Vinttikoirat - Sivu 20 (Koirat > Yleistä keskustelua koirista)

12.03.2014 13.48
022709000_r
Viestejä: 1553
Seinäjoki

Ei ole greystä tahi salukista kokemusta, mutta meidän borzoi on tullut kaikkien koirien (oli sitten karvapallo tai iso ruttukuono) kanssa toimeen eikä metsästä toisia koiria. Tosin nyt 2,5 v alkanut aikuistumaan ja tullut Urokseksi, eli ei ihan mikä tahansa karvakuono saa alkaa pomottelemaan, että nyt en ole enää uskaltanut päästää pienempien koirien kanssa rallaamaan. 

Salsan luoksetulo ja luona pysyminen on 90% varmaa. Kun näkee vieraan koiran ym, jähmettyy paikalleen ja tulee kutsusta. Saalista ei ole vapaana nähty (paitsi pari fasaania joihin antanut ajoluvan *köh*) 
Pihassa pysyy vaikkei ole aitoja- ymmärtää ettei tontilta poistuta (edes naapurin puolelle kun siellä on fasaaneita lintulaudalta syömässsä.) 

Ja tän tekemisenhalu on jotain omaa luokkaansa. Rakastaa touhuta ja tehdä- motivoituu helposti. Tietysti jos sillä on parempaa tekemistä niin ei kiinnosta mun jutut ;) Esim agility treeneissä teki nätisti liikkeitä, mutta kun sen tyttöystävä afgaani tuli halliin, niin omin luvin kävi kuonottelemassa sen kanssa ja kirmasi takaisin. (:D)

Vinttikoira yhteisössä on myös Salsan temppuvideo, minkä voin toki tännekin laittaa josko jotakuta kiinnostaa, mutta nyt pitää lähteä kokeeseen niin ei kerkeä. 

Mr.Punakone
14.03.2014 21.33
022465029_r
Viestejä: 269
Lahti

Milalla on hyvin vahva riistavietti, joten ihan jokaisella borzoilla se ei ole hillitty eikä helppo vietti. Juu kannattaa miettiä ne ääripäät ihan kunnolla, itseänikin yllätti tuon riistaviettisyys. Plussanahan se meille on kun kisa-uraa alottelemassa, muttei kyllä täällä tämä neiti pysyisi edes aitojen sisällä jos pupu/kissa menisi ohi..

 Mila tulee toimeen kaikkien kanssa, pienimpien koirien kanssa ei puistoilemaan Milan kanssa pääse kun kokoerokin on jo valtava ja onhan siinä riistavieetisyydessä omat riskinsä pienen koiran kanssa leikkiessä. Mila on terävä ja ovela, juoksee kyllä uroksia karkuun (juoksi ainakin ennen juoksuja) enää ei kuitenkaan siedä päällekäyviä uroksia, antaa palaa takaisin, muttei ikinä ole aggressiivinen. Milan leikkityylikin on aika...villiä :D

Kyllä ne sudet haiseekin jo borzoi(ihan minkä tahansa muunkin koiran) nenään pedolta. ;)

Russkaya Psovaya Borzaya, Borzoi, Russian Wolfhound, Venäjänvinttikoira A-S Yuli-Anna eli Mila
31.05.2014 13.36
022696983_r
Viestejä: 413
Seinäjoki

Pentti pääsi helatorstaina Luhtareiden kerhopäivänä ensimmäistä kertaa elämässään juoksemaan radalla! Mulla ei ollut mitään hajua miten se asian ottaisi. Toki se maastossa menee hyvin ja viettiä piisaa, mutta että radalla... Lähetettiin koppien edestä ja sinne se sinkaisi perään. :o Ja juoksi koko kierroksen oikein hienosti. Ja vieheestä se ei olisi halunnut päästää irti. Ensimmäiseltä suoralta on pari kuvaa ja loppupuolesta videokin, täytyy vain ensin kysellä sen perään, että onnistuiko. :)

Tää on hauska! :D Pentti huomasi tutun kuvaajan.

http://heartshaped.kuvat.fi/kuvat/Rata,-+ja+maastojuoksu/Luhtilaukkaajien+kerhop%C3%A4iv%C3%A4+29.5.2014/003.JPG

Mutta onneksi viehe voitti.

http://heartshaped.kuvat.fi/kuvat/Rata,-+ja+maastojuoksu/Luhtilaukkaajien+kerhop%C3%A4iv%C3%A4+29.5.2014/004.JPG

Lyhyt pätkä käsivieheellä.

http://heartshaped.kuvat.fi/kuvat/Rata,-+ja+maastojuoksu/Luhtilaukkaajien+kerhop%C3%A4iv%C3%A4+29.5.2014/023.JPG

31.05.2014 13.47
022466164_r
Viestejä: 915
Lappeenranta

^Pentillä on näköjään ollut hauskaa! :)

Meillä ensimmäiset ratatreenit on parin viikon päästä, kunhan näistä Tyynen juoksuista päästään :)

26.10.2014 20.32
022708118_r
Viestejä: 2684

Onpas kuollut topa! Voisi tätä herättelä, jos enää petsiessä juurikaan vinttariomistajia on? Mä kun oon aivan uusi näiden jumalaisten kauniiden koirien parissa.
 

Mä haluaisin esittää simppelin kysymyksen, johon yleensä tulee aika ihania vastauksia. Miten päädyitte vinttariin ja juuri omaan rotuunne ?

26.10.2014 21.06
022542671_r
Viestejä: 1799
Joensuu

Mie nyt oon aika varma siitä irliksestä joten kaikki aiheesta, lähinnä siis omakohtaisia kokemuksia kaipailisin! 

27.10.2014 06.16
022706311_r
Viestejä: 326
Pori

Itse ihastuin järjettömästi whippetteihin kun olin vanhempien ja veljeni kanssa asuntoautolla liikkeellä vuonna 2002 ja jossakin Mikkelissä tms pysättiin leirintäalueella ja siellä näin pari hippettiä juoksemassa vapaana. Oli rakkautta ensisilmäyksellä kun katselin niiden upeaa menoa. Lueskelin sen jälkeen hyvinkin ahkeraan rodusta ja tuntui luonne,ym olevan mahtavat. Vanhempani eivät noista "soppaluista" yhtään tykänneet, joten meni aikaa ennen kuin ensimmäinen hippet taloon asteli. 2007 se haave sitten toteutui. Äiti lämpeni rodulle ja no, nythän niitä on 6 kotosalla. :D

Borzoi taas oli inhokkirotuni. xD Vanhoissa koirakirjoissa kun mainittu "tappaa kaikki itseään pienemmät" ja "naapurien kissat pääsevät hengestään" sai mut vihaamaan rotua ja sattuipa asuinalueella asumaankin yksi uros joka rähisi muille koirille. 2007-2008 ammattikoulussa pääsin tutustumaan tuohon rotuun kunnolla ja vasta silloin tajusin kuinka upea rotu onkaan kyseessä. Vahingossa oikeastaan Lara mulle tuli 2010, salukipentuhan mulla varauksessa oli mahtavasta kennelistä, mutta kuinkas kävikään. :D Menin laittamaan Laran kasvattajalle "ihan muuten vaan" viestiä ja jotenkin oltiin niin samalla aaltopituudella ja Lara valloitti heti. Hetkeäkään en ole katunut, tai no ehkä karvanlähtöaikaan välillä. ;)

Marosnaje Anastasija Ljuba <3
27.10.2014 20.09
022507738_r
Viestejä: 1069
Kemi

Mulla on niinkin tylsä vastaus ett mun vanhemmilla oli jo whippetti, kun synnyin, joten miksipä sitä tätä hyvää ja ihanaa rotua vaihtaan :)

Vaikka onhan mulla nyt kyllä käynyt välillä mielessä, ett jos seukki oiskin brassi tai manssi, koska agility kiinnostais.
Mut oon kuitenkin aika varma, ett taidan kuitenkin pysyä whippetissä.

29.10.2014 15.12
000083114_r
Viestejä: 174
Mulla sama äitillä oli kotonaan ollu venakko ha salukeja, ja kun mä olin 1,5v meille tuli whippet. Kun Pete kuoli oltiin jonkun aikaa ilman koiraa kunnes aloin miettiin omaa koiraa, aluks mietin pitkään salukia (niitä kun oon koko ikäni ihaillut), mutta päädyin tuttuun ja turvalliseen whippettiin kun ensimmäinen oma koira oli kyseessä. Jospa seuraavaks sitten joskus tulis se saluki kun noi vipukat on vähän erinäisistä syistä lisääntynt.
06.11.2014 10.13
022696983_r
Viestejä: 413
Seinäjoki

Ihastuin borzoihin Porvoon koiranäyttelyssä, olikohan vuosi 2005. Siitä lähtien borzoi on ollut sellainen pieni salainen haave, enemmänkin "sitten joskus"-tyyppisenä suunnitelmana. Hukan ollessa päälle vuotias borzoi-kuume nousi aivan taivaisiin, kun lenkillä törmättiin usein kahteen vanhempaan borzoihin. Pentua en kuitenkan suunnitellut ottavani ennen kuin Hukkis täyttäisi kolme. Nykyborzoiden vietittömyydestä varoitettiin, koska juoksuharrastukset ovat ehdottoman lähellä sydäntä. Sekin toi jo omat haasteensa sopivan kasvattajan löytämiseen.

Mutta sitten tulikin aikuiden kodinvaihtaja, hupsis. :D En kadu hetkeäkään! Luonne täysi kymppi, vietti kohdillaan ja muutenkin maailman ihastuttavin tyyppi. Ainoa miinus minkä keksin on se, että karvaa lähtee varmaan kolmen koiran edestä... Puuh.

10.11.2014 14.14
022671227_r
Viestejä: 346
Kiihtelysvaara

12vuotias pikkulikka kohtaa irliksen. Sillo läks jalat alta ja sydän vietiin. Siinä oli vain jotain,joku sytytti rakkauden heti. Tutkin ja tututuis vaikkakuin moneen muuhunkiin rotuun.Silti aina irlis veti puoleensa. 12vuoden haaveen jälkeen sellainen astui asuntoon <3

10.11.2014 19.10
000112574_r
Viestejä: 32

Kahdeksan vuotta sitten kesällä oltiin hakemassa meillä kania, ja kasvattaja oli whippet joka juoksi ulkona vapaana. Whipun nimi oli Puikko ja äidin kanssa rakastuttiin siihen täysin. Seuraavaksi tutustuttiin rotuun ja vaikutti aivan passelilta! Koko ajan ollut varmaan,että sellainen vielä meille tulee ja nyt kesällä tuli oikea aika, kasvattaja ja pentue vastaan! <3

18.11.2014 21.17
022542671_r
Viestejä: 1799
Joensuu

Tän videon alku kuvastaa aika hyvin sitä mitä mietinkin doggin ja irliksen välillä luonteen puolesta- doggi häslää ja irlis vaan on =D Toki voi myös olla, että irlis on kokeneempi asiassa mutta miun kokemuksien mukaan näin se vaa on ja tää rauhallisuus nimenomaan houkuttaa irliksissä x)

21.12.2014 16.30

Mä olen tainnut menettää sydämeni vinttikoirille lähes kokonaan. Mitä enemmän otan niistä selvää, ja mitä enemmän niitä katselen, sitä upeammilta koirilta ne vaikuttavat. Jotenkin sellainen itsenäinen koira, joka kuitekin kiintyy omistajaansa jossain määrin kuulostaa mainiolta. Ainakin, kun omistaa koiran, joka ei tunne sanayhdistelmää ”olla omissa oloissaan”. :D Vitsit, kun en usko saavani vinttarista Jetille painikaveria, kun Jet on niin raju. Vinttikoirassa olisi niitä ominaisuuksia, joita seuraavalta koiralta toivoisin, mutta kun se Jetin painikaveri... Tietysti joku isompi vintti voisi sopiakin, mutta koira tulisi asumaan kuitenkin kanssani vanhempieni luona pari kolme vuotta, joten keskikokoinen koira sopii paremmin.

Minkä luonteisia teidän vinttikoirien omistajien koirat ovat? Ja millaiset leikit niillä yleensä on?

Voi vitsit, ensi vuonna on kesällä silkkivinttikoirien näyttely- ja ratajuoksutapahtuma heinäkuussa. Toivottavasti mulla ei olisi silloin muuta menoa, niin voisin mennä niitä katsomaan!

21.12.2014 18.04
022645168_r
Viestejä: 514
Hyvinkää

Täälläkin ihaillaan vinttejä ja katottiin jo whippet pentuja sillon kun Hugoa etittiin mutta päädyttiin villaan karvan takia. Mä kun en yhtään tykkää koirankarvoista sohvissa yms. :D

Siispä tietäiskö joku mistä vintti rodusta (ei afgaani) lähtee vähiten karvaa? 

http://villavaaa.blogspot.fi
21.12.2014 19.43
022709000_r
Viestejä: 1553
Seinäjoki

Meidän vintit on kuin yö ja päivä. Salsa on raisu villikko joka ei tunnu aikuistuvan koskaan. Se rakastaa painileikkejä ja sen parhaita kavereita ovatkin bokserit.. :D Salsalla on kova taistelu tahto, ja lelua  revitään niin kauan kuin vain saa, ja siitä lähtee hurja murina. :D Salsa on myös opetettu "käymään hihaan" ja se tulee kuin höyryjuna päälle, olisi kiva päästä kokeilemaan maalimieheen.. :D 
Salsa on rauhallisesti rakkautta osoittava, joskus tulee viereen nukkumaan, ja pään syliin/kainaloon laittaminen on isoin rakkauden osoitus. Salsalla on myös kova vahtivietti. Parille epäilyttävälle kulkijalle vähän väläytellyt hampaita, ja nyt Laulua puolustaa (mikä ei ole niin kiva) kun Laulun päälle yritti käydä jokin pikkukoira lenkillä. Salsa ei kuitenkaan helposti joudu tappeluun, vaan itsevarmasti väistää. Tarpeeksi ärsytettynä on kyllä valmis pistämään lihoiksi.. :D 

(oho tulipas pitkä pätkä) 

Laulu on vielä nuori ja luonne varmasti muuttuu, mutta: Laulu on paljon "herkempi" ei vedä lelua kauheesti ihmisten kanssa, menee hieman lukkoon kiellosta, mutta rentoutuu nopeasti. Herkästi kyllästyvä mutta miellyttämishaluinen ja kontaktihakuinen. 
Laulu pusuttelee omaa laumaa ja kirputtaa. Se tahtoo aina olla jonkun lähellä, mieluusti Salsan kainalossa tai ihmisen sylissä. Laulu on todella todella rauhallinen. Ei ikinä oikein mene "100%"- tilaan, kun Salsa menee joskus 150% hommissa. 
Molemmat tottelevat kluoksetuloa 98%varmuudella, ja ovat kuuliaisia. Salsan kanssa kesäiset hölkkälenkit menee usein ilman hihnaa, eikä se irtaudu. :) 

Molemmat on sisällä rauhallisia sohvan päällysteitä <3 Ja itsenäisiä. 

Ja Hugo, borzoista ainakin lähtee karvaa aivan perskutasti. :D 

Muokattu viimeksi: 21.12.14 19.44
Mr.Punakone
21.12.2014 21.08
022708118_r
Viestejä: 2684

Hugo, isosta osasta whippeteistä ei lähde karvaa, osasta hyvin vähän. Fredi kuuluu ensimäiseen ryhmään: siitä ei saa edes sormin nyppimällä karvan karvaa irti. Joillakin whipuilla on ilmavampi ja inan pidempi karva ja sitä irtoaa jonkin verran. Tälläinen tiivis, todella lyhyt ja hieman karkeampi ei irtoile niin, että sitä ainakaan huomaisi.
Mä siis itsekin kammoan karvanlähtöä!

Leikit mitä vinttareilla oon nähnyt ovat aika rajuja. Jotkut pikkukoirien omistajat kauhulla katsovat ja paheksuvat ääneen. Siksi meidän whipulapsen parhaita leikkikavereita on isot koirat, joilla samantapainen leikkityyli. Juoksuleikit on toki parhaita, mutta painiminenkin suosittua.


Luonteeltaan oma on rohkea, tasapainoinen ja sellainen pikkuaikuinen. Ei vähästä hetkahda. Miellyttämisenhalua ei juuri ole, mutta ruualla helppo motivoida. Se oppii helposti katsomalla ja matkimalla kuten muutkin vintit. Riittää, että se kerran vilkaisee mitä ihminen tai toinen koira tai kissa tekee niin se onnistuu tekemään sen perässä jos niin haluaa. Sanoisin, että se on enemmän kova kuin pehmeä. Siltikin se saattaa loukkaantua tarpeettomasta äänenkorottamisesta tai vääryyksistä kuten kynsienleikkuu. Sillä on erinomainen tunneäly ja se aistii miten on parasta toimia ristiriitojen välttämiseksi.Se tarvitsee siis whippettien tapaan vähän omanlaisensa koulutus- ja kasvatusmetodit verrattuna muihin koiriin. Sanoisin, että whippetit (ja varmaan muutkin vintit?) vaativat niitä arvostavaa yhteistyötä ei eriarvoistavaa käskemistä.  Esimerkkinä ihan pikkupentuna se ei lopettanut leikkinäykkimistä jos sille sanoi käskevään sävyyn "ei", kun sitä pyysi hellästi "älä pure" vaihtoi se hampaat samantien hellään nuolemiseen :D 
Se rakastaa ihmisiä ja jakaa pusuja minkä kerkeää. Sadesäällä tai tuulisella ilmalla se ei millään tahtoisi lähteä ulos, muutoin se on riemua, tekemisenhalua ja energiaa täynnä ulkoillessaan. Tai sisälläkin jos sitä vain pyytää leikkiin. Sisällä Fredi rauhoittuu ja tunkee mieluiten päänsä meidän kainaloon tai jakaa hellyyttä kissojen kanssa :´)

Sitten muista tuntemistani whipuista voisin sanoa, että Fredin veli on hieman vilkkaampi ja pentumaisempi vesseli, joka kyllä keksii itselleen tekemistä myös sisätiloissa. Se on myös herkempi ja ottaa enemmän itseensä jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi (tenkin muiden koirien kanssa sillä menee maku alistaviin riidanhakuisiin tyyppeihin hetkessä). Silti se on samanlainen valtavan ihmisrakas ja siltikin itsenäinen hipetti. Fiksu kuin mikä, vaatii ehkä vielä enemmän kouluttajaltaan kekseliäisyyttä kuin Fredi. Se palkkaantuu taas paremmin leluista kuin namista.

Kasvattajan muut kolme narttua ovat kaikki erilaisia, samanlainen hippettien perusluonne taustalla, mutta silti todella isot erot persoonissa. Ne on kaikki avoimia ja ihan äärettömän ihmisrakkaita syliinkäpertyjä-pusuttelijoita. Yksi on supervilkas touhottaja, toinen hyvin herkkä prinsessa ja kolmas vahvaluontoinen ja valtavan itsevarma älykkö.

Vinteissä on ihan valtavat luonne-erot jo pelkkien pentueiden sisällä, roduista nyt puhumattakaan. Peruspilarit kuitenkin on koko ryhmässä aika samanlaiset: kiintyvät syvästi ihmisiinsä, mutta ovat itsenäisiä ja osaavat rauhoittua omiin oloihinsa, syttyvät ulkona ja innostettaessa täysiä, sisällä mukavuudenhaluisia ja rauhaa rakastavia. Vintit yleisesti vihaavat ristiriitoja ja tekevät kaikkensa niiden välttämiseksi. Joku joskus luonnehti vinttien hakeutumista tasapainoon hyvin: ne ovat zen-koiria.
Mutta tärkeimpänä: siinä missä muut koirat ovat enemmän käskytettäviä ja ohjattavia palvelijoita, ei vinttikoirasta saa sellaista millään. Ne ovat enemmän kumppaneita, niillä on roimasti omanarvontuntoa ja vaativat arvoisaansa kohtelua. Toisaalta se tekeekin niistä niin ihania ja helppoja ystäviä, ne osaavat tehdä oikeita ratkaisuja ilman ohjaamista ja oppivat opettamatta suurimman osan asioista mitä muille pitää varta vasten opettaa.

Huh tulipa mittava kälätys :D EDIT/ yritin vähän tiivistää

Muokattu viimeksi: 21.12.14 21.19
21.12.2014 21.26
022645168_r
Viestejä: 514
Hyvinkää

Pystyykö jo kasvattajalla sanomaan mille tulee sellainen karva mistä ei lähe karvaa juuri ollenkaan? Mun ihan hirveesti tekis mieli ottaa Hugolle toinen vähän pienempi kuin H leikki kaveriksi sitten kun toi Vilma mummo kuolee, mutta siihen menee toivottavasti ja todennäköisesti vielä 2-3 vuotta, vastahan toi tammikuussa täyttää 13... :D Whippet oli jo viimeksi vakavasti harkinnassa niin jospa tänne sellainen joskus pääsis muuttamaa.

http://villavaaa.blogspot.fi
21.12.2014 21.37
022708118_r
Viestejä: 2684

Fredin syntymäpentueesta (5 naperoa) yhdellä nartulla on sellainen vähän pidempi sileämpi karva ja sen huomas jo tosi varhain. Kasvattajan omista koirista yhdellä myös on sellainen sileämpi pidempi ja siitä lähteekin jonkin verran karvaa :) Luulis, että vanhempien karvanlaatu on merkittävässä osassa siinä millasta karvanlaatua jälkeläisille tulee, ja silloin vois kuvitella että tulevien pentujenkin turkinlaatu on jotakuinkin ennustettavissa.

Ooh whippet ja isovilla, siinä vasta ihana kaksikko <3

Muokattu viimeksi: 21.12.14 21.38
22.12.2014 00.04

Mulla on taas erilainen näkemys Fredin kanssa "muista koirista", mun saluki on paljon helpompi kuin mun ykkös- ja vitosryhmäläiset (useita koiria, eri rotuisia), joita ei voi ollenkaan höynäyttää tekemään mitään vasten tahtoaan. Saluki taas mieluummiin on väleissä mun kanssani ja siksi toimii kuin ajatus, kun taas vitosia ja ykkösiä ei mielettömästi kiinnosta mitä mieltä itse olen asioista, niitä jos joutuu alkaa komentelemaan niin peli on menetetty. Eli suomeksi, mun kymppi on rutkasti käskytettävämpi ja tottelevaisempi kuin muut koirat. Saluki on myös kaikkein koiramaisin koira, vahtii autoa, juoksee keppien ja pallojen perässä ja rypee ojissa.

Se riippuu vähän mihin vertaa.

//Muoks. se piti lisätä että oon tietysti tutustunut koirani sukulaisiin ja omani ei ole mitenkään poikkeava tapaus lajissaan. 

Muokattu viimeksi: 22.12.14 00.12
22.12.2014 11.48
022708118_r
Viestejä: 2684

Ai mä oon taas salukinomistajilta kuullut ihan päinvastasta ja tuulenkoirien salukikeskustelussakin omistajat ja kasvattajat kertovat myöskin ihan toista! esim. whipuihin verrattuna salukia ei saa oikeasti tekemään yhtään mitään mitä se ei halua. Joku just marmatti kun meni kuukausi opettaa edes pelkkä istu-käsky ja sekin toimii vain silloin kun salukia kiinnostaa :D
Mutta toi yleinen rymyäminen ja leikkiminen nyt onkin ihan perusjuttua kaikilla koirilla, myös kymppiryhmällä. Sullakin tulee tekstistä esiin kuitenkin se ristiriitojen karttaminen mikä toimii motiivina toimia niin kuin sä toivot :)

22.12.2014 13.30
022648934_r
Viestejä: 41
Jyväskylä
Fredi kirjoitti:

Vinteissä on ihan valtavat luonne-erot jo pelkkien pentueiden sisällä, roduista nyt puhumattakaan. Peruspilarit kuitenkin on koko ryhmässä aika samanlaiset: kiintyvät syvästi ihmisiinsä, mutta ovat itsenäisiä ja osaavat rauhoittua omiin oloihinsa, syttyvät ulkona ja innostettaessa täysiä, sisällä mukavuudenhaluisia ja rauhaa rakastavia. Vintit yleisesti vihaavat ristiriitoja ja tekevät kaikkensa niiden välttämiseksi. Joku joskus luonnehti vinttien hakeutumista tasapainoon hyvin: ne ovat zen-koiria.
Mutta tärkeimpänä: siinä missä muut koirat ovat enemmän käskytettäviä ja ohjattavia palvelijoita, ei vinttikoirasta saa sellaista millään. Ne ovat enemmän kumppaneita, niillä on roimasti omanarvontuntoa ja vaativat arvoisaansa kohtelua. Toisaalta se tekeekin niistä niin ihania ja helppoja ystäviä, ne osaavat tehdä oikeita ratkaisuja ilman ohjaamista ja oppivat opettamatta suurimman osan asioista mitä muille pitää varta vasten opettaa.



Enpä juuri enempää voisi tällaisesta olla eri mieltä.
Meidän nyt jo ajan ja sairauksien myötä vähenneeseen vinttikoiralaumaan on mahtunut huomattavan eriluonteisia koiria. Niistä karkeasti arvioiden puolet on ihan kätevästi pienellä koulimisella ollut sinne "käskytettävän ja ohjattavan palvelijan" suuntaan ja toiseen puoleen mahtui tasan yksi todella omanarvontuntoinen ja kaikin puolin kuvaukseesi sopiva yksilö. Toisaalta se oli myös ensimmäinen kymppiryhmäläinen tässä talossa, joten jälkeenpäin on tullut pohdittua mitä kaikkea senkin kanssa olisi voinut tehdä ja harrastaa, jos olisi jo siinä vaiheessa ignoorannut tämäntyyppisen, vinttikoirapiireissä hyvin yleisen tavan suhtautua koiriin ja myös asettaa ne usein tavallaan jalustalle. Tämä vain yleisen tason yleisinä huomioina eikä hyökkäyksenä ketään kohtaan.

Koira kuin koira vaatii johdonmukaista ja reilua kohtelua sekä koiranlukutaitoa. Kymppiryhmäläiset eivät ole poikkeus. Kyse on enimmäkseen siitä, että vintteihin kuuluu runsaasti pehmeitä ja ohjaajapehmeitä koiria, joille ei tosiaan tartte sitä ääntä korottaa. Sitten on taas niitä paksupäisempiä kovaluontoisia tapauksia joille voisi halutessaan esitellä megafonia ja se ehkä tuottaisi jonkun reaktion. Tai sitten ei ;)

Yksi syy, miksi kymppiryhmäläisistä saa helposti sellaisen kuvan, ettei niitä voi tai saa komentaa, käskyttää, opettaa tottelemaan täsmällisesti jne on se, että harrastajissa on huomattava määrä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan niin tehneet ja katsovat homman siksi suoralta kädeltä mahdottomaksi. Vinttipiireissä on kuitenkin myös paljon porukkaa, joka harrastaa koiriensa kanssa epätyypillisiä lajeja joissa tottelevaisuutta, koulutusta ja käskytystä koirille tulee väistämättäkin (tai muutoin vain yksinkertaisesti suhtautuu koiriinsa toisin), eivätkä ne koirat siitä kärsi tai mene rikki - päin vastoin. Ongelma on vähän siinä, että tämä "ei se ole oikeastaan koira, se on vinttikoira/ihmisestä seuraava/kissa/whatever" tai "ei sitä saa kouluttaa" tai "ei se toimi niinkuin muut koirat" -osa harrastajia tuntuu pitävän enemmän ääntä itsestään kuin ne muut.

P.S. Meidän laumassa on ollut tasan yksi selvästi konflikteja välttelevä kymppiryhmäläinen, joten oman ja muiden tuttujen vinttien pikakatsauksen kautta en tuotakaan voi allekirjoittaa yleisenä normina.
 

 

22.12.2014 16.04
022708118_r
Viestejä: 2684

Tottakai vinttikoirat ovat ensisijaisesti koiria, joten ovathan ne ohjattavissa jos vertaa eläimiin ylipäätään. Toistan vain sitä tietoa mitä olen vintti-ihmisiltä itse saanut ja rotuyhdistysten ja kasvattajien sivujen esittelyistä lukenut. Silti onhan vintti nyt aivan erityyppinen koira kouluttaa kuin suurin osa miellyttämishaluisista koirista.
Kissankin saa koulutettua ja tekemään temppuja helposti, vintin huomattavasti kissaakin helpommin. Tässähän ei ole siis kyse siitä, että vintti olisi jotenkin mahdoton saada toimimaan. Mitä itse vertaa koulutusmetodeja esim. entisen bullin ja whippetin ja kissojen välillä niin whippet vaatii ihan erilaisen otteen siihen kouluttamiseen kuin bulli. Se tarvitsee sellaisen positiivisen ja kunnioittavan ilmapiirin, jotta hommat rokkais oikein. Kiinnostus lopahtaa samantien jos menee negatiiviseksi. Bullin päähän kun piti takomalla takoa asiat ja negatiivinen sävy ei ollut mitenkään pahaksi.
Ja kuten itse sanoin on luonne-erot suuria vinttiyksilöiden välillä, jo yhdestä pentueesta löytyy valtavasti variaatiota. Noi pohjat oli tiivistelmä lukemastani ja pidän kyllä kasvattajien ja rotuyhdistysten käsitystä koirista aika hyvin suuntaa antavina :) se sitten miten kukin tulkitsee minkäkin asian on asia erikseen.
Mulla whippet on tullut nimenomaa uskolliseksi koiraksi ja monipuoliseksi harrastuskoiraksi, mutta turha siltä on odottaa mitään tajunnanräjäyttävää kun tosiaan se ohjattavuus on vähän erilaisempaa ja miellyttämishalu huomattavasti vähäisempää kuin varta vasten ihmisen toiseksi kädeksi jalostettuilla koirilla.

Musta taas sellanen asenne, että jokaisen koiran pitäisi olla jokaiseen harrastukseen sopiva monitoimitykki on aivan hölmöä. Etenkin vintin kohdalla. Tää ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi joku jalustalle nostettava patsas jolla ei ole sääntöjä eikä kuria. Jokainen koira on kuitenkin koira. Siltikin se mitä vinteissä arvostan on omanarvontunto ja semmonen mielinkielin palvelijan rooliin alistuminen ja jatkuva ohjeiden odottaminen. Verrattuna kaikkiin muihin koiriin joita olen tavannut lukuunottamatta joitakn alkukantaisia koiria ja yhtä kummallista tipsua.

22.12.2014 16.17
022648934_r
Viestejä: 41
Jyväskylä
Fredi kirjoitti:

Musta taas sellanen asenne, että jokaisen koiran pitäisi olla jokaiseen harrastukseen sopiva monitoimitykki on aivan hölmöä. Etenkin vintin kohdalla.


Mistä tää nyt tuli? Tai palvelijan rooliin _alistuminen_?
En nyt ihan käsitä.

Ei se harrastaminen ja harrastuksessa toimiminen kyllä mun nähdäkseni ole millään tavoin alistumista saati alistamista. Ei myöskään monitoimitykiksi vaatimista. Mikään koira ei sovi ihan joka ainoaan maapallolla olemassaolevaan harrastukseen, mutta kanssaharrastajien ennakkoluulot tai perinteet eivät imo ole mikään syy olla kokeilematta sitä sun tätä jos koirassa vähänkään intoa on - ja jatkamaan sitten niitä lajeja jotka sekä koiraa että ohjaajaa kiinnostavat.


 

22.12.2014 16.50
022708118_r
Viestejä: 2684

Alistumisella en nyt tarkoita koira-alistaa-toista-koiraa-alistamista vaan ennemminkin sijoittumista sitten vai mikä nyt olisi oikea sana ilmaista mitä tarkoitan. Orientoitua palvelijan rooliin.. sijoittua palvelijan rooliin?

Tossa oon aivan samaa mieletä, että monipuolisesti touhuaminen koiran kanssa on kaikin puolin vain kotiinpäin. Uusia asioita kokeilemalla oppii tuntemaan koiraansa aivan erilailla. Ja vinttienkin kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin juosta radalla/maastossa tai käydä näytelmissä. Siksi mekin käydään ton penskan kanssa kokeilemassa kaikkea mahdollista, jotta löydetään puuha(t) mistä se nauttii ja tehdään sitten sitä/niitä. Näillä näkymin se on hirveän innostunut jälkihommista ja löytyypä sen suvusta joku hyvinkin siinä ansioitunut koira. Nenä on siis hurjassa käytössä. Käytiin tokopainotteisella pentukurssilla, jossa ohjaajalla oli tosi isot ennakkoluulot vinttejä kohtaan. Saatiin ehkä vähän rikottua niitäkin ennakkoluuloja, ettei näiden kanssa nyt ihan niiiiin mahdoton ole toimia, vaikka keskittymisaika nyt oli selkeästi lyhyempi ja se miellyttämisenhalu ja palvelemisen halu ei ollut niin voimakasta kuin muilla kurssilaisilla.

22.12.2014 17.43

Mua häiritsee tässä nyt tää muut koirat vs vintit -asettelu. Mun mielestäni vähemmistö roduista on sellaisia että niitä voi pompotella tekemään mitä vaan. Erityisesti vinttikoiraihmisillä tuntuu olevan valloillaan sellainen käsitys että vintit tarvii kunnioittavaa kohtelua - eikö ne muunrotuiset sitten? Mun kokemus on pitkälti erittäin alkukantaisten ja itsenäisten koirien parissa, jotka on _pakko_ saada yhteiskuntakelpoisiksi tai monttu kutsuu, joten kyllä jo pentua valitessa katsoin tarkkaan sukulaisten luonteita. Lisäksi oon lähtenyt tekemään kaiken samalla tavalla kuin muidenkin koirien kanssa, ja tähän mennessä saluki on ollut helpoin ja yksinkertaisin koira mitä mulla on ikinä käsissäni ollut. Mitään hienoja temppuja sitä ei kiinnosta tehdä, mutta tosiaan muut peruskoiratavat mitä tuolla ekassa viestissäni kerroin on paljon lähempänä kaverien paimenia ja noutajia mitä nää muunrotuiset koskaan. 

Kunnioitan tietysti muiden syitä hankkia vinttikoira ja oon samaa mieltä monesta kohdasta, mutta itse en ole näihin ihastunut aivan samoista syistä kuin esim. Fredi. Lähtökohdatkin ovat eri, luonteen näkeminen eri näkökulmasta ei tarkoita sitä että joku olisi väärässä. Olen itsekin saanut kuulla olevani tyhmä kun olen selittänyt syitä miksi vinttien luonne on minusta hyvin perus. Itse koen erittäin helppona ja peruskoirana salukinkin. Tällainen koira ei edes välttämättä tarvitse mitään perushallintaa kummempaa jos omistajalla on järki päässä. 

22.12.2014 21.58
022708118_r
Viestejä: 2684

Muut rodut "vs" tietty rotu/roturyhmähän on aina esillä keskusteluissa joissa pyritään hahmottamaan miten se keskustelun pääaiheena oleva rotu/ryhmä eroaa niistä toisista, miten se on omanlaisena. Ihan luonnollinen osa keskustelua ja hahmottamistahan tuo on? Vertailua tarvitaan hahmottamiseen. Kaikki kuitenkin tietävät, että koira se vinttikoirakin on ja ihan perimäinen pohja on sama kaikilla olkoon se terrieri, molossi tai seurakoirakin.

Minusta on kiehtovaa kerrankin kuulla massasta eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä. Tosiaan kun itse olen aivan untuvikko vinttikoirien parissa ja oma näkemykseni toistaa vain lukemaani(jota on kertynyt aivan valtavsti siitä hetkestä lähtien kun vinteistä innostuin) ja kuulemaani käsitystä vinteistä. Ja nämä luetut ja kuullut jutut tukevat erinomaisesti myös käsitystäni niistä vinteistä joita tunnen ja tiedän :) Ilmaisukyvyssäni ilmeisesti on jotain puutteita jos oon onnistunut tuomaan esille jotain poikkeavaa siihen miten vinttejä yleensä kuvataan.

Itse nään kympeissä ja vinteissä paljon yhtäläisyyksiä ja siksipä ne taitavat ollakin omia suosikkiryhmiäni. Vinteissä ja paimenissa tai vaikkapa bulltyyppisissä koirissa en näe juurikaan mitään muuta samaa kuin lajin. Kyllä ne eroavat kuin yö ja päivä oman kokemukseni mukaan.

En kai missään vaiheessa ole ilmaissut vinttien olevan mitenkään vaikeita koiria. Ainakin itse ajattelen aika päinvastoin ja näen vintit helposti laumaan ja arkeen "loksahtavina" koirina. Ja sitä oon yrittänyt tuodakin esiin ettei vintin kanssa tarvitse esim. käydä valtaataistelua ja kerta toisensa jälkeen painia siitä kuka täällä nyt määrääkään vaan se tasapaino tulee aika luonnostaan. Tietysti ihan kaikki koirat tarvitsevat sen perusohjauksen ja kasvatuksen, mutta vintit tuntuvat omaksuvan sen harvinaisen helposti. Ja toisaalta niiden kouluttaminen ja halu oppia on todella paljon erilaismepaa kuin useilla muilla. 

22.12.2014 22.26
022648934_r
Viestejä: 41
Jyväskylä

Omassa laumassa on ollut mielenkiintoista katsella rinnakkain salukeja ja afgaaneja. Salukeista nuorin, puoliamerikkalainen tyhjäpää eroaa selkeästi muista, se on äänekäs rasittava riivinrauta jonka päähän ei yleensä uppoa mikään - edesmennyt emänsä luuttusi sillä säännöllisesti olohuoneen lattiaa eikä se siitäkään huolimatta ole koskaan tajunnut esim sitä, että nukkuvien kaverien niskaan rojahtaminen ei ole asiallista. Keskimäärin salukit ovat kuitenkin lähempänä sitä Fredin esittelemää tyyppivinttikoiran kuvaa ja taas toisaalta aika siloiteltuja ja helppoja kun rutiinit koiran kanssa toimimisesta ovat kunnossa.

Afgaani on sitten toista maata. Konfliktien karttaminen hiiteen, kaikki mahdolliset porsaanreiät kukkoilla ja tehdä luvattomuuksia etsitään ja tulevat takuuvarmasti käytetyksi (oli kyseessä sitten ruokavarkaus tai horisonttiin katoaminen tai hihnassa pelleily tai mikä ikinä). Jos joku asia ei miellytä niin se tasan tulee ilmi, eikä useinkaan sellaisella salukimaisella näytän sulle semisti nyrpeää naamaa hetken -mentaliteetilla vaan esimerkiksi ääntä kyllä irtoaa. Homma menee nollasta sataan triplavauhdilla salukeihin nähden ja tempperamenttia on välillä lähes terrieritasolle saakka.
Äänenkäyttöaspekti on muuten huvittava. Mitä vähemmän mitään oikeasti mainittavaa tapahtuu, sitä enemmän karvakasoista tuntuu lähtevän ääntä. Sitten kun oikeasti tapahtuu jotain niin ollaan hiljaista sakkia.
Saga nyt on ilmeisesti afgaaniksikin aika harvinaisen kova ja palvelualtis, mutta kyllä mä näissä muutoinkin näen keskimäärin huomattavasti enemmän potentiaalia harrastamiseen. Puheet siitä, että saluki on enemmän sooloilija ja afgaani ryhmäpelaaja pitävät kyllä monella tasolla paikkansa.

23.12.2014 01.04
Fredi kirjoitti:

Muut rodut "vs" tietty rotu/roturyhmähän on aina esillä keskusteluissa joissa pyritään hahmottamaan miten se keskustelun pääaiheena oleva rotu/ryhmä eroaa niistä toisista, miten se on omanlaisena. Ihan luonnollinen osa keskustelua ja hahmottamistahan tuo on? Vertailua tarvitaan hahmottamiseen. Kaikki kuitenkin tietävät, että koira se vinttikoirakin on ja ihan perimäinen pohja on sama kaikilla olkoon se terrieri, molossi tai seurakoirakin.

Minusta on kiehtovaa kerrankin kuulla massasta eriäviä mielipiteitä ja näkemyksiä. Tosiaan kun itse olen aivan untuvikko vinttikoirien parissa ja oma näkemykseni toistaa vain lukemaani(jota on kertynyt aivan valtavsti siitä hetkestä lähtien kun vinteistä innostuin) ja kuulemaani käsitystä vinteistä. Ja nämä luetut ja kuullut jutut tukevat erinomaisesti myös käsitystäni niistä vinteistä joita tunnen ja tiedän :) Ilmaisukyvyssäni ilmeisesti on jotain puutteita jos oon onnistunut tuomaan esille jotain poikkeavaa siihen miten vinttejä yleensä kuvataan.

Itse nään kympeissä ja vinteissä paljon yhtäläisyyksiä ja siksipä ne taitavat ollakin omia suosikkiryhmiäni. Vinteissä ja paimenissa tai vaikkapa bulltyyppisissä koirissa en näe juurikaan mitään muuta samaa kuin lajin. Kyllä ne eroavat kuin yö ja päivä oman kokemukseni mukaan.

En kai missään vaiheessa ole ilmaissut vinttien olevan mitenkään vaikeita koiria. Ainakin itse ajattelen aika päinvastoin ja näen vintit helposti laumaan ja arkeen "loksahtavina" koirina. Ja sitä oon yrittänyt tuodakin esiin ettei vintin kanssa tarvitse esim. käydä valtaataistelua ja kerta toisensa jälkeen painia siitä kuka täällä nyt määrääkään vaan se tasapaino tulee aika luonnostaan. Tietysti ihan kaikki koirat tarvitsevat sen perusohjauksen ja kasvatuksen, mutta vintit tuntuvat omaksuvan sen harvinaisen helposti. Ja toisaalta niiden kouluttaminen ja halu oppia on todella paljon erilaismepaa kuin useilla muilla. 


Oot oikeassa, pakkohan se johonkin on verrata. Mut yritän selittää tarkemmin lainaamalla aiemmin sanomaasi; "siinä missä muut koirat ovat enemmän käskytettäviä ja ohjattavia palvelijoita, ei vinttikoirasta saa sellaista millään. Ne ovat enemmän kumppaneita, niillä on roimasti omanarvontuntoa ja vaativat arvoisaansa kohtelua."

Tässä vertaat johonkin, oletan nyt sitten että siihen bulliin, noutajiin, palveluskoiriin. Tää kuvaus sopii kuitenkin moneen moneen muuhunkin alkukantaiseen rotuun, ja edelleen myös mielestäni moneen yleiseen seurakoiraan. Antaa tän kohan nyt kuitenkin olla.

Ton vaikeusasian otin itse esille, koska siitä on ollut puhetta muualla kun on puhuttu erityisesti itämaisten vinttikoirien luonteesta. Tätäkin keskustelua lukee monta monta kiinnostunutta. Jokaisessa rodussa on luonteissa hajontaa, on helpompia ja vaikeampia yksilöitä, kuitenkin jos joku nyt haaveilee jostain vintistä mutta on saanut haastavan kuvan, menkää kattomaan niitä koiria! Sen tiiän että salukeissakin on niitä jotka ei lähde minkään riistan perään ja niitä jotka karkaa heti kun hihna on irti, niitä jotka nauttii ihmisten kainalossa köllimisestä ja niitä jotka viihtyy vaan itekseen, semmosia jotka tuhoaa irtaimistoa koko ajan ja sellasia jotka ei tee mitään luvattomuuksia, supersosiaalisia ja päinvastoin. Peruspiirteittäin joo ehkä sitä samaa vinttikoiratyyppistä, mutta on siellä paljon variaatiotakin. Jos mä olisin uskonut kaiken mitä salukeistakin kerrotiin ja peloteltiin niin mulla ei tosiaankaan olisi nyt tuota omaa. 

Sagan kuvaus salukin luonteesta osuu aika hyvin nappiin munkin koiran kohdalla, noin pääpiirteittäin. Myöskin nuo salukin ja affen erot kuulostaa tutuilta. 

23.12.2014 13.54
022708118_r
Viestejä: 2684

Äärimäisen fiksuja pointteja! Ja  tuo Nimsan lainaama lause kuulostaakin näin jälkikäteen luettuna tosi kärjistävältä, mikä ei ollut tarkoitukseni. Mulla muutenkin on opeteltavaa kulmien pyöristämisessä mitä kirjoittamiseeni tulee .

Saga, juuri eräässä koirakirjassa tuli vastaan väitös afgaanista yhtenä dominoivimmista koirista ja me poikaystävän kanssa kummasteltiin että voiko tosissaan olla. Afgaanit on jääneet tosi vieraiksi itselle kun en oo niiden omistajia päässy lainkaan jututtamaan, salukeihin törmää paljon enemmän täällä päin.

Toivottavasti jokainen tätäkin topaa lukeva ymmärtää, että yksilöidem erot  on selkeästi merkittävämmät kuin se keskiarvoon perustuva yleistys. Siihen keskiarvoonkaan ei kauhean moni sijoitu vaan yksilöt ovat puolin toisin sen läheisyydessä omine pikkupoikkeavuuksineen ja sitten on niitäkin jotka ovat kaukana keskiarvosta :)

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti