Millaista auktoriteettia koira tarvitsee vai tarvitseeko? - Sivu 8 (Koirat > Koirien koulutus)

23.01.2012 10.11
Dingo kirjoitti:

Juuh, no itselläni ei ollut tuon termin ymmärtämisessä mitään ongelmaa. Se sanalla sanoen kuulosti oman pääni sisällä tosi selkeältä, enkä tullut ajatelleeksi, että joku muu voisi käsittää asian tyystin eri tavalla.

Tarkoitus ei ollut sotkea mitään kolmatta lajia tai suden käyttäytymistä (puraisua, ulvomista, syödyn saaliin oksentamista poikasille tms.) tähän. Periaatteessa olisin voinut sanoa koiraemo, mutten sanonut, koska koiraemot ovat tässä suhteessa suteen verrattuna pennun asteella samalla lailla kuin mikä tahansa koira, eivät siis itsenäisiä. Sen sijaan ihminen on itsenäinen täysikasvuinen yksilö koiraansa nähden ja äkkiseltään "suden tavoin aikuistunut itsenäinen koiraemo" kääntyi mielessäni susiemoksi, ennen kuin pysähdyin sitä syvällisemmin pohtimaan.

Eli suomeksi meinasin, että ihminen on koiralleen sellainen isikoira tai äitikoira, joka on niin itsenäistynyt yksilö (ei siis koiran tavoin pennun asteelle jäänyt), että tietää, miten tässä (ihmisten) maailmassa pärjätään.

Koiramaailman versio ihmislapselleen selkeät rajat ja kunnollisen kasvatuksen antavasta vanhemmasta.

Eikö ihan koiranomistaja sanana aja saman asian? Ei koira ymmärrä sitä ajatteleeko ihminen olevansa koiranomistaja, susiemo, isi tai äitikoira. Jokaine saa toki ajatella tavallaan, mutta minusta olisi hieman naurettavaa jos tuollainen ajatusmalli olisi yleisessä käytössä, en kovinkaan monelta ihmiseltä hankkisi koiraa jotka sanoisivat olevan koirien äitikoiria yms saatikaa pitäisi heitä asiantuntevina/vakavasti otettavina.

Ehkä mielestäni hieman lapsellinen ajatusmalli, koska me emme ole emmekä tule olemaan mitään vanhempia koirillemme, me olemme ihmisiä, ne koiria. Kyllä niillä on omasta takaa vanhemmat, eipä niitä muuten tähän maailman olisi syntynytkään.

23.01.2012 10.38
022391205_r
Viestejä: 1984
^

Kuten olen tässä topicissa about miljoona kertaa sanonut, KOIRALLE on ihan sama, vaikka sanoisit olevasi sen PEHVA, mutta SINUUN ja SINUN KÄYTÖKSEESI se luultavasti vaikuttaa tavalla tai toisella, kutsutko itseäsi mammaksi, isukiksi, omistajaksi, jumalaksi, keisariksi vai koirasi pehvaksi. :D

Tätä pointtia olen tässä yrittänyt tuoda esille. Se vaikuttaa ihmiseen, millaiseksi hän suhteensa koiraansa kokee ja mitä termiä hän siitä käyttää.

Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
23.01.2012 10.58
^^ Mielestäni sen miten itseänsä nimittää ei tulisi vaikuttaa koiran omistamiseen, kasvatukseen tai mihinkään muuhunkaan.
Miten mielestäsi se vaikuttaa ihmiseen mikäli hän pitää itseään koiransa äitinä verrattuna siihen että pitää itseään koiran omistajana?
23.01.2012 11.19
022391205_r
Viestejä: 1984

No se vaikuttaa hänen asenteeseensa, miten hän kohtelee koiraansa. Tämä vaikutus voi olla myös niin hienovaraista, ettei sitä huomaa. Tämä saattaa myös mennä toisin päin, eli ihminen valitsee käyttämänsä termin sen mukaan, miten kokee suhteensa koiraansa. Sen lisäksi kannattaa myös huomioida, että eri ihmiset käsittävät saman sanan erilaisena terminä.

Esim. itselleni "äiti" merkitsee sellaista rajoja asettavaa laumanjohtaja-emoa, ei mitään koiraa pieneksi ihmiseksi luulevaa mammanmussukan lellijää.

Jollekulle toiselle "laumanjohtaja" voi tarkoittaa suurinpiirtein samaa asiaa. Toiselle laumanjohtaja taas on sellainen diktaattoriyksinvaltias (muttei toivonmukaan kovin monelle sen termin käyttäjistä).

Vähän sama kuin ero "omistajan" ja "huoltajan" välillä. Harva itseään omistajaksi kutsuva kuitenkaan pitää koiraansa esineenä, vaan enempi kuitenkin huollettavana.

Se sitten korreloituu koiran sääntöjen asettamiseen ja koulutukseen. Näkisin, että on tarkoituksenmukaista käyttää mahdollisimman kuvaavaa termiä - siis sellaista, joka kuvastaa hyvin sitä, millaiseksi koira kokee ihmisensä, ja tässä suhteessa emo tai laumanjohtaja lienevät lähempänä totuutta kuin esim. omistaja. Koira tuskin itse kokee olevansa omaisuutta, jos koiran aivoissa ylipäätänsä on tuollainen käsite. (No koirahan voi pitää omana omaisuutenaan esim. luita, reviiriä, leluja, joskus myös ihmisiä. Jotkut koirat ehkä kuvittelevatkin omistavansa ihmiset, esim. ne häirikköyksilöt, jotka ärhentelevät niiden ihmistä lähestyville ihmisille ja koirille.)

Muokattu viimeksi: 23.01.12 11.21
Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
23.01.2012 15.15
020994464_r
Viestejä: 984
Kurikka
Dingo kirjoitti:

No se vaikuttaa hänen asenteeseensa, miten hän kohtelee koiraansa. Tämä vaikutus voi olla myös niin hienovaraista, ettei sitä huomaa. Tämä saattaa myös mennä toisin päin, eli ihminen valitsee käyttämänsä termin sen mukaan, miten kokee suhteensa koiraansa. Sen lisäksi kannattaa myös huomioida, että eri ihmiset käsittävät saman sanan erilaisena terminä.

Katselin Dingo tuossa Rokan profiilia, ja yksi kutsumanimistä mitä käytät sille on "pikku paskiainen". Huumoriahan tuo tosin on, mutta tosiaan ei ole väliä minä itseään pitää koiraa kohtaan tai miksi koiraansa kutsuu. Joku saattaisi luulla, että kun antaa koiralle "ala-arvoisen" lempinimen, että suhde koiraan on huono. Mutta todellisuudessa kun sitten näkee millaista yhteiselo on, niin se onkin hyvä.

Sama kun kirjottaisi, että on koiran diktaattori, niin se saisi aikaan hyvin moninaisia mielipiteitä, mutta jos kaikki saavat tietää että se onkin vain leikkiä, niin siitä saakin positiivisia miellekuvia. Sanat ovat vain sanoja, mutta miten omistajan ja koiran välinen suhde käytännössä toimii, on se kaikkein tärkein.

 

Muokattu viimeksi: 23.01.12 15.16
23.01.2012 15.44
022391205_r
Viestejä: 1984

^ Joh, no kyllähän mie käytän ittestänikin koirilleni vaikka mitä nimityksiä läpällä. Humör on tässä se avainsana. :D

Virallisesti en kuitenkaan alkaisi muodostaa koulutusteoriaa sen pohjalta, että koiraa kutsutaan Pikku Paskiaiseksi. (Se on muuten Rokan hellittelynimi, joka tarttui eräältä löytöeläinkodilla kissojen hoitoon minua opastaneelta immeiseltä... Tuli yhdessä välissä käytettyä tilanteissa, joissa rapsuttelin Rokkaa, sen nenä on lähellä naamaani, kutitelin sieltä täältä ja hoin korkealla, leikillisellä äänellä "pikku pashkiainen... pikku PASkiAinen.." sanaa hullunkurisesti painotellen.) Tällä hetkellä eräs eläimieni yleisimmistä nimityksistä on kakkahousu. Joo, olen lapsellinen. XD

Koirat ei tosiaan ymmärrä, mitä niille puhuu. ;D Muutenkin aina löpisen koirilleni kaikkea outoa.

Tuota ei tosiaan kannata sotkea siihen, ajatteleeko ihminen vakavasti olevansa koiriensa huoltaja vai omistaja. Tai johtaja vai emo. Ja mitä ne termit pitää sisällään.

Topicissa voi toki keskustella hyvässä hengessä, mutta kyse ei kuitenkaan ole vitsistä.

Muokattu viimeksi: 23.01.12 15.46
Flexi on vähän kuin haastavat koirarodut: vaarallinen sellaisen käsissä, joka ei tiedä, mitä tekee.
23.01.2012 15.54
022349491_r
Viestejä: 319

^Hahaa,ja mä puhun Susalle kaikkee: "LAPSIIIII" ym. hellittelen sitä koska se tykkää,vaikkei tajuakkaan mitä ne sanat meinaa.

Ja koen itteni Susan kaveriksi,johtajaksi ja vähän "äidiksikin" koska hellin sitä ja pidän siintä samalla huolta xd

10.08.2012 11.16

Vanha keskustelu mutta, mikäli alettaisiin yleisesti puhumaan itsestään koiran emona/isinä niin kuinka paljon inhimillistäminen nostaisi enemmän päätään koira-ihmisten keskuudessa?

Sen kokeeko ihminen itsensä laumanjohtajaksi, koiran alfaksi, auktoriteetiksi tai vain omistajaksi ei tulisi vaikuttaa koiran pitoon mitenkään erilailla.

Yhtälailla koiralla tulisi olla selkeät rajat, vettä ja ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteettiä. Asenne miten koiraa kohdellaan lähtee ihmisestä itsestään, ei termistä miksi itseään kutsuu.

10.08.2012 12.43
022662727_r
Viestejä: 1984
Lobo kirjoitti:

Asenne miten koiraa kohdellaan lähtee ihmisestä itsestään, ei termistä miksi itseään kutsuu.

Juu, mutta termi, mitä käyttää, kertoo jotain siitä asenteesta, mikä ihmisellä koiraansa on.

Vanha aihe juu, mutta mielestäni edelleen mietinnän arvoinen juttu.

"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
10.08.2012 12.55
Rokka kirjoitti:
Lobo kirjoitti:

Asenne miten koiraa kohdellaan lähtee ihmisestä itsestään, ei termistä miksi itseään kutsuu.

Juu, mutta termi, mitä käyttää, kertoo jotain siitä asenteesta, mikä ihmisellä koiraansa on.

Vanha aihe juu, mutta mielestäni edelleen mietinnän arvoinen juttu.

Yleisesti käytettynä terminähän on koiran omistajuus, mutta se ei tarkoita sitä että koiraa pidetään esineenä vaikka tämä termi on pitkälti kulmautunut yleiseen koiranpitoon.

En usko että termi itsessään määrää sen millainen asenne ihmisellä koiraansa kohtaan on, toki näitäkin joille se termi määrittää millainen ihminen omistajana on tai yrittää/pyrkii olla.

10.08.2012 12.59
022662727_r
Viestejä: 1984
^ Meinasinkin, että asenne määrää termin. Ei, että termi määräisi asenteen. :)
"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
19.08.2012 09.55

Koiralle tuskin voi ihminen olla auktoriteetti siinä mielessä, että koira varauksettomasti ajattelisi ihmisen olevan aina oikeassa. Koira peilaa kaikkea hyötynäkökulman kautta. Eli tekee asioita, jotka katsoo itselleen hyödylliseksi. Hyvä johtaja on viisas, tuntee koiran ja osaa motivoimalla ja palkitsemalla saada koiran haluamaan samoja asioita, kuin johtaja itse. Huono johtaja saa koiran tottelemaan välttääkseen rangaistuksen. Ihmisen täytyy joka tapauksessa olla laumanjohtajan asemassa selkeästi, reilusti ja kaikissa tilanteissa, jotta koira voi luottaa omistajaan.

21.08.2012 10.59
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

Pitääpä kanssa pistää lusikkani tähän soppaan. Luin alkuargumentit, ja mun mielestä oli hyvin päteviä, vaikka vaikutti siellä olevan keskenään erimielisyyksiä. En jaksanut koko ketjua lukea, mutta laitan mielipiteitäni nyt kuitenkin tähän.

Eli olen myös sitä mieltä että koirat muodostaa aika löyhän arvojärjestyksen, jos aina sitäkään näiden uusimpien tutkimusten varjossa eivätkä yritä kiipiä pääsääntöisesti ihmislaumassa johtajaksi. Koira kyllä muodostaa lauman mielestäni ihmisten ja kissojen yms. kanssa, mutta kyllä se erottaa kissan hiirestä, ja koiran ihmisestä. Vaikka se on sosiaalistunut muihin eläimiin (ihmisiin, kissoihin) niin ei se kai ajattele niitä koirina. Ne kuitenkin ovat sen laumaa, ja saattaa kokea eroahdistusta tai yrittää pitää laumaansa koossa tai puolustaa sitä. Ei se kuitenkaan yritä paritella ihmisen tai vaikka kissan kanssa. Dominointi mielestäni liittyy enemmänkin sukupuolikäyttäytymiseen ja muihin koiriin. Ainahan on koiria jotka eivät ole edes pienestä pennusta (pariviikkoisesta) olleet esimerkiksi koirien kanssa vaan kissojen, niin silloin voi olla että se kokee olevansa kissa eikä ollenkaan ole sosiaalistunut muihin koiriin ja näkee ne erilaisina.

Usein kun luen/kuulen että koira pyrkii johtajaksi, tai on itsepäinen, niin silloin voi lukea rivien välistä jotain muuta. Jos koira ei tottele tai ei vaikka suostu siirtymään jostain paikasta tai vaikka puree, niin johtuuko se enemmän siitä että sitä ei ole koulutettu tai ihminen selkeästi uhkaa koiraa. Koiran pureminen voi johtua rodustakin, esim. paimenkoirilla se voi olla vain väärin kohdistettua paimentamista, eikä välttämättä niinkään johtajuuden koettelua.

Kuitenkin onhan näyttöä siitä että nuoremmat koirat kunnioittavat vanhempia koiria, ja monen koiran laumassa alkaa muodostua arvojärjestystä. Yleensä mielestäni tämä johtuu ehkä resurssien puutteesta, ja tällöin alkaa kilpailu ihmisen huomiosta, ruoasta, nukkumapaikoista ja tilasta. Tämä voi aiheuttaa koirilla stressiä ja myös pakollista arvojärjestystä. Mutta tämä ei kuitenkaan mielestäni edelleenkään vaikuta ihmisen johtajuuden tavoitteluun, ellei koira joudu kilpailemaan ihmisen kanssa resursseista jostain syystä. Jos koiran kanssa ei suju, niin silloin ihmisen pitää miettiä että onko keskinäinen luottamus kunnossa. Esimerkiksi koira joka rähjää vieraille, voi puolustaa omaa laumaansa, tai olla epävarma ja yrittää hoitaa tilanteen. Varsinkin jos ihminen ei ole näyttänyt koiralle miten pitää toimia siinä tilanteessa ja ole ansainnut koiran luottamusta (että ihminen hoitaa tilanteet). Tässä tilanteessahan koira pyrkii jo itsesuojelullisista syistä hoitamaan tilanteen, mutta ei sekään tue mitenkään johtajuusasetelmaa. 

Koira on mielestäni siis opportunisti, joka tekee sitä mikä kannattaa ja välttää sitä mikä ei kannata. Ihan riippuu siis siitä kannattaako olla ihmisen seurassa ja kannattaako kuunnella ihmistä. Samoinhan vaikka susi- tai koiralaumassa ne nuoremmat ehkä seuraavat niitä vanhempia koska se on kannattavampaa. Vanhemmilla on enemmän kokemusta ja ne löytävät parhaat ruokapaikat, vesipaikat yms. Siihen se perustuu pienillä pennuillakin ja koirilla. Syömisjärjestyksellä ei edes taida olla mitään merkitystä, ja useinhan koirilla näyttää muuttuvan "arvojärjestys" monessa tilanteessa. Kyllä vanhemmatkin saattavat mennä nuoremman perässä, jos nuorempi havaitsee jotain ruokaa jossain tms. Myös leikeissä voi koirat vaihdella kuka on päällä ja kuka alla.

Eiköhän koirat kesyyntyneetkin juuri siten, että saivat ihmiseltä mitä halusivat (ruokaa) ja sen perusteella alkoivat tekemään töitä ihmisten (ruoan ja suojan) eteen.

Mutta koska ihminen ja sen koira joutuvat elämään ihmisten yhteiskunnassa, on ihmisen oltava se aikuinen ja se jota kannattaa seurata. Se joka tietää mistä löytyy ruokaa ja joka löytää parhaimmat metsät ja leikkipaikat. Ihmisen tehtävä on kouluttaa koira ihmisyhteiskuntakelpoiseksi, mikä tarkoittaa sitä että koiran pitää (ja kannattaa) uskoa ihmistä jos jokin on kielletty tai on tultava aina luokse. Koiran on voitava luottaa ihmiseen ja ihmisen koiraan.

Meillä on ihan turvallisuussyistä opetettu odottamaan autosta pois hyppäämistä ja ulko-ovesta menemistä vaikka ovet olisivat täysin auki, ja saa tulla vaan luvan saadessa. Koira on käskyn alla ainoastaan silloin kun on ehdottoman pakko ja se on kannattaa aina koiralle (siitä voi saada nameja, leikkiä yms). Koira on kyllä minulle enemmänkin kuin kumppani ja perheenjäsen, ja jota kunnioitan koirana ja otan huomioon koiran tarpeet ja eleet. Kaikki missä tulee vaikeuksia, niin silloin on mietittävä miten saan koiran toimimaan kuten haluan. Meillä koira toimii minun kanssa mielellään, ei sen takia koska on pakko (tai välttääkseen rankaisun). En usko johtajuusasetelmaan ala Millan, mutta uskon että koiralla on ihan syystä oltava säännöt ja rajoitukset, mutta todellakin pitää olla vapauksia ja rakkautta. itse halailen koiria ja kissoja joka päivä, ja jaan puurostani osan koiralle, sekä koira saattaa syödä ennen minua ruokansa, eikä se näytä ainakaan horjuttaneen meidän suhdetta, vaan paremminkin lujittanut sitä.

Periaatteessa joidenkin mielestä koirani olisi johtajani, koska koirani tekee omasta halustaan ja ruoan eteen mitä haluan, eikä sen vuoksi että juuri minä laumanjohtajana haluan näin. Ihan sama minulle, jos koira toimii kuten haluan ja on yhteiskuntakelpoinen, niin eikö se riitä.

- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
21.08.2012 11.18
Pyry kirjoitti:

 

Eiköhän koirat kesyyntyneetkin juuri siten, että saivat ihmiseltä mitä halusivat (ruokaa) ja sen perusteella alkoivat tekemään töitä ihmisten (ruoan ja suojan) eteen.

 

Koiran kesyyntymisestä on monta teoriaa mutta noinkaan yksinkertaista se ei ole ollut. Ei koira tee nykyäänkään töitä sen eteen että saa ruokaa, ei koiran "järki" riitä tuollaiseen ajatteluun.
Koira kesyyntyi mitä luultavammin siten että kaikkein rohkeimmat  villikoirat/sudet uskaltautuivat ihmisten jätepaikoilta syömään ja pikkuhiljaa tietty populaatio alkoi kuljeskella ihmisten mukana näiden vaihtaessa asuinpaikkaa ja pikkuhiljaa ihmiset huomasivat koirissa/susissa tiettyjä ominaisuuksia mitä käyttää hyväksi.

Koira ei kykene ajattelemaan siten että "hei nyt minä auttelen isäntää metsästyksessä ja palkaksi hän antaa minulle katon pään päälle ja ruokaa" :D Tilanne on eri silloin kun opetat eri asioita koiralle/pyydät sitä toistamaan toimintoa jonka se jo osaa, silloin se ymmärtää mikäli pyydät sitä istumaan--> se istuu kun tietää saavansa palkan, mutta koiralla ajatus ei riitä ihan noihin atmosfääreihin mitä edellä mainitsin.


 

21.08.2012 12.00
022662727_r
Viestejä: 1984

Pyry kirjoitti paljon järkevää asiaa ja olen hänen kanssaan samoilla linjoila mm. tuosta löyhästä arvojärjestyksestä ja monesta muusta.

Ainoastaan tuo ruoka vähän mietityttää. Toki koiran saa toimimaan halutulla tavalla, kun saa ruokaa palkaksi, mutta itse olen päässyt kehupalkalla hyviin tuloksiin. Esim. Rokan (minun ei-täydellisyystavotteisessa mittakaavassani) loistava luoksetulo koirapuistossa.

Mielestäni juurikin hyvä suhde omistajan kanssa tulisi olla se kantava voima koirankoulutuksessa - ei namit. Nameilla voi tukea tätä suhdetta, itsekin namitan joskus harvoin tai jos opetellaan uutta juttua tai tarvii lisäkannustusta. Oisin kyllä itse ainakin huolissani, jos minun iloisuuteni ja hyväksyntäni olisi koirilleni hälläväliä-palkka, eikä motivoisi niitä yhtään. Kyllähän se toisaalta saa sosiaalisen laumaeläimen iloiseksi, kun muut lauman jäsenet ovat hyvissä fiiliksissä. Ja tuottaahan se solidaarinen käytös sitten sitä ruokaakin, mutta vähän monimutkaisemmin kuin suoralla nami-suuhun -meiningillä. En itse usko, että koira on niin yksinkertaisesti toimiva robotti, vaikkei se välttämättä tiedostakaan, että "nyt, kun omistaja kehui, saan siltä myöhemmin ruokaa", mutta ilahtuu siitä, kun se oma rakas ihminen ilahtuu. Ja toki sillä rakkaaksi ihmiseksi tulemisessa on osuus myös sillä seikalla, että antaa koiralle sen päivittäiset ruuat...

Ja tämä ei sitten ollut mikään hyökkäys namittamista vastaan. Onhan se monin verroin parempi koulutuskeino kuin rankaiseminen. Itse en kuitenkaan halua pyrkiä siihen, että namitus olisi se pääasia koulutuksessa, vaan pyrin käyttämään vähän syvällisempiä keinoja. Olkoonkin, että yksinkertainen namitus olisi monessa paikassa se helpoin tie.

"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
21.08.2012 12.53
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

 

"Koiran kesyyntymisestä on monta teoriaa mutta noinkaan yksinkertaista se ei ole ollut. Ei koira tee nykyäänkään töitä sen eteen että saa ruokaa, ei koiran "järki" riitä tuollaiseen ajatteluun.
Koira kesyyntyi mitä luultavammin siten että kaikkein rohkeimmat  villikoirat/sudet uskaltautuivat ihmisten jätepaikoilta syömään ja pikkuhiljaa tietty populaatio alkoi kuljeskella ihmisten mukana näiden vaihtaessa asuinpaikkaa ja pikkuhiljaa ihmiset huomasivat koirissa/susissa tiettyjä ominaisuuksia mitä käyttää hyväksi.

Koira ei kykene ajattelemaan siten että "hei nyt minä auttelen isäntää metsästyksessä ja palkaksi hän antaa minulle katon pään päälle ja ruokaa" :D Tilanne on eri silloin kun opetat eri asioita koiralle/pyydät sitä toistamaan toimintoa jonka se jo osaa, silloin se ymmärtää mikäli pyydät sitä istumaan--> se istuu kun tietää saavansa palkan, mutta koiralla ajatus ei riitä ihan noihin atmosfääreihin mitä edellä mainitsin."

Sori, tässä tarkoitin juurikin sitä että koira on juurikin ihmisten hyödyllisyyden vuoksi alkaneet kulkea ihmisten lähettyvillä. Juuri noiden jätepaikoilta syömisen mahdollisuuden vuoksi ja sen vuoksi että kannattaa seurata ihmisiä, kun ne vaihtoivat asuinpaikkaa. Kyllä taisi villikoirat alkaa juuri tuon helpon ruoan vuoksi alkaa pyörimään nurkissa. Mutta siis, en tarkoittanut sitä että nykykoira hiffaa sitä siten, että "hei nyt minä auttelen isäntää metsästyksessä ja palkaksi hän antaa minulle katon pään päälle ja ruokaa". Ei tietenkään koira ajattele noin monimutkaisesti, kun se kuitenkin elää vaistojen ja perimän varassa. Yksinkertaistin tuossa vain periaatteen.....

Ainoastaan tuo ruoka vähän mietityttää. Toki koiran saa toimimaan halutulla tavalla, kun saa ruokaa palkaksi, mutta itse olen päässyt kehupalkalla hyviin tuloksiin. Esim. Rokan (minun ei-täydellisyystavotteisessa mittakaavassani) loistava luoksetulo koirapuistossa.

Tässähän riippuu myös siitä mistä koira palkkaantuu... koira voi palkkaantua myös kehumisesta. Ja jos alussa on opetettu esim. että sana "hyvä" tarkoittaa namia, niin silloin voi lopulta käyttää sitä sanaa ilman palkkaakin ja vain joskus palkkaamalla. Toinen juttu on että koiralle ihmisen huomio voi olla paras palkka. Namithan (ruoka) on vain yksi palkkausmuoto, voi se olla leikkimistä, lelun antaminen, puruluu, kehuminen, vapautus johonkin mikä on koiran mielestä hauskaa. En minäkään käytä nameja enää paljoa, kun opitut asiat on sisäistetty, ja koiralle tehdyt asiat edustaa jotain positiivista. Kyllähän koira innostuu ja riehaantuu, jos itse innostan ja eri äänenpainoja käyttäen kehun koiraa ja lähen leikkimään sen kanssa. Mutta se on se mikä tekee hyvän suhteen, kun omistajan luona on hyvä olla ja joskus saa jotain kivaa siitä kun vaikka tulee luokse.

En itse usko, että koira on niin yksinkertaisesti toimiva robotti, vaikkei se välttämättä tiedostakaan, että "nyt, kun omistaja kehui, saan siltä myöhemmin ruokaa", mutta ilahtuu siitä, kun se oma rakas ihminen ilahtuu. Ja toki sillä rakkaaksi ihmiseksi tulemisessa on osuus myös sillä seikalla, että antaa koiralle sen päivittäiset ruuat...

Koirasta riippuen koira voi palkkaantua kehuista (varsinkin ne ovat edeltäneet jotain kivaa). Mutta kauan koira tekee ihmisen pyyntöjen mukaan jos aina tulee pelkästään kehuja? Tosin tämäkin riippuu koirasta ja rodusta, kuinka "miellyttämisenhaluinen" on, tai kuinka itsenäinen on. Niin ja kouluttamisen käsitän silleen, että silloin kun uutta opetellaan niin silloin voi palkita eniten oikeasta toimintamallista ja kun jokin asia on sisäistetty, niin siitä ei tarvitse niin paljoa enää palkita esim. namilla, vaan juurikin jokin "hyvä" sana saattaa riittää siihen että koira tekee oikein. Mutta se oikein tekeminen koiralla alkaa usein siitä että se on hyötynyt siitä jotenkin.

Eihän mulla varsinkaan tule tässä mitään totuuksia, nää on vaan asioita miten mä näen nämä. Ihan hyviä huomioita molemmilla ja en edes ajatellut että tuon voi ymmärtää niin monella tavalla. Mun mielestä molemmilla on ihan samansuuntaiset ajatukset kuin minulla, itse en aina ehkä ilmaise oikealla tavalla asioita. Ja voidaanhan olla erimieltäkin jos halutaan :)

- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
22.08.2012 02.09
022662727_r
Viestejä: 1984

Juu, no enimmältä osin viestisi oli minusta ihan rautaa. Tuosta yhdestä kohtaa piti vaan sanoa, että siitä saatan olla hivenen eri linjoilla. Ja se on tullut huomattua, että netissä niitä väärinymmärryksiä tulee ihan selkeistäkin asioista, ne voi eri ihmiset tulkita vaikka mitenkä. Ja omaan mielipiteeseen on jokaisella oikeus. :)

"Sie hitto teitkii miul uue jakkaukse, mut siit hyväs mie sahhaan siult puol päätä pois.."
23.08.2013 10.13

Auktoriteetti on siinä monimutkainen termi että siitä jokainen saa vedettyä oman variaationsa. Yleinen ajatus taitaapi olla ehdoton ja natsikurillinen johtaja joka automaattisesti käyttää väkivaltaa ja jonka opit koiran kasvatuksesta ovat vanhentuneita.

Itse en sinänsä koe johtajuusteoriaa paikkansa pitävänä, koska en usko että esimerkiksi oma koirani pitää minua ultimaalisena johtajanaan, koen olevani pikemminkin auktoriteetti; kunnioitettu, arvostettua.(wiki)

Omasta mielestäni, ihminen on koiralleen auktoriteetti: ihminen tarjoaa rakkautta ja rajoja järkevässä suhteessa. Koiralle opetetaan tietyt normit jonka mukaan sen tulee elää ja ihminen on vastuussa siitä että opettaa koiralle tietyt asiat. On melkeinpä niin monta tyyliä kouluttaa kun on ihmisiäkin ja itse en mene toisten kasvatus/koulutusmetodeita tuomitsemaan mikäli henkilön koira toimii ja pysytään eläinsuojelullisilla normeissa. 

 

Muokattu viimeksi: 23.08.13 12.00
23.08.2013 11.18
Avatar_female
Viestejä: 917

Kun on tutkittu koirien arvojärjestystä, niin millaisilla koirilla on tutkittu, kuinka suuri otanta, kuinka suuri lauma?

Oma mielipiteeni on, että koira on laumaeläin ja niillä on arvojärjestys. Jokaisen eläimen tavoitteena on päästä lisääntymään ja lisääntymään pääsevät vain vahvimmat. Laumajärjestyksen avulla ei tarvitse jatkuvasti taistella lisääntymisestä ja ruuasta, vaan yhteisö pysyy kasassa ns. yhteisillä pelisäännöillä. Tasavahvat yksilöt sitten taistelevat luonnossa usein kuolemaan asti ja myös vahvojen heiketessä arvojärjestys muuttuu. Muutosta siis tapahtuu, mutta pääsääntöisesti pyritään arvojärjestyksellä esim. siihen, ettei jokaisella aterialla tuhlata energiaa riidellen siitä, kuka syö milloinkin.

Nyky-yhteiskunnassa koiralla on kaikki resurssit ja ihmisen puuttuminen luonnonvalintaan vaikuttaa väistämättä laumakäytoksen voimakkuuteen.On rotuja, joissa laumakäytös on suurempaa, ja on rotuja, jotka eivät ole lähes ollenkaan tarvitse laumakäytöstä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä näistä roduista on oikeasti tutkittu ja millä kokoonpanolla.

Laumaeläin tarvitsee aina auktoriteetin, mutta sen tulee pohjautua kunnioitukseen eikä väkivaltaan. Eivät laumaeläimet luonnossakaan seuraa epätasapainoista tai syyttä väkivaltaista yksilöä, vaan ne ajetaan pois laumasta. Kuten myös heikot ja hermostuneet.

Muokattu viimeksi: 23.08.13 11.19
23.08.2013 12.19
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

^ itseasiassa en ole hirveästi kuullut tai lukenut, että olisi tutkittu joidenkin tiettyjen roturyhmien osalta arvojärjestystä. Ainoastaan olen kuullut useammista villinä elävien koirien käyttäytymistutkimuksesta, ja niissähän arvojärjestys on löyhää, jos sitä on ollenkaan, ja koirat saattavat vaihtaa seuraa kun joku ei miellytä. 

Olisi mielenkiintoista kyllä lukea sellaisesta tutkimuksesta, jossa on tutkittu nimenomaan ihmisperheissä eläviä koiria, ja ehkäpä myös ihmisten kanssa suuremmissa laumoissa eläviä koiria, ja sitä mitä eroa (tai kuinka paljon eroa) on leikattujen ja leikkaamattomien koirien laumoilla.

Kyllähän se arvojärjestys tiukkenee aina sitä mukaan mitä enemmän koiria on jakamassa samoja resursseja (tilaa, ruokaa, ihmisen huomiota, leikkaamattomille uroksille leikkaamattomat nartut), tosin jos resursseja on mielinmäärin, niin muodostuuko silloin tiukkaa arvojärjestystä? En usko että automaattisesti laumassa on tiukka arvojärjestys. Ihminen lähinnä suurimmaksi osaksi sen arvojärjestyksen aiheuttaa resurssien hallinnallaan, jos aiheuttaa. 

Vielä mielenkiintoisempaa on tuo "eläimen tavoitteena on päästä lisääntymään ja lisääntymään pääsevät vain vahvimmat". Kun ihminen on alusta alkaen suosinut jalostuksessa aina niitä sopeutuvaisempia, vähiten dominoivia, heikoimpia yksilöitä (kun alkukoiraeläimistä alettiin kesyttämään pentuja ihmisille). Edelleenkin useimmiten käytetään jalostukseen koiria, jotka sopeutuu muihin koiriin parhaiten, ja jotka eivät ole dominantteja. Yhä harvemmin ne vahvimmat ja dominoivimmat pääsevät lisääntymään. Mietin että kuinka paljon tämä on vaikuttanut koirien lisääntymiskäyttäytymiseen, ja yleisesti tuohon tendenssiin muodostaa enää herkästi arvojärjestystä?

- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
23.08.2013 13.02
Avatar_female
Viestejä: 917
Pyry kirjoitti:

Ihminen lähinnä suurimmaksi osaksi sen arvojärjestyksen aiheuttaa resurssien hallinnallaan, jos aiheuttaa. 

Tässä olen hiukan eri mieltä, laumajärjestys olisi vaikka ihminen kuvioista poistettaisiinkin. Ihminen kyllä silti aiheuttaa laumassa riitoja, koska saattaa läsnäolollaan vahvistaa tai heikentää ns. väärän koiran asemaa.

Ja se, että koiraa on jalostettu sietämään muita koiria  on hyvin tuore ilmiö. Agressiota yleisesti on karsittu karjaa ja ihmisiä kohtaan, mutta vieraan lauman koirien tappaminen on tuskin ihmisiä kiinnostanut aikanaan kovin paljoa. Sitä on luultavasti pidetty jopa hyvänä asiana. Nykyäänkin on vielä suuri määrä rotuja, jotka suojelevat karjaa ja ihmistä, mutta epäröimättä tappavat vieraan koiran. On lisäksi rotuja, joita ei voi välttämättä pitää suuressa laumassa, kuten Amerikanakita, Dogo Argentino.

Villikoirista ei ole kokemusta, mutta kuvittelisin, että varsinaisia perhelaumoja susien tapaan ei synny, koska  laumathan ovat alunperin suur-riistan saalistusta varten noin pääsääntöisesti, ja villikoirat elävät enemmänkin raadoilla ja usein muuttuvassa kaupunkimaastossa mielettömän suuressa koirapopulaatiossa.Tulee mieleen enemmän ketut, jotka eivät elä samanlaisissa laumoissa kuten sudet. Edes sudet eivät elä aina ja koko ikäänsä laumoissa. Mutta jos koirat tai villikoirat pakotetaan samaan tilaan, niille muodostaa lauma, koska se on niiden ikiaikainen selviytymisvaisto.

Ihminen on kuitenkin sen verran vaikuttanut, että pitkälle jalostettujen rotujen urokset sietävät uroksia omassa laumassaan ja jopa juoksuisten narttujen aikaan. Nykyään useimmat tavallisimmat rodut sietävät vieraita koiria,  mutta ei tarvitse kovin pitkälle mennä labradorista, kun alkaa vieraskoira-agressiivisuus jollain tasolla.

Muokattu viimeksi: 23.08.13 13.04
23.08.2013 13.38
000113169_r
Viestejä: 3756

^Dogo argentino on kyllä mun käsittääkseni laumakoira, sen täytyisi pystyä työskentelemään mm. villisikajahdissa lauman kanssa, eli juuri toiste päin menee. Vieraan lauman koiria taas ei kyllä tosiaan useimmitenkaan siedä. 

 

23.08.2013 13.56
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

Ei tietty siitä edes ole hirveän pitkä aika kun koiria jalostettiin varta vasten koirataisteluita varten, ja epäilemättä tässä on käytetty jalostuksessa aina vaan vahvempia, isompia, maskuliinisempia koiria. Tosin tämähän toivon mukaan on laskussa.

Suuressa määrinhän nykyään kotitalouksissa on seurakoiria, ja seurakoiriksi sopivia koiria, kun työtehtävätkin ovat alkaneet koirilta vähetä. Ja varmasti juuri nykypäivänä panostetaan juuri siihen koirien sosiaalisuuteen. Mutta kyllähän nyt esim. paimennuksessa ja karjanajossa on useamman koiran pitänyt tulla keskenään jo toimeen, mikä on voinut olla esim. kahdelle vahvaluontoiselle urokselle aika vaikeaa ilman jalostusta. Eri asia on tietty rodut joita on erikseen jalostettu toimimaan yksin. Sekin on aika pitkälle ihmisen valitsemaa jalostusta.

Aika paljon helpomminhan tulee kismaa toisilleen vieraille koirille, ja varsinkin sellaisille jotka laitetaan aikuisena samaan laumaan ja sitten pitäisikin tulla toimeen.

On se mun mielestä myös luonnollista että koira ei välttämättä siedä vieraiden laumojen koiria, vaan pelkästään oman lauman koiria. Mullakin on suht dominoiva ja resursseista helposti "määräävä" uros, joka sietää aika vähän vieraita uroksia. Tosin tuttujen koirien kanssa on aika salliva, varsinkin kun ei ole niitä resursseja mistä kilpailla. 

Pitääpi vähän katsella josko löytyisi tutkimuksia noista kotikoirien luomista suhteista, ihan mielenkiinnosta.

 

- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
23.08.2013 13.59
Avatar_female
Viestejä: 917

^^Niin, sitä välillä sanotaan, että_pitäisi_olla laumakoira. Silti kasvattajien sivuilla sekä dogopulinan keskusteluissa todetaan, että useamman koiran omistajan tulisi lykätä dogon hankintaa ja osa kasvattajista ei myy koiraa talouteen, jossa jo samaa sukupuolta on. (Ilmeisesti lauma "siedetään" metsästystilanteessa, mutta ei muuten)

Siksi lähinnä olen oman dogon hankintaa lykännyt, koska meillä on monta koiraa ja kumpaakin sukupuolta.

Muokattu viimeksi: 23.08.13 14.01
23.08.2013 14.09
000113169_r
Viestejä: 3756

^^Ou, mä oon sit sattunu vaan törmäämään koiriin jotka on täydellisessä sovussa omassa laumassaan :D eipä noita ihan kauheasti ole tullu vastaan dogoja ylipäätään niin että tuntisin paremmin. Mutta nää ainakin on ihan oman sukupuolensa kanssa ollu pitkään. Useasti myös vieraiden koirien kanssa kiltimmin kuin monet paimenet :D hassua

23.08.2013 14.19
Avatar_female
Viestejä: 917

Valdo, Onhan dogopiireissä monta, joilla on useita koiria, joillakin jopa dogoja 4kpl samassa taloudessa ja aina asiat sujuu, yleinen ilmapiiri onkin varmaan vähän jakautunut asian suhteen. Toisaalla on niitä, jotka eivät näe ongelmaa ja sitten niitä, jotka osavat kertoa melko karmaiseviakin juttuja siitä, miten se auvoinen onni lopulta päättyi useamman koiran kuolemaan, kun kähinä räjähti yllättäen jostain kepistä yms. Osa kasvattajista ei tämän takia myy (ainakaan ns.virallisesti) koiria talouteen, jossa on jo samaa sukupuolta.

Dogot voi parivuotiaaksikin asti hyväksyä kaikki ja olla kivoja leikkikavereita. Sitten kun se muuttuu, niin toivottavasti omistaja ehtii perässä.

 

Muokattu viimeksi: 23.08.13 14.20
21.08.2015 11.44

Katsoin taas tämän videon ja mietin minne sen voisi jakaa. Kouluttajalla muitakin mielenkiintoisia videoita.

26 Juillet 2013 . Dernier jour de la formation éducateur canin et chiens difficiles

On helppo löytää videoita ja kirjoituksia joistakin tietyistä metodeista, mutta kun puhutaan auktoriteetista niin ihmisillä sumenee päässä. Itsehän arvostan auktoriteettia suuresti koiran kouluttamisessa, vaikka itse voisin sitä oppia lisääkin ja tiedän ettei aivan kaikissa tilanteissa se mullakaan kukoista. Toisilla homma pelaa luontevasti ja sitä on ilo katsella. 

Videosta käy hyvin ilmi millaisena minä koen auktoriteetin. Se on vähäeleistä hallintaa, jossa auktoriteettina toimiva henkilö ei tarvitse kummoisia välineitä eikä hänellä ole myöskään tarve korostaa itseään. Auktoriteettia voi mitata sillä, miten hyvin koiralle osoittaa heti käsittelyssä olevansa sen yläpuolella ilman suurempia kikkailuja.

Koira ei mene toimintakyvyttömäksi vaikka kunnioittaa, se pystyy jatkamaan leikkiä iloisesti, mutta ymmärtää myös milloin lelu ei ole sen omaisuutta. Sen jälkeen omistaja yrittää, mutta samat jutut eivät enää toimikaan hänen kanssaan... :) Videosta todentuu hyvin että koira osaa, se ei ole tyhmä, tuollaisia perusasioita ei ole vaikea opettaa, mutta puutteellisen auktoriteetin omaava ihminen ei koiran silmissä ole uskottava jolloin koiralle avautuu vaihtoehtoja tottelun ja tottelemattomuuden väliltä.

Muokattu viimeksi: 21.08.15 11.49
22.08.2015 18.10

Lueskelin keskustelua ja haluan vielä jatkaa edellistä viestiäni. 

Tämä tutkimus osoittaa, että koirien käyttäytyminen perustuu hierarkiaan ja dominanssiin. On siis joissain muissa tutkimuksissa kuviteltu, että koirat kesyyntyivät ihmisten kanssa juuri niiden yhteistyökykyisyyden vuoksi. Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa vertailtiin laboratoriossa kasvatettuja koira- ja susilaumoja, ja paljastuikin että sudet ovat itseasiassa keskustelevampia ja yhteistyökykyisempiä laumansa kesken. Koirat selvittävät välejään aggressiivisemmin, niillä on tiukempi arvojärjestys ja vahvin yksilö vaatii ehdotonta tottelua alempiarvoisiltaan. 

Susi on villieläin, suden täytyy saalistaa ravintonsa. Siksi susien täytyy kyetä myös kommunikoimaan lauman kesken. Selviytymisen kannalta on tärkeää, että laumassa myös alempiarvoisilla on oikeuksia. 

Koira on kehittynyt ihmistä varten. Kuuntelemaan ihmisen ohjeita, kunnioittamaan ihmisjohtajaa. Koira ei tarvitse demokratiaa vaan johtajan jota seurata. Koirat eivät siis tavoittele mitään yhteistä hyvää, niille riittää että saavat olla ihmisen kanssa ilman konfliktia. Niille riittää, että joku kertoo miten niiden tulee toimia ja ne ovat silloin onnellisia.

Koiraa ja sutta ei siis voi verrata kun aletaan puhumaan koiran kouluttamisesta. Susiin ja niiden käyttäytymiseen perustuvat teoriat eivät voi toimia pohjana koiran kouluttamiselle. Edes susien laumateoria tai sen kumoaminen, sillä susilauma toimii hyvin erityyppisesti, yhteistä etua tavoitellen. Koira tavoittelee omaa etuaan ja käyttäytyy myös sen mukaisesti.

Tuossa tutkimuksessa kerrottiin testistä, jossa molemmille laumoille oli annettu ruokaa. Susilaumassa korkeammalla olevat antoivat alempiarvoisten syödä samaan aikaan. Sudet kontrolloivat alempiarvoisiaan korkeintaan hyvin mietoa aggressiota osoittaen. Sen sijaan vahvimmassa asemassa oleva koira dominoi ja monopolisoi ruokaa, eivätkä alempiarvoiset uskaltaneet edes yrittää osingoille pääsyä. Koira pitää asemastaan kiinni huomattavasti aggressiivisemmin, siinä missä sudet pyrkivät kommunikoimaan keskenään ja selvittämään kiistoja keskustelemalla ensin. Koira on kehittynyt eri suuntaan eikä kykene myöskään laumassa niin hyvin saalistamaan.

Sitä kyseltiin aikaisemmin keskustelussa, miksi koiralle on tämmöisiä epäedullisia ominaisuuksia edes kehittynyt, vaikka ne eivät ihmisen kanssa toimi edukseen. Minä kuvittelisin, että suhde koiraan on muuttunut melko lyhyessä ajassa. Nykyään yhä enenevissä määrin pyritään koira näkemään tasavertaisena olentona ihmisten rinnalla. Joskus ennen muinoin, kun koiralla on ollut vain "yksi tehtävä", ei ole välttämättä tarvittu mitään keskustelutaitoja ihmisen kanssa. On vaadittu taipumusta totteluun. Mitä suoremmin ihminen on voinut koiran kanssa kommunikoida, sitä edullisempaa se on ollut luultavasti myös ihmiselle. 

Pennusta aikuiseksi koiraksi osa 2

Ylläolevan linkin takaa löytyy hyvää juttua myös.

Johtajuuden ei tarvitse poissulkea rakkautta. Johtajuuden kautta voi onnistua rakentamaan koiraan oikeanlaisen suhteen, joka ei ole koiraa liialti inhimillistävä, mutta siihen sisältyy rajojen lisäksi myös vapauksia. Ja niitä vapauksia saadaan rajojen ja tottelun kautta. Luomalla yhteiset pelisäännöt saadaan aikaa selkeyttä, joka tuntuu koirasta ja miksei myös ihmisestä turvalliselta. Koiran kanssa ei tarvitse vääntää samoista asioista useaan kertaan kun sille on selväksi tehty miten sen tulee toimia. 

Auktoriteetilla koira saadaan pelittämään nopeasti halutulla tavalla. Kaikilla auktoriteetti ei ole vahva, tai se ei kaikissa tilanteissa ole käyttökelpoinen. Silloin on hyvä soveltaa ja käyttää kiertoteitä, eli toisenlaisia metodeja... toisinsanoen opettaa asiat juurta jaksain. 

Jotkut voivat fyysisen väkivallan kautta luulla olevansa uskottava auktoriteetti, mutta etenkin siinä tapauksessa kun voimakeinoja täytyy toistaa samantyyppisissä tilanteissa aina vaan uudestaan, ei ole kyse enää auktoriteetista vaan jostain aivan muusta. Pakotteet ja rankaisu, myös fyysinen sellainen, voivat kuulua johtajan rooliin, mutta niitä pitää osata säännöstellä ja koiralle pitäisi hyvin nopeasti selvitä millaista käytöstä siltä odotetaan. Fyysinen rankaisu ei minun mielestäni ole voimien mittelöä tai koiran alistamista pelkotilaan, vaan lähinnä huomautus ja muistutus, eikä sekään toimi jollei pohjalla ole kunnollista suhdetta. 

Hyvä johtaja voi rankaista ja huomauttaa koiraa, mutta koira on sen jälkeen vielä toimintakykyinen ja haluaa yhä työskennellä johtajan kanssa. Huono johtaja, itsensä pönkittäjä, saa koiran vain ja ainoastaan väistämään itseään, ei koiraa muuttamaan käytöstään toivotulla tavalla.

27.08.2015 08.06
000108874_r
Viestejä: 61
ihrahiiri kirjoitti:

Katsoin taas tämän videon ja mietin minne sen voisi jakaa. Kouluttajalla muitakin mielenkiintoisia videoita.

26 Juillet 2013 . Dernier jour de la formation éducateur canin et chiens difficiles

On helppo löytää videoita ja kirjoituksia joistakin tietyistä metodeista, mutta kun puhutaan auktoriteetista niin ihmisillä sumenee päässä. Itsehän arvostan auktoriteettia suuresti koiran kouluttamisessa, vaikka itse voisin sitä oppia lisääkin ja tiedän ettei aivan kaikissa tilanteissa se mullakaan kukoista. Toisilla homma pelaa luontevasti ja sitä on ilo katsella. 

Videosta käy hyvin ilmi millaisena minä koen auktoriteetin. Se on vähäeleistä hallintaa, jossa auktoriteettina toimiva henkilö ei tarvitse kummoisia välineitä eikä hänellä ole myöskään tarve korostaa itseään. Auktoriteettia voi mitata sillä, miten hyvin koiralle osoittaa heti käsittelyssä olevansa sen yläpuolella ilman suurempia kikkailuja.

Koira ei mene toimintakyvyttömäksi vaikka kunnioittaa, se pystyy jatkamaan leikkiä iloisesti, mutta ymmärtää myös milloin lelu ei ole sen omaisuutta.

mutta puutteellisen auktoriteetin omaava ihminen ei koiran silmissä ole uskottava jolloin koiralle avautuu vaihtoehtoja tottelun ja tottelemattomuuden väliltä.

Täähän on, kuin olisin itse kirjoittanut..............

Mä en videota jaksanut kattoa. Kattelin sieltä täältä.

Auktoriteettia monenlaista. Esim.2 koiraani omaa ihan erilaisen tavan olla auktoriteetti. Capina on aggressiivisen dominoiva ja lähettää viestin "älä ala mulle tai tulee pleksiin". Doni (R.I.P 19.8) omasi laumanjohtajana ns.leikkisän dominoivan tyylin. Mennään leikkisästi ottamaan henkinen yliote, vaikka toinen räyhäisi niin ite ollaan rauhallisia ja painetaan päälle. Vieraalle annetaan kuva "en pidä sua minään". Ylimielinen asenne muihin ;) Capina taas tuijottaa silmiin, kaikki karvat pystyssä ja hiippaa ohi, mutta lähtöasennossa koko ajan. Vieras saa kuvan "toi on tosissaan". Yleensä karvojen nosto on merkki epävarmuudesta, tolla koiralla se on egoilua. Yhdessä nuo 2 koiraa teki mun puolesta duunit...Mä heiluin vaan kapellimestarina ja Donin menetys oli suuri isku mm.kotikoulutuksille. Capinan kaltaisen koiran voin rakentaa, Donin oloiseksi kasvettiin vuosien aikana laumassa. Vieraita koiria meillä ehti asu noin 250 koiraa liki 10v aikana. Kodinvaihtajia varmaan n.170. Tollasta 100% hallintaa tilanteisiin ei voi opettaa ja vaatii johtajan paikan laumassa. Capina ei siitä luovu taatusti eli Capinan johdolla mennään ilamn muuta sen elämän loppuun.

Mun lempiaihehan on auktoriteettipula ja nuo 2 koiraa opetti mullekin paljon miten kannattaa ottaa itselleen hallinta. Doni syntyi mun luona 11/2005 ja Capina tuli 8/2010 9vk iässä.

Tollanen koirien välinen hallinta toisia kohtaan pitäisi itse nähdä ja elää. Ei sitä muuten voi oikein ymmärtää. Kirjoitukset on kirjoituksia...Kyseessä ei ole mitkään "sohvatyyny" rodut. Usein ne kouluttajat, jotka inttää kiven kovaa johtamisteoriaa vastaan omistaa jonkun "puudelin" ja en yhtään ihmettele, jos he ei voi sen perusteella ymmärtää johtajuuskysymyksiä.



 

Muokattu viimeksi: 27.08.15 08.35

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti