Toisen koiran ottamisesta? (Koirat > Pennut)

Noh... Itselläni on kolme koiraa, mutta mitä nyt kertoisin.. Se on hirveän vaikea "neuvoa" kun en tunne teidän koiria. Meillä oli ensin 1 uros, jolle kaveriksi toinen uros (vieläpä paljon isompi kokoinen eli vanhempi eb ja nuorempi mastiffi), ei mitään ongelmia ole ollut (toki luista saatetaan vähän toiselle murahdella, muttei muuta). Sitten tuli vielä poitsujen päiviä piristämään yksi narttu, eikä edelleenkään mitään ongelmia edes juoksujen aikana.

Sitten taas meillä oli tuon ekan uroksen kaverina ensin bertsunarttu ja ne alkoivat tappelemaan jatkuvasti ihan verissä päin että oli pakko luopua tuosta nartusta. Muiden kanssa kyllä tuli hyvin toimeen ja nämäkin tuli n. vuoden toimeen todella hyvin, mutta sitten alkoi nahistelut ja sen jälkeen jatkuvat kunnon tappelut. Eli itse en allekirjoita tuota, että urokselle automaattisesti kaveriksi narttu. Tietenkin sitten mikäli oma uros ei muutenkaan siedä muita uroksia, mutta mikäli ei koskaan ole muiden urosten kanssa ollut ongelmia (edes omalla reviirillä), niin uros on ihan harkittava vaihtoehto. Tämä on tosin vain omamielipiteeni. Kahta narttua en ehkä uskaltaisi ottaa, sillä KUULEMMA ne saattaavat tapellessaa jopa tappaa toisensa.. Ja on pojat muutenkin mielestäni paljon helpompia =)

Riippuu hirveästi koirista itsestään miten yhteiselämä toimii. Jos molemmat ovat itsevarmoja ja hallitsevia, ongelmia tulee ihan takuulla. Järkevät koirat yleensä sopeutuvat toisiinsa nopeasti. Henkilökemiat ratkaisevat. Jos ensimmäinen koira on valmiiksi tulinen, kannattaa kaveriksi valita tasainen rotu jolla ei pala käpy kovin herkästi.

Koirien yhteipeli on työlästä jos yhdessä on leikkaamattomat uros ja narttu. Juoksuajat voivat käydä koirien voimille ja stressata omistajaa ihan mahdottomasti. Poikapari pärjää yleensä hyvin ja selvittää välisä pienellä nokkapokalla. Nartut tulevat USEIMMITEN hyvin juttuun, mutta jos nartut tappelevat, voi hengenlähtö olla tosiasia. Nartut eivät tappele äänellä ja pölinällä kuten urokset vaan raatelevat ihan tosissaan. taas kerran rotu ja yksilön temperamentti vaikuttavat enemmän kuin mikään muu. Kaksi cavalieriä tuskin toisiaan teurastaa, oli koostumus sitten mikä hyvänsä. Kaksi kettuterrieriä taas luultavasti tappelee, olivat ne sitten kumpia hyvänsä.

mekin aiotaan ostaa toinen koira hanin kaveriksi, äiti ehdotti rotikkaa.. mutta en minä hiveesti siitä asiasta tykkää kuen tuo ei niistä pidä, niin kannatan toista sheltti

Meillä muuten tämä sekarotuinen kaveri inhoaa pentuja. Kun tuo mastiffi tuli taloon, niin tämä vältteli pentua kuin ruttoa. Moinen käytös kertoo kai koiran epävarmuudesta. Aluksi pelkäsin, että pennulle ja tälle sekarotuiselle olisi voinut tulla myöhemmin tapeluita, mutta onneksi toi ihan pikku pentu aika meni hyvin, eikä ongelmia tullut. Epävarma koira voi käyttäytyä agressiivisesti pentuja kohtaan. Itsevarma koira taas ei yleensä paljon kakaroista välitä. Mä olen myös kuullut narttukoirista, jotka eivät voi sietää pentuja.

Kyllä meillä muuten tuo kaveri, joka on koirista ylimpänä, koulutti uutta tulokasta melkoisen rankalla kädellä heti alkuun. Pentu eksyi tämän ruokakupille, kun minä typerä en ollut tarkkana. Siitä tuli sitten iso reikä pennun päähän, mutta ei ole muksi sen jälkeen ikinä enää yrittänyt tuon koiran kupille. Ja nämä kaksi koiraa ovat olleet alusta asti ihanparhaita kaveruksia.

Mun kaverilla oli tanskandogi ja kääpiöpinseri. Ihan hyvin tulivat juttuun. Ja kyllä meidänkin koiruuksilla on tuota koko eroa tosi paljon (20kg, 60kg ja 85kg). Eli tuo sekarotuinen kaveri on muita paljon penempi. Muuta onneksi hän on sitäkin nopeampi (ja muut sitten vastaavasti vähän hitaita ) Taitaa olla Maxikin vähän muita perheen koiria isompi..... Mä uskoisin, että kokoero ei tule olemaan ongelma. 

itselläni on mielestäni monta hyvää syytä.

rakastan eläimiä varsinkin koiria. kahdella koiralla on toisistaan seuraa jos olen töissä. tykkään puuhastella koirien kanssa ja haluan tottakai antaa koiralle hyvän kodin, muita syitä on myös  :)

joskus tulevaisuudessa siis n.10-20 vuoden päästä kun kävisin kouluttajakursseja tms. ja olisin monta vuotta koirien parissa, minulla voisi olla kokemusta enemmän ja voisin alkaa tekemään "hyväntekeväisyyttä". ideana on ollut että antaisin ns. ongelmakoiralle kodin, annan sille aikaa rauhoittua, opetan sen kunnon koiraksi, ja etsin sille loppuelämäksi asiantuntevan kodin, jos kotia ei löydy niin pidän koiran itse, kotia olen valmis etsimään pitkäänkin. miltä tällainen idea teidän mielestänne kuulostaa. "haavena" tämä on vasta n.10-20 vuoden päästä kun tiedän PALJON enemmän koirista.

Jos koirien kokoero on hirveän suuri ja pienempi on lisäksi hentorakenteinen, voi sattua ihan tapaturmia. Suurempi voi huomaamattaan esim. litata heiveröisemmän pikkuisen oven karmia vasten. Kääpiökoiria on jopa kuollut näin. Itse tiedän ihan harmittomalta vaikuttaneen tapauksen: suuri koira nousi sohvalle ja sohva keinahti pudottaen nukkuneen kääpiökoiran lattialle. Se ei ollut varautunut tälliin ja satutti selkänsä tosi pahasti. Kaverin kääpiösnautseria hoidettiin pitkään kuntoon sen leikittyä yhden ainoan kerran vähän reippaammin vahvan riisenin kanssa. Jo yksi leikkikerta väänsi pienen pennun niin kieroon, että sillä oli useamman sentin korkeuseroa polvissa. Jos se olisi saanut kasavaa ilman osteopaatin suoristamista, siitä olisi tullut invalidi.

Jos koirien kokoero on kovin iso, täytyy ihmisen olla se järkevä osapuoli joka katsoo, että kukaan ei kolhi toista edes vahingossa.

meillä katsotaan jopa jupen ja ritan leikkiä ettei rita isompana satuta juppea vahingossa. ja rita ei ole niin paljon isompi jumbo kuin juppe. onneksi juppe kasvaa tuosta vielä :)

niin joo ja rita on meidän perheen koira , koirat eivät asu saman katon alla! ne pääsevät välillä leikkimään toistensa kanssa. 

niin ja tosissaan mielipiteitä tuosta "hyväntekeväisyys" suunnitelmasta saa kertoa ^^

se on tuossa vain raakileena esitetty ja sen idea yksinkertaisuudessaan, muuta en ole vielä miettinyt, onhan siihen 20 vuotta aikaa ^^

Antakaa sen vanhemman koiran aikuistua rauhassa ennenkuin hankitte sille kaveria,Däni on 3v ja kesällä sille tulee kaveri,nyt tuntuu siltä että se on valmis toisen uroksen tuloon :)