajat, jotka eivät älynneet koirista pätkän vertaa tulivat katsomaan pentuja niin pennut olivat olleet jo lattialla hyvän aikaa juoksemassa ja jaksoivat vielä heidän tultuaan höyrytä noin tunnin ajan, ennen kuin simahtivat. Olivat iskeneet silmänsä pentueen ainoaan punaiseen pentuun ja vaikkei oltu niille luvattukaan myydä tai mitään, niin sanoivat sitten "ei me taidetakaan haluta ottaa sitä, kun se on noin laiska." xD)

 

http://treenikaverit.blogspot.fi/
16.11.2012 21.13
022694183_r
Viestejä: 529
Ikaalinen

Itse ymmärtäisin kyllä, jos kasvattajamme sanoisikin ei, sillä alaskanmalamuutti ei ole mikään helpoin koira, eikä meillä ole ihanteellisimmat olot sille. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että olemme pennun saamassa. Ehkä syynä se, että meillä on kokemusta koirista ja paljon harrastussuunnitelmia. Eniten hän epäili meidän asumusmuotoamme. Luhtitalo ei ole ehkä se paras paikka malamuutille, mutta meidän etunamme on se, että asumme kaupungin rajalla ja naapureissa on koiria, joten tuskin tulee valitusta meidän koirasta (muutkin koirat pitää meteliä). Hyviä lenkkimaastoja riittää ja tarkoitus on käydä koirahiihtoladuilla. Onhan siinä omat riskinsä, ettei koira sopeudu taajamaan, mutta pentujen vanhempien luonteen perusteella arvelen sopeutumisen onnistuvan.

Tiedän, että kasvattajamme on hyvin tarkka koiriensa suhteen, eikä halua niitä kenelle tahansa myydä ja minusta se on hieno asia. Niinhän sen pitää ollakin. Jos saamme jostain syystä kieltävän vastauksen, aion kyllä miettiä rotuvalintaa uusiksi. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja, vaikka malamuutti tuntuukin parhaalta sen perusteella, mitä olen lukenut, kuullut ja nähnyt. Olemme ainakin yrittäneet tehdä parhaamme tutustuaksemme rotuun ennen päätöstä.

16.11.2012 21.22
022496060_r
Viestejä: 3024

Pystyisin hyväksymään, jos kasvattaja ei minulle pentua suostuisi myymään :) Eri asia olisi sitten, jos pentua olisi jo oikeasti lupailtu ja sitten sanottaisiinkin että ei, mutta niin ei taida kovin usein käydä? Kasvattajalla on kuitenkin vastuu pennuista ja totta kai kasvattaja saa myydä pennut sinne, minne haluaa. Esim. jos kotikoiraa etsivä kysyisi pentua jostain, missä kasvatetaan koiria selkeästi harrastukseen.

Dacu kirjoitti:

Itse näkisin oikeudenmukaisena, että kasvattaja kertoisi oman näkemyksensä, miksei rotu ole se oma juttu, eikä vaan silleen "no ei tää rotu sulle sovi" jos kasvattaja on pätevä niin osaa (ja kehtaa!) varmasti sanoa perustelutkin asialle. Kysyisin kuitenkin myös useamman kasvattajan mielipidettä, enkä luottaisi vain siihen yhteen. Kasvattajia mahtuu niin moneen junaan.

Sen sijan, jos kyse olisi vain yksilöstä, niin en ottaisi sitä turhan vakasti. Jos jos kasvattaja sanoo, että A-pentu ei sovi minulle luonteensa tms. vuoksi, vaan suosittelisi ottamaan mielummin B-pennun, niin se olisi mielestäni ok. Kasvattaja on loppujen lopuksi se, joka tuntee pennut parhaiten ja on ollut (toivottavasti) niiden kanssa tekemisissä niiden syntymästä lähtien. Silloin en menisi kasvattajan päätöksiä kritisoimaan, kun en voi saada pennuista vastaavaa kuvaa edes useamman katsomiskäynnin jälkeen, kuin mitä hänellä on.



Näin. Tosin tietysti olisi vaikea kuvitella, etteikö sheltti itselleni sopisi, mutta ainahan voi useamman kasvattajan mielipidettä kysyä. Eri asia sitten jos rotua olisin vaihtamassa.
"Ja uskon et asiat tapahtuu ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu."
17.11.2012 01.25
019044708_r
Viestejä: 4350
Muurame

Nykyään törmää kasvattajana juttuihin, joissa rotu ehkä sopii mutta pennun kannalta tilanne on muuten väärä. Esimerkiksi talossa on jo useampia nuoria "keskentekoisia" koiria joista näkee ettei motivaatio kouluttaa riitä. Ja lisää pitäisi silti saada. Tai se nykyajan klassikko että on pieniä lapsia, perheen äiti jälleen pitkällä raskaana ja usko luja siihen että jaksaa hoitaa kaikki hyvin vaikka joku kriisi iskisi. Sellaisessa tilanteessa voi olla parempi ehdottaa että palataan asiaan parin vuoden kuluttua jos yhä pentua tekee mieli.

Sitten on niitä jotka ovat lukeneet jotakin englannista käännettyä lasten koirarotukirjaa jossa kaikki rodut kuvaillaan uskollisiksi, oppivaisiksi ja sopeutuvaisiksi. Ja siihen halutaan uskoa niin ettei suostuta uskomaan kolkkoa totuutta rodusta. Että rotu on vahva, oppii hitaasti, pudottaa paljon karvaa, omaa lukuisia sairauksia, haastaa omistajan mielellään ja on joka suhteessa vaativa, työläs ja paljon satsausta vaativa.

Pahin tämän lajin kuulemani sattui täällä meidän kylällä. Perhe halusi puudelin kun se ei allergisoi. Soittivat varmaan kymmeneen kenneliin ja kaikissa sanottiin ensi töikseen että rodun turkki on hyvin vaativa. Sitten soittivat pentutehtaaseen jossa ei puhuttu turkista mitään. Ja ottivat heti sieltä kun "täältä sai niitä helpompiturkkisia villakoiria..."! Voitte kuvitella millainen se tämän perheen kampaamaton koirarassukka oli jossakin puolen vuoden kohdalla. Yksi täkäläinen villisharrastaja sitä sitten hyväntekeväisyytenä leikkeli takkuja pois ja villaa vähemmäksi. Kuulemma aina sai terotuttaa sakset kun oli sen koiran leikannut kun kivet vaan rapisi terien välissä huopapaakuissa.

Ongelma on kai ihmisten liika kohteliaisuus? Voi sanoa vaan että tämä rotu ei kuulosta teille oikealta kun oikeasti tekisi mieli ärjyä että ettette te laiskat köntykset ikinä tule selviämään tämänrotuisen kanssa. Silloin se voisi mennä typerämmilläkin jakeluun.

 

17.11.2012 09.32

Bää tää aihe ei ehkä ihan vielä ole ajankohtainen, mutta kuitenkin. Jos kaikki menisi nappiin mulla olis mahdollisuus ottaa ensi kesänä/syksynä toinen koira. Koska mahdollisesti myös rotu vaihtuu, olen tutustunut eri kasvattajien kotisivuihin ja mielessä onkin jo pari kivaa kasvattajaa. Mua kuitenkin vähän ahdistaa jo nyt, kun kyseistä rodusta ei aikaisempaa kokomusta hirveästi ole. Tarkoituksena olisi käydä tutustumassa johonkin kasvattajaan ja hänen koiriinsa. Kyseessä on terrierirotu, ja vaikka mullakin on näitä kaks ollut niin ihan erilaisia rotuja kuitenkin.

17.11.2012 12.22
Dacu kirjoitti:

Sen sijan, jos kyse olisi vain yksilöstä, niin en ottaisi sitä turhan vakasti. Jos jos kasvattaja sanoo, että A-pentu ei sovi minulle luonteensa tms. vuoksi, vaan suosittelisi ottamaan mielummin B-pennun, niin se olisi mielestäni ok. Kasvattaja on loppujen lopuksi se, joka tuntee pennut parhaiten ja on ollut (toivottavasti) niiden kanssa tekemisissä niiden syntymästä lähtien. Silloin en menisi kasvattajan päätöksiä kritisoimaan, kun en voi saada pennuista vastaavaa kuvaa edes useamman katsomiskäynnin jälkeen, kuin mitä hänellä on.

Näin. Kasvattaja valitsi meille Luigin, koska se oli rauhallisin kahdesta jäljellä olevasta urospennusta. Ja me kun asutaan kerrostalossa, niin kasvattaja ajatteli meidän elinolojakin. :) Ja seuraavankin pennun on tavallaan kasvattaja jo valinnut ja me päätettiin se sitten. :D
 

17.11.2012 17.51
019044708_r
Viestejä: 4350
Muurame

Elmo: terrieri kuin terrieri! Jo se, että et ole ostamassa ensimmäistä koiraa tekee kasvattajaan hyvän vaikutuksen. Jos olet vielä harrastanut tai näyttelyttänyt edellisiä koiriasi, se auttaa asiaa vielä lisää. Pelko pois ja luota itseesi! Tänä päivänä järkeviä pennunottajia on sen verran vähän että kasvattajat ilahtuvat aina kun sellainen ovelle kolkuttaa.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti