Toisen koiran ottamisesta? - Sivu 22 (Koirat > Pennut)

12.05.2012 18.18

Mun mielestä näyttelyt on ehdottomasti ihmisen harrastus, eikä koiran. Ei sillä, etteikö koira voisi mukavasti toteutuneesta näyttelypäivästä millään tavoin nauttia.

Tokossa koira väsyy koska se joutuu soveltamaan ja miettimään, käyttämään omia aivojaan. Näyttelyissä koiraa ohjataan "ketjun varassa" eikä siltä vaadita minkäänlaista oma-aloitteisuutta. Enemmin näyttelyissä varmaan rasittaa se hälinä ja matkat.

Jokainen koira osaa seistä, juosta omistajan vierellä ja antaa tuomarin lääppiä (ellei ole siis arka koira). Koira ei osaa ylläpitää katsekontaktia ihmiseen, ellei sitä sille opeteta, näin yhdeksi esimerkiksi.

En vähättele näyttelyharrastusta, mutta mun mielestä se ei kuulu samalla viivalle muiden harrastusten kanssa, jossa koiralta juuri vaaditaan pääkopan työskentelyä ja oma-aloitteisuutta. Koira voi toki pysyä tyytyväisenä pelkillä lenkeilläkin ja näin ollen näyttelyt pitävät sen tyytyväisenä siinä missä toko tai agi tai mikä tahansa muu, mutta pointti on nimenomaan se, etteivät näyttelyt ole omasta mielestäni samalla tasolla muiden harrastusten kanssa. Ja harrastukset eivät ole samalla tasolla oikean työn kanssa.

 

 

Muokattu viimeksi: 12.05.12 18.19
12.05.2012 18.33

Jännä, mä kun olen kuullut että esim. belgien kohdalla enemmän huonoja hermoja esiintyy näyttiksillä. Mitään varmaa tietoa mulla ei asiasta ole. Varmasti paljon vaikuttaa myös mistä koiransa hankkii. Sitä paitsi on myös virhe jos käyttökoiralta ei sitä virettä löydy.

Niin ja Femmalle mä tuon edellisen viestini tarkoitin, mutta hyvä kun selvensit. Samaa mieltä, kyllä normaalin koiran täytyy osata rauhoittua.

MH collie (osa 1)

MH malinois (osa 2)

Kyllä minusta huomattavasti toimintakykyisempi ja parempihermoisempi on tuo malinois, vaikka paljon enemmän viettiäkin siltä löytyy.

Muokattu viimeksi: 12.05.12 18.35
12.05.2012 19.09
022459569_r
Viestejä: 2597
Nyyti kirjoitti:

Jokainen koira osaa seistä, juosta omistajan vierellä ja antaa tuomarin lääppiä (ellei ole siis arka koira). Koira ei osaa ylläpitää katsekontaktia ihmiseen, ellei sitä sille opeteta, näin yhdeksi esimerkiksi.

Ainakaan omat koirat eivät ole syntymästä osanneet "seurata", "seisoa" ja "katsoa" (eli ottaa kontaktia). Jokainen näistäö asioista on tullut opettaa koiralle. Meillä mennään näyttelyssä hyvinkin tiukalla kontaktilla, tosin ei niin että koira on reidessä kiinni. Sen on opittava juoksemaan juuri sopivasti edessä, kääntymään sinne päin mihin itse alan kääntyä ja oltava muutenkin skarppina, jotta homma toimii.

Joku voi toki viedä koiran kehään suoraan "puskista" mutta itse haluan valmistella koiran kunnolla. Näyttelypäivän aikana on myös useita hyviä mahdollisuuksia treenata kontaktissa keskellä kovia häiriöitä.

Kai se on sitten, miten asian ottaa. Minä teen näyttelypäivästä kunnon treenitapahtuman ja sen jälkeen koira on hyvinkin rauhallinen pari päivää.

Pretty is nice but still it's just pretty. Perfect, my dear, is me.
13.05.2012 16.08

Palaten edelliseen viestiini joka näköjään aiheutti kummastusta.

Minun mielestäni jos hankitaan useita pentuja peräkanaa ja erirotuisia alkaa olla mielestäni kyse jo siitä ettei itsekään tiedä mitä haluaa tai sitten yksinkertaisesti hamstraa. Toki kenestäkään on paha mennä sanomaan kun ei totuutta tiedä, tulee yleensä itse vedettyä omat johtopäätökset ihmisistä ja heidän syistään.

En ole sitä mieltä että tietyllä ihmisellä pitäisi olla vain tietynrotuisia koiria, jotenkin tuntuu toisilta puuttuvan sisälukutaito, olenhan itsekin hankkimassa erirotuista seuraavaksi

Kaikki "koiraharrastukset" ovat ihmisen harrastuksia, koira ei tarvitse näyttelyitä, tokoa, agilityä, vepeä yms. Koira on onnellinen kun se saa liikuntaa ja aktiviteettia yksinkertaisessakin muodossa, eli vaikkapa vain kotiympäristössä.

Ihminen tekee päätöksen harrastamisesta, agility on vauhdikas laji energiselle koiralle, toko sopii kaikille ja näyttelyt suorituksineen ja sijoituksineen ovat yhdenlainen meriitti jalostukselle melkeinpä keskimääräisesti enemmän kuin kaksi edellä mainittua. Koiran ei tarvitse päästä näyttelyihin, agility tai tokotreeneihin.

13.05.2012 16.50

Vaikkei koira tarvitsiskaan mitään virallista harrastamista pysyäkseen kasassa, on mielestäni ihan viisasta harrastaa koiran kanssa jotain sellaista mikä vastaa sen viettejä. Nimenomaan jotta käyttötarkoitus säilyisi ja harrastaville ihmisille vielä löytyisi harrastamiseen soveltuvia koiria. Ihan tarpeeks on jo näitä agiin, tokoon ym. ei-niin-vakaviin lajeihin käyviä rotuja ja jopa niitäkin lössyköitä, joille aktiviteetiksi riittää pelkkä lenkkeily.

13.05.2012 18.15

^ Kyllä, olen samaa mieltä, mutta tuo teksti oli lähinnä siihen että kaikki harrastukset ovat lähtöisin ihmisestä ja ihminenhän niitä harrastaa, koira on "harrastusväline" ja ei, kaikki eivät esineellistä koiraansa vaikka tuollaisen esimerkki termin annoinkin.

Koiran kanssa pystyy harrastamaan myös kotona, metsissä yms. aina ei tarvitse mennä ohjattuihin treeneihin hiekkakentälle saatikaan kisaamaan, tosin monet harrastukset ja kokeet palvelevat myös koiran jalostusta.

14.05.2012 08.34

Voe hyvänen aika mitä nillitystä siitä, mikä luetaan harrastamiseksi koiran kanssa ja kumman kannalta, ihmisen vai koiran. :D Uskaltaakohan sitä enää itse edes sanoa harrastavansa koiran kanssa, kun ei mihinkään seuraan kuuluta eikä kokeissakaan rampata. :P Kyllähän me eri kursseilla silti käydään 1-2 kertaa viikossa etenkin tokoilua harjoittelemassa.

Mutta siitä huolimatta suurin osa arkiaktivoinnista tapahtuu ihan kotosalla, kun vaikkapa hiotaan liikkeitä ja opetellaan uusia. Metsälenkkeihin saa kivasti yhdistettyä agilitya, kun vain on luova. :D Puiden kiertoja, kaatuneilla rungoilla tasapainoilua, kivien/ kantojen päälle nousemista, rinteille kiipeämistä... Mielikuvitus vain on rajana. :) Lisäksi arkiasioiden opettelu, kulkeminen eri paikoissa, uusien asioiden opettelu niissä...

Kyllähän se pääpaino varmasti aktiivisesti eri treeniryhmissä kulkevillakin on siinä kotityöskentelyssä. Eri harrasteryhmistä haetaan lähinnä uusia ulottuvuuksia häiriötreenailusta ja ohjaajalle vinkkejä siitä, miten voisi kehittää omaa sekä koiran työskentelyä.

Ei minun tietääkseni kasvattajilla (ainakaan noin yleensä ottaen) mitään treeni/kisailupakkoa ole, että pennun saa. Kyllä heille riittää se, että koiran kanssa ylipäätään aiotaan tehdään jotain, oli tavoitteet sitten missä hyvänsä. Toki varmasti plussaa on, jos ostajaehdokas on kiinnostunut aikaa ja rahaakin uhraamaan koiraharrastuksiin ja siis lähinnä itsensä kehittämiseen erilaisilla kursseilla. Kyllähän se motivaatiosta kertoo jotain.

Minä olen sitä mieltä, että kaikki koirat eivät todellakaan vaadi tai tarvitse mitään ohjattua ryhmätreenailua. Mutta ei se yhdellekään koiralle haitallista silti ole, päinvastoin. On ihan hyvä, että koira oppii keskittymään ja työskentelemään erilaisissa tilanteissa.

Useat koiranomistajat sen sijaan ihan aidosti ovat niiden eri kurssien ja treeniryhmien tarpeessa. Joko ihan omien taitojen kehittämisen vuoksi tai vähintään jonkinnäköisenä "selkärankana" omalle treenailulle. Usein sivustakatsovilla asiaan perehtyneillä on ihan rakentavia kommentteja, joista taitavakin koiranohjaaja hyötyy, aloittelevasta puhumattakaan. Toki lähdekritiikkiä saa suorittaa, eikä kaikkea tarvitse uskoa ja alkaa omassa treenissään toteuttaa. Mutta katselemalla ja kuuntelemalla toisia koirakoita oppii aivan valtavasti, sille ei mitään mahda. :D

Muokattu viimeksi: 14.05.12 09.46
14.05.2012 11.34
Nessie kirjoitti:

Voe hyvänen aika mitä nillitystä siitä, mikä luetaan harrastamiseksi koiran kanssa ja kumman kannalta, ihmisen vai koiran. :D

En nyt ihan nillitykseksi laskisi tätä keskustelua aiheesta. Asiallista keskustelua mielipide eroista

___________________________________

Moni ihminen kokee harrastamisen omalla tavallaan, toisille harrastaminen on sitä että käy ohjatuissa treeneissä & kisaa ja toiselle taas se kotona touhailu ja tekeminen ovat harrastus jo itsessään. On yhtä monta mielipidettä kuin on ihmisiä.

14.05.2012 11.39
Juups, nillitys ehkä vähän huono sanavalinta tässä yhteydessä. :) En siis tarkoita sitä etteikö keskustelu olisi hyvää ja aiheellista, rupesi vain huvittamaan miten viimelukemalta on päästy monikoiraisten syyllisyydentunteiden analysoinnista harrastus-sanan käytön pohdintaan. :D
14.05.2012 13.38
022644852_r
Viestejä: 4119
Mynämäki
Ikaros kirjoitti:
Femma kirjoitti:
Joku heitti ilmoille jossain keskustelussa sellasen asian, kuin että...
Ei paimenkoirillekaan ole jatkuvasti maatiloilla töitä tarjolla. Tiettyyn aikaan vuodesta teki hommia ja muuten niille ei sitä työtä ollut. Mitenköhän mahtoi pääkoppa kestää, kun nykypäivänä pitäis kuulemma joka päivä tahkoa jtn tokojuttuja, että koira olisi onnellinen...
En muista missä keskustelussa, mutta näin kertoi joku, joka oli ihan ite paikalla näkemässä(olisko ollu töissä?), mitä ne koirat siellä tekee.

 

Entisaikojen työkoirilla oli hermot kunnossa, nykyjalostuksesta ei voi sanoa samaa.

En vain itse ymmärrä sitä, että moni yhdistyksen tuulitakki päällä pitkin kyliä kiskova nykyharrastaja hankkii tokoon ja agilityyn bortsun, vääntää joka päivä vartin tokoilua takapihalla ja käy kahdesti viikossa tunnin koulutuksessa, ja sitten ulkoiluttaa ne peruslenkit. Sitten keskenään päivitellään kun se ja se otti malinoisin kotikoiraksi, ja eihän se saa muuta virikettä kuin lenkkeilyä, ja osaa vaan istua ja maata. Vaikka tosiasiassa koirien aktiviteettieroksi muodostuu ehkä 1h viikossa, ja malinois ehkäpä elää tyytyväisenä omaa elämäänsä tietämättä siitä, mitä sille pitäisi tarjota oppikirjan mukaan.

En usko, että se bortsu saa edes puolia siitä virikkeestä, mitä ne saivat maatilalla vaikka vain puolet vuodesta töitä tehden. Lisäksi nykyisin koirilla tai omistajilla ei ole enää mitään hermoja verrattuna entiseen, kun kenenkään ei enää tarvitse osoittaa mitään muualla kuin tokokokeessa ja agilitykokeessa.

Toki pon paljon koiraihmisiä, jotka oikeasti tarjoavat paljon koulutusvirikkeitä ja tapahtumia koiralleen, mutta suurin osa tekee sen tokovartin siellä takapihalla ja tuntee olevansa erinomainen koiranomistaja tokoamattomiin verrattuna.

Kuulostaa, kuin olisit osoittanut tuon tekstin henkilökohtaisesti minulle :D Minä hankin bortsun harrastuskaveriksi, kyllä. Enkä missään nimessä siksi, että se on ainoo rotu, jota huipputasolla agissa näkee ja sitte sen perusteella kuvittelin, että se on paras mahdollinen harrastuskoira ja varmasti helpoin myös! En silloin semmosesta asiasta edes tiennyt. Ja mulla ei oo yhdistyksen tuulitakkia xD

Päivittelin kaverin rotuvalintaa, koska siitä koirasta näkee, että se ei ole tyytyväinen. Sen käytös hyppii silmille, koska se ei saa tarpeeksi virikkeitä. Kyllähän joku belgi voi olla tyytyväinen tuommosessa tilanteessa, mutta sitten toinen ei olekaan. Tämä _yksilö_ ei ole.

Muokattu viimeksi: 14.05.12 13.39
"Koirasi voi elää ihmisten kanssa ihmisten maailmassa, mutta sen vaistot kuuluvat silti koiralle" -Victoria Stilwell
14.05.2012 14.38

Mun mielestä on edelleenkin vähän väärin ottaa joku käyttömalikin pelkäksi lenkkikaveriksi, kun kuitenkin tietää niiden tekemisenhalun.

Nessielle: Toki koirat itsessään ovat ihmiselle harrastus, mutta mun mielestä on omituista kun nykyään kaikkea voi sanoa harrastamiseksi, lenkkeilystä satunnaiseen tokoiluun. Semmoisiakin juttuja joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Ei kaikkien koirien kanssa tarvitse harrastaa, onhan moni koira seurakoiramaistunut jo paljon. Yhä on vaan niitäkin rotuja, joilla on valtava työskentelyinto ja potentiaalia tavoitteelliseen harrastamiseen. Miksi päätyä rotuun jonka käyttöominaisuudet eivät todellisuudessa lainkaan kiinnosta?

14.05.2012 14.42
022349491_r
Viestejä: 319
Lara kirjoitti:
Nadira kirjoitti:

Se on vain harrastus. Ja väitän, että toko yksityisesti takapihalla rasittaa koiran aivoja saman verran kuin näyttelypäivä ihmisten keskellä. Ärsykkeet vain ovat erilaisia. Ja näyttelyn aikana voi aivan hyvin harjoitella tottelevaisuuttakin, itse asiassa monet harjoittelevatkin.

Mutta totta,m lähtökohtaisesti näyttely on lähinnä äärimmilleen virikkeellinen ympäristö, toko vaatii eri tavalla aivotyöskentelyä.

Samaa mieltä, tosin ehkä hiukan koirasta riippuen. Mätsäripäivän jälkeen huomaan hyvin kuinka se on ottanut koiran voimille, ei kovinkaan fyysisesti mutta aivotoiminnallisesti koira on puhki ja mielellään viettää loppupäivän nukkuen. Saman verran koiran voimille (omakohtaisesti) ottaa ohjatut tottistreenit jotka kestää tunnin.

Näyttelyissä ne ärsykkeet tosiaan vaan ovat erilaiset.

Mm. Meillä kun mennään mätsäreihin,sit siinä väliajalla temppuillaan ja otetaan kontaktia ihan sen takia,että koira sit osaa kehässä kontaktin ja ettei se tylsisty. Sen jälkeen kehun paljon,ja kannustan niin esiintyy huomattavasti reippaammin.

Ei näyttelyharrastuskaan mitään helppoa ole,täytyy osata esittää koira,koiran ja omistajan suhde täytyy olla kunnossa jotta yhteistyö sujuu ongelmitta,täytyy tuntea rotu ja tietää mitä tekee ja lisäksi koiran pitää oppia millainen on hyvää kehäkäytöstä.

14.05.2012 15.52
Turo kirjoitti:

Nessielle: Toki koirat itsessään ovat ihmiselle harrastus, mutta mun mielestä on omituista kun nykyään kaikkea voi sanoa harrastamiseksi, lenkkeilystä satunnaiseen tokoiluun. Semmoisiakin juttuja joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Ei kaikkien koirien kanssa tarvitse harrastaa, onhan moni koira seurakoiramaistunut jo paljon. Yhä on vaan niitäkin rotuja, joilla on valtava työskentelyinto ja potentiaalia tavoitteelliseen harrastamiseen. Miksi päätyä rotuun jonka käyttöominaisuudet eivät todellisuudessa lainkaan kiinnosta?

 

Häh, miksi tää on osoitettu nimenomaan minulle? En (ainakaan tämän perusteella) ole kanssasi mistään eri mieltä. :) Toin vain esille, ettei sitä aktiivista harrastuskoiraakaan todennäköisesti pelkästään niillä yhdistysten treeneillä väsytetä, niin kuin jotkut (Ikaros?) täällä asian esittävät.

Ei, ei kaikkien koirien kanssa tarvitse harrastamalla harrastaa. Mutta ei siitä harrastamisesta, niin kauan kun se tehdään koiran ehdoilla, mitään haittaa koirille ole. Ohjaajille ne ohjatut treenit ja kurssit ensisijaisesti on ja ohjaajat niistä ensisijaisesti asioita itselleen saa.

Jos nyt aletaan pilkun kanssa vehdata, niin siitä olen eri mieltä, ettäkö muka olisi olemassa rotuja, jotka tarvitsevat tavoitteellista harrastamista. Oikeasti aktiivinen ja mahdollisesti oikee rodunomaista työtä sisältävä arkielo riittää aivan varmasti kaikille työkoirille. Se tavoittellinen harrastaminen ja meriittien saavuttaminenhan nyt nimenomaan on pelkästään ihmisiä, ei yksittäisen koiran hyvinvointia varten. Varmaan sinä et oikeasti kovin paljon erilailla tästä ajattelekaan, mutta mainitaan vielä ääneen. :)

Viimeinen lause nimenomaan kolahti ikävästi ja ihmettelen miksi se on minulle osoitettu. Minä kun nimenomaan olen enemmän kuin erittäin vahvasti sillä kannalla, että rotu valitaan sen mukaan, että sen sisäänrakennetut tarpeet pystytään jotenkin tyydyttämään. Omat harrastamisintressit on kanssa hyvä pitää mielessä, mutta niistä on toki voitava joustaa jos ne eivät sovikaan kyseiselle yksilölle jostain syystä. Mistä ihmeestä minun tekstistäni saa sellaisen kuvan, että minusta on ok hankkia sohvakoiraksi ja satunnaiseksi lenkkikaveriksi vaikka se käyttömalikka?

Muoks. Tarkemmin luettuani tuon ihan turha tuo "Jos nyt aletaan pilkun kanssa..." -kappale. Mutta antaa nyt olla kun kerta ehdin jo julkaista sen kanssa. Liipasinsormi liian herkkänä täällä... :D

 

Muokattu viimeksi: 14.05.12 16.09
22.05.2012 21.23
021779711_r
Viestejä: 8
Turku

Ihmeellistä miten joku toko nostetaan jumalan asemaan. Itse whippet-"harrastajana" ei tulisi enää mielenkään istuttaa koiriani johonki toko-kentälle, ja sanoa sitten että koirani saavat nyt tarvitsemaansa aktiviteettia, koska mikään muuhan ei koiraa tarpeeksi aktivoi. Aikoinaan kokeilin koirieni kanssa "hömppä"tokoa, mutta vinttikoiraihmiset varmasti pystyvät samaistumaan siihen mitä siitä seurasi. Koira ei voinut ymmärtää minkä takia sen pitäisi istua kylmään likaiseen maahan (ja ennenkuin joku tähän takertuu, niin kyllä nurmikolla kanssa ollaan oltu), tai tehdä jotain muuta yhtä "hyödytöntä" (ja ennenkuin joku tähän takertuu, niin kyllä koirani osaavat kyllä istua pyydettäessä). Ja jos herkun tai muun patukan pitäisi motivoida, niin koiran ajatuksissa varmasti liikkui että anna nyt sitten se herkku niin teen mitä käsket, mutta eipä se siitä paljoa kostunut. Haikeana katseli viereisiä peltoja jonne mieli toteuttamaan omaa aktiviteettiaan eli juoksemaan. Uskallan siis väittää, että kaikki koirat eivät saa tyydytystä tokoilustakaan. Tämä siis viittaa vinttikoirien ylikoiramaiseen luonteeseen. Kyllä apinakin tempun kuin tempun oppii, kun tarpeeksi jankataan. Toko koirat kunniaan, arvostan heitä kyllä, ja kyllä pieni aivopähkinä koiralle kuin koiralle on välillä paikallaan.

Se mitä näyttelyihin tulee, niin omat koirat niistä kyllä nauttivat ja kutsun sitä koiran harrastamiseksi. Enemmän koirani siitä nauttivat kuin nyt tästä esille nostetusta tokoilusta. Näyttelypäivä on ihan erilainen päivä mitä normipäivä ja varmasti katkaisee koiran arjen. Koirani innostuvat aina kun alan pakkaamaan näyttelytarvikkeita ja -häkkiä autoon. Ne tietävät että nyt PÄÄSTÄÄN taas näyttelyyn. Tavataan muita samanrotuisia, saadaan herkkuja ja muutenkin seurustellaan eritavalla mitä keskenään kotona.

Mutta siis se pointtini koko tässä jutussa on se, että aktiviteetti tulisi valita juuri koiran mukaan, ei sen perusteella minkä ihminen tai jokin yhteisö on kelpuuttanut hyväksi aktiviteetiksi. Oli se sitten omalle Mustille se sienestys, uiminen, tokoilu, agility tai näyttely. Mistä nyt oma koira sitten saakin ne parhaat kiksit. Plus että tää aihe on lentänyt aika kauaksi alkuperäisestä "Toisen koiran ottamisesta?". Mielipiteeni tähänkin on, että ottakoon jokainen niin monta kuin omien resurssiensa mukaan on mahdollista itsensä ja koiriensa kannalta.

22.05.2012 22.10
022463590_r
Viestejä: 4119
Mynämäki
Mä oon myös hyvin paljon samaa mieltä tosta Galinan tekstistä, erityisti Juskan lainaamasta pätkästä!
27.05.2012 10.54
021588534_r
Viestejä: 739
Helsinki
Cara kirjoitti:
Tohon RONJAn tekstiin viitaten, musta on todella outoa se, että ollaan niin kovin valveutuineita siitä, että rotta on laumaeläin - ei saa ottaa yksinään, gerbiili on laumaeläin - ei saa ottaa yksinään, hevonen on lauma eläin - sen pitää päästä talliin missä on muita heppoja MUTTA koira on laumaeläin "pahimmasta päästä"... Ei siitä nouse haloo, jos haluaa ottaa vain yhden koiran, enemminkin se on suotavaa. Toki koira saa kaikista tiivimmän kontaktin luotua ihmiseen, mutta mutta...
Lainaus omasta aikasemmasta kirjotuksesta. Tuli Karekselta aiheeseen (niin koira ja sen kaveri ja toisen koiran ottamisesta) liittyvä blogipostaus, niin ajattelin linkittää.

Ja siis! En edelleen tiadä mikä oma 100% mielipiteeni on asiaan!

Tässä: http://chicchoix.com/blog/?p=23

Mitä mietteitä herättää?

27.05.2012 11.12
Mielestäni koiralla kuin koiralla olisi hyvä olla ainakin se yksi lajitoveri seuranaan.

Todella epäsosiaalinenkin koira tulee yleensä edes jonkun eri sukupuolta olevan yksilön kanssa toimeen, kunhan sillä on edes jonkinlaiset käytöstavat. Mutta ainakin niin kauan kun puhutaan "normaaleista" koirista ja jätetään mahdottoman koira-aggressiiviset superrodut pois laskuista niin toisten koirien päivittäinen seura on hyväksi koiralle -etenkin jos sen päivittäiseen elämään kuuluu yhdeksän tunnin jakso ilman ihmistä kotona. Koirasta on koiralle aivan erilaista seuraa kuin ihmisestä.

Poikkeuksena ehkä myös aivan kädettömien ihmisten koirat, joiden omistaja ei pärjää sen yhden ainoankaan koiran kanssa tai ei jaksa sitä oikein kouluttaa, ruokkia ja liikuttaa. Tosin tällainenkin koira voisi hyötyä koiraseurasta, mutta ehkä myös uudesta omistajasta.

Yksinäinen koira joka kulkee omistajansa mukana töissä (maatilalla, poliisikoirana, opaskoirana tms.) ei ehkä niin kärsi koiraseurattomuudesta, mutta tosiaan peruskoira joka muuten olisi yksin yöt ja työpäivät varmasti hyötyisi koiraseurasta kunhan ei luovutettaisi ensimmäisen ärähdyksen kuuluttua: Jatkuvasti kuulee miten myydään vanha koira pois kun ei tullut pennun kanssa toimeen tai annetaan koiran omia huonekaluja ja ihmisiä ja ihmetellään kun syntyy tappeluita.
Ai koira on sun paras ystävä eikä ikinä jätä sua? Hanki nyt hyvä ihminen oikeita ystäviä jos sellasia ees saat
02.06.2012 03.05
000105754_r
Viestejä: 2691
Karhu kirjoitti:

Todella epäsosiaalinenkin koira tulee yleensä edes jonkun eri sukupuolta olevan yksilön kanssa toimeen, kunhan sillä on edes jonkinlaiset käytöstavat. Mutta ainakin niin kauan kun puhutaan "normaaleista" koirista ja jätetään mahdottoman koira-aggressiiviset superrodut pois laskuista niin toisten koirien päivittäinen seura on hyväksi koiralle -etenkin jos sen päivittäiseen elämään kuuluu yhdeksän tunnin jakso ilman ihmistä kotona. Koirasta on koiralle aivan erilaista seuraa kuin ihmisestä.

Pakko nyt lainata tuo pätkä ja kommentoida. Meillähän on siis koira-aggre tämä meidän isompi neiti, mutta silti siitä huomaa että se tykkää koiraseurasta, vaikka se seura rajoittuukin nykyään vain siihen yhteen koiraan. Onhan se nyt kivempaa pelloilla ja metsissä / puistossa juoksennella ja painia jonkun kanssa, kuin että olisi yksin.

Ja vaikka minkä rotuinen koira nyt olisikaan kyseessä, niin uskon että jokaiselle koiralle se oman lajin seura on pelkästään hyväksi. Olisi jotenkin vaikea kuvitella koiraa jolla ei edes sitä yhtä kaveria ole. Eihän se tosiaan välttämättä sellaista tarvitsisi (esim juurikin ne työkoirat jotka ovat 24/7 omistajansa kanssa) mutta eipä siitä mitään haittaakaan varmasti ole jos olisi edes yksi tuttu koira kaverina.

Mutta samaa mieltä kyllä Karhun kanssa, en viitsi kirjoittaa uudelleen enää samoja asioita tänne.

Muokattu viimeksi: 02.06.12 03.06
02.06.2012 14.27
020616431_r
Viestejä: 734
Turku

Olen samaa mieltä siitä, että koirat kaipaavat lajitovereita. Onneksi koirat ovat ottaneet ihmisen osaksi laumaansa, toisin kuin esim. rotat. Näin ne pärjäävät ja ovat onnellisia myös ihmislaumassa jos saavat säännöllisiä koirakontakteja.

Mutta haluaisin kuulla mielipiteitä siitä, että entä jos ottaakin sen kaksi pentua, sisaruksia tai ei ja vaikka narttu ja uros. Samanikäiset koirat saattavat aikuisiällä tapella, eivätkä enää hyväksy toisiaan vaikka olisivat eri sukupuolta. Ja tässä tapauksessahan toisesta koirasta pitäisi luopua.

Itse olen sitä mieltä, että ensin voi ottaa vain yhden koiran, ja parin vuoden jälkeen hankkia sille kaverin.

 

//Ja karhun teksitstä, välillä järkytyn lukiessani myynti-ilmoituksia, missä luovutaan vanhasta koirasta koska se ei tule uuden koiran kanssa toimeen. En voi käsittää, miksi se vanha saa lähteä ja uusi jäädä. 

Muokattu viimeksi: 02.06.12 14.30
02.06.2012 14.35
022680639_r
Viestejä: 1434
Ulvila
voihan vanhempikin koira tapella nuoremman kanssa kun nuorempi tulee tiettyyn ikään.... täällä on tapellu murkkuikänen uros ja laumaan liittynyt, ennen yksinään elävä vanhempi uros. ite oon sitä mieltä että ei riipu iästä milloin voi tappeluita syntyä, eikä sukupuolesta. nämä meidän urokset nyt vaan oli kieltämättä vähän huono idea, mutta eipä oo pitkään aikaan päässyt ees tappeluasteelle kun omani väistää. ja tuskin sekään olis toiminu et "sori en voi seurustella kanssasi kun koirat ei tuu toimeen"
Muokattu viimeksi: 02.06.12 14.38
02.06.2012 14.47
Axu kirjoitti:

//Ja karhun teksitstä, välillä järkytyn lukiessani myynti-ilmoituksia, missä luovutaan vanhasta koirasta koska se ei tule uuden koiran kanssa toimeen. En voi käsittää, miksi se vanha saa lähteä ja uusi jäädä.

Mietin samaa. Ymmärrän toki, jos vanhalle on parempi jostain syystä lähteä (eli jos vanhalle tarjottaisiin uudessa kodissa jotain, mistä se hyötyisi enemmän, tai uudelle ei kotia löytyisi jne jne), mutta todella usein ihmisiä taitaa vain viehättää se uuden koiran uutuus enemmän kuin vanhan johon jo totuttu. Aika kamalaa, en ainakaan itse voisi kuvitellakaan luopuvani Eekasta vain koska uusi on vähän kivempi ja jännempi...

02.06.2012 14.50
022620016_r
Viestejä: 1218
Joensuu
^Mulle toinen koira (kun on tullakseen) tulee kyllä varmasti "täydentämään" meidän ja koirankin elämää, ei korvaamaan nykyisen koiran mahdollisia puutteita. Mä olen vakaasti sitä mieltä, että onnellisimmillaan koira on lajitoverin seurassa - varsinkin, jos se kuuluu omaan laumaan. Kuitenkin haluan tehdä pohjatyön kunnolla loppuun nykyisen kanssa, ennen kuin seuraavaa edes harkitsen.
Just because you are a character doesn't mean you have character
07.07.2012 13.23
022292668_r
Viestejä: 325
Lempäälä

Tässä mietin toisen koiran ottamista kaveriksi Mantalle ja myös itselleni jonkunnäköiseksi harrastuskoiraksi...

Mutta mikä rotu, narttu vai uros....?

Eli Manta ei tule kovinkaan hyvin toimeen toisten aikuisten, uusien tuttavuuksien kanssa (ja nyt puhutaan koirista), pennut ja tutut koirat Mantakin hyväksyy, muuten todella rauhellinen ja kärsivällinen koira. Manta on hyvin oman-arvontuntoinen, johtajaluonteinen ja itsevarma koira, joten toista samanlaista ei tahdota koska Manta ainakin puolustaa asemaansa viimeiseen asti.

Ja ikää Mantalla on nyt neljä vuotta.

Rodun pitäisi pystyä elämään ympärivuoden ulkona, tosin sisällekkin pääsee jos tulee joku tarve (sairaus esim.), ja koirat pääsevät käymään päivittäin sisällä, 2-3 tuntia pävässä keskimäärin, mutta pääasiassa ollaan ulkona. Ja eipä tuo Manta ole koskaan oikeen tykänny sisällä ollakkaan tuota kauemmin, ulkona on viileää ja voi tarkkailla pihaa.

Metsästyskoirarotua en halua sillä kukaan meillä ei metsästä. Tällä osaa Mantan rotu oli virhevalinta, tosin ei tuo liian lyhytjalkaisena ja muutenkin alimittaisena metsällä pärjäisikään.

Jättiläisrodut pois myös koska esim. 13v veljen pitäisi joskus pystyä lenkittämään koiraa.

Harrastusmahdollisuutena metsässä rämpiminen, agi, toko... Tai vaikka yhden koiran valjakkoajo, mistä koira sitten sattuu pitämään.

Plussaa edes jonkunlainen palvelualttius ja helppo koulutettavuus + pihassa irti pysyminen.

Äänekäskään haukkuminen ei haittaa koska Mantakin haukkuu paljon ja naapurissa kennel, jossa haukutaan myös paljon joten naapurisopu ei häiriinny haukkumisesta.

Joten siitä vaan ehdottelemaan. Tuon ärhäkän luonteen takia ajattelin että ehkä joku tasainen, rauhallinen uros voisi olla parempi vahtoehto kuin tulisieluinen narttu...

Älä ota kesäkissaa!
07.07.2012 15.11

Sanokaapa te fiksummat, että millon ois hyvä aika ottaa toinen koira aikasintaan?

Itse oon miettiny et ku Ben on täysin mun hallinnassa ja tottelee hyvin yms. niin voisin ottaa sen toisen koiran kaveriksi. Esim. vaikka sillo ku se on 2v.

07.07.2012 15.16

Eiköhän se pitäisi ihan itse tietää?

Toisten mielestä ikäeroa on hyvä olla 4v, toisille se on 2v, jotkut eivät mitään ikäeroja mietikään. Itse ajattelen, että kun aiemmat ovat hallinnassa ja omat rahkeet useamman koiran pitoon riittää(myös tulevaisuutta ajatellen), on uusi koira tervetullut perheeseen. Vuoden ikäisestä koirasta ei välttämättä vielä osaa sanoa, onhan sillä kaikki nää kuuluisat murkkuiät ym. edessä. Sitä paitsi nuoren koiran kanssa riittää tekemistä, jos vain omistaja jaksaa ajatella pentukuumeensa yli.

Mut ei kai tähän mitään oikeaa vastausta ole.

Muokattu viimeksi: 07.07.12 15.17
07.07.2012 15.28
Galina kirjoitti:

Ihmeellistä miten joku toko nostetaan jumalan asemaan. Itse whippet-"harrastajana" ei tulisi enää mielenkään istuttaa koiriani johonki toko-kentälle, ja sanoa sitten että koirani saavat nyt tarvitsemaansa aktiviteettia, koska mikään muuhan ei koiraa tarpeeksi aktivoi. Aikoinaan kokeilin koirieni kanssa "hömppä"tokoa, mutta vinttikoiraihmiset varmasti pystyvät samaistumaan siihen mitä siitä seurasi. Koira ei voinut ymmärtää minkä takia sen pitäisi istua kylmään likaiseen maahan (ja ennenkuin joku tähän takertuu, niin kyllä nurmikolla kanssa ollaan oltu), tai tehdä jotain muuta yhtä "hyödytöntä" (ja ennenkuin joku tähän takertuu, niin kyllä koirani osaavat kyllä istua pyydettäessä). Ja jos herkun tai muun patukan pitäisi motivoida, niin koiran ajatuksissa varmasti liikkui että anna nyt sitten se herkku niin teen mitä käsket, mutta eipä se siitä paljoa kostunut. Haikeana katseli viereisiä peltoja jonne mieli toteuttamaan omaa aktiviteettiaan eli juoksemaan. Uskallan siis väittää, että kaikki koirat eivät saa tyydytystä tokoilustakaan. Tämä siis viittaa vinttikoirien ylikoiramaiseen luonteeseen. Kyllä apinakin tempun kuin tempun oppii, kun tarpeeksi jankataan. Toko koirat kunniaan, arvostan heitä kyllä, ja kyllä pieni aivopähkinä koiralle kuin koiralle on välillä paikallaan.

Se mitä näyttelyihin tulee, niin omat koirat niistä kyllä nauttivat ja kutsun sitä koiran harrastamiseksi. Enemmän koirani siitä nauttivat kuin nyt tästä esille nostetusta tokoilusta. Näyttelypäivä on ihan erilainen päivä mitä normipäivä ja varmasti katkaisee koiran arjen. Koirani innostuvat aina kun alan pakkaamaan näyttelytarvikkeita ja -häkkiä autoon. Ne tietävät että nyt PÄÄSTÄÄN taas näyttelyyn. Tavataan muita samanrotuisia, saadaan herkkuja ja muutenkin seurustellaan eritavalla mitä keskenään kotona.

Mutta siis se pointtini koko tässä jutussa on se, että aktiviteetti tulisi valita juuri koiran mukaan, ei sen perusteella minkä ihminen tai jokin yhteisö on kelpuuttanut hyväksi aktiviteetiksi. Oli se sitten omalle Mustille se sienestys, uiminen, tokoilu, agility tai näyttely. Mistä nyt oma koira sitten saakin ne parhaat kiksit. Plus että tää aihe on lentänyt aika kauaksi alkuperäisestä "Toisen koiran ottamisesta?". Mielipiteeni tähänkin on, että ottakoon jokainen niin monta kuin omien resurssiensa mukaan on mahdollista itsensä ja koiriensa kannalta.

Samaa mieltä Galinan kanssa! :)

22.08.2012 13.03
000114389_r
Viestejä: 2237

Meille tuli tässä vkoloppuna toinen koira ja hyvin on mennyt, tosin ei päästetä vielä valvomatta samaan tilaan riehumaan, rikkovat muuten kaiken. Pihalla saavat rellestää miten lystäävät. Aluksi vanhempi  koira oli  vähän vihainen pennulle ja nyt todella mustis, päätyikin niin että tämä "pentu" alistaa jo tota vanhempaa koiraa kun on paljon vahvempikin....

22.08.2012 13.12
022628711_r
Viestejä: 1152
Helsinki

Meillä on nyt toinen koira harkinnassa, miehelle harrastuskaveriksi. Musta pikkusen vielä tuntuu, että ei olla ihan valmiita siihen vielä silloin, kun mies ajatteli, että vois olla hyvä aika. Mutta jokatapauksessa haaveena on ehdottomasti ottaa toinen koira, koska haluaisin elää samassa taloudessa edes minilauman kanssa. Kaksi ei ole siis vielä lauma, mutta on siinä jo enemmän kuin yksi koira yksinään.

Valo onneksi tulee muiden koirien kanssa hyvin toimeen ja pääsee sitäkautta leikkimään koirapuistoissa ja muissa miiteissä, niin ei tarvitse täysin lajitoveritonta elämää elää.

"For an idea that does not seem insane, there is no hope" - Einstein
22.08.2012 14.19
Vili kirjoitti:
Galina kirjoitti:

Ihmeellistä miten joku toko nostetaan jumalan asemaan. Itse whippet-"harrastajana" ei tulisi enää mielenkään istuttaa koiriani johonki toko-kentälle, ja sanoa sitten että koirani saavat nyt tarvitsemaansa aktiviteettia, koska mikään muuhan ei koiraa tarpeeksi aktivoi. Aikoinaan kokeilin koirieni kanssa "hömppä"tokoa, mutta vinttikoiraihmiset varmasti pystyvät samaistumaan siihen mitä siitä seurasi. Koira ei voinut ymmärtää minkä takia sen pitäisi istua kylmään likaiseen maahan (ja ennenkuin joku tähän takertuu, niin kyllä nurmikolla kanssa ollaan oltu), tai tehdä jotain muuta yhtä "hyödytöntä" (ja ennenkuin joku tähän takertuu, niin kyllä koirani osaavat kyllä istua pyydettäessä). Ja jos herkun tai muun patukan pitäisi motivoida, niin koiran ajatuksissa varmasti liikkui että anna nyt sitten se herkku niin teen mitä käsket, mutta eipä se siitä paljoa kostunut. Haikeana katseli viereisiä peltoja jonne mieli toteuttamaan omaa aktiviteettiaan eli juoksemaan. Uskallan siis väittää, että kaikki koirat eivät saa tyydytystä tokoilustakaan. Tämä siis viittaa vinttikoirien ylikoiramaiseen luonteeseen. Kyllä apinakin tempun kuin tempun oppii, kun tarpeeksi jankataan. Toko koirat kunniaan, arvostan heitä kyllä, ja kyllä pieni aivopähkinä koiralle kuin koiralle on välillä paikallaan.

Se mitä näyttelyihin tulee, niin omat koirat niistä kyllä nauttivat ja kutsun sitä koiran harrastamiseksi. Enemmän koirani siitä nauttivat kuin nyt tästä esille nostetusta tokoilusta. Näyttelypäivä on ihan erilainen päivä mitä normipäivä ja varmasti katkaisee koiran arjen. Koirani innostuvat aina kun alan pakkaamaan näyttelytarvikkeita ja -häkkiä autoon. Ne tietävät että nyt PÄÄSTÄÄN taas näyttelyyn. Tavataan muita samanrotuisia, saadaan herkkuja ja muutenkin seurustellaan eritavalla mitä keskenään kotona.

Mutta siis se pointtini koko tässä jutussa on se, että aktiviteetti tulisi valita juuri koiran mukaan, ei sen perusteella minkä ihminen tai jokin yhteisö on kelpuuttanut hyväksi aktiviteetiksi. Oli se sitten omalle Mustille se sienestys, uiminen, tokoilu, agility tai näyttely. Mistä nyt oma koira sitten saakin ne parhaat kiksit. Plus että tää aihe on lentänyt aika kauaksi alkuperäisestä "Toisen koiran ottamisesta?". Mielipiteeni tähänkin on, että ottakoon jokainen niin monta kuin omien resurssiensa mukaan on mahdollista itsensä ja koiriensa kannalta.

 

Samaa mieltä Galinan kanssa! :)

Samaa mieltä! Ei mitään lisättävää.

Cara kirjoitti:
Cara kirjoitti:
Tohon RONJAn tekstiin viitaten, musta on todella outoa se, että ollaan niin kovin valveutuineita siitä, että rotta on laumaeläin - ei saa ottaa yksinään, gerbiili on laumaeläin - ei saa ottaa yksinään, hevonen on lauma eläin - sen pitää päästä talliin missä on muita heppoja MUTTA koira on laumaeläin "pahimmasta päästä"... Ei siitä nouse haloo, jos haluaa ottaa vain yhden koiran, enemminkin se on suotavaa. Toki koira saa kaikista tiivimmän kontaktin luotua ihmiseen, mutta mutta...
Lainaus omasta aikasemmasta kirjotuksesta. Tuli Karekselta aiheeseen (niin koira ja sen kaveri ja toisen koiran ottamisesta) liittyvä blogipostaus, niin ajattelin linkittää.

Ja siis! En edelleen tiadä mikä oma 100% mielipiteeni on asiaan!

Tässä: http://chicchoix.com/blog/?p=23

Mitä mietteitä herättää?

Hyvä tekstin oli taas Karekselta. Olen samaa mieltä ja siksipä puhuin mieheni ympäri ja toista koiraa talouteen odotellaan. :)



 

13.09.2012 16.29
022121578_r
Viestejä: 5
Nastola

Mitäpä täällä olis toiset kahden koiran omistajat mieltä siitä että ottaisin narttu koiralleni kaverin sitten kun se on jo vähän reilu 4v, kaveriksi olis harkitty leonbergiä. Onko kellään kokemusta isomman rodun ottamista pienemmän koiran seuraks, eli siis ei oma koira mikään "pieni" ole :D säkää kuitenkin reilu 54cm..

Ihan mielenkiinnosta kyselen, muutenkin jos paikalla on leonbergi uroksien omistajia niin onko koiran kanssa ollut ongelmia ja jos on niin minkälaisia? ^^

Oma koira oli suht kova koulutettava ja haastetta riitti, mutta nyt kun alkaa ikää olemaan lähemmäs 3,5v niin koira on rauhoittunut paljon ja tuntuu kuuntelevan paremmin. ainut huoli on kissat mitä koirani mieluisesti jahtailis vaikka pitkin päivää :D

Toisen koiran (leonbergin) kanssa olis sitten tarkoitus vaikka vepeä alkaa ihan harrastuksena harjoittelemaan :)

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti