Koiran eroahdistus - Sivu 12 (Koirat > Koirien koulutus)

22.04.2012 01.06
022226296_r
Viestejä: 59
Kuopio

Mielenkiintoinen juttu! Tuota asiaa olen paljon (ja paljon) pohtinut tässä viime aikoina ja miettinyt vieroituksen ja luovutuksen vaikutusta eroahdistuksen syntyyn. Ihan sen takia, että itselläni on todella pahasti eroahdistunut koira ollut, jonka emä oltiin viety ns. kertarysäyksellä pois. Tiedän muitakin tällaisia eroahdistustapauksia, joilta emä on vain vetaistu yllättäen pois heti, kun pennut on 5-viikkoisia.

Olen kysellyt paljon ihmisiltä mielipiteitä siitä miten tuo vieroitus emästä/pentuesisaruksista pitäisi toteuttaa ja mielipiteet tuntuvat jakautuvan vahvasti kahtia (ja vielä hyvin mustavalkoisesti). Osa on sitä mieltä, että emä kannattaa viedä pois suorilta heti, kun pennut täyttää viisi viikkoa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että vieroitustapahtumaan ei ole syytä puuttua mitenkään. Parastahan se olisi, jos tuo asteittainen vieroitus tapahtuisi aina luonnostaan ja 7-viikkoiset pennut olisivat jo itsenäisiä, mutta aina ei luonto pysy mukana näissä ihmisen asettamissa rajoissa... Toisaalta tympii sekin, että tuo 7-8 viikkoa tuntuu olevan se "pakko ne on tässä iässä luovuttaa, koska ne yleensäkin luovutetaan". Mielestäni se on karmivaa ja julmaa taas "tempaista" emä pois pentulaatikolta kertarysäyksellä ilman minkäänlaista luonnollista vieroitusta.

Siksi erityisesti tykkäsin tuosta kirjoituksesta, koska siinä esitetään vaihtoehto, jota myös kultaiseksi keskitieksi toisinaan kutsutaan. Puututaan, jos on tarvetta, mutta ei vetaista emoa ja sisaruksia kerralla pois. Erään kasvattajan mielipide oli jyrkkä, kun kysäisin miksi hän laittaa emän välittömästi pois, kun pennut on 5-viikkoisia: "pitäiskö pentu tempasta suoraan tissiltä uuteen kotiin? Miten siinä muka hyvää pentua valitsee, jos ne on sellasia ***** tissiposkia". Hänen mielestään tosin ainoa vaihtoehto oli nimenomaan se kertarysäys, jossa emä lähtee toiseen kotiin välittömästi, kun viisi viikkoa tulee täyteen.

Mun on vaikea näin pelkkänä koiraharrastajana ymmärtää monia käytäntöjä liittyen luovutukseen/vieroitukseen. Ja mielestäni monet niistä on todella kyseenalaisia. Ja mitä olen itse jutellut kasvattajien kanssa, niin mielestäni tuohon vieroitus/luovutusasiaan kiinnitetään ylipäätään aivan liian vähän huomiota. Erityisesti mua kiinnostais se mitenkä moni koira oikeasti pentuaikana vain erotetaan kerralla emästä ja kuinka monelle näistä kehittyy eroahdistus. Sekin kiinnostaa mitenkä sitten nämä, jotka on vähän turhankin tiiviissä emon hoivassa olleet luovutusikään saakka. Eroahdistus aiheena koskettaa mua syvästi ja haluaisin päästä mahdollisimman syvälle tämän ongelman syntyyn.

22.04.2012 22.38

meillä on kanssa kärsitty tästä ja harjoiteltiin kovasti ja se kesti 6-7vuotta ja päätetiiin nyt tulee kaveri ja se autto ja piristi koiraa hyvin ja piristää edelleen:)mutta molemmille aikaa on ja myös koulutettu suht hyvin:)

24.04.2012 02.15
021775599_r
Viestejä: 739
Helsinki

Funky; hyvä teksti sulta ;)

Mutta siis joo, kasvattajan rooli on todella vastuullinen. Mäkin olen sitä välillä miettinyt, että liian "kello kädessä" mennään, kun pitäisi mennä fiiliksen mukaan. Mutta toisaalta, kun ei yhtään pentuetta ole kasvattanut eikä läheltä seurannut, niin enpä ala aukoo =P

Muokattu viimeksi: 24.04.12 02.16
24.04.2012 06.17
022523476_r
Viestejä: 1671
Suomussalmi

Itkettäsi minuaki, jos äeti ois otettu pois sillonku sitä eniten tarttee - olo ois niinku nallina kalliolla. En tiedä miten on rotueroja, mut nää hiskipennelit on niin toimeliaita tuollon luovutusiässä että ihmekkää jos emot tahtoo jo vähä etäisyyttä vaikka sohvalle :D

Tuo Kareksen teksti on hyvä, samoten Funkylla oli hyviä pointteja =) Tulipas vain mieleen, että on niitäkin yksilöitä joita ahistaa yksinolo, vaikka kuinka emo ois pitäny hyvänä ja luontojaan vierottanu pennut. Terveisin yks hermoraunio, joka on pentueen ainut itkupilli.

Huskies do whatever they want - and I'll do whatever they want.
24.04.2012 09.07
022375796_r
Viestejä: 145
Rauma
Meidän Millillä on eroahdistusta havaittu jo useiden vuosien ajan mutta emme ole asialle oikein mitään osanneet tehdä.
Eroahdistus on selkästi havaittavissa kun lähtee kotoa ja Milli jää kotiin seuranaan muut koiramme (kaksi borzoita) alkaa hirveä haukkuminen ennen ku portille pääsee. Todennäköisesti Milli haukkuu koko yksinolonsa ajan sillä kun kotiin tulee se läähättää todella paljon ja pitkään ja on todella hermostuneen oloinen. Sama juttu tapahtuu kun sen jättää autoon yksin kun poikkeaa esim. kauppaan.
Milli joutuukin kotona ollessaan olemaan eristettynä yksin huoneeseen että muilla koirilla ei mene hermo sen huutamiseen ja ettei se saa turpiinsa.
Asialle ei ole oikein muuta tehty kuin aina kotiin tullessa kun se haukkuu, on odotettu ovella sen hiljenemistä (missä menee yleensä aika paljon aikaa ja hermot) ja sitten vasta avattu ovi.

Osaako kukaan sanoa, mitä voisimme kokeilla tehdä? Mun osaaminen ei riitä eroahdistuksessa auttamiseen :D Ruuan mukana Milli saa jotain kevyitä rauhoittavia mutta eipä ne juuri tunnu auttavan ....
25.05.2012 11.41
021961169_r
Viestejä: 112
Hämeenlinna
Mitenköhän mun kannattaisi toimia kun päivät Dam dam on mun seurassa ja sit illalla kun meen nukkuu ja laitan dam damin keittiöön. Niin alkaa kauhee ulina murina ja itku. Joka kestää aamuun saakka. Yritetty on opettaa yksin oloo. Onko muilla kokemusta staffien eriahdistuksesta.
Mamman poika Dam Dam
25.05.2012 11.57
022197478_r
Viestejä: 1035
Lahti

Dam Dam näyttäs olevan sen verran pieni vielä, että en puhuisi eroahdistuksesta vaan pennun kitinästä.

Itse jatkaisin tuossa vaiheessa sinnikkäästi sitä yksinolon opettelua, pistäkää päivisinkin kun olette kotona niin pentu toiseen huoneeseen toisinaan, että oppii siihen että välillä joutuu pois seurasta.

Meillä B kitisi ekat yöt yksin vierasmakkarissa (on portin takana) ja muutenkin kun laitettiin sinne, mutta nykyään on hiljaa. Saattaa toki kitistä vastalauseensa alkuun, mutta hiljenee ja asettuu kun tietää että sillä ei mitään saavuta.

26.05.2012 08.34
021961169_r
Viestejä: 112
Hämeenlinna
Noniin pari yötä nukkunut keittiössä erossa meistä ja dam dam nukkuukin jopa. Aamuyöstä saattaa vähän kitistä mut muuten nukkuu yöt :)
Mamman poika Dam Dam
05.06.2012 03.18
022561103_r
Viestejä: 2686
Jyväskylä
Meidän edesmenneellä Davella oli paha eroahditus koko elämänsä ajan. Oli elänyt häkkikoirana elämänsä ensimmäiset 8kk ja sen jälkeen meille tullessaan ei tahtonut jäädä hetkeksikäänn yksin ja pyrki kaikkialle mukaan aina vessaa myöten. Töitähän se vaati, mutta jonkin ajan jälkeen pystyi olemaan yksin kotona (muut koirat tietty seurana) mutta vieraassa paikassa alkoi huuto heti, joten aina piti joku olla sen kanssa tai se huuti mielettömästi. Kaikkea kokeiltiin, lääkkeitä pantoja yms. Mikään ei auttanut. Eipä tuo hirveän kivaa ollut varmaan koirallekaan tuollainen elämä ja äiti tuossa n.vuosi sitten Daven lopettamisen jälkeen tokaisikin, että jos tulee seuraava samanlainen koira, niin sitten kuula kalloon. Ei tuollainen elämä ole kivaa kummallekaan, koiralle tai omistajalle.
http://treenikaverit.blogspot.fi/
07.06.2012 17.13

Topi aina hyppää joko sohvapöydälle tai tuolin kautta keittiönpöydälle kun jää yksin. Ennen rikkoi tavaroita sohvapöydältä, mutta nykyään hyppii pelkästään keittiönpöydälle.

En tiedä, että kauanko se yleensä siinä seisoo, mutta yleensä kun tuun koulusta nii huomaa heti, että se sinne on hypänny ku ei ovella tuu vastaa.

Come to the dark side, we have cookies!
07.06.2012 17.35

Joskus käynyt täällä mielenkiinnosta juttuja lueskelemassa, vaikka en välttämät sanois, että myy kärsis suoranaisesti eroahdituksesta, ainakaa kovin pahasta. Funkyn teksti herätti miettii noit luovutus asioita kyllä paljon, kiitos siitä:)

Taavihan ei oo ikin kokenu mitää eroahtukseen viittaavaakaan, ekana iltana piippas 5min, kun yksin olkkariin jätettiin ja nukkukin sitten putkeen 12h:D Ei oo ikinä tuhonnu mitään eikä edes osaa kunnolla haukkua plus oli ennen 4kk täysin sisäsiisti. Taavi on pienestä kennelistä ja pienestä pentueesta. Emosta ei kasvattajan kädestä vieroitettu vaan pikku hiljaa emo rupes ilmasee, ettei tisuille enää oo asiaa. Taavi myös haettiin pennuista viimeisenä, joten oli jo tottunut olemaan ns. yksin. Kasvattajalla niin aikuiset koirat kuin pennutkin nukkuivat olkkarissa ja makkareihin ei ollut asiaa. Kasvattaja kävi suht normaalisti leipätyössään koko ajan. Kun pennut olivat 5vkoa emo alkoi käymään normaaleilla lenkeillä muiden lauman koirien kanssa ja yksinään pihalla. Eli Taavin kohdalla kaikki tapahtu pikku hiljaa...

Sitten on tapaus Myy, joka huusi kolme yötä läpeensä eristyksissä, kunnes mun piti luopuu periaatteistani naapureiden takia (tai no mies luopu), jonka jälkeen huusi viikon häkissä kert olis vaan halunnu olla "iholla". Taavin seurassa ei ikinä huutanu, mutta jos jäi portin taa erikseen huus putkeen koko työpäivämme ajan. 6kk asti varmaankin huus aina koko ajan jos jäi yksin kotiin ilman Taavia. Nyttemmin ei huutele kaksin/yksin ollessa eikä vaikka jättäs eri huoneisiin, mutta tilalle on tullut pakonomainen tuhoaminen eli aina on jotai pistetty paskaks, kun himaan tulee. Myy on paikasta, jossa enempi koiria ja isosta pentueesta. Emo päätti, kun pennut oli pari päivää vajaa 5vkoa, että nyt loppu hoito ja jatko omaa normaali eloaan. Myy haettiin pennuista ekana ja huusi sillonkin jo koko matkan. Lisäksi pennut ja aikuset koirat oli saanu nukkuu missä haluu myös makkarissa ihmisten kanssa. Kasvattajat olivat hyvin paljon koirien kanssa kotona. Koska emo toipu pentujen leikkauksesta se ei käynyt muiden koiren kanssa normilenkeillä. Myyn kohdalla kaikki siis tapahtui täysin päin vastoin...

Tietysti myös on koirien täysin vastakohta (yö ja päivä) persoonat varmasti vaikuttavat tähän sillä Taavi on alusta asti puuhaillu itekseen ja sattanu nukkuu eri huoneessa tunti tolkulla vaikka ympärillä tapahtus mitä, ollu itsenäinen. Kun taasen Myyn pitäis saada aina olla siellä missä mäkin ja tietää mitä ympärillä tapahtuu, vahti.

09.06.2012 17.04
Meille on tulossa tämän vuoden puolella koira ja yksinolo on omasta mielestä yks tärkein harjoteltava. Tiedän aika tarkkaankin miten aloitan harjoittelun ja miten luultavasti pääsen parhaaseen lopputulokseen. Mutta yksi asia on jäänyt askarruttamaan, mitä mieltä te olette saako koira nukkua omistajien makuuhuoneessa vai onko hyvä että koira ei saa tulla makkariin? Toisinaan olen lukenut että eroahdistus on helpottanut kun koira saa nukkua omistajan kanssa, sillon kun koira saa enemmän aikaa omistajan lähellä. Toiset taas sanovat että koira on yksin nukkuessaan oppinut olemaan yksin, eikä ahdistu jos omistaja poistuu talosta. Eli miten on?
09.06.2012 17.10
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

Jetro, me tehtiin nyt tämän uusimman pennun kanssa niin, että opetettiin heti nukkumaan "omassa huoneessaan". Eli pojalla oli sitten vierasmakkari käytössä. Pari ekaa yötä jompi kumpi meistä nukkui samassa huoneessa, muttei kuitenkaan huomioinut pentua vaikka se ramppasi tai inisi vähän.

Meistä oli tärkeää opettaa se niin nopeasti kuin mahdollista siihen, että oppii rauhoittumaan omaan tilaan. Päivisin aloitettiin niin, että piti olla parisen minuuttia portin takana hiljaa, ilman näköyhteyttä kehenkään. Kun rauhoittui, pääsi pois. Oppi silmänräpäyksessä asettumaan ja nykyään osaa olla yksinään tuolla huoneessa 7h päiviäkin ilman mitään ulinoita tai ihmettelyitä :)

Tämäkin voi olla koirakohtaista, miten oppii siihen yksinoloon, mutta hyvähermoinen elukka oppii ja sopeutuu nopsasti mihin vain. Meillä on nykyään niin, että Ninja nukkuu meidän kanssa makkarissa, Santeri olohuoneessa/yleistilassa ja pentu vierasmakkarissa. Jokaisen koiran on osattava olla yhdessä ja erikseen, eri kokoonpanolla.

09.06.2012 18.58
Avatar_female
Viestejä: 1347
Eedla kirjoitti:

Mua pelottaa, et Eedlalle kehkeytyy eroahditus. Nukkuu siis yöt pesuhuoneessa ja huutaa nykysin jonku 2-5min illalla ja sitte aamulla ku herää. On myös hieman järsiny yön aikana saunan ovea. Otan sen sitte omaan huoneeseen nukkumaa, kun osaa nukkua pesuhuoneessa.

Päivisin jätän lyhyemmiks ajoiks vapaaks koko taloon, mut jos oon pidempää jossai, nii sit pesuhuoneeseen. Ennen yksinoloa väsytän sitä.

Tottakai se on vasta pentu ja olluki meillä vasta viikon, mut kuiteki hieman jänskättää, et sille tulee eroahdistus.

Eadla, mikäli teet asiasta numeron alitajunnassa, niin kyllähän koira siihen voimakkaammin reagoi, siitä tulee koiralle "iso juttu"

Tee tuloista ja menoistasi merkityksetön.

Muokattu viimeksi: 09.06.12 18.58
09.06.2012 18.59
Avatar_female
Viestejä: 917

Kun Ikaros tuli meille, niin se huusi vaikka kaksi tuntia kuin sikaa olisi tapettu, kun jätin sen portin taakse. En hetkeäkään pelännyt, että siitä tulee eroahdistuja.

Suurin osa pennuista huutaa ja kiukuttelee hoitajan perään, ei siitä kannata huolestua.

09.06.2012 20.14
022255047_r
Viestejä: 150
Mikkeli
Ikaros kirjoitti:

Kun Ikaros tuli meille, niin se huusi vaikka kaksi tuntia kuin sikaa olisi tapettu, kun jätin sen portin taakse. En hetkeäkään pelännyt, että siitä tulee eroahdistuja.

Suurin osa pennuista huutaa ja kiukuttelee hoitajan perään, ei siitä kannata huolestua.

Näin :)

09.06.2012 20.56

Tiana ainakin jää huutamaan perään niin kovaan, että varmasti koko kerrostalo kuulee. Lopettaa kuitenkin vähän ajan päästä, ettei se sinne jää koko päiväksi huutamaan (esim jos mulla menee vartti kaupassa käymiseen, niin ei se enää takaisin tullessa huuda). En mä ole edes osannut ajatella, että tuosta voisi kehittyä tuosta vaan eroahdistus - kunhan kakara huutaa vähän aikaa ärsytystään.

Pennut on pentuja. Ne huutaa, tuhoaa ja repii hermot riekaleiksi, mutta niin niitä vaan rakastaa ja aina yhden aikuistuessa tekee mieli uutta riiviötä.

09.06.2012 21.03
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi
Meillä kaikki pentuina nukkuneet mun kaa samassa huoneessa. Velmu ainoa jolla ollut yksinolon suhteen ongelmia, mut ne olikin sitten heti.

Viivi ei oo ikinä puhunut mtn, Sisu ja Luna harrastivat kitinää joka loppu kuitenkin vartin sisään. Ite ainakin osaan kuulla sen paniikin ja vaativan kinuamisen eron Velmun jäljiltä ihan selvästi. Ja pennun käytöksessä kun tuut takas näkee kans selvästi sen eron mistä se huuto on johtunut.
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
10.06.2012 10.32
022693294_r
Viestejä: 494
Joensuu

Fanta on eroahdistunut. Kovasti ollaan yritetty töitä sen eteen tehdä ja toki tehdään vieläkin. Vaikka ei koskaan päästäisikään eroahdistuksesta kokonaan, pyrin keksimään keinoja, jolla saisin sen edes vähän rauhallisemmaksi yksin ollessa, sillä elämässä voi tulla tilanteita, jolloin tuon vaan pitää olla vähänaikaa yksin. Oikeastihan meillä on siis aina joku kotona, mutta silti harjoitellaan yksinoloa laittamalla se mun huoneeseen, yleensä mun koulupäivien ajaksi. Nyt kesälomalla on helpompi harjoitella pikkupätkiä kerrallaan.
Pennusta asti ollaan harjoiteltu pikkupätkiä yksinoloa ja luokse mentiin heti kun oli rauhoittunut. Eikä huoneeseen mentäessäkään huomioitu ennenkuin oli rauhoittunut.
En osannut silloin odottaa, että tuosta tulisi eroahdistunut. Kuvittelin tosiaan vain, että ihan normaaliahan se on, että alussa pikkupentu kitisee perään, mutta pian sainkin huomata, ettei se kitinä loppunut... Joskus meillä on yksinolossa ns. "parempia kausia" ja joskus sitten "huonompia kausia". Huonoina kausina tuosta tulee yksin jätettäessä ihan hullu: vinkuu, saattaa haukahtaa pari kertaa, ilmeisesti kulkee huoneessa ympäriinsä hermostuneesti, hyppii ovea vasten ja tuhoaa tavaroita eikä kyllä mistään hinnasta voisi edes kuvitella nukkumaanpistämistä, pitää vain kyhnöttää hermostuneesti oven takana (mikä vaikeuttaa tuon vapaaksi päästöäkin huoneesta, kun haluan sen tosiaan olevan ensin rauhallinen, ennenkuin huoneeseen menen). Parempina kausina tuo jää joksikin aikaa oven taakse vinkumaan ja menee sitten nukkumaan sänkyyni. Silloin yleensä menen aijemmin huoneeseen ja jos se on ollut nukkumassa rauhassa, saatan rauhallisesti kehua (yleensä silloin kun on juuri nukkunut, ei ole tervehtiessäkään mikään hullu). Mutta siis, aina toi vinkuu edes jonkinverran perääni.

http://felixfanta.blogspot.com/
10.06.2012 10.51
022459569_r
Viestejä: 2597
Jetro kirjoitti:
Meille on tulossa tämän vuoden puolella koira ja yksinolo on omasta mielestä yks tärkein harjoteltava. Tiedän aika tarkkaankin miten aloitan harjoittelun ja miten luultavasti pääsen parhaaseen lopputulokseen. Mutta yksi asia on jäänyt askarruttamaan, mitä mieltä te olette saako koira nukkua omistajien makuuhuoneessa vai onko hyvä että koira ei saa tulla makkariin? Toisinaan olen lukenut että eroahdistus on helpottanut kun koira saa nukkua omistajan kanssa, sillon kun koira saa enemmän aikaa omistajan lähellä. Toiset taas sanovat että koira on yksin nukkuessaan oppinut olemaan yksin, eikä ahdistu jos omistaja poistuu talosta. Eli miten on?

Itse en ole huomannut koiran nukkumispaikan vaikuttavan mitenkään mihinkään. Viisi koiraa takana, kaikki nukkuneet samassa vuoteessa/samassa tilassa perheen/minun kanssani ja yhdellä on eroahdistus. Se on myös koirista ainoa, joka on "vaihtanut kotia" nuorena, ja epäilen eroahdistuksen juontavan juurensa siitä.

Eroahdistus on koiran tottumattomuutta olla yksin, ja parhaiten siitä pääsee eroon opettamalla jo pennulle määrätietoisesti yksinoloharjoituksilla ettei omistajan lähteminen tai kotiinpalaaminen ole mikään tajuttoman ihmeellinen asia. Moni muistaa olla tekemättä lähdöstään numeroa mutta kotiinpalaaminen taas on sirkusparaatin paikka. Se rauhallisuus pitäisi muistaa myös palatessa kotiin, jotta lähteminen, yksinolo SEKÄ kotiinpaluumuodostuvat koiran mielessä rauhallisiksi.

Pretty is nice but still it's just pretty. Perfect, my dear, is me.
10.06.2012 11.57
Epeli kirjoitti:

Ppn hukassa ton kakaran kanssa. Se on tuhonnut aina, ihan aina meillä ollessaan. Tuli 12vk, sillä emme halunneet ottaa sitä ennen kesäloman alkamista. Myönnän, yksinolo koulutukset jäivät pitkälle kesän lopulle, mutta suoritimme sen. E ei jää itsekmänä tai huutamaan (ei ole kuulut/naapurit eivät ole valittaneet), mutta tuhoaa, liikaa ja vähän enemmänkin. Sille jätetän tekemistä, sillä on luu yleensä leluja, mutta itselläni menee kohta koko omaisuus lelujen ostamiseen, tuhoaa kaikki lelunsa samassa illassa kuin saa ne, tai aamulla, ennen kuin lähden. Tultuani kotiin lelut on jyrsitty viimeiseen naruun ja koko kämppä on riekaleina. Tänään myös. Isällä alkaa mennä toivo, mikä toki arveluttaa.

On jo ehdottanut, että jos annetaan pois. Tämä tottakai vain siirtäisi ongelman toiselle, enkä luovu ensimäisestä, omasta koirasta, joak selvästi on oppimiskelpoinen, haluaa oppia tmv. Kenoja ei vain ole. E:llä on häkki, muttei osaa olla siellä puoltatuntia pidempään, alkaa huutamaan ja kolistelemaan häkkiä, menee sinne kyllä mielellään. Sisällä on ennen kouluun/töihin lähtöä suuret viritykset, ettei se pääse pakkoihin, joista se voi tuhota. Portti olisi myös hyvä, että koira suljettaisiin päivän ajaksi jonohkin huoneeseen, näin ollen keittiöön, mutta portti olisi pian polttopuuta. Jättää sille mitä vain tekemistä, se tuohaa sen nopeasti, ja turhautuu --> tuhoaa lisää. Osaa olla tuhoamatta sen tunnin verran about. Ollaan harjoiteltu aivan kuin pentuna, en vain tiedä, missä kuluttaisin aikaani tunnin verran, tai suuremmalla ongelmalla, missä isä sen kuluttaisi, tämä kun ei viihdy kauaa kaupngilla. Tottakai me molemmat olemme sitoutuneet koiran kouluttamiseen uhrauksia on tehtävä. Epeli on tuhonnut meillä hiukkaa vaille tonnin verran. Käytetään aamulla puolentunnin lenkillä, saa juosta vapaanakin.

Kuonokopap olisi ehkä se ratkaisu, muttei se ratkaise koko ongelmaa. Isä on vähän vatsaan, kun koira ei pääse juomaan sen läpi. Vaikka tuskin edes juo yksin ollessaan. Jotenkin onnistuu näännyttämään itsensä, sillä läähättää aina kotiin tultuamme. Jos sillä on kaverikoira, ei ongelmaa, mutta tuo on niin kakara, ettei toinen koira tule vielä asiaan. Ehkä ensi vuonna.

Kai se sitten pitää vain reenailla?

Meillä sama tilanne tuon tuhoamisen kanssa, kaikkia Velmun keinoja on kokeiltu ja huomattu, että mitä enemmän tekemistä jättää, sitä enemmän on kämppää tuhottu. Kierrokset nousee luvallisen puuhan kanssa, jonka jälkeen siirrytäänkin sitten sohvaan jne. Meillä ei aamulla käydä kuin pienellä kävelylenkillä hihnassa, ei siis mitään nostattavaa, olen katsonut sen parhaaksi vaihtoehdoksi. Nuka oleskelee yksinolot nykyään keittiössä portin takana suurimpien vahinkojen välttämiseksi, kuitenkin sielläkin jo seinää purettu ja 4 mattoa syöty. Meillä myös löysä metallinen kuonokoppa joskus käytössä, jonka läpi voi juoda ja oksentaa, toimii melko hyvin silloin kun sen päähän pistää, koira ei stressaa siitä, vaan tulee jopa itse pistämään päätään siihen. Oon ajatellu, että mulla on vaan normaalia paljon enemmän tuhoova yksilö, että kai iän myötä rauhoittuu, ehkä siellä 2v-->. Kun köytös on osin kuin eroahdistuneella, mutta ei taas mölyä tai stressaa näkyvästi yksin jäämistä, pistää maaten kun ovi sulkeutuu, päivän aikana vaan käy aika ilmeisesti liian tylsäksi, joten ei auta kun ootella lisää ikää ja katsoa asiaa sitten uudelleen, jos ei ala loppua.

13.07.2012 12.50
022465288_r
Viestejä: 428
Pori

Meillä alkanut ilmetä eroahdistusta kaikkialla muualla kuin kotona. Heti vieraassa paikassa, tai tutummassakin, Minttu alkaa itkeä ja ulvoa kuin rääkätty kissa mun perään. Ainoastaan kotiin jää nätisti, ei itke eikä tee tuhojaan.

Harmittavaa, tekee aika vaikeata löytää koiralle edes hoitopaikkaa, ei kukaan jaksa sen itkua kuunnella.

My first, my last, my everything
07.08.2012 16.06
022352175_r
Viestejä: 2897
Lahti
Nuka kirjoitti:
Meillä myös löysä metallinen kuonokoppa joskus käytössä, jonka läpi voi juoda ja oksentaa, toimii melko hyvin silloin kun sen päähän pistää, koira ei stressaa siitä, vaan tulee jopa itse pistämään päätään siihen. Oon ajatellu, että mulla on vaan normaalia paljon enemmän tuhoova yksilö, että kai iän myötä rauhoittuu, ehkä siellä 2v-->. Kun köytös on osin kuin eroahdistuneella, mutta ei taas mölyä tai stressaa näkyvästi yksin jäämistä, pistää maaten kun ovi sulkeutuu, päivän aikana vaan käy aika ilmeisesti liian tylsäksi, joten ei auta kun ootella lisää ikää ja katsoa asiaa sitten uudelleen, jos ei ala loppua.

Linkkejä mistä noita metallisia kuonokoppia saa? en ole paikallisissa eläinkaupoissa bongannut ainuttakaan, pelkkiä muovisia/kankaisia. Voisin kokeilla, rauhoittaisiko se tuota äpärää kun viime aikoina on alkanut posteja tuhoamaan, mitään ei ole tehty erilailla. yhtenä päivänä tuhoaa poisollessani postit täysin silpuksi, toisena ei koskekaan. Tylsyyskö sille iskee? Yleensä kyllä nukkuu poisollessani, joten tiedä sitten. Taitaa vaan huvitella, melko mukavaa jos se päättää tuhota postit sinä päivänä kun GTI, Aku Ankka ja tärkeät postit tulee -.-

You cannot kill what already has no life | 311006 ♥
22.08.2012 08.58
000114389_r
Viestejä: 2237

Meilläkin uutukainen kärsii eroahdistuksesta ja nyt sitten miettimään mitä kaikkea voisi keksiä että saisi tuon koulutettua pois. En tosin tiedä helpottaisiko sitä jos pääsisi ihan samaan tilaan toisen koiramme kanssa, mutta näillä kahella on tapana riehua niin että paikat menee kymmenenkertaa enemmän rikki. Täällä ei pahempia tuhoja oo kun yks juomalasi oli mennyt rikki kun oli hypännyt pöydälle ja kaatanut näytön sen päälle. Ei onneks ollut satuttanut itseään.

22.08.2012 12.41

Lance: Mustista ja Mirristä tuo on, siellä ollu ihan hyvät valikoimat täällä päin. Se on rauhottanu koiraa sen verran, että ei tarvitse enää edes käyttää. :)

Täällä hyvä valikoima, lähettävät ilmeisesti myös postissa: http://www.lemmikkitalo.fi/kuonokoppa-metallinen.html

Ja luulen että se on teilläkin ihan vaan nuoren koiran tylsistymistä, ne tuppaa lataamaan akutki sen verran nopeesti, ettei oo väliä miten väsyneenä sen kotiin jättää, silti tulee tylsää päivän aikana.

Muokattu viimeksi: 22.08.12 12.44
24.08.2012 09.16
000114389_r
Viestejä: 2237

toimiskohan sitten toi että ei huomioi koiraa millään tapaa ja pidentää aina aikoja tullessaan ja mennessään.. Kun toi ulisee heti kun pääsen portaille portin toiselle puolelle.  Eilen se hirveä hyppiminen ja riehuminen loppui aikasemmin kun en vaan huomioinut, toivottavasti toimii sitten nytkin. Äitillä menee hermo ton kanssa kun se kuulemma ulvoo tuolla..

24.08.2012 17.16

Onko kenelläkään vinkkejä, miten koiraa voisi totuttaa jättämään kylä- tai hoitopaikkaan yksin? Kotiin Peppi jää jo hyvin, mutta vieraassa paikassa eroahdistus nousee taas pintaan. Olin viikon lomareissulla ja Peppi oli vanhempieni luona hoidossa. Kyseessä on siis hyvin tuttu paikka ja siellä oli kokoajan koirakaveri. Peppi oli kuitenkin mennyt aivan paniikkiin työpäivän aikana ja tuhonnut ulko-ovet, ikkunan karmit ja ikunalaudat. Yrittänyt siis päästä ulos ja perään.

Peppi jää paremmin vieraaseen paikkaan yksin, jos minä jätän sen. Eli lähdetään siis yhdessä muiden kanssa. Mutta hoitopaikkaan sitä ei saa jäämään millään yksin vaan ulvoo koko yksinoloajan.

Mitenkä siis päästäisiin vieraassa paikassa esiintyvästä eroahdistuksesta? Onko kenellää kokemusta ja onnistumisen reseptiä?

27.08.2012 09.56
000047072_r
Viestejä: 316

Varmaan sitäkin pitää harjoitella ihan yhtä paljon kuin kotiin jäämistä, rutiini ja siedätyshoito on kai avainsana siinäkin. Hankalampi tietty toteuttaa ja pitäis päästä suht säännöllisesti harjottelemaan niin ettei tule pitkiä taukoja. 

27.08.2012 13.48
022352175_r
Viestejä: 2897
Lahti

^ Meillä ainakin alkuun auttoi, että koiralle jätettiin sinne hoitopaikkaan kaikkea mahdollista omaa; leluja, luita, kong yms. jotta sillä oli puuhaa. Kyllä se aluksi perään huusi, mutta houkuttelivat sitten leikkimään ja nameilla huomion pois ovelta. Pikkuhiljaa se ei sitten enää huudellutkaan perään vaan näki hoitoon jäämisen mukavana juttuna kun sen kanssa leikittiin ja palkattiin hyvästä käytöksestä. Nykyään jää hyvän luun kanssa ihan minne vaan ja niihin kaikkein tutuimpiin paikkoihin ilmankin.

Eipä tähänkään kaiketi mitään oikoteitä ole, harjoitusta ja harjoitusta.

You cannot kill what already has no life | 311006 ♥
30.08.2012 14.06
000048202_r
Viestejä: 73

Meillä yritetään hienoja niksejä yksinolon kanssa. Portti olisi tarkoitus makkariin hankkia jonka taakse jäisi, jos se helpottaisi oven sijaan. Häkissä nukkuu kyllä öisin ja saa nykyisin aterian sinne ja suljetun oven kera (syökin aterian silloin kerralla eikä seilaa ja touhua ja syö taas pikkuisen kun haluaa vahtia missä me olemme joka toinen sekunti. Mutta lelut, kongi, luut ei kiinnosta sillä hetkellä kun ovi sulkeutuu vaan alkaa ulina. Tänään toista kertaa kongin kera kokeiltiin, alkuhuuto pysyi pienempänä mutta hiljalleen alkaa kokeilla korkeampia taajuuksia. Haukunestopanta ei reagoi ulinaan plus ei tuo tunnu piittaavaan haukkuessakaan värinästä eikä ultraäänestä. En tiedä sitten alkaisiko myös tuhota jos jättäisi tunneiksi huutamaan, mutta en halua naapureita rasittaa tuolla huudolla koska en jotenkin usko että lopettaa sitä koska tuntuu keräävän siinäkin stressikierroksia sen verran ettei osaa rauhoittuakaan. D.A.P haihdutin on myös ostoslistalla että jos se auttaisi, mutta en suuresti usko sen toimivuuteen. Mutta pitää nyt vielä pentukurssillakin udella niksejä. Koska tuo kuitenkin tykkää järsiä luita ja kongikin varmasti kiinnostaa. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla olohuonetta, mutta silloin joutuisi paikalla ollessa olla keittiössä, mutta eipä se mitään, jos olohuone olisi mukavampi huone josta näkee paremmin keittiöön ja keittiön ulko-ovelle :)

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Äänestys
Itkeekö/haukkuuko koirasi kotona kun olet poissa
kyllä 99
ei 137
en ole varma 18
Koirat
Kirjaudu
Logo-labyrintti