Koiran yliherkkys ja mielistely (Koirat > Koirien koulutus)

22.11.2011 20.19
022314443_r
Viestejä: 1005
Ohkola

Aika paljon olen katsonut erinäisiä koirankoulutus ohjelmia, ollut luennoilla ja kuunnellut kasvattajia sekä kouluttajia, mutta tälläiseen asiaan en itse ikinä ole kuullut koulutusvinkkejä, mitä meidän Jessin kohdalla kaipailisn:

Jessi on siis äärettömän herkkä ja miellyttämishaluinen koira. Kun Jesku innostuu (esim lenkille lähtiessä) se alkaa hyppimään ja komentamaan, että mennään jo. Tietysti kiellän sitä hyppimästä ja pyydän istumaan. Jessi tietää varsin hyvin, mitä tarkoittaa "istu" tai "rauhoitutaan", mutta se menee aivan sekaisin kun kiellän sitä. Se alkaa hyppimään vielä enemmän ja haukkumaan ja nuolemaan minua. Kiellän ja odotan kunnes se rauhoittuu. Se ei rauhoitu. Se saattaa helposti vaikka vartin vaan pyöriä ympyrää ja komentaa. En anna huomiota, mutta ei. Muissakin tilanteissa, joissa komennan jessiä ja se on innoissaan, se sekoaa. Ikään kuin "älä hermostu" ja alkaa taas komentamaan ja pyörimään.

Sama asia toistuu, jos annan huomiota toiselle koiralle, esimerkiksi Belalle, toiselle koiralleni.

Vinkkejä?

Dog is only as bad as it's owner is.
23.11.2011 11.02
022335527_r
Viestejä: 68
Pori

Erikoinen ongelma. Mutta auttaisikohan se, että kun se rupeaa hyppimään ja pyytelemään anteeksi, menet vaikka toiseen huoneeseen lukemaan lehteä kunnes rauhoittuu? Menet vessaan ja ovi kiinni tj. Ja toistaisit tämän taas. Niin usein kunnes tajuaa, ettei anteeksipyytelemisellä, haukkumisella ja nuolemisella paranna asiaa. Sitten kun tuut takaisin ja osaa olla rauhallisesti niin annat namin ja kehut, tai leikit hetken. Vai riehuttaako se sitä sitten uusiksi vaan?

Onko Jesku muillekkin samanlainen? Entä jos pyytäisit jotakin kaveria tai perheenjäsentä kanssasi koiranrapsutus tuokioon ja hän ottaisi Jeskun ja sinä Belan. Tottuisi katsomaan kun huomioit toista koiraa, koska itsekkin saa huomiota. Toki jos Jesku haukkuu ja yrittää pyrkiä kohti tuossa tilanteessa, ei rapsuttelu kyllä paranna asiaa vaan palkitsee väärää käyttäytymistä. Mutta jos esimerkiksi leikkituokio toisen ihmisen kanssa samalla kun sinä huomioit Belaa rapsuttelemalla tai muuten? Et huomioisi Jeskua millään tavalla.

23.11.2011 14.44
021428086_r
Viestejä: 12
Vihti

Täällä on Kettusella juuri sama ongelma. Se on herkkä ja hyvin miellyttämisen haluinen koira. Miettinyt, että sen pentuaika vaikuttanee sen liehakointiin, koska on ollut katukoirana + tarhalla sen "muutaman" muun koiran kanssa ja vain pari ihmistä työskentelmässä siellä (ihmisen huomio on ollut kortilla). Sit ton adhd-luonne, ei osaa rauhoittua vaan jää ns. "päälle" kaikki mitä se tekee ja touhuaa.

Kettuseen ei toimi pois meneminen tai huomiotta jättäminen, pahentaa vaan sitä. Itse olen tehnyt niin, että menen sen tasolle - kyykkyyn, ja pyydän sitä istumaan ja paikka, vasta sitten huomaan sen kun on asettunut. Hetken se on sen oloinen kuin pentu, joka liehittelee vanhempaansa mut rauhoittuu. Pitää olla aika jämäkkä ja tarkoittaa mitä sanoo ja toimia rauhallisesti, lähes hidastetusti.

28.11.2011 15.28
021431842_r
Viestejä: 11
Oletko koittanut vaihtaa kieltosanaa? Vale ainakin reagoi omaan kieltosanaansa varsin voimakkaasti, lähes loukkaantuu. Olen lievemmistä tuhmista teoista torunut eri sanalla, jolloin sen häntä ei 'tipahda' niin murtuneen oloisesti ja itsellekin jää parempi mieli..
03.12.2011 02.12
022597842_r
Viestejä: 1018
Helsinki

Aloittajan koira on melkein kuin Jilla pienenä. Jillalla ei tosin ole mitään komennusongelmaa, se vaan on vähän stressiherkkä ja huonohermoinen: jos jotain jännittävää (esim. se uloslähtö) tapahtuu, sillä vaan "menee yli". Silloin se vuotaa (pahimmillaan huutaa), juoksee, hyppii päin ja sählää. Kieltämiset, käskyttämiset tai mikään muu ei nuorempana menneet enää läpi kun riekkuminen alkoi, joten en lopulta enää kuluttanut sellaiseen ääntäni.

Aloittajan tapauksessa kuulostaa siltä, että käskyt istua ja rauhoittua ovat huomioimista eli vahvistavat riekkumista. Joko siis käskyt/kiellot pitäisi oikeasti tehdä niin, ettei koiralla ole varaa jättää tottelematta (taivas putoaa niskaan) tai sitten jättää käskyttämättä ja kieltämättä kokonaan.

Jos koiralle ei saa yksinkertaista, varmaa käskyäkään läpi, toimisin ensimmäisen neuvojan ohjeilla: riehumisen alkaessa menisin takaisin sohvalle tai mitä ikinä ennen lähtöä oltiinkaan tekemässä. Kun koira rauhoittuu, aloitetaan lähtörutiinit uudestaan ja toistetaan, kunnes lähtö sujuu ilman häsläystä. Meillä tehtiin tätä aika lyhyen aikaa, nopeasti koira hiffasi että koko ulosmeno keskeytyy kiihtymisestä -> jos haluaa ulos, kannattaa olla hillitty. Nykyään koiran yhtään kerätessä kierroksia riittää, että lopetan oman liikkeen (rutiinit keskeytyy). Kokonaista poistumista paikalta ei ole tarvinnut enää vuosiin.

Joskus kuulee neuvottavan myös, että kannattaa tehdä lähtörutiineja ilman, että oikeasti lähteekään ulos jotta koira oppisi niiden olevan mahdollisimman merkityksettömiä. Itse oon henk. koht. liian laiska sellaseen.

Meillä sattumalta helpotusta on tuonut se, että käydään ulkona yhdessä miehen kanssa. Mies on ihan onneton lähtijä, kun sillä on aina kaikki tärkeät tavarat hukassa. Kun itse olen jo pukeissa ja kengät jalassa valmiina ulkoiluun joudutaan vielä koirain kanssa odottelemaan tovi miestä, joka etsii milloin avaimia ja milloin kännykkää. Koirat ovat siis jo tottuneet siihen, että lähtö kestää kuitenkin, turha tuhlailla energiaa mihinkään riemutansseihin. Uloslähdöstä on siis tullut paljon vähemmän kiihdyttävä tapahtuma ja koirat joutaa väkisinkin laskemaan kierroksensa.

Ja tietysti kannattaa palkata koiraa aina, kun se on rauhallinen lähtiessä, ennen lähtöä ja lähdön jälkeen. Hyvästä käytöksestä ei voi koskaan palkata liikaa.

Toisten koirien huomioimisen kanssa varmaan itse ihan ehdollistamalla kouluttaisin koiran pysymään kauempana ja sietämään sitä, että omistaja voi huomioida muitakin. Siis paljon palkkaa siitä, että oma koira riehuu vähemmän tai ei ollenkaan. Koiralle voi myös opettaa poismeno- tai väistämiskäskyn ja käyttää sitä. Käskyjä kannattaa tietysti käyttää ajoissa, mielummin viimeistään siinä vaiheessa kun koira osoittaa orastavaa huolestuneisuutta ja vähintäänkin kauan ennen kuin homma karkaa (koiralta) käsistä ja se ei pysty enää vastaanottamaan mitään informaatiota.

Muokattu viimeksi: 03.12.11 02.12
http://jillan.blogspot.com
03.12.2011 08.41

Hallintaa hallintaa hallintaa, otetta koiraan ei ole, jos ei saada koiraa tasaantumaan eri tilanteissa. Hyvin hallinnassa oleva koira rauhottuu 100% varmasti, oli se iloinen tai vaikka nostatettu viettihuippuunsa niin aina se palautuu normaali tilaansa vaikka tunnetila olisi mikä tahansa. Yritin puhua mahdollisimman selkeästi käyttämättä liiaksi termejä ettei joltain mene ohi tai aika moneltakin;)

03.12.2011 10.07
021511206_r
Viestejä: 998
Forssa
Meillä on Nikin kanssa hieman samantyylinen, mutta silti erilainen ongelma. Sopinee kuitenkin tämän otsikon alle.

Eli siis Niki on nykyään aivan yliherkkä. Se on ihan vainoharhainen siitä, että joku on sille vihainen. Jos ollaan lenkillä, ja vahingossa jotenkin kenkä kopahtaa maahan kovaäänisesti, Niki on heti varma että hänelle ollaan vihaisia ja tulee hakatun näköisenä mun eteen korvat luimussa pyytelemään anteeksi. Joskus ei tarvita edes mitään tuollaista yllättävää ääntä, se tekee ihan sitäkin, että kävellään lenkillä ihan normaalisti, ja ihan yhtäkkiä se pysähtyy ja kumartuu ja kattoo mua juuri tolleen korvat luimussa anteeksipyytelevästi.

Tätä on ihan kotonakin. Vaikka kaikki ihmiset olis ihan normaalisti, eikä kiinnitä mitään huomiota Nikiin, se saattaa ihan yhtäkkiä keksiä, että joku on hänelle vihainen, ja tulee suojaan mun sänkyyn (Nikin turvapaikka). Tai sitten kyräilee tämän muka-vihaisen ihmisen perässä anteeksipyytelevästi. Ja auta armias jos joku sattuu vaikkapa kävelemään jostain syystä nopeasti, kun on esimerkiksi avaimet hukassa ja kiire lähteä. Sekin on varmasti Nikin syytä.

Niki myös muistaa asiat hirveen pitkään. Jos joskus multa on tippunut vaikkapa veitsi lattialle, ja siinä on sitten tullut hieman voimasanoja päästettyä suusta, niin tää jää Nikin mieleen, ja aina kun multa tippuu veitsi, se tulee piipertämään mun eteen että älä nyt mami suutu. Voitte vaan kuvitella mitä on sitten, jos joku on oikeasti pahantuulinen/vihainen....

Mä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä mikä tohon koiraan on mennyt, ennen se oli sellanenkin luupää joka ei välittänyt mistään mitään eikä hermoillut mistään. Olen miettinyt, että saattaiskohan sillä olla joku pitkäaikainen stressi päällä, jonka takia se on sitten tollainen. En oikein muutakaan keksi, mutta mistähän tuo nyt sitten stressaisi edes... Mitään ideoita mitä ton koiran kanssa pitäis tehdä? :/
04.12.2011 18.08
021429754_r
Viestejä: 12
Vihti
Vale kirjoitti:
Oletko koittanut vaihtaa kieltosanaa? Vale ainakin reagoi omaan kieltosanaansa varsin voimakkaasti, lähes loukkaantuu. Olen lievemmistä tuhmista teoista torunut eri sanalla, jolloin sen häntä ei 'tipahda' niin murtuneen oloisesti ja itsellekin jää parempi mieli..

Kettunen ei reagoi kieltoihini voimakkaasti, koska osaan olla rauhallinen ja samaan aikaan silti tarkoittaa mitä sanon. Liehittely on sen tapa toimia kaikkien kanssa, jopa kissojen. Se vaan tekee sitä. En ole jäänyt pohtimaan miksi. Yhtä aikaa maailman suloisin ja ärsyttävin touhukakara, joka ei oikein osaa rauhoittua ennenkuin kerrotaan, että juu aika on pistää kierrokset seis.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti