Seksuaalinen suuntautuminen & sukupuoli-identiteetti - Sivu 169 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

13.07.2015 11.45
000109354_r
Viestejä: 99
Mä en halua lyödä mitään rumpuja tai julistaa vaan aluksi kertoa vaan äidille. En asu kotona, en ole nuori eikä tämä ole mikään vaihe. Oon seurustellut kohta 2 vuotta, joten suhdettakin voi sanoa aika vakiintuneeksi. Meidän perheessä seurustelukumppanit on osa perhettä ja tosi paljon läsnä sekä kyläilyn muodossa että keskusteluissa vaikka puhelimessa. Koko ajan on ollut vaikeeta, kun tuntuu että yhtäkkiä äidin kanssa jutellessa puolet mun elämästä on harmaan peitossa. Aluksi en puhunut kumppanista ollenkaan ja nykyään puhun hänestä kaverina ja olen vienyt hänet kotiinkin pari kertaa. Luulin, että voisin jatkaa vaan näin, mutta en pysty.
13.07.2015 13.17
021541238_r
Viestejä: 4350
Muurame

Jos suhde on vakava ja asia painaa sinua niin sitten kerrot ja sillä siisti. Olen melko varma että äitisi on jo arvannut asian oikean laidan eikä reagoi juttuun mitenkään sen ihmeellisemmin. Saattaa olla jopa helpottunut kun otat asian puheeksi.

Jos äitisi ei ole mikään ikäloppu tynnyrissä elämänsä viettänyt mökin mummo niin hän on kyllä tietoinen elämän tosiasioista etkä parhaimmillaan joudu sanomaan muuta kuin että olette pariskunta, ette vain pelkkiä ystäviä.

13.07.2015 13.18
Itse aikoinaan esittelin ensimmäisen tyttöystäväni vanhemmille ihan vain ilmoittamalla, että tyttöystäväni olisi tänään tulossa kylään, onko OK. No olihan se molemmille, mitä nyt olivat lievästi yllättyneitä (varmaan siitäkin faktasta, että ylipäänsä seurustelin :D). Minusta se oli ihan hyvä, luonteva tapa kertoa, tekemättä numeroa.
"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
13.07.2015 14.54
022475459_r
Viestejä: 668
Espoo
Asuin vielä kotona kun "tulin kaapista". Porukat alkoi ihmettelemään miksi yksi ulkopaikkakuntalainen kaverini viettää meillä niin paljon aikaa tuntien välimatkasta huolimatta, johon totesin että me seurustellaan. Vastaanotto oli yllättynyt, mutta äiti aina jaksaa alleviivata miten rakkaus on rakkautta ja erilaiset seksuaaliset suuntaukset täysin normaaleja :D Toisen puolen isovanhempien kanssa joudun vielä elämään ns. kaksoiselämää. Porukat on nekin mulle sanoneet, ettei niille kannata asiaa avata, koska eivät ymmärrä. Enkä epäilekään, tosi skeptisiä ja vanhoillisia kristittyjä. Jos tyttö viheltää, se on perverssiä, eikä tytöt saa tanssia ennen kuin on rippikoulu käyty ja mitä muuta ihme höpönlöpöä..
13.07.2015 15.17
022710853_r
Viestejä: 5203
Kannus

Sivulla 158 on joskus joku kysynyt samaa ja sieltä löytyy lisää näitä, jos jotain kiinnostaa lueskella jo vähän vanhempia viestejä.

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
13.07.2015 16.14
000095619_r
Viestejä: 259

Mä en varsinaisesti koskaan oo tullu kaapista ulos, en ole siellä ollutkaan. Äidille piti vähän asiaa selventää, että ei, en oikeen voi kuvitella itseäni miehen kanssa. Ja kyllä, lesbotkin voivat haluta lapsia. Isä ja äitipuoli suoraan vaan kyseli jo vuosia sitten että onko mitään naista elämässä, miehistä ei puhettakaan.


Kaverit sun muut on aina ollu fine asian kans, musta kuulemma homouden näkee kilometrien päähän, harva on erehtynytkään. :D Jos lesboous häiritsee, ei tarvitse pysyä mun elämässä, se on oma valinta. Seksuaalinen suuntautuminen ei.

Muokattu viimeksi: 13.07.15 16.15
13.07.2015 17.16
000109354_r
Viestejä: 99

Myrsky, siihen tulokseen olen itsekin tullut, että ei mulla ole enää mitään muuta vaihtoehtoa. Ongelma vaan on, että en pysty siihen. Olin viikonloppuna kotona ja itkin koko lähtöä edeltävän päivän, koska ajatuskin kertomisesta tuntui niin ahdistavalta. Kun sitten pääsin kotiin, sopivaa tilaisuutta ei tullut. Vaikka äiti ei ole mikään tynnyrissä kasvanut, asia on hänelle aivan varmasti isompi kuin "aha, ok" ja sillä selvä. Haluan, että voimme puhua rauhassa juuri niin pitkään kuin on tarve. 

En usko, että äiti arvaa mitään, koska yli vuoden välttelin tietoisesti asiasta puhumista ja välillä ihan suoranaisesti valehtelin, jos äiti kysyi, missä olen tai mitä olen puuhaillut enkä halunnut kertoa totuutta. Olin myös puoli elämääni heterosuhteessa ennen tätä nykyistä ja koko elämäni ajan olen ollut niin syvällä kaapissa, etten ole uskaltanut edes lukea homoista kertovaa kirjaa perheen nähden, ettei kukaan kysyisi mitään. 

Nala, kiitos vinkistä! Kävin lukemassa!


 

13.07.2015 18.34
021541238_r
Viestejä: 4350
Muurame

Äidit ovat hämmästyttävän fiksuja. Asian aktiivinen välttely voi kertoa yhtä ilmiselvää kieltä kuin päinvastainenkin. Olen opiskellut yhdessä erään henkilön kanssa jolla oli äidilleen asiasta kertomaton homopoika. Äitinsä totesi että on tiennyt asian varmasti jo ennen pojan kouluikää mutta arvelee, että näissä jutuissa vähän takakireä poika ei koskaan tule asiaa äitinsä kanssa puheeksi ottamaan. Hän arveli että jonakin päivänä vain kyllästyy ja totaa pojalleen että ei tällä oikeasti ole salaisuutta. Poika oli siis silloin hyvinkin kolmikymppinen.

Et kai tee asiasta itsellesi mörköä? Soita jos asian kertominen kasvokkain on liian tunnepitoista sinun taholtasi. Äitisi voi olla hankalaa ottaa asiaasi vakavasti jos teet siitä hurjan itkumyrskyn. Voit myös kertoa rehellisesti jännittäneesi ja pelänneesi asian puheeksi ottamista. Sinun pitää myös varautua siihen, että jos äitisi ei ole arvannut asiaa jo valmiiksi, juttu voi hiukan hämmentää eikä hän välttämättä tahdo ruveta kelaamaan asiaa kanssasi. Sekin pitää hyväksyä. Hän kyselee sitten kun aika on kypsä.

Jos olet itkeä vollottanut koko kyläilypäivän kotonasi, äitisi tietää jo että jotakin on vialla. Hän on ehtinyt jo kuvitella että olet raskaana/saanut syövän/nainut isis-taistelijan tai mitä muuta äidit nyt kuvittelevatkaan ja tieto siitä että olet vain jännittänyt suuntautumisesi kertomista on helpotus.

13.07.2015 20.44
000109354_r
Viestejä: 99

^Luulen, että äitini kyllä saattoi aavistaa jotain kun olin teini-ikäinen, mutta pitkä avoliitto miehen kanssa varmaan sai hänet muuttamaan mieltään, mikäli hän nyt edes mitään kuvitteli. 

Todellakin teen asiasta itselleni mörön. Se on nyt jo ihan helvetin iso mörkö enkä saa sitä katoamaan. Olen toivonut, että alkaisin itkeä kotona, koska se helpottaisi kertomista, mutta tunteeni ovat salaliitossa minua vastaan. Mitä lähemmäs pääsen äitiä, sitä kauemmas asia katoaa mielestäni. Perjantaina itkin aamulla ennen lähtöä kotiin ja vielä autossa parikymmentä minuuttia ennen äidin näkemistä, mutta kun olin tarpeeksi lähellä kotia, kyyneleeni vain loppuivat ja päätin, ettei nyt ole hyvä hetki. Kun näin äidin, olin sataprosenttisen varma, että tänään en kerro. Enkä alkanut itkeä uudelleen ennen kuin olin ollut yksin yli tunnin ja äiti oli kymmenien kilometrien päässä luotani. 

Olen varautunut kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin reaktioihin, mutta tiedän, etten oikeasti pystyisi käsittelemään niistä yhtäkään. Pelkään mitä tahansa reaktiota kuollakseni. Olen monta kertaa istunut puhelin kädessä hengittämässä syvään ja lopulta jättänyt painamatta. Kerran soitin oikeasti, mutta puhelin tuuttasi varattua. Kun äiti tunnin päästä soitti takaisin, hän oli työpaikkansa ovella kiirehtimässä kokoukseen, joten en tietenkään voinut kertoa.

14.07.2015 00.40
021541238_r
Viestejä: 4350
Muurame

Kyllä se oikea hetki vielä tulee. Tsemppiä sinulle!

 

14.07.2015 08.30

Joskus olen ajatellut, että jos itse olisinkin ollut lesbo niin vanhemmilleni kertominen ei ikinä olisi ollut iso juttu. Jo ala-asteella vanhempani toitottivat sitä kuinka on täysin hyväksyttävää olla hetero tai homoseksuaali ja, että he rakastavat meitä yhtä paljon olimme sitten valinneet kumppaniksemme miehen tai naisen. Helpottavaa elää, kun teini-iässäkin sai itse  viellä tutkiskella itseensä eikä tarvinnut väkisin itseensä mihinkään muottiin änkeä.

Toisekseen suhtautuminen erinlaisiin ihmisiinkin on ollut koko elämäni ajan hyvin avointa enkä ole ketään tuominnut seksuaalisensuuntautumisen vuoksi vaikkakin muutama kaverisuhde ikävä kyllä päättynyt siihen, että toinen osapuoli on ihastunut ja jotenkin asiaa ei koskaan olla saatu selvitettyä. 

14.07.2015 19.27
000109354_r
Viestejä: 99

Myrsky, kiitos, niin varmasti tuleekin (: 

Shiva, tosi ihanat vanhemmat sulla! Mä toivon, että munkin vanhemmat olis ollu noin ihania. Mutta isän ainoa maininta homoista ikinä on se, kun joskus telkkarista tuli Sillä Silmällä ja isä vaihto kanavaa raivoissaan ja sano että tollasia ohjelmia ei täällä katella. Uskon, että ongelma oli nimenomaan homot, koska kyllä meillä sai katsoa tyhjänpäiväisiä lifestyleohjelmia. 

Äiti on sinänsä ihan fiksu, mutta seurustelee miehen kanssa, jonka mielestä homot pitäis tappaa. Lähinnä äidin suusta kuulee sanan homo sellasissa yhteyksissä kuin "X on kehittynyt sen verran, että pystyy jo katsomaan Salkkareiden homoja vaihtamatta kanavaa, vaikka edelleen se yökkäilee ja tuomitsee" (X=äidin mies).

Täysin avoimeksi en siis todellakaan voi koskaan ruveta tai en vois enää koskaan mennä kotiin. Se mies ei suostuis nukkumaan saman katon alla lesbon kanssa saati syömään samassa ruokapöydässä ja se tekis mun äidin näkemisestä aika vaikeaa.

14.07.2015 20.10
000095619_r
Viestejä: 259
Tosta tilanteesta on kehittynyt tosi paha mörkö, kerro äidilles kasvotusten sittenkun siltä tuntuu tuntuu. Se on hyvin raskasta sensuroida elämästään reilusti yli puolet, tein sitä itse monta vuotta kun pelkäsin äidin reaktiota joka olikin loppujenlopuks positiivinen. Lukuunottamatta parin viikon mykkäkoulua ja muutaman kuukauden asennetta "se mistä ei puhuta, sitä ei tapahdu eikä tule tapahtumaan, en kuule enkä näe mitään" :) Lopulta se hyväksy asian että elän itseäni varten, en häntä. Pääasia että oon ite onnelliben. Kauheesti äiti aina kysy ex-avovaimon (tai edelleenhän asutaan yhdessä..oma koti, missä olet) kuulumisia ja suuri ihmettely ja harmittelu jossei hän tullut mukanani äidillä käymään. Meidän erostakin se oli oikeesti pahoillaan. Äitisi miesystävälle asia ei kuulu, helpottais sun omaa oloa kun saat asiasta sopivassa tilanteessa kerrottua. Mä en voi mitään muuta nyt sanoa kun että hurjasti tsemppiä! Kyllä se siitä vielä. Muoks//aaaa hirvee pötkö tästä tuli, puhelimella kirjottaessa ei taaskaan rivinvaihdot toimi. Anteeksi :D
Muokattu viimeksi: 14.07.15 20.12
14.07.2015 20.46
000109354_r
Viestejä: 99

^Kiitos. Oot ihan oikeessa.

18.07.2015 16.28
000106129_r
Viestejä: 5
Minä oon bi.. Max & Puputin molemmat uskoisin kuuluvan heteroihin. Max astutettiin aikanaan miehen kasvattiveljen koiran kans tarkotuksella ja Puputin pääs aikoinaan vahingossa Saara pupun kans samaan aitaukseen, kun mun isä oli mökillä saunassa. :P
Muokattu viimeksi: 18.07.15 16.28
18.07.2015 18.31
022649140_r
Viestejä: 4317
Hyvinkää
18.07.2015 18.57

No siis, tuossa lienee vaan se että jotkut ovat jämähtäneet hyvin kauas kaukaisuuteen. Ok, iät ja ajat avioliitto = lisääntyminen+taloudellinen turva mutta tänä päivänä ei enää olla siellä kaukaisuudessa. Toisaalta, periytyvät sairaudet poistettiin avioesteistä vasta vuonna 1969. Siis Suomessa.

18.07.2015 19.30

Menkööt maistraatissa naimisiin ja saakoon avioliittonsa, mutta siihen sen täytyy jäädä.

Minä olen homoseksuaalien (ynnä muiden sateenkaarikansalaisten) kirkkohäitä ja adoptiota vastaan. En myöskään tahdo että mahdollisia tulevia lapsiani sonklitaan koulussa minkään sukupuolineutraalien opetussuunnitelmien mukaan. Haluan perinteisen opetuksen heille.

Allekirjoitin sen addressin em. syistä.

18.07.2015 19.58
Sirppi kirjoitti:

Menkööt maistraatissa naimisiin ja saakoon avioliittonsa, mutta siihen sen täytyy jäädä.

Minä olen homoseksuaalien (ynnä muiden sateenkaarikansalaisten) kirkkohäitä ja adoptiota vastaan. En myöskään tahdo että mahdollisia tulevia lapsiani sonklitaan koulussa minkään sukupuolineutraalien opetussuunnitelmien mukaan. Haluan perinteisen opetuksen heille.

Allekirjoitin sen addressin em. syistä.

Mä en ole kyllä kuullut puhuttavan homojen kirkkohäistä sitten missään. Se ei todellakaan samaa sukupuolta kanssa naimisiin haluaville kuulu, eikä pidäkään kuulua, sillä uskonntojen tulisi saada pitää kiinni omista arvoistaan, historioistaan ja tavoistaan. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi kirkkohäitä ja oikeutta mennä laillisesti naimisiin sekoitetaan toisiinsa jatkuvasti, koska ne eivät toisiaan tosiaan ole kumoamassa. 

Onko mulla mennyt jotain ohi, vai oliko tuo uusi avioliittolaki muka sörkkimässä kirkon asioita?

"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
18.07.2015 20.03

Sirppi, mitä vikaa on sukupuolineutraalissa opetussuunnitelmassa. Tuskin ne lapset siitä kieroon kasvaisi taikka kääntyisi heteroista homoiksi.

Parempaa koiraa en olisi voinut edes pyytää.
18.07.2015 20.11
Luki kirjoitti:

Sirppi, mitä vikaa on sukupuolineutraalissa opetussuunnitelmassa. Tuskin ne lapset siitä kieroon kasvaisi taikka kääntyisi heteroista homoiksi.


Arvokysymys.
Minun varsin konservatiivisiin arvoihini kuuluu "tolerate but do not accept". "Siedän" (voin olla kavereita ja suhtaudun normaalisti/neutraalisti) ihmisiä jotka ovat homoja, lesboja ym, mutten mielessäni hyväksy enkä pidä oikeana/hyvänä heidän sitä valintaansa/tapaansa/elämän palaansa enkä halua että lapselleni opetetaan sen tietyn palasen olevan hyväksyttävä/oikea asia.
Perheen pitäisi voida kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaisella tavalla ilman että yhteiskunta yrittää säätää siihen väliin jotain omaa sotkuaan.
Onneksi monenlaisia erilaisia kouluja ja opetussysteemeitä on olemassa. Julkinen koulu on kuitenkin monelle se ensimmäinen vaihtoehto ja itsekin mieluusti lapseni törkkäisin semmoiseen, kuin jonnekin yksityisopetukseen eristyksiin kaikista muista lapsista ja eväisin mahdolliset pidempiaikaiset kaverisuhteet mitä ala-asteenkin aikana usein syntyy.
18.07.2015 20.29
000109354_r
Viestejä: 99
Ikävä pilata maailmankuvasi mutta kouluissa opetetaan nyt jo, että homous on normaali ja hyväksyttävä asia.
18.07.2015 20.51
auerinko kirjoitti:
Ikävä pilata maailmankuvasi mutta kouluissa opetetaan nyt jo, että homous on normaali ja hyväksyttävä asia.


Ei tämä mitään maailmankuvaani riitä pilaamaan, mikä sinua vaivaa? :D
18.07.2015 21.10
000098794_r
Viestejä: 886

On totta että perheiden pitäisi voida kasvattaa lapsensa niin kuin itse haluavat, tietysti hyvän maun rajoissa ynnä muuta, mutta sellainen ei ole koskaan täysin mahdollista ilman täydellistä eristämistä muusta maailmasta.
Koulussa opetetaan hyväksymään muut sellaisina kuin ovat, enkä ainakaan itse ole kuullut että siellä hehkutettaisiin esimerkiksi tätä homoutta niin, että siitä jotakin haittaa olisi. Lapsi kuitenkin kuuntelee myös vanhempiaan ja perhettään ja katsoo ensisijaisesti sieltä mallia.
Varmasti lapsi siis oppii niinkin suvaitsemaan asioita, vaikkei niitä perheessä pidettäisikään oikeina tai hyvinä.

Itse pidän sitäkin suvaitsemisena, että antaa muiden mennä naimisiin ja kasvattaa lapsia rakkaudella vaikka olisivatkin samaa sukupuolta. Oikeanahan sitä ei tarvitse tietenkään pitää, mutta suvaita mielestäni pitäisi, koska se ei ole keneltäkään pois, ainakaan minä en keksi miten se olisi.

18.07.2015 21.29

Noh, olen saanut valitettavasti huomata että ei se aina ole kovin tasokasta se seksuaalisten suuntautumisten ja sukupuoli-identiteetin läpikäynti. Itse sain seurata yhtä tuntia yläasteellamme ja täydentelin opettajan selostuksia. Lopulta pyysin vielä puheenvuoron ja sanoin muutaman sanan asiasta oppilaille yleisesti.
Eräs luennoitsija/kouluttaja sanoi meille että nykyilmaisujen kanssa ovat ihmiset ihan hukassa eivätkä terveystiedon opettajatkaan ole pahemmin asiaan välttämättä perehtyneet. Toivottavasti asiaan saadaan jokin muutos lähiaikoina, koska esimerkiksi kirjassa aihetta on käsitelty tosi suppeasti ja vanhanaikaisesti.

18.07.2015 21.39

Itse sanoin joskus 14vuotiaana että tykkään myös tytöistä. Että olen BI-seksuaali. Silloin jo sanottiin että: " Tuo on vain tuonmoinen, vaihe elämässäsi.."  

Melko pitkä vaihe ku nyt 18vuotiaana, vieläkin tota mieltä. Onneks vanhemmat on ollu suvaitsevaisia ja pari tyttöystävääkin toin näytille teini aikaan. On poikaystäviäkin ollut. (Tyttöjen kaa jostain syystä suhteet kestänyt kauemmin) 

Nyt vuoden sinkkuna oltu ja pohdittu syntyjä syviä, en meinaa ite jaksa seurustelua. Vaikka välillä sitä lämmintä syliä kaipaakin. Jokaisessa suhteessa mä olen jättänyt ihmisen. En vaa siedä siirappisuutta tai rakkauden osoituksia, ne jotenkin on aina mulle ihan liikaa. 

 

Muokattu viimeksi: 18.07.15 21.39
18.07.2015 21.46

No siis tuo että "kyllä se mieli muuttuu iän myötä" on jotain niin naurettavaa. Seksuaalisuus ja jopa sukupuoli-identiteetti on iän myötä liikkuva käsite. Se mieli voi muuttua ihan aikuisenakin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä että se seksuaalisuus muuttuu. Se on ihan yhtä normaalia kuin sekin että on koko elämänsä ajan cis ja hetero sitä kyseenalaistamatta.

19.07.2015 09.35
000109354_r
Viestejä: 99
Sirppi kirjoitti:
auerinko kirjoitti:
Ikävä pilata maailmankuvasi mutta kouluissa opetetaan nyt jo, että homous on normaali ja hyväksyttävä asia.


Ei tämä mitään maailmankuvaani riitä pilaamaan, mikä sinua vaivaa? :D



Siltä se kuulostaa kun olet niin huolissasi siitä, että lapsistasi kasvaisi suvaitsevaisia. Oletko miettinyt, miten haluaisit ahdasmieliden kasvatuksen saaneen lapsesi reagoivan, jos tämä olisi homo? Olisiko parempi että lapsi tappaa itsensä ennen kuin ehtii ikinä ilmaista kenellekään kiellettyjä tunteitaan vai että hän muuttaa toiselle puolelle Suomea eikä ikinä ota sinuun yhteyttä koska et hyväksy hänen elämäänsä?
19.07.2015 10.33
auerinko kirjoitti:
Sirppi kirjoitti:
auerinko kirjoitti:
Ikävä pilata maailmankuvasi mutta kouluissa opetetaan nyt jo, että homous on normaali ja hyväksyttävä asia.


Ei tämä mitään maailmankuvaani riitä pilaamaan, mikä sinua vaivaa? :D



Siltä se kuulostaa kun olet niin huolissasi siitä, että lapsistasi kasvaisi suvaitsevaisia.

Olet käsittänyt jotain pahasti väärin. Taas. Suvaitseminen on sitä, että näiden homojen kanssa voi vuorovaikuttaa ja elää ilman että oma suhtautuminen itse siihen ihmiseen vaihtuu heti kun seksuaalinen suuntautuminen käy ilmi, vaikka heidän elämänsä se nimenomainen osa mahdukaan omiin arvoihin hyväksyttävänä toimintana. Ihmiset ovat kuitenkin paljon muutakin, kuin pelkkä seksuaalinen suuntautumisensa, se osa heistä itseään on vain pieni pala suurempaa kokonaisuutta. Sitä yhtä palaa heissä ei ole pakko hyväksyä/pitää oikeana/hyvänä, mutta sitä pitää silti suvaita, sen koko muun ihmisen vuoksi.
Elämässä kohtaa paljon muitakin asioita, jotka pitää vain suvaita, ilman että niitä tarvitsee itse hyväksyä.

Suvaitsevainen ihminen nimenomaan suvaitsee, ei ajattele että "ompas ihanaa ja oikeaa". Olet itse hyvin suvaitsematon, jos ajattelet että huolimatta kaikesta, kaikkien pitäisi suvaitsemisen lisäksi myös hyväksyä.
auerinko kirjoitti:

Oletko miettinyt, miten haluaisit ahdasmieliden kasvatuksen saaneen lapsesi reagoivan, jos tämä olisi homo? Olisiko parempi että lapsi tappaa itsensä ennen kuin ehtii ikinä ilmaista kenellekään kiellettyjä tunteitaan vai että hän muuttaa toiselle puolelle Suomea eikä ikinä ota sinuun yhteyttä koska et hyväksy hänen elämäänsä?

Ihan ekana, jos lapsi opetetaan suvaitsemaan, muttei hyväksymään, se ei ole ahdasmielistä.
Tämmöisissä asioissa pitäisi elää tilanteen mukaan. Jos lapsen seksuaalinen suuntautuminen on vaikka saman sukupuolen suuntaan, se ei muuta häntä ihmisenä millaisena häntä äitinä rakastan. Niinpä, aivan kuten muidenkin ihmisten kohdalla, en pidä hänen "valinnastaan" tai siitä mitä hän on sen elämänsä palasen kautta, mutta muilta osin kyllä.

Tuskin itsekään pidät ja hyväksyt kaikkien ihmisten tekemisiä, toimintoja ja olemista, mutta sinun on silti pakko sietää ja suvaita sitä, koska et voi tehdä kaikista itsesi kaltaisia.
Olisi myös äärimmäisen ahdasmielistä yrittää sitä, tai nimenomaan vaatia, mitä näytetään tekevän monilla keskustelupalstoilla. Tämän vuoksi minusta tuntuu että monet sateenkaarikansalaiset nimenomaan itse ovat niitä ahdasmielisiä. Jostain syystä IRL keskustelussa kukaan ei rohkene loukkaantua ainakaan niin dramaattisesti kuin netissä, ilmeisesti nämä itsekin tajuavat että semmoisesta loukkaantuminen on vain ja ainoastaan typerää

Muokattu viimeksi: 19.07.15 10.47
19.07.2015 12.39
000106129_r
Viestejä: 5
Sirppi kirjoitti:
auerinko kirjoitti:
Sirppi kirjoitti:
auerinko kirjoitti:
Ikävä pilata maailmankuvasi mutta kouluissa opetetaan nyt jo, että homous on normaali ja hyväksyttävä asia.


Ei tämä mitään maailmankuvaani riitä pilaamaan, mikä sinua vaivaa? :D



Siltä se kuulostaa kun olet niin huolissasi siitä, että lapsistasi kasvaisi suvaitsevaisia.

Olet käsittänyt jotain pahasti väärin. Taas. Suvaitseminen on sitä, että näiden homojen kanssa voi vuorovaikuttaa ja elää ilman että oma suhtautuminen itse siihen ihmiseen vaihtuu heti kun seksuaalinen suuntautuminen käy ilmi, vaikka heidän elämänsä se nimenomainen osa mahdukaan omiin arvoihin hyväksyttävänä toimintana. Ihmiset ovat kuitenkin paljon muutakin, kuin pelkkä seksuaalinen suuntautumisensa, se osa heistä itseään on vain pieni pala suurempaa kokonaisuutta. Sitä yhtä palaa heissä ei ole pakko hyväksyä/pitää oikeana/hyvänä, mutta sitä pitää silti suvaita, sen koko muun ihmisen vuoksi.
Elämässä kohtaa paljon muitakin asioita, jotka pitää vain suvaita, ilman että niitä tarvitsee itse hyväksyä.

Suvaitsevainen ihminen nimenomaan suvaitsee, ei ajattele että "ompas ihanaa ja oikeaa". Olet itse hyvin suvaitsematon, jos ajattelet että huolimatta kaikesta, kaikkien pitäisi suvaitsemisen lisäksi myös hyväksyä.
auerinko kirjoitti:

Oletko miettinyt, miten haluaisit ahdasmieliden kasvatuksen saaneen lapsesi reagoivan, jos tämä olisi homo? Olisiko parempi että lapsi tappaa itsensä ennen kuin ehtii ikinä ilmaista kenellekään kiellettyjä tunteitaan vai että hän muuttaa toiselle puolelle Suomea eikä ikinä ota sinuun yhteyttä koska et hyväksy hänen elämäänsä?

Ihan ekana, jos lapsi opetetaan suvaitsemaan, muttei hyväksymään, se ei ole ahdasmielistä.
Tämmöisissä asioissa pitäisi elää tilanteen mukaan. Jos lapsen seksuaalinen suuntautuminen on vaikka saman sukupuolen suuntaan, se ei muuta häntä ihmisenä millaisena häntä äitinä rakastan. Niinpä, aivan kuten muidenkin ihmisten kohdalla, en pidä hänen "valinnastaan" tai siitä mitä hän on sen elämänsä palasen kautta, mutta muilta osin kyllä.

Tuskin itsekään pidät ja hyväksyt kaikkien ihmisten tekemisiä, toimintoja ja olemista, mutta sinun on silti pakko sietää ja suvaita sitä, koska et voi tehdä kaikista itsesi kaltaisia.
Olisi myös äärimmäisen ahdasmielistä yrittää sitä, tai nimenomaan vaatia, mitä näytetään tekevän monilla keskustelupalstoilla. Tämän vuoksi minusta tuntuu että monet sateenkaarikansalaiset nimenomaan itse ovat niitä ahdasmielisiä. Jostain syystä IRL keskustelussa kukaan ei rohkene loukkaantua ainakaan niin dramaattisesti kuin netissä, ilmeisesti nämä itsekin tajuavat että semmoisesta loukkaantuminen on vain ja ainoastaan typerää




Tais löytyä toinen ihminen joka ajattelee YLEISESTI OTTAEN samallalailla ku minä! Jos kukaan ny pystyy lukemaan tekstin rivien välistä mitä tarkoitan. Vaikka en itse ajattele samallalailla tästä aiheesta ni yleisesti ajattelee samallalailla kun minä. Toistan itseäni en osaa ilmaista itseäni niinkuin yleensä käy..

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti