Millaista auktoriteettia koira tarvitsee vai tarvitseeko? - Sivu 3 (Koirat > Koirien koulutus)

06.12.2011 17.57
Mitä sitä keskustelua jatkamaan...teoriaa on kuultu teiltä jo vaikka millä mitalla, mutta missä on "teorianne" tulokset eli loistavasti tottelevat ja henkisesti tasapainoiset koirat?
06.12.2011 19.09
Caro kirjoitti:
Mitä sitä keskustelua jatkamaan...teoriaa on kuultu teiltä jo vaikka millä mitalla, mutta missä on "teorianne" tulokset eli loistavasti tottelevat ja henkisesti tasapainoiset koirat?

Komps.

Itse puhun edelleenkin vain sitä mitä itse olen oppinut ja mikä tapa meillä toimii. Minulle on täysin sama miten muut koiransa kouluttavat kunhan se ei minun elämääni haittaa. Minä olen saanut tuloksia omalla johtaja teoriallani ja omistan kaksi tasapainoista koiraa niin miksi minun tulisi muuttaa teoriaani? Tai edes selittää sitä sen kummemmin. Jos jotain oikeasti toden teolla kiinnostaa miten toimin niin minun luokseni saa koiriin tulla tutustumaan ja voidaan jutella enemmän. En jaksa nyt enempää tästä asiasta jauhaa, jos ne vastaukset ei löydy jo kirjoitetuista teksteistä niin tulkaa ihmeessä profiilista kysymään vastauksia.

06.12.2011 19.31
022391205_r
Viestejä: 1984

Siis ideana ei ole alkaa osoittelemaan syyttävällä sormella "sinä teet väärin, muuta heti tapojasi!!" vaan yleensäottaen pohtia aihetta. Mikä lopulta on se paras tapa vai onko useita yhtä hyviä tapoja...

Itsekin voin sanoa saaneeni omilla tavoillani hyviä tuloksia aikaan. 8) Ja moni ei edes mieti minkääntasoisia auktoriteettijuttuja ja onnistuu silti.

Eipä siitä nähdäkseni mitään haittaakaan ole, jos asiasta keskustelee ja asiaa ajatellaan? Ajattelua pidän noin yleensä ottaen hyödyllisenä hyveenä.

Siinäkin mielessä olisi mukava saada selvyyttä tähän asiaan, koska ummikko ensimmäisen koiransa hankkinut tai semmoista harkitseva ei välttämättä tiedä näistä jutuista mitään ja pää menee aika pyörälle, kun tajuaa, että koirankoulutuksesta on miljoona erilaista teoriaa ja ketä pitäisi uskoa, jos oma kokemus on nolla. Oma reseptini on ollut, että kuuntelee vähän kaikkia, muttei ketään täysin kritiikittömästi ja soveltaa omaa järkeä käyttäen eri lähteistä kuulemiaan asioita, jotka on käytännössä hyviksi havaittu.

Heitetääs ilmaan kaikille yleisesti uusi pähkinä pohdittavaksi:

Voiko liian tiukka laumanjohtajuus olla vahingollista tai haitallista koiralle?

Kumpi on parempi, ehdoton vai pehmeä auktoriteetti?

Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
06.12.2011 19.33
Mitäpä sitä Krista toimivaa tapaa alkaa muuttamaan, aivan turhaa!
06.12.2011 20.32
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi
Dingo kirjoitti:
Heitetääs ilmaan kaikille yleisesti uusi pähkinä pohdittavaksi:

Voiko liian tiukka laumanjohtajuus olla vahingollista tai haitallista koiralle?


No eikö tuo sana "liian" jo ilmaise tuossa että kyllä voi. Esimerkiksi liian rajut keinot juuri sille koiralle tai vaaditaan liikaa suhteessa siihen mitä koira oikeasti osaa. Voi johtaa siihen että koiralta tapetaan oma-aloitteisuus ja se ei uskalla pieraistakaan ilman omistajan lupaa.
Dingo kirjoitti:
Kumpi on parempi, ehdoton vai pehmeä auktoriteetti?
Se riippuu taas miten kukakin taas määrittelee termit "ehdoton" ja "pehmeä". Sillä mitä itse käsitän on ehdoton auktoriteetti on omasta mielestäni koiralle reilumpi ja selkeämpi vaihtoehto. Että päätetään rajat, opetetaan ne kunnolla ja sitten vaaditaan - aina.
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
06.12.2011 20.48
020994464_r
Viestejä: 984
Kurikka
Siis koiran luonteesta riippuen katsotaan, millainen koulutustapa sille sopii. Kaikki eivät ole tästä tietoisia ja kouluttavat herkkää koiraa liian ankaralla kädellä tai toisinpäin. Koirat etsivät paikkaansa aina laumassa joskus vahvemmin, joskus heikommin. Yleensä ne ihmiset, joilla on rauhallisen päättäväinen auktoriteetti ovat niitä parhaimpia "johtajia" ja niitä koira myös yleensä uskoo. Monet ajattelevat liian vaikeasti tuota "millainen auktoriteetti olisin", kun se ei oikeastaan ole mitään rakettitiedettä. "Johtajuus" on enemmänkin yhteistyötä, ihminen osaa lukea koiraa ja osaa pistää sille rajat.
06.12.2011 22.44

Mitä on "liian tiukka laumanjohtajuus"? Jos se menee niin tiukaksi, että koiralla on huono olla, en kyllä ainakaan minä enää kutsuisi sitä laumanjohtajuudeksi.

Muoks: 

Kumpi on parempi, ehdoton vai pehmeä auktoriteetti? -Dingo

Ehdoton. Se on, kuten jo sanottu, koiralle paljon reilumpaa ja selkeämpää. Ja sulkeeko ehdoton ja pehmeä toisensa pois? Voihan olla ehdoton johtaja, mutta pehmeillä keinoilla? 

Muokattu viimeksi: 06.12.11 22.48
06.12.2011 22.48
Dingo kirjoitti:

Siis ideana ei ole alkaa osoittelemaan syyttävällä sormella "sinä teet väärin, muuta heti tapojasi!!" vaan yleensäottaen pohtia aihetta. Mikä lopulta on se paras tapa vai onko useita yhtä hyviä tapoja...

Voiko liian tiukka laumanjohtajuus olla vahingollista tai haitallista koiralle?

Kumpi on parempi, ehdoton vai pehmeä auktoriteetti?

Niin enkä olettanutkaan, että jokainen täällä yritää tapojani muuttaa, mutta jostain teksteista sellaisen kuvan sai ja itse, kun olen huono tuomaan sanoiksi joitan asioita niin on erittäin vaikea selittää ihan kaikkea näin viestin kautta.

Liian tiukka auktoriteettisuus voi olla haitallista eläimelle, jos se haittaa koiran normaalia elämää. Esimerkinä erinäiset rangaistukset jotka joillain on lähemmäs eläinrääkäystäkin meneviä.

Riippuu mitä ehdottomalla auktoriteetillä haetaan? Jos toiminta on eläimelle haitallista niin tottakai pehmeä on tällöin parempi.

06.12.2011 23.01
022391205_r
Viestejä: 1984

Juh, minen ehkä osaa myöskään aina ilmaista ei-verbaalisia ajatuksiani verbaalisessa muodossa korrektisti, eli en osaa aina pukea 100% ymmärrettävästi sanoiksi, mitä ajattelen.. x)

Meinasin tuolla kysymyksellä tavallaan, että onko ylipäätään mahdollista olla liian tiukka johtaja, jos johtajuusteorioihin uskoo ja mikä on sellainen sopiva tapa ottaa johto, vai tarvitseeko ihmisen ottaa johto elääkseen tasapainoista elämäänsä koiran kanssa?

Ja ehdottoman ja pehmeän jokainen saa määritellä itse, kallistuuko kumpaan suuntaan, kuinka vahvasti, vai johonkin siihen keskelle ja miten keskelle.. xD

Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
07.12.2011 00.18
022649573_r
Viestejä: 549
Lahti
Caro kirjoitti:
Mitä sitä keskustelua jatkamaan...teoriaa on kuultu teiltä jo vaikka millä mitalla, mutta missä on "teorianne" tulokset eli loistavasti tottelevat ja henkisesti tasapainoiset koirat?
Tuossahan nuo pötköttelevät eteisessä. :) Tervetuloa katsomaan, jos kiinnostaa!
07.12.2011 09.24
Nuka kirjoitti:
Koira tarvitsee mustavalkoisuutta, kuria ja rakkautta. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle.

Siinä erittäin hyvin tiivistettynä myös minun ajatus- ja toimintamallini.

07.12.2011 09.58

Mielestäni koira tarvitsee ehdottoman auktoriteetin. Koska koira on eläin ja syntyy ns. villinä ja vapaana ilman omaa tajua siitä mikä on oikein ja mikä väärin, mitä saa tehdä ja mitä ei niin sillä täytyy olla joku joka kertoo nämä asiat.

Ihmisen joka on koiralle auktoriteetti pitää opettaa koiralleen asiat mitä saa tehdä ja mitä ei ja pitää niistä kiinni, koira tulee kouluttaa/kasvattaa siten että se osaa siltä vaaditut asiat.

Eli auktoriteetti ei mielestäni meinaa sitä että koiralta "otetaan luulot pois" vaan sitä että koira ohjataan tekemään haluttuja asioita (jotka koiralle on jo opettettu) ja pidetään siitä kiinni että jos koira osaa tietyn asian niin se myös sen tekee kun niin käsketään.

07.12.2011 16.37
022348154_r
Viestejä: 591
Harjavalta
Dingo kirjoitti:

Tuli tuosta rajojen hakemisesta mieleen, että ei lapsikaan, joka kokeilee rajoja, miten pitkälle voi mennä, ennen kuin äiti suuttuu, yritä muuttua perheen pääksi. Tuo johtajuuden hakeminen on se, mikä tuossa johtajuusteoriassa ehkä eniten tökkii. Toisaalta, en menisi käsi Harry Potterin kannella vannomaan.

Ai eikö yritä? ;D

Kyllä meikäläinen niin maan piru vieköön nahisteli äidin kanssa siitä "Kuka määrää?" siihen asti kunnes kotoa pois muutin. Nahistelu ei ollut suoranaista, mutta aina oli tilanteita jolloin koitin päättää perheen asioista, johdatella ja manipuloida niin että lopulta se mitä toinen päättää olisi ollut alunperin oma päätökseni (esim. mihin muutetaan, mitä tavaroita pitää hankkia, mitä pitää heittää pois) Ja samoin pienempänä, koitin neljästä kakarasta olla se yksi (silloin kun olin vielä nuorin muksuista) joka sanoo mitä tehdään, milloin tehdään, miten tehdään ja miksi tehdään.

Eli kyllä lapsikin voi koittaa kokeilla rajojaan suuremmassakin määrin ja koittaa havitella "johtajan" paikkaa (johtaja on heittomerkeissä koska mielestäni se ei oikein sovi tuohon lauseeseen mutten löytänyt sopivampaakaan sanaa). Se riippuu niin paljon vanhemmista ja myös lapsen omasta luonteesta. Itse olen aika dominoivaa sorttia heti kun tilaisuus sattuu nokan eteen, joten käytän myös toisten heikkouksia hyväkseni jos on tarve. Ikävä myöntää mutta dominoiva koira tekee samoin. Ehkä hiukan epäinhimillistä ihmiseltä, mutta luontaista koiralta.

If you can't catch a wave then you're never gonna ride it
07.12.2011 23.56
020075326_r
Viestejä: 3576
Tampere

Täysin samaa mieltä, kuin Mindi. Ihanaa, että joku muukin on tutustunut Fenneliin ja lukenut hänen mahtavat kirjansa :)
Kumma, miten yksi koirien koulutus on nykyään niin suuri tabu. Ennen oli ihan selkeä roolijako kotona: koira oli koira ja perheessä alimmainen, lemmikki, ei perheenjäsen. Nykyään se nukkuu "isännän" sängyssä, se puetaan ja sitä paijataan ja taputellaan kokoajan. Kun koira sitten lenkillä haukkuu muille, sille ei sanota mitään tai jos sanotaan, se on lähinnä "voi voi, älä nyt viitsi mupsikulti haukkua, oi voi" ja muuta lässynläätä. Ihmekään, että se koira menee hämilleen. Tähän päälle vielä silitetään ja palkitaan sitä koiraa ihan vääristä reagoinneista (ahdistumisesta, pelosta tms.) niin soppa on valmis.

Jo sillä pääsee pitkälle, että opettelee lukemaan koiraansa. Silloin huomaa kyllä, mitä se koira oikeasti puuhailee. Meillä ainakin oli melkoinen kettu, kunnes alettiin avaamaan koko pakettia uudelleen.

Tärkeintä on, että johtaja on aina johdonmukainen.

Naapuri tuli muuten tänään setterinsä kanssa vastaan. Koira kiskoo vedonestovaljaissa niin, että hyvä kun hengitys pihisee. Sen kahden minuutin aikana koira oli saanut yli viisi erilaista "käskyä", joita omistaja toisti toistamiseen juuri tällä voisitkokilttikoiratotella -äänen sävyllä. Voitte varmaan arvata, totteliko se koira.

Muokattu viimeksi: 07.12.11 23.59
08.12.2011 00.03
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi
^Sängyssä nukkumisen salliminen ei liittyne käytösongelmiin. (Joo, oli pakko poimia tämä yksittäinen) ;)
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
08.12.2011 08.26
Velmu kirjoitti:
^Sängyssä nukkumisen salliminen ei liittyne käytösongelmiin. (Joo, oli pakko poimia tämä yksittäinen) ;)

Liittyykö pukeminen tai paijaaminen? :---)
Luulen, että vähän missasit Lennin pointin tuossa kohtaa.

Allekirjoitan kyllä Lennin tekstin. Hyvää asiaa.

Muokattu viimeksi: 08.12.11 08.57
08.12.2011 08.48
Lenni kirjoitti:

Naapuri tuli muuten tänään setterinsä kanssa vastaan. Koira kiskoo vedonestovaljaissa niin, että hyvä kun hengitys pihisee. Sen kahden minuutin aikana koira oli saanut yli viisi erilaista "käskyä", joita omistaja toisti toistamiseen juuri tällä voisitkokilttikoiratotella -äänen sävyllä. Voitte varmaan arvata, totteliko se koira.

Miten vastaan tuleminen voi kestää 2 minuuttia???? Pikemminkin 20sek. pitäisi kestää, miksi jäitte pitämään tilannetta yllä ja mikä setteri oli kyseessä?

Mitä ihmettä sinä keikuit 2min tilanteessa, olitko vain ärsyttämässä naapurin koiraa, eikä järki neuvonut sinua häipymään tilanteesta mahdollisimman äkkiä ja vähin äänin? Eikö naapuria voinut tuon vertaa auttaa koira ongelmassa?

08.12.2011 10.51
Caro kirjoitti:
Lenni kirjoitti:

Naapuri tuli muuten tänään setterinsä kanssa vastaan. Koira kiskoo vedonestovaljaissa niin, että hyvä kun hengitys pihisee. Sen kahden minuutin aikana koira oli saanut yli viisi erilaista "käskyä", joita omistaja toisti toistamiseen juuri tällä voisitkokilttikoiratotella -äänen sävyllä. Voitte varmaan arvata, totteliko se koira.

Miten vastaan tuleminen voi kestää 2 minuuttia???? Pikemminkin 20sek. pitäisi kestää, miksi jäitte pitämään tilannetta yllä ja mikä setteri oli kyseessä?

Mitä ihmettä sinä keikuit 2min tilanteessa, olitko vain ärsyttämässä naapurin koiraa, eikä järki neuvonut sinua häipymään tilanteesta mahdollisimman äkkiä ja vähin äänin? Eikö naapuria voinut tuon vertaa auttaa koira ongelmassa?

Jos koira vain veti eikä uskonut omistajaansa niin miten Lennin om. olisi voinut ärsyttää kyseistä koirakkoa?

Pitäisikö jokaisen ihmisen joka näkee koiran joka ei tottele niin hypätä puskaan piiloon jottei vahingossakaan häiritsisi kyseistä koirakkoa?

Ei vaan ongelmaisen koirakon tulee tulla toimeen yhteiskunnassa siten että pystyy kulkemaan ihmisten ilmoilla ilman että kanssaihmiset joutuisivat piileskelemään saatikaan aina liueta salamana paikalta ja jos ei pysty kannattaa uudemman kerran miettiä mikä meni koulutuksessa/kasvatuksessa vikaan ja alkaa sitä korjaamaan tai antaa koira ammattilaisten käsiin.

08.12.2011 11.24
020075326_r
Viestejä: 3576
Tampere
Velmu kirjoitti:
^Sängyssä nukkumisen salliminen ei liittyne käytösongelmiin

Itseasiassa koiran pääseminen laumassa johtajaksi koostuu pienistä asioista. Niitä ovat mm. ruokaa/leikkiä/ulos pääseminen, kun koira pyytää. Samaan menee myös tuo sängyssä nukkuminen. Oletko koskaan miettinyt, miksi koira kierii ihmisten vaatteilla? Hajunsa jättämisen vuoksi. Sama pätee sänkyyn.

Sängyssä nukkuminen, paijaaminen ja pukeminen liittyy siinä kohtaa myös, kun omistaja ajattelee koiraa vain karvaiseksi lapseksi, eikä koiraksi.

Caro, jos me (ihmiset, koira ei mukana) seistään parkkipaikalla ja koirakko kävelee siitä ohi omalle asunnolleen, niin helpostipa tuo kaksi minuuttia siihen menee. Meillä ei ollut mitään tekemistä koiran ongelmien (tai oikeastaan omistajan ongelmien) kanssa. Koira rimpuilee ja perseilee muutenkin pitkin lenkkeilyä ja omistaja sössöttää sille "käskyjä".
Samaa mieltä, kuin Lobo. Jos koira ei tottele, se on omistajan vika. Ei muiden tiellä kävelevien, parkkipaikalla seisovien tmv. ihmisten.

Muokattu viimeksi: 08.12.11 11.27
08.12.2011 11.48
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

En halua edes kuvitella mitä meidän elämä olisi ollut, ellen olisi pitänyt Ninjalle natsikuria sen murkkuiän aikana.

Ja meillä on edelleen tiukka kuri ja tulee aina olemaan, koska tuo narttu käyttää JOKAISEN tilanteen hyväkseen, mikäli näkee että minä katson jotain käytöstä vähän läpi sormien tai annan sen itse päättää mitä tekee. Ja tuohan on haastanut minua ihan kaikesta, aina tassujen pyyhkimisestä ruoka-aggreiluun, yrittänyt päästä päättämään tilanteista oman mielensä mukaan. Myöskin yrittää usein paimentaa/alistaa vieraita taikka muita talouden koiria, vallata huoneita yms yms yms. Ja kun menee komentamaan, se ottaa sen haasteena ja on välkkynyt hampaatkin esillä pahimmassa murkkuvaiheessa -mutta eipä siinä muuta kun haastetaan koira loppuun asti, kunnes se ymmärtää että minähän en periksi anna ja itse alistuu.

Heti siitä päivästä asti, kun Ninja tuli taloon, on meillä ollut hyvin selkeät ja mustavalkoiset säännöt. Ja minähän pidin kuria alusta asti. Joten sekin kertonee miten kovapäinen tyttö tuo Ninja on, koska kaikesta huolimatta se kyräilee tilaisuuksia ((tätä on tosin vaikea tajuta ennen kuin tuon neidin ja käytöksen näkee ihan livenä)). Se myös kokeilee joka ikisen ihmisen, joka meille tulee. Piirittää jaloissa, istuu suurinpiirein jalkojen päälle ja nojaa vasten, tuijottaa järkähtämättä silmiin jne jne, se katsoo heti, että kuka on heikompi tai alistuvampi ihminen, jota kyykyttää. Sama koirien kesken, ihan ensimmäisenä se katsoo kuinka paljon kanttia kenelläkin on.

Onneksi on nyt rauhoittunut iän ja jatkuvan koulutuksen kanssa, mutta eiköhän se tule elämänsä loppuun asti tommonen dominanttikieropäänarttu :'D Muttajoo, minun ja Ninjan suhteessa minä olen Ylivalta. Se on parasta meille kaikille.

Muokattu viimeksi: 08.12.11 11.48
08.12.2011 12.06
022662727_r
Viestejä: 1984
Minulla on joskus tunne, että kovempi kuri haastaa koiraa "haastamaan omistajaansa" entistä kovemmin. Ainakin, kun pidin Roksalle välistä aika tiukkaa kuria koin, että se haastoi minua koko aika. Sitten vähän kelasin ja kysyin itseltäni, että onko tuossa ajatustavassa mitään järkeä, kyse kuitenkin pikkupennusta... No nyt, kun ollaan menty vähän löysemmin rantein niin on elo sujunut helpommin, enkä ole huomannut, että minua olisi kokeiltu. Sen enempää Dingon kuin Rokankaan osalta.
"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
08.12.2011 12.14
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

Tässäkin toki suhteellisuudentaju ja maalaisjärki pelastaa :D Ei pienelle pennulle ole mitään järkeä pitää samanlaista kuria kun mitä se on murkkuikäisenä, se pitää suhteuttaa ikävaiheeseen. Pienelle pennulle kuri tarkoitti sitä, että tuli välitöntä palautetta esim mattojen pureskelusta. Muuten sen kanssa eläminen oli vain leikkiä, kehua ja yhteisiin sääntöihin opettelua.

Murkkuikäisenä kuri alkoikin merkitsemään ihan muuta, kun koira hyppii silmille. Minä en vaan kertakaikkiaan Ninjan kanssa ole kyennyt olemaan "löysin rantein", koska joka kerta kun ajattelin ottaa rennommin, koira puski päälle kahta kauheammin -kun taas tämä natsikuri sai tytön aloilleen paremmin.

Nykyään onneksi voin olla rennompi johtaja meidän taloudessa ja uskon että se tulee hyvin pitkälle siitä, että olen pitänyt valta-asemani alusta asti johdonmukaisesti ja Ninja tietää jo, että mun kanssa on turha yrittää temppuja. Muita edelleen testaa. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että tekisin jotain väärin, koska mun ja Ninjan side on kuitenkin todella vahva, ketään muuta tuo likka ei kuuntele eikä tottele kuten minua. Ja tosi paljon ollaan saatu hyvää palautetta rodun ihmisiltä, semmoisiltakin jotka ovat rodun parissa olleet jo kauan ja antavat koulutusapua ammatikseen, siitä miten hyvin meillä pelaa yhteen.

Itse olen sitä mieltä, että jokainen koira tarvitsee auktoriteetin, kova, pehmeä, suuri tai pieni, niin ei sillä niin väliä, kunhan on SELKEÄ. Ei niin että yhtenä päivänä ollaan vaan kaveruksia ja seuraavana päivänä pomo ja alamainen.

08.12.2011 12.32

Ninjan tarinat kuullostaa tutuilta, vaikkakin pienikokoisemmassa paketissa - Tara oli koko pentu-ja murkkuikänsä samanlainen testaaja. Sai kyllä teini-ikäinen, ensimmäistä ikiomaa koiraansa omistava tyttö pysyä kovana ja monta kertaa oli olo, että heittäisikö hanskat tiskiin, mutta onneksi en heittänyt. Opetti valtavasti. Natsikurilla, määrätietoisuudella, periksiantamattomuudella, niillä päästiin eteenpäin ja koira oppikin tavoille ja asemansa. Tara kun tollerina ei kuitenkaan ole mikään miellyttämisenhaluton tai erityisen dominoiva koira, se oli vain rotunsa kunnon ääripää, joka näki tarpeelliseksi testata kaikki. Niin koirat kuin ihmisetkin. Nykyisin tuo saattaa kokeilla, onko iiihan pakko tulla heti kutsusta, tai onko iiihan pakko nousta sohvalta jos ei halua. Häntä tötteröllä voi öristä vastalauseensa, mutta alistuu ja uskoo, kun tiukasti kertoo miten tilanne taas toimikaan.

Joskus pelotti, että mitähän tällainen kurinpito tekee minun ja koiran suhteelle, mutta turhaan. Tara on erittäin kiintynyt minuun, agilityssä toimimme hyvin yhteen ja muissakin harrastuksissa, ja kaikin muinkin tavoin minun ja possunenän suhde on erittäin hyvä. Tätä ovat monet ulkopuolisetkin sanoneet, kun ovat nähneet meidät yhdessä.Eli ei se kurinpito koiraa masentumaan saa, kun pidetään selkeä linja ja koiraa ei kiusata turhia.

Itse olen sitä mieltä, että jokainen koira tarvitsee auktoriteetin, kova, pehmeä, suuri tai pieni, niin ei sillä niin väliä, kunhan on SELKEÄ. Ei niin että yhtenä päivänä ollaan vaan kaveruksia ja seuraavana päivänä pomo ja alamainen.

Tämä on minusta totta. Voima, kipu, kuri, positiivisuuden palkitseminen, kaikki mahdollisuudet voivat olla hyödyttömiä ja yhtä tyhjän kanssa, jos ei toimintatapa ole selkeä ja johdonmukainen.

08.12.2011 13.25
Lenni kirjoitti:

Naapuri tuli muuten tänään setterinsä kanssa vastaan. Koira kiskoo vedonestovaljaissa niin, että hyvä kun hengitys pihisee. Sen kahden minuutin aikana koira oli saanut yli viisi erilaista "käskyä", joita omistaja toisti toistamiseen juuri tällä voisitkokilttikoiratotella -äänen sävyllä. Voitte varmaan arvata, totteliko se koira.

Oletin sinun olleen koiran kanssa, kun kirjoitit "tuli vastaan" etkä, että naapuri ohitti meidät kun oltiin parkkipaikalla. aika hidas ohitus edelleen jos tuohon käytettiin 2min, 2m kerkeää jo 200m päähän

08.12.2011 13.30
^^Mitä merkitystä on ohituksen kestolla? Jos koira kiskoi kun höyryveturi ja omistaja pyrki saamaan tätä hallittua niin en yhtään ihmettele että miksi ohituksessa meni niin kauan.
Muokattu viimeksi: 08.12.11 13.31
08.12.2011 14.39
022662727_r
Viestejä: 1984

Se tietty riippuu vähän koirastakin, enkä minä sano, että tiukka kuri olisi väärin. Esitin vain teorian, että se kurin tiukentaminen voi lisätä sitä vastaanhangoitteluakin tietyssä tilanteessa. Se lienee ihan tunnettu tosiasia, ettei kaikille koirille sovi samat metodit.

Heh, väkisinkin, kun aletaan suomalaisten kesken puhua johtajuuden tyypeistä, tekee mieli alkaa verrata Tuntemattoman Sotilaan upseereita erilaisiin johtajatyyppeihin. Ihmisillehän monesti verrataan, että ainakin suomalaisessa kulttuurissa sellainen Koskelan tyyppinen päällikkö, joka ei turhaan vaadi kuria ja korosta asemaansa, ansaitsee enempi kunnioitusta kuin Lammion kaltainen kurista mäkättäjä. En tiedä teistä, mutta minulla välistä sellainen tunne, että tämä pätee koiriinkin.

"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
08.12.2011 14.52
020075326_r
Viestejä: 3576
Tampere

Se on, kun pitää kiinnittää huomiota aivan muuhun, kuin mistä puhutaan. Kyllä se koira meitä vastaan tuli ja meidän ohi meni, vaikka me parkkiksella oltiinkin. Ja jos koira perseilee, niin toki siihen ohittamiseen meneekin aikaa. Omistaja kun yrittää sitä välillä jopa istuttaa.. Veikkaan kuitenkin, että ehkä me paikalla olleet tiedetään asia paremmin, kuin sinä ruudun takaa kirjoituksia luettua.

Meitä kouluttajia on moneen junaan. Muutamista asunnoista on kuulunut melkoinen meteli, oli siellä sitten koulutettu koiraa tai lasta. Sitten on niitä, jotka eivät syystä tai toisesta kouluta, antavat vain eläintensä/koiriensa olla kuin ellun kanat. Sitten ollaan kyllä nyrkit pystyssä, kun joku muu joutuu ojentamaan.

En ymmärrä vedonestovaljaita/pantoja, koska suurimmaksi osaksi olen nähnyt niitä koirilla, jotka niistä huolimatta vetävät itsensä henkihieveriin kuristumalla tai ovat aggressiivisia muilla tavoin ohikulkeville koirakoille. Amerikkalaiset kehittävät kokoajan ties minkälaisia niksejä (ääntä päästäviä vedonestohihnoja jne.) siihen, että koira käyttäytyisi hyvin lenkillä. Kun suurimmaksi osaksi huono hihnakäyttäytyminen pohjautuu siihen, että koira luulee itsestään liikoja.

Mä olen muutaman kerran joutunut ärähtämään muille koirille ja ihan syystä. Sen jälkeen on aina oma koira katsonut ihmeissään minuun ja ollut hyvinkin rooliinsa tyytyväinen :D Nyttemmin lenkillä jos tapahtuu jotain yllättävää, olen huomannut, miten koira tukeutuu minuun. Se on yksi suurimmista palkkioista, mitä olen tästä saanut :)

Muokattu viimeksi: 08.12.11 14.53
08.12.2011 14.55
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi
Lenni kirjoitti:
Itseasiassa koiran pääseminen laumassa johtajaksi koostuu pienistä asioista. Niitä ovat mm. ruokaa/leikkiä/ulos pääseminen, kun koira pyytää.


Kyllä, tästä olen samaa mieltä. Koira pääsee aina ulos jos menee ovelle vikisemään, tai ruokaa jos menee keittiöön hästäämään ja piippaamaan yms., saa asioita käskemällä eikä tekemällä.

Lenni kirjoitti:
Samaan menee myös tuo sängyssä nukkuminen. Oletko koskaan miettinyt, miksi koira kierii ihmisten vaatteilla? Hajunsa jättämisen vuoksi. Sama pätee sänkyyn.

Sängyssä nukkuminen, paijaaminen ja pukeminen liittyy siinä kohtaa myös, kun omistaja ajattelee koiraa vain karvaiseksi lapseksi, eikä koiraksi.


Miksi sängyssä nukkuminen menee samaan kategoriaan? Ei koira sitä luonnostaan käsitä miksikään pyhäksi paikaksi. Eri asia jos on erikseen opetettu että koiralla sinne ei ole asiaa.

Ainakin täällä koirat tykkäävät nukkua toistensa vieressä (siellä sängyssä), arvojärjestyksestä piittaamatta eikä kukaan yritä vallata sitä toiselta. Samoin huskytarhalla huskyt nukkuivat sulassa sovussa saman kopin katolla vieri vieressä huskytarhalla enkä kertaakaan nähnyt että korkeampiarvoisempi olisi "vallannut" kopin katon itselleen. :D

Mun koirat ei ainakaan kieri, tai ole koskaan kierineet ihmisten vaatteilla tai sängyssä. Enkä ole nähnyt koirien kierivän kuin paskassa ainoastaan. Onneksi en ilmeisesti haise niin pahalla kuitenkaan. :D Petiä nuo tosin kaivavat aina välillä että lakanat ovat rytyssä, mutta se liittyy siihen makuupaikan tekoon.

Turhasta pukemisesta ja jatkuvasta paijaamisesta ilman että koira sitä on ansainnut, olen tosin samaa mieltä. Tai että annetaan edelleen nukkua sängyssä vaikka koira alkaisi sitä sänkyä oikeasti omimaan itselleen. ;)
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
08.12.2011 15.02
Rokka kirjoitti:

Heh, väkisinkin, kun aletaan suomalaisten kesken puhua johtajuuden tyypeistä, tekee mieli alkaa verrata Tuntemattoman Sotilaan upseereita erilaisiin johtajatyyppeihin. Ihmisillehän monesti verrataan, että ainakin suomalaisessa kulttuurissa sellainen Koskelan tyyppinen päällikkö, joka ei turhaan vaadi kuria ja korosta asemaansa, ansaitsee enempi kunnioitusta kuin Lammion kaltainen kurista mäkättäjä. En tiedä teistä, mutta minulla välistä sellainen tunne, että tämä pätee koiriinkin.

Muutama suht kovaluontoinen hevoseläin on opettanut mulle tämän seikan ja tämä on mulla käytössä niin hevosten, koirien kuin ihmistenkin kanssa. :-D Kuusisataa kiloa pahansisuista hevosta on tehokkaampi opetuskeino kuin miljoona sivua koulutuskirjaa, nimimerkillä ensimmäinen oma hevoseni oli äärettömän hankala luonteeltaan ja poltti kääminsä turhasta niuhotuksesta ja naputuksesta alta aikayksikön.

En minä jaksa naputtaa turhasta, jos joka asiasta kitisee ja kiukuttelee niin johan siinä menee hermo itse kullakin. Mulla on linjana että asiasta sanotaan, tarvittaessa kovastikin, mutta jokaisesta pienestä jutusta ei niuhoteta. Prseilystä saa kyllä palautetta mutta jos nyt koira ei satu kävelemään just prikulleen oikealla kohdalla mun vieressä (mitä en muuten ole edes opettanut noille), ole liikkumatta aloillaan suihkussa tai harjatessa, se on aivan yksi hailee. Ihmisilläkin on huonoja päiviä, niitä saa olla eläimilläkin, mutta kaikkea ei tarvitse katsella puolin eikä toisin. Pakolliset, päivänselvät asiat on pakko sietää, esimerkiks kynsienleikkuusta tai yksin jäämisestä ei tarvitse tykätä mutta niitä täytyy sietää, ja piste.

On typeryyksiä joihin en kiinnitä huomiota, ja sitten on typeryyksiä joiden suhteen on täysi nollatoleranssi. Mulla ei ole elukoiden suhteen typeryyksiä joista sanoisin vähän, joihin puuttuisin pikkuisen tai joista antaisin pienen huomautuksen, se on joko tai.

Muokattu viimeksi: 08.12.11 15.07
08.12.2011 15.44
022391205_r
Viestejä: 1984
Lenni kirjoitti:

En ymmärrä vedonestovaljaita/pantoja, koska suurimmaksi osaksi olen nähnyt niitä koirilla, jotka niistä huolimatta vetävät itsensä henkihieveriin kuristumalla tai ovat aggressiivisia muilla tavoin ohikulkeville koirakoille. Amerikkalaiset kehittävät kokoajan ties minkälaisia niksejä (ääntä päästäviä vedonestohihnoja jne.) siihen, että koira käyttäytyisi hyvin lenkillä. Kun suurimmaksi osaksi huono hihnakäyttäytyminen pohjautuu siihen, että koira luulee itsestään liikoja.

Haluan edelleen sen kaulapannan, joka alkaa soittaa Hopeanuoli-pilaa, jos Dingo vetää... XD Ja voluumit täysillä!

*Näkee sielunsa silmin, miten kierii maassa naurusta kippurassa ja koira vetää pitkin puskia samalla, kun pannasta kuuluu epämääräisiä "mitä vttua tapahtui?!" ja "ei minä kuolen itse!!" -huutoja..*

Mutta joo, normit lenkkeilyvaljaathan nuo on, mitkä eivät rohkaise koiraa vetämään, kun eivät erikseen satu ja lisää vastusteluhalua. Vähän niinkuin koira ei muutenkaan vastustele omistajan muutamaa käskyä, kun ei ole koko aika koiraa hyppyyttämässä kaikkien turhuuksien perään.

Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti