Kuinka olet kehittynyt koiranomistajana? - Sivu 2 (Koirat > Koirien koulutus)

14.06.2011 13.36
021064417_r
Viestejä: 81
Somero

Kun manta tuli meille niin oli ihan pieni kersa, joka ei tajunnut koirista mitään. Mutta mantan kasvaessa, minäkin kasvoin. Kymmenen vuoden iässä hoksasin, että Manta on oikeastaan aika viisas. Aloin antamaan Mantalle älyllisiä haasteita : Namieja maton alle, puuhapalloja, jätin hajujälkiä pihalle ja jäljen päässä oli nameja, opetin temppuja. Nyt kun itse olen jo 15, niin surkuttelen kun en silloin pienempänä osanut koiraa kouluttaa. Manta on nyt 11, vieläkin se rakastaa tehkä kaikkea mihin se tarvitsee aivoja. Ja tuossa vuosi ta kaksi takaperin opetin mantalle maahan ja paikka käskyn, kun kukaan sitä sille ei ollut pentuna opettanut. Nopeasti manta hoksasi idean, nyt jo käskyt sujuu kuin leikki.

Paljon olen virheitä tehnyt, kun olin tietämätön. Mutta Manta opetti minua ehkä enemmän kuin minä opetin sitä. Nyt tiedän jo paljon koirista, ja olen kumonnut vanhan lausahduksen "Vanha koira ei opi uusia temppuja" Enää en ihmettele koiran käytöstä, vaan olen oppinut ymmärtämään miksi koira tekee ja mitä.

16.06.2011 23.26
021751778_r
Viestejä: 46
Vantaa
Mulla on kärsivällisyys kehittyny eikä pinna kiristy yhtään niin helposti enää. Ja tän koirulin kans oppinu myös erillaisia lähestymis tapoja asioihin. :)
17.06.2011 09.36

Virheitä on ekan koiran kanssa tehty, Mutta virheistä oppii.

Mulla on vieläkin aika heikot hermot, Mutta koirien myötä vähän löystyny :) En räjähdä enään yhtä nopeesti, sitä onkin nyt pitänyt välttää kun koirat meidän koirat pelkää jos täällä "johtajat" toisilleen koko ajan karjuu.

Kärsivällisyyttä opittu ja ihan perusoppeja :) Joka päivä koirat opettaa enemmän ja enemmän.

18.06.2011 14.00
022507210_r
Viestejä: 1849
Mikkeli
Paljon olen oppinut, täytyy sanoa. Ennen Dessun tuloa ja sen pentuaikoina en tiennyt kuin jotain perusasioita. Tietoni riittivät kuitenkin pennun omistamiseen. Koulutuksen puolella niitä virheitä sitten tuli, joita pääsin korjailemaan, kun huomasin, että ilman niiden korjaamista tästä ei tule mitään. Hyvänä esimerkkinä johtajuusongelmat. Voin sanoa ihan suoraan, olin äärettömän tyhmä ja ajattelematon. Annoin huomiota pöydästä ja koira tuntui välillä ohjailevan minua. Ei pahasti, mutta silti. Sitten kun Dessu astui murkkuiän kynnykselle, johtajuusongelmat ilmenivät selvimmin. Koira saattoi tuosta vain hypätä sohvalle, eikä tullut siitä helpolla pois, vaikka tiesi tasan tarkkaan, että se on kielletty. Siitä sitten alkoi johtajuusongelmat pois-projekti ja hyvin onnistuin. Siinä samassa piti muutakin perhettä muistutella säännöistä, joita noudatetaan koiran kanssa. Tämä opetti minulle hurrrjan paljon koirista ja niiden käyttäytymisestä! Olen huomannut, että kaikkea ei voi kirjoista ja muilta ihmisiltä oppia vaan asiat täytyy itse kokea, jonka kautta niistä myös oppii lisää. Jotenkin tällainen fiilis on minulle jäänyt, kun Dessua kouluttaessa olen niin paljon kokenut.
http://piikelipoika.blogspot.com/
18.06.2011 17.33
Pandalta oon ihan hirveesti oppinu. Toki olin lukenut koirista tooosi paljon ennen sitäkin, mutta täysin eri juttuja täysin eri roduista, mihin lopulta oon päätynyt. Halusin kultasennoutajan ja luin jotain noutamisista ja semmosista. Nyt minulla on kkk, harrastan agia ja kohta varmaan jäljestystä, koira ei leiki lainkaan, on ihan hirveen kovapäinen ja kaikki pitää takoo sen päähän miljoonilla toistoilla monena päivänä. Eli voin sanoa, että paljon oon oppinut, mutta paljon on viel opittavaakin. Tässä keskivaiheilla kai mennään, yhtä paljon opittu kun on oppimatta (?) :3
Life's Short Eat Cookies
19.06.2011 10.50
Feisi kirjoitti:
Mulla on kärsivällisyys kehittyny eikä pinna kiristy yhtään niin helposti enää. Ja tän koirulin kans oppinu myös erillaisia lähestymis tapoja asioihin. :)

Sama juttu mulla. :) Olen oppinut myös tuntemaan koiria paremmin ja saanut vuosien myötä yllättyä koirien nokkeluudesta..

19.06.2011 16.01

Nelli on meillä eka oma koira ja alusta alkaen ollut ihmeen rauhallinen ja kärsivällinen, mutta toisaalta myös haastava yli-innokkuuden ja jääräpäisen luonteen takia. On opettanut kumminkin kärsivällisyyttä sekä miten pennun kanssa menetellään kun tulee ongelmia, murkkukoirasta puhumattakaan. Ja on sen kanssa virheitäkin tullut tehtyä, mutta niistä oppii ja sen luonne ei ole muutunut miksikään, yhtä hyväsydäminen ja kiltti kuin silloin meille tullessaan.

Tämän kokemuksen sekä aiemman kokemuksen perusteella (olen hoitanut paljon monen näköisiä ja kokoisia koiria nuorempana, kun ei ollut mahdollisuutta saada omaa koiraa) ollaan pärjätty paremmin uuden pennun kanssa ja Nellikin on ihana kaveri pikkuiselle. Mustis ehkä hieman, mutta kärsivällinen, kiltti ja osaa varoa pentua ja yhteisillä lenkeilläkin aina varmistaa että pentu ei jää jälkeen. Tämänkin kanssa on paljon oppimista varmasti, varsinkin sisäsisteyden kanssa, mutta se on vain hyvä, saa paljon uusia kokemuksia koirista ja tietää koko ajan enemmän ja enemmän :)

29.06.2011 19.14

Mulla nyt on vähän tällanen surullinen tarina... toisaalta tosi iloinen!

Koira tuli taloon kun olin 10, kokematon, tietämätön, kärsimätön, kyllähän te muistatte, millaista se oli tuona aikana. Siskolla oli tosi hyvä suhde koiraan ja se opetti sille temppuja ja käyttäytymissääntöjä, minä seurasin ja otin oppia.

Koiran hoito ei oikeastaan hirveästi kiinnostanut - välillä se tuntui pakonomaiselta. kotona siitä tuli jopa riitaa. Yläasteella aloin kuitenkin välittää koirasta enemmän, harjasin sitä lähes päivittäin, huolehdin, koulutin, lenkkeilytin ym.

.. sillä sattui vaan olemaan ongelmakäyttäytymistä karkaamisen kanssa. Nykyään osaisin helposti kitkeä moisen pois, silloin en tiennyt. Sätin koiraa paljon karkureissun jälkeen. (Eihän se mitään auttanut - päinvastoin.)

Yksi tavallinen yö takaovi oli unohtunut lukita ja koira oli karannut. Aika lähellä meni tie, jossa kulkee välillä aika paljon rekkoja. Ja pahinhan siinä sitten tapahtui.

Noh, se "iloinen" puoli tässä jutussa on se, että olen todellakin kantapään kautta oppinut, miten tietyt ongelmakäyttäytymiset koiralla voidaan ehkäistä ja miten niitä voi hoitaa. Myös sen, että rauhallinen asenne ja kärsivällisyys on valttia. Luulen, että ilman tapahtunutta en olisi saanut sellaista "sysäystä" asioiden sisäistämiseen.

Naapurissa onkin mulla hoitokoira, jonka kanssa suhde on kuin omaan koiraan. Onneksi olen saanut kouluttaa ja lenkkeilyttää sitä kuin omaani (myös naapureiden hyväksi!) Enkä onnellisempi siitä voisi olla!

29.06.2011 19.28
022293845_r
Viestejä: 2430
Vantaa

Itte oon ainaki näiden koirien myötä paljon kärsivällisempi ja ehkä jonkin verran myös kokeilunhalusempi kuin ennen. Chérin ja Ladyn kanssa oon oppinu myös paljon paremmin tulkitsemaan ja tuntemaan koiraa.

Kuten täällä muutkin on sanonu, paljon oon kehittyny, mutta vielä on kehittämisen varaa tietyissä asioissa (;

Sometimes to do the right thing, we have to give up what we want most. Even our dreams
29.06.2011 22.44
022520078_r
Viestejä: 577
Pori
Silloin kun meille tuli ensimmäinen koira taloon olin ihan pieni silloin, mutta kun ikää tuli lisää ja kiinnostusta koirista niin tuli myös halua oppia lisää ja tiedonhaluisuutta tuli paljon. Kun muutin omilleni päätin hankkia itselleni sen ihan ihka oman sakemannin, en väitä että oisin kovin kokenut koiraihminen tällöin ollut. Rockya kouluttaessa olen oppinut paljon, kärsivällisyyttä on itselleni tullut tämän kahden vuoden aikana hurjasti lisää. Oppinutkin olen paljon siitä kun vertaa millaiset lähtökohdat minulla oli ennenkuin Rocky meille saapui. Voin todellakin sanoa, että on koira joka on opettanut minua. Rocky ei tosin ole ehkä ollut helpoin ensimmäinen oma koira, jääräpäisyyttä ja kovuutta löytyy mutta hyvin olen pärjännyt ja kasvattajan tuella ollaan päästy pitkälle ja viisaannuttu paljon enemmän koiran koulutuksesta sekä monesta muusta asiasta.
"Elämä ilman koiraa on kuin pitkä matka ilman majapaikkaa"
01.07.2011 14.53
021147260_r
Viestejä: 101
Espoo

Oikeastaan suurin kehittyminen omalla kohdalla tapahtui kun sain realisoitua omia tavotteita sopimaan paremmin itseni ja koirieni resursseihin. Kaikista ei ihan tosi oo maailmanmestareiksi ;) Ensimmäisen koirani Nemon kohdalla tein kaikki mahdolliset virheet ja varmasti vähän enemmänkin, mutta koska olen jääräpäiden jääräpää en antanut periksi vaan kun niitä virheitä oli tarpeeksi tehty ja omaa selkärankaa saatu sen verran että myönsin virheet alkoi hitonmoinen työ. Ja niitä virheitä korjailtiin sitten ja kuinka ollakkaan Nempsi 6v on nykyään oikea ihmisenmieli eikä aiheuta harmaita hiuksia meille taikka naapureille taikka muillekkaan. Päinvastoin.

:) Eli sanoisin Nemon kanssa kehittyneeni hurjaa vauhtia. Nykyisin kehittyminen on jo hieman hitaampaa, mutta silti tulen aina niin iloiseksi kun huomaan että jossain olen petrannut ja parantanut.

Ja aikaisemmin sen kisaaminen tuntui mahdottomalta ajatukselta (lajissa kuin lajissa) mutta nykyään kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Ehkä me vielä päästään valloittamaan kisakenttiä, kun aika on oikea :)

01.07.2011 19.09

Oon päässy/joutunu käyttämään päätäni, kun Elwis on alkanu hankalaks tai sitte vaan temppujen opettamisen yhteydessä. Ja nykyään oon enempi tietonen niistä asioista, mitkä on mun vastuulla suurimmaksiosaksi, eli ulkoiluttaminen ja kouluttaminen ja sitte vielä vapaaehtoisesti noi temppuhommelit ^

Kärsivällisyyttä on tullu ihan hurjasti, en voi uskoakaan. Meilläkin on tullu virheitä tehtyä mutta uskon että kaikki on vielä korjattavissa kunhan yritystä riittää ^

Tietoa on tullu paljo lisää koirista ja niiden tarpeista, paremmin oon tutustunu kuitenkin vaan muutamiin rotuihin Elwiksen rotujen lisäksi ^

08.07.2011 12.49
Avatar_female
Viestejä: 409

Tottapuhuen olen todella paljon kehittynyt koiranomistajana. Voin vaan nauraa kun muistelen, mitä tiesin koiran koulutuksesta, kun Topi tuli meille. Noh, olin sen reilut 11-v, kun Topin sitten koulutin itsekseni (ei välttämättä niin hyvällä menestyksellä )

On meillä vielä ongelmia, ja toivoisinkin, että saisin aloittaa kaiken alusta Topin kanssa, niin yhteinen taipaleemme olisi rutkasti onnellisempi .. ja tottelevaisempi. Nyt tosin en ole ihan satavarma, miten virheeni korjataan ja onnistuisin vahvistaa mun ja Topin välistä sidettä. Loistava koira se silti on, ja osaahan se vaikka mitä. En mä kuitenkaan ihan niin metsään mennyt, mitä ois voinut olettaa. Sekavaa jälkeä tästä tulee, mutta mitäs mä mun olemattomille kirjoitustaidoilleni voin..

08.07.2011 12.53
022346454_r
Viestejä: 937
Hausjärvi

Silloin kun otimme Tikon, tiesin kaiken turkin hoidosta ja sellaisista asioista, koska olin kuullut että villakoiran turkissa on paljon työtä. En ollut silloin niinkään keskittynyt muuhun.

Nyt (4 vuotta myöhemmin) olen opettanut Tikolle käytöstapojen alkeet ja paljon muutakin, mitä sen ensimmäiset omistajat eivät olleet viitsineet sille opettaa.

http://www.jokainentavallaan.blogspot.com/ JA http://villikko.imgur.com/
08.07.2011 12.54
021128310_r
Viestejä: 937
Virheitä on kaikkien koirien kanssa tullu tehtyy, erilaisia, mutta kun kokemusta on karttunu, nii nekin virheet on voitu korjata =) Nyt mulla on 3 koiraa, joista yhen oon kouluttanu täysin yksin, 2 muuta puoliks vanhempien kanssa. Oon tyytyväinen, ja seuraavan koiran kanssa tietenki tulee taas tehtyä jotain pieniä mokia, mutta ne vaan kehittää ;)
x Maisa s. 2001, labnou Otto s. 2002 k. 2014, x Luke s. 2005 k.2013, labnou Riemu s. 2013, x Yogi s. 2014
29.07.2011 13.31
022390795_r
Viestejä: 485
Salo
Paljon olen oppinut. Kun Osku meille tuli, en paljoa tiennyt koiran omistamisesta, tai ylipäätänsä koirista. Joitain perusjuttuja tiesin. Kun Osku meille sitten saapui, opetin sille kaiken, minkä tiesin. Opetin koiralle perus temppuja, istu, tassu, maahan... Oltiin tarkkoja mitä koiralle sai antaa, mutta huomiota pöydästä sai, ja joskus taisi ''vahingossa'' tipahtaa koiralle jotain pientä. Kun se katsoo niin suloisesti. Siitä se sitten oppi kerjäämään. Jos söi sohvalla, se saattoi hypätä sohvalle ja tuli aivan kylkeen kiinni ja koitti saada ruokaa. Itse oppisin jossain vaiheessa sitten vain käskemään koiraa alas aina kun se hyppäsi sohvalle viereen kun itse söi jotain. Nykyään ei koira sitten hyppääkään sohvalle, kun minä syön sohvalla. Kun porukat syövät sohvalla, koira hyppää viereen. He siis eivät tehneet samaa kuin minä. Joskus saatoin päästää koiran ulos niin, että se juoksi rappusilta kamalaa vauhtia suoraan ulos. Nykyään, kun päästän koiran ulos, se istuu ja menee ulos vasta kun kuulee sanan ''vapaa''. Tulipas pitkä juttu, mutta paljoa en tiennyt ja olen tuon aikana olen saanut rutkasti enemmän kärsivällisyyttä. ;)
nooraann.kuvat.fi
02.08.2011 19.55
022295019_r
Viestejä: 303
Vantaa
Eetu on ensimmäinen koira jonka kanssa tulee joulukuussa täyteen 2-vuotta. Kuinka paljon onkaan oppinut näiden kahden vuoden aikana. Ensinnäkin itse koirista ja niihin liittyvistä asioista on tullut tietoa ja taitoa hirvittävästi puhumattakaan siitä miten paljon oman koiran omistaminen opettaa ja kasvattaa :)
25.09.2011 21.23
Ainakin olen oppinut hyvin sen, että kärsivällisyydestä on paljon hyötyä!
25.09.2011 21.26
Haika kirjoitti:
virheitä olen tehnyt enemmän kuin laki sallii

Ensimmäisen koirani kanssa ja nykyisen kanssa alussa. Sitä sitten meni ja muuttui koiransa kanssa.
26.09.2011 00.56
020582019_r
Viestejä: 216
Ylöjärvi

Mä en ole kehittynyt yhtään mihinkään. En näe omia virheitäni ja sillä tavalla sokeana on tosi vaikea korjata yhtään mitään. Tai no, mä olen rauhottunut jonkun verran teini-iän myrskyistä, mutta perusluonteeni ei ole kehittynyt suuntaan tai toiseen.

Mutta ihmisenä koira on näyttänyt minusta sellaisia puolia, joita en tiennyt itsessäni olevankaan. Enkä nähnyt peilissä mitään hyvää. Mutta parempi näin, kai. Pahemminkin olisi kai voinut käydä. Ilman noita kokemuksia en olisi alkanut perehtyä yhteen tärkeimmistä elämän aiheista, ihmisen käyttäytymiseen. Hyvin pintapuolisesti, mutta sen verran, että sain ongelmaani helpotettua. Tietäiskö joku opusta, jossa olisi kirjoitettu psykologiasta kansantajuisesti, kun mua ei kiinnosta lukea humanisti-tiedetekstiä laatua "Puvlovin tutkimus osoittaa, että runsastuneella salivan erityksellä on yhteys prekursoriseen ärsykkeeseen, ja tätä tietoa on hyödynnetty atrappitieteen kognitiofrasfraamin määrittelemisessä. Atrappitiede määritelläänkin Hönks-Henkelin mukaan maantakumuksilla-suvun homeiden ja lascioiden suhteina" [esimerkki täysin keksitty ja paikkansapitämätön]. Eli tekstiä, josta kukaan ei saa mitään tolkkua ilman sanakirjaa, lähdeluettelossa mainittua kirjakasaa selkokieliversioineen ja kielioppiopasta.

Koira on toisaalta opettanut aikas paljon. Ilman koiraharrastusta en tietäisi mitään ehdollistumisesta, genetiikasta (paitsi että aihe olisi varmaan kiinnostanut minua muutenkin), eläinten käyttäytymisestä ja oppimisesta, kuinka esittää itsevarmaa, miten eri tavoin eri eläinlajit ajattelevat, miten suhtautua vastaantuleviin eläinkohtaloihin, sielunsisaruudesta, laumasta, eläinten kyvyistä, metsässä kulkemisesta, ihmisen fyysisestä kestävyydestä... En voi edes kuvitella, millaista olisi elää koiran kanssa tietämättä siitä muuta, kuin mihin päähän panta laitetaan ja mistä päästä se syö ja kakkaa. Olen oppinut näkemään eläimet muunakin kuin mitättöminä vaistokoneina.

Minulle turvallisinta oppimista on oppiminen, joka tapahtuu huomaamattani.

26.09.2011 13.42
021566031_r
Viestejä: 947
Karijoki

Ihana ketju!

Mä oon kehittynyt nyt vuoden aikana aivan älyttömästi. Jos vertais mua nyt ja vaikka silloin kun Coma mulle tuli niin oon ihan eri ihminen, luonteeltani.

Oon ottanut selvää koiran elekielestä niin teoriassa kuin käytännössäkin. Ymmärrän paremmin koirani rotuani ja myös koiraani. Luotan koiraani, ennen en koskaan uskaltanut päästää Comaa irti missään pelkäsin, että se karkaa eikä tule luokse. Oon huomannut, että myös Coma luottaa muhun enemmän. Ymmärrän sitä paremmin ja samalla Coman kouluttaminenkin on edennyt huimasti!

Uskallan antaa Comalle enemmän "vapauksia". Oon huomannut, että luotan myös itseeni enemmän. Kyllä mun pakko jotain on tehdä oikein kun mun koira on tällanen, ihana.

Juu olin kans nuorempana sellanen, että purin kaiken kiukun ja pahan olon koiraani. Onneksi en enää.

Oon myös rauhallisempi ja se on auttanut tosi paljon, varsinkin kun itsellä on vähän rauhattomampi koira. Coma on myös rauhoittunut samalla.

Toivon vaan, että kehityn vielä paljon lisää ja toivottavasti en koskaan lakkaa kehittymästä. =)

"No matter what you do, I will always love you."
26.09.2011 19.40
022695490_r
Viestejä: 462
Mäntyharju
Oikeastaan oleellisin mitä olen oppinut on ollut se, että koiralle on oltava täysin mustavalkoinen! Olen myös alkanut suunnittelemaan treenejä huolellisemmin.
26.09.2011 21.59
022599411_r
Viestejä: 983
Oulu
Pitkäjänteisyys, laiskana ihmisenä toimeen ryhtyminen, ja ennen kaikkea olemaan johtaja. Olen myös oppinut virheistäni, ja kolmannen koiran kohdalla taidan olla maailman viisain ihminen (omassa maailmassani).
08.10.2011 18.23

Pahin ongelmani on varmasti lyhytpinnaisuus, vanhemmilta perimäni, ja saatan kimmastua kovastikin ihan pienistä jutuista jos hiukankaan ärsyttää. Tämä koira on minulle opettanut hieman pidempää pinnaa, ja nykyisin osaan välillä jo laskea nollasta sataan tai painella pusikkoon päästelemään höyryjä, kun koira pöllöilee, tai jopa ottaa asiat ainakin puoliksi huumorilla, "mitä tuosta, hassu koira, pöhlö pikku tyttö, kokeillaan uudestaan"

Mutta myönnettäköön että virheitä tulee tehtyä yhä edelleen, niistä täytyy vaan oppia.

08.10.2011 18.26
Lady kirjoitti:

Kuten täällä muutkin on sanonu, paljon oon kehittyny, mutta vielä on kehittämisen varaa tietyissä asioissa (;

<3
09.10.2011 18.54
Kova urosrottweileri opetti minulle paljon ensimmäisenä koirana, sen avulla olen oppinut todella hyvin ymmärtämään koiria, koirakieltä, koirien opetusta ja ylipäänsä koiran kanssa elämisestä. Valkkari toisena koirana opetti minulle lähes kaiken koiran sairastamisesta, hoidosta, rahankulutuksesta, ruokinnasta ......
28.10.2011 02.07
021640879_r
Viestejä: 84
Korpilahti

Voiton myötä on oppinut enemmän kärsivälliseksi, pitkäjänteiseksi ja vähemmän perfektionistiksi. Ei enää tule itsesyytöksiä ja toivottomuuden tunnetta ihan heti. Myös kuva siitä, millaiset toimintamallit (koulutustavat jne)sopivat minulle parhaiten on kehittynyt. Ennen oli vähän niin, että vaihdoin metodia lennossa jos homma ei toiminut heti. Opin myös sen, että en oikeasti osannutkaan ihan niin paljon kuin luulin. Muutamia tehtyjä tai luultuja asioita kun ajattelee nyt, niin kämmen läiskähtää naamalle väkisin.

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet todella isoja oivalluksia täynnä. Sitä ennen kaikki olikin niin helppoa, ettei juuri tarvinnut pohtia toimintatapojaan sen suuremmin, homma meni samaan tapaan kuin kotona pikkukoiranpentujen kanssa. Murkkuiän myötä joutui vähän miettimään ja panostamaan enemmän. Ongelmia ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenkaan ollut, joten olen ihan tyytyväinen. Pääasiassa on nätisti mutta epävarmasti ohittava, löysällä remmillä kulkeva otus, joka sisätiloissa on kunnolla, mutta kurmuuttaa kissaa välillä (joskin kissa provosoi hieman). Muutama pomppimis-näykkimiskohtaus aina välillä, mutta voin sanoa, että ne ovat olleet oma vika aina.

Muokattu viimeksi: 28.10.11 02.09
14.11.2011 18.56

On vain yksi suunta ja se on ylöspäin, mutta kohta alan lyömään päätäni kattoon

Koiran lukemistaitoa on nykyään lähes mahdoton enää kehittää, se on jo niin äärimilleen venytetty, mutta seuraavaksi kutsuu kilpakentät jotka voisi olla seuraava aluevaltaus loistavien harrastajien seurassa.

14.11.2011 21.42

Paljon.

Itse en aluksi tiennyt käyttännössä katsoen mitään, kokemusta oli vain koiran lenkittämisestä. Näyttelyistä ym ei ollut silloin tietoakaan. Mutta mielestäni eniten oppii virheistään joten itse olen oppinut sirun kanssa hiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiirveesti, harmittaa kun en sirun pentuaikana tajunnut sitä seisottaa/ottaa viikottaisi rekenne kuvia ja nyt hirvee kuume siihen : D

15.11.2011 18.00
021789656_r
Viestejä: 281

Ennen kun sain Nemon, luin monta koirakirjaa ja katrsoin tv:stä Millania yms. koirankoulutusohjelmia. Olen todella lyhytpinnainen ja se koituukin tappioksi monessa asiassa, räjähdän helposti mutta savu laskeutuu nopeaan ja sitten taas jatketaan. Kaikilla on huonoja ja hyviä päiviä, täytyy vaan yrittää korostaa niitä hyviä, ja kasvattaa sekä kehittää tietoa ja taitoa niin eiköhän joskus hyvä tule :D

"Minä saan rähistä kaikille, mutta kukaan ei minulle!"

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti