Toisen koiran ottamisesta? - Sivu 26 (Koirat > Pennut)

04.12.2013 16.30
000066219_r
Viestejä: 10

^ Sirillä on jo kulumaa takajaloissa ja lihakset usein jumissa joten se käy säännöllisesti hierojalla. Hieroja myös opetti minulle ylläpitävää hierontaa, jota teen sitten Sirille lähes päivittäin. Seuraava hierojakerta on sovittu hieman ennen joulua, silloin katsotaan jos nyt on jotain uutta lihaskipua. Mutta vetreästi Siri kyllä muuten liikkuu eikä arista mitä kohtaa.

Toi kiukuttelu alkoi viime viikolla muutamia päiviä kaupunkiin paluun jälkeen, aamulla oli vielä ihan normaali meininki ja koirat touhusivat yhdessä kunnes rupesivat nukkumaan. Sirin herättyä Aru meni normaaliin tapaan sitä tervehtimään, mutta Siri vain ärisi ja väisteli, mitä on nyt sitten jatkunut siitä asti. Yhdessä vaiheessa Siri alkoi käyttäytyä muutenkin oudosti, väisteli meitä ihmisiä, oli apaattinen, ärisi muillekkin tutuille koirille yms. Silloin sitä käytettiin ell muttei sieltäkään keksitty mitään järkevää syytä tuolle mielialanmuutokselle.

 Vähän alkaa jo ihmetyttää että mistä tää nyt johtuu, tuntuu ettei keksi mitään järkevää selitystä :/

17.06.2014 08.06

Toisen koiran hommaaminen saattaa olla ajankohtaista ainakin ajatustasolla ja olenkin pohtinut sitä että kuinka voimakkaasti uusi koira kiintyy talossa jo elelevään vanhaan koiraan. Pentukoira viettää työpäivät tietenkin vanhemman koiran seurassa jatkuvasti ja näinollen kiintyminen on jo sillä taattu, mutta kuinka vahvasti pennusta tulee "koirien koira" eikä "ihmisten koira"

Vertailupohjaa on ylläolevista termeistä, koirien kanssa elänyt koira ottaa ehkä hieman vähemmän kontaktia ihmiseen kuin pelkästään ihmisten kanssa elänyt, riippuen toki yksilöstä, ympäristöstä jne.

Millaisia kokemuksia muilla on kahden koiran taloudesta? Hyviä ja huonoja puolia? (:

17.06.2014 10.02
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

^Silloku mulla oli vielä V niin ei se kyllä yhtään vähempää ottanu kontaktia ihmiseen. Tai ainakaan muhun ja toi se yhtä hanakasti leluja vieraillekin ja oli leikkimässä jokaisen kanssa. Otti kontaktia oma-aloitteisesti paljon ja mahdollisimman usein. Minuun nimenomaan. Se on aika pitkälti kiinni siitä kuinka paljon sen pennun kanssa tekee ja kuinka paljon sitä kontaktin ottamista vahvistaa (mä palkkasin pentuna lähes jokaisesta leikkiin kutsusta, sille kasvoikin tosi hyvä taistelutahto ja kontaktinotto).

http://minskipinski.blogspot.com/
17.06.2014 11.07

^^ Mutta toki samalla pentu kiintyy myös toiseen koiraan. Meillä porukoiden jämtlanninpystykorva on aina ollut "ihmisten koira", mutta kun sitten sen kaverina ollut norjanharmaa piti lopettaa, Faijo oli ensimmäisen kuukauden todella, todella apaattinen, ulvoi ja nukkui Möllin kopissa eikä omaan koppiinsa pyrkinytkään. Samaan syssyyn se myös alkoi vältellä pappaa, jos mummu ja pappa kävivät kylässä ja/tai ruokkimassa sitä kun vanhemmat eivät olleet kotona (tosin tämä saattaa johtua myös siitä, että pappa kuoli noin vuosi sitten keuhkosyöpään, ja Faijo alkoi aivan yhtäkkiä tämän välttelyn ja se kohdistui vain pappaan, eli olisi periaatteessa voinut johtua siitä, että papan syöpä olisi alkanut levitä jo silloin, mutta tuo käytös liitettiin tuohon Möllin kuolemaan).

Mutta riippuu toki tosiaan tuosta, kuinka paljon pennun kanssa tekee, sekä yhdessä vanhemman koiran kanssa että erikseen. Meillä Kenna on vähän siltä väliltä, se kyllä on selkeästi minun koira, mutta joissakin tilanteissa sen huomaa, että se tekee jotain vain, koska Leokin tekee (mm. jos Leolle nakkelee palloa, Kenna juoksee "pallon perään" koska Leo, eli se ei oikeastaan edes tajua, miksi ja minne se juoksee, vaan juoksee koska Leokin tekee niin). Tosin sitten kun kahdestaan ollaan, niin Kenna ottaa aivan eri tavalla kontaktia, keskittyy ihan eri tavalla sekä minuun että siihen, mitä tehdään yms. kuin silloin, kun Leo on mukana.

Macho, macho man.I've got to be a macho man.
17.06.2014 20.45

Mullakin on tällä hetkellä toisen koiran ottaminen vakavasti mietinnän alla, toki ajatusta on joskus tullut aiemminkin mielessä pyöriteltyä. Suurimmat mielessä pyörivät kysymykset koskee koirien kokoa, Neelan mahdollista suhtautumista ja ylipäätään erilaista aktiivisuustasoa, mikä tulevan rodun ja Neelan välillä kuitenkin vallitsisi. Neelahan täyttää nyt siis kolme ja meillä on kyllä kaikki arjen perusasiat niin hyvin hallussa kuin voi vain olla - en siis näe ongelmia näiltä osin. Neela on kuitenkin luonteeltaan todella arka (tosin luulen nykyisen arkuuden johtuvan lähinnä siitä, että se on ns. todennut helpommaksi keinoksi olla pikkuisen arka ja näin pääsevänsä epämiellyttävistä tilanteista pois) ja epäsosiaalinen, ja vain harvojen omankokoistenkaan kanssa se leikkii. Pentuajoistaan Neela on kuitenkin edistynyt paljon, eli nykyään uskaltaa jo vieraita, rauhallisia koiria mennä haistelemaan, mutta ei päästä niitä kuitenkaan lähelleen yhtään varovaista kuonokontaktia enempää. Toiset koirat ovat maailman kivoimpia, toisia se sietää esim. yhteislenkeillä  sen enempää pelkäämättä (mutta ei uskalla ottaa kontaktia), ja toisia se pelkää ihan hillittömästi. Riippuu tosi paljon siitä toisen koiran käytöksestä. Jos Neela ei halua toista koiraa lähelleen, niin se kyllä komentaa ja kimittää ihan kuuluvasti, mutta harva (varsinkaan isompikokoinen) koira on tällaisen kääpiön huomautusta kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa.

Tätä olen sitten miettinyt tulevan pennunkin osalta, että kuinkahan se sitten osaisi jättää neidin rauhaan ja antaa sille omaa tilaa tutustua? Ottaisiko se kääpiön kimityksen lähinnä leikkinä (ja Neela ei todellakaan osaa olla uskottava :D)? Joo, toki sisällä koirat esimerkiksi portin eri puolilla, pihalla valvotusti jne. ja kyllä asiat sitten ajallaan selviävät, mutta silti tulee mietittyä! Ja varsinkin pennun kasvaessa Neelaa huomattavasti isommaksi voi jo pienikin leikkihyökkäys aiheuttaa vahinkoa. Haluan kuitenkin tulevaisuudessa metsälenkeillä pitää molempia koiria turvallisesti irti, ja toivon mukaan sisälläkin samoissa tiloissa ilman portteja... anyway, uskon Neelan ajan saatossa tottuvan ja hyväksyvän kaverin, mutta se matka siihen tilanteeseen jännittää hieman. Kokoerosta sen verran, että Neela on n. 5kg ja mahdollinen tuleva koira täysikasvuisena n. 15kg eli mistään järjettömästä erosta ei ole kyse. Neela tulee tosi hyvin toimeen 25kg bullterrierin kanssa, joka on yksi Neelan suosikkikavereistakin. Eivät nämä tietenkään leiki ja bulli osaa jättää Neelalle hyvin omaa tilaa, mutta siis huoletta voi olla lenkeillä irti keskenään. Olisi tosi kiva kuulla muiden mielipiteitä ja kokemuksia pieni+isompi koira-yhdistelmästä, tai sellaisesta tilanteesta että edellinen koira olisi juurikin ollut arka.

Mä vaan muutenkin epävarmana ihmisenä tarvitsen "vertaistukea", ja etenkin sen tapauksen jälkeen kun Neela jäi rotikan hampaisiin ja oli tosi lähellä menettää henkensä, en halua kuitenkaan liikoja riskeerata kyseisenlaisen tilanteen pelossa. Toisaalta voisi kysyä itseltään, kun kerta näin epävarma olen, että miksi ylipäätään sitten hankkisin toista koiraa? Jos Neelalta kysytään, se varmaan ihan mielellään haluaisi elää loppuelämänsä vain ja ainoastaan kivojen ihmisten luona ilman turhia koirakontakteja. Mutta yh, kun mä haluan! Ylipäätänsä toisen koiran, koska haluan haastetta, mutta isomman ja aktiivisemman siksi, että olen huomannut sellaisen sopivan omaan käteen paremmin. Haluan lähteä juoksemaan tai pyöräilemään koiran kanssa mitä en tietenkään Neelan pienen koon takia voi tehdä (ja sitten välikommenttina, että kääpiö jaksaa kyllä n. 10km/2h lenkkejä varsin hyvin eli mistään korttelikuntoisesta koirasta ei kuitenkaan ole kyse), haluan harrastaa Neelaa paremmin motivoituneen koiran kanssa enemmän, haluan ylipäätään lisää koiria. Mutta olenko haukkaamassa liian suurta palaa nieltäväksi? Vai pitäisikö mun enemmänkin mennä asenteella, että haluan toisen koiran ja Neelalta ei kysellä - sen on totuttava? 

Näköjään purin (purkaa, purin? :D) käsittelin tätä asiaa lähinnä itse itselleni, mutta ehkä jollakulla voisi olla kommenttia, vastauksia tai jotain ajatusten virtaa heitettäväksi. 

Muokattu viimeksi: 17.06.14 20.46
http://tassuillatanssien.blogspot.fi/
17.06.2014 21.04
022687069_r
Viestejä: 1338
Hämeenlinna
Meillä on pieni ja iso koira. Isompi oli 7 vuotias pienemmän tullessa. Isompi nuortui heti 2~3v ja tuli paljon iloisemmaksi ja leikkisemmäksi. Nykyään isompi on 10v ja pienempi 3v molemmat hakee leikkiin ja tykkäävät tehä kaikkea yhdessä hakea lelua, juosta ja sellaista tietysti isompi ja vanhempi tekee vähän hitaammin kuin nuorempi, mutta tekee kuitenkin. Välillä tulee esim. Ruuasta vähän kinaa, mutta vanhempi väistää siinä tilanteessa, mutta sitten komennan pienempää, että pysyy omalla ruokakipolla. Kesällä saavat ulkona ruuat ja on siinä väliäkin etteivät ihan vierekkäin syö. Sisällä ne syö eri huoneissa. Mutta ainakaan toi koko ei oo meillä ongelma, khyllä se iso tajuaa että se on pieni. (:
17.06.2014 21.48
022689899_r
Viestejä: 3626
Riihimäki

Neela kuulostaa ihan Iralta :D Ira tosiaan pelkää muita koiria, komentaa ja nappaa kiinni jos toinen menee liian lähelle. On hyväksynyt elämänsä aikana kaksi koiraa - toisen on tuntenut pennusta asti ja toinen asuu naapurissa, joten sitä näkee päivittäin ja on samaa kokoluokkaa. Tää nyt on sillä erolla, että Ira ei asu mun luona, mutta vähintään pari viikonloppua kuukaudessa vietetään saman katon alla... Iralla painoa nyt n. 4kg ja Torella 16kg. 

Alku oli hankalaa, ois voinut olla helpompaa, jos Ira olisi nähnyt Toren jo heti luovutusikäisenä. Nyt se ehti kasvaa ja rohkaistua ja oli melkein 3kk kun näkivät toisensa ensimmäisen kerran. Kokoerossa on se hyvä puoli, ettei Iran riehumiset ole koskaan satuttanut Torea :D Annettiin vaan riehua, eihän Torekaan pentuna niin iso ollut, että olisi jotain vahinkoa saanut aikaan, kun Ira kuitenkin osasi väistää sen juoksuspurttien alta pois. 

Ei Ira vieläkään Toresta pidä, mutta se sitää sitä. Ne voi jättää keskenään samaan tilaan ilman huolta. Tore on oppinut, ettei Ira leiki sen kanssa, osaa väistää sitä lenkeillä juostessaan ja muutenkin antaa sen olla rauhassa. Joskus vähän sählää vieressä, mutta lopettaa kiellosta tai Iran murahduksesta. Nukkuvatkin toisinaan vierekkäin, ja Toren seurassa jopa Iran paukkuarkuus katoaa miltei kokonaan! Normaalisti sängyn alla paniikissa tärisemässä esim. ukkosella, Toren seurassa uskaltaa käydä ulkonakin suht rentona, vaikka ukkonen olisi ihan päällä. Eli Toren seura on meillä tehnyt vaan hyvää, vaikka se joskus ottaakin Iraa päähän. 

Vuoden päästä saa Ira vakituisen koirakaverin kanssaan asumaan, päälle kymmenkiloinen tulee olemaan sekin. Tuskin mitään ongelmaa tulee, vaikka Ira varmasti aluksi kiukkuaakin sille :)

Meillä muuten jopa Juri 30kg, joka ei yleensä ymmärrä toisten hyökkäyksiäkään muuksi kuin leikkimiseksi, tajuaa pysyä kaukana Irasta :D

Kaikilla on tyhmiä ajatuksia. Viisas vain kätkee ne.
17.06.2014 23.02
Avatar_female
Viestejä: 190

Mullahan oli Tuikku ennen Taavia..

Ja Tuikku oli tosi arka ja epäsosiaalinen.. ulkonakin haukkus kaikki koirat mun hermojenmenettämiseen asti.

Silti rohkeasti hain Taavin ja saivat olla alusta asti aivan samoissa tiloissa. Tuikku piti kyl kovalla komennuksella Taavin kahden metrin matkalla itsestään..

Kahden viikon jälkeen olivat jo kuin paita ja persus.. Repivätkin leluja yhdessä.

Tuikku myös lopetti tän jälkeen kaiken typerän räksyttämisen muiden koirien kanssa ja oppi jopa leikkimään muiden koirien kanssa..

Rakastaa jopa nykyään mun kaverin 30kg koiraa yli kaiken..

Joten ainakin Tuikun kohdalla oli hyvä koirakaverin saaminen vaikka sitä jännitinkin.

18.06.2014 00.27

Kyllä koirat yleensä siihen kaveriin tottuvat. Alkuun aikuinen koira voi suorastaan inhota pentua, mutta yleensä ne jossain vaiheessa pennun sulattavat :) Ainakin meillä kävi niin, ja kun Sandra hyväksyi Aidanin, ne nukkuivat usein vierekkäin, hoitivat toisiaan ja tietty leikkivätkin keskenään. Pennun ja aikuisen koiran välinen leikki oli ihan hirveän suloista!

Sandrakin nuortui ja piristyi kovasti tuon ilopillerin tultua taloon. Ja toki treeneihin tuli yllättävästi lisää potkua, kun huomiota oli jakamassa joku muukin.. :P

Kaksi aikuista, peruskoulutettua koiraa meni ainakin meillä oikein hyvin. Näin yksinasuvana se pentuaika kauhistuttaa: pitää käydä eri lenkit koirien kanssa, puuhata hirveästi pennun kanssa ja opettaa sille yksinolo ja ihan kaikki. Mä haluaisin toisen koiran, mutta voisin ottaa sellaisen täysjärkisen aikuisen kodinvaihtajan, jolla ei ole eroahdistusta, aggressiivisuutta, arkuutta tai muita yleisiä kodinvaihtajien ongelmia.. Harmi vaan, että niitä ei tosiaankaan kasva joka oksalla :D

18.06.2014 10.48
022461098_r
Viestejä: 370
Jyväskylä

Meillä Serasta tuli ihan pentu, ku Karo tuli taloon. Onneksi ei taantunut niinku alkuun pelkäsin. Ens kuussa tulee Karolle vuosi täyteen.. Tosi hienosti on menny. 

Serafina(sip.husky/pohjis)17.2.2012 Karolina(labnou/husky) 16.7.2013
28.07.2014 14.37

Meille muutti muutama kuukausi sitten 2,5v shelttinartun kaveriksi toinen shelttinarttu. Itseänikin mietitytti kovasti toisen koiran ottaminen, mutta en ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Koirat ovat parhaita kavereita, ja ne leikkivät jatkuvasti yhdessä. Vanhemmalle koiralle maistuu ruoka paljon paremmin (kun on vähän kilpailua) ja se jaksaa keskittyä ihan eri lailla toko ja agilitykentillä, kun suurimmat energiat on purettu pennun kanssa. Niille on myös toisistaan seuraa työpäiväni ajan, ja minullekin on mukavaa kun on kaksi ihan erilaista harrastuskaveria. Vielä ei mitään negatiivista ole kahden koiran omistamisesta tullut vastaan. :)

01.09.2014 10.11
022687069_r
Viestejä: 1338
Hämeenlinna
Voisin sanoa, että kun oma elämäntilanne ja opiskelut hyvässä vaiheessa ja hyvä pentue tiedossa tulen ottamaan tuolle Jesselle kaverin ja saahan Nellikin siitä kaverin jos vielä on hengissä. Lähes olen varma seuraavasta rodusta.
01.09.2014 13.02
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti

Mulle seuraavan koiran hankinta on ajankohtasta sitte valmistumisen jälkee ja sitte ku on rahaa harrastaa kans ku harrastuskoiraa oon ottamassa. Vähän vaikuttaa seki, missä kunnossa Xena on sillon, että jaksaako se pentua siinä sitte. Jos näyttää siltä, että se ei tulis sitä kestämää/ sietämää ni sitte eletää niin ja pentu tulee xenan jälkeen. Rotu on jo varma ja kasvattajaan oltu yhteydessä. Nyt vaan odotetaan ajan kulumista :)

You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
01.09.2014 13.26
022687577_r
Viestejä: 992
Kotka

Toinen koira tulee meille toivottavasti ens keväänä, Fargollekin on ikää jo ihan kivasti kertynyt siihen mennessä. Kaikki on jo "valmista", nyt vaan ootellaan kuumeisesti joulukuuta jos sillon äitikoira aloittaisi juoksunsa :).

06.09.2014 11.59
022645168_r
Viestejä: 514
Hyvinkää

Meillähän on nyt 2 koiraa, n. 3.5kg sekä n. 15kg, pienempi on aina ollut johtaja laumassa ja vielä ainakaan ei ole pentu edes yrittänyt mummon asemaa varastaa. Hugo aina yrittää leikkiä pienemmän kanssa mutta saa kyllä kuulla kunniansa jos liikaa riehuu, onneksi ei läpsi vaan pysyy n. metrin päässä tai hyppii Vilman yli, pari kertaa Vilma on kyllä meinannut jäädä jalkoihin ja aluksi varsinkin yhteisillä lenkeillä hihnat oli aina solmussa. Nykyään tosin hihnassa kulkee kumpikin nätisti mutta vapaana olosta ei tule mitään kun Hugo koko ajan on kiusaamassa Vilmaa joka ei halua leikkiä. 
Haaveena ois ottaa venäjäntoy Hugolle kaveriksi sitten kun Vilmaa ei enää ole (eli 1-3 vuoden päästä) mutta arveluttaa kestääkö toitsu niin paljon isomman koiran leikit. Tosin Hugo on siinä vaiheessa toivottavasti edes vähän rauhoittunut ja koirat on mahdollista pitää erillään yksin ollessa mutta kaikki ulkoilut tulisi tehdä yhdessä ja vieläkin on ongelmana meillä kun Hugo ja Vilma on samaan aikaan pihalla vapaana niin Hugo koko ajan haluaisi leikkiä Vilman kanssa ja näin kumpikaan ei pysty tekemään tarpeitaan. Miten saan opetettua että aina kun on vapaana samaan aikaan ei voi leikkiä?

http://villavaaa.blogspot.fi
06.09.2014 16.43
022651829_r
Viestejä: 1883
Järvenpää

^Meillä oli alkuun sama ongelma, että isompi pentu halusi vapaana ollessa leikkiä pienemmän kaverin kanssa jota puolestaan leikki ei kiinnostanut laisinkaan. Auttoi kun aloin kohdella näissä tilanteissa Bettyä samalla tavalla kun muutakin omaisuuttani. Betty on mun eikä Mersulla ole siihen lupaa koskea ilman mun lupaa. Yleensä otin jonkun lelun yms lenkille mukaan alkuunsa, että sai Bettyn rauhaan jättämisestä palkaksi sitten leikkiä mun kanssa lelulla. :) 

Mietteitä koiramaailmasta ja erinäistä treenailua: http://idioottikoirat.blogspot.fi
20.10.2014 22.34
022705885_r
Viestejä: 23
Pori

Onko täällä tällä hetkellä kirjottelemassa ketään yksin asuvaa/yksinäistä, jolla on kaksi tai useampi koiraa itsellään? Kiinnostaisi, onko rehellisesti kerrottuna tuntunut vaativan liikaakin aikaa ja vaivaa hoitaa/kasvattaa useampaa koiraa ilman avustavia käsiä. Erityisesti kerrostaloasunnossa, kun koiria ei voi yhtä helposti vain "päästää" ulos. Totta kai on mahdollista ja mukavaakin, mutta kaipaisin jonkun oikeita kokemuksia ihan vastaisen varalle.

20.10.2014 22.51

Enimmillään näitä puudeleita on ollut saman katon alla kolme (nyt kaksi), olen asunut kerrostalossa, joskin nuorimman pentuajan luhtitalotyyppisessä pienkerrostalossa. Ja ei, ei siitä mulle ole ollut liikaa vaivaa. Toki joskus harvoin, jos koulupäivä venähtäisi pitkäksi tai kävisi säännöllisesti töissä Oikealla Työpaikalla, olisi varmasti apua, jos joku muu heittäisi elukat pissalle ja pitäisi seuraa. Se pitää yksinasuvana järkätä muuten tai pidättäytyä opiskelijana säännöllisistä iltatöistä opintojen päälle tms. Mutta kyllähän meitä yksineläjiä koiranomistajia on muitakin ja moni nauttii elämästään tässä muodossa. :)

21.10.2014 00.27
Avatar_female
Viestejä: 190

Ei mun mielestä vaadi sen enempää kun yhdenkään koiran kanssa, enemminkin mulle otti koville pitää koiraa yksin kotona, jos vaikka töiden jälkeen haluaa mennä johonkin. Kivempi se mun mielestä on että on kaksi, on niistä toisilleen seuraa.

Ainoa "hankaluus" on se kun teen vuorotöitä niin yövuoroiksi en viitti keskenään jättää jotenka sit täytyy tehdä järjestelyitä.

ja on mulla ollu väliaikaisesti 3 koiraakin, sekin onnistui hyvin :D

ja siis kerrostalossa asun :)

21.10.2014 00.42
Laika kirjoitti:

 Mutta kyllähän meitä yksineläjiä koiranomistajia on muitakin ja moni nauttii elämästään tässä muodossa. :)



Näin juuri. 

Yksin asun ja kerrostalokämppä löytyy. Koiria 2 kpl.

En koe että koira-arki olisi millään lailla vaivalloista, vaikka tosiaan voisihan sitä kai ajatella ettei ole ihan helpoin "asetelma" tällainen. Ihan mukavaa ja sujuvaa on meidän elo.

Välillä mulla on 5 koiraa täällä kun hoidan siskoni koiria. Sekään ei tunnu missään (ok, ne 3 on pikkukoiria, mutta silti!) :D

Muokattu viimeksi: 21.10.14 00.43
21.10.2014 09.21
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti

Täällä kans yks yksin kerrostalossa asuva kahen koiran omistaja! Näin ihan tavallisessa arkielämässä ei munkaan mielestä oo raskaampaa huoltaa kahta ku yhtä koiraa :) Mulla nyt ei mitää truu harrastuskoiria olekaa eikä treenata useita kertoja viikossa mut kaikki lenkitykset, ruokinnat ymsyms on sama ku ois yks koira ku ne tekee samaa aikaa kumminki. Oon ihan tyytyväinen ollu tähän ratkasuu kyllä :)

Väliaikasesti mulla on ollu parhaimmillaa viis käppänää kotona ku on tullu kolme vierailevaa tähteä hoitoo ja on se sujunu silleenki :)

You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
21.10.2014 09.33
022542671_r
Viestejä: 1799
Joensuu

Miekin nykyään oon yksin koirien kanssa kerrostalossa ja kaksi siis on. Kyllä tähän menis vielä toinen doggikin jos vaan muuten... ;) Miepä nuo hoisin (?) sillonkin kun mies oli tässä, yleensä. En koe mitenkään vaikeeks vaikka normaali arjessa joudun noita erikseen käyttämään ulkona tai Enskan pissittämään erikseen. Koulu on semmonen, että joskus miettii miten ois helpompi jos tässä ois joku toinen niin ei päivät menis niin pitkäks mutta asiat saa aina sovittuu ''työpaikan'' kanssa (esim. iltatalli tai iltanavetta päivät on semmosia, että menee enemmän aikaa kun aamussa ja koska aiko niin ollaan töissä paljon). 

Mantahan tuli miulle siis vuoden ikäsenä, tammikuussa. En oo missään vaiheessa kokenu elämää sen vaikeemmaks kun yhenkään koiran kanssa :)

21.10.2014 12.27

Kaksi koiraa löytyy ja asun kerrostalossa yksin. Mä olen sen verran kotirotta, että ongelmia ei ole ollu koskaan. Ainoastaan juoksujen ajaksi tarvitsen toiselle koirista hoitopaikan, mutta muuten olen tän pari vuotta pärjännyt yksin koirien kanssa mainiosti. Molemmat koirista siis leikkaamattomia ja 27m2 tehoyksiössä ei paljoa elukoita eristetä :D

Mulla helpottaa kovasti arkea myös se, että työpaikka on 5min kävelymatkan päässä - ei vie kovasti vaivaa tai aikaa käydä lenkittämässä koirat jos töiden jälkeen joutuu johonkin lähtemään. Menoja nuo elukat ei juurikaan edes rajoita, pidempiä reissuja teen muutoinkin harvemmin ja miniristeilyn ajan noi koirat voi nukkua hyvin kotosalla eikä vaikuta niiden arkirytmiin juurikaan.

Omaa pihaa en edes kaipaa, rivarissakin asuneena pidän kerrostaloasumisesta enemmän, on helpompaa ja vaivattomampaa elellä ilman nurtsin leikkuuta ja muuta pihatyötä. Musta sama vaiva kuskata ripulikoiraa ulos asti kuin metsästellä myöhemmin omalta pihalta niitä paskakasoja. Plus kämppä pysyy siistimpänä, kun koirat ei ramppaa eestaas ulos ja sisään roudaten hiekkaa, risuja ja mutaa sisälle. Se pihalle päästämisen helppous kun kostautuu pihatöissä :) 

Pihalla toki pääsee vahtaamaan maailman menoa, mutta mulla koirat kattelee joko parvekkeelta tai sohvalta ulos tyytyväisenä. Mahtuu tossa "olkkarin" matolla rehaamaankin, pienessä kämpässä on kyllä tilaa pienille poskipaineillekin.

Siinä se toinenkin koira menee missä yksi. Siivottavaa toki on tuplat ja kulut on tuplat, mutta keskenään ollessa viihdyttävät toisiaan ja mulla ainakin tuo narttu piristyi entisestään saadessaan kaverin. Yksinäistä koiraa tuskin enää koskaan otan, kyllä kaveri pitää olla :)

12.11.2014 13.02
022624000_r
Viestejä: 88
Riihimäki

Mua houkuttaa jo nyt toinen koira, vaikka Karma on vasta neljä kuukautta. Jotenkin sitä vaan miettii rotuvaihtoehtoja ja yhdistelmiä taas, vaikkei mulla ookaan mikään kiire hamstrata koiria ja mun mielestä kaks pentua lyhyellä aika välillä ei oikein natsaa. Lisäksi on liian pieni kämppä kahdelle isohkolle koiralle.

Seuraava koira tulee varmaan Karman ollessa jotain kahden vuoden paikkeilla. Tietysti se vähän riippuu siitä, millanen elämäntilanne silloin itellä on. Toivoisin kuitenkin asuvani jo isommassa asunnossa ja tekeväni ainakin osa-aikaisesti duunia, joten voi olla aika kiireistä..

Ja tosiaan, mäkin yksin asun ja väittäisin pärjääväni useammankin koiran kanssa vaikka tavoitteellisesit harrastankin ja kisoihinkin tähtään. Tietysti tohon nykyseen kämppään ei montaa turrea tunkis, mutta jos ois vaikka iso kaksio tai kolmio niin mikä jottei kerrostaloelämäkin sujuisi.

Hakuna shida. http://karmakoira.blogspot.fi
11.12.2014 00.07

Mullakin (tai meilläkin, mutta mies ei niin kiinnostunut tunnu olevan) on pohdinnassa nyt millaista arki kahden koiran kanssa olisi. Mulle on ehkä jo parin kuukauden päästä tulossa pentu, ja jännittää jo ihan senkin puolesta kun ei mulla ikinä ole pentua edes ollut! Vanhempia kodinvaihtajia vain. Lisäks jänskättää miten kahden koiran pito onnistuu. Tarviiko pentua ja aikuista alussa erottaa toisistaan yksinolon aikaan? Kauheen vaikeeta tämmösessä kaksiossa, jossa öbaut kaikki neliöt kohdistuu olohuoneeseen. :D Makkariin ei mielellään mitään koiraa teljettäskään, kun haluttas pitää se vähän karvattomampana alueena. Jos vaan jollain portilla rajaa ton olkkarin puoliks? Tai toinen koira olkkariin ja toinen eteiseen? 

 

http://toffeakita.blogspot.fi/
11.12.2014 00.31
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

^ suosittelen ehdottomasti eristämään noin ainakin alkuun yksinolojen aikana, kun kukaan ei ole vahtimassa mitä tapahtuu. Katselette rauhassa miten koirat sopeutuu olemaan yhdessä ja miten kemiat toimii, muuten voipi käydä niin että vanhempi hermostuukin, eikä pennun tarvitse ottaa kovin isoa osumaa kun käykin pahasti.

Ja rotuvaihtoehdosta riippuen, kannattaa aina miettiä sitä että mitä jos eivät aikuisena tulekaan toimeen, pystyykö pitämään asunnossa jotenkin toimivasti vai ei (tosi tylsä asia tietysti miettiä, mutta erityisen tärkeä seikka jos noita tietyn rotuisia haaveilee).

11.12.2014 11.23

Hmm, nyt kun olen asiaa yön yli hautonut niin eiköhän tässäkin kämpässä erottaminen onnistu porteilla. Tässä kun vielä on tommoset idioottiliukuovet jotka on koiran erittäin helppo avata, pakko hankkia portit :D

http://toffeakita.blogspot.fi/
11.12.2014 11.56

Meille tuli kaks kakaraa melkein samaan aikaan. Sala oli muutaman kuukauden ehtiny oleen yksinään ennenku toi siskon penska tuli. Olin tästä hyvin skeptinen, koska kaks pentua yhessä huushollissa ei ehkä oo se kaikista fiksuin ratkasu. No turhaan stressasin, me on pärjätty paremmin ku hyvin noiden kanssa. Ainut vaan, että sisällä täytyy pitää noita eri kerroksissa ku muuten pistävät leikiks eivätkä osaa lopettaa, pentuja ku ovat vielä kumpikin ja tommosia kunnon duracelleja. :D

Paljon on toki ollu apua tosta Salan ulkotarhasta, on saatu hyvin pidettyä noita erillään jo ihan senkin ansiosta. Mun suurin huolenaihe oli ehkä se, että noista tulee ku paita ja perse ja ihmiset lakkaa kiinnostamasta mut p*skanmarjat, noi toisistaan sen pahemmin välitä, leikkivät kyllä mieluusti yhessä mut siihen se sit jääkin. :D

Muokattu viimeksi: 11.12.14 11.57
11.12.2014 19.50
Avatar_female
Viestejä: 187

Haa mullakin on sisarukset nyt 2v3kk.Ei voinut pitää ennnen samassa huoneessa kun olin poissa , olisivat myllänneet joka paikan...nyt ainakin toistaseksi on rauhoittunut sen verran että voi pitää samassa huoneessa keskenään kun olen poissa :). Hyvin mennyt.Tuo toinen tuli mulle 1,5vuotiaana ja toinen 7 viikkoisena.. Sama täällä et ihmisiin(minuun) nuokin on kiintyny,ei ne oo ku paita ja perse kuiteskaan ... Joskus voipi nukkua samassa sängyssä vieretysten mutta ei ne semmottis paita ja perse kyllä oo mut hyvin tule toimeen keskenäs =D

Muokattu viimeksi: 11.12.14 19.55
13.12.2014 14.03
000064689_r
Viestejä: 320
Toffe kirjoitti:

Mullakin (tai meilläkin, mutta mies ei niin kiinnostunut tunnu olevan) on pohdinnassa nyt millaista arki kahden koiran kanssa olisi. Mulle on ehkä jo parin kuukauden päästä tulossa pentu, ja jännittää jo ihan senkin puolesta kun ei mulla ikinä ole pentua edes ollut! Vanhempia kodinvaihtajia vain. Lisäks jänskättää miten kahden koiran pito onnistuu. Tarviiko pentua ja aikuista alussa erottaa toisistaan yksinolon aikaan? Kauheen vaikeeta tämmösessä kaksiossa, jossa öbaut kaikki neliöt kohdistuu olohuoneeseen. :D Makkariin ei mielellään mitään koiraa teljettäskään, kun haluttas pitää se vähän karvattomampana alueena. Jos vaan jollain portilla rajaa ton olkkarin puoliks? Tai toinen koira olkkariin ja toinen eteiseen? 

 


Mulla oli tarkoitus pitää omia koiria erillään, mutta toisin kävi. Pentu tuli pe ja ma piti lähteä jo töihin. Laitoin pennun keittiöön kompostiverkon taakse, mutta tää aloitti niin järjettömän mekkalan että pakko oli antaa noiden olla keskenään ihan jo silläkin ettei riko itteään jos yrittää verkon läpi tulla. Uskalsin siis jättää koska pentu oli suht rauhallinen ja uskoi kun vanhempi koira sitä komensi ja Lunakin osoittautui ihan nössöksi :D

 

Eli suosittelen että aloitat sen eristämisen ihan välittömästi kun pentu tulee taloon että oppii sen oman paikkansa :) Turvallisempaahan se on jos eristää toisistaan, mutta ei mikään välttämättömyys.

Oon itse kyllä toodella tyytyväinen kun päätin toisen koiran ottaa, mietin jopa että miten olen voinut olla ilman.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti