Toisen koiran ottamisesta? - Sivu 27 (Koirat > Pennut)

13.12.2014 17.48
022567672_r
Viestejä: 5
Hyvinkää

Me justiinsa eilen haettiin meidän samojedipentu kotiin, ennestään on n.2,5 vuotias sekarotuinen joka vähän kyllä pennulle ärhentelee. Luonteeltaan tämä vanhempi koira, Lumi, on arka mutta ei koskaan agressiivinen niin tuli vähän yllätyksenä kuinka paljon se rupesi ärisemään ja näyttämään hampaita pennulle. Sisällä Lumi pysyttelee korkeilla sängyillä ja sohvilla mihin pentu ei pääse ja on aika neutraali, tänään ulkona alkoi onneksi yhteinen sävel löytyä ja vähän jo leikkivätkin keskenään. Saa nähdä kuinka kauan menee että sisälläkin Lumi alkaa jo vähän hyväksyä pennun osaksi laumaa.

13.12.2014 22.23
000064689_r
Viestejä: 320

Ei munkaan vanhempi narttu heti pentua hyväksynyt ja herkästi ärähti jos tuli liian lähelle jne. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun olivat jo kaveruksia :) Että kyllä se siitä.

05.09.2015 22.11
022703451_r
Viestejä: 789
Kouvola

Mua nyt jo mietityttää tää toinen koira -homma.. Tuntuu pahalta jättää Ediä yksin kotiin, ja tavallaan ajattelen että asia helpottuis jos sillä olis kaveri. No, jäbällä vasta ikää sen 5kk joten kauanhan tässä sais vielä odotella "tunnontuskissa" jos noudattais sitä 2 vuoden sääntöä ja sitä että toi aikuistuis ja oppis tavoille.

Ja sit taas toisaalta kaks koiraa tuntuu ihan hirveeltä määrältä työtä :D vaikeempi saada hoitoon, jne. Ja nyt tuntuu etten pentua kyllä ihan heti halua uudestaan ottaa. Mut jo vähän vanhempi koira ei kuitenkaan tunnu ihan omalta jutulta..

06.09.2015 07.31

Olen sitä mieltä että koira hankitaan aina ensisijaisesti omistajan tarpeesta ja halusta, ei pelkästään vanhemmalle koiralle kaveriksi. On totta että kaksi koiraa on ideaalimpi jo siksi että saavat keskenään elellä ja kommunikoida mutta se ei ole koiranpidon edellytys. 

Jos itsellä ei ole jaksamista tai resursseja kahteen koiraan niin suosittelen pohtimaan asiaa vielä monia kertoja :) 

Oma tilanne on esimerkiksi sellainen että tavoitteelliseen harrastamiseen tarvitaan aikaa ja panostusta joka tarkoittaa sitä ettei meidän huusholliin minun nimiini vuosiin tule uutta koiraa. Sosiaalisen kanssakäymisen meillä koira hoitaa läheisten koirakavereiden kanssa joita on nähnyt pienestä asti.
Koen helpommaksi saavuttaa tavoitteita kun pystyy 100% keskittyä vain siihen yhteen yksilöön. 

Tasmanian pussipiru
06.09.2015 17.06
022703451_r
Viestejä: 789
Kouvola
Louhi kirjoitti:

Olen sitä mieltä että koira hankitaan aina ensisijaisesti omistajan tarpeesta ja halusta, ei pelkästään vanhemmalle koiralle kaveriksi. On totta että kaksi koiraa on ideaalimpi jo siksi että saavat keskenään elellä ja kommunikoida mutta se ei ole koiranpidon edellytys. 

Jos itsellä ei ole jaksamista tai resursseja kahteen koiraan niin suosittelen pohtimaan asiaa vielä monia kertoja :) 

Oma tilanne on esimerkiksi sellainen että tavoitteelliseen harrastamiseen tarvitaan aikaa ja panostusta joka tarkoittaa sitä ettei meidän huusholliin minun nimiini vuosiin tule uutta koiraa. Sosiaalisen kanssakäymisen meillä koira hoitaa läheisten koirakavereiden kanssa joita on nähnyt pienestä asti.
Koen helpommaksi saavuttaa tavoitteita kun pystyy 100% keskittyä vain siihen yhteen yksilöön. 



No joo, ihan totta. Moni sanoo että siinä vierellä se toinenkin koira menee, mut kyllä se tosiaan vaatis sen että Edi ois jo aikuinen siinä vaiheessa jos pennun ottaa. 

Ja tosiaan aikahan vois olla tiukilla. Kyllä mekin moneen kertaan viikossa käydään muiden kanssa leikkimässä että niitä koirakontakteja tulee.
Mut just se harrastaminen vois olla vaikeeta, Edin kanssa nyt kuitenkin suunnittelen agia tulevaisuuteen ainakin. Toisaalta miettii jos vaan ottaisi ihan puhtaasti seurakoiran, mut olisko se sit ihan "turha", jos tajuatte mitä meinaan. Jos mulla iskeekin joku treenikärpänen ja sit mulla on tuittupääterrieri täällä ja lössykkä seurakoira niin kolmanteen ei enää riittäis rahkeet :D
06.09.2015 17.26

En sinuna keräilis mitään "turhia koiria". Ota (seuraava) koira vasta sitten, kun oot varma, mitä haluat sillä tehdä.

06.09.2015 18.28

Ei sitä toista koiraa tarvitse toisen seuraksi ottaa. Vakituiset leikkikaverit riittävät varmasti, jos koiraa nyt haluaa toisten kanssa leikittää. Omani ei ole leikkinyt/tavannut koiria kuin näköetäisyydeltä aikoihin, mutten usko että sen mielenterveys on mitenkään horjunut tämän takia. :D Okei, se ei sillä tavalla viihdy muiden kanssa, mutta niin.

Ja jos nyt ajatellaan inhimillistäen, niin taatusti koira elää mieluusti yksin ja saa ihmiseltä tarvitsemansa huomion, kuin niin että on kaksi koiraa ja omistajalla palaa pinna kun pitää huolehtia kahdesta koirasta vaikka haluaisi pitää vain yhtä. Koiran ottaminen on kyllä sen verran iso juttu, että kannattaa harkita tarkkaan. Minä en jaksaisi esim. kouluttaa toista koiraa vain sille toiselle seuraksi... Toki sitten se yksinäinen koira vaatii vähän enemmän kun se toinen koira ei ole sitä höykkyyttämässä ja leikittämässä, mutta noh, eipä ole vaivaakaan siitä kaverikoirasta.

19.09.2015 14.52
000107924_r
Viestejä: 375

Me ollaan harkittu toisen koiran ottoa. Mutta mitenköhän tämä edellinen tulisi toimeen toisen koiran kanssa? Toinen koira olisi siis narttu ja rodultaan luultavasti (ei olla vielä 100% päätetty) collie, partacollie tai belgianpaimenkoira (groenendael tai tervueren). Tämä meidän edellinen koira tuli meille 1 vuotiaana eikä sitä oltu sosiaalistettu tai mitään... Se on arka toisten koirien kanssa ja rähjää aina hihnassa. Niin miten se mahtaisi suhtautua johonkin pieneen pentuun? Ja ottaisiko pentu siitä jotenkin mallia?

19.09.2015 18.07
000064689_r
Viestejä: 320

Meillä ainakin pentu otti tosi paljon mallia vanhemmasta koirasta, joten toi remmirähjäys kannattaa opettaa pois jos aikoo koiria yhdessä lenkittää. Ja onhan se muutenkin hyvä opettaa pois. Mahdotonta sanoa toisen koirasta miten se ottaa pennun vastaan. Onko se ollut ollenkaan tekemisissä muiden koirien kanssa?

Meillä meni jonkun aikaa ennenkuin vanhempi koira hyväksyi pennun eikä heti ärissyt jos sattui liian lähellä olemaan. Nopeasti niistä tuli parhaita kaveruksia ja hyötyä niistä on ollut toisilleen tosi paljon.

19.09.2015 22.26

Omien kokemusten mukaan  kaksi koiraa on helpompi kuin yksi. Pitävät seuraa toisilleen ja edesauttavat toistensa liikkumista. Tämä toki edellyttää että se ensimmäinen on koulutettu kunnolla ja toisen kanssa tehdään samoin. Näin yhteiselo on kivutonta ja mutkatonta eikä hirveästi tarvitse miettiä mitä seuraavaksi tekee koirien kanssa, kun koirille on ihan sama mitä tehdään ja miten.

Toki ne syö ja vie enemmän tilaa kämpässä, pitää siivota niiden tassuja ja näin... Mutta yleisesti ottaen arjessa.

Tietty on erakkokoiria jotka eivät viihdy lajitoverien seurassa, sellaisen kaveriksi on turha ottaa toista koiraa.

Muokattu viimeksi: 19.09.15 22.27
19.09.2015 22.31
000107924_r
Viestejä: 375

Onkohan Toni sitten sellainen erakkokoira... Se on kyllä ollut tekemisissä muiden koirien kanssa, mutta ei ole kyllä yhtään näyttänyt nauttivan siitä. Paitsi joistain koirista se kyllä pitää (tai lähinnä sietää).

30.09.2015 10.42
022697605_r
Viestejä: 13
Jämsä

Siinä kaksi missä yksikin- toivottavasti myös meillä myöhemmin näin :) .

Meille tuli reilu pariviikkoa sitten pentu taloon. Vanhempi koira on 1,8v poika ja otti tulokkaan tosi hyvin vastaan. Sopivissa määrin näyttää pennulle rajoja, itseasiassa vain silloin jos pentu tulee ottamaan esim. luuta sen suusta pois. 

Huomattiin et pentu kiintyi tosi nopeasti vanhempaan koiraan. Jos vanhempi koira Rocky lähti lenkille, niin pentu kiljui ja vinkui koko sen ajan kun Rocky oli poissa. 

Nyt ihan molempien koirien hyvinvoinnin takia koirat käy aluksi erikseen lenkillä. Rocky tarvitsee pitkiä lenkkejä ja pentu (Donna) tarvisee lyhyempiä ulkoiluja ja useammin.

Lisäksi Rockyn käytös muuttuu jos Donna on mukana. Rocky on oppinut että kävelee lenkillä lenkittäjän takana ja jos Donna on mukana niin alkaa helposti etuilemaan ja jopa vetämään, koska Donnalta ei pysty vielä odottamaan että osaisi kävellä takana. 

Nyt kun ollaan viikon ajan viety Rockya pois välillä (lenkille tai toiseen huoneeseen) niin Donna on alkanut rauhoittumaan eikä enää huuda samalla tavalla perään kuin aluksi. 

Epäilen että ainakin ensimäinen puolikas vuosi uuden tulokkaan kanssa on vaativampaa ja sen jälkeen helpottaa kun lenkit yms voidaan järjestää useammin yhteisiksi reissuiksi :D toki välillä käydään lyhemmillä lenkeillä yhdessäkin ja vapaana saavat olla keskenään myös ulkona.

Mielipiteeni on et hirveesti helpottaa kaksi koiraa kotona, kun koirat leikkivät keskenään eikä vaadi itseltään niin paljoa huomiota/leikkiseuraa, mutta ulkoilun suhteen vaativampaa.. 

Paratiisilintu laskeutuu vain kädelle, joka ei purista. -John Berry
22.10.2015 22.45
022699891_r
Viestejä: 281
Hyvinkää

Friidu ja Kara ovat toimineet hyvin yksyhteen ja varsinkin näin vanhemmiten, kun ne elävät leppoisaa seurakoiran elämää isäni luona, niille on ollut hyvin seuraa toisistansa isäni työpäivien ajan ja muutenkin. :)

Mä tulen hankkimaan toisen koiran kyllä, varmaan näillä näkymin joskus muutaman vuoden päästä, kunhan Mana on ensin tässä arjen joka tilanteessa täysin valmis ja varma sekä kypsynyt sen verran, että uuden puupään voisi ottaa koulittavaksi. :P

12.04.2016 07.25

Hoi te joilla on vähintään kaks koiraa! Kuinka paljon teidän koirat jakaa tavaroita? Esim vesikuppi, onko kaikilla omat vai joku yhteinen saavi? :D

Mää oon tässä kai vähän niinku pennunodottaja (vielä ihan sisäistänyt asiaa, onneks on muutama kuukausi aikaa!) ja mietin tavarahankintoja... mitä pitää olla tuplat ja missä taas pärjäis jo olemassa olevilla Toffen romppeilla.. :)

http://toffeakita.blogspot.fi/
12.04.2016 08.00

Meillä juovat samasta ja ruokailevat vierekkäin omista kipoistaan. Niinä kertoina kun tulee kyläilemään kolmas koira, kuluu vesi hirmu äkkiä. Mä vaihdan noille omille veden pari kertaa päivässä. Lelut lojuu lattialla ihan normaalisti, samoin tämmöiset nahkaiset "luut", mutta niistä ei vanhempi välitä tuon taivaallista. Ruokiaan eivät sentään jaa, vaikka syövät ongelmitta samaan aikaan esim. raakoja luita. Kumpikin kunnioittaa toisen omaa eikä mee varastamaan. Lenkkiromppeet on erikseen, koska kokoeroa löytyy.

Mitä tulee tuohon, että kaksi koiraa menee siinä missä yksi. Varmaan riippuu ihan koirista ja toki hyvin paljon omistajasta. Mali työllistäisi yksinäänkin enemmän kuin kaksi tai kolme Turoa. Omistajasta riippuu miten hyvin saa koirat toimimaan keskenään ja miten suhtautuu mahdollisiin pulmiin. Itselleni joku eristäminen olisi aivan vihoviimeistä, mutta olen panostanut siihen että mitään välienselvittelyitä ei tulisi, eikä ole tullut. 

Yhtä koiraa on helpompi kuljettaa kuin kahta. Kaksi koiraa pitävät joo toisilleen seuraa ja liikuttavat joo toisiaan, mutta itselleni on tärkeää myöskin se, ettei pentu leimaannu vanhempaan koiraan, vaan oma rooli niiden omistajana säilyy. 

Periaatteessa kaks menee siinä missä yks, pentuaika työllistää tietysti enemmän. Pitkälti riippuu tilanteesta. Olen sitä mieltä, että elämän ja arjen täytyy tuntua hyvältä ja melko mutkattomalta olemassa olevien koirien kanssa ennen kuin lähtee uusia hommaamaan. Vaikka omistajalla kestäis pää paikkailla reikiä seinistä, lenkittää koiria erikseen tai kantaa mainetta kulmakunnan kauhuina, täytyy huomioida tilanne koirien kannalta. Koirakin stressaa ja stressaantuu jos elämä on sillä mullin mallin.

Muokattu viimeksi: 12.04.16 08.00
12.04.2016 11.56
Avatar_female
Viestejä: 1405

Meidän koirat juovat samasta kupista, mutta nuorempi tahtoo välillä omia sitä itselleen. Mutta molemmat saavat kyllikseen juoda. Syövät vierekkäin ruuat, mutta isompi on tarkka siitä, ettei nuorempi tule Nipan kupille, ennen kun isompi on valmis. Duketsu yleensä pääsee vielä nuolemaan kupin. Meillä on koirille omat valjaat jo ihan siitä syystä kun toinen on kookkaampi. Pannatkin on henkilökohtaiset. Kovasti niillä on vääntöä leluista aina. Aina se toisella oleva lelu on kiehtovampi ja sitä pitää tavoitella. Nipa on sellaista mustasukkaista sorttia, niin sille kaikki huomio on kilpailutilanne.

Muokattu viimeksi: 12.04.16 16.46

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti