Millaista auktoriteettia koira tarvitsee vai tarvitseeko? - Sivu 2 (Koirat > Koirien koulutus)

04.12.2011 22.57
022479784_r
Viestejä: 1799
Joensuu
Nelli kirjoitti:

Koiran ja ihmisen välit perustuvat molemmin puoleiseen kunnioitukseen.

näinpä juuri! tää ei tosin luultavasti tullu esille tossa omassa tekstissä,mutta tätä mieltä olen myös :]

Tää systeemi perustuu kilpailuun,entä jos ei jaksais enää kilpailla? Meidän kahleet vaanii valepuvuissa,todistukset,odotukset,palkankorotukset. Totuus länsimaisissa itsemurha luvuissa. Tää on Happy Meal-versio todellisest onnesta.
04.12.2011 23.39
022391205_r
Viestejä: 1984

Lol, minä arvasin, että Karhulla oli jotain minulle hampaankolossa. Empäs taida jaksaa alentua foorumitappeluun, tämähän menisi ihan ot:ksi.

Sen vaan sanon, että yli 1,5v sitten tapahtuneiden juttujen vetäminen perusteluiksi ei oikein toimi. En kiellä, etteikö meillä olisi ollut ongelmia, mutta niitä on työstetty ja tilanne ei ole enää sama kuin ihkun rescuekoiran tullessa. Rekikoiraa taas en ole ottanut seurakoiraksi, mutta kuvittele toki mitä tahdot, ei se minua liikuta.

Pidetään toki topic aiheessa, tänne on tullut paljon mielenkiintoisempaakin kommenttia. Ja kommentoi toki Karhu minun puolestakin ihan rauhassa jatkossakin, kyllä sinulta enimmäkseen ihan fiksua asiaa tulee. Taisi vaan olla tuo ylimielisyydestä huomauttaminen arka paikka, mutta ajattelin, että jos täällä huomautetaan siitä kokeneille ammattikouluttajille, niin sama kohtelu kaikille. Kyllä minullekin saa sanoa, jos auon jonkun mielestä päätäni liian tietäväisenä - en ihmettelisi, jos minustakin saa sellaisen kuvan välillä, tässä kukaan varmaan täydellinen ole. :'D

~ Offi päättyy ~

Krista kirjoitti:

Kaikista ihmisistä ei ole johtajaksi, mutta se, että tietää miten johtaja käytäytyy sekä käyttäytyy kuin johtaja voi lauma olla hallinnassa ja yhtä tasapainoimen kuin mikä tahansa muukin lauma.

Minua jäi mietityttämään tämä kohta, vaikken ko. teorian kannattajia olekaan. Olisiko tämän ajattelutavan mukaan sitten niin, ettei johtajaksi kykenemättömien edes pitäisi hankkia koiraa. Tuota johtajuustermiä on tässä puhuttu. Onko sillä väliä, miksi ihminen kutsuu auktoriteettiasemaansa? No koira ei tietty ymmärrä, vaikka sanoisit olevasi sen mursu. Toki se voisi huomata leikkisän äänensävyn tms. Eli tavallaan sillä on väliä, ainakin, jos se vaikuttaa jollain tasolla johtamistapaan. Ja voisin väittää, että äidillä, jumalalla ja keisarilla on erilaiset tavat ohjata lapsiaan tässä maailmassa. Noin vertauskuvallisesti tietenkin.
Peski kirjoitti:

Mihinkään tiukkoihin susilaumahierarkiohin ja niihin perustuviin "minä menen ovesta ensin" -juttuihin, en itse usko. Eikä usko muuten yksikään minun tuntemani johtajuudesta puhuva ihminenkään, vaikka heitäkin varmasti löytyy. Suurin osa ihmisistä on kyllä aikoja sitten sisäistänyt sen, että koira ei ole susi tai että susillakaan ei ole äärimmäiseen tiukkaa ja jäykkää laumahierakiaa. Silti heille linkitetään jatkuvasti joka paikassa noita tutkimuksia, kun sattuu käyttämään edes vertauskuvallisesti sanaa johtaja tai puhumaan itsestään ja koiristaan laumana. Seuraavaksi voisin itse alkaa linkittelemään tieteellistä todistusaineistoa niille, jotka puhuvat ihmisen ja koiran välisestä suhteesta enemmän äitikoiran ja pennun välistä suhdetta vastaavana. Kun daa, eihän ihminen voi olla koiran äiti!

Vertauskuvallisuus onkin tosiaan noissa avainsana. Hämmennyin itsekin, kun löysin itseni tänään toisessa topicissa selostamassa laumanjohtajuudestani, vaikken edes usko siihen vanhanaikaiseen laumanjohtajuusteoriaan. Samalla tavalla tuo äiti&lapsi / susiemo&pentu kuvaa nimenomaa sitä suhtautumista koiraan. Esim., jos koira isottelee, pidän auktoriteettiasemani sillä, etten edes ota sitä vakavasti - vähän kuin pieni pentu yrittäisi uhota aikuiselle koiralle. Suhtautuminen sellainen tyyliin pitkästynyt "no hui kamala.." Esim. koiran näykkimisuhittelut tuli taannoin tukahdutettua pitkästyneellä "höpöhöpöllä", niinkuin en pitäisi suurenakaan uhkana sen mahdollista puraisua. Ihan kuin olisi parikuinen pentu napsimassa siinä. Ja edelleen painotan, ettei tuo susiemous ole sama asia kuin lässytys, kun ihmiset sen sellaiseksi helposti ymmärtää..! :D Siihen uskon minäkin, että koirilla on tässä suhteessa rotukohtaisia eroja ja toiset rodut aikuistuvat ja itsenäistyvät pidemmälle kuin toiset. Esim. Dingo tuntuisi jääneen enemmän penikka-asteelle edesmenneeseen itsenäiseen hirvikoiraamme verrattuna, vaikka ensin mainittu on joutunut pärjäämään omillaankin.. Tietty näin maallikkona paha alkaa vuorenvarmasti mitään koiran psyykerakenteen kehittymisestä sanoa, mutta arvailla aina saa. ;D
Peski kirjoitti:

Ylipäätään en itse jaksa oikein kiehua tästä aiheesta, koska tämä on mielestäni liikaa terminussintaa ja omassa maailmassani se ei paljon muuta asioita, kun minut on alunperinkin koulutettu niin, että koira tekee niin kuin sille on kannattavaa. Ja vielä ihan johtajuudesta puhuvien ihmisten toimesta! Näen Bacteroidesin teorian laumaviettikohdankin ihan kohtuullisen käyttökelpoisena, kun siitä poistetaan johtajuusajattelu ja ajatellaan pelkästään siltä pohjalta, että koiralta viedään pois lauman turva tai osoitetaan, että ihminen on siihen tyytymätön. Lauman etu on koiran etu ja ihmisen tyytyväisyys on koiran etu.

Tuo oman edun tavoittelu on toinen asia, mistä voisi melkein aloittaa oman pohdiskelevan aiheensa, mutta menköön nyt tässä. Sekin on minua mietityttänyt, mutten ole päässyt mihinkään tulokseen vielä tässä. (Liikaa mietiskeltävää! xD) En kuitenkaan tällaista väitettä lähtisi ihan pureksimatta nielemään jo ihan sen vuoksi, että satun koirista pitävä ihminen olemaan, enkä yleensä sulata toisten väittämiä ilman kunnon perusteluja, ellei se ole itse järkeiltävissä. Toki koiran saa motivoitua tekemään asioita sillä, että se saavuttaa sillä jotain kivaa, vaikka pääsee toteuttamaan viettejään tai saa namin tms. Mutta kyllähän koirat tekevät myös paljon asioita, mistä eivät hyödy mitään, niin vapaaehtoisesti kuin pyynnöstäkin. Esim. kun komennan piskit pois keittiöstä kyyläämästä, kun siellä tehdään ruokaa. Ne tottelevat, vaikkeivat saavuta sillä oikeastaan mitään muuta kuin että saivat sitäkin käskyä sitten noudattaa. Tai kun koira ajaa takaa omaa häntäänsä. Okei, jotain saalistusviettiin tms. liittyvää siinä saattaa turhautumisen ohella olla, mutta häntää jahtaava koira ei kyllä tavoittele omaa etuaan, eikä sille ole siitä mitään hyötyä. Mielestäni johtajuus, alamaisuus ja oman edun tavoittelu ovat enempi ihmismaailman käsitteitä, eivät koirien. Mitkä sitten ovat koirien käsitteitä? Ollakseen varma pitäisi kai kysyä koirilta. Tai ei niillä ole käsitteitä, käsitteet ovat meidän kädellisten juttu. Mutta mitkä käsitteistämme kuvaisivat koiria vai onko meillä sellaisia? Äsh, sarjassamme syvälliset keskiyön pohdinnat... x)
Peski kirjoitti:

Harva koira kuitenkaan on ominaisuuksiltaan sellainen, että sille riittää toimivaksi palkaksi monessakaan tilanteessa pelkkä ihmisen kehu ja taputus päähän. Muutamia koiria olen nähnyt jotka on koulutettu/kasvatettu arkitottelevaisiksi lähes pelkästään tätä apuna käyttäen (ei leluja tai nameja edes käskyjä opetettaessa) ja ovat olleet joko korvattomia tai sitten tottelevat alistuvina huudon pelossa, vain yksi on ollut iloinen, reipas ja hyvin tottelevainen. Itse asiassa tuollainen "koiran on toimittava aina vaan mun kehuilla" -ajattelu lähestyy mielestäni aika paljon tiukkaa johtajuusajattelua.

Dno esim. sellaisessa tilanteessa, missä kyseisen käytöksen pitäisi periaatteessa olla itsestäänselvyys ja muunlainen palkka voisi kiihdyttää koiraa ja saada aikaan ei-toivottua käytöstä... Esim. vieraan koiran ohittaminen rauhallisesti ja käskyn noudattaminen.. Rauhoittuminen, kun pitää mennä nukkumaan. Tärkeisiin taitoihin, kuten luoksetuloon, noita voi käyttää satunnaisten namivahvisteiden lisänä. Esim. kehun voi ehdollistaa merkkaamaan palkkaa samalla tavalla kuin naksuttimen naksahduksen, jos on taitava ja johdonmukainen kouluttaja. (En nyt sano, että itse olisin.) Njoh, esim. nyt käväisin laskemassa koirat tuohon pihaan yöpissalle, kutsuin ne takaisin ja tulivat hienosti takaisin sisään, saivat palkaksi kehun "hieenot hauvelit", mitä olen pääasiallisesti käyttänyt, kun tulevat ovelta kutsuttaessa sisään. Ihmeen hyvin tulevat. Tiedä sitten, olisiko samantekevää olla sanomatta yhtään mitään? Sille olisi kiva kuulla perustelut, mikä tuosta tekee johtajuusajattelua? Pahimmillaan siitä voisi vääntää sellaisen pahimmanlaatuisen pullamössöomistajankin: "Mun koirat rakastaa mua ja siksi olen niille paras palkka maailmassa." Selvennän kuitenkin, etten tarkoita noista kumpaakaan, vaan positiivinen äänensävy on opittu koirille kivaa tarkoittavaksi asiaksi, joka yhdistyy toisinaan myös nameilla palkkaamiseen yms.
Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
05.12.2011 00.04
022649573_r
Viestejä: 549
Lahti

[quote="Dingo"]Tuo oman edun tavoittelu on toinen asia, mistä voisi melkein aloittaa oman pohdiskelevan aiheensa, mutta menköön nyt tässä. Sekin on minua mietityttänyt, mutten ole päässyt mihinkään tulokseen vielä tässä. (Liikaa mietiskeltävää! :D) En kuitenkaan tällaista väitettä lähtisi ihan pureksimatta nielemään jo ihan sen vuoksi, että satun koirista pitävä ihminen olemaan, enkä yleensä sulata toisten väittämiä ilman kunnon perusteluja, ellei se ole itse järkeiltävissä.

Toki koiran saa motivoitua tekemään asioita sillä, että se saavuttaa sillä jotain kivaa, vaikka pääsee toteuttamaan viettejään tai saa namin tms. Mutta kyllähän koirat tekevät myös paljon asioita, mistä eivät hyödy mitään, niin vapaaehtoisesti kuin pyynnöstäkin. Esim. kun komennan piskit pois keittiöstä kyyläämästä, kun siellä tehdään ruokaa. Ne tottelevat, vaikkeivat saavuta sillä oikeastaan mitään muuta kuin että saivat sitäkin käskyä sitten noudattaa. Tai kun koira ajaa takaa omaa häntäänsä. Okei, jotain saalistusviettiin tms. liittyvää siinä saattaa turhautumisen ohella olla, mutta häntää jahtaava koira ei kyllä tavoittele omaa etuaan, eikä sille ole siitä mitään hyötyä.Kyllä koira hyötyy siitäkin, että se menee käskystä pois keittiöstä, kun se on sille opetettu. Vaihtoehtoja on monia ja tässä ne simppelisti esitettyinä:

1. positiivinen vahviste eli koira on saanut vahvisteen poistuessaan käskystä
2. negatiivinen rankaisu eli koiralta on otettu vahviste pois sen ollessa tottelematta poistumiskäskyä
3. negatiivinen vahviste eli koiran rankaisu on lopetettu sen poistuessa käskystä
4. positiivinen rankaisu eli koiraa on rankaistu sen ollessa tottelematta poistumiskäskyä

Ja luonnollisesti vahviste voi olla mikä tahansa, mistä koira pitää (kehu, silitys, nami, lelu jne., vaihtoehtoja on miljoonia), rankaisu taas mikä tahansa, mistä koira ei pidä (kielto, huuto, lyönti, sähköisku jne., tähänkin vaihtoehtoja on miljoonia).

Sama asia voidaan selittää myös viettien kautta. Koiran saadessa vahvisteen se saa viettityydytyksen, vietti riippuu vahvisteen laadusta (nami ja lelu tyydyttävät saalisviettiä, kehu laumaviettiä, rankaisun poistuminen puolustusviettiä, kiimaisen naaraan haistelu sukupuoliviettiä ja niin edelleen).

Kun koira osaa asian, palkkiota yleensä pienennetään tai se poistetaan jopa kokonaan. Riippuu koirasta, miten se reagoi siihen. Jotkut koirat vaativat joissakin asioissa satunnaista vahvistamista koko elämänsä läpi, joku toinen koira taas tottelee asian opittuaan käskyä kyseenalaistamatta, vaikka se ei enää saisikaan mitään palkkiokseen, koska se on ehdollistunut niin voimakkaasti.

Hännän jahtaaminen taas on yksinkertaisesti leikkimistä (tai vaihtoehtoisesti stressinpurkua), siinä ei pitäisi olla mitään epäselvää. Saalisviettiä yhtä kaikki.

/ Ihan kivasti bugittaa nämä lainaukset taas täällä. :D No, yrittäkää saada selvää, mikä osa on lainausta ja mikä vastausta... 

Muokattu viimeksi: 05.12.11 00.07
05.12.2011 07.45
021789656_r
Viestejä: 281

Tiivistän tässä nyt oman näkemykseni ja toivon että ette hyökkää minun kimppuun :D koska tämä on vaan minun mielipide:

Koiralla pitää olla ns. johtaja joka määrää, missä koiralla on peti, ruokakuppi, juotavaa yms. Johtaja siis pitää huolen koirasta, ettei karvaturrin tarvitse itse alkaa johtajaksi, sillä siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää koiralle, eikä sen puoleen ihmisellekkään.

Aktiviteettejä ja liikuntaa koiran pitäisi saada joka päivä väh. tunti (rodusta riippuen, mutta mielestäni kaikken rotujen pitäisi liikkua päivässä, ulkona vähintään se tunti, mieluiten tietysti enemmän)

Koiralla pitäisi olla hallussa ainakin nämä käskyt: luoksetulo, paikka/odota, istu, maahan, seuraa, katso.

Omistajan pitäisi päästää koiransa mahdollisimman usein juoksemaan vapaana (tavallisten hihnalenkkien lisäksi) ja samalla pääsee haistelemaan vapaasti kaikkia hajuja, tietysti sillä ehdolla että koira osaa tulla käskystä luokse, tai vähintään niin ettei 100 varmasti aluueela liiku muita (jos on vähääkään epävarma luoksetulosta..)

Tietysti on koiranomistajia, jotka eivät uskalla pitää koiriaan auki, ettei se lähde jäniksen perään, ne ovat asia erikseen, mutta onhan koirapuistot niitäkin varten (siellä ei ainakaan pitäisi liikkua mitään ylimärääisiä jänöjusseja tmv.)

Omistajan ja koiran välisen suhteen olisi hyvä olla kunnossa, niin että molemmat kunnioittavat ja luottavat toisiinsa, ettei tarvitse ratkoa ylimääräisiä pulmia, pudonneesta nenäliinasta tai maukkaasta hirven jalasta.

Eli vielä lyhyesti:

Koira= Ihmiselle lemmikki, mistä pidetään hyvää huolta ja ollaan vastuussa koiran tekemisistä, annettaan sille rakastava koti (ei nyt tarkoita sitä että koiraa pitäisi pussailla joka välissä, mutta rakastava koti voi olla ilman pusujakin)

Ihminen= On jonkinlainen johtaja koiralle, joka määrää kaapin paikan ja sanoo, jos naapurin Rekun kanssa alkaa painileikki mennä liian rajuksi. Ihmisen tulisi olla koiralle tuki ja turva, johon se voisi turvautua esim. "vaarallisen" koiran tulessa vastaan, ei tarvitsisi haukkua, vaan mennä omistajan lähellä, sillä koira tietäisi että omistaja suojelee sitä kaikelta.

Tässä oli minun näkemykseni.

 

Muokattu viimeksi: 05.12.11 07.48
"Minä saan rähistä kaikille, mutta kukaan ei minulle!"
05.12.2011 12.00
021056777_r
Viestejä: 721
Dingo kirjoitti:
Tämän pohjalta olen itse tullut siihen tulokseen, että jonkunmoinen auktoriteettiasema ihmisellä on koiraan nähden oltava. Kysymys kuuluukin: millainen?

Tähän on musta varsin yksinkertanen vastaus. Koira tarvitsee sellaisen auktoriteetin joka kertoo mikä on oikein ja väärin. Joka tuo turvaa ja molemmin puolisen kunnioituksen.

05.12.2011 14.33
Dingo kirjoitti:

Krista kirjoitti:

Kaikista ihmisistä ei ole johtajaksi, mutta se, että tietää miten johtaja käytäytyy sekä käyttäytyy kuin johtaja voi lauma olla hallinnassa ja yhtä tasapainoimen kuin mikä tahansa muukin lauma.

Minua jäi mietityttämään tämä kohta, vaikken ko. teorian kannattajia olekaan. Olisiko tämän ajattelutavan mukaan sitten niin, ettei johtajaksi kykenemättömien edes pitäisi hankkia koiraa. Tuota johtajuustermiä on tässä puhuttu. Onko sillä väliä, miksi ihminen kutsuu auktoriteettiasemaansa? No koira ei tietty ymmärrä, vaikka sanoisit olevasi sen mursu. Toki se voisi huomata leikkisän äänensävyn tms. Eli tavallaan sillä on väliä, ainakin, jos se vaikuttaa jollain tasolla johtamistapaan. Ja voisin väittää, että äidillä, jumalalla ja keisarilla on erilaiset tavat ohjata lapsiaan tässä maailmassa. Noin vertauskuvallisesti tietenkin.

Johtajaksi kykenemätön ihminen voi hankkia koiran enkä sitä vastaan ole, mutta tälläisen ihmisen tulee opetella käyttäytymään johtajana/auktoriteettinä eikä alistua koiralleen vaan pysyä myös kovana erinäisissä asioissa.

Tuota aloin itsekkin miettimään, että mitä merkitystä sillä on kutsunko itseäni auktoriteetti asemassa johtajaksi, keisariksi, kunimnkaaksi vai äidiksi. Ihmisillä jollain on jo pelkästään vastaan sanaa johtaja jonka vuoksi eivät hyväksy sitä, että koiralle auktoriteettinä tulee toimia ihmisen. Toiset taas hyväksyvät auktoriteetti aseman, mutta eivät kuitenkaan hyväksy sanaa johtaja. Eli perjaatteessa tässäkin keskustelussa on nähty näitä kolmea eri kaartia edustavia ihmisiä vaikkakin mielestäni auktoriteettinä oleminen koiralle on yhtä kuin koiran johtajana oleminen. Johtaja on vain termi ja siihen ei pitäisi takertua. Tosin jokaisella on oma tapansa kuvitella millainen on johtaja, mutta voisin sanoa, että lasten johtajia ovat heidän vanhempansa, kansakunnan johtaja on kuningas jne. Jokaaisella on oma tapansa johtaa ja johtajia on oikeastaan joka junaan.

05.12.2011 15.23
Avatar_female
Viestejä: 1347
Caro kirjoitti:
Dingo kirjoitti:
Tämän pohjalta olen itse tullut siihen tulokseen, että jonkunmoinen auktoriteettiasema ihmisellä on koiraan nähden oltava. Kysymys kuuluukin: millainen?

Tähän on musta varsin yksinkertanen vastaus. Koira tarvitsee sellaisen auktoriteetin joka kertoo mikä on oikein ja väärin. Joka tuo turvaa ja molemmin puolisen kunnioituksen.

Carolle kompsit.

Asia tuli suoraan lyhyesti ja ytimekkäästi sekä meni suoraan asiaan.

05.12.2011 17.50
021348175_r
Viestejä: 188
Lohja
Koira tarvitsee maustavalkoisuutta, kuria ja rakkautta. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle.
05.12.2011 19.20

Eipä nuka jaksanut tarinoida pitkään, mutta siinähän se tulikin tiivistettynä. Koiralle pitää kaiken olla joko mustaa tai valkoista, välimuotoja ei tunneta, ei ole mitään "violetteja ja oransseja", on mustavalkoisuutta. Ehdottomuus ja johdonmukaisuus on tärkeää sekä yhteishenki joka koostuu monesta eri tekijästä...laumasidonnaisuus on koiralle tärkeä asia. Maalaisjärjellä ja psykologisella ajattelutavalla kaikki on hyvin yksinkertaista.

Omistajan pitää osata pitää langat hyppysissään äänettömästi tuomatta liikaa omaa valtaansa esiin joka välissä, koska koira saattaa ahdistua siitä tai ottaa sen merkkinä epävarmasta "laumajohtajasta" ja alkaa kokeilemaan arvoasteikossa ylös päin kipuamista ja varsinkin jos tavoitteena on päästä johtamaan.

05.12.2011 22.17
022250096_r
Viestejä: 178
Tampere
Ice kirjoitti:
Dingo kirjoitti:
Krista kirjoitti:

Kaikista ihmisistä ei ole johtajaksi, mutta se, että tietää miten johtaja käytäytyy sekä käyttäytyy kuin johtaja voi lauma olla hallinnassa ja yhtä tasapainoimen kuin mikä tahansa muukin lauma.

Minua jäi mietityttämään tämä kohta, vaikken ko. teorian kannattajia olekaan. Olisiko tämän ajattelutavan mukaan sitten niin, ettei johtajaksi kykenemättömien edes pitäisi hankkia koiraa. Tuota johtajuustermiä on tässä puhuttu. Onko sillä väliä, miksi ihminen kutsuu auktoriteettiasemaansa? No koira ei tietty ymmärrä, vaikka sanoisit olevasi sen mursu. Toki se voisi huomata leikkisän äänensävyn tms. Eli tavallaan sillä on väliä, ainakin, jos se vaikuttaa jollain tasolla johtamistapaan. Ja voisin väittää, että äidillä, jumalalla ja keisarilla on erilaiset tavat ohjata lapsiaan tässä maailmassa. Noin vertauskuvallisesti tietenkin.

Johtajaksi kykenemätön ihminen voi hankkia koiran enkä sitä vastaan ole, mutta tälläisen ihmisen tulee opetella käyttäytymään johtajana/auktoriteettinä eikä alistua koiralleen vaan pysyä myös kovana erinäisissä asioissa.

Tuota aloin itsekkin miettimään, että mitä merkitystä sillä on kutsunko itseäni auktoriteetti asemassa johtajaksi, keisariksi, kunimnkaaksi vai äidiksi. Ihmisillä jollain on jo pelkästään vastaan sanaa johtaja jonka vuoksi eivät hyväksy sitä, että koiralle auktoriteettinä tulee toimia ihmisen. Toiset taas hyväksyvät auktoriteetti aseman, mutta eivät kuitenkaan hyväksy sanaa johtaja. Eli perjaatteessa tässäkin keskustelussa on nähty näitä kolmea eri kaartia edustavia ihmisiä vaikkakin mielestäni auktoriteettinä oleminen koiralle on yhtä kuin koiran johtajana oleminen. Johtaja on vain termi ja siihen ei pitäisi takertua. Tosin jokaisella on oma tapansa kuvitella millainen on johtaja, mutta voisin sanoa, että lasten johtajia ovat heidän vanhempansa, kansakunnan johtaja on kuningas jne. Jokaaisella on oma tapansa johtaa ja johtajia on oikeastaan joka junaan.

Eikös tämä silloin tarkoita sitä, että jos kaikista ihmisistä ei ole johtajiksi, niin he eivät myöskään voisi silloin koiraa hankkia? Ja mitenkä yhtäkkiä sellaiselle ihmiselle tulee sitä auktoritettiä, jolla ei ole aikaisemminkaan sitä ollut, jos hän hankkii koiran? Tämä kuvaa mielestäni hyvin juuri sitä, että ei ihminen ole koiralle johtaja.
Ei minulla mitään johtaja sanaa vastaan ole, vaan sitä mitä ihmiset sillä tarkoittavat. Yleisesti otten jos kysyy ihmisiltä mitä sana Johtaja heidän mielestään koirien kohdalla tarkoittaa, tulee vastaukseksi usein, että koira alistetaan sinne lauman alimmaiseksi ja koko perheen ihmiset ovat koiran yläpuolella. Mielestäni koiralle annetaan ne tietyt säännöt, mitä se saa tehdä ja mitä ei, ei sillä ole mitään yhteyttä johtajana olemisen kanssa. Kyseessä on mielestä vain se molemminpuoleinen kunnioitus ja luottamus, jos ne ovat kunnossa, myös yhteiselo koiran kanssa sujuu hyvin, ilman johtajuus ajattelua.
Minulle ei vain mene ymmärykseen se, että miten täysin eri lajia oleva, voisi toimia toiselle johtajana? Itse en sen takia lähinnä usko tuohon johtajuus teoriaan, koska en ole vielä kertaakaan törmänny yhteenkään hyvään perusteluun kyseisestä asiasta, joten itse ainakin toimin kunnioituksen ja luottamuksen pohjalta ja se meillä toimii. Alistaminen on yksi suurimmista syistä, miksi en pitä tästä toimintatavasta. Kyllähän valehtelematta kaikki, jotka toimivat johtajuus teorian mukaan alistavat koiriaan, koska se kuuluu siihen teoriaan, minkä vuoksi en itse siitä toimintatavasta pidä.
Mielestäni myös pakottaminen ja alistaminen kuvaavat toisiaan melko hyvin ajatellen johtajuus teoriaa. Mikäli koira ei suostu tekemään jotain se pakotetaan siihen ja johtajuus teorian mukaisesti, koira alistuu ja tekee niin, koska sillä ei ole muita vaihtoehtoja.

"Johtaja ei tarkoita sitä, että koira pakotetaan tekemään jotain. Johtajuuteen kuuluu se vastuu, rajojen asettaminen ja ohjaaminen laumaa oikeaan suuntaan. Pakottaminen ei missään tilanteessa ole suvaittavaa vaan ongelmista tulisi päästä yli sillä, että koiraa tuetaan ja tuodaan sille se turvallisuuden tunne siinä tilanteessa. Alistumisella ei ole myöskään oikeastaan mitään tekemistä pakottamiseen sekä alistumisen pitäisi perustua luottamukseen ja kunnioitukseen eikä pakottamiseen. Eli edelleen olen sitä mieltä, että fyysisellä väkivalalla ei tulisi koskaan alistaa koiraa vaan alistaminen tulisi tapahtua ihan eri tavoin ja vapaaehtoisesti." Ice

En minäkään missään tilanteissa hyväksy fyysistä väkivaltaa koirien kouluttamisessa. Koiralle voi myös asetta ne rajat ja ohjata koiraa, vaikkei olisikaan johtaja, tässä tulee taas se, että luottamuksen ja kunnioituksen tulee olla koiran ja ihmisen välillä kunnossa.
Tottakai, jos on joitain ongelmatilanteita, ne tulee hoitaa muulla tavalla, kuin pakottamalla. Mutta monissa tilnateissa olen itse huomannut, että niin ne koirat vaan pakotetaan siihen, että jos koira ei suostu tekemään jotain, se pakotetaan tekemään nii, koska "johtaja" näin sanoo. Näin luodaan koiralle epämukava olo, mutta koira alistuu tähän toimintatapaan johtajan toimesta ja jatkossa kyseisessä tilanteessa ei välttämättä ole "ongelmaa" ulkoisesti katsottuna, koska koira ei uskalla näyttää sitä, mutta se on taas aivan eri asia mitä koira tuntee ja mikä sen tunnetila on sillä hetkellä
En ole ainakaan itse törännyt myöskään koskaan alistamiseen, joka tapahtuu vapaaehtoisesti, se tapahtuua aina ilman koiran tahtoa.
Koiralle luodaan turvallisuuden tunne sillä, että sille annetaan tietyt rajat, riittävästi liikuntaa, ravintoa ja hellyyttä/rakkautta, ei tämä mielestäni vieläkään liity johtajuuteen millään tavalla.
Et ollut huomioinut tuota minun perusteluani asiaan ollenkaan, joten sekin kannattaisi ottaa myös huomioon, vaikka kommentoi vain tiettyä teksin pätkää.

Koira....elämän paras ystävä, ensimmäinen toivottamassa tervetulleeksi, ensimmäinen puolustamassa.
05.12.2011 22.39
022391205_r
Viestejä: 1984
Nuga kirjoitti:

Tuo oman edun tavoittelu on toinen asia, mistä voisi melkein aloittaa oman pohdiskelevan aiheensa, mutta menköön nyt tässä. Sekin on minua mietityttänyt, mutten ole päässyt mihinkään tulokseen vielä tässä. (Liikaa mietiskeltävää! :D) En kuitenkaan tällaista väitettä lähtisi ihan pureksimatta nielemään jo ihan sen vuoksi, että satun koirista pitävä ihminen olemaan, enkä yleensä sulata toisten väittämiä ilman kunnon perusteluja, ellei se ole itse järkeiltävissä.

Toki koiran saa motivoitua tekemään asioita sillä, että se saavuttaa sillä jotain kivaa, vaikka pääsee toteuttamaan viettejään tai saa namin tms. Mutta kyllähän koirat tekevät myös paljon asioita, mistä eivät hyödy mitään, niin vapaaehtoisesti kuin pyynnöstäkin. Esim. kun komennan piskit pois keittiöstä kyyläämästä, kun siellä tehdään ruokaa. Ne tottelevat, vaikkeivat saavuta sillä oikeastaan mitään muuta kuin että saivat sitäkin käskyä sitten noudattaa. Tai kun koira ajaa takaa omaa häntäänsä. Okei, jotain saalistusviettiin tms. liittyvää siinä saattaa turhautumisen ohella olla, mutta häntää jahtaava koira ei kyllä tavoittele omaa etuaan, eikä sille ole siitä mitään hyötyä.

Kyllä koira hyötyy siitäkin, että se menee käskystä pois keittiöstä, kun se on sille opetettu. Vaihtoehtoja on monia ja tässä ne simppelisti esitettyinä:

1. positiivinen vahviste eli koira on saanut vahvisteen poistuessaan käskystä
2. negatiivinen rankaisu eli koiralta on otettu vahviste pois sen ollessa tottelematta poistumiskäskyä
3. negatiivinen vahviste eli koiran rankaisu on lopetettu sen poistuessa käskystä
4. positiivinen rankaisu eli koiraa on rankaistu sen ollessa tottelematta poistumiskäskyä

Ja luonnollisesti vahviste voi olla mikä tahansa, mistä koira pitää (kehu, silitys, nami, lelu jne., vaihtoehtoja on miljoonia), rankaisu taas mikä tahansa, mistä koira ei pidä (kielto, huuto, lyönti, sähköisku jne., tähänkin vaihtoehtoja on miljoonia).

Sehän tuossa onkin niin outoa, kun nimenomaan tämän häätökäskyn noudattamiseen ei ole koskaan meillä liitetty palkkoja tai rangaistuksia. Se on vaan vaadittu ja koiraa on hätistelty, kunnes se menee pois, jos ei alkuun tajunnut, mitä siltä pyydetään.

 --

 

Peski kirjoitti:

Tottakai koiralle riittää joskus pelkkä pieni ärähdys tai puolivillainen kehu jonkun sellaisen käytöksen muuttamiseen, joka ei sille ole mitään maailman tyydyttävintä toimintaa, mutta yritähän saada se jäniksen perästä pois samalla tavalla. Kyllä se koira noilla Nugan kertomilla lainalaisuuksilla toimii silloinkin, kun ei käy kovilla kierroksilla. Omistaja ei vain aina huomaa mistä koira palkkautuu.

Ja toki kehun voi ehdollistaa naksutinta muistuttavaksi muuta palkkaa edeltäväksi asiaksi. Sellaisena sitä kai suurin osa käyttää, mutta silloin on käytettävä myös sitä muuta palkkaa ajoittain.

  Juh, tätä meinasinkin, eli tehosteet sen mukaan, miten haastava tai uusi juttu on. Alkuunsa hienosta ohituksesta tai luoksetulosta voi palkata ylitsevuotavin kehuin ja rapsutuksin, sekä pikku leikillä, ajoittain myös jollain hyvällä herkkupalalla ja sitten, kun koira osaa sen, "hyvä poika/tyttö" riittää.   -- -- 
Peski kirjoitti:

Johtajuusajattelua pelkällä kehulinjalla meno muistuttaa minusta siinä, että molemmat ajattelevat olevansa koiralle jollain tavalla niin korvaamattomia, että koira palkkautuu aina ihan vain siitä, että he koiran tukena ja turvana ja hyvänä tyyppinä osoittavat olevansa tyytyväisiä koiraan. Ja jos ei palkkaudu, on suhteessa ongelmia. Useimmat niistä, jotka saavat koiransa tottelemaan pelkällä kehulinjalla, joutuvat käyttämään nähdäkseni myös aika voimakasta rankaisua vastapainona osoittamaan, että eivät ole tyytyväisiä koiraan. Jokainen tavallaan, mutta itse sovellan kaikkia mahdollisia palkkaustapoja, jotka keksin.

  Ok, kiitos lisäselvennyksestä! :)   Hmm.. Omat rankaisukeinoni ovat pääasiassa sanallisia, hyitä ja vähän tehostetumpaa äänenkäyttöä, joskus jotain sellaisia ei-satuttavia eleitä, kuten tarttuminen kädellä löysästä kaulanahasta tai jos oikein ruvetaan perseilemään, niskasta. Kaikissa paikoissa rankaisua ei kuitenkaan edes voi käyttää, esim. juuri luoksetulossa. Jos koira ei tottele, ei sitä pääse mitenkään rankaisemaan.    - Aika vähän kuitenkaan rankaisen koiria mistään, lähinnä, jos tekevät jotain äärimmäisen kiellettyä, eivätkä usko sanallista kieltoa. -  Kehu ei liene mikään 100% yksinkertainen asia, siihen liittynee sekä tuota ehdollistumista muihin palkkiohin (kehu = kiva asia, kun se tulee välillä yhtäaikaa namin kanssa jne.), sitten omistajan ja koiran välisen kiintymyssuhteen hyödyntämistä ("jee, ihminen, josta tykkään, antoi minulle positiivista huomiota") ja opettajamaisen auktoriteetin antaman kiitoksen tuomaa rohkaisua ("haa, äiskä/pomo kehui"). Ok, tuo viimeinen saattoi mennä vähän koirien inhimillistämiseksi, mutten keksi oikein sanoja koiramaailman versiolle vastaavasta. ;D   -- --   "Koiralla pitää olla ns. johtaja joka määrää, missä koiralla on peti, ruokakuppi, juotavaa yms. Johtaja siis pitää huolen koirasta, ettei karvaturrin tarvitse itse alkaa johtajaksi, sillä siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää koiralle, eikä sen puoleen ihmisellekkään." -Nemo Tuohan on hyvin mielipiteitä jakava asia, yrittääkö koira ruveta ihmisen pomoksi, jos ihminen ei ole koiran pomo. Tai kyllähän sitä näkee, että koira jollain tapaa on oppinut manipuloimaan ihmisen käytöstä (esim. Dingo yrittää välistä komentaa isääni jääkaapille antamaan sille makkaraa. X'D) En kuitenkaan itse lähtisi suin päin allekirjoittamaan tätä kohtaa johtajuusteorioissa. Mietteliääksi minut ainakin saa vastaväite "koira ja ihminen ovat eri lajia".  -- --  "Koiralla pitäisi olla hallussa ainakin nämä käskyt: luoksetulo, paikka/odota, istu, maahan, seuraa, katso." -Nemo Tuota katsomista olen joskus miettinyt, että miksi koiran olisi pakko osata se? Siis ei minua haittaa, jos joku sen haluaa koiralleen opettaa, mutten tiedä, miten se esim. omaan elämääni vaikuttaisi muuten kuin että koiran möljääminen kävisi hermoilleni.. XD  -- --  "Tuota aloin itsekkin miettimään, että mitä merkitystä sillä on kutsunko itseäni auktoriteetti asemassa johtajaksi, keisariksi, kunimnkaaksi vai äidiksi. Ihmisillä jollain on jo pelkästään vastaan sanaa johtaja jonka vuoksi eivät hyväksy sitä, että koiralle auktoriteettinä tulee toimia ihmisen. Toiset taas hyväksyvät auktoriteetti aseman, mutta eivät kuitenkaan hyväksy sanaa johtaja. Eli perjaatteessa tässäkin keskustelussa on nähty näitä kolmea eri kaartia edustavia ihmisiä vaikkakin mielestäni auktoriteettinä oleminen koiralle on yhtä kuin koiran johtajana oleminen. Johtaja on vain termi ja siihen ei pitäisi takertua. Tosin jokaisella on oma tapansa kuvitella millainen on johtaja, mutta voisin sanoa, että lasten johtajia ovat heidän vanhempansa, kansakunnan johtaja on kuningas jne. Jokaaisella on oma tapansa johtaa ja johtajia on oikeastaan joka junaan." - Ice Jesh, tämän keskustelun avasin nimenomaan, jotta voitaisiin pohtia, minkälainen johtaja on hyvä johtaja. Ja juuh, onhan tuolle johtaja-sanalle allergisuutta havaittavissa, itsekin koen sen toisinaan vähän hassuksi termiksi... Toisista taas esim. koiran mamma on naurettava termi. -  Mutta jos ajatellaan, että on 3 koiranomistajaa ja 3 koiraa, yksi on koiralleen mielessään sen jumalallinen keisari -laumanjohtaja, toinen sellainen kansalaisen etua ajatteleva klaanipäällikkömäinen laumanjohtaja ja kolmas auktoriteettiasetelmia kavahtava koiran äippä, niin mikä näistä koirista on onnellisin? (Tuohon voisi keksiä muutkin esimerkit tilalle.) Itse arvelisin keskitien olevan tässäkin suhteessa paras. Ja tuosta Caron ja Nukan mainitsemasta mustavalkoisuudesta tekee myös mieli olla eri mieltä. En usko, että koira on niin yksinkertainen otus. Esimerkiksi se perinteinen väite, että koiralle pitäisi olla samat säännöt vaikkapa sohvalla ja sängyssä olon suhteen. Meillä on eri kodeissa ja eri ihmisillä kullakin omat säännöt, joiden ydin on "saa olla tietyissä paikoissa luvan kanssa, ellei joku ihminen erikseen kiellä olemasta". Ovat asettuneet tähän mukisematta ilman sen kummempia ongelmia. -  Koira on kuitenkin sopeutuvainen, suhteellisen älykäs, elävä olento, ei mikään tietokoneohjelmoitu robotti. Mielestäni mustavalkoisuus ei istu luonnollisiin eläviin olentoihin. Ei sen enempää ihmisiin kuin eläimiin. Asiat voivat olla myös tilannekohtaisia, eikä se automaattisesti sotke koiraa. -  Tietty sekään ei ole hyvä, jos omistaja liikaa ailahtelee. Esim. että kerjääminen on tänään ok, mutta huomenna ei.
Muokattu viimeksi: 05.12.11 22.47
Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
05.12.2011 23.04
Dingo kirjoitti:
Kaikissa paikoissa rankaisua ei kuitenkaan edes voi käyttää, esim. juuri luoksetulossa. Jos koira ei tottele, ei sitä pääse mitenkään rankaisemaan.

Aivan hyvin voi rankaista, vaikka/kun koira ei tottele. Vaikka sitä laumaviettiä apuna käyttäen, jota ne pelkillä kehuilla pelaavat aktivoivat. Onnistuu vieläpä hyvin voimakas rankaiseminen.  Tuossa keittiöjutussa avainsana on todennäköisesti se hätisteleminen.

Muokattu viimeksi: 05.12.11 23.16
05.12.2011 23.19
022649573_r
Viestejä: 549
Lahti
Dingo kirjoitti:
Nuga kirjoitti:
Kyllä koira hyötyy siitäkin, että se menee käskystä pois keittiöstä, kun se on sille opetettu. Vaihtoehtoja on monia ja tässä ne simppelisti esitettyinä:

1. positiivinen vahviste eli koira on saanut vahvisteen poistuessaan käskystä
2. negatiivinen rankaisu eli koiralta on otettu vahviste pois sen ollessa tottelematta poistumiskäskyä
3. negatiivinen vahviste eli koiran rankaisu on lopetettu sen poistuessa käskystä
4. positiivinen rankaisu eli koiraa on rankaistu sen ollessa tottelematta poistumiskäskyä

Ja luonnollisesti vahviste voi olla mikä tahansa, mistä koira pitää (kehu, silitys, nami, lelu jne., vaihtoehtoja on miljoonia), rankaisu taas mikä tahansa, mistä koira ei pidä (kielto, huuto, lyönti, sähköisku jne., tähänkin vaihtoehtoja on miljoonia).

Sehän tuossa onkin niin outoa, kun nimenomaan tämän häätökäskyn noudattamiseen ei ole koskaan meillä liitetty palkkoja tai rangaistuksia. Se on vaan vaadittu ja koiraa on hätistelty, kunnes se menee pois, jos ei alkuun tajunnut, mitä siltä pyydetään
Olet siis vaatinut ja hätistellyt, se riittää kyllä oppimiseen. Hätistämisen koira kokee todennäköisesti epämiellyttävänä, eli positiivisena rankaisuna. Ja kun se menee pois, rangaistuskin poistuu, eli negatiivinen vahviste (ja jos mahdollisesti olet vielä kehunut sen mennessä pois, niin myös positiivinen vahviste).

Tai viettien kautta selitettynä; hätistely toimii ärsykkeenä koiran puolustusvietille, joka laukaisee tässä tapauksessa väistämiskäyttäytymisen ja koira poistuu paikalta. Poistumalla paikalta uhka väistyy ja koira saa rauhan, eli se pääsee viettipäämääräänsä. Ja kun mahdollisesti vielä kehut sitä, se saa lisäksi tyydytystä myös laumavietilleen.

05.12.2011 23.29
021902100_r
Viestejä: 73
Tampere

Tiivistetysti,mielestäni:

Koira tuntee olonsa turvalliseksi,kun lauman säännöt ovat kaikille selvät.Koiran tulee kunnioittaa omistajaansa (kuten luonnosakin lauman johtajaa kunnioitetaan),mutta koiran ei kuulu pelätä "johtajaansa" tai joutua elämään jatkuvassa alistuneessa mielentilassa.

Jostain luin,että koiran tehdessä virheen,ei tulisi mielellään kieltää koiraa kieltosanalla vaan ohjata koira haluttuun toimintaan.

Esim.

  • ovesta tullessa koira alkaa innostuneesti hyppimään tulijaa vasten (mitä tulija ei halua tapahtuvan).
  • useimmiten tulija äkäisesti kieltää koiraa hyppimästä päälleen,varsinkin jos tämä käytös on toistuvaa.
  • no,koira voi lopettaa hyppimisen kiellon jälkeen,muttei silti oikein tiedä miten sen sitten oikeastaan kuulusi käyttäytyä...tai koira voi jatkaa hyppimistä.
  • kirjan mukaan koiraa siis tulisi kiellon sijaan ohjata johonkin muuhun haluttuun toimintaan. Esim. kehottaa koiraa istumaan,,,ja koira istuu. Näin koira on ohjattu pois väärästä toiminnasta haluttuun käytökseen ilman liikoja kieltoja. :)
05.12.2011 23.35

"Linkkaamassani blogikirjoituksessa sanonkin, että minusta koira jolla on "johtajuusongelma" on sellainen jolla ei ole tarpeeksi auktoriteettista koiranomistajaa. Eli periaatteessa omistaja on vässykkä :'D"

^ Komppaan. Ainakin vikaa lausetta. Siihen en nyt osaa ottaa kantaa onko johtajuus oikea termi vai mikä lie. Sen tiedän, että haluan koiralla olevan sellainen omistaja, joka pitää sille rajoja.

Omistaja voi olla myös ihan vaan laiska tietyissä tapauksissa (siis tuon vässykkänä olemisen lisäksi). Eli ei vaan jakseta puuttua siihen koiran huonoon käytökseen, esim. hyppimiseen, hihnan puremiseen jne, koska sitä ei pidetä tarpeeksi vakavana ongelmana, tai ongelmana ollenkaan. Koiralla on siis löyhemmät rajat, ei kerrota mikä on väärin. (No tästä pääsee siihen, että kukin määrää koiransa rajat itse ja kasvattajia on monenlaisia taidoiltaan - toista häiritsee pienikin hihnan nykäisy, toista ei haittaa vaikka koira kiskoo kaikilla voimillaan. Mutta toivottavasti ainakin sen verran hyvin perustottelevaisuus tapahtuu, ettei ulkopuolisille ole haittaa koiran vapaamuotoisemmasta kasvatuksesta.) <- Ed. kommentit hipoo ehkä hieman sivuraidetta, mutta hipokoot.

Eli komppaan siis sitäkin, että auktoriteetiksi (tai hieman ympäripyöreästikin sanottuna: kelpo omistajaksi) riittää se, kun kertoo koiralle mikä on oikein ja väärin - koiralla on rajat.

05.12.2011 23.37
022391205_r
Viestejä: 1984
Mutta tarvitaanko johtajuutta/auktoriteettiä ylipäänsä? Vai voivatko ihminen ja koira muodostaa toimivan tasapainoisen suhteen ihan vain ns. kaveripohjalta?
Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
05.12.2011 23.49
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

Dingo, jos sun kaveri sanoo ettet voi mennä jonnekin, uskotko? Ilman perusteluja tietenkin, koska koiralle ei voi perustella asiaa. Paikka voi olla vaikka ihan tavallinen vessa. Tai keittiö. Tai makuuhuone. Kauppa tai muu julkinen paikka, ja vaikka siellä olisi kuinka mielenkiintoisia koirakirjoja (ajattelin että mikähän nyt kiinnostaisi edes vähäsen :'D) ja haluaisit niitä selailla, et vain pääse, koska kaverisi niin sanoo. Uskoisitko?

En minä ainakaan kavereitani kuuntele yhtään niin paljon kuin äitiäni joka minut on kasvattanut. Miehenkin mielipiteet otan huomioon, mutta jos jonkin asian tiedän selkeästi paremmin, teen sen mukaan.

Ei musta koiran kanssa voi olla pelkällä kaveripohjalla.

Muoks.

Vähän niinkuin minusta äitikään ei voi olla lapsensa ystävä, koska ystävät rellestää ja houkuttelee joskus tekemään hölmöjäkin asioita yms.

Koiralle ei voi perustella, miksi se ei voi tehdä jotain asiaa, se ei vaan voi mennä ruokakauppaan lihatiskille. Ei se vain sovi :D

Muokattu viimeksi: 05.12.11 23.51
http://minskipinski.blogspot.com/
05.12.2011 23.51
022649573_r
Viestejä: 549
Lahti
Dingo kirjoitti:
Mutta tarvitaanko johtajuutta/auktoriteettiä ylipäänsä? Vai voivatko ihminen ja koira muodostaa toimivan tasapainoisen suhteen ihan vain ns. kaveripohjalta?
Kyllä voivat, jos resurssit ovat sellaiset, että koira ei tarvitse rajoja lainkaan. Rajathan asetetaan helpottamaan arkea - koira ei saa karkailla, vetää hihnassa, pölliä ruokia pöydiltä jne. Jos tällaisia konfliktitilanteita ei kuitenkaan koskaan pääse tulemaan tai ne eivät haittaa ketään, niin mikäs siinä sitten.

Toisaalta vaikka resurssit koiran "täyteen vapauteen" olisivatkin mahdolliset, on koiran itsensä kannalta useissa tapauksissa tärkeää tehdä sille selväksi, miten esimerkiksi mahdollisissa uhkaavissa tilanteissa tulee käyttäytyä. Terävämpi tai huonohermoisempi tms. koira reagoi tilanteeseen kuin tilanteeseen helposti aggressiolla tai pelolla, mikä on jo sille itselleenkin haitallista. Sellaisissa tilanteissa koira tarvitsee välttämättä ihmisen ohjausta omankin hyvinvointinsa kannalta.

Itse suhde koiran ja ihmisen välillä ei siis vaadi auktoriteettiä. Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus sen sijaan on tärkeää. Auktoriteetti, säännöt ja ohjeet, ovat tarpeellisia sekä koiran että omistajan elämää helpottamaan. Käytännössä kuitenkin äärimmäisen harvalla ihmisellä loppupeleissä on resurssit antaa koiralleen "täysi vapaus" omaan liikkumiseen ja omiin tekemisiin, joten mielestäni voidaan yleistäen puhua, että koira tarvitsee auktoriteetin.

05.12.2011 23.52

Eikös tämä silloin tarkoita sitä, että jos kaikista ihmisistä ei ole johtajiksi, niin he eivät myöskään voisi silloin koiraa hankkia? Ja mitenkä yhtäkkiä sellaiselle ihmiselle tulee sitä auktoritettiä, jolla ei ole aikaisemminkaan sitä ollut, jos hän hankkii koiran? -Nelli

Ei sitä auktoriteettiä mistään ihmiseen hyppää lisää vaikka hän toimisi kuin johtajana, mutta käyttäytymisellä saa tuotua sen kuvan, että sitä auktoriteettia on. Eli, jos ihminen normaalissa arkielämässään heikkoluonteinen niin koiran kanssa hänen täytyy pystyä peittämään se heikkoluonteensa. Samoin auktoriteettiä omaavan ihmisen on pidettävä auktoriteettinsä ja heikkoudet pitää tietyissä tilanteissa ikään kuin vain unohtaa. Kyllä ainakin itse tiedän muutaman jotka ovat tähän kyeneet ja hyvin heillä arkielämä luistaa koirien kanssa, eikä he sitä koe mitenkään taakana. Ei heikon tarvitse näyttää heikolta eikä myöskään vahva aina näytä vahvalta. How simple is this?

06.12.2011 00.02
022391205_r
Viestejä: 1984

Minusta tietyissä tilanteissa syntyy ongelmia nimenomaa, kun itsestään epävarma ihminen pyrkii esiintymään koirille hyvin itsevarmasti. Ensinnäkin, koira lukee eleistämme ja olemuksestamme niin hiuksenhienoja juttuja, ettei teeskentely niille onnistu. Toiseksi, ihminen tulee herkästi liioitelleeksi kompensoidakseen epävarmuuttaan ja syntyy epäreilua, epäjohdonmukaista käytöstä. Esim. selätetään koiraa itku kurkussa, vihaisena. Sellaisella ei päästä pitkälle.

Olisiko siis mieleltään vähempi johtajamaisten ihmisten a) teeskenneltävä johtajamaisuutta, b) löydettävä toinen tapa kontorolloida koiraa, c) olla ottamatta koiraa ollenkaan.

Entä miten voisi esim. auttaa ihmistä, joka ei ole auktoriteetti koiralleen, muuttamaan asennettaan?

"Dingo, jos sun kaveri sanoo ettet voi mennä jonnekin, uskotko? Ilman perusteluja tietenkin, koska koiralle ei voi perustella asiaa. Paikka voi olla vaikka ihan tavallinen vessa. Tai keittiö. Tai makuuhuone. Kauppa tai muu julkinen paikka, ja vaikka siellä olisi kuinka mielenkiintoisia koirakirjoja (ajattelin että mikähän nyt kiinnostaisi edes vähäsen :'D) ja haluaisit niitä selailla, et vain pääse, koska kaverisi niin sanoo. Uskoisitko?" - Mindi

Todennäköisesti uskoisin, mutta kyllä on olemassa se mahdollisuus, että teen oman pääni mukaan. Mutta jos minä päätän jotain tehdä, siellä voi olla vaikka presidentti komentamassa ja minähän teen, kuten olen päättänyt, jos minulla on siihen hyvät syyt. Ei välttämättä auta, jos se kaveri/pressa/äiti heiluttelee Fazerin sinistä, minkä saan, jos en mene sinne.

Mitenkähän pitäisi toimia, jos joku koira olisi samanlainen auktoriteettikammoinen jäärä kuin minä? ;D

Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
06.12.2011 00.08
Dingo kirjoitti:

Minusta tietyissä tilanteissa syntyy ongelmia nimenomaa, kun itsestään epävarma ihminen pyrkii esiintymään koirille hyvin itsevarmasti. Ensinnäkin, koira lukee eleistämme ja olemuksestamme niin hiuksenhienoja juttuja, ettei teeskentely niille onnistu. Toiseksi, ihminen tulee herkästi liioitelleeksi kompensoidakseen epävarmuuttaan ja syntyy epäreilua, epäjohdonmukaista käytöstä. Esim. selätetään koiraa itku kurkussa, vihaisena. Sellaisella ei päästä pitkälle.

Olisiko siis mieleltään vähempi johtajamaisten ihmisten a) teeskenneltävä johtajamaisuutta, b) löydettävä toinen tapa kontorolloida koiraa, c) olla ottamatta koiraa ollenkaan.

Entä miten voisi esim. auttaa ihmistä, joka ei ole auktoriteetti koiralleen, muuttamaan asennettaan?

En tarkoitakkaan varsinaisesti näyttelemistä, koska se ei onnistu vaan tietyjen eleiden sisäistämistä. Kuitenkin useinmiten ihminen joka ei ole tarpeeksi varma itsestään ei edes koiraa ota (näitä ihmisiä itse tunnen pilvin pimein jotka eivät epävarmuuden vuoksi koiraa uskalla ottaa, eikä kasvattajan myöskään kuulu myydä koiraa itsestään koiraa kohtaan epävarmalle ihmiselle), mutta jos on varma siittä, että koiran pystyy hallitsemaan niin ei ongelma missään nimessä saa olla omistajan luonteen heikkoudet. Mielummin tässä tilanteessa sitten juuri vaihtoehto B eli löytää toinen tapa kontrolloida koiraa.

06.12.2011 00.12
022649573_r
Viestejä: 549
Lahti
Ice kirjoitti:
Ei sitä auktoriteettiä mistään ihmiseen hyppää lisää vaikka hän toimisi kuin johtajana, mutta käyttäytymisellä saa tuotua sen kuvan, että sitä auktoriteettia on. Eli, jos ihminen normaalissa arkielämässään heikkoluonteinen niin koiran kanssa hänen täytyy pystyä peittämään se heikkoluonteensa. Samoin auktoriteettiä omaavan ihmisen on pidettävä auktoriteettinsä ja heikkoudet pitää tietyissä tilanteissa ikään kuin vain unohtaa. Kyllä ainakin itse tiedän muutaman jotka ovat tähän kyeneet ja hyvin heillä arkielämä luistaa koirien kanssa, eikä he sitä koe mitenkään taakana. Ei heikon tarvitse näyttää heikolta eikä myöskään vahva aina näytä vahvalta. How simple is this?
On silkkaa koiran aliarvioimista kuvitella pystyvänsä peittämään ominaisuuksiaan. Jos olet epävarma tai pelokas, tottakai koira huomaa sen - se haistaa muutokset hormonitasapainossa, näkee pienetkin muutokset eleissä, kuulee värähdykset äänessä.

Ja miksi pitäisikään peittää? Ei koiraa kiinnosta, oletko heikko itkupilli. Sille on tärkeää vain se, että olet luotettava, kannustava, oikeudenmukainen ja vaatimustesi sekä toimiesi suhteen johdonmukainen.

Siinähän se yksi koirien hienouksista piileekin, ettei koira välitä, onko sen omistaja herkkä, rohkea, ujo, reipas, hiljainen, puhelias, rauhallinen, vilkas tai mitä tahansa. Koira ei koskaan katso sua kuononvarttaan pitkin tai pidä sua mitenkään päin huonona.

How simple is that?

06.12.2011 00.21
Nuga kirjoitti:
Ice kirjoitti:
Ei sitä auktoriteettiä mistään ihmiseen hyppää lisää vaikka hän toimisi kuin johtajana, mutta käyttäytymisellä saa tuotua sen kuvan, että sitä auktoriteettia on. Eli, jos ihminen normaalissa arkielämässään heikkoluonteinen niin koiran kanssa hänen täytyy pystyä peittämään se heikkoluonteensa. Samoin auktoriteettiä omaavan ihmisen on pidettävä auktoriteettinsä ja heikkoudet pitää tietyissä tilanteissa ikään kuin vain unohtaa. Kyllä ainakin itse tiedän muutaman jotka ovat tähän kyeneet ja hyvin heillä arkielämä luistaa koirien kanssa, eikä he sitä koe mitenkään taakana. Ei heikon tarvitse näyttää heikolta eikä myöskään vahva aina näytä vahvalta. How simple is this?
On silkkaa koiran aliarvioimista kuvitella pystyvänsä peittämään ominaisuuksiaan. Jos olet epävarma tai pelokas, tottakai koira huomaa sen - se haistaa muutokset hormonitasapainossa, näkee pienetkin muutokset eleissä, kuulee värähdykset äänessä.

Ja miksi pitäisikään peittää? Ei koiraa kiinnosta, oletko heikko itkupilli. Sille on tärkeää vain se, että olet luotettava, kannustava, oikeudenmukainen ja vaatimustesi sekä toimiesi suhteen johdonmukainen.

Siinähän se yksi koirien hienouksista piileekin, ettei koira välitä, onko sen omistaja herkkä, rohkea, ujo, reipas, hiljainen, puhelias, rauhallinen, vilkas tai mitä tahansa. Koira ei koskaan katso sua kuononvarttaan pitkin tai pidä sua mitenkään päin huonona.

How simple is that?

Hmm... Käytin varmaankin väärää sana muotoa, mutta siis ehkä helpoiten asian voisi ilmaista ihan niin, että pitää löytää toinen tapa kontrolloida koiraa, jos johtajuus asiat eivät muuten toimi (mitä Dingo sanoi). Tiedon sisäistäminen voi myös olla apuna, koska jos ymmärtää perus asiat ja näkee niiden toimivuuden normaalissa elämässä niin varmuus varmasti myös omalle kohdalle löytyy asioihin.

Aah, nyt varmaankin pidän suun kiinni tämän asian suhteen, koska en osaa ehkä asiaa ilmaista oikealla tavalla mitä itse tarkoitan, mutta siis esimerkinä kouluttaja Cesar (jota tosiaankaan kaikki eivät kannata), hän näyttää omistajille miten homma toimii sekä omistajat saavat varmuutta siittä, että näkevät koiran toimivan niin. Sen jälkeen edetään siihen, että omistajat kokeilevat itse metodeja jne.

MUOKS// Pitää viellä painottaa sitä, että en näe mitään muutakaan metodia vääränä vaan kerron vain siittä miten itse toimin joten en yritä muita muuttaa itseään tavoiltaan samanlaisiksi, jokainen saa itse päättää miten toimii ja minä toimin näin, koska tämä omalla kohdalla toimii parhaiten joten en näe mitään syytä vaihtaa metodejani. 

Muokattu viimeksi: 06.12.11 00.23
06.12.2011 11.49
Nuga kirjoitti:
Ice kirjoitti:
Ei sitä auktoriteettiä mistään ihmiseen hyppää lisää vaikka hän toimisi kuin johtajana, mutta käyttäytymisellä saa tuotua sen kuvan, että sitä auktoriteettia on. Eli, jos ihminen normaalissa arkielämässään heikkoluonteinen niin koiran kanssa hänen täytyy pystyä peittämään se heikkoluonteensa. Samoin auktoriteettiä omaavan ihmisen on pidettävä auktoriteettinsä ja heikkoudet pitää tietyissä tilanteissa ikään kuin vain unohtaa. Kyllä ainakin itse tiedän muutaman jotka ovat tähän kyeneet ja hyvin heillä arkielämä luistaa koirien kanssa, eikä he sitä koe mitenkään taakana. Ei heikon tarvitse näyttää heikolta eikä myöskään vahva aina näytä vahvalta. How simple is this?
On silkkaa koiran aliarvioimista kuvitella pystyvänsä peittämään ominaisuuksiaan. Jos olet epävarma tai pelokas, tottakai koira huomaa sen - se haistaa muutokset hormonitasapainossa, näkee pienetkin muutokset eleissä, kuulee värähdykset äänessä.

Ja miksi pitäisikään peittää? Ei koiraa kiinnosta, oletko heikko itkupilli. Sille on tärkeää vain se, että olet luotettava, kannustava, oikeudenmukainen ja vaatimustesi sekä toimiesi suhteen johdonmukainen.

Siinähän se yksi koirien hienouksista piileekin, ettei koira välitä, onko sen omistaja herkkä, rohkea, ujo, reipas, hiljainen, puhelias, rauhallinen, vilkas tai mitä tahansa. Koira ei koskaan katso sua kuononvarttaan pitkin tai pidä sua mitenkään päin huonona.

How simple is that?

Elekieli vaan kertoo koiralle paljon. Jos sä työskentelet koiras kanssa, ryhti lytyssä ja pienellä äänellä piipittäen niin kuunteleeko se. Ei varmaan yhtä hyvin kuin henkilöä, joka kantaa itsensä ja puhuu selkeällä äänellä.

Kyllä koira tarvitsee johtajaa, tai pikemminkin ohjaajaa, joka kertoo sille mikä käyttäytymismalli on oikea tässä maailmassa ja tässä tilanteessa. Yleensä koirat, joilla ei ole "johtajaa" ovat tasapainottomia ja hakevat jatkuvasti paikkaansa, koska niille ei kukaan ole kertonut, millä tavalla pitäisi käyttäytyä. Se on kai pikemminkin sitä äiti-lapsi suhdetta, jos lainaan Mindin esimerkkiä.

Mindi kirjoitti:

Dingo, jos sun kaveri sanoo ettet voi mennä jonnekin, uskotko? Ilman perusteluja tietenkin, koska koiralle ei voi perustella asiaa.

- -

En minä ainakaan kavereitani kuuntele yhtään niin paljon kuin äitiäni joka minut on kasvattanut. Miehenkin mielipiteet otan huomioon, mutta jos jonkin asian tiedän selkeästi paremmin, teen sen mukaan.

Ei musta koiran kanssa voi olla pelkällä kaveripohjalla.

Muoks.

Vähän niinkuin minusta äitikään ei voi olla lapsensa ystävä, koska ystävät rellestää ja houkuttelee joskus tekemään hölmöjäkin asioita yms.

 

Muokattu viimeksi: 06.12.11 11.50
06.12.2011 12.10
022485917_r
Viestejä: 1214
Klaukkala

Mun mielestä se on vaan huono juttu jos toitottaa kokoajan itselleen että on oltava johtaja, räyh räyh. Itse koen itseni ennemminkin Kidan huoltajaksi, kuin että olisin joku rinta rottingilla oleva tiukkisnatsi. "Huoltaja tarkoittaa oikeustieteessä henkilöä, joka vastaa lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta." :D Huoltajanhan täytyy olla myös tietynlainen auktoriteetti, koska eihän lapsikaan tottele jos menee liian lepsuksi tai on sellainen, että antaa jossain vaiheessa periksi. "Äitee, osta minulle punainen lelurekka!" Lapsi heittäytyy lattialle itkemään, äiti sanoo että no voi voi kultaseni lähdetäänkö.. Ja kun mitään ei tapahdu, murtuu äiti ja ostaa Yrjö-Petterilleen sen rekan. Mitä Yrjö-Pete tästä oppii?
Tai jos äiti on aina ilkeä Yrjö-Petelle. Hakkaa Peteä jos hän tekee väärin eikä anna sille koskaan kehuja tai palkkiota kun tekee oikein. Kunnioittaakohan Pete enää silloin äitiään?


Koiran kanssa olemisesta täytyy myös nauttia, eikä kokoajan vaan miettiä että "mitäteenmitäteen olenko nyt tarpeeksi uskottava susilauman johtaja, omg luulekohan tuo koira nyt että alistun sille jos liikutan kättäni näin".
Kun ei ota asioita kuolemanvakavasti, mutta ei välinpitämättömästikaan niin luulis että pärjää.

(Voi tosin olla, että tämä johtajuuskeskustelu on sen takia näin kiivasta, koska ihmisillä saattaa olla eri käsityksiä siitä termistä.)

Muokattu viimeksi: 06.12.11 12.12
I'll start my own religion worshipping my dog Jack, cause dog spelled backwards is god and that's a fact
06.12.2011 12.47
022250096_r
Viestejä: 178
Tampere
Ice kirjoitti:
Nuga kirjoitti:
Ice kirjoitti:
Ei sitä auktoriteettiä mistään ihmiseen hyppää lisää vaikka hän toimisi kuin johtajana, mutta käyttäytymisellä saa tuotua sen kuvan, että sitä auktoriteettia on. Eli, jos ihminen normaalissa arkielämässään heikkoluonteinen niin koiran kanssa hänen täytyy pystyä peittämään se heikkoluonteensa. Samoin auktoriteettiä omaavan ihmisen on pidettävä auktoriteettinsä ja heikkoudet pitää tietyissä tilanteissa ikään kuin vain unohtaa. Kyllä ainakin itse tiedän muutaman jotka ovat tähän kyeneet ja hyvin heillä arkielämä luistaa koirien kanssa, eikä he sitä koe mitenkään taakana. Ei heikon tarvitse näyttää heikolta eikä myöskään vahva aina näytä vahvalta. How simple is this?
On silkkaa koiran aliarvioimista kuvitella pystyvänsä peittämään ominaisuuksiaan. Jos olet epävarma tai pelokas, tottakai koira huomaa sen - se haistaa muutokset hormonitasapainossa, näkee pienetkin muutokset eleissä, kuulee värähdykset äänessä.

Ja miksi pitäisikään peittää? Ei koiraa kiinnosta, oletko heikko itkupilli. Sille on tärkeää vain se, että olet luotettava, kannustava, oikeudenmukainen ja vaatimustesi sekä toimiesi suhteen johdonmukainen.

Siinähän se yksi koirien hienouksista piileekin, ettei koira välitä, onko sen omistaja herkkä, rohkea, ujo, reipas, hiljainen, puhelias, rauhallinen, vilkas tai mitä tahansa. Koira ei koskaan katso sua kuononvarttaan pitkin tai pidä sua mitenkään päin huonona.

How simple is that?

Hmm... Käytin varmaankin väärää sana muotoa, mutta siis ehkä helpoiten asian voisi ilmaista ihan niin, että pitää löytää toinen tapa kontrolloida koiraa, jos johtajuus asiat eivät muuten toimi (mitä Dingo sanoi). Tiedon sisäistäminen voi myös olla apuna, koska jos ymmärtää perus asiat ja näkee niiden toimivuuden normaalissa elämässä niin varmuus varmasti myös omalle kohdalle löytyy asioihin.

Aah, nyt varmaankin pidän suun kiinni tämän asian suhteen, koska en osaa ehkä asiaa ilmaista oikealla tavalla mitä itse tarkoitan, mutta siis esimerkinä kouluttaja Cesar (jota tosiaankaan kaikki eivät kannata), hän näyttää omistajille miten homma toimii sekä omistajat saavat varmuutta siittä, että näkevät koiran toimivan niin. Sen jälkeen edetään siihen, että omistajat kokeilevat itse metodeja jne.

MUOKS// Pitää viellä painottaa sitä, että en näe mitään muutakaan metodia vääränä vaan kerron vain siittä miten itse toimin joten en yritä muita muuttaa itseään tavoiltaan samanlaisiksi, jokainen saa itse päättää miten toimii ja minä toimin näin, koska tämä omalla kohdalla toimii parhaiten joten en näe mitään syytä vaihtaa metodejani.

Tuo Nugan kommentti kuvaa aikalailla sitä, mitä olen itsekin yrittänyt kertoa.

"...että pitää löytää toinen tapa kontrolloida koiraa, jos johtajuus asiat eivät muuten toimi" Ice
Voisin jatkaa loputtomiin tätä omaa kysymystäni, että tällöinhän tämä tarkoittaa sitä, että ei ihminen ole koiralle johtaja. Itse ainakin vielä tyydyn siihen, että koira on koira ja ihminen ihminen, eikä ihminen ole koiran johtaja, tyydyn tähän ainakin siihen asti, kunnes saan minua miellyttävän vastauksen/perustelun tuosta johtajuus asiasta.

En minäkään tietenkään kenenkään koulutustapoja lähde aliarvioimaan, jokaisella on ne omat tapansa, mistä toiset tykkää ja mistä toiset ei, se on täysin oma mielipide. Mutta tuohon Cesar juttuun minun on pakko kertoa oma mielipiteeni. Itse en kyseisestä kouluttajasta henkilökohtaisesti pidä. Jonkin verran rupesin ymmärtämään häntä luettuani hänen kirjansa, mutta ei hän voi periaatteessa kauhean hyvä kouluttaja olla jos hänen ohjelmaansa ei voida suomessa kokonaisuudessa näyttää, koska osa hänen koulutustavoistaan ei täytä suomen eläinsuojelulainsäädäntöä ja ne kohdat on leikattu pois, jotenka itse en kauheasti lähtisi häntä ihannoimaan.. Itselläni on kyllä se, että en halua myöskään tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, periaatteessa ihmistä näkemättä, sen vuoksi mietinkin meneväni katsomaan Cesaria, sen tulleessa suomeen, vaikka toistaalta minulla on pieni ristiriita, että haluanko antaa rahaa kyseiselle kouluttajalle, jonka myötä tukea hänen toimintaansa, en tiedä, se on vielä kovan mietinnän alla. Tämä kommentti kuulusi varmaan tuonne Cesar Millan keskusteluun, mutta sanoinpa oman mielipiteeni asiasta kun kyseinen henkilö nyt kerran tuli puheeksi.

Koira....elämän paras ystävä, ensimmäinen toivottamassa tervetulleeksi, ensimmäinen puolustamassa.
06.12.2011 12.51
022662727_r
Viestejä: 1984

Täytyy kyllä sanoa, että henkilökohtaisesti olen Kidan kanssa aikalailla samoilla linjoilla.

Ice kirjoitti:
Kuitenkin useinmiten ihminen joka ei ole tarpeeksi varma itsestään ei edes koiraa ota (näitä ihmisiä itse tunnen pilvin pimein jotka eivät epävarmuuden vuoksi koiraa uskalla ottaa, eikä kasvattajan myöskään kuulu myydä koiraa itsestään koiraa kohtaan epävarmalle ihmiselle), mutta jos on varma siittä, että koiran pystyy hallitsemaan niin ei ongelma missään nimessä saa olla omistajan luonteen heikkoudet. Mielummin tässä tilanteessa sitten juuri vaihtoehto B eli löytää toinen tapa kontrolloida koiraa.

Niitäkin ihmisiä valitettavasti on pilvin pimein, jotka eivät tiedä koirista mitään ja hankkivat sellaisen. Jos ei vastuullinen kasvattaja myy, niin jostain pentutehtaasta tai muuten vaan vähempi vastuulliselta taholta hakevat. Tai koiria nyt saa kuka vaan mistä vaan tällä hetkellä, asiaa pitäisi minusta kontrolloida jotenkin, koska kyse on älykkään eläimen hyvinvoinnista ja koira voi olla ympäristölleenkin vaarallinen osaamattomissa käsissä. Ihan niinkuin auto, jonka ohjaamiseen edellytetään ajokortti. Kysyisinkin, että miten teidän mielestänne, jos olisi koiran omistamista edellyttävä koira-ajokortti, pitäisikö sellainen evätä ihmisiltä, joilta ei tunnu löytyvän valmiuksia omata minkään sortin auktoriteettia vai tulisiko heitä vaan opastaa eri tavoin tulemaan hyviksi koirankouluttajiksi?
"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
06.12.2011 14.13
Hetken kyllä mietin että keskustellaanko tässä nyt oikeasti koiran ja ihmisen välisestä suhteesta, kun teksti kuulostaa ihan joltain ihmissuhdevuodatukselta..

Minen kyllä ikinä arjessa mitään johtajuusasioita ajattele. Silti minun koirat kuuntelee ja arvostaa minua, eikä niiden kanssa ole minulla ongelmia. Mila nyt tietysti kokeilee välillä mitä kaikkea mä kestän, mutta normaalia käytöstä ikänsä puolesta. Larasta näkee, että se luottaa minuun ja pyrkii aina tekemään minut tyytyväiseksi.

Jos on joku koira-ajokortti juttu, sen ei pitäisi olla pakollinen tai edellyttää mitään. En se nyt perkele jos maailma menee siihen että ihmisiltä viedään vapaa oikeus pitää koiria. Koira-ajokortti olis myös taas yks väylä rotukoirapropagandalle. Kyse on ihan perjaatteesta. Sitä paitsi kaikki koirat ei tarvitse yhtä paljon "auktoriteettia" kuin toiset. Koirat on erilaisia keskenään. Niin on ihmisetkin. Esimerkiksi minun äiti on kyllä hyvin tunnollinen koiran hoidossa, ja tekee koiran kanssa pitkät lenkit ja rakastaa sitä, mutta on itse luonteeltaan niin pehmeä ettei kovapäisen koiran koulutus onnistuisi häneltä. Sen sijaan joku pehmeä koira olisi sopiva.

Minusta auktoriteetti ei ole erillinen koirankoulutuksen osa-alue, vaan se rakentuu kaikesta mitä koira kokee. Itseäni ärsyttää ihmiset jotka on niin olevinaan "pomoja" ja jatkuvasti pieksemässä, nyppimässä ja selättämässä koiraa. Koira tarvitsee muutakin kuin pomottamista. Fiksu koira kyllä tajuaa, kenen kädestä se syö ja kuka siitä huolehtii.

Ja katsekontaktista. Se on minusta aika oleellinen juttu. Sama on kun puhut ihmiselle, joka katsoo vaikkapa televisiota samalla. Töllöstä tulee jotain jännää, ja puolet sinun jutusta menee ohi, mitä kerrot hänelle. Mutta kun pyydät katsomaan ja keskittymään sinuun, viesti menee varmasti perille.
06.12.2011 14.42
021511206_r
Viestejä: 998
Forssa
Itse oli vähän aikaa sitten juuri luennolla aiheesta johtajuus. Täytyy sanoa, että alkoi luennon loppupuolella tulla jo korvista ulos tämä johtajuussoopa :D. Jotkut vetää ihan överiksi kaiken. Ei koiran kanssa elämisen tule olla jatkuvaa "minä olen pomo sinä olet lauman omega" tyylistä säätämistä. Tämän luennon jälkeinen kuva oli että lähestulkoon kaikki mitä koira tekee on johtajan auktoriteetille haistattelemista ja aseman horjuttamista.

Itse en ajattele asiaa niin, että koira ja ihminen muodostavat lauman. Ei sellaista laumaa mitä koira pitää laumana. Lauma on sellaisten yksilöiden muodostama kokonaisuus, joka puolustaa samaa reviiriä ja pystyy lisääntymään keskenään. On ihmiset, ja on koirat. Koira kyllä ymmärtää ja tiedostaa, että ihmiset eivät ole samoja olentoja kuin se itse. Mutta sitten tietenkin koira hakee rajojaan, minkä voi sitten varmaan ajatella myös silleen, että nyt koira hakee johtajuutta. Itse kuitenkin nään, että koira hakee vaan rajojaan: mitä ihminen, jonka reviirillä asun, antaa minun tehdä ja mitä ei. Johtajuus on sitten koirien keskenään oleva juttu.

-> toki koira tarvitsee rajoja ja auktoriteettiä. Jonkun pitää kertoa sille mitä se saa tehdä ja mitä ei. Se riippuu sitten ainoastaan koirasta itsestään, kuinka paljon ja millä keinoilla. Jonkun koiran kanssa riittää "vanhempi", joku tarvitsee kunnon natsin pitämään järjestyksen yllä.
Muokattu viimeksi: 06.12.11 14.48
06.12.2011 17.49
022391205_r
Viestejä: 1984

Tuli tuosta rajojen hakemisesta mieleen, että ei lapsikaan, joka kokeilee rajoja, miten pitkälle voi mennä, ennen kuin äiti suuttuu, yritä muuttua perheen pääksi. Tuo johtajuuden hakeminen on se, mikä tuossa johtajuusteoriassa ehkä eniten tökkii. Toisaalta, en menisi käsi Harry Potterin kannella vannomaan.

Lajien välisestä vuorovaikutuksesta, olen eri mieltä, etteikö monen eri lajin edustajat pystyisi muodostamaan laumaa keskenään. Ei ainoastaan ihmiset ja koirat, meillä siihen laumaan kuuluu myös kissa, jolla on oma paikkansa laumassa. Ja muilla ihmisillä on ties mitä eläimiä, jotka ovat koirille osa niiden laumaa. Eikös laumanvartijakoiratkin kiinny lampaisiin tms. vartioimiinsa eläimiin ja pidä niitä tavallaan laumanaan?

Minusta kuulostaa kovin kaukaa haetulta sekin, että koira ajattelisi ihmisestä tyyliin "en kyllä tuon kanssa pysty lisääntymään, se on ihan eri asia kuin minä ja muut koirat, en minä sen paikalle voisi kivuta", joskaan tuota johtajaksi rupeamistakaan en pitäisi noin vain koiralle luontaisena piirteenä.

Jatketaan ihmeessä keskustelua! ;)

Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti