Rauhoittavat signaalit - Sivu 2 (Koirat > Koirien koulutus)

19.04.2011 14.36
020168428_r
Viestejä: 950
Jyväskylä
Minusta se on juuri sitä että yrittää lohduttaa ja kyllähän se samalla on myös rauhoittamista että lohduttaa. :)
"Muun muassa USA:ssa eläinlääkärit ovat muodostaneet ns. Cesar Millan-vastaliikkeen, sillä Millanin metodien katsotaan olevan koiralle haitallisia, ja useissa maissa ne täyttävät eläinrääkkäyksen tunnusmerkit."
19.04.2011 14.41
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

Mielenkiintoinen teksti Jillalta!

Ja itse käsitän tuon itkevän/surevan omistajan "lohduttamisen" koiran yrityksenä palauttaa omistajan mielentila takaisin normaaliksi taikka neutraaliksi. En usko että koira kykenee sellaiseen päättelyyn ja ajatusketjuun että se ensin ymmärtäisi omistajan olevan poissa tolaltaan ja että haluaa omalla toiminnallaan lohduttaa ja antaa aihetta hymyilyyn. Sen sijaan mielestäni loogisempaa on se, että koira hämmentyy omistajansa surusta (koska ei sitä ymmärrä) ja yrittää omalla toiminnallaan palauttaa tämän neutraaliin tilaan, joka on koirallekin mieluisampi.

MUOKS:
Oma koiruus pysyttelee yleensä etäällä tai lähtee huoneesta mikäli itse olen poissa tolaltani, itkeskelen tai jotain. Sitten kun olen päässyt siitä yli ja rauhoittunut, se palaa lähistölle (lattialle makaamaan tms), itse olen siitä tulkinnut että Ninja ei halua olla paikalla kun mielentilani on järkkyvä ja mielummin ottaa etäisyyttä kunnes olen taas normaalissa tilassa. 

Muokattu viimeksi: 19.04.11 14.44
03.05.2011 23.58
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki
Nyt tiede on todennut myös sen, minkä rauhoittavien signaalien viljelijät tietävät jo: haukottelu tarttuu, myös koiraan.
http://jillan.blogspot.com
04.08.2011 23.52

Sattui silmään tämä jo suhteellisen vanha, mutta erittäin mielenkiintoinen keskustelu, joka minun mielestäni on jäänyt kesken. Tai ainakin minulla on tähän vielä sanottavaa...

Ihan aluksi haluan sanoa, että ei, ei minunkaan mielestäni rauhoittavat signaalit ole yhtä kuin koiran elekieli. Mutta kukaan ei voi kiistää, etteivätkö ne olisi hyvin suuri osa sitä. On mielenkiintoista, että ajatus koirien kanssa kommunikoimisesta rauhoittavien signaalien avulla herättää näinkin kovaa vastustusta ja kritiikkiä ja miten vähän sitä käytetään, kun taas mm. koiran selättäminen, muriseminen, huulesta nipistely jne. ovat hyvinkin yleisesti käytössä olevia eleitä. Niitä käytettäessä kyllä argumentoidaan "koira ymmärtää vain koiran kieltä" jne., mutta kommunikoiminen rauhoittavilla eleillä onkin sitten jo hepreaa.

Mindi ja muut ovat nostaneet esiin monia mielenkiintoisia pointteja. Esimerkiksi tuo tekstipätkä, jossa rauhoittavat eleet rinnastetaan sijaistoiminnoiksi. Minä aloin pohtia, etteivätkö sijaistoiminnot sitten voisi rauhoittaa? Riippuen tietenkin eleestä, mutta esimerkiksi: vaikka koira ei tiedostaisi haukottelevansa, eikö haukotteleminen silti voi rauhoittaa koiraa? Sijaistoiminnot terminä minun mielestäni kattaa paljon muutakin kuin vain rauhoittavat signaalit, joista esimerkiksi Rugaas kirjoittaa, eikä pelästään niihin nojaten voi torpetoida koko ajatusmallia rauhoittavien eleiden käytöstä koiran kanssa kommunkoimisen apuna.

Mindi kirjoitti:

Ja siitä että ihmisen pitäisi rauhoitella koiraa näillä rauhoittavilla signaaleilla, on kyllä taas jostain sieltä pyhästä hengestä revitty väite. Siinä missä koira ymmärtää rauhoittavat signaalit, siinä se ymmärtää ihmisen normaalin olotilan ja ottaa sen myös itseensä.

Pelottava roskis=>haukottelet=> koira VOI todennäköisemmin luulla että sinäkin rauhoittelet itseäsi
KUIN jos
pelottava roskis=>kävelet normaalisti ohi sen kummempia ajattelematta asiaa=> koira ajattelee todennäköisemmin että asia on NORMAALI

got my point now?

Itse vastaavassa tilanteessa käyttäisin rauhoittavia eleitä näin: Huomatessani koiran hermostuvan, tai oikeastaan jo hetki ennen uhkaavaa tilannetta, annan sille vihjeen nuuskia maata. Näin a) saan koiran paremmin olemaan kanssani b) se rauhoittelee itseään sisäisesti, eli sen pää pysyy paremmin kasassa. Jos pystyn kävelemään koiran kanssa siististi pelottavan asian ohi muutenkin, niin ok, silloin ei tarvita rauhoittavia signaaleja. Mutta käytän niitä apuna, jos siitä huolimatta, että itse olen rauhallinen ja lähestyn tilannetta aivan kuin mitään ei olisi, koira vain kokee sen joksikin niin kammottavaksi, että on pakko mennä paniikkiin. Rauhoittavat eleet on lisäväline, jolla voin auttaa koiraa hoksamaan, ettei hätää ole. Jos en käyttäisi niitä vaan olisin niin kuin en huomaisikaan että mitään pelottavaa on, ainakin Nessi hysterisoituu vain entisestään. "Eikö tuo nyt älyä, että tuossa on tuo!" Rauhoittavat eleet ja niiden vahvistaminen on minun tapani kertoa: "Tilanne hallinnassa, kokoa itsesi." Sitten voidaan taas jatkaa tavallisen rauhallisen olemuksen voimin. Kyllä koira rauhoittuu ilman erillisiä signaaleitakin, lopulta. Ne kuitenkin nopeuttavat tapahtumaa ja antavat toisaalta minulle itselleni varmuutta, että pystyn hallitsemaan tilannetta.

Ei pitäisi koskaan kirjoitta mitään minnekään kun on väsynyt, mutta jospa tästä jotain selkoa ottaisi ja joku muukin innostuisi tarttumaan uudestaan mielenkiintoiseen keskusteluaiheeseen. :)

05.08.2011 00.04

ja koirienhan sanotaan myös rauhoittelevan toisiaan(toinen on hyökkäävä-toinen yrittää rauhoitella..ym). Esimerkkinä tuo roskis tilanne siis,ihan hyvin koira voisi ymmärtää,että ihminen rauhoittelee häntä.Niinhän koiran pitäisi ymmärtää myös nämä "rangaistus" eleetkin kohdistuvan koiraan.

05.08.2011 00.19
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

Huomatessani koiran hermostuvan, tai oikeastaan jo hetki ennen uhkaavaa tilannetta, annan sille vihjeen nuuskia maata.-Nessie

Tää sun juttu nyt vaan feilaa jo kokonaan tähän lauseeseen : D Ehkä sen pitäisi tarkoittaa toista asiaa, mutta tosiaan jos olet väsynyt, voi ajatuspieruja tulla ;)

Vihjeen nuuskia maata? En tiedä yhtään millaisesta vihjeestä puhut? Suullisesta? Käsimerkistä? Onko rauhoittavissa eleissä jonkinlainen ele mikä saa koiran nuuskimaan maata? Jos ei, niin silloinhan tuo ei tosiaan ole minkäänlainen rauhoittava signaali sinulta, vaan saat koiran tekemään sitä itseään rauhoittavaa asiaa= maan nuuskimista, mikä on rauhoittavaa siksi että se on alistava/väistävä ele ja siksi että siinä koira keskittyy niihin hajuihin, ei hermostuttavaan kohteeseen.
Mutta siis kerro, jos on sellainen rauhoittava ele, mikä saa koiran nuuskimaan maata.

On mielenkiintoista, että ajatus koirien kanssa kommunikoimisesta rauhoittavien signaalien avulla herättää näinkin kovaa vastustusta ja kritiikkiä ja miten vähän sitä käytetään, kun taas mm. koiran selättäminen, muriseminen, huulesta nipistely jne. ovat hyvinkin yleisesti käytössä olevia eleitä. Niitä käytettäessä kyllä argumentoidaan "koira ymmärtää vain koiran kieltä" jne., mutta kommunikoiminen rauhoittavilla eleillä onkin sitten jo hepreaa-Nessie

Mä en ainakaan itse ole sen kummemmin vastustanut näiden käyttöä, olen vain todennut ja kertonut ja loogisesti päätellyt asioita, miksi jokaiselle koiralle ehkä ei toimikaan nämä, vaikka kuinka olisikin koiran kieltä, kun koira voi tulkita ne eri tavalla.
Enkä ole kyllä kummemminkaan nähnyt myöskään muilta vastustusta, kritiikkiä kylläkin.

Joillekin (en puhu kenestäkään tässä keskustelussa esintyneestä, koska en edes muista ketkä tässä keskusteli) on vain mahdoton ymmärtää myös ne negatiiviset/dominoivat eleet (murina, pureminen, ilman näykkiminen, uhkaavat katseet jne), ettei niiden käyttö, mitenkään tyrmää rauhoittavia eleitä ja toisinpäin.

Minä käytän vain ja ainoastaan aroille koirille rauhoittavia eleitä. En lähesty niitä, en katso niitä, mieluiten olen vielä sivuttain. Teen itseni mahdollisimman neutraaliksi, en-uhkaavaksi.

Mä olen todennut että teen koirista enemmän herkkiä, jos rauhoittelen niitä (/ ehkä niiden mielestä jopa itseäni) niiden mielestä pelottavissa tilanteissa.

Esimerkiksi tuo tekstipätkä, jossa rauhoittavat eleet rinnastetaan sijaistoiminnoiksi. Minä aloin pohtia, etteivätkö sijaistoiminnot sitten voisi rauhoittaa? Riippuen tietenkin eleestä, mutta esimerkiksi: vaikka koira ei tiedostaisi haukottelevansa, eikö haukotteleminen silti voi rauhoittaa koiraa?-Nessie

Haukoittelu on lähestulkoon aina tarkoitus koiralle rauhoitella toista osapuolta, ei itseään.
Ihminen huutaa=> koira haukottelee
Toinen koira murisee=> toinen koira haukottelee
Näin koira näyttää että mieluummin väistää, ja yrittää rauhoittaa kiristyneen tunnelman.

Sijaistoiminnon koira ottaa kun se ei tiedä mitä tehdä ja/tai on hermostunut kovasti jostain asiasta. Haukottelu voi olla sijaistoiminto, koira voi oikeastaan tehdä mitä tahansa sijaistoimintona, mutta se ei minusta ole koiraa itseään rauhoittava asia (tosin en ole ihan perehtynyt täysin sijaistoimintoihin) vaan koira yrittää viestiä tukalaa oloa/hermostuneisuuttaan.
Tosin ilmeisesti myös yrittää rauhoittaa itseään, mutta minä en ainakaan ole törmännyt vielä koiraan jonka sijaistoiminto olisi koiran rauhoittanut, vaan sen syyn poistaminen siellä takana :D

http://minskipinski.blogspot.com/
05.08.2011 06.45
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki

Mä olen huomannut sijaistoiminnoista sen, että ne ei ainakaan rauhoita muita läsnäolevia koiria. Päinvastoin, usein yksi sijaistoimiva koira saa muutkin hermostumaan tai ihmettelemään (ja sitä kautta myös sijaistoimimaan).

Mä en halua millään tavalla kieltää ns. rauhoittavien signaalien olemassaoloa, tietysti koirilla on konfliktia vähentäviä signaaleja, jotka tähtäävät juuri siihen että muilta tuleva uhka vähenisi tai sitä ei alunperinkään ilmenisi (pään kääntäminen pois jne.). Tekeekö koira näitä kovinkaan tietoisesti miettien rauhoittavansa toista osapuolta? Ken tietää. Mutta nämä ns. rauhoittavat signaalit ovat vain pieni osa koirien elekielestä ja ne pitäisi osata asettaa mittasuhteisiin. Niiden lisäksi on karkoittavia signaaleja, yhdessäoloon tähtääviä signaaleja, pelosta tai kiihtymyksestä kertovia signaaleja, välttelevää käytöstä, keskeytyssignaaleja... Milloin kaikista eri signaalimuodoista kirjoitetaan oma kirja? :D

Barbara Handelmanin vastikään suomennettu teos koirien kielestä ja käyttäytymisestä on muuten todella lukemisen arvoinen, jos haluaa tutustua koirien erimuotoisiin signaaleihin. Myös rauhoittavat sellaiset on käyty läpi.

Muokattu viimeksi: 05.08.11 06.47
http://jillan.blogspot.com
05.08.2011 18.02

Elikkäs siis. :)

Tuossa roskisesimerkissä kerroin kokonaan toisesta tavasta käyttää rauhoittavia eleitä koiran koulutuksessa apuna. Ei siis aina pelkästään niin, että itse "puhun koiraa" ja haukoittelen, maiskuttelen yms., vaan myös niin, että pyydän koiraa rauhoittelemaan itse itseään. Meillä vihje (=aloitusmerkki, käsky, miksi tätä nyt haluaa nimetä :D) tuolle maan nuuskimiselle on ihan simppelisti joko sana "etsi" tai sormella maan osoittaminen. Vihjeellä muistutan, että esimerkiksi ohitustilanteessa on parempi tapa mennä pelottavan jutun ohi kuono maassa, kuin räksyttää keuhkonsa pihalle. Eikä pointti muuten ole siinä, että koira keskittyisi hajuihin tai vastaavaa. Rauhoittelunuuskiminen on erilaista, niin kuin varmaan olet oman koirasi käytöksestä huomannut.:)

Selittäisitkö mikä tässä nyt siis feilaa? Ei, tämä ei ole rauhoittava ele minulta. Mutta silti se on rauhoittavien eleiden käyttöä koiran koulutuksessa, mistä siis tässä keskustelussa kai oli tarkoitus puhua. ;)

Tuo hämmästely siitä, ettei rauhoittavien eleiden käyttö ole yhtä "pinnalla" kuin alistavien, ja että rauhoittavat saavat niinkin paljon kritiikkiä osakseen, koski ihan yleisesti kaikkea keskustelua koiramaailmassa, ei pelkästään tätä kyseistä foorumia. Eikä siinä ollut mitään henkilökohtaista Mindiä, eikä ketään muutakaan kohtaan. :)

Ja rauhoittavt eleet vs. sijaistoiminnot: Niin, ehkä se ongelma näiden rinnastamisessa on juuri se aikaisemminkin puhuttu, että mikä ele missäkin tilanteessa on sijaistoimintoa ja mikä koiraa, itseään tai muita koiria, rauhoittavaa. (Haukottelua muuten kyllä käytetään myös ihan oman karvapään viilentämiseen, ei vain toisten. ;) Esimerkkinä: koira huomaa, että ollaan lähdössä lenkille. Se istuu oven pielessä eikä meinaa pysyä housuissaan, kun tietää että kohta lähdetään. Silloin, kas kummaa, koira haukottelee. Ei rauhoitellakseen omistajaa tai muita koiria, vaan ihan vain itseään. :) )

Tosin ilmeisesti myös yrittää rauhoittaa itseään, mutta minä en ainakaan ole törmännyt vielä koiraan jonka sijaistoiminto olisi koiran rauhoittanut, vaan sen syyn poistaminen siellä takana :D -Mindi

Öö, totta kai se syyn poistaminen ratkaisee ongelman lopullisesti. :D Sijaistoiminnothan onkin enemmän sellainen coping-keino, ainakin minun ymmärtääkseni. Niiden avulla pärjää tiettyyn pisteeseen asti.

Mä en halua millään tavalla kieltää ns. rauhoittavien signaalien olemassaoloa, tietysti koirilla on konfliktia vähentäviä signaaleja, jotka tähtäävät juuri siihen että muilta tuleva uhka vähenisi tai sitä ei alunperinkään ilmenisi (pään kääntäminen pois jne.). Tekeekö koira näitä kovinkaan tietoisesti miettien rauhoittavansa toista osapuolta? -Jilla

Minä väitän, että jos koiran rauhoittavia eleitä vahvistaa (esim. naksuttelee ja palkaa maan nuuskimisesta, pään kääntämisestä jne.) koira tulee itsekin niistä tietoisemmaksi ja oppii ottamaan niitä useammin käyttöön. Siihen en ota kantaa ajatteleeko koira varsinaisesti niillä rauhoittelevansa muitakin kuin itseään. Olen kuitenkin nähnyt monien itsevarmojen aikuisten koirien esimerkiksi lipovan kirsuaan, jos läsnä on ollut vaikkapa arka pentu. Kyllähän se vaikuttaisi, että aikuinen haluaa pienemmälle kertoa, ettei ole mitään hätää. Tuskin se mitään konfliktia yrittää ehkäistä tai itseään rauhoitella.

Kiitokset kirjavinkistä, pitääpäs koittaa saada tuo teos käsiin. :) On ihan totta, ettei saa tuudittautua vain yhteen osa-alueeseen koirien kielestä. Vähän niin kuin opettelisi ihan vieraasta puhekielestä, vaikkapa jostain mandariinikiinasta, vain ystävälliset fraasit. :D Mites sitten kommunikoidaan, kun tuleekin riitatilanteita, tai jos joutuukin asioimaan jollain virastokielellä tai...? Mutta toisaalta, ehkä niiden ystävällisten fraasien, kuten rauhoittavien signaaleiden, osaamisella pääsee vähän pitemmälle kuin esimerkiksi opettelemalla kaikki kyseisen kielen kirosanat ja loukkaukset... ;)

05.08.2011 19.53
021427216_r
Viestejä: 31

Mielestäni koirien "rauhoittavat signaalit" ovat vain ns. selviytymis tapa; pennuthan käyttää näitä usein. Koirahan tavallaan yrittää pelastaa itsensä vaivaavasta/uhkaavasta tilanteesta.

Joten "rauhoittava signaali" on toisinsanoen yliampuva nimitys.

Huom; oma mielipide, ei ole tarkoitus loukata ketään. :)

*Bang* Ammuit nuolen mun sydämmeen.
05.08.2011 20.46
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

Mutta toisaalta, ehkä niiden ystävällisten fraasien, kuten rauhoittavien signaaleiden, osaamisella pääsee vähän pitemmälle kuin esimerkiksi opettelemalla kaikki kyseisen kielen kirosanat ja loukkaukset... ;)-Meika

Ja rauhoittelevat ovat nimenomaan niitä rauhoittelevia (mielestäni). Leikkieleisiin/leikkiinkutsumiseen/innostumiseen jne. on sitten omat eleensä, joihin minusta rauhoittavat eleet eivät ollenkaan kuulu, vaikka nekin ovat positiivisia koiran mielestä.

Kun käytetään näitä signaalija, pitää ihan vain ottaa huomioon:
1) koira persoonana
2) tilanne

Rauhoittavat eleet voivat muuttua pennun ja itsevarman aikuisen koiran kesken rauhan merkeiksi, kun hermostuneen ja peloissaan olevan koiran ja roskiksen välillä ne voivat muuttua sijaistoiminnoiksi.

http://minskipinski.blogspot.com/
06.08.2011 04.02
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki
Nessie kirjoitti:
Ja rauhoittavt eleet vs. sijaistoiminnot: Niin, ehkä se ongelma näiden rinnastamisessa on juuri se aikaisemminkin puhuttu, että mikä ele missäkin tilanteessa on sijaistoimintoa ja mikä koiraa, itseään tai muita koiria, rauhoittavaa. (Haukottelua muuten kyllä käytetään myös ihan oman karvapään viilentämiseen, ei vain toisten. ;) Esimerkkinä: koira huomaa, että ollaan lähdössä lenkille. Se istuu oven pielessä eikä meinaa pysyä housuissaan, kun tietää että kohta lähdetään. Silloin, kas kummaa, koira haukottelee. Ei rauhoitellakseen omistajaa tai muita koiria, vaan ihan vain itseään. :)

Lause "Haukottelua muuten kyllä käytetään myös ihan oman karvapään viilentämiseen, ei vain toisten" osuu aivan naulan kantaan, mutta kylläkin vain fysiologisesti, ei psykologisella tasolla. Haukottelun tehtävä on viedä viileää ilmaa nieluun, jossa se viilentää kaulavaltimoita ja sitä kautta aivoihin menevää verta. Haukottelu siis tosiaan viilentää aivoja, ihan konkreettisesti.

Tämä väitteesi on mielestäni juuri se esimerkki, johon Mujunen tuossa tekstissään ottaa kantaa. Termi rauhoittava signaali on tässä yhteydessä täysin yliampuva: se viittaisi tietoisesti ja harkitusti tehtyihin toimiin oman kiihtymyksen alentamiseksi. Pidän aika epätodennäköisenä että koira pystyisi tämäntasoiseen tietoiseen harkintaan ja järkeistettyyn toimintaan, kun harva ihminenkään pystyy. Itse itsensä tietoinen rauhoittelu on hippien propagandaa. :D

Miksi koira myöskään rauhoittelisi itseään visuaalisella elekielellä, kun se ei pysty näkemään itseään tilanteessa (saati asettumaan toisen asemaan ymmärtäen, miten toiset yksilöt voisivat sen nähdä)? Rauhoittavat signaalit ovat osa koiraeläinten kommunikaatiota, ja kommunikaatio vaatii aina kaksi osapuolta: signaalin lähettäjän ja sen vastaanottajan. Signaalien lähettäminen itselleen on yksilöltä evolutiivisesti ja biologisesti typerää ja eläimiltä myös epätodennäköistä. Juuri tässä mun mielestä rauhoittava signaali -termi menee mönkään ja kaikki viittaa enemmänkin siihen, että kyseessä on sijaistoiminta. Toki ajatus kaiken takana on ihan oikea siinä mielessä, että mm. tämä haukoittelu eleenä kertoo sisäisestä ristiriidasta ja pyrkii helpottamaan sitä - ja onkin siksi nimeltään sijaistoiminto.

Mä tuossa ensimmäisessä tekstissäni juuri mainitsin haukotteluesimerkin omista koiristani todeten, että kyseessä on lähestulkoon varmasti sijaistoiminto. Sen häivyttäminen koira käytöksestä sammuttamalla ja/tai rankaisemalla osoittautui juuri siksi niin vaikeaksi, ettei koira tiedostanut tekemisiään (haukotteluaan). Se ei siis voinut kyetä ymmärtämään, mistä tilanteessa oikein rangaistaan.
Nessie kirjoitti:
Minä väitän, että jos koiran rauhoittavia eleitä vahvistaa (esim. naksuttelee ja palkaa maan nuuskimisesta, pään kääntämisestä jne.) koira tulee itsekin niistä tietoisemmaksi ja oppii ottamaan niitä useammin käyttöön. Siihen en ota kantaa ajatteleeko koira varsinaisesti niillä rauhoittelevansa muitakin kuin itseään.

Juuri yllämainituista syistä voisin melkeinpä sanoa, että itseään koira ei ainakaan rauhoittele/kykene rauhoittelemaan. Toisia yksilöitä? Ehkä, mutta kuinka tietoisesti?

Kyllä, koiran pystyy opettamaan elehtimään enemmän ja asiaan pätee ihan samat ehdollistumisen lait kuin muuhunkin opittuun: se käytös lisääntyy mitä vahvistetaan. Eivät nämä opitut eleet ole silti yhtään sen todennäköisemmin rauhoittelevia signaaleja kuin muutkaan - ne voivat yhtä hyvin olla koiralle vain ehdollistettuja temppuja kuin oikeaa kommunikaatiota siinä missä muutkin eleet. Oppiihan koira (pentu) joka tapauksessa suuren osan eleistä ehdollistumalla - toisilta koirilta, joten miksei ihmiseltäkin. Niiden yleistäminen ja soveltaminen käytäntöön onkin sitten eri asia.

Kaikki eleet voivat tarkoittaa eri asioita lähettäjästä, vastaanottajasta, tilanteesta, ajasta, paikasta, edeltävistä ja seuraavista eleistä jne. riippuen. En usko, että ihminen ainakaan ihan heti yksilö- tai lajitasolla oppii niin hyväksi koirankielen tulkitsijaksi, että kukaan tietäisi mitä mikin ele milloinkin tarkoittaa. Ei sitä aina tiedä edes toiset koirat! Koirilla on kommunikaatio-ongelmia yllättävänkin usein. Siksi on mun mielestä hassua, jos ihminen käskee koiraa elehtimään tietyllä tavalla sen esimerkiksi kohdatessa tai ohittaessa toista koiraa, koska ihminen on tilanteessa kuitenkin todennäköisesti se huonoimman koirankielentaidon omaava yksilö. Harvalle se on äidinkieli siinä missä koirille.

Tuossa vinkkaamassani kirjassa on kyllä juhlavasti selitetty elekielen monimutkaisuutta ja -muotoisuutta. Samalla on otettu esiin myös eleyhdistelmien merkitystä ja sitä, kuinka koirienkin kieleen vaikuttavat rakenteet: edeltävät ja seuraavat signaalit muuttavat sanotun (elehdityn) merkitystä.

Nessie kirjoitti:
Olen kuitenkin nähnyt monien itsevarmojen aikuisten koirien esimerkiksi lipovan kirsuaan, jos läsnä on ollut vaikkapa arka pentu. Kyllähän se vaikuttaisi, että aikuinen haluaa pienemmälle kertoa, ettei ole mitään hätää. Tuskin se mitään konfliktia yrittää ehkäistä tai itseään rauhoitella.

Tämä voisi olla yksi niitä harvoja esimerkkejä, joissa termi "rauhoittava" (niin kuin se suomen kielessä ymmärretään) voisi olla korrekti ilmaus.

Muokattu viimeksi: 06.08.11 04.13
http://jillan.blogspot.com
06.08.2011 12.31
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki
Popitan Jillaa tässä asiassa niin paljon! :D
http://minskipinski.blogspot.com/
06.08.2011 18.40
Jillan mielestä siis rauhoittavat signaalit=toisten koirien kanssa kommunikointia. Itsensä rauhoittelu samoilla eleillä=sijaistoimintoa?
07.08.2011 02.15
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki
Nessie kirjoitti:
Jillan mielestä siis rauhoittavat signaalit=toisten koirien kanssa kommunikointia.

Kyllä, koirien ja ihmisten.

Nessie kirjoitti:
Itsensä rauhoittelu samoilla eleillä=sijaistoimintoa?

Ei, koira ei rauhoittele itseään tai elehdi. Sijaistoimiessa jokin sisäinen ristiriita- tai jännitystilanne (hermopaine) aiheuttaa täysin tilanteeseen sopimattoman reaktion, jota eläin ei tiedosta tekevänsä eikä sille ole mitään järkevää syytä. Useimmat sijaistoiminnoista ovat normaaleja, arkisia asioita tehtynä aivan väärässä tilanteessa (itsensä rapsuttaminen tai nuoleminen ilman että kutittaa, haukottelu vaikka ei väsytä, ihmisillä kynsien pureskelu vaikka ei ole nälkä, linnuilla nukkuminen uhkaavassa tilanteessa, jähmettyminen silloin kun pitäisi taistella tai paeta...). Osa niistä voi ihan sattumalta olla samoja kuin mitä kommunikoidessa yleensä käytetään (koirilla haukottelu, vinkuminen, pään kääntö, merkkailu...) käytettynä väärässä yhteydessä. Sijaistoiminto ei kuitenkaan tähtää kommunikaatioon, sen merkitys ei ole antaa informaatiota sinänsä (esim. lajitovereille). Ihmiselle koiran sijaiskäyttäytyminen tietysti antaa tiedon, että koiralla on sisäinen ristiriita, ja sijaistoiminnan saa loppumaan kun tämä ristiriita/jännitys poistuu/poistetaan.

Musta on hassua ja tyhmää, että sijaistoiminnit ja rauhoittavat signaalit niputetaan useassa yhteydessä yhteen, vaikka niillä on hyvin vähän kosketuspintaa toisiinsa. Vaikkapa koiran kämpän tuhoaminen yksinollessa on sijaistoiminto, jossa koira purkaa sisäistä hermopainettaan ilman, että se haluaa signaloida kenellekään yhtään mitään. Se ei tee sitä tarkoituksella miettien, että paha olo helpottaa kun pureskelee sohvatyynyä, se vain reagoi, tiedostamattaan. Toki ajan ja toistojen kanssa mukaan voi tulla ehdollistuminen: koira huomaa pahan olon helpottavan kun asioita pureskelee joten koira alkaa tehdä sitä useammin ja tiedostaa asiaa enemmän.

http://jillan.blogspot.com
09.08.2011 23.19

Hmm...

Mulla on kyllä sellainen käsitys, että ainakin jotkut rauhoittavista eleistä rauhoittavat koiraa myös "sisältä päin". Esimerkiksi tuo maan nuuskiminen. Näin opetti pätevä koiraterapeutti, jonka toko-, ohitus-, yms. kursseilla ollaan käyty. Tuohon sijaistoimintokäsitteeseen en ota enää enempää kantaa, koska kuten Jilla mainitsi, se ei kuulu tähän asiayhteyteen.

Mutta siltä varalta, että olen ymmärtänyt jotain pahasti pieleen noissa rauhoittavissa signaaleissa ja niiden käytössä, keskustelen aiheesta lisää ammattilaisten kanssa ja otan muutenkin lisäselkoa. Palaan sitten uudestaan vänkäämään tai tunnustamaan tappioni. ;)

Jilla kirjoitti:
Toki ajan ja toistojen kanssa mukaan voi tulla ehdollistuminen: koira huomaa pahan olon helpottavan kun asioita pureskelee joten koira alkaa tehdä sitä useammin ja tiedostaa asiaa enemmän.

Niin, juuri tähän minä pyrin kun naksuttelen Nessin maannuuskimista silloin kun se tekee sitä rauhoitellakseen. Jotta se tulisi siitä tietoisemmaksi ja turvautuisi siihen useammin. Siitä on tehty ns. temppukin. Ja ainakin Nessiä tämä rauhoittaa. Aloin vain nyt kyseenalaistamaan, onko syy jossain muussa kuin siinä, että ele sinänsä koiraa rauhoittaisi... Mikä on syytä ja mikä seurausta.

13.09.2011 21.12

Elikkäpäs sellainen näkemyshän tosiaan on, että rauhoittavat signaalit ovat sellaisia eleitä, joilla koira ensi sijaisesti rauhoittaa itseään. Itsevarmat ja älykkäät koirat tosin voivat käyttää näitä eleitä myös toisten rauhoitteluun. Rauhoittavat signaalit ovat toisille koirille ystävällisiä, ei uhkaavia eleitä

Minä henkilökohtaisesti vannon rauhoittavien signaaleiden nimeen, koska olen monet kerrat nähnyt niiden vaikutuksen käytännössä. Oikein käytettyinä ne ovat korvaamaton apu niin arkojen, innokkaiden, hyökkäävien, kuin kaikkien muidenkin koirien koulutuksessa.

Helposti havaittavia ja koulutuksessa hyödynnettäviä rauhoittavia signaaleita ovat mm. maan nuuskiminen, nenän pesu ja pään kääntäminen. Näitä vahvistamalla koiran saa rauhoittumaan tilanteissa, joissa se tuppaa syystä tai toisesta jännittymään ja hermostumaan. Mitä enemmän rauhoittavia eleitä vahvistaa, sitä herkemmin koira niihin turvautuu.

Tässä keskustelussa on jo useampaan otteeseen mainittu henkilö nimeltä Turid Rugaas. Häntä voitaneen pitää rauhoittavien signaaleiden "äitinä", sillä hän on ensimmäisenä niitä tutkinut ja menestyksekkäästi koirien koulutuksessa hyödyntänyt. Suosittelen lukemaan hänen kirjoittamansa kirjan "Ruhoittavat signaalit".

Eli en ollut ymmärtänyt asioita pieleen, mikä olisi toki ollut mahdollista sekin. :) Näkemyserojahan tässä asiassa on, mutta itse en rauhoittavien signaaleiden merkitystä voi väheksyä nähtyäni miten ne omassani sekä muissa koirissa vaikuttavat.

14.09.2011 03.30
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki

^ Mä haluaisin tietää, keihin "asiantuntijoihin" viittaat, ja kenen näkemys tuo ylläoleva on. Ainakaan se ei ole Turid Rugaasin itsensä.

Pikaluin tuossa nopeasti Rugaasin nettiartikkeleja ja tuota Rauhoittavat signaalit -kirjaa, enkä löydä ainakaan näin nopealla selailulla yhtään viittausta siihen, että rauhoittavien signaalien tehtävä olisi rauhoitella signaalien antajaa itseään. Kyseessä on kirjan mukaan koirien versio susien cutoff-signaaleille, eli aggressiota pysäyttäville ja estäville signaaleille. Ja - toistaen asian taas kerran - ne on tarkoitettu kommunikaatioksi eläinten välillä, ei eläimelle itselleen, karkoittavien ja uhkaavien signaalien vastakohdaksi.

"For species who live in packs it´s important to be able to communicate with its own kind. --"

"Dogs use this
communication system towards us humans, simply because it´s the language they know and think everyone understands."

"Threatening signals -- will always cause the dog to use a calming signal. -- In most cases, this signal will make the other dog calm down."

http://www.canis.no/rugaas/onearticle.php?artid=1

http://jillan.blogspot.com
14.09.2011 21.11
Jilla kirjoitti:

^ Mä haluaisin tietää, keihin "asiantuntijoihin" viittaat, ja kenen näkemys tuo ylläoleva on. Ainakaan se ei ole Turid Rugaasin itsensä.

Pikaluin tuossa nopeasti Rugaasin nettiartikkeleja ja tuota Rauhoittavat signaalit -kirjaa, enkä löydä ainakaan näin nopealla selailulla yhtään viittausta siihen, että rauhoittavien signaalien tehtävä olisi rauhoitella signaalien antajaa itseään. Kyseessä on kirjan mukaan koirien versio susien cutoff-signaaleille, eli aggressiota pysäyttäville ja estäville signaaleille. Ja - toistaen asian taas kerran - ne on tarkoitettu kommunikaatioksi eläinten välillä, ei eläimelle itselleen, karkoittavien ja uhkaavien signaalien vastakohdaksi.

"For species who live in packs it´s important to be able to communicate with its own kind. --"

"Dogs use this
communication system towards us humans, simply because it´s the language they know and think everyone understands."

"Threatening signals -- will always cause the dog to use a calming signal. -- In most cases, this signal will make the other dog calm down."

http://www.canis.no/rugaas/onearticle.php?artid=1

Vahvasti tähän asiantuntijaan omat näkemyksenikin pohjaavat. Juuri hän on minut perehdyttänyt rauhoittavien signaaleiden koulutuskäyttöön ja Rugaasin kirjaa suositellut.

Rugaasista puheen ollen, koko Rauhoittavat signaalit -kirjahan alkaa kertomuksella koirasta, joka saatiin aggressiivisesta rauhalliseksi, itsevarmaksi koiraksi rauhoittavien signaaleiden vahvistamisella. Kyseistä koiraa ja sen kommunikointia muiden lauman koirien kanssa tarkkaillessaan Rugaas käsittääkseni alunperin koko signaaleiden olemassaolon huomasi. Kyllä, koirat käyttävät niitä viestimiseen, ja aika pitkälti Rugaas tästä käyttötarkoituksesta kirjassaan puhuuki. Mutta ainakin kirjan sivujen 12-13 kappaleessa "Ennaltaehkäisy" mainitaan myös, että "Koirat käyttävät signaaleja itsensä rauhoittamiseen silloin, kun ne kokevat olonsa stressaantuneiksi tai epämiellyttäviksi. Kun koira istuu oven vieressä ja villiintyy lenkille lähdön vuoksi, stressiä laukaistakseen se usein haukottelee samalla."

Tuo "ensisijaisesti itsensä rauhoittamiseen" tulee mm. tuon "minun koiraterapeuttini" koiran elekieliluennosta. Olet oikeassa, ettei se selkeästi Rugaasin kirjassa painotu, mutta on kuitenkin läsnä koko ajan. Onhan se tavallaan itsestäänselvyyskin, että sitä mukaan kun koira oppii paremmin käyttämään oman kielensä ystävällisiä ilmaisuja=rauhoittavia signaaleita, joutuu se harvemmin konflititilanteisiin. Rauhoittavat signaalit antavat sille terveelliset työkalut käsitellä stressaavia ja hankalia asioita. Eikä niillä ole mitään tekemistä sijaistoimintojen kanssa, usko minua. ;)

Näiden teoriapläjäysten lisäksi, olen tosiaan nähnyt ja kokenut käytännössä rauhoittavien signaaleiden vaikutuksen koiran olemukseen, niin omassa, kuin toistenkin koirissa. Vaikuttavimpana ja tuoreimpana mielessä kenties yhdellä Koiraamon luentosarjalla nähtynä, miten erittäin haukkuherkkä ja innostunut, melkein jopa hysteerinen nuori pieni narttukoira tasoittui about viidessä minuutissa, kun sen tarjoamia rauhoittavia signaaleita vahvistettiin.

Mietin muuten sitä kun kerroit, että Jillalla on/oli ikävä tapa haukotella kovaäänisesti rapussa. Tapahtuiko tätä meno- vai tulomatkalla ulos/ulkoa vai aina ja joka kerta vai...? Voisiko olla mahdollista, että se olisi haukoittelulla (=joissain tilanteissa rauhoittava ele) tasoitellut omaa innostustaan ja kiihymystään, jota esim. lenkille lähtö aiheutti?

Suosittelen lukemaan Rugaasin kirjan ihan kokonaan, se antaa paljon hyviä näkemyksiä. ;) Eikä rauhoittavien signaaleiden vahvistamisesta ja käytön opettamisesta ainakaan mitään huonoa koiralle seuraa, kannattaa kokeilla.

Muokattu viimeksi: 14.09.11 21.20
15.09.2011 02.12
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki
Nessie kirjoitti:
Rugaasista puheen ollen, koko Rauhoittavat signaalit -kirjahan alkaa kertomuksella koirasta, joka saatiin aggressiivisesta rauhalliseksi, itsevarmaksi koiraksi rauhoittavien signaaleiden vahvistamisella.

Tarinassahan kirjailijan toiset koirat opettavat Veslan ensin puhumaan koiraa, mikä saa koko koiran muuttumaan (ilmeisesti se ei ole aiemmin oppinut kommunikoimaan, tai sitä ei ole "kuunneltu"). Tämän jälkeen Rugaas itse alkoi vahvistaa kaikkia koiran käyttämiä eleitä ja kohteliasta käytöstä ylipäänsä.

Tämähän on juuri ihan vain aiemmin mainittua vahvistamista. Jos vahvistaa kohteliasta käytöstä, saa kohteliasta käytöstä.

Nessie kirjoitti:
Mutta ainakin kirjan sivujen 12-13 kappaleessa "Ennaltaehkäisy" mainitaan myös, että "Koirat käyttävät signaaleja itsensä rauhoittamiseen silloin, kun ne kokevat olonsa stressaantuneiksi tai epämiellyttäviksi. Kun koira istuu oven vieressä ja villiintyy lenkille lähdön vuoksi, stressiä laukaistakseen se usein haukottelee samalla."

Rugaas toteaa myös kirjan lopussa:
"Useita rauhoittavia signaaleja voitaisiin yhtä hyvin kutsua jollain toisella nimellä, kuten korvaava toiminta, sijaistoiminta yms. Haluamme kuitenkin kutsua niitä nimenomaan rauhoittaviksi signaaleiksi, koska niillä on rauhoittava vaikutus."

Tämä on kirjailijan itsensä preferenssi käyttää termiä "rauhoittava signaali" sekä kommunikaatioeleistä että sijaistoiminnasta. Itse yritän (ja samaa yrittää ilmeisesti Mujunen) ottaa kantaa vain termin oikeaan käyttöön objektiiviselta ja tieteelliseltä pohjalta. Mun mielestä sillä on alkutilanteen, lopputuloksen, koiran psyyken (ja toiminnan motivaation) sekä ihmisen toiminnan kannalta merkitystä, osoittaako koira täysin sattumanvaraista sijaiskäyttäytymistä vai onko sen tarkoitus kommunikoida toisen yksilön kanssa.

Rugaasin mielestä tämä tiedostomaton toiminta ja sillä aikaansaatu tahaton "rauhoittumisen" illuusio (koira näyttää tekevän jotain muuta l. sijaistoimii -> ihminen ajattelee koiran rauhoittuvan/rauhoittelevan) niputtuu ilmeisesti ainakin joltain osin yhteen tietoisen, aggressiota vähentävän elehdinnän kanssa.

Nessie kirjoitti:
Onhan se tavallaan itsestäänselvyyskin, että sitä mukaan kun koira oppii paremmin käyttämään oman kielensä ystävällisiä ilmaisuja=rauhoittavia signaaleita, joutuu se harvemmin konflititilanteisiin. Rauhoittavat signaalit antavat sille terveelliset työkalut käsitellä stressaavia ja hankalia asioita. Eikä niillä ole mitään tekemistä sijaistoimintojen kanssa.

Aivan totta. Koira joutuu vähemmän konfliktitilanteisiin ympäristönsä (lähinnä lajitovereidensa) kanssa jos sillä on hyvä ja monipuolinen kommunikointitaito. Tämähän on totta jo ihmismaailmasta: charmantti puhuja joutuu vähemmän vaikeuksiin, tai jos joutuukin, osaa puhua itsensä niistä ulos.

Mutta tämä tapahtuu vain, jos lajitoverit (ja ihmiset) osaavat lukea koiraa ts. ovat itse oppineet lukemaan koirien kieltä. Kaikki eivät (puutteellisesta sosiaalistamisesta tai mistä ikinä johtuen) sitä osaa, jolloin hyväkään kommunikoiminen ei välttämättä auta.

Tämä taas ei tosiaan mitenkään liity sijaistoimintoihin. Sijaistoimintaa aiheuttavissa tilanteissa hyvä kommunikointitaito ei auta. Monipuolisen elerepertuaation omaava koira voi toki sijaistoimiakin useilla eri tavoilla, mutta se ei vaikuta syyhyn tai lopputulokseen millään lailla.

Sijaistoimintoja aiheuttaviin tilanteisiin koira voi toki siedättyä, jolloin se "oppii" käsittelemään stressaavia asioita (aiemmin sijaiskäytöksen aiheuttaneet ärsykkeet useasti vaimeana toistuessaan eivät enää vähän ajan päästä aiheuta sijaiskäytöstä). Tai omistaja voi poistaa(/välttää) ristiriitoja aiheuttavia tilanteita, jolloin sijaistoimintoja esiintyy harvemmin. Tai koiran voi vastaehdollistaa aiemmin pelkoa/jännitystä aiheuttaneeseen asiaan, jolloin se oppii pitämään tilanteesta jännittämisen sijaan. Tai sille voi opettaa korvaavan käytöksen tapahtuvaksi stressaavalla hetkellä, jolloin koira "unohtaa" jännittää keskittyessään tekemään jotain muuta.

Kaikkia näitä käytetään esim. opetettaessa koiraa ohittamaan toisia koiria kauniisti. Sehän on stressaava ja sekä erilaisia eleitä että sijaistoimintoja esiin nostava tilanne.

Nessie kirjoitti:
Näiden teoriapläjäysten lisäksi, olen tosiaan nähnyt ja kokenut käytännössä rauhoittavien signaaleiden vaikutuksen koiran olemukseen, niin omassa, kuin toistenkin koirissa. Vaikuttavimpana ja tuoreimpana mielessä kenties yhdellä Koiraamon luentosarjalla nähtynä, miten erittäin haukkuherkkä ja innostunut, melkein jopa hysteerinen nuori pieni narttukoira tasoittui about viidessä minuutissa, kun sen tarjoamia rauhoittavia signaaleita vahvistettiin.

Toistan ehkä itseäni: sitä saa mitä vahvistaa. Jos vahvistetaan rauhallista käytöstä, saadaan rauhallista käytöstä. Rauhoittavilla signaaleilla tai edes opetettavalla asialla ei välttämättä ole mitään väliä. Hysteeristä koiraa voi alkaa opettaa vaikka istumaan, kohdentamaan tai pitämään noutokapulaa. Mikä tahansa hyvin toteutettu harjoitus saa koiran keskittymään ja rauhoittumaan. Eleet ovat siitä helppoja vahvistettavia, että niitä näkyy usein ja siksi vahvistetiheys pysyy korkeana ja harjoitus helppona.

Tärkeää on myös, että vahvistettava käytös on ristiriidassa aiemman käytöksen kanssa. Koiran on aika vaikea yhtä aikaa säheltää ympäriinsä ja kohdentaa riittävällä tarkkuudella, tai haukkua ja syödä namipaloja. Uusi käytös ajaa vanhan yli tehdessään sen mahdottomaksi.

Ihan varmasti koira alkaa myös käyttää eleitä enemmän, jos niitä vahvistetaan. Alkaahan koira pupuistumaankin enemmän, jos sitä vahvistetaan.

Nessie kirjoitti:
Mietin muuten sitä kun kerroit, että Jillalla on/oli ikävä tapa haukotella kovaäänisesti rapussa. Tapahtuiko tätä meno- vai tulomatkalla ulos/ulkoa vai aina ja joka kerta vai...? Voisiko olla mahdollista, että se olisi haukoittelulla (=joissain tilanteissa rauhoittava ele) tasoitellut omaa innostustaan ja kiihymystään, jota esim. lenkille lähtö aiheutti?

Tapa on ja pysyy edelleen, ikävä kyllä. Sitä tapahtuu ulos mennessä alkaen siitä hetkestä, kun aletaan tehdä ulosmenorutiineja (eteiseen siirtyminen, pukeminen jne.). Sisään tullessa harvemmin, tosin joskus silloinkin tietyssä (ehkä koiran mielestä hieman painostavassa) tilanteessa.

Ei, se ei tasoittele itseään. Kyseessä on se tuttu sijaiskäytös ;) jonka laukaisee juuri ulosmenotilanteen stressaavuus ja koiran innostuneisuus (jota se ei kuitenkaan saa osoittaa, eli riehua vapaasti). Tämä aiheuttaa ristiriidan (halu riehua, mutta ei voi), ja koira sijaiskäyttäytyy eli haukottelee. Haukottelu voisi toki olla myös kommunikointia mulle, mutta sitä vastaan sotii se, ettei koira itse tiedosta haukottelevansa. Se hämmentyy esimerkiksi aivan täysin hiljaa-käskystä, eikä haukottelufrekvenssiin vaikuta vahvisteet tai rankaisut. Siksi tämän käytöksen poiskitkeminen on ollut vaikeaa. Aiheuttavaa ärsykettä, eli ulosmenoa, kun ei voi koiran elämästä oikein poistaa.

Muokattu viimeksi: 15.09.11 02.19
http://jillan.blogspot.com
29.09.2011 01.53
Jilla kirjoitti:
Tarinassahan kirjailijan toiset koirat opettavat Veslan ensin puhumaan koiraa, mikä saa koko koiran muuttumaan (ilmeisesti se ei ole aiemmin oppinut kommunikoimaan, tai sitä ei ole "kuunneltu"). Tämän jälkeen Rugaas itse alkoi vahvistaa kaikkia koiran käyttämiä eleitä ja kohteliasta käytöstä ylipäänsä.

Tämähän on juuri ihan vain aiemmin mainittua vahvistamista. Jos vahvistaa kohteliasta käytöstä, saa kohteliasta käytöstä.

Niin. Mitä ristiriitaa tässä on mihinkään? :D Sama mihin itsekin pyrin rauhoittavien signaaleiden vahvistamisella, haluan saada koiran käyttämään niitä. Koska se auttaa sitä kommunikoimaan. Koska ne rauhoittavat sitä itseään. Koska se, että se oppii käyttämään niitä ja niiden avulla hallitsemaan tilanteita, kasvattaa sen itsevarmuutta, tekee siitä rauhallisemman, saa sen olemaan enemmän minun kanssani (koska sen ei tarvitse hermostua jokaisesta jännittävästä jutusta, koska se tietää paremman tavan toimia). En edelleenkään oikein näe mitä vastaan sinä tässä olet. :)

Jilla kirjoitti:
Rugaas toteaa myös kirjan lopussa:
"Useita rauhoittavia signaaleja voitaisiin yhtä hyvin kutsua jollain toisella nimellä, kuten korvaava toiminta, sijaistoiminta yms. Haluamme kuitenkin kutsua niitä nimenomaan rauhoittaviksi signaaleiksi, koska niillä on rauhoittava vaikutus."

Tämä on kirjailijan itsensä preferenssi käyttää termiä "rauhoittava signaali" sekä kommunikaatioeleistä että sijaistoiminnasta. Itse yritän (ja samaa yrittää ilmeisesti Mujunen) ottaa kantaa vain termin oikeaan käyttöön objektiiviselta ja tieteelliseltä pohjalta. Mun mielestä sillä on alkutilanteen, lopputuloksen, koiran psyyken (ja toiminnan motivaation) sekä ihmisen toiminnan kannalta merkitystä, osoittaako koira täysin sattumanvaraista sijaiskäyttäytymistä vai onko sen tarkoitus kommunikoida toisen yksilön kanssa.

Rugaasin mielestä tämä tiedostomaton toiminta ja sillä aikaansaatu tahaton "rauhoittumisen" illuusio (koira näyttää tekevän jotain muuta l. sijaistoimii -> ihminen ajattelee koiran rauhoittuvan/rauhoittelevan) niputtuu ilmeisesti ainakin joltain osin yhteen tietoisen, aggressiota vähentävän elehdinnän kanssa.

Kirjailija, joka siis myös on ensimmäinen rauhoittavien signaaleiden tutkija, näkee parhaimmaksi käyttää kyseistä termiä, miksi? Koska on havainnut sen tekevän koirista rauhallisempia, saavan ne käyttäytymään rauhallisemmin. On siis olemassa kolmaskin vaihtoehto, noiden "osoittaako koira täysin sattumanvaraista sijaiskäyttäytymistä vai onko sen tarkoitus kommunikoida toisen yksilön kanssa" lisäksi. Kolmas liittyy tuohon kommunikointiin, mutta sen tarkoitus on silti ensisijaisesti rauhoittaa koiraa itseään. Näin minä asian näen, ja ilmeisesti myös Rugaas. Kyllä, sijaistoimintojakin on, jotkut rauhoittavat signaalit kai voivat myöskin sellaisina joskus toimia. Pointti onkin juuri siinä, tiedostaako koira mitä se tekee.

Sijaistoimintoa voidaan minun mielestäni verrata siihen, miten ihmiset esimerkiksi hermostuksissaan saattavat tajuamatta asiaa lainkaan pureskella kynsiään. Hermostus ikään kuin kanavoidaan kynsien puremiseksi, mutta ei se varsinaisesti sitä poista ja rauhoita. Kun taas esimerkiksi syvään hengitteleminen yms. tietoiset suoritteet (vertaa rauhoittavat eleet) vähentävät hermostuneisuutta.

Mihin perustat tuon väitteen rauhoittumisen illuusiosta? Kyllä koirasta on mahdollista nähdä, milloin se vain touhuaa jotain kun ei parempaakaan keksi ja milloin se oikeasti rauhoittuu sitä jotain tehdessään. Varmaan joillain antureilla ja piirtureilla ja muilla lääketieteellisillä systeemeillä havaittaisiin sama.

Jilla kirjoitti:
Aivan totta. Koira joutuu vähemmän konfliktitilanteisiin ympäristönsä (lähinnä lajitovereidensa) kanssa jos sillä on hyvä ja monipuolinen kommunikointitaito. Tämähän on totta jo ihmismaailmasta: charmantti puhuja joutuu vähemmän vaikeuksiin, tai jos joutuukin, osaa puhua itsensä niistä ulos.

Mutta tämä tapahtuu vain, jos lajitoverit (ja ihmiset) osaavat lukea koiraa ts. ovat itse oppineet lukemaan koirien kieltä. Kaikki eivät (puutteellisesta sosiaalistamisesta tai mistä ikinä johtuen) sitä osaa, jolloin hyväkään kommunikoiminen ei välttämättä auta.

Tämä taas ei tosiaan mitenkään liity sijaistoimintoihin. Sijaistoimintaa aiheuttavissa tilanteissa hyvä kommunikointitaito ei auta. Monipuolisen elerepertuaation omaava koira voi toki sijaistoimiakin useilla eri tavoilla, mutta se ei vaikuta syyhyn tai lopputulokseen millään lailla.

Näihin kommentteihin ei mitään protestoitavaa. :) Joskin peräänkuulutan edelleen myös sen sisäisen rauhoittavuuden näkökulmaa.

Jilla kirjoitti:
Sijaistoimintoja aiheuttaviin tilanteisiin koira voi toki siedättyä, jolloin se "oppii" käsittelemään stressaavia asioita (aiemmin sijaiskäytöksen aiheuttaneet ärsykkeet useasti vaimeana toistuessaan eivät enää vähän ajan päästä aiheuta sijaiskäytöstä). Tai omistaja voi poistaa(/välttää) ristiriitoja aiheuttavia tilanteita, jolloin sijaistoimintoja esiintyy harvemmin. Tai koiran voi vastaehdollistaa aiemmin pelkoa/jännitystä aiheuttaneeseen asiaan, jolloin se oppii pitämään tilanteesta jännittämisen sijaan. Tai sille voi opettaa korvaavan käytöksen tapahtuvaksi stressaavalla hetkellä, jolloin koira "unohtaa" jännittää keskittyessään tekemään jotain muuta.

Kaikkia näitä käytetään esim. opetettaessa koiraa ohittamaan toisia koiria kauniisti. Sehän on stressaava ja sekä erilaisia eleitä että sijaistoimintoja esiin nostava tilanne.

On monia tapoja kouluttaa koiraa. Missään vaiheessa en ole tätä ainoaksi oikeaksi keinoksi markkinoinut. Tämä on vain minun mielestäni paras tapa. Sitä vartenhan nämä keskustelut ovat, koulutuksesta jutusteluun ja omien mielipiteiden jakamiseen ja haastamiseen. :)

Minun tapani on toimia rauhoittavien eleiden kautta, ainakin suurilta osin, koska näen sen pitkällä tähtäimellä hyödyllisimmäksi, monipuolisimmaksi ja laadukkaimmaksi tavaksi. Tiedän, että tavallaan tämä minun käyttämäni metodi linkittyy tuohon "Tai sille voi opettaa korvaavan käytöksen tapahtuvaksi stressaavalla hetkellä, jolloin koira "unohtaa" jännittää keskittyessään tekemään jotain muuta". Mutta eihän se ole aivan yhdentekevää mitä tämä korvaava käytös on.

On minun mielestäni huomattavasti järkevämpää esimerkiksi siinä ohitustilanteessa opettaa koira etenemään maata nuuskien kuin vaikkapa jotain toko-liikettä suorittaen. Maan haistelussa sen lisäksi, että se rauhoittaa koiraa itseään, se (mahdollisesti) kertoo myös lähestyvälle kohteelle, että meillä on ystävälliset aikeet, ei olla uhka. Esimerkiksi katsekontaktissa ohittaminen ei mielestäni ole fiksua, koska jos toinen koira vaikkapa pääsee yllättämään omani takaa päin, mitä seuraa? Koirani säikähtää, katsekontaktimme kärsii, koira oppii, että on itse oltava koko ajan valppaana mahdollisille vaaroille. Luottamus minuun heikkenee myös, koska luultavimmin minäkin olen toisen koiran "iskua" säikähtänyt, kun olen vain tapittanut omaani silmiin. Ainakaan en ole varoittanut lähestyvästä vaarasta tai hoitanut tehtävääni suojelijana.

Jilla kirjoitti:

Toistan ehkä itseäni: sitä saa mitä vahvistaa. Jos vahvistetaan rauhallista käytöstä, saadaan rauhallista käytöstä. Rauhoittavilla signaaleilla tai edes opetettavalla asialla ei välttämättä ole mitään väliä. Hysteeristä koiraa voi alkaa opettaa vaikka istumaan, kohdentamaan tai pitämään noutokapulaa. Mikä tahansa hyvin toteutettu harjoitus saa koiran keskittymään ja rauhoittumaan. Eleet ovat siitä helppoja vahvistettavia, että niitä näkyy usein ja siksi vahvistetiheys pysyy korkeana ja harjoitus helppona.

Tärkeää on myös, että vahvistettava käytös on ristiriidassa aiemman käytöksen kanssa. Koiran on aika vaikea yhtä aikaa säheltää ympäriinsä ja kohdentaa riittävällä tarkkuudella, tai haukkua ja syödä namipaloja. Uusi käytös ajaa vanhan yli tehdessään sen mahdottomaksi.

Ihan varmasti koira alkaa myös käyttää eleitä enemmän, jos niitä vahvistetaan. Alkaahan koira pupuistumaankin enemmän, jos sitä vahvistetaan.

Ja edelleen, mielestäni on monessakin mielessä järkevämpää vahvistaa niitä rauhoittavia signaaleita, kuin jotain muuta.

Ja on eroa siinä, suorittaako koira temppua, vai rauhoitteleeko se. Koira voi nuuskia maata nuuskimatta maata, jolloin se ei sitä millään tavalla rauhoita. Tai sitten toisaalta se voi olla kiinni hajussa, jolloin se taas on aivan eri asia. :D Oma kehitysalueeni onkin se, että opin paremmin lukemaan mitä palkkaan milloinkin. Palkkaanko temppu- maan nuuskimista, vaiko rauhoittavaa maan nuuskimista. Hajuun jumahtamista ei oikein voi palkata, kun koira ei silloin yleensä tajua yhtään mitä muualla tapahtuu. :D Naks-nami on aivan yhdentekevää.

Jilla kirjoitti:

Tapa on ja pysyy edelleen, ikävä kyllä. Sitä tapahtuu ulos mennessä alkaen siitä hetkestä, kun aletaan tehdä ulosmenorutiineja (eteiseen siirtyminen, pukeminen jne.). Sisään tullessa harvemmin, tosin joskus silloinkin tietyssä (ehkä koiran mielestä hieman painostavassa) tilanteessa.

Ei, se ei tasoittele itseään. Kyseessä on se tuttu sijaiskäytös ;) jonka laukaisee juuri ulosmenotilanteen stressaavuus ja koiran innostuneisuus (jota se ei kuitenkaan saa osoittaa, eli riehua vapaasti). Tämä aiheuttaa ristiriidan (halu riehua, mutta ei voi), ja koira sijaiskäyttäytyy eli haukottelee. Haukottelu voisi toki olla myös kommunikointia mulle, mutta sitä vastaan sotii se, ettei koira itse tiedosta haukottelevansa. Se hämmentyy esimerkiksi aivan täysin hiljaa-käskystä, eikä haukottelufrekvenssiin vaikuta vahvisteet tai rankaisut. Siksi tämän käytöksen poiskitkeminen on ollut vaikeaa. Aiheuttavaa ärsykettä, eli ulosmenoa, kun ei voi koiran elämästä oikein poistaa.

Tässäpä tämä meidän näkemyseromme parhaiten taitaa esille tulla. :) Sinä et ajattele, että rauhoittavia eleitä on olemassa niinkin, että niiden funktio on koiran itsensä sisäinen rauhoittelu. Sinä näet sijaistoimintaa, joka minun mielestäni taas on aivan eri asia.

Minun mielestäni Jilla nimittäin hyvin selkeästi pyrkii rauhoittamaan itseään. ;) Se tietää pääsevänsä ulos, mikä on sen mielestä kivaa. Se tietää, että kohta kohta, aivan kohta... Jolloin sen täytyy rauhoittua. Mihin se tarvitsee rauhoittavaa elettä. Jos se ei osaisi kanavoida innostustaan siihen, se luultavasti vain kiihtyisi kiihtymistään, alkaisi vinkua, räksyttää, pyöriä hyöriä, muuta hysteeristä. Sille on opetettukin, ettei niin voi tehdä. Jolloin se turvautuu sisäsyntyiseen toimintoon, jonka se kokee luultavasti jollain tapaa tyydyttäväksi. Miksi se sitä muuten toistuvasti tekisi?

Niin, sinusta se siis ei tiedosta mitä se tekee... Minä en näkisi, että "Se hämmentyy esimerkiksi aivan täysin hiljaa-käskystä, eikä haukottelufrekvenssiin vaikuta vahvisteet tai rankaisut" välttämättä kertoo siitä, ettei koira tiedosta mitä se tekee. Voisiko olla sellainen mahdollisuus, että haukottelu on jostain syystä sille vain niin vahva rauhoittumisapuväline, ettei se pysty luopumaan siitä vaikka sinä niin haluaisit? Vähän kuin haukkuminen joillekin koirille (etenkin metsästysroduille), tarve siihen on niin suuri, että menee aikaa ymmärtää, ettei nin saa tehdä, ja lopultakin joskus se haukahdus vaan pääse lipsahtamaan. :) Entä ymmärtääkö Jilla, mitä hiljaa oleminen tuossa tilanteessa tarkoittaa? Entä jos "hiljaa" merkitseekin sille vain vinkumisen tai haukkumisen lopettamista?

Itse joskus aiemmin toit esille sen näkökulman, että sijaistoiminnot saattavat hermostuttaa toisia koiria. Miten Touko reagoi Jillan haukotteluun? Kiihtyykö se, ei huomio, tarjoaako omia rauhoittavia eleitä?

Muokattu viimeksi: 29.09.11 02.00
29.09.2011 08.21
021402327_r
Viestejä: 512
Multia
Nessie kirjoitti:

Elikkäpäs sellainen näkemyshän tosiaan on, että rauhoittavat signaalit ovat sellaisia eleitä, joilla koira ensi sijaisesti rauhoittaa itseään. Itsevarmat ja älykkäät koirat tosin voivat käyttää näitä eleitä myös toisten rauhoitteluun. Rauhoittavat signaalit ovat toisille koirille ystävällisiä, ei uhkaavia eleitä

Minä henkilökohtaisesti vannon rauhoittavien signaaleiden nimeen, koska olen monet kerrat nähnyt niiden vaikutuksen käytännössä. Oikein käytettyinä ne ovat korvaamaton apu niin arkojen, innokkaiden, hyökkäävien, kuin kaikkien muidenkin koirien koulutuksessa.

Helposti havaittavia ja koulutuksessa hyödynnettäviä rauhoittavia signaaleita ovat mm. maan nuuskiminen, nenän pesu ja pään kääntäminen. Näitä vahvistamalla koiran saa rauhoittumaan tilanteissa, joissa se tuppaa syystä tai toisesta jännittymään ja hermostumaan. Mitä enemmän rauhoittavia eleitä vahvistaa, sitä herkemmin koira niihin turvautuu.

Tässä keskustelussa on jo useampaan otteeseen mainittu henkilö nimeltä Turid Rugaas. Häntä voitaneen pitää rauhoittavien signaaleiden "äitinä", sillä hän on ensimmäisenä niitä tutkinut ja menestyksekkäästi koirien koulutuksessa hyödyntänyt. Suosittelen lukemaan hänen kirjoittamansa kirjan "Ruhoittavat signaalit".

Eli en ollut ymmärtänyt asioita pieleen, mikä olisi toki ollut mahdollista sekin. :) Näkemyserojahan tässä asiassa on, mutta itse en rauhoittavien signaaleiden merkitystä voi väheksyä nähtyäni miten ne omassani sekä muissa koirissa vaikuttavat.

Niin hyvin kirjoitettu pätkä, etten itse olisi paremmin osannut sanoa :)

Voi nyt mennä aamu ymmärryksen piikkiin, mutta kun täällä on nyt kovasti puhuttu rauhoittavista signaaleista, että ovatkin vain sijaistoimintaa, mitä sitten pidetäänkin huonona juttuna?? Mutta siis itse ajattelisin, että oli se sitten rauhoittava signaali tai sijaistoiminta vaikka siinä lenkille lähdössä, niin eikö ole kuitenkin se haukottelu parempi, kuin häsläys?

Mä en voi uskoa jos omistaja käyttää rauhoittavia signaaleja, että koira tulkitsisi asian, niin että tässä nyt on kovakin hätä, kun "johtajan" pitää itseään rauhoitella... Vaan uskon että koira tulkitsee sen nimenomaan niin ettei ole hätää.

Kapu käyttää aimo määrän paineistuessaan rauhoittavia eleitä ja mä uskon sen nimenomaan tähtäävän itsensä rauhoitteluun.

29.09.2011 15.07
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki
Kapu kirjoitti:
mutta kun täällä on nyt kovasti puhuttu rauhoittavista signaaleista, että ovatkin vain sijaistoimintaa, mitä sitten pidetäänkin huonona juttuna?? Mutta siis itse ajattelisin, että oli se sitten rauhoittava signaali tai sijaistoiminta vaikka siinä lenkille lähdössä, niin eikö ole kuitenkin se haukottelu parempi, kuin häsläys?

Siitä täällä on päästy jo yhteisymmärrykseen, että varsinaisesti rauhoittavat signaalit ovat kommunikointieleitä.

Siitä vielä väitellään, onko olemassa lisäksi myös omaan sisäiseen rauhoittumiseen tähtääviä signaaleja vai ovatko ilman kommunikointitarkoitusta annetut eleet sijaistoimintoja.

Sijaistoimintahan ei sinänsä ole sen huonompi juttu kuin itsensä rauhoittelu: molemmat lähtevät jostain ristiriitatilanteesta. Sijaistoiminta vain kertoo, että koira kokee jotain ristiriitaa. Hyvä omistaja tietysti selvittää, mikä sen aiheuttaa ja onko se poistettavissa.

Nessie kirjoitti:
Mitä ristiriitaa tässä on mihinkään? :D Sama mihin itsekin pyrin rauhoittavien signaaleiden vahvistamisella, haluan saada koiran käyttämään niitä. Koska se auttaa sitä kommunikoimaan. Koska ne rauhoittavat sitä itseään. Koska se, että se oppii käyttämään niitä ja niiden avulla hallitsemaan tilanteita, kasvattaa sen itsevarmuutta, tekee siitä rauhallisemman, saa sen olemaan enemmän minun kanssani (koska sen ei tarvitse hermostua jokaisesta jännittävästä jutusta, koska se tietää paremman tavan toimia). En edelleenkään oikein näe mitä vastaan sinä tässä olet. :)
Mitään ristiriitaahan tässä ei ole. Aiemmissa kirjoituksissasi vaan tunnuit irrottavan rauhoittavien signaalien opettamisen kaikesta muusta koiran oppimisesta, joten alleviivasin vain ihan samoja lainalaisuuksia kuin muuhunkin käytöksen muokkaamiseen liittyy.

Sanomasi asiat ovat ihan oikeita, mutta ilmaiset asiat aivan kuin niiden motivaatiot olisivat jotain yliluonnollisia ainoastaan rauhoittavien signaalien mukana tulevia asioita. Kuten "[rauhoittavien signaalien vahvistaminen] saa sen olemaan enemmän minun kanssani (koska sen ei tarvitse hermostua jokaisesta jännittävästä jutusta, koska se tietää paremman tavan toimia)". Millä tahansa vahvisteisiin perustuvalla positiivisella koulutuksella saa koiran viettämään enemmän aikaa ihmisen kanssa. Jo ihan siksi, että silloin ihminen muuttuu koiran silmissä ihanien palkintojen, palkitsevan tekemisen ja yhdessäolon lähteeksi. Tämäkään ei vaadi juuri rauhoittavien signaalien opettamista: mikä tahansa positiivinen koulutus käy.

En kiellä, etteikö ihminen voisi opettaa koiraa elehtimään (tosin toisten fiksujen koirien kanssa vietetty aika hoitaisi ihan saman asian) ja varsinkin lisätä keinotekoisesti kouluttamalla koiran elerepertuaaria. Pienen yleistämisen jälkeen koira voi hyvinkin alkaa käyttää niitä muiden koirien kanssa ja oppii sitä kautta kommunikoimaan paremmin ja hallitsemaan kommunikatiivisia tilanteita siten kasvattaen itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Samalla varmasti omistaja oppii näkemään paremmin eri eleitä (varsinkin jos on itse kouluttanut ne koiralle) ja lukemaan koiraansa paremmin. Mitään tästä en kiellä, tarkoitusperät tässä tavassasi kouluttaa ovat oikein jalot ja hyvin mietityt. Mutta itse en jaksaisi nähdä samaa vaivaa ainakaan koiran kanssa, joka on pennusta asti saanut koirakontakteja ja oppinut koirien kielen autenttisesti toisilta koirilta.

Eleiden opettaminen ja yleistäminen koiralle voi olla ihan ok, kunhan koiran kuitenkin annetaan suorassa kohtaamistilanteissa vapaasti kommunikoida omalla repertuaarillaan. Kuten aiemmissa kirjoituksissani viittasin, ihminen on koirien kohdatessa todennäköisesti se huonoiten koiraa puhuva taho eikä koiran kommunikointiin siinä vaiheessa ole hirveän järkevä puuttua käskemällä koiraa suorittamaan tiettyjä eleitä. Ohitustilanteet ja muut joka tapauksessa koirille epäluonnolliset kohtaamiset ovat eri asia, joskin niissä(kin) tilanteissa mä keskittyisin ainoastaan vahvistamaan kauniita ohituksia, en tiettyjen eleiden käyttöä.
Nessie kirjoitti:
Pointti onkin juuri siinä, tiedostaako koira mitä se tekee.
Tätähän tässä nyt on sivun verran jauhettu eri lausekääntein.

Kohtuullisen pienestä nyanssistahan tässä loppupeleissä väitellään: lähinnä koiran tiedostamisen tasosta tiettyjen ulospäin näkyvien eleiden aikana. Tai yksinkertaisesti sanottuna siitä, pystyykö koira tiedostamaan omaa toimintaansa kommunikoidakseen itselleen ja järkeilläkseen parempia toimintamalleja.

Eläinten tietoisuus ja ajattelukyky on tiedemaailmassakin niin epäselvä ja väitelty aihe, että aika pointitontahan siitä vääntäminen keskustelupalstalla on, kun raudankovaa faktaa ei ole juuri kenelläkään antaa. Toisaalta suoriakaan olettamuksia ei voi tehdä, että koska asiaa ei ole tutkittu/saatu selville, sen on oltava olemassa/sitä ei voi olla olemassa.

Nessie kirjoitti:
Kirjailija, joka siis myös on ensimmäinen rauhoittavien signaaleiden tutkija, näkee parhaimmaksi käyttää kyseistä termiä, miksi? Koska on havainnut sen tekevän koirista rauhallisempia, saavan ne käyttäytymään rauhallisemmin. On siis olemassa kolmaskin vaihtoehto, noiden "osoittaako koira täysin sattumanvaraista sijaiskäyttäytymistä vai onko sen tarkoitus kommunikoida toisen yksilön kanssa" lisäksi. Kolmas liittyy tuohon kommunikointiin, mutta sen tarkoitus on silti ensisijaisesti rauhoittaa koiraa itseään.
Tietysti rauhoittavat signaalit (kommunikaatiossa) rauhoittavat, niiden ensisijainen tarkoitushan on vähentää aggressiota ja lisätä harmoniaa, eli saada yksilöt käyttäytymään rauhallisemmin (toisiaan kohtaan).

Rugaashan ei ole tutkija, ainoastaan kirjailija ja kirjoihin saa kirjoittaa oikeastaan mitä huvittaa ilman mitään sen suurempaa faktapohjaa - esimerkiksi juuri niitä omia mielipiteitään. Mitään tieteellistä tutkimusta Rugaasin tekemänä en löytänyt. Lyhyt mielipidekirjoitus Rugaasilta on kyllä julkaistu kuluvana vuonna eräässä eläinten käyttäytymistä koskevassa tiedelehdessä, joka tosin muistuttaa enemmän mainospuhetta kuin tietoa antavaa kannanottoa.

Löysin aika vähän tutkimuksia rauhoittavista signaaleista, mikä nyt ei toisaalta ole mikään yllätys. Yhdessä löytämässäni (Gazzano ym., 2010) selvitettiin lähinnä, ovatko Rugaasin esittämät signaalit siinä käytössä, missä Rugaas niiden kirjassaan esittää olevan (vastapuolen rauhoittamiseen). Tutkimuslähtökohta on siis siinä mielessä väärä sen miettimiseen, käyttävätkö koirat niitä itseensä, mutta tämä taitaa olla ainoa tutkimus rauhoittavista signaaleista tähän mennessä. Tutkimuksessa todetaan:

It emerged that the examined signals were used almost exclusively when dogs were interacting (99.78%), especially when close up (77.18%), despite the finding that the time spent at close distance represented the 41.58% of the total time videorecorded and the dogs stayed far from each other for 43.22% of the whole time. This result suggests that the examined signals really play a communicative role.

On 62 occasions, receivers showed an aggressive behavior before the receipt of the analyzed signals; in 77.05% of cases the signals led to a reduction of the receiver's aggressiveness.


Tämä viittaisi siis pitkälti rauhoittavien signaalien käyttöön juurikin (vain) toisille yksilöille kommunikointiin ja nimenomaan aggression vähentämiseen (eli vastaavaan kuin susien cuttoff-signaaleissa).
Nessie kirjoitti:
Sijaistoimintoa voidaan minun mielestäni verrata siihen, miten ihmiset esimerkiksi hermostuksissaan saattavat tajuamatta asiaa lainkaan pureskella kynsiään. Hermostus ikään kuin kanavoidaan kynsien puremiseksi, mutta ei se varsinaisesti sitä poista ja rauhoita. Kun taas esimerkiksi syvään hengitteleminen yms. tietoiset suoritteet (vertaa rauhoittavat eleet) vähentävät hermostuneisuutta.
Ihmisillä tosiaan esiintyy sisäisviestintää (intracommunication), johon lasketaan kuuluvaksi erilaiset ihmisen sisäiset prosessit, myös aivojen ja aistien toiminta sekä yksilödynaamisten tekijöiden vaikutukset (arvot, asenteet, tarpeet).

Tietysti koirillakin on aivo- ja aistitoimintaa ja tarpeita, mutta itselleen viestiminen (siis omien ajatusten tietoinen ajattelu ja sen mukaan toimiminen saati arvojen ja asenteiden luominen) kuulostaa aika pitkälle antropomorfiselta. Itserauhoittelu, siis tietoinen itselleen kommunikointi kuten ihmisen harkittu syvään hengittäminen tukalassa tilanteessa, vaatisi koiralta kykyä järkeillä, olettaa ja "aikamatkailla" päänsä sisällä. Siis kykyjä, joita koiralla on nykytietämyksen mukaan vain hyvin rajoitetusti.

Sen pitäisi järkeillä ärsykkeen (vaikkapa toisen koiran) aiheuttama kiihtymisen syy ja sen vaikutukset itsessään sekä tarve itsensä rauhoittelulle ("onpas komia piski, kylläpäs sydän nyt hakkaa, pitääpä hengitellä vähän"), syy rauhoittaa itseään ("hengittelen tässä vähän, jotta pystyn toimimaan selkeästi") ja sen tulevaisuuden seuraukset ("nyt kun rauhoitun niin ohitus sujuu paremmin"). No, toki tämä on jo vähän kärjistettyä, mutta pienemmässä mittakaavassa samaa oletusta ruokkii sanoa, että koira rauhoittelee tietoisesti itseään.

Tietyllä tavalla itsensärauhoittelu ja sijaistoiminnot ajavat samaa asiaa: sijaistoiminto paitsi ilmentää ristiriitatilannetta, myös purkaa sen aiheuttamaa hermopainetta. Siis rauhoittaa elimistön sisäistä tilannetta fysiologisella tasolla (hengitysrytmin ja pulssin madaltaminen, verenpaineen lasku sun muut, jotka yhtäkkisinä ja liiallisina voisivat käydä vaarallisiksi) suojamekanismina stressaavassa tilanteessa. Tähän ihmistenkin tietoinen rauhoittuminen loppupeleissä tähtää. Ero tässä onkin se, ettei sijaistoimintaa tehdä tietoisesti eikä sijaistoiminnoissa ole ulkoapäin katsottuna juurikaan järkeä (esim. lintujen nukkumaan meno uhkatilanteessa).

Nessie kirjoitti:
Mihin perustat tuon väitteen rauhoittumisen illuusiosta? Kyllä koirasta on mahdollista nähdä, milloin se vain touhuaa jotain kun ei parempaakaan keksi ja milloin se oikeasti rauhoittuu sitä jotain tehdessään. Varmaan joillain antureilla ja piirtureilla ja muilla lääketieteellisillä systeemeillä havaittaisiin sama.
Rauhoittumisen illuusiolla tarkoitin niitä tilanteita, joissa koira esimerkiksi kiihtyessään ulosmenosta alkaakin ympäriinsä juoksemisen sijaan hidastella ja haukotella makeasti. Omistaja näkee vain käytöksen ja saa illuusion, että koira "rauhoittui". Koira siis sijaistoimii, mutta omistaja ajattelee koiran rauhoittuvan/rauhoittelevan, vaikka todellisuudessa ristiriita on ja pysyy, koira vain yrittää selvitä siitä.

Se, että jonkin asian tekeminen rauhoittaa (esim. haistelu, syöminen, pureskelu...) ei tee siitä vielä rauhoittavaa signaalia. Lajinomaisten tarpeiden toteuttaminen rauhoittaa, mutta tuskin koirat jäystävät luita tai etsivät jälkiä tietoisesti rauhoittuakseen, vaan koska se on niiden primitiivinen tarve ja ilmeisen kivaa.

Aivan kuten itsekin sanoit: oikeaa haistelua ei juuri voi vahvistaa (koska se toimii itse itselleen vahvisteena eikä haistellessa juuri muut, keinotekoiset vahvisteet kiinnosta). Elehaistelu (tai haistelu nk. rauhoittavana signaalina) nimenomaan ei ole oikeaa haistelua, vaan koira keskittyy enemmän seuraamaan ympäristöä ja eleiden vastaanottajaa, siis on haistelevinaan. Siksi sitä on helpompi vahvistaa, mitä ilmeisesti juurikin käytät hyväksesi.

Nessie kirjoitti:
Esimerkiksi katsekontaktissa ohittaminen ei mielestäni ole fiksua, koska jos toinen koira vaikkapa pääsee yllättämään omani takaa päin, mitä seuraa? Koirani säikähtää, katsekontaktimme kärsii, koira oppii, että on itse oltava koko ajan valppaana mahdollisille vaaroille.
Tässä olen ihan samaa mieltä. Osin tosin eri syistä: mun mielestä ohittamista helpottaa varsinkin aremman koiran kanssa, kun oma koira pystyy koko ajan seuraamaan vieraan liikkeitä ja eleitä. Siksi en toisaalta halua koiran nuuskivan maatakaan, nenä maassa näkyvyys on niin ikään huonompi enkä toisaalta jaksa nähdä vaivaakaan nenän maassa kulkemisen opettamiseen. Pidemmällä tähtäimella kaikkein parhaiten ohitettavia, vieraita koiria rauhoittaa eniten se, että oma koira itse on rauhallinen ja välinpitämätön. Sillä, mitä eksakteja eleitä se toiselle koiralle lähettää ei ole niin merkityksellistä kuin sen oma, rauhallinen ja ystävällinen mielentila.

Toisaalta toista koiraa katsellessaan koira myös nimenomaan oppii lukemaan eleitä ja joutuu "kohtaamaan asian" eli siedättyy ohituksille ja toisille koirille paremmin. Katsekontaktia pitäessään koira ikään kuin ummistaa silmänsä mahdolliselta uhalta ja keskittyy vain omistajaan, mikä ei lainkaan auta koiraa sietämään ohituksia. Taas kerran: katsekontaktia vahvistaessa saa katsekontaktia. Ei välttämättä esimerkiksi toivottua vastaehdollistumista tai muuta hyvää käytöstä. (Tosin tietysti monille omistajille katsekontakti = hyvää käytöstä, ja useimmille se on jo paljon.)

Nessie kirjoitti:
Minun mielestäni Jilla nimittäin hyvin selkeästi pyrkii rauhoittamaan itseään. -- Mihin se tarvitsee rauhoittavaa elettä. Jos se ei osaisi kanavoida innostustaan siihen, se luultavasti vain kiihtyisi kiihtymistään, alkaisi vinkua, räksyttää, pyöriä hyöriä, muuta hysteeristä. Sille on opetettukin, ettei niin voi tehdä. Jolloin se turvautuu sisäsyntyiseen toimintoon, jonka se kokee luultavasti jollain tapaa tyydyttäväksi. Miksi se sitä muuten toistuvasti tekisi?
Tilannehan ei ole niinkään yksinkertainen, että koira odottaisi kivaa tapahtumaa, jota sen kuitenkin pitäisi rauhoittua odottamaan. Ristiriitatilanne tulee toki siitä, että koiran luonnollinen käytös (ympäriinsä juokseminen ja huutaminen) on estetty opettamalla ristiriitaisia käytöksiä (istuminen, makaaminen, väistäminen). Toisaalta asiaan liittyy monet negatiiviset kokemukset (käytökselle asetetut odotukset ja ihmisten paineistava käytös, muistikuvat Toukon ikävästä tönimisestä ja rapuissa kompastelusta...). Eli toisaalta tavallaan kiva asia on kuitenkin tavallaan ikävä, lisää ristiriitoja.

Ajattelet asiaa toisaalta ihan oikein, mutta vain väärin päin: koira ei haukottele siksi että muuten se alkaisi hysterisoida, vaan sen hysterisointi on estetty ja siksi se haukottelee. Toki jokin tuota käytöstä pitää yllä, mutta todennäköisemmin siitä vastaa ihan yksilötason fysiologia: haukottelu toimii tarkoituksessaan (hermopaineen lasku) -> sitä kannattaa käyttää (tilanteesta tulee siedettävämpi). Purevathan ihmisetkin kynsiään päivästä ja vuodesta toiseen ilman näkyvää vahvistetta. Jokin tiedostamaton fysiologinen taho pitää sitä toimivana keinona käyttää stressaavasta tilanteesta selviämiseen.

"Ei pysty luopumaan siitä, vaikka sinä niin haluaisit" on taas siinä mielessä invalidi väite, etteivät koirat tee mitään siksi että omistaja haluaa. Tai ainakaan vielä niiltä ei ole löydetty telepaattisia kykyjä joilla selvittää, mitä omistaja pienen mielensä sopukoissa salaa haluaa tahi motivaatiota toimia muiden yksilöiden eduksi. Siksi puhuin juuri palkitsemisesta ja rankaisuista, eli käytöksen tekemiseksi koiralle joko kannattavaksi tai kannattamattomaksi eristettynä mun henkilökohtaisista motiiveista.

Esimerkiksi jos koiran haukotellessa koko uloslähtö peruuntuu (ja koira keksii yhdistää juuri nimenomaisesti haukottelun tähän rankaisuun), kaiken järjen mukaan koiran pitäisi lopettaa haukottelu ajan myötä, koska se estää ulospääsyn (negatiivinen rangaistus). Tämän pitäisi siis vähentää haukottelufrekvenssiä, ainakin jos uloslähtö on koiran mielestä tavoiteltava asia. Jos tällä (tai muilla rankaisuilla) ei ole käytökseen mitään vaikutusta, yksi mahdollinen selitys on juurikin se, että koira ei 1) tiedä haukottelevansa ja/tai 2) ei pysty hallitsemaan sitä. Tämä tietysti vain jos ylläkuvatut ehdot (ulospääsyn palkitsevuus, kyky yhdistää rankaisu oikeaan asiaan l. ajoitus) täyttyvät ja toistoja tulee jokseenkin riittävästi. Se antaisi ainakin joitain viitteitä siitä, että kyseessä olisi sijaistoiminta, ei mietitty ja järkeistetty käytös.

Samaa voi tietysti tehdä toisinkin päin, esimerkiksi palkata namein jokaista haukotusta matkan varrella. Jos namit ovat palkitsevia ja ajoitus kohdallaan, pitäisi haukottelun alkaa lisääntyä. Jos ei ala, jonkin taas mättää.

Pidän myös ihan mahdollisena sitä, että koira kyllä tiedostaa haukottelevansa (ainakin viimeistään, kun se jo tekee sitä ts. ääntä kuuluu), mutta haukotus vaan purkautuu hallitsemattomasti eikä koira voi estää sitä. Sitä siis ohjaa autonominen hermosto, ei tiedostettu ajatuksen voima.

Muokattu viimeksi: 29.09.11 15.10
http://jillan.blogspot.com
25.11.2011 00.25

Vastaehdollistamiskeskustelusta tuli jostain syystä mieleen tämä meidän vääntö näistä rauhoittavista signaaleista. :D Olen näemmä jättänyt kommentoimatta, koska tekstin määrä ja meidän näkemyserot eivät mielestäni enää korreloineet. :)

Ilmeisesti siis ollaan samaa mieltä oikeastaan kaikesta muusta, paitsi siitä, onko näillä eleillä sisäisesti rauhoittavaa vaikutusta. Sinä et niin usko tieteellisen näytön puuttuessa, minä uskon, koska siltä se minusta omin silmin nähtynä vaikuttaa. :) En jaksa koko romaaniasi kommentoida läpi, koska muun oikeastaan allekirjoitan tai en ainakaan kykene riittävän täsmällisesti perustelemaan muuksi. :D

Areenasta muuten löytyy viikon ajan Suomi expressin -jakso, jossa sivumennen esiintyy myös tämä "rauhoittavat signaalit" -termi (00:18:30 eteenpäin koko juttu, 00:21:20 eteenpäin rauhoittavista signaaleista pintapuolisesti asiakkaan kuvaus). :) Varsinaisena aiheena on haukkuminen, tilanteena näyttäisi olevan ohituskurssi. Mutta äänessä tosiaan yksi mun "koiraguruista", joka tosiaan on noihin rauhoittaviin signaaleihin minut perhedyttänyt. :)

14.04.2012 22.35
021777809_r
Viestejä: 144
Oulu
Meillä tuli nyt ihan vasta tilanne jossa koira käytti erittäin vahvasti rauhoittavia singaaleja.

Topi oli ensimmäistä kertaa autopesulassa ja tietenki oli hämillään ja vähän jänskätti, ku ihme laitteita pyörii ympärillä ja vettä suihkuaa joka paikasta.
Se haukotteli 2-3 kertaa ja sai rauhoiteltua itsensä hyvin, ja lopuksi pisti makaamaan.
27.04.2012 17.02
Avatar_female
Viestejä: 42

Porukoiden koira käyttää voimakkaasti rauhoittavia singaaleja, hyvinkinkin selviä,
Ei varmasti jää kenellekkään epäselväksi mitä koira yrittää sanoa.

Olen myös itse päässyt todistamaan rauhoittavien singaalien tehon vieraan
erittäin pelokkaan koiran kanssa.
Koiraa ei pystynyt lähestymään vaan perääntyi haukkumalla.
Istuin maahan kylki koiraan päin, en katsonut suoraan päälle aluksi hetkeen.
Olin kun koiraa ei olisi ollutkaan.
Haukottelin muutaman kerran. Sivusilmällä katselin mitä koira puuhaa ja katsoin aina reippaasti koiran ohi koska ei kestänyt tuijottamista yms.
Istuin edelleen maassa ja koira hääri selkäni takana, juttelin tutuilleni niitä näitä
kunnes tunsin kuonon selässäni. Koira uskaltautui haistelemaan ja kiersi jo hieman eteenikin niin ettei tarvinnut kääntää päätään nähdäkseen koiraa.
Lopulta toi jo leluakin, vedettiin köyttä ja koira nouti minulle leluaan. Pitkään ei saanut tuijottaa, mutta minusta pääsin aika pitkälle täysin vieraan koiran kanssa eikä aikaakaan mennyt siihen kuin n. 15-30min.

Minusta tuollainen on ihan luonnollista, vieras koira saa aina tulla itse tekemään tuttavuutta, varsinkin jos minä menen sen alueelle. En halua tungetella, varsinkaan jos koira on arka. Tulee jos on tullakseen. Ei minulla ole koskaan kestänyt kauaa ystävystyä arkojen tai yleensäkkään minkään koiran kanssa.
Yleensä kyykistyn ja annan käden haisteltavaksi sekä katson koirasta hieman ohi, kun koira on tutustunut(luonnollisesti) rapsutan kaulana alta.

07.07.2012 23.20
022561990_r
Viestejä: 460
Hämeenlinna
Ninja kirjoitti:

Ja itse käsitän tuon itkevän/surevan omistajan "lohduttamisen" koiran yrityksenä palauttaa omistajan mielentila takaisin normaaliksi taikka neutraaliksi. En usko että koira kykenee sellaiseen päättelyyn ja ajatusketjuun että se ensin ymmärtäisi omistajan olevan poissa tolaltaan ja että haluaa omalla toiminnallaan lohduttaa ja antaa aihetta hymyilyyn. Sen sijaan mielestäni loogisempaa on se, että koira hämmentyy omistajansa surusta (koska ei sitä ymmärrä) ja yrittää omalla toiminnallaan palauttaa tämän neutraaliin tilaan, joka on koirallekin mieluisampi.

Minäkin miettinyt tätä joskus, ja kuulostaa kyllä loogiselta.

If you want go, I wanna go with you, if you want die, I wanna die with you.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti