Lattarinta (Kissat > Pennut)

23.09.2011 16.50
022558649_r
Viestejä: 3637

Meillä on nyt 12 päivän ikäiset pennut. Nyt olen todennut, että pienimmällä pennuista on lattarinta.

Kellään muulla täällä kokemusta lattarintakissasta? Pennusta, aikuisesta? Mitkä ovat pennun selviämismahdollisuudet? Millaista elämää se pystyy aikuisena elämään? Onko jollain ollut lattarintapentua, jonka ominaisuus olisi "parantunut" ajan myötä?

Kaikki tieto lattarinnasta otetaan vastaan, omat kokemukset, tutkimuslinkit jne.

Lattarintahan on tällainen (alin on lattarinta, ylin normaali).

http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
23.09.2011 18.00
021674644_r
Viestejä: 66
Lahti

Löysin burmien terveys infopaketista vähän tietoa, sairaushan on kai sama oli rotu mikä tahansa. Toivottavasti on jotain hyötyä

http://burmat.net/doc/infopaketti.pdf

23.09.2011 18.15
022558649_r
Viestejä: 3637

^ Lueskelin tuota jo itsekin aiemmin. Burmilla sairaushan (vai pitäisikö mielummin puhua ominaisuudesta/epämuodostumasta) on käsittääkseni varsin yleinen. Eräs burmakasvattaja on myös sitä mieltä, että burmilla tähän kuolleisuus on myös suurempi kuin muilla roduilla.

Keskusteluja kun olen lukenut, niin todella monilla burmakasvattajilla on kokemusta tästä asiasta. Muiden rotujen piiristä Suomessa ei tietoa löydykään.

http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
26.09.2011 08.12
022458044_r
Viestejä: 1
Pornainen

Meillä on lattarintainen maatiaiskissa.

Huomasimme pennussa "jotain outoa" heti kun kävimme sitä katsomassa. Pysyimme valinnassamme silti - ja veimme kissan heti ell tarkastettavaksi kun se oli muuttanut meille. Sen lattarinta oli niin paha, ettei eläinlääkäri uskonut sen selviävän aikuiseksi (kissa rtg-kuvattiin ja näky oli hurja jopa tällaisen maallikon silmään kun sisäelimet olivat mikä missäkin ja sydän ja keuhkot litteinä). Ell myönsi, ettei hänellä ollut lattarintakissoista kokemusta ja hän konsultoikin kokeneempiaan muilla ell-asemilla. Kissa tuli kuitenkin tuolta reissulta meidän kanssamme takaisin kotiin sillä ajatuksella, että niin kauan kuin se voi elää mukavaa kissanelämää, se saa olla meillä. Itku ja suru oli tietenkin kova mutta päätimme nauttia päivästä kerrallaan ja jos kissan vointi menisi huonoksi, se pääsisi armeliaasti pois.

Mutta kissapa kasvoi ja kehittyi hyvin eikä se tarvinnut eläinlääkäriä ennen kuin se kastroitiin (mikä tehtiin vasta kollin ollessa vuoden ikäinen; tarkoituksella annettiin sen kasvaa isommaksi, jotta anestesia ei olisi niin iso riski). Kastraatio meni hyvin - kolli toipui anestesiastakin ilman ongelmia. Samalla nukutuksella otettiin uudet rtg-kuvat, joista näkyi, että tilanne oli ennallaan. Ell oli aivan äimänä.

Kissan sydäntä ei ole tutkittu tarkemmin mutta aina kuunnellessa (tarkastukset rokotusten yhteydessä jne.) se on pompsottanut rinnassa ilman sivuääniä. Kolli on hyvän kokoinen, komea kissa. Pentuna se läähätti vauhdikkaitten leikkien jälkeen huomattavasti herkemmin kuin terve kissa ja edelleenkin se laserosoittimen villin jahtauksen jälkeen läähättelee. Olemme välttäneet sen rasittamista liikaa mutta leikittäneet sitä kuitenkin kuntoilumielessä ihan reippaasti.

Kissa on nyt siis 2- ja puolivuotias ja elää ihan normaalia kissanelämää kaikkiaan viiden kissan laumassa. Lattarinta ei haittaa tai rajoita sen elämää millään tavalla. Mahdollista toki on, että sille kehittyy esim. sydänvika mutta niin kehittyy monelle normaalirakenteisellekin kissalle iän myötä.

Käsitykseni mukaan lattarinta ei "parane" koskaan - onhan kyse luuston epämuodostumasta. Isossa maailmassa lattarintoja korjataan leikkauksin ja kipsaamalla rintakehää oikeaan muotoon. Näistä jokainen olkoon mitä mieltä haluaa...

Rotukissamaailmassa lattarintaisuudesta ei välttämättä haluta keskustella avoimesti: moni kasvattaja kenties kokee asian kiusalliseksi (mahdollinen perinnöllinen alttius??) ja mieluummin vaikenee kuin ottaa riskin leimaantumisesta. Yritin nimittäin kovasti löytää kokemuksia kun tilanne oli meillä akuutti mutta joka puolella oli vastassa vain vaikenemisen muuri. Burmien piirissä lattarintaisuutta ilmeisesti esiintyy runsaimmin?

Toivottavasti tämä kokemus auttaa sinua, Estel. Lattarinta ei välttämättä ole mikään este kissan normaalille, iloiselle kissanelämälle. Jos omalla eläinlääkärillä ei ole asiasta kokemusta, pyydä häntä konsultoimaan kokeneempia. Kissan vointi kannattaa pitää ohjenuorana kun tehdään vaikeita päätöksiä.

Tsemppiä!

28.09.2011 21.51
022558649_r
Viestejä: 3637

Meidän pieni lattarintapentu menehtyi viime lauantaina (24.9.). Ehkä jokin infektio tms, ainoa oire jota tuolla pennulla oli, oli pahat hengitysvaikeudet viimeisen vuorokauden aikana (varmasti johtuivat vähintäänkin osaksi lattarinnasta, luultavasti osaksi infektiosta tms, pojalla oli myös hengitysoireita pari päivää aikaisemmin mutta hoituivat antibiooteilla). Saa nähdä mitä toteavat Evirassa.

Kasvattajan kanssa kun juttelin, lattarinta on meidän rodussa harvinainen; Ellan omistaja kun on lähettänyt maailmalle vuosien aikana yli 150 pentua, kertaakaan ei ole kohdalle osunut lattarintaista. Muutenkin hän oli tavannut kissaharrastuksensa aikana vain yhden lattarintaisen kissan, en tiedä minkä rotuinen kys. kissa oli.

Tuolla "parantumisella" tarkoitin sitä, että olen lukenut tapauksista joissa pienellä pennulla on todettu lattarinta mutta luovutusiässä se on ollut lähes huomaamaton ja täysin oireeton.

Mutta kiitokset Reppikselle kissansa tarinan jakamisesta. Toivotaan ettei teillä olisi lattarinnasta ongelmaa tulevaisuudessakaan.

Muokattu viimeksi: 28.09.11 21.52
http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
17.10.2011 17.37
022558649_r
Viestejä: 3637

Evirassa todettiin löydöksiksi lattarinta ja kehittymättömät keuhkot (niillä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tilaa tms).

Eli tuo lattarintahan meidän pikkuisen sitten taisi viedä.

http://www.nethel-estel.blogspot.fi/

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti