Puppy blues - Sivu 6 (Koirat > Pennut)

15.10.2015 13.58

Jätä-vihjeen harjoitteleminen on ihan fiksua varsinkin silmälläpitäen niitä tilanteita, joissa koira imuroi jotain sille todella arvokasta ja alkaa puolustaa tai vähintään syödä kaksinkertaisella vauhdilla aarretta, jos se yritetään viedä pakolla pois. "Jätä" tai vastaava helpottaa niitä tilanteita ihan älyttömästi. Meillä homma on hoitunut melko varhaisesta vaiheesta asti sillä, että toisista tilanteista olen kutsunut koiran jollain huomiomerkillä pois ja se on saanut jonkinlaisen palkan ja matka on jatkunut tai sitten olen pyytänyt sen tuomaan aarteen mulle ja se on saanut vaihtariksi taas jotain kivaa (joka voi olla vaikka huomiota, namia, joku luvallinen siisti juttu, kuten käpy jne.). Jos löydös on ollut joku harmiton keppi eikä vaikka syanidimarinoitu makkara, niin oon antanut sen pitää sen palkkana luovutuksesta, koska why not.

Asioiden makustelu jää yleensä pois, kun pentu kasvaa ja sitä koulutetaan. Ulos se oppii pyytämään luultavasti ihan vain sillä, että sen aitoihin tarpeisiin reagoidaan, joka taas syntyy pentua tarkkailemalla. Tarpeiden tekeminen pesän ulkopuolelle on kuitenkin lajityypillistä käytöstä, joten jo pelkkä ulospääsy on palkitsevaa. Se vaan rakentuu ajan myötä eikä hetkessä, koska pikkupennun pidätyskyky on niin onneton ja osittain vähän tuuripeliä.

27.10.2015 15.44
Avatar_female
Viestejä: 21

Meillä on noussut uusi ongelma sisäsiisteydessä; pentu ei halua kakata ulkona millään jos joku katsoo/se on hihnassa. :/ On muutenkin tosi tarkka kakkapaikastaan. Tämä aiheuttaa tosi isoja ongelmia, koska en voi joka hetki sisällä ollessani vahtia pentua. Johtaa sitten siihen, että on valinnut olohuoneesta yhden nurkkauksen johon tekee aina kakat kun silmä välttää...

Olen nyt alkanut ruokkimaan pentua siinä nurkkauksessa mutta vielä on liian aikaista sanoa mikä on onnistumisprosentti asian suhteen.

Mulla on nyt tosi vahvat "olen maailman paskin omistaja ja tuo koira ei ansaitse mua"-fiilikset päällä. Masentaa ja itkettää kun en vaan osaa vieläkään lukea tuota koiraa että milloin pitää päästä ulos kakalle. Pissaa osaa pidättää jo tosi hyvin, sen kanssa ei ole mitään ongelmia.

Käytän sitä ulkona ruokailun, leikkimisen jne. jälkeen sekä välillä ihan "muuten vaan". Pissa tulee joka kerralla, kakka ei kertaakaan. Vaikka meillä on käytössä 5 metrin flexi, eli välimatkakaan ei pitäisi olla ongelma. Mutta tekee kakat vain kun on vapaana.

Ehkä mua vaan ei ole tarkoitettu koiranomistajaksi.

27.10.2015 16.16

No ei kannata pennun paskomis"ongelman" myötä lyödä hanskoja tiskiin. Tohon auttaa aika ja simppelisti se, että siellä pihalla ollaan tasan niin kauan, että kaikki hädät tulee tehtyä. 

Ei kannata niin suurta numeroo tehdä tosta asiasta, ei maailma kaadu siihen jos parit paskat joutuu nurkista siivoon päivän aikana. Kuuluu yleensä pentuarkeen. :)

27.10.2015 16.24
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

^^ Sulla on vasta 3 kk? ikäinen pentu, tuo on ihan normaalia. Mul ei oo itteasias ton ikäsenä ku yks pentu neljästä osannu ees pissalle pyytää, muut on lirutelleet menemään iloisesti merkkejä antamatta reippaasti yli puolivuotiaaksi ja paskottu kans. 10-11 kk iässäkin saattanu viel muutama pissa sisälle lorahtaa.

Koita rajata pennulle joku tietty tila vaik sillon ku et kerkee vahtiin mis ei se kakka niin ehkä haittais mielenrauhaa jos sattuu tuleen. Pentu saattaa tieten aistia jos keräät paineita sille et se kakka tulis ulos eikä sillä sitten ulkona halua vääntää mtn. Toki voi värkätä muutenkin vaan, jotku on vähän herkkähipiäisempiä. Mut kyllä ne oppii ja jokainen omaa tahtiaan. Se tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa omistajaa. :)

Muokattu viimeksi: 27.10.15 16.25
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
27.10.2015 19.29
022478348_r
Viestejä: 4350
Muurame

Ei tuon ikäisen kuulukaan vielä paljon siisteysasioista ymmärtää. Kuten sanottua, jos koirasi ei vielä vuoden kuluttua tähän aikaan ole siisti voit alkaa huolestumaan. Et aikaisemmin. Lataat vain pentuun kohtuuttomia odotuksia jos kuvittelet, että se kuukaudessa tai parissa oppii juttuja joihin on ihan normaalia kuluttaa se vuosi.

27.10.2015 21.27
022652196_r
Viestejä: 1671
Suomussalmi

He, vasta viimeks eilen illalla käytin Taigan viimesen kerran HIHNASSA ulkona että näen sen tekevän tarpeensa. Meillähän on siis aitaus johonka voisin sen myös laskea tarpeilleen, mutta siellä se vaan kahtelee maisemia ja hilluu.

Olin tovin aikaa sen kanssa tietyssä kohtaa jossa käydään aina iltapisulla ja pashalla, pashaa ei vain kuulunut ja ajattelin että sitä ei tule. No, kerkesin teljetä pennelin omaan yksiöönsä niin hetken päästä nokkaan leijuu paskanhajut. Siellähän se kökkökasa oli, varmasti sillä sekunnilla väännetty kun sammutin makkarista valot.

Ja niin, tämä "pentu" on 7kk. Pian 8 :D Pissat se tekee kehoituksesta ulkona, mutta tuo paskan vääntäminen on eri asia. Joten relax!

27.10.2015 21.42
022695420_r
Viestejä: 981

^Vallan kanssa oli sama meininki vielä yheksän-kymmenkuisenakin.
Ei paljoo kikkareiden vääntäminen ulos kiinnostanu, ulos ei osaa pyytää (tai siis pyytää sanomalla kerran piip jossain eri päässä kämppää ku minä ja vaan jos jollain uskomattomalla tuurilla oon vaikka samalla hetkellä talsimassa eteiskäytävän ohi saatan nähä että koira kattelee ovea ja sanoo vaimeesti piip ja sit voinkin viiä sen ulos) ja muutenkin on vähän sellanen että ei oo niin maatakaatava asia ripaskan yllättäessä tehä sisälle jos ei ulosvientipalvelu pelaa heti. :D

Kolmikuiselta en vielä ihan suuria odottais sen sisäsiisteyden suhteen. Missään nimessä ei tee kenestäkään paskaa omistajaa jos pentu tekee välillä sisälle kun ei ulkona malta tai 'uskalla'.

Jossain tossa +11 kk ikäisenä toi alko järkiintyä ja nyt pidättelee ripuleitakin ja jopa mankuu ja tulee luokse ! jos on joku yllärihätä.
En tiiä onko oppinu Volkiltakin jotain kun se on tollanen umpiokoira vai onko vaan jostain niistä mun huomaamista kerroista tajunnu, että mut tosiaan voi saada ulos ja kannattaa koittaa pidätelläkin vähän. 
Tyytyväinen kuitenkin oon että "viimein" neitikin oppii pyytämään pihalle ehkä, paljon kätevämpää ku sellanen hiljanen salakakkaaja. :D

It's not the size of the dog in the fight. It's the size of the fight in the dog.
28.10.2015 06.27
022652196_r
Viestejä: 1671
Suomussalmi

Samassa taloudessa asustelee Taigan emo, joka oli myös aikoinaan tosi myöhään sisäsiisti. Pelkkä pissan pidättely oli vuosikkaana vielä epävarmaa. Ja se ulospyytäminen, tuli sitten samassa paketissa. Oisko ollu ekojen juoksujen jälkeen?

Urokset on ollu helppoja, Kurko 11 viikkoa ja sisäsiisti. Dimmu n. 4kk ikänen. Ja jokaisella edelleen tulee sisälle vahinko, jos en yläkertaan asti kuule yöllä vinguntaa. Vahinkojahan sattuu! 

Meillä on tuo tilan rajaaminen auttanut, Taigan käytössä on pienenpieni eteinen, pinta-ala on neliön verran. Sinne vaan peti ja vesikuppi, portti kiinni. Matto pois lattialta. Nyttemmin sekin ilmeisesti "järkiintynyt" ja alkanu olemaan pidättelemättä. Kunhan vaan käytän sen viimeisenä ulkona ja iltaruuan olen antanut joskus klo 18 maissa että varmasti ois sen paskan pitäny laskeutua suolenmutkaan. Nukkumaan menen kympiltä ja herään kuuden seutuun, ihan hyvän tovin se osaa kuitenkin olla siististi :)

Nyttemmin mulla on ollut lihapulla taskussa kun hihnassa olen käyttänyt pissalla, palkkaan sen hyvintehdyn tuotoksen jälkeen :) En tiiä lieneekö mitään vaikutusta, mutta äkkiä se alkaa hakemaan paikkaa kun sanoo että meehän pissille..

28.10.2015 08.37

Täällä uros oppi sisäsiistiksi 5kk iässä ja sekin tapahtui melko nopealla siirtymällä. Pitkään se teki sisälle tajuamattakaan sellaista vaihtoehtoa, että ulos vois pyytää ja hätä saattoi tulla jopa vajaan tunnin välein.

Se oppi sitten kun se oli tuolle yksilölle otollista. Sitä ennen minä pystyin vain kuskaamaan ulos mahdollisimman tiheään ja siivoamaan vahingot sisältä, mutta en minä niistä murhetta kantanut. Sisäsiistiksi se oppi melkein huomaamatta ja nyt 6kk iässä uskallan sanoa sitä jo täysin sisäsiistiksi, vaikka vielä pari kuukautta sitten en olisi ehkä uskonut. Ulos tekeminen on koiralle luonnollista, mutta on myös yksilöllistä miten nopeasti ne sen hiffaa. Toki hieman voimme me ihmiset edesauttaa oppimista, mutta emme voi koiran puolesta kuitenkaan oppia.

29.10.2015 14.12
Avatar_female
Viestejä: 21

Mua jotenkin naurattaa/säälittää tämä mun neuroottisuus asiaa kohtaan. Siis totta kai jos järjellä ajattelee niin eihän toi voi mitenkään kyetä pidättämään kauaa, on tosiaan siis tällä viikolla täyttänyt 3 kk ja saanu ekat rokotukset. Mä vaan mietin että miten määritellään sisäsiisti? Tarkoittaako se sitä että osaa pidätellä työpäivän ajan (+8 tuntia) vai että omistaja kuskaa säännöllisesti ulos ja näin ollen vältetään vahingot sisällä?

Toi meidän koira on periaatteessa pissan osalta 90 % sisäsiisti. Osaa pidättää yöt tosi hyvin ja päivisinkin ei tule vahinkoja kun kykenee jo kolmikuisena pidättämään yllättävänkin pitkään. Tosin mä kyllä vien sitä aina ulos tiuhahkoon tahtiin.

Kakkaa tulee noin kolme (?) kertaa päivässä, mutta sen ulostuloa on vaikea ennustaa koska osaa pidätellä jo sitäkin jonkin aikaa! Tänäänkin annettu ruoka klo 7.30 ja 12.00 ja vasta yhden maissa ekat kakat tuli ulos. Se olikin sitten aika jäätävän kokoinen möhkäle. Joten se "ootte ulkona niin kauan kun tavara tulee ulos" on vähän huono.

En edes tiedä miksi tää on mulle näin suuri juttu?? Kun siis eihän tämä koiran kasvattaminen ole mitään rakettitiedettä. Jotenkin mä vaan kasaan itselleni järkyttävät paineet tästä asiasta; että jokainen kakka sisälle tarkoittaa mun epäonnistumista pennun hädän lukemisessa ja omistajana.

29.10.2015 14.20

Mulle sisäsiisti on kun osaa pidätellä 10-12h ja hädän tullessa pyrkii ulos... Kyllä ne oppii. Jos on pieni koira kyseessä niin pidätyskyky ei välttämättä ole koskaan yhtä suuri kuin isommilla koirilla.

Kolmekuisena ei voinut oman pennun kohdalla puhua sisäsiisteydestä mitään. :D Ei pissan eikä kakan osalta. Muistan tuon, kun kakka tai pissa ei enää automaattisesti tullut pihalle mennessä vaan sai arvioida ja arpoa oikeaa hetkeä.

29.10.2015 15.04
Avatar_female
Viestejä: 21
ihrahiiri kirjoitti:

Muistan tuon, kun kakka tai pissa ei enää automaattisesti tullut pihalle mennessä vaan sai arvioida ja arpoa oikeaa hetkeä.



Mä laitoin ulko-oven auki ja annan sen kulkea vapaasti. Näyttää toimivan. Äsken jahtasi kissan pihalle ja kun huusin hetken kuluttua niin saman tien juoksi syliin. :) Nyt kun tuo ovi on ollut auki tunnin pari niin tuntuu että toi koirakin on jotenkin... iloisempi? Aktiivisempi? Nytkin käy pihalla mutta tulee sitten sisälle tarkastamaan hetkeksi että olen vielä täällä -> taas ulos. Helpottaa vähän munkin stressiä kun kenties käy nyt (ehkä) itse tekemässä kakat ulos. En tee tästä mitään uutta ulkoilu metodia, mutta mäkin saan nyt jotain aikaan sisällä kun voin keskittyä johonkin muuhun kun tuon tarkkailuun. :)
29.10.2015 15.17

Meillä Muhku teki 5kk iässä vielä sitä, ettei välttämättä lenkillä kakannut ollenkaan, mutta heti kun päästiin sisälle ja hihna pois, niin juos äidin sängyn taakse vääntämään pökäleet. Pari kertaa kun se sitä toisti, niin oppi itsekin ennakoimaan sen. Lenkin jälkeen kun otti hihnan pois, ja tuo juos taas sängyn taakse "piiloon" tekemään, niin pikapikaa koira uudestaan kiinni siellä huoneessa ja heti uudestaan pihalle, jolloin sen oli pakko tehdä ulos. Kokonaan sisäsiisti Muhku taisi olla puolivuotiaana, eli Miikuu, ei mikään kiire vielä, vaikka turhauttaakin. :>

Mulla meni tää puppy blues suht nopeasti ohi. Pari viikkoa pennun tulon jälkeen olin ihan kuitti ja viemässä tuota suurinpiirtein jo takaisin kasvattajalle, mutta kyllä siitä noustiin, vaikka perusasioiden opettaminen tuntuikin kauhean hankalalta, etenkin kun Muhku on mulle ensimmäinen oma koira koskaan. Pelkäsin koko ajan ,että teen jotain totaalisen väärin ja kun se oli niin pienikin, niin pelkäsin, että vielä rikon sen tai jotain, mutta hyvin me ollaan pärjätty pari vuotta nyt. =3

It can't rain all the time.
29.10.2015 15.32
Avatar_female
Viestejä: 21
Muhku kirjoitti:

perusasioiden opettaminen tuntuikin kauhean hankalalta, etenkin kun Muhku on mulle ensimmäinen oma koira koskaan. Pelkäsin koko ajan ,että teen jotain totaalisen väärin



Tämä osio tiivistää mun tunteet ihan loistavasti. Mä olen niin paranoidi että pilaan tuon pennun neuroottisuudellani että stressaan sitä -> stressaan että stressaan -> noidankehä on valmis. Mies rauhoittelee että hyvä siitä tulee mutta tuo on mun eka koira ikinä. Pelkään että teen jotain väärin ja se pentu kärsii siitä vielä isonakin.
29.10.2015 17.18

Kannattaa muistaa ettei ole yhtä tapaa kouluttaa koiraa, tekee silleen mikä itsestä hyvältä tuntuu ja muistaa antaa sille koirallekin aikaa oppia ja kehittyä. Moni juttu rullaa ihan itekseen. Eka koira on eka koira ja virheitä tulee tehtyä, mutta kokemuksen kautta oppii. Kyllä se siitä.

30.10.2015 08.06
022652196_r
Viestejä: 1671
Suomussalmi

Toki hieman voimme me ihmiset edesauttaa oppimista, mutta emme voi koiran puolesta kuitenkaan oppia.

Tämä oli mainiosti sanottu. Ja on todella yksilöllistä mitenkä äkkiä ne asian ponjaa. Kurko oli äkkiä sisäsiisti, mutta sen kanssa oli erilainen ongelma; se kävi paskalla omassa kopissaan :D Äkkiä senkin hoksasi kun vesisateella ei voinutkaan mennä kökköihin nukkumaan. 

Sisäsiisteys tarkottaa mun mielestä sitä että kumpaakin hätää osataan pidätellä vähintään se 8 tuntia, osoitetaan se hätä muutoinkin kun sontimalla hiljaisuuksissaan toiseen huoneeseen. 

Ja tuohon pidätyskykyyn aikuisiällä, Venus 4v on meillä semmonen huonorakkoinen. Jos on joku epämiellyttävä tilanne, vaikka pesu tai föönäus - se kusee HETI kun tilanteesta pääsee. Eli pesun jälkeen kylppärin lattialle. Sitä ei kerkee kuskata ulos. Kyseessä on siis keskikokoinen koira, että ei ole pienten koirien probleema pelkästään :) Tää koira oppi sisäsiistiksi ekojen juoksujen jälkeen, reilun vuoden ikäisenä. Se teki piilopaskoja ja kusia, osasi kyllä pidättää mutta ei osannu pyrkiä ulos. Sitte ponjasi ja nyt kyllä tanssii vaikka ripaskaa että hoksaan :) Kyllä se siitä, elä vaivu synkkyyteen!

02.11.2015 08.37
Avatar_female
Viestejä: 21

Meillä on nyt pari päivää mennyt suoraan loistavasti. :) Ainakin kun vertaa alkuun. Kakat tulleet heti ruoan jälkeen kun ollaan käyty ulkona heittämässä pieni 5 minuutin rundi, pissat myös. Pidättelee nyt n. 2-3 tuntia.

Ruoka tulee kolmesti päivässä, viimeinen kerta 17-19 välillä. Ilta ollaan yleensä pyhitetty koulutukselle ja ihan vaan oleilulle. Olen kanssa parina päivänä piilotellut namuja ympäri asuntoa että saisi vähän aivojumppaakin ja nenän käyttöä. Tykkää hirmuisesti. Samoin kuin yksin ollessa olen jättänyt maitopurkkeja joissa nameja sisällä. Aina on ne tuhottu kun ollaan tultu kotio. :D

Olen myös päästänyt pennun itse pihalle ja jäänyt itse sisälle. Aina tulee huudettaessa takaisin. Pysyy hyvin pihalla.

17.11.2015 18.36
022706617_r
Viestejä: 375
Lahti
ihrahiiri kirjoitti:

Kannattaa muistaa ettei ole yhtä tapaa kouluttaa koiraa, tekee silleen mikä itsestä hyvältä tuntuu ja muistaa antaa sille koirallekin aikaa oppia ja kehittyä. Moni juttu rullaa ihan itekseen. Eka koira on eka koira ja virheitä tulee tehtyä, mutta kokemuksen kautta oppii. Kyllä se siitä.

Nämä sanat voisi laittaa jokaiselle pienen pennun kotiuttajalle teipillä otsaan! Tulisi aika pitkä lappu, mutta ainakin hätäilyn hetkellä osaisi oikeasti vain rauhoittua ja muistaa ettei ole mitään syytä hötkyillä.

Meillä on aina ollut perheessä koiria kun olin pieni ja eka kunnolla myös harrastuskäyttöön tullut lyhytkarvainen collienpentu tuli meille minun ollessa n. 13-vuotias. Muistaakseni kaikki meni todella tasaisesti, tämä collie oli myös äärettömän helppo pentu ja koulutettava muutenkin.

Mielessäni ei koskaan ole käynyt, että koiranpennun ottamisen yhteydessä voisi käydä läpi jotain aika synkkiäkin fiiliksiä. Halla tuli meille reilu kuukausi sitten ja voi hyvä tavaton sitä ensimmäistä viikkoa. Itsehän menin jotenkin aivan pois tolaltani. Tämä pieni ihanuus oli vihdoin ikioma ja miten minä reagoin? Stressaannuin aivan kaikesta, itseluottamus oli täysin kadoksissa. En omasta mielestäni yks kaks tiennytkään koirista yhtään mitään. Toisin sanoen epäröin kovasti ja kyseenalaistin omia tekemisiäni jatkuvasti. Mihinkään tälläiseen ei olisi ollut silloin tarvetta.

Olin luonut jo ennen Hallan tuloa tietynlaisia haavekuvia siitä, mitä tämän ensimmäisen oman, aikuisiällä hankitun koiran kanssa toivoisin saavuttavani. On kuitenkin silkkaa hupsuutta yrittää mennä asioiden edelle. Halla on nyt pentu ja minun kuuluu sen sellainen antaa olla. Pentuaika ei kestä ikuisesti, joten siitä kuuluu ottaa omistajanakin kaikki mahdollinen hyvä irti!

Suurin syy miksi halusin vihdoin tähän ketjuun itsekin kirjoittaa on juurikin se, että tunsin oloni alussa aika epätoivoiseksi ja surulliseksi. Luulin, että olin tehnyt virheen ottaessani pienen pennun. Podin huonoa omatuntoa siitä, kun pahimmillaan mietin, pitääkö minun sittenkin palauttaa pentu kasvattajalle. Kiitos aikakauden jolla elämme ja keskustelupalstojen, huomasin pian että alun vaikeus ei tee minusta mitenkään virheellistä koiranomistajaa. Tiedostan kyllä olevani muutenkin todella herkkä ihminen eli lähinnä pystyn tässä vaiheessa katsomaan tuon tunnevuoristoradan läpikäymistä inhimilliseksi.

Kaikki aikanaan ja hiljaa hyvä tulee. Ei siltä 8-12 viikkoiselta naperolta voi vielä odottaa paljoa. Ei meiltä ihmisiltäkään voinut vielä 12-vuotiaana. Eikä se koira mene rikki käsissäsi, kun tiedät, että haluat vain sen parasta. Vahinkoja voi tapahtua, mutta sekin kuuluu asiaan.

Tsemppiä kaikille pennunomistajille. :)

http://harmaanhopeaa.blogspot.fi/
26.12.2015 16.58
022677093_r
Viestejä: 5

Itse en ollut edes kuullut ennen puppybluessista. Ennen kuin aloin tutkimaan että mikä ihme mättää. Kun Asa tuli 8 viikon iässä minulle, jostain kumman syystä, vaikka se oli ihana ja mahtava ja odotettu pentu, niin aloin jollain lailla kokea masennusta. Etenkin, kun ravasin yöt läpeensä pennun kanssa pihalla, olin väsynyt, vapaa-aika meni siihen kokonaan, pentu riehus asunnossa jatkuvasti eikä nukkunut. 

 

Kysymys, voiko puppyblues olla myöhemmälläkin iällä? Välillä koen että edelleen samaa itsellä, kun tuo penikka ei 5kk iässä tietenkään yhtään ole rauhoittunut. Parasta on, kun välillä saanut niin sanotusti "lomaa", että kaveri ottanut esim. yhdeksi päiväksi sen hoitoon, (asuu miltei naapurissa), niin on saanut oikeasti hetken rauhassa katsoa kotona televisiota tai siivota ilman jatkuvaa ininää tai piippausta. :D

saattaa olla puppyblues edelleen, mutta huomattu on että kyllä ihan varteenotettava termi se on, kun miettii omaa jaksamista ja tunteita kuinka sitten koira mennyt pilalle.jne.

27.12.2015 00.33

Kyllä minulla on vieläkin puppy bluesia aina toisinaan, ahdistaa etenkin eteneminen harrastuksissa. Joskus pentu tuntuu tosi uuvuttavalta ja turhauttaa. Aikalailla samoja tunteita kuin silloin ihan aluksi kun pentuarki starttasi. Tiedän kuitenkin että mistä on kyse enkä revi stressiä, on ihan normaalia ettei kaikki tunnu aina ruusuiselta. :) Rakas varhaisteiniä lähentelevä paukapää tuo on silti.

Muokattu viimeksi: 27.12.15 00.33
10.01.2016 10.37
Avatar_female
Viestejä: 21

Ajattelin vähän päivittää tänne tilannettamme. Nykyään menee paremmin kun ei tarvitse joka sekunti juosta ulkona pissittämässä koiraa ja sisäsiisteys on muutenkin edennyt hienosti(?). Meidän koira vaan on alkanut nyt teini-iän kynnyksellä merkkailemaan sisälle, joten päätettiin se sitten kastroida. Toivotaan että tämä operaatio auttaa siihen ja muutenkin koiran riekkumiseen.

Eroahdistus on koiralla kova ja sitä yritetään kouluttaa pois. Toi on vaan pakko jättää aina yksin joka päivä muutamaksi tunniksi kun töitä on pakko tehdä. Joten netin kaikki ohjeet "tätä 2 sekunnin harjoitusta sitten 3 viikkoa ja ei saa jättää koiraa yksin!!1" ei oikein meillä onnistu. :(

Koira jää(nee) meillä viimeiseksi koiraksi; tämä pentuaika on mulle opettanut että a) en olekaan niin kovasti koiraihminen kuin luulin ja b) mulla vaan ei yksinkertaisesti psyyke kestä tätä jatkuvaa stressaamista tuosta koirasta ja sen opetuksesta (kiitos hsp-diagnoosi!). Ehkä mieli vielä joskus muuttuu. Mutta eipä se tuon koiran vika ole jos toinen omistajista on neuroottinen hermoraunio. Kyllä minä sitä silti hoidan ja hellin, ansaitsee sen koska tässä nyt on vielä n. 14 vuotta yhteistä aikaa jäljellä.

27.01.2016 04.28
022639339_r
Viestejä: 284
Forssa

Asa, kuulostaa varsin tutulta, mulla iski yhdessä vaiheessa (oiskohan Rölli ollut silloin noin 10kk) kauhea epätoivo ja ajattelin, että ei tästä tule mitään. Ei meistä tule mitään. Mä en osaa kouluttaa ja koira ei halua oppia. Varsinkin kun se yhdessä vaiheessa päätti tuhota mun ja miehen peitot ja tyynyt sängystä, tuntui että nyt riitti. Jonkin aikaa masistelin, kunnes taas otin itseäni niskasta kiinni ja totesin, että perhana, se on musta kiinni. Nyt olen todennut jo itelleni, että mulla on omalla tavallaan vaikea koira, mutta se onkin just parasta: onnistumiset tuntuu kolme kertaa hienommalta, kun tietää paljonko on koiran kanssa nähnyt vaivaa :)  Tsempit sinne, kyllä se siitä. Ja tuo, että koiran saa välillä edes pariksi tunniksi, tai jopa yöksi johonkin hoitoon, tekee oikeastikin ihmeitä! :)  

http://rockandrolli.blogspot.fi/
06.02.2016 10.27
000111969_r
Viestejä: 589

Hei, toivottavasti saan tähän samaan aiheeseen laittaa kun meillä on pienoinen ongelma ja epätoivo alkaa painaa tuon pennun kanssa...

Mulla on kädet ihan verillä ton pennun puremisesta. Lelut ei kiinnosta vaan purraan mielummin käsiä ja jalkoja. Meillä on erilaisia runsaasti erilaisia leluja ja ollaan yritetty leikitää eritavoin (vetoleikkiä, heittoleikkiä, etsimisleikkiä, painia lelujen kanssa) mut aina puolen minuutin päästä aletaan puremaan käsiä tai jalkoja. Oon yrittäny niin, että leluja on paljon erilaisia esillä ja niin, että niitä ei oo kun yks tai muutama. Herkut kongissa tai tyhjässä vessapaperihylsyssä/maitotölkissä ei kiinnosta vaikka idean hiffaakin, se kiinnostaa minuutin ja sit taas hyökätään. Ymmärrän, että ikeniä kutittaa pirusti mutta tuskastuttaa kun en pysty auttaa sitä mitenkään keskittämään energiaansa leluihin.

Oon yrittäny kieltää: ei auta, otetaan palkkiona ja purraan kovempaa sen jälkeen. Oon yrittäny olla huomioimatta, sekään ei tehoa kun innostutaan vaan lisää kun "saa" purra. Oon yrittäny lähteä tilasta pois vaikka esimerkiks vessaan, se on joskus auttanu mutta heti ku tuun takas niin pureminen alkaa minuutin sisään.

Vinkkejä kellään? Tää vaikuttaa mun ja pennun suhteeseen niin radikaalisti. Mä en peräänny pentua enkä oo epävarma sen seurassa, enkä oo koskaan antanut purra. Ainoa asia milloin se rauhottuu on luiden parissa, mut en viittis vaa tunkea niitä sen eteen ku se sattuu olee jalkeilla.

06.02.2016 11.41
022707064_r
Viestejä: 640
Turku

Mitäpä tuossa muu auttaa kuin loputon kärsivällisyys. Jos on mahdollista, olisi hyvä rajata joku tila jäähyalueeksi, tai koota joku aitaus (mitä tahansa, kunhan vaan pentu ei pääse alueelta itse pois kenenkään luokse). Kun pentu alkaa purra, sano heti napakka ei, ja jos/kun ei usko, sitten vaan pentu laitetaan vähäeleisesti jäähypaikkaan (jossa ei mitään kivaa, ei leluja, puruluita tai muutakaan tekemistä). Kun pentu on rauhoittunut, voidaan se ottaa pois jäähyltä.

Tätä sitten toistetaan sen miljoona kertaa. Pentu on kuitenkin ihan vauva, joten joidenkin (sen mielestä hirrrmu kivojen asioiden) asioiden poisoppiminen vie aikaa. Avainjuttu on nimenomaan kärsivällisyys ja se, että tätä toistetaan johdonmukaisesti jokainen kerta.

“Success or failure are irrelevant. Do what makes you happy, and do it a little better every day. …and don’t forget to breath!”
06.02.2016 12.00
000111969_r
Viestejä: 589

^ Täytyy kokeilla, kiitos. Meillä on vaan niin pieni asunto (2 huonetta) niin on vaikea tehä jäähyaitiota jonnekin muualle kuin sen "omaan tilaan" (eli huoneessa, missä se viettää yöt ja on yksinään), mut onko se ok? Ajattelin vaan, ettei se rupee luulemaan että se tekee väärin ku se pistetään sinne yksin tai et se kuvittelee sen palkkioks kun se laitetaan sinne jäähylle.

Ollaan kyl siirtymässä siihen, et se saa olla koko asunnossa kun on yksin. Täällä oleskelutilassa on vaan niin paljon vaarallisia johtoja mitä ei saa piiloon, niin en halua että satuttaa itteään siihen. Ollaan kyl pistetty tabascoa johtojen pääle niin ei oo enää kiinnostanu...

06.02.2016 14.15
000111969_r
Viestejä: 589

^ Kiitos vastauksesta. Oon just yrittäny tota, että oon vaihdellu leluja tai leikitty kahella. Ei toimi, heti kun vaihtaa niin kiinnostus siirtyy käsiin tein mä sen kesken toisella lelulla leikkimisen tai kun on lopettanut leikkimisen sillä. Ja oon yrittäny hyppyyttää, vierittää pitkin maata, tehä silleen "kissanhäntämäisesti" kuviota maata lelulla. Ei. Se kiinnostus ei pidä kauaa, ton maltti herpaantuu heti. En saa siitä leikistä kiinnostavaa tolle millään, se on aina joko liian haastavaa tai liian helppoa. Sit kun lelua heittää niin se lähtee perään, mut sit (olin mä hiljaa tai kutsuin sitä tuomaa lelua) juoksee suoraan kohti käsiä hampaat esillä. Piilottaminen ei onnistu myöskään, kiinnostus ei riitä herkkuihin. Ruoan piilottamista eripuolille kämppää täytyy vielä kokeila.

Kumisaappaita toi tykkää kyllä pureskella (en kuitenkaa anna, koska ei ole lelu), oisko ideoita et missä lelussa vois olla samanlaista vahvaa kumista pintaa? Vähä semmosta kiiltävääkin, ku yleisesti ottaen lateksilelut tuntuu olevan aina semmossia mattapintasia ja heikkoja (ei anna vastusta hampaille juurikaan). Se ei myöskään tykkää liian vahvoista pinnoista, mitä ei saa lyttyyn. Sit toi kans tykkää kaihtimien narusta (siitä millä kaihtimet nostetaan ylös). Mulla on se ihan maassa asti ja se tykkää kun se vetää niin se kaihdin vetäsee sen takas kun on niin tiukasti kiini ja se kumijuttu siinä päässä pomppaa ylös.

Toi oli kyllä hyvä idea, että pitää sen lelut erikseen ja yhteiset erikseen. Kokeilen tota.

Meillä on myös pentuaitaus, mikä sopii tolle myös vähä isompana ku on niin korkee ja tilava. Se on ollut nyt makkarissa (sen omassa tilassa) semmosena "turvapaikkana" eli se menee sinne ite rauhottumaan ja on siellä yksinollessaan. Nyt ollaan annettu kyl koko makkari sen omaksi tilaksi, samalla ku se on meidänki oma tila. Voinko siis siirtää sen aitauksen oleskelutilaan, missä sillä on näköyhteys muhun vai olisko paremmin että se tila on semmonen, että se ei näe mua? Jostain luin, että koira tajuaa kun se puree ja tilasta poistuu niin se alkaa yhdistämään siihen, että sen kanssa ei olla kun se puree mut tossa kun se silti näkee mut niin se ei vaikuta mun mielestä loogiselta rankaisulta, se ei ehkä ymmärrä?

Pentuajoista on niin pitkä aika että välillä kärsivällisyys ton puremisen kanssa meinaa mennä, mut tää on kyl muuten onneksi todella helppo ja fiksu pentu että ei puppy bluesia ole ehtinyt syntymään (ja toivottavasti ei syntyiskään, itsestähän se toki on kiinni).

06.02.2016 14.53
022687022_r
Viestejä: 1247
Turku

Mulle tuli mieleen, että onko kokeiltu miten pureva pentu reagoi siihen jos ihan kunnolla älähtää kovaan ääneen ja tarttuu vaikka äkisti niskasta kiinni? Ei mitään hirvittävää mesoamista eikä riepottelua, mutta semmonen herätys että NYT MUUTEN LOPPU SE PUREMINEN! Sen jälkeen mahdollisesti myös sosiaalinen rangaistus jättämällä pentu suosion ulkopuolelle.
Pennuilla monesti on kauhea uhma kun ne huomaa että kielletään ja vähän torutaan "Noh, lopetas nyt se näykkiminen.."-asenteella. Tietty kovaan ja terävään pentuun ei tuo älähtäminen ja "käsiksi käyminenkään" auta.

Jäähy on varmasti ihan hyvä ratkaisu myöskin. Sillon kattoisin ettei jäähyalueella oo mitään muuta kun "pureskeltavia leluja", eli ei mitään superkivaa riepottelu- ja tappoleluja. Jäähyllä kuuluu olla vähän tylsää ja kurjaa, mutta pureskeltavaa täytyy tietysti tarjota että pentu saa kohdistettua vimmansa oikeisiin asioihin.

www.facebook.com/elamanisuola
06.02.2016 15.24
022695420_r
Viestejä: 981

Ihan tuolleen mutkattomasti ja vaivatta noi molemmat on opettettu pois sellasesta leikkipuremisesta.
Volkin kohdalla oli vielä niin, että sille sai opettaa sen kypsässä yhdeksän kuukauden iässä ja voitte kuvitella että se sattui jo "vähän" enemmän kuin hampaidenvaihtoikäisen repimisriehuminen. :D

Ihan vaan kun koira joko hyökkäsi kiinni jalkoihin tai siirtyi puremaan palkan/lelun sijasta ihmistä niin vinkaisu (joka useimmiten tehosi siksi pieneksi hetkeksi että ehti itse pysäyttää leikin ja viestittää koiralle että voisi pitää etäisyytensä nyt) ja jos ei tehonnut niin kunnon ärähdys/vihainen älähdys ja leikki loppui sillä kertaa siihen.

Aivan samoin kuin siis (monet) koirat toimivat.
Eri asia jos pentu on sellaisessa hulluushepulissa että se vetää kaatuillen ja naama virneessä pitkin seiniä ja puree ja ärisee niin sitten toki jäähy.
Mutta jos ei ole jossain väsymyskilareissa tai riemuhepuleissa vaan ihan normaalisti koittaa leikkiä ihmisen kanssa rajusti niin ärähdys ja elekielellä viestitys että ei käy.

Volk oli kovempi puremaan -oli sitä pidempään saanut tehdäkin toki- mutta Vallalla ei ollut sen kummempia vaikeuksia oppia nollatolleranssia ihmisen puremiseen.
Toisten koirenhan kanssa se sitten onkin melko raju.....

Mutta mun mielestä tällä taktiikalla välttyy parhaiten turhalta kikkailulta ja antaa selkeän, nimenomaan ymmärrettävän viestin koiralle.
En ole nähnyt Volkin tarjoavan tuolla Vallalle keppiä tai makaavan välinpitämättömänä paikallaan kun se puree liian kovaa, vaan kyllä se palaute on ollut välitöntä ja jos ei ole mennyt heti perille niin leikki loppuu siihen.
 

It's not the size of the dog in the fight. It's the size of the fight in the dog.
06.02.2016 15.44
022687022_r
Viestejä: 1247
Turku

Ei sitä pidä tehdä niin että provosoi. Toki jos näyttää ensimmäiselläkin kerralla siltä, ettei ärähdys ja mahdollisesti myös fyysinen kontakti tehoa vaan lisää ennemmin kierroksia, niin sitten ei mahda mitään. Jotkut pennut on niin kovapäisiä eikä kenenkään sana paina mitään, että innostuvat vaan ja nauravat päälle :D Siinä sit vaan pitkää pinnaa ja niitä jäähyjä.. 

www.facebook.com/elamanisuola
06.02.2016 15.56
000111969_r
Viestejä: 589

SSusan, Linkkaa vaan jos sulla on jotain hyviä tiedossa? Voisin ainakin kokeilla matkia niitä.


Veera, Joo, on kokeiltu vingahdusta. Alussa auttoi, nyt vaan innostuu enemmän siitä. Niskasta oon kans kerran-kaks ottanu kiinni, ei mitään reagointia, innostu siitäkin. Siks oon vähän kädet ylhäällä tän kanssa, ku näytän ihan pahoinpidellyltä näillä käsillä ja en todellakaan halua että isompana enää kokeilee.

Muokattu viimeksi: 06.02.16 15.57

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti