Puppy blues - Sivu 7 (Koirat > Pennut)

06.02.2016 16.01
022687022_r
Viestejä: 1247
Turku

Ootko koittanut ärähtää, murahtaa? Mullekkin neuvottiin lapsena vingahtamaan jotta koira ajattelis "Voi, siihen sattu, mäpäs lopetan." ..... Ja kissan jalka, eihän se mitään toimi! Miettikää nyt kun pennutkin painii keskenään, tai emän kanssa. Ei ne toistensa vinkuja kuuntele. Vasta kun emo ärähtää ja sanoo kovan sanan, niin ehkä otetaan kuuleviin korviin ja rauhotutaan.

Mut tosiaan, eipä sen kovemman pennun kanssa auta mitkään rähinät, kun innostuvat vaan..

www.facebook.com/elamanisuola
06.02.2016 16.17
022707064_r
Viestejä: 640
Turku

^Mulla toimi erittäin hyvin vingahtaminen, molempien koirien kanssa. Kaapolla pelkästään vinkaisu ja "leikistä poistuminen" riitti opettaa ettei käteen kannata napata Kiinni. Kerttu olikin sitten vähän kovapäisempi. Leikkeissä jos otti kiinni niin vingahdus ja jos ei auttanut niin jäähylle, ja jos taas muuten vaan hyökkäsi ohi mennessä jalkoihin niin se ei-sana, ja taas jos ei mennyt perille kerrasta joutui jäähylle.

Jokusen kerran sai toistaa että meni perille, koska pitihän sitä älykkään karvalapsen koittaa puremista ihan jokaisessa eri tilanteessa mentaliteetilla "tässä mua ei ole vielä keilletty käyttämästä hampaita". :D

Muokattu viimeksi: 06.02.16 16.20
“Success or failure are irrelevant. Do what makes you happy, and do it a little better every day. …and don’t forget to breath!”
06.02.2016 16.32
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

Jaa-a, kyllä mää ainakin oon huomannu että omat pennut reagoineet siihen jos toinen vingahtaa. :D

Ite vingahdan, oikeasti kovaa eikä mitään pikku piipitystä, ja sitten ärähys/kielto jos ei uskota ja sitten jo häädän pois luota äkäsesti jos ei oteta tosissaan. Ja riehuhepuleissa pakkorauhoitukseen syliin tai jäähylle kun näkee että pentu on ihan muissa maailmoissa. Leikki loppuu kans just siihen paikkaan jos alkaa mennä siihen puremiseen.

Kyllä sen näkee aikuisistakin koirista hyvin minkä tyylisiä jo pikkupennutkin kunnioittaa vaikka kui piraijaiässä olisivat, niitä jotka antaa vain kärsivällisesti repiä tai menevät karkuun ulottumattomiin esim. sängylle, vai niitä jotka tekee itse tilanteessa siltä istumalta selväksi että ei muuten käy.

http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
06.02.2016 17.08
000111969_r
Viestejä: 589

Olen minäkin kovaa vingahdellut koska kyllä mä nyt sen tiedän että hyssyttely mitään auta, mutta asutaan kerrostalossa niin en ihan viittis kokoajan täällä kiljua ettei naapurit luule että mua pahoinpidellään täällä. Rupeavat vielä kattomaan kierosti mua ja mun miestä, kaiken huippuna poliisit ja varotukset -> häätö, niin aika kalliiks ja vaivalloiseks tulee pennun kouluttaminen. :D Naapurit tietävät kyllä, että mulla pentu täällä on ja että ääntä lähtee sekä siitä että kouluttamisesta/leikkimisestä, se ei ookkaa se ongelma. Mut toi "turhanpäivänen"/epämääränen ihmisen vingahtelu ei kyl kuulosta ulkoapäin normaalilta. :D Sit vielä kun toi ei usko sitä, voi kun oliskin niin helppoa kun uskoiskin...

Veera, voisin kokeilla tota ärähtämistä/murahtamista. Ei oo kuitenkaan niin korkea ääni että kuulostais siltä ku sikaa tapettais. Oon kyllä lukenu, että ei oo "kauhukakaroille" toiminu sekään, mutta jokaselle omistajalle ja koiralle käy erilaiset tavat niin toivotaan että jotain hyötyä olis. Jäähylle varmaan aion laittaa tästä edespäin, koska se huoneesta poistuminen on tähän asti toiminut ihan kohtalaisesti.

06.02.2016 17.35
022642420_r
Viestejä: 467
Kuopio

Rauhakin oli pikkupentuna kova puremaan. Ei siihen oikein muu auttanut kuin lopettaa koko homma ja jättää pentu yksin. Menin vaikka sohvalle istumaan, jonne pentu ei saanut tulla/päässyt. Muuten olisi ollut ranteet rei'illä. Pureminen jäi ihan itsestään pois jossain 3 kk iässä.

http://rauhacollie.blogspot.fi/
06.02.2016 20.14
022695420_r
Viestejä: 975
Velmu kirjoitti:

Jaa-a, kyllä mää ainakin oon huomannu että omat pennut reagoineet siihen jos toinen vingahtaa. :D

Ite vingahdan, oikeasti kovaa eikä mitään pikku piipitystä, ja sitten ärähys/kielto jos ei uskota ja sitten jo häädän pois luota äkäsesti jos ei oteta tosissaan. Ja riehuhepuleissa pakkorauhoitukseen syliin tai jäähylle kun näkee että pentu on ihan muissa maailmoissa. Leikki loppuu kans just siihen paikkaan jos alkaa mennä siihen puremiseen.

Kyllä sen näkee aikuisistakin koirista hyvin minkä tyylisiä jo pikkupennutkin kunnioittaa vaikka kui piraijaiässä olisivat, niitä jotka antaa vain kärsivällisesti repiä tai menevät karkuun ulottumattomiin esim. sängylle, vai niitä jotka tekee itse tilanteessa siltä istumalta selväksi että ei muuten käy.

Näin.

Ja tosiaan itse olen päästänyt ihan samanlaisen äänen kuin mitä koira päästää vastaavassa tilanteessa.
En siis kiljunut sanan varsinaisessa tapettava porsas -tai dramaattinen kauhuleffakiljunta-muodossa. :D
Myöskään mikään hiiren vinkaisu ei taida auttaa, ellei sitten jo muutenkin sosiaalisesti hyvin huomaavaiselle pennulle -jonka kanssa tuskin tosin tällaista ongelmaa heti olisikaan.

 
It's not the size of the dog in the fight. It's the size of the fight in the dog.
06.02.2016 22.07
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

Mere oli ihan älyttömän kova pureskelemaan meitä. Kielto ei auttanut, niin otin koiran alaleuasta kiinni niin, että peukalo kulki pienempien poskihampaiden päältä ja kielsin samalla. Nopeasti koira hiffasi, että käsiin puremisesta seuraa negatiivinen tapahtuma. Se ei sattunut koiraa, mutta tuntui epämiellyttävältä. Varpaiden puremiseen tepsi jalkojen piiloon laitto esim. sängyn reunoilla. Joskus myös vaihdoin oman käden sallittuun asiaan, kuten leluun tai luuhun. Loppujen lopuksi meillä ei tota puremista kestänyt kuin kuukausi, tajusin vasta siinä loppuvaiheilla ottaa leuasta kiinni ja homma tyssäsi siihen. Tämäkin tuli siitä, että meni hermot koiran jatkuvaan puremiseen ja nuppineulan terävät hampaat rei'itti käsiin naarmuja eikä kiellotkaan mennyt perille. Koira hämmentyi kun nappasin leuasti hellästä kiinni ja sanoin tiukasti ei, peräänty ja lähti lelunsa kanssa leikkimään. Nykyäänkin otan leuasta kiinni jos innostuu pureskelemaan ihmistä. En tiedä sopiiko tekniikka kovin herkälle koiralle, mutta meillä se auttoi eikä ole vaikuttanut millään tavalla hampaiden katsomiseen

06.02.2016 22.39

Selma puri myös paljon mutta en ottanut siitä mitään stressiä, normaalia käyttäytymistähän se on pennulle vaikkakin hieman ikävää meille ihmisille. Tein lähinnä niin, että paheksuin ja annoin sitten oman lelun käteni sijasta. Huomaamattani tuli opetettua sellaista käskyä kuin "oma lelu" ja se toimi esimerkiksi tilanteissa, joissa pentu järsi mattoa (kielletty juttu). Sanoin ei ja kävin aina antamassa tilalle omia leluja. Nyt jos syö jotain kiellettyä, useimmiten riittää että sanon oma lelu niin se siirtyy omatoimisesti jäytämään sallittuja juttuja.

07.02.2016 09.37
000111969_r
Viestejä: 589

Mm niin... :D En mä ihan tätäkää tarkottanu sanan varsinaisissa muodoissa vaikka ne sanamuodoiksi valitsinkin omaan tekstiin yrittäen sanoa, että mä en mitään hiirenpiipitystä pidä, koska mä tajuan että ei tehoa. :D Jos sattuisin omakotitalossa asumaan niin tää ois EZ, mutta kerrostaloon ei sovi toi. Erityisesti jos joutuu toistelemaan useamman kerran että ymmärtää. Ainaki mä ilmottaisin tosta isännöitsijälle jos naapurista kuuluis epämäärästä kiljuntaa. Saa olla aika taituri tai nuori ihminen, että sen vinkasun saa kuulostamaan siltä, että se tulis koirasta.

Tottakai mä senkin tiedostan, että se on normaalia. En mä sitä stressaakaan. Niinkuin tuolla sanoin, että mä tiedän että ikeniä kutittaa mutta haluaisin osata siirtää sen energian käsien ja jalkojen sijaan leluihin, mutta kun tota kiinnostaa joko luut tai kädet ja jalat (ja niitä luita mä en haluais kokoajan syötätyttää, koska haluan kuitenkin oppia olemaan sosiaalinen mun koiran kanssa). Mulla on kädet ihan verillä ja kipeet, koska haavat on syviä ja mä en halua, että tää jatkuu sinne asti kun voimaa tulee hieman lisää. Ja siis mä en oo antanu sen pureskella käsiä, mutta toi on niin pirun nopee nappaamaan kädestä kesken leikin.

Me ollaan opeteltu oman lelun puremista ja se on kyllä hyvä kikka. Tehoaa, kun menee pureskelemaan jotain kiellettyä. Meillä ei oikeestaan oo ongelmana toi huonekalujen pureminen, sitä ei ne juurikaan kiinnosta vaikka ois yksin (muuta ku kumisaappaat, mutta ne nyt harvoin on näkyvillä). Mut se ei sit tehoa, kun kädet on lähettyvillä.

Enkä usko että se pelkästään mua lukee niin, että käsiä ja jalkoja saa purra kun tää kohdistuu myös mun mieheen ja kaikkiin vieraisiinkin. Tottakai se on jossain vaiheessa tajunnu, että "tää on kivaa, purempa kovempaa", jossain kohdassa oon tehnyt jonkun virheen että se aina automaattisesti hyökkää ihmiseen, mut nyt haluisin yrittää korjata sen.

Mere, voisin kokeilla tota. Meillä ei oo ainakaan herkkä otus.

07.02.2016 09.59

Kuinka lujaa aattelit huutaa jos se kerta häiritsis seinänaapureita? Ei nyt kai sentään niin lujaa tartte kiljua. :D Kyllä sitä vinkaisua kannattaa ainakin kokeilla...

Mä en muuten viitannu suhun omassa tekstissäni, ihan vaan pohdiskelin miten ite suhtauduin tuon oman puremiseen. :)

07.02.2016 11.02
000111969_r
Viestejä: 589

En mäkään viitannut keheenkään varsinaisesti, mutta tein vielä selväksi tässä mikäli joku kuvittelee, että oon täällä kauhun vallassa ton puremisesta, mitä en oo. Haluisin vaan vinkkejä, kun en tommosta purijaa oo ennen kohdannu ja haluaisin ohjata sen energian oikealla tavalla kohti leluja. :)

No en mä mitään aatellu vaan "kiljasen" niin kovaa kun koira ite yleensä vinkasee, ei se mikää hiljanen piiperrys oo ja niinkuin tuolla sanoin, niin kokeiltu on. Alussa usko, mutta nyt tää vaa innostuu siitä ja puree kovempaa (ja kyllä, olen kieltänyt heti kun olen vinkassu ja lopettanu leikin, en oo jatkanu leikkiä). Kyl se kuuluu seinän/oven läpi (mies kerto kun testiks meni käytävään kuuntelemaan) kun ei oo mitkään kovin vahvat seinät/ovet täällä ja tää on kaikenlisäks hiljanen mummotalo missä ei elämän ääniä kuulu. Muuten tää on loistava asunto tämän hetkiseen tilanteeseen, lukuunottamatta noita kiljaisuja. ;)

08.02.2016 00.12
022695420_r
Viestejä: 975

Ehkä oon kuunnellu koiria liian kauan sitten, koska ihan autenttinen koiraälähdys musta lähtee tarvittaessa. :D
Eikä sitä oikeasti niiden ekojen kertojen jälkeen pidä olla tekemässä jatkuvasti.

Kerrostalossa asutaan, eikä naapurit ole soittaneet poliiseja -tai edes eläinsuojelua- paikalle koskaan. 

Tuohon tosiaan kuuluu sekin, että sen jälkeen sitä pentua/koiraa kohtaan ollaan hieman kylmempiä ja jos se käy uudelleen kiinni niin ärähdys ja viestitetään sille, ettei sen seura ole haluttua juuri nyt.

Sitten taas jos opetetaan leluilla leikkimistä ja koira vahingossa räppäsee sormille niin pieni vingahdus ja uusi yritys niin että se olisi lelu joka osuisi suuhun tällä kertaa. 

Mutta toki ymmärrän jos on sellainen paperiseinäinen mummotalo että voi olla eri meininki kuin "normaalissa" talossa, jossa on lapsiperheitä, koiria ja mitähän kaikkea.

It's not the size of the dog in the fight. It's the size of the fight in the dog.
08.02.2016 11.10
022478348_r
Viestejä: 4350
Muurame

Omalla rodullani karjakoirilla pureminen liittyy yleensä paimennuskäytöksen heräämiseen ja on pahimmillaan vähän vanhempana kun koiralla on jo voimaa ja se ylettyy tempaisemaan polven taustajänteistä oikein kunnolla. Niitä myös selvästi kiljahteleva ja reagoiva uhri miellyttää kovasti ja ne mieluusti valitsisivat sen uhrin josta lähtee parhaat reaktiot. Karjiksilla on myös tositeeveejulkkiksen moraali, eli niistä huonokin reaktio on parempi kuin ei reaktiota ollenkaan. Eli rangaistuskin on kivempaa kuin ei mitään.

Siispä reaktion pitää olla se ei mitään. Käytös joka ei saa mitään vastakaikua kuolee pois nopeasti. Mutta koska ei kukaan voi purettaa itseään tai muita eläimiään kunnes käytös kuolee, pitää ennaltaehkäistä. Eli koiraa kielletään tulemasta liian liki ja siirtymään kauemmas eikä mitään selän taakse hiippailuja sallita. Saatan myös muistuttaa pentua siitä, miten rauhoitutaan ja käyttäydytään jos alkaa tuntua että sarvet kasvavat otsaan.

Nyt meillä on helppoa kun vielä vanhemmat koirat antavat välitöntä palautetta jos alkaa tuntua että pennulla menee pureminen kivuliaaksi. Mutta se aika koittaa vielä kun joudumme treenaamaan läpi myös ihmisjahdin estämiset.
 

Muokattu viimeksi: 08.02.16 11.11
08.02.2016 13.59
Zorro kirjoitti:

Omalla rodullani karjakoirilla pureminen liittyy yleensä paimennuskäytöksen heräämiseen ja on pahimmillaan vähän vanhempana kun koiralla on jo voimaa ja se ylettyy tempaisemaan polven taustajänteistä oikein kunnolla. Niitä myös selvästi kiljahteleva ja reagoiva uhri miellyttää kovasti ja ne mieluusti valitsisivat sen uhrin josta lähtee parhaat reaktiot. Karjiksilla on myös tositeeveejulkkiksen moraali, eli niistä huonokin reaktio on parempi kuin ei reaktiota ollenkaan. Eli rangaistuskin on kivempaa kuin ei mitään.



Tämän olen myös huomannut cardeista. Luigilla tuo yllättävä vingahdus toimi, mutta Gizmolla ei. Gizmolla toimi vain ja ainoastaan se, että minä lopetin leikkimisen tai puremisen siihen paikkaan ja lähdin pois tilanteesta, enkä antanut koiralle mitään huomiota vähään aikaa.

Gizmolla tuota puremista esiintyi silloin kun leikittiin ja se keräsi kierroksia pentuna. Silloin rauhoitin tilanteen kokonaan ja leikkiä jatkettiin jahka pentukin oli vähän rauhoittunut. Tilannetta toki helpotti se, että leikittiin vetoleikkejä tai muita sellaisia, missä hampaat eivät olleet välittömästi käymässä käsiin kiinni. Yleensä heittelin jotain lelua pennulle ja kannustin sitä käyttämään hampaita siihen, eikä minuun.

Luigi oli muutenkin pentuna vähän sellainen nössö ja nysväke. Se oli vuojen ikään asti sellaisella asenteelle, että anteeksi kun oon olemassa. :D Sitten se löysi jostakin ne pallit itsellensä ja rupesi vähän testaamaan, muutaman kerran sitäkin tapahtui ja se hoksasi että ei kannata.

Tämäkin vain todistaa sen, että se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Sen takia jokainen ihminen joutuu itse kokeilemaan montaakin erilaista metodia omalle koiralle.

08.02.2016 14.07

En tiedä tuosta paimennuskäyttäytymisestä, mutta toisilla koirilla se voi liittyä myös ns. egoon ja vallan tunteeseen, kun toiminnallaan saavat ihmisen osoittamaan heikkouttaan ja yltyvät siitä lisää. Ehkei sitä ilmene sellaisilla koirilla jotka eivät ole dominanssiin taipuvaisia.

10.02.2016 15.59
000111969_r
Viestejä: 589

Volk, joo tämä tosiaan on ihan sellainen talo että täällä ei mitään ääniä kuulu vaikka koiria täällä on, mut kaikki on melko vanhoja ja vissii tosi hyväkäytöksisiä ku oon kuullu vaa kerran naapurin koiran haukkuvan ku se oli yksin. Mut seinät on mitä on, täs yks päivä esimerkiks oltii tulossa hissistä ulos ja pentu oli juoksemassa naapurin mummon jalkojen alle (kun tää nainen ei odota, hän vaan tulee päälle) niin ohjasin pentua tieltä pois ni se nainen sano jotenki hiljaa itekseen että "älä noin rajusti". En sitten tiedä onko jo se kuullut kun oon tota opettanu ja ihmetelly ääniä (omia kiljahduksia, napakoita EI-sanoja ja pennun kiukuttelua), koska tossa tilanteessa mä en ees vetäny.

Mä en kyllä ymmärrä tota pentua. Toi esittää hirveen nössöä, et eilen esimerkiks leikkikoulussa se oli ihan ujona alussa ja alistu ku toinen koira yritti leikkiä, mut sit meni 15 min ja tää oli tilanteen herra. Sit tää näykkäs toista koiraa vähä liian lujaa ja se vinkas, niin ei tää välittäny.

Nyt se on kyl oppinu pikku hiljaa ton "EI" merkityksen, en oo vieny sitä nyt kertaakaan jäähylle, vaan se on ymmärtänyt käskystä ja leikin lopettamisesta että teki väärin. Kiitos Ssusanin, toi kahen lelun leikki oli kyl hyvä idea.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti