Toisen koiran ottamisesta? - Sivu 25 (Koirat > Pennut)

24.09.2013 10.05
022496060_r
Viestejä: 3024

Eipä meidänkään koirat ota yhteen. Vilkku ja Miru on tosin muutaman kerran rähisseet epäselvistä ruokatilanteista, mutta muuten - ei. Ja Vilkkuhan on 8 v 6 kk, Miru 3 v 6 kk ja Netta 3 v 5 kk. (Miru on n. 1 1/2 kuukautta Nettaa vanhempi) Ja Netta nyt ei ole tapellut kenenkään kanssa, kun ei ole sen luonteinen, että tappelisi.

"Ja uskon et asiat tapahtuu ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu."
24.09.2013 11.18
Avatar_female
Viestejä: 917

Kuten olenkin aikaisemmin monesti sanonut, niin itse en usko tähän 2.v ikäeroon riitojen ehkäisijänä. Mielestäni on jonkinlaista koiratuntemuksen puutetta kuvitella, että se kahden vuoden ikäero on jotenkin autuaaksi tekevä asia. 

Jos ikäerolla haluaa pelata, niin vanhemman koiran tulee olla vähintään 5.v tai yli, jotta nuorempi kunnioittaisi auktoriteettia ja vanhalla koiralla olisi se maaginen henkinen ylivoima. Kaksivuotiaana pikkurodut poislukien suuri osa koirista on vielä kasvultaan kesken, ja se muutaman vuoden ikäero ei tarkoita yhtään mitään. Lisäksi, jos luonteet ei sovi yhteen, niin riitaa tulee, oli ikäero mikä hyvänsä.

Meillä on 2.v ikäero uroksilla. Vanhempi labradori siirrettiin tästä huolimatta verettömästi lauman alimmaksi rhoden ollessa 4-5kk. Ja jos meille vielä uroksia tulee, niin ikäero rhodeen saa olla vähintään 5.v. Uuden uroksen ottaminen 2.v ikäerolla olisi typerää. (Koska meillä ei haluta eristää)

Siksi toisekseen, onpa taas saanut sukulaisille selittää, miksi meille tuli neljäs koira. Alkanut oikein vatuttaa.

Ymmärtäisin, jos oltaisiin rahattomia teinejä, mutta kun ihan vakituiset työpaikat, oma asunto ja ikääkin alkaa jo olla sen verran, että osaa sanoa miten seuraavat 10.v elää. Edessä ei ole opiskeluita, maan vaihtoa yms. Tekisi välillä mieli alkaa tekemään lapsia, niin ehkä sitten kukaan ei kehtaisia sanoa, että eikö yksi riitä ja eihän noiden kanssa edes saa vuokrakämppää.

 

 

 

24.09.2013 14.49

MÄ HALUSIN, joten mulle saapu kesällä kodinvaihtaja eli kolmas koira. Nyt on sitte 3w6kk, 2w6kk ja 2w1kk koirilla iät:D Kodinvaihtajan jäämiselle asetin ehdoiksi, ettei sillä saa olla eroahdistusta ja sen pitää tulla urokseni kanssa toimeen (sillä en halua eristellä koiriani eikä aina ole aikaa erillisille lenkeille jne. halusin lauman, en erillisiä koiria) ... urhoot oli heti parhait kavereit ja eroahdistusta tai mitään muitakaan ongelmia ei ilmenny, oo ilmaantunu, helpoin koiruus toi vaihdokas näistä kolmesta on, joten se sai jäädä:)

Sit mietin itekseni, että nyt ei sit seuraavaan 10vuoteen tarvis koiraa tulla, mutta nykynen miekkonen tossa pari päivää sitten tokas, että kun sen labbiksesta aika jättää ja kun on yhteen muutettu se kyllä haluis kovasti jonku pikkasen (5-10kg) koiruuden jos laumaan sopiva löydetään, kääpiöpinseri sillä tällä hetkellä on lähinnä haaveissa, joten kattoo miten tässä käy:D

Täällä ei pojat oo kertaakaan ottanu keskenään yhteen vaikka toinen on urosagreilee usein, mut toinen taas niin luuseri, ettei vanhempi oo viittiny sit vaivautuu sitä höykyttää:D Pojat ei myöskään oo lauman bossin (bitchin) kaa ottanu yhteen, mutta se on kyllä niitä höykyttäny ja yksinään draamaillu:D Noi syö samassa tilassa vieretysten, nukkuu samoissa pedeissä päällekkäin, leikkii yhdessä leluilla, niitä voi helliä yhdessä tai erikseen ja ne tietää lenkeillä oman paikkansa kulkea eli perusarki on sujuvaa vaikka kaikilla löytyykin sitten omat kommervenkkinsä:D

Kyllä tässä viime aikoin on usein saanu kuulal olevansa hullu koiranainen, kun ompi 3 nuorta ärrieriä:D

24.09.2013 17.21

Meidä kokoonpano on 2 x 7v, yksi 5v ja kohta yksi luovutusikäinen muksu. Näistä koirista 7v ja 5v ovat kodinvaihtajia eli eivät ole pentuna tulleet (Ice tuli 3v sitten ja Barbi 6kk sitten). Mitä itsellä kokemusta nuista kodinvaihtajista niin en varmaan enää tulevaisuudessa tule ottamaan muuta kuin varman koiran (luotettavalta kasvattajalta esim) kodinvaihtajana (yli puolivuotiaana viiva vuosikkaana). Ne jotka minun tarinan tuntee niin tietävät minun vaikeudet ja varmasti ymmärtävät tähänkin syyn. Barbi ja Ice molemmat kuitenkin ovat olleet mukavia koiria ja kysymys ei siis ole niistä.

Meillä laumahierarkkia on selvä. Taloon ensimmäisenä tullut Krista on se selvä määräiliä joka komentelee muita, Barbi on se joka ei pahemmin muille mitään sano ja Ice on näiden kahden välimuoto. Meillä ei näiden kanssa ole ongelmia ollut ja hyvin tulevat juttuun eli ikähaarukalla ei ainakaan meillä näiden kolmen kanssa ole ongelmia ollut kaikki on sujunut mutkitta.

29.09.2013 17.58
022461098_r
Viestejä: 370
Jyväskylä

Mulla kaksi narttua, Sera vanhempi ja täysin hanskassa, siksi otin Karon. Sera on dominoiva, mut tosi sopeutuva. Karo on draamailija ja ADHD.  Sera on herkkis, mut niinpä taitaa olla tuo pienempikin. Ikäeroa on se 1,5v. 

Serafina(sip.husky/pohjis)17.2.2012 Karolina(labnou/husky) 16.7.2013
03.10.2013 21.14
022349491_r
Viestejä: 319
Joo...mua kyllä ihmetyttää se että petsiessä on juuri näitä viisastelijoita ja selän takana puhujia...tai siis ei ihmetytä kun touhua seurannu pidempään :D Mun mielestä sillä toisten ihmisten mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, useinhan kateelliset jauhaa. Mm. Kun ihmiset saivat tietää että menen kasville katsomaan amakitan pentua, täällä oli ollut ilmeisesti schaissen jauhajia paljonkin. Kuinka otan koiran vain että pärjäisin mätsäreissä ja näyttelyissä..juupa juu. Jos haluan tietynrotuisen koiran, toivon siintä tulevaisuuden lupausta näyttelyiden kannalta niin onko se väärin? Itse toivon ehdottomasti näyttelykaveria koirasta, itse en ole tälläistä koiraa ikinä omistanut ja se vaan on se laji mikä kiinnostaa eniten. Tuskinpa ihmiset ottavat koiraa jos ei ole puitteita sen pidolle esim. Itse asumme paritalossa jossa 4h+keittiö ja iso eteinen ja erikseen alakerrassa varastotilat ja talossa 2 suihkua ja yksi sauna, isohko piha ja kokemusta koirista löytyy. Tällöin mielestäni meillä riittää resurssit sen rotuiseen koiraan mitä haluamme, turhaan toisten on asiaa murehtia. Tietty jos koira asuu jossain kerrostalossa ja käy päivän aikana pikapissatuksilla ainoastaan pihalla ja ne ovat suurimman osan ajasta teljettynä yhteen huoneeseen tai häkkiin, on syytä huolestua. Kasvattaja jokatapauksessa päättää myykö pennun kellekkin, joten hän kyllä osaa rodun tuntevana harkita myymistä jos rotu ei sovi jollekulle. Petsiessä tosin tapana on vouhkaaminen, mielestäni on reilua että sanotaan suoraan päin naamaa jos v*tuttaa toisen koiran hankinta. Eli näinyksinkertaistettuna, mielestäni jokaisella on oikeus pitää mitä tahansa koiraa JOS resurssit sen pidolle riittävät.
06.10.2013 17.02

Mihin asioihin te eniten kiinnitätte huomiota, kun mietitte onko teillä tulevaisuudessa resursseja kahteen tai useampaan koiraan? Mietittekö eniten rahaa tai aikaa, vai enemmänkin viitsimystä? Elämäntilannetta, koiralauman vaatimuksia (mahd. isompi auto, asunto, syrjäsempi sijainti, isompi piha jne.), vai voiko asioita miettiä yksitellen, kun kuitenkin ne muodostavat kokonaisuuden.

Mistä olette valmiita tiukan paikan tullen luopumaan hyvän yhdistelmän vuoksi? Omasta vapaa-ajasta, paremmasta kämpästä, ylimääräisistä rahoista, puolisosta, kavereista, muista harrastuksista?

06.10.2013 17.44
Avatar_female
Viestejä: 917

Kaikki maksaa enemmän: ruoka, vaatteet, madotus, lekurit. Tämä toki itsestäänselvää, mutta sen ehkä sisäistää sitten, kun sen rahanmenon kanssa pitää elää. Ostin juuri kaikille koirille alesta talvivaatteet. Eli jokaiselle mantteli, fleece, kurapuku, sadetakki ja lisäksi pennulle muutaman vaatte ja varavaate. Maksoi n.400e ja ne kaikki rätit oli jo puoleen hintaan. Ruokaankin menee joka kk 300e ja pelkkä madotuskin yli 100e.

Auto pitää vaihtaa, että voi kuskata koirat, haaveilen asunnosta maalla yms.

Eniten mietin itse rahaa ja viitsimystä. Aika on priorisointikysymys ja rahatkin kaivaa aina jostain kolosta - mutta viitsimystä ei voi ostaa tai kasvattaa. Sitä joko on tai ei ole tarpeeksi.

Tänään kävimme maalla juoksuttamassa koirat 2h, vein kahdessa erässä koirat lisäksi lenkille 2h, käytiin pennun kanssa ydinkeskustassa, mätsärissä ja lenkillä yhdessä yhden aikuisen koiramme kanssa 1h. Lisäksi pyykättiin, tiskattiin ja imuroitiin ja oltiin pennun kanssa omalla pihalla. Ja ihan normipäivä meillä neljän koiran kanssa. Tekeminen ei ainakaan lopu kesken

Muokattu viimeksi: 06.10.13 17.49
06.10.2013 18.46
022349491_r
Viestejä: 319
Itselläni on se että jos haluan koiran, asiasta keskustellaan pitkään ja hartaasti vanhempien kanssa. En hanki rotua jota en halua, vaan tarkoitus tietty on että koiralla on hyvä olla henkisesti ja fyysisesti ja resurssit sen pitoon riittävät niin rahallisesti kuin henkisestikkin. Olen kerran joutunut tekemään helpon päätöksen joka tosin toisille olisi vaikea, poikaystävän heivasin koska en jaksanut katsella hänen koiratonta elämäänsä. Koirat ovat aina kuuluneet elämääni ja samaa mieltä ovat vanhemmat heidänkin suhteensa. Tietty koiran pito maksaa pahimmillaan omaisuuden, ja meillä ainenkin rahat on löytyneet ell. kuluihin ja ruokintaan. En sitten tiedä muilla... Ja koiraa ei ole ikinä hankittu hetken mielijohteesta vaan edelleenkin jos resurssit riittävät kaikin puolin niin sitten. Isoista koirista meilläkin on ainoastaan kokemusta, joten pieni koira on aika minimaalinen vaihtoehto kun perheessä on jo yksi jättikokoinen saku. Itse olen valmis luopumaan mistä tahansa, jos kysymys on parhaasta ystävästä eli koirasta. Valehtelematta mutta silti epäkohteliaasti voin sanoa suoraan että YKSIKÄÄN ihminen ei ole minulle Susaa tärkeämpi. Tietty koirasta luopuminen kun on sen aika lähtä, on järkyttävää. Tätäkin asiaa on tullut ajateltua ja paljon, mutta tietty tulee nauttia niistä mahdollisista monista vuosista oman koiran kanssa ja kun aika on niin kunnioittaa sitä ja luopua siintä. En oikeastaan hyväksy ihmisiä jotka pitävät koiraa hengissä lääkkeillä, vain että itsellään olisi parempi olla (ellei tyyliin epilepsia) Inhottaa toden teolla että jotkut ovat itsekkäitä ja suoraan sanottuna ajattelevat vain ja ainoastaan omaa takamustaan.
14.10.2013 16.41
000071944_r
Viestejä: 179

Hei

Perheelläni on sekarotuinen narttu koira, joka ei siedä muita koiria. Arjessa tämä ei erityisesti haittaa, sillä lenkeillä muita koiria tulee vastaan vain harvoin, silloinkin tilanne on aina hallinassa. Kiertelisin kuitenkin mielelläni mätsäreitä, ja treenaisin tokoa porakassa, tämä ei kuitenkaan onnistu. Olen harkinnut toisen koiran ottoa. Olisin valmis ottamaan täysvastuun koiran hoidosta, ja aktiivisesta harrastamisesta, sekä koulutuksesta. Harrastaisin koiran kanssa mm. Koiranäyttelyitä, tokoa ja ehkä Agilityä, mikäli kasvattaja niin toivoo/koira saa lajista mielihyvää. Olen valmis ulkoilemaan koiran kanssa 1-2h päivässä reipasta liikuntaa, ja tarjoamaan sille virikkeitä, ja aivotyötä, sekä muiden koirien seuraa. Koira tulisi myös tottumaan kaikkiin kodin ja ulkomaailman ääniin, ja se sosiaalistettaisiin pentuaikana hyvin. Lisäksi olen menossa keväällä dogsitter kurssille, jossa opin sitten vielä lisää koirista, ja niiden käsittelystä. Seison todellakin näiden sanojen takana. Perheeni tukee minua, ja minulla on takana myös suuri koiraihmisistä koostuva tukiverkko, josta saan apua tiukan paikan tullen. Ainoa este tässä on koirani, haluan sille ja mahdolliselle pennulle pelkkää hyvää, ja en tahdo ottaa tyhmiä riskejä, tai pilata nykyisen koirani vanhuuden päiviä. Vaikka uskonkin että koirani tottuisi uuteen tulokkaaseen ja oppisi jopa pitämään siitä, minua pelottaa että näin ei olisikaan. Narttu ja uroshan tulevat tunnetusti paremmin toimeen kuin kaksi samaa sukupuolta edustavaa koiraa. Jolloin poikapennun meille muuttaessa nykyinen koirani steriloitaisiin. Muuttaako tämä jollakin tavalla nartun suhtautumista muihin koiriin? Mitä ´mieltä olette ideasta muuten? Minulle voi laittaa myös yksityisviestiä aiheesta jo haluaa(toivottuakin). -Kiitos

14.10.2013 17.14
022349491_r
Viestejä: 319
^ Ihan hyvä vaihtoehto, mutta kannattaa rauhassa tutustua eri rotuihin ja päättää sitten. Kyllä täysjärkinen koira pennun hyväksyy, ellei sitten ole päästään sekaisin :) Kannattaa kuitenkin ensin yrittää kouluttaa nykyistä koiraasi, koska useasti käy niin että nuori katsoo vanhemmasta koirasta mallia ja alkaa ns. ottaa vaikutteita = toisen koiran kanssa voi käydä niinkuin nykyisen. Lisäksi itsekkin olen käynyt dogsitterkurssin, mistä ei ole sinänsä ollut apua koska itse tiesin koirista jo kaiken sen saman mitä kurssilla opetettiin :D mutta tietty tulevaisuuden kannalta se oli hyvä, koska pääsin kennelkympille kun olen käynyt kys. koulutuksen, ja ns. harrastan koiria :) Kannattaa vaan mennä vaikkapa koiranäyttelyihin ja ottaa eri roduista sitä kautta selvää ja kysellä rodusta rodun harrastajilta. Laita ihmeessä yksityisviestiä niin voin auttaa rotuehdotuksilla jos sinulla on selkeitä mielipiteitä millaista koiraa haet luonteen, harrastusten, aktiivisuuden ja ulkonäön perusteella. Olen itse tutustunut TODELLA moneen rotuun, ennen kuin löysimme sen mikä meille toivottavasti tulevaisuudessa saapuu eli sen oikean :)
20.10.2013 21.48
022644852_r
Viestejä: 4119
Mynämäki

Ipanaa// Onko tämä nykyinen koirasi tavannut vieraita pentuja? Suhtautuuko niihinkin vihamielisesti? Vaikka olis muuten vieraskoira-agre, niin uuteen pentuun voi suhtautua täysin eri tavalla. Sterkkaus kysymykseen en osaa vastata. 
Kun ottaa seuraavan koiran, täytyy aina varautua pahimpaan. Mitä jos eivät tulekaan toimeen esim. kun pentu kasvaa aikuiseksi ja alkaa uhitella? Meillä on laskettu niin, että saadaan koirat tällöin eristettyä. Tilaa eristää pitää meillä olla muutenkin, koska meillä on uros ja kolme narttua, kaikki leikkaamattomia. Femma on tarkoitus sterkata jossain vaiheessa.

"Koirasi voi elää ihmisten kanssa ihmisten maailmassa, mutta sen vaistot kuuluvat silti koiralle" -Victoria Stilwell
20.10.2013 23.31
022687069_r
Viestejä: 1338
Hämeenlinna
Meillä Nelli oli kuukauden yli 7v, kun Jesse muutti meille, eikä mtn ongelmia ole ollut, ainoa, mistä molemmat murisee on silloin, kun toisella tai molemmilla on raakaluu, tosin siinä vaiheessa ne viedään kauemmaksi toisistaan tai luut otetaan pois. Nelliä ottaessa sukupuolella ei ollut oikeastaan väliä, koska Nelli tulee kaikkien kanssa toimeen hyvin. Nyt olen miettinyt toista koiraa itselleni (Jesse on mun oma, Nelli iskän ja asuu sen kanssa) mutta opintojen takia taitaa siirtyä ainakin sen 3-5 vuotta :)
21.10.2013 12.25
Avatar_female
Viestejä: 4350

Se, että jo talossa oleva koira on koira-agressiivinen ei ole este toisen koiran hankkimiselle jos vain ymmärtää, ettei yritä tuputtaa koiria yhteen. Oma viiden koiran laumani elää tällä hetkellä kaikki erillään toisistaan. Joukossa on kolme oikeasti agressiivista ja yksi äkkipikainen. Tirppu on ainoa moitteettoman sosiaalinen.

Tiettyjen rotujen kanssa pitää vain hyväksyä etteivät ne aikuisiällä tahdo pärjätä laumassa. Koira ei valitettavasti ole luonnostaan sosiaalinen vaikka laumaeläin onkin. Kuuluu hyvään koiranpitoon osata puhaltaa peli poikki ja erottaa koirat jos yhteispeli tuo pelkkää stressiä ja sen myötä sairautta. Aina ei tarvitse mennä tappeluun asti.

21.10.2013 12.34
021566031_r
Viestejä: 947
Karijoki

Itsellä on kotona vanhin koira vieraskoira-aggressiivinen. Ei tule toimeen vieraiden koirien kanssa, mutta oman lauman koirien kanssa tulee, kunhan on joko itse pennusta asti tuntenut tai uusi koira tullut pentuna. Aika nopeasti on aina hyväksynyt uuden tulokkaan, toki itse pitänyt olla hieman varovainen ja katsoa ettei pennulle pääse käymään mitään, siinä on aika nopeasti pieneltä pennulta henki pois jos aikuinen koira menee tappomielellä päälle, meillä ei ole onneksi koskaan näin käynyt.

Meillä on myöskin tuo narttu steriloitu, mutta ei ole musta vaikuttanut siihen aggressiivisuuteen millään tavalla, reagoi ehkä vähän pienemmin kuin ennen, mutta ei suurempaa muutosta. En tiedä kuinka tuo tulisi nartun kanssa toimeen jos pennun ottaisi, mutta urostesn kanssa se on ainakin tullut.

Meillä vanhin koira on siis 4 ja puolivuotias, toinen koira on 20 kuukauden ikäinen ja uusin nyt vähän yli kahdeksan viikkoa. Kun mulla ei vielä ollut edes toista koiraa niin ajattelin, että aina tulis olla vähintään kaks vuotta ikäeroa ennen kuin ottaa seuraavan koiran ja sitä rataa. Joo, Coman kanssa oli hyvä, että oli melkein se kolme vuotta eroa, mutta Caapon kohdalla vaikka onkin noin nuori niin en koe onglemaa, että otin kolmannen koiran lyhyellä ikäerolla. 

Jotkut voi ajatella hulluksi kun kotona on nyt kaks nuorta urosta, joista toinen on vähän nyhverömpi, mutta toisesta kasvaa ilmeisesti aika dominoiva poika.

"No matter what you do, I will always love you."
22.10.2013 10.00
022643924_r
Viestejä: 1996
Kemi

Mie otin Tillin aikoinani toiseksi koiraksi koska Patu on sen verta luotettava muiden koirien kanssa. No kävikin niin  että Tilli ei tullut Patun kanssa toimeen sitten ollenkaan. Ekana päivänä kävi kimppuun.

En alkanut kuitenkaan rajaamaan niitä erilleen toisistaan vaan opetin Tillin sietämään Patua. Kyllä se nykyäänkin sille murisee esimerkiksi omalta pediltään, se on ihan hyväksyttävää. Mutta jos aletaan vahtimaan sohvaa, kenkiä tai muuta tavaraa, nii sitte puutun heti.

Kolmas koira tulee meille sitten, kun Tilli on tasapainoisempi. On siis vielä niin stressiherkkä raukka että ei missään nimessä pentua tänne vielä. Tässä nyt selvitellään stressin syitä ja töitä tehdään kovasti.

Herder, heeler, biter, protector. And her dogs.
22.10.2013 10.22

Noista ikäeroista vielä kommentoin. Eipä niitä ikäeroja tosiaan kannata niin tuijotella.. enemmän koirien luonnetta.. itsellä ollut 10 v. havanna ja pentuna tullut am.akita niin ei tullut toimeen.. nyt on 5 kk islantilaisnarttu, 1,5 v corso narttu ja ovat kuin paita ja perse ja melko varmaksi voin sanoa että näillä ei tule ongelmaa olemaan toimeen tulemisessa.. Mutta sitten kun taloon tuli myös 5 v kleini uros niin nyt onkin pienet välien selvittelyt islantilaisen ja kleinin välillä.. ikä ei sano tähän mitään eikä edes se onko uros/narttu vaan koirien luonne.

Itselleni tuli vähän yllättäen tähän kämpille pyörimään kolme koiraa (ja mies).. vielä alkuvuodesta oltiin tuon corson kanssa kaksistaan :D pieniä järjestelyjä on joutunut tehdä (mm. ruokaa menee enemmän, aidata takapihan ja nyt on isompi auto hakusessa) alkaa myös tämä kaksio tuntua hiukan pieneltä noiden kanssa.. joten ehkä tässä pitää vielä se omakotitalo hankkia koirien takia :D Mutta en valita :) hieno lauma meillä on ja suurempia ongelmia ei ainakaan vielä ole :) ja lähes jatkuva koirakuumekin on haihtunut :D

 

Muokattu viimeksi: 22.10.13 10.23
22.10.2013 15.44

Mulla ei tuota ongelmaa auto kert en omista sitä enkä korttia, koirat kulkee helposti bussisssakin, kun ovat pieniä ja siihen totutettuja, muiden autoissa ovat yleesä jaloissa ja miehen autossa häkissä. Kämppäkin on helppo, kun en ikinä pois pk-seudulta muuta, enkä halua isoa asuntoa tai pihaa ollenkaan, joten siksipä koirat pieniä. Ainut siihen liittyvä ongelma on ettei kaikkiin asuntoihin saa ottaa koiria ja kun mainitsee vielä että niitä on kolme niin nounou:D Onneksi toikaan ei loppu elon riesa, kun omankin voi tulevaisuudessa ostaa. Ja mulla on kyllä ihana asunto hyvällä sijainnilla tälläkin hetkellä:)

Mulle riittää vähät ihmiset eli mies ja yks kaveri, jotka rakastaa mun koirii ja onhan noita muitaki ja jos joku koirien takii jää pois mun elämäst sen on syyytäkin jäädä:D Mun vapaa-aika=koirat, elämäntapa, ei harrastus. Ratsastuksesta oon luopunu jo ennen koiria, sillä mun palkalla siihen ei varaa ole, etenkään työttömyysjaksojen jälkeen, joita ei onneks enää tuu, kun on vakkaripaikka, joskin toivon että tulevaisuudessa pystyn siihen säästämään. Uimassa käyn edelleen ja muita harrastuksii mulla ei koirien lisäks oo ollukkaa.

Ja lopuksi rahajuttui eli oon tarkotuksella valinnu rotuja, joiden perusterveys ja elinennuste hyvä ja se on tähän mennessä osunut oikeaan sillä ell rahat ei oo menny; yks silmä tulehdus on yhellä koirista ollu ja kaks koirista on leikattu ja sekin on aina omavalinta, ei koirista riippuva sairaus, muuten on käyty vaan rokotuksilla ja hoidettu kotikonstein (pissakiteet yhellä ja kennelyskä, joka oli kahella), tuttuja eläinlääkäreitä, kun löytyy joille soitan heti kaikesta epäilyttävästä:D

Ruokaan ei tän kokosilla koirilla kovin paljon mee meillä, kun tietyt jutut mitä syövät. En oo tarkkaan laskenu, mutta esim. napua menee 3kpl jv säkki vuodessa ja 5kpl hauhau pikkunapu säkkiä vuodessa. Kk:ssa menee noin 40e luihin, muihin purtaviin, karpaloon ja hauhaunpötköihin. Lisäks noi syö valkosipulii, merilevää, biotiinii ja öljyä, joita en oo sen kummemin laskenu, kun ostan jättipaketit kerralla, jotka kestää ikuisuuden esim. 15e 4kg merilevää kestää pari vuotta:D

Suurin rahan meno siis mun hurtilla on kaikki pienet turhuudet mm. pannat, vaatteet, lelut ym. vermeet, mutta se johtuu shoppailuhullusta omistajasta ei koirista ja johonkin turhuuteen se raha jokatapauksessa menis:D

Musta pari tuntia koirien liikuntaan ja aktivointiin ei oo paljoa päivässä, saa itekki liikuttuu ja sit parin päivän enempi, et jokainen saa omaa aikaa. Ja sillon jos mulla joskus harvoin on jotain mihin koiria en mukaan voi tai halua ottaa tiedän niiden aina pääsevän mutsille hoitoon ja kaksi koirista pääsee muutenkin mihin vaan hoitoon, ottajia riittää:D

Kiteytän siis epäselkeän tekstini, etten nää kolmen koiran omistamisessa mitään kummempia ja suuria ongelmia verrattain yhteen koiraan:)

22.10.2013 20.42

Tähän on varmasti vastattu jo, mutta kysyn uudelleen. Eli miten te olette opettaneet ensimmäisen koiran jäämään yksin toisen tullessa taloon? Mua vähän hirvittää ajatus, että tuo alkaisi mölisemään uudelleen tai tuhoamaan tavaroita kun huomaisi ettei pääse mukaan. Väkisinkin se siinä tottuis, kun pennun kanssa tarveis kuitenkin useammin ravata ulkona ja sosialistaminen ym. täytyis tehdä erikseen. Mutta kyselen nyt ensin, etten stressais koiraa turhaan.

Ideaali olis rivari tai ok-talo, jossa jälkimmäisessä ei olis väliäkään jos vähän kitinää irtois. Muttamutta...en tosissaan ole vielä ottamassa, tälleen alustavasti kyselen.

"You have no idea what I'm talking about, I'm sure. But don't worry... you will someday." - Lester Burnham theveryinexplicablelife.blogspot.com
22.10.2013 20.50

Mulla ei itellä ollu tota ongelmaa, kun vanhin ei ikinä oo ollu moksiskaan yksinolosta. Mutta ite kun noita yksin kaksin jätän teen sen aktiivisuus järjestykses ja siin järjestykses kuka osaa olla parhaiten ja pisimpään yksin:D Eli siis Taavi on mulla aina viimenen joka pääsee omalle lenkille kert osaa odottaa ja olal rauhassa ja on myös hyvän tuken Tarmolle/Myylle, kun jompi kumpi niistä pääsee ulos ja toinen ei. Ja tätä kirjottaessa tajusinki, ettei Tarmo oo vielä ollu ollenkaan yksin himassa, joten tilanne pitää korjata heti tän viikon aikana:D On tullu käytyy niin paljon lenkkei pojat ja Myy erikseen, kun Myy vaatii ihan eri juttuja. Ja kun se on päässy ensin jaksaa sitten odottaa, kun poikien kanssa käyn.

22.10.2013 21.03
022687069_r
Viestejä: 1338
Hämeenlinna

Nellille opetettiin sillain vaan, kun kauppaan lähettiin tai kylään niiin se jäi yksin, kun muuten se ei melki ollu juurikaan yksin, paitsi jos iskä lähti käymään jossain naapuria kauempana silloin ku äiti oli töissä, kun asuttiin maatilal, niin iskä oli melkein aina kotona tekemäs hommia :D Ett aika hyvin se on tottunu oleen yksin, kun oli helppo noin lyhyillä ajoilla alottaa harjoittelu :)

12.11.2013 06.31
021862342_r
Viestejä: 772
Kokkola

Meillä koirat tottu toisiinsa yllättävänkin nopeasti. Ens jouluna tulee kuluneeks 2vuotta aiitä kun harjakoira haettiin meille. Nyt kumpikin koira asuu mun porukoilla ja ukolla on semmonen piintymä päässä ettei niitä voi ottaa meille asumaan. Se hyväksyis koiran varmasti jos olis värkänny niitten kans pennusta asti mut nää oli vanhoja molemmat kun mun ukko tuli mukaan kuvioihin. Ehkä mä saan vielä jonku pienen karvaturrin myös tänne kaupunkiinki mut siihen menee vielä muutama tovi.

"Älä valitse rakkaaksesi sitä jonka kanssa voit elää, vaan se jota ilman et voi elää." pieninaskelinarjessa.blogspot.com
12.11.2013 09.13
000093454_r
Viestejä: 473

Mä olen entistä enemmän sitä mieltä että Bea on koira, joka kaipaa seurakseen toisen koiran. Joka siis täydentää Bean elämää. Mä en haluais toista koiraa vaan sen takia että koirat vois sitten keskenään olla. Oon huomannu kun mulla täällä on hoitokoira, Bea on paljon aktiivisempi. Se haluu olla enemmän mun kanssa, se leikkii, touhuaa ja haluu ulos paremmin! Yksin kun ollaan, saa aina välillä tehdä jotain kikka-konsteja että saan Bean ulos, mutta kun on toinen koira niin "Jeee! Mennään ulos!" asenne tulee heti Bealle, vaikka se toinen koira jäis sohvan nurkkaan mököttämään.

Ja mikä mun mielestä tärkeintä, Bea syö paljon paremmin! Kun ollaan yksin, kiposta katoaa joku n 1-2 kolmasosaa normi ruokamäärästä. Hoitokoiran lähdettyä annoin tolle kokonaisen raakaruoka pötkön. Sen perjaatteessa pitäis syödä se kokonaan, mutta yleensä syö 2/3 mutta nyt söi vaan 1/3 ! Eli tosi huonosti syö... Ruoka ei kiinnosta, ellei oo ollu paastopäivä takana.. Eli perjaatteessa Bea syö joka toinen päivä, koska se vaan ei syö!

MUTTA! Mä en voi velä n puoleen vuoteen ottaa toista koiraa.... Huoooooh..

12.11.2013 09.21

Mä kirjotin tänne ihan hirveen pitkän romaanin ja jätin sen sitten postaamatta. Mutta samoja pointteja mulla siinä oli kuin Beallakin tossa yllä. Koira on lenkillä paljon aktiivisempi koiraseurassa, jolloin se on myös väsyneempi lenkin jälkeen. Se nauttii vapaana kirmaamisesta koirakaverin kanssa, mutta perheen toisesta koirasta ei enää ole leikkikaveriksi.

Haluan toisen koiran itselleni harrastuskaveriksi ja Redille seuraksi, se niiiiin kaipaa koiraseuraa säännöllisesti ja siitä selvästi näkee jollei olla vaikka viikkoon nähty muita koiria, vaikka sitä kuinka pyöräilyttäis ja lenkittäis normaalia enemmän. Koira on laumaeläin ja se mun mielestä tarvitsee ja ansaitsee lajitoverin, joka on tasaveroinen kokonsa (tai ainakin egonsa) ja energiatasonsa puolesta. Nythän meillä on combo suuri aktiivinen + pieni sohvaperuna.

Juuri nyt en halua toista koiraa ottaa, mutta jos lykkään koiranhankintaa hieman niin ehkäpä mulla on mahdollisuus ottaa joku muunkin rotuinen koira, kuin dalmis. Dallusta olisi varmasti seuraa toiselle samanlaiselle, mutta mä haluan että koirat on erilaiset. Kaks samanlaista kahjoa luupäätä ois aika tympee yhdistelmä ja niitä sais kattoa seuraavat 15v. :D

Vähän kun vielä kartutan kokemusta ton aivokuoleman kanssa niin mulla on varmasti ihan hyvät lähtökohdat hankkia joku toisenlainen koira itselleni.

 

Muokattu viimeksi: 12.11.13 09.21
12.11.2013 09.58
Redi kirjoitti:
Mä kirjotin tänne ihan hirveen pitkän romaanin ja jätin sen sitten postaamatta. Mutta samoja pointteja mulla siinä oli kuin Beallakin tossa yllä. Koira on lenkillä paljon aktiivisempi koiraseurassa, jolloin se on myös väsyneempi lenkin jälkeen. Se nauttii vapaana kirmaamisesta koirakaverin kanssa, mutta perheen toisesta koirasta ei enää ole leikkikaveriksi.

Haluan toisen koiran itselleni harrastuskaveriksi ja Redille Leolle seuraksi, se niiiiin kaipaa koiraseuraa säännöllisesti ja siitä selvästi näkee jollei olla vaikka viikkoon nähty muita koiria, vaikka sitä kuinka pyöräilyttäis ja lenkittäis normaalia enemmän. Koira on laumaeläin ja se mun mielestä tarvitsee ja ansaitsee lajitoverin, joka on tasaveroinen kokonsa (tai ainakin egonsa) ja energiatasonsa puolesta.

Näin muuten hyvin pitkälti meilläkin, varsinkin tuon tummennetun pätkän osalta. Toki, nyt kun pentu on tulossa, Leon kanssa harrastetaan vähintään entiseen tapaan, melko varmasti jopa aktiivisemminkin kun on mahdollista saada sitä häiriökokemusta ihan kotioloissakin eikä aina tarvitse yrittää sumplia aikatauluja muiden kanssa tai lähteä autolla keskustaan tms., vaan voi esimerkiksi paikkamakuuta treenailla samalla, kun touhuilee penskan kanssa ja myös sitä kärsivällisyyttä odottaa.

Plus säännöllinen koiraseura on ehdottomasti Leolle tärkeää ja tarpeen, se tosiaan väsyy eri tavalla kun se myös liikkuu eri tavalla (kyllähän se yksinkin rallailee, mutta esimerkiksi talvella se ei lähde tallatulta polulta pois hankeen, oli siellä hangessa millainen lelu tai ruoka tahansa, jos minä en umpihankeen lähde rämpimään - ja jos lunta on edes polviin asti, niin minulla ei tällä hetkellä vielä fysiikka riitä siellä kahlaamiseen).

Macho, macho man.I've got to be a macho man.
16.11.2013 01.53

Meillä perheenlisäystä tuli tänään yhden stanttubullin verran. Ennestään talosta löytyy mininarttu, kokoeroa n. 20kg. Mini ollut aiemmin isomman koiran jatkeena ja tuo stanttu taasen pikkukoiran kaverina.

Varsinaisesti tuo mini ei koiraseuraa kotona kaipaa, käydään koirapuistossa rehaamassa muiden kanssa, mutta itse kaipasin toisen tassukvartetin jalkoihin pyörimään ja kahden koiran seurailemisesta saa enemmän iloa irti kuin yhden. Samoin kyllä pakko sanoa, että mieluusti lenkkeilen paljon ja käyn ulkona koiran/koirien kanssa muutenkin, mutta ei koiran kanssa leikkiminen kuulu sydänharrastuksiin, mielummin opetellaan naksun kanssa uusia temppuja jota kautta suhde samalla tavalla vahvistuu. Kaksi koiraa kuitenkin jonkin verran viihdyttävät kuitenkin toisiaan, vähintään sillä kun seuraa toisen menoa.

Jokseenkin mielenkiintoinen päivä takana, kun alkuillasta kävin koiran hakemassa ja lähettiin heti sitten kimppalenkille ja tyhjässä koirapuistossa päästin noi keskenään vapaana tutustumaan. Narttu oli alkuun aivan järkyttynyt tästä uudesta tulokkaasta ja remmissa pysytteli mahdollisimman kaukana uroksesta. Samoin puistossa oli alkuun murjottamassa "en varmana leiki, ei mua kiinnosta, vie toi muumi pois!"-asenteella (ah, ihana inhimillistäminen ;)), mutta tovin jälkeen lähti painitkin käyntiin ja narttu lopetti toisen välttelyn siihen.

Siinä mielessä ihanaa, että tuo uusi osaa hihnassa kulkea suhteellisen hyvin vaikka maisemat on täysin uudet ja haisteltavaa riittää. Kahden koiran kanssa sen hihnakäytöksen alusta alottaminen on ehkä kamalinta mitä tiedän. Ei oltu solmussa kuin alkumatka, kunnes alko niin oma muisti kuin hihnakäytöksen korjaamiset pelaamaan ja loppulenkit vedettiin sitten hihnat pitkänä käsilenkeistä kiinni pitäen. Toki vieraan ison koiran kanssa on pakko ottaa remmiä lyhyemmälle kun tulee jotain vastaan, kun ei 100% tiedä miten käyttäytyy fillaristeja, muita koiria tai sitten juoppoja kohtaan.

Koiraportti tuli kanssa tarpeeseen, sisällä riehumiset katkaisen heti alkuunsa pukkaamalla yllyttäjän jäähylle aidan taakse ja pois pääsee, kunhan rauhoittuu ja laittaa itsekseen maaten. Uutta tulokasta ei tarvinnut tyrkätä kun viitisen kertaa portin taakse niin alko tajuamaan homman nimen. Samoin ruoat saivat omalla puolellaan ja nyt tätä kirjoittaessa mutustelevat luita omilla puolillaan. Lelut ja luut on nostettu pois vielä useamman päivän sillon, kun portti on auki. Omilla puolilla ollessaan saavat kyllä ajanvietteeksi luita kaluta ja ruoat syödä palloista ja kongeista.

Narttu on mulla täysin koirapuistokelpoinen, uroskin tulee kuulema kaikkien kanssa juttuun, mutta pikkuhiljaa alotellaan vieraisiin koiriin tutustuminen eka itselle tuttujen koiranomistajien (narttu)koirilla. Mielessä on myös pyörähtänyt jos hankkisi tuolle kopan varmuuden vuoksi puistoon mennessä, kun kokoa ja voimaa kuitenkin on ja sellasta luottoa ei koiraan tietysti ole. Hyvin kuitenkin ohikulkeviin koiriin suhtautuu ja on tullut juttuun, joten aika näyttänee miten mennään. Samanikäisten tai kovasti jo portilla pörhistelevien urosten kanssa tuskin tulen puistoon koskaan viemään.

En nyt tiedä yhtään miksi kirjottelen, mutta aiheeseen kaiketi liittyy ja jotakuta toista koiraa pohtiva saattanee jotain tekstistä irti saada. En tiedä, toivottavasti! :)

Muokattu viimeksi: 16.11.13 01.57
04.12.2013 11.01
000066219_r
Viestejä: 10

Meillä tilanne oli se, että Siri oli jo hieman päälle 11v kun Aru muutti perheeseen. Pari kuukautta tuota aiemmin Siri oli myös muuttanut vakituisesti asumaan meille kaupunkiin, sitä ennen se kun oli elänyt suurimman osan ajasta äitini luona maalla. Meillä se ei joudu olemaan niin paljoa yksin ja asunnossa riittää tilaa + hyvät lenkkeilymaastot lähellä, niinkuin myös eläinlääkäri. Kaupunkiin muutto ei siis ollut Sirille mikään iso shokki, jo seuraavana päivänä oli täysin kotiutunut.

Kumminkin kun Aru tuli, Siri ei aluksi hyväksynyt sitä ollenkaan. Aru ei päässyt 5m lähemmäs kun alkoi jo ärinä ja murina. Pikkuhiljaa siinä sitten totuteltiin ja lopulta mentiin käymään maalla Sirin entisessä kodissa, koska halusin että pentu tottuu myös siellä oleskeluun (tarvittaessa koirien hoitopaikka). Siellä välit vihdoin paranivat, Siri pääsi aina halutessaan pentua ulos karkuun ja muutenkin tilaa oli paljon enemmän. Koirat myös saivat juosta jatkuvasti vapaana. Kaupunkiin palatessa välit olivat siis jo paljon paremmat ja öbaut viikon päästä ei ollut enää mitään ongelmaa. Leikkivät jatkuvasti ja vanhus nuoreni vuosia.

Mutta nyt sit ongelmat palasivat. Viime viikolla Siri aloitti taas ihmeellisen ärinän. Päästää Arun kyllä lähelle, muttei suostu ollenkaan leikkimään vaan ärähtää heti Arun aloitellassa leikkiä. Väistelee myös jatkuvasti eikä ole Arusta enää ollenkaan kiinnostunut. Käytettiin Siriä eläinlääkärissä kun sillä alkoi muitakin ihmeellisiä oireita olla, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Fyysisesti on siis samassa kunnossa kuin aiemminkin. Voi olla että tuo on vaan vanhuudesta johtuvaa ärinää eikä se vaan yksinkertaisesti jaksa enää leikkiä, mutta ihmettelen tuota äkkinäistä muutosta. Mitään erikoista kun ei ole tässä välissä tapahtunut. Arukin on ihan ihmeissään kun toinen vaan ärisee eikä suostu enää leikkimään niinkuin ennen :/

04.12.2013 12.39
022643924_r
Viestejä: 1996
Kemi

Voisko se vaan johtua olosuhteista? Maalla on rennompaa - koira on rennompi?

Herder, heeler, biter, protector. And her dogs.
04.12.2013 12.58
000066219_r
Viestejä: 10

Periaatteessa kyllä, mutta ennen tätä uusinta ärinäjaksoa Siri on ollut täällä kaupungissa aivan yhtä rento. Ellei jopa rennompi, koska täällä sillä on aina ihmisiä seurana, mitä se siis kaikista eniten kaipaa. Nyt se saa vielä extra paljon huomiota joten mustasukkaisuudestakaan tuskin on kyse.

04.12.2013 14.49
000047166_r
Viestejä: 743

^^ voisko olla lihajumeja tms. jota eläinlääkärit ei niin helposti huomaa... Me käytiin kerran ell. ontuman vuoksi mutta eläinlääkäriin mentäessä ei ontunut enää. Ell. ei osannut sanoa oikein mtn. ja päätettiin, että katsotaan vähän aikaa ja jos uusii niin sitten kuvataan/tutkitaa tarkemmin. Ontuma ei palannut mutta vein Glorian siitä viikko eteenpäin hierojalle, joka huomautti lihaksessa tuntuvasta kohdasta, joka saattoi kieliä revähdyksestä, joka oli parantumassa. Eläinlääkärit ei siis välttämättä tunne kaikkea lihaksistosta löytyviä ongelmia. Jos koirat sai olla maalla täysin vapaasti niin voihan se olla, että joku lihas nyt vaan aristaa eikä siksi tahdo leikkiä...

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti