Kissapulinaa vol. 2 - Sivu 177 (Kissat > Yleistä keskustelua kissoista)

30.05.2016 23.18
Avatar_female
Viestejä: 9
Jos kissa tulee kanien kaa toimeee nii sitten ei oo ongelmaa. Alettiin katsomaan josko löytyisi kiva pentu. Mistä väristä kissalla tykkäätte eniten ja paljon kissa saa teidän mielestä maksaa? Ei rotu kissa siis.
30.05.2016 23.28
000113119_r
Viestejä: 7
Savu ja hopea kissat upeimman värisiä. Riippuu kuinka pentu on hoidettu, onko ruokittu asianmukaisesti,madotettu, mahdollisesti rokotettu..? Itselläni toinen kissa oli ilmainen, hain maalta, ei oltu madotettu tms. Madotin ja hoidin itse kuntoon. Toinen maksoi 200e joka jälkeenpäin ajateltuna oli liikaa, koska kissaa ei oltu kuitenkaan esim rokotettu, kissa on sekarotuinen niin toisaalta ymmärrän hinnan korkeuden. Tuleva pentu maksaa 50e ja on madotettu ja ruokittu asianmukaisesti. Riippuu siis tilanteesta :)
30.05.2016 23.38
022700695_r
Viestejä: 96
Helsinki
En tiiä huvittaako vai suututtaako mua lukea näistä niponaapureista, näit ikävämpiä tarinoita uhkauksista ja valituksista "koiran/kissan tahallaan kusettamisesta lasten leikkipaikalla" saa kuulla yllättävän usein. Meil on niin iso taloyhtiö tässä ympärillä etten ihmettelis jos täältä(kin) muutama tohon ihmistyyppiin kuuluva naapuri löytyisi :D

Mä tykkään kaikista kilppareista ja punanen väritys on musta tosi ihana myös. Rotukissoista ragdollit on vieneet mun sydämen täysin, kaverilta löytyy semmonen ja on ihana sydämenmurskaaja:D aina oon sen kimpussa kun siellä käyn.

Nalan myyntihinta oli alkuun 230 euroa, mut sain sit tingittyä hintaa reippaasti alemmas. Mukaan sai paljon tavaraa ja kissa oli sirutettu, rokotettu ja madotettu just joten aattelin et sillä hinta oli ihan oikeutettu. Jälkeenpäin oon kuullut näitä kommentteja et oon ollut ihan hullu kun oon maatiaisesta maksanut ihan liikaa ja mua on riistetty, mutta mä en näe sitä asiaa sillä tavalla. Mä sain lemmikikseni ja perheenjäsenekseni maailman ihanimman kisun joka sopii mulle täydellisesti.

Siihen en ota kantaa mitä kissa "saa" maksaa, koska sillä myyntihinnalla omasta mielestäni ei ole lopulta kovinkaan suurta merkitystä. Jokainen varmasti osaa kans käyttää maalaisjärkeä ja miettiä mikä on kannattavaa ja mikä ei:)

Muokattu viimeksi: 30.05.16 23.41
Pienellä tassulla voi jättää suuren jäljen sydämeen.
31.05.2016 00.13
022691691_r
Viestejä: 2155
Lahti

Mulle vaaleat sävyt on jotenkin puhuttelevia. Valkoinen marmori on yksi ehdottomia suosikkeja :D Puolueellisesti myöskin vaaleat naamiokissat tai sitten naamiokissat korkealla kontrastilla (todella tumma naama ja jalat ja häntä todella vaalealla pohjalla) Mutta koko valkoinen puolestaan on vähän tylsä.

Nadja maksoi 200€, maahantuonnin yhteydessä oli rokotukset jne. annettu. Nadja on siis rekisteröimätön simski. Hieman vierastin tuota sanaa rekisteröimätön, mutta loppujen lopuksi kun kerta kissa on tutkittu terveeksi, se on saanut hyvät lähtökohdat elämässään (ainakin passissa näkyy penturokotukset ja kaikki) ja kissa ei ole mikään pipi päästään, niin onko se sittenkään niin justiinsa... Noh, rodusta ei ole aitoustodistusta ja voi olla mahdollisesti pentutehtaalta kotoisin, mutta ainakin paperilla kaikki näyttää hyvältä. En enää ikinä hommaa paperitonta kissaa, koska se voi loppujen lopuksi olla mitä tahansa, mutta kai mulla oli todella hyvä tuuri.
Kaikenlisäksi Nadja ei koirista piittaa, eikä kavahda oikein ketään saatikka mitään. Huomaa, että maailmaa on nähty :)

Eli jos ei tullut aikaisemmin selväksi, niin mulle on tärkeää, että kissa on saanut parhaimmat mahdolliset eväät tähän maailmaan. Eli olisi asianmukaisesti hoidettu ja ennen kaikkea harkittu pennutus. Nämä kriteerit parhaiten täyttyy rotukissojen osalta.

Toista kissaa tekisi mieli, mutta tuskin tulee tapahtumaan. Balineesista salaa haaveilen.

Muokattu viimeksi: 31.05.16 00.15
I bet you are naked under your clothes. What a bitch.
31.05.2016 07.29
022438131_r
Viestejä: 1638
Helsinki

Mun lemppareita on hopeat ja savut sekä kilpparit ja punaiset ja näitä värejä saa mielellään sotkea toisiinsa (kattokaa nyt vaikka mun Minttua).

Mun mielestä pennusta kannattaa maksaa 'laatuun' nähden järkevä summa. Eli jos kyseessä on rokotettu, mikrosirutettu hyvin sosiaalistettu sisällä kasvanut kissa 150-200€ ehkä nippa nappa kattaa 'kasvattajan' kulut eli se ei ole tyhmää maksaa siitä, että ite tarvii kiikuttaa kissa rokotuksille vasta vuoden päästä ja leikattavaksi mielellään aiemmin. Tää kategoria kattaa myös esypennut, jotka on yleensä just asianmukaisesti hoidettuja. Mutta jos ei oo varma onko pentua edes madotettu niin 50€ alkaa olla lähempänä järkevää hintaa. Tosin jos törmää tyyppiin, joka pyytää esim. nätimmän värisistä tai pitkäkarvaisista sisaruksista 100€ ja muista 50€ niin jättäisin väliin. Ei se hintaero ainakaan hoitoon silloin perustu tai jos perustuu niin aika surkea paikka niille vähemmän erikoisille. Nää kaikki pätee kaikille paperittomille kissoille. Mulle on ihan sama vaikka siinä kissassa ois kuinka mitä rotua tai vaikka näyttäis ihan perskiltä. Jos ei ole pennulle tai sen vanhemmille terveystodistuksia niin en pulittaisi 400€ täydestä mysteeristä. Esim. perskeillä on PKD:ta, lähinnä ulkomaantuonnit, joka periytyy dominoivasti eli puoliperski tutkimattomista vanhemmista voikin sairastua. Jos taas vanhemmatkin on terveystestattu asiallisesti (rotukohtaiset ja yleiset suositukset) ja ne pennut hyvin hoidettu rokotuksia myöten niin voi sitä kuvitella maksavansa sen 300-400€ mutta siihen enää muutama satanen lisää niin saisi ihan vähintään sen paperillisen lemmikkitasoisenkin rotukissan...

Mitä kannattaa aina tivata on se onko pennut käyneet edes eläinlääkärissä luovutukseen mennessä, onko vanhempia testattu mitenkään (ei oo koskaan käynyt lekurissa eli terve perustelut on roskaa, koska moni verisairaus ei edes näy päälle päin ennen kuin menee jo huonosti, FIV & FeLV). Jos on olemassa ne todisteet pentujen ell hoidosta niin hintaa voi arvioida niiden perusteella. Mä oon ainakin valmis esittelemään ostajille vaikka kaikki kuititkin perustellessani hintaa, vaikka kasvatan ihan paperillisia. Niistä näkee mikä siinä kissassa oikeasti maksaa.

31.05.2016 08.35
Avatar_female
Viestejä: 9
Kestikö kauan uuden kissan tottuminen teihin? Kannattaako ottaa pentu vai aikuiskissa ensimmäiseen kotiin? Onko kissanpito vaikeaa?
31.05.2016 09.02
022703793_r
Viestejä: 386
Oulu

Saan nyt varmaan roppakaupalla sontaa niskaan, mutta minusta maatiaiskissasta ei kannata maksaa mitään, jos myyjällä ei ole antaa todistusta esimerkiksi pentujen eläinlääkärikäynnistä, rokotuksista tai madotuksista. Tai jos isäkissasta ei ole edes tietoa. Ts. näitä "no yks päivä toi Pirkko vaan alko lihoon ja kohta nää syntyki, tässähän nää on elelly" ´tai tarjotaan pentua alle 12 viikkoisena koska ei viitsitä ostaa niille ruokaa tai lomamatka lähenee.

Minusta kissalla on paljon suurempi arvo, kuin 50 tai 100 tai 200 euroa, mutta en ikinä suostuisi sellaista summaa maksamaan yllämainitunlaisesta pennusta. Syy on yksinkertaisesti se, että tuollaiset omistajat eivät ole laittaneet pentujen tai emon hoitoon mitään likoon, ja silti saavat vaikka seitsemästä pennusta rahaa 7 x 100e = 700e. Vastineeksi siitä, että ovat ostaneet pari pakettia ennemmän kissanruokaa. Mun mielestä se on kuvottavaa, ja en usko hetkeäkään etteikö sama uusiutuisi viimeistään seuraavana keväänä.

Jos hinnalle on perustellut syyt, juurikin todistetut terveystutkimukset tai haluavat rahoilla leikkauttaa nartun (tässäkin tapauksessa nartun leikkautus maksaa about 100-200e, jolloin on perusteltua pyytää vaikka sitä 20e per pentu), niin kyllä, voisin harkita, jos olisin jostain syystä maatiaiskissaa hankkimassa. 

Ja yllämainittu pätee myös näihin torissa myytäviin mixeihin tai paperittomiin "rotukissoihin", niillä ei ole mun silmissä yhtään sen enempää arvoa kuin maatiaisillakaan, jos lähtökohdat on samat. 

Mulla ei sinänsä ole väliä onko lemmikkikissalla niitä papereita vai ei, mutta se on todella usein tae hyvin hoidetusta ja tutkitusta pennusta. Ei aina, mutta yleensä.

 

// ainiin, lempparivärini kissoilla on ehdottomasti shaded silver :) sellaisen brittiuroksen joskus vielä hankin <3 muita tavallisempia kivoja on vaaleat kilpparit, vaaleat hopeatabbyt ja .. punasavukin on aika kiva :) Omia hankittaessa en ole väriä edes katsonut, muut asiat ovat painaneet vaakakupissa enemmän.

Muokattu viimeksi: 31.05.16 09.07
Yksi pieni kissa muuttaa paluun tyhjään taloon kotiinpaluuksi. P.B
31.05.2016 09.07
022700695_r
Viestejä: 96
Helsinki
Meillä ei mennyt kyllä kauhean pitkään tottuminen uuteen asuntoon ja ihmisiin. Ensimmäisen yön Nala nukkui mun vatsan päällä ja siinä oli vielä aamulla. Hamsteri oli pikkuiselle tosi mielenkiintoinen ja sen kimpussa piti olla terran lasia läiskimässä, mutta enää sekään ei kiinnosta. Hiekkalaatikot ja ruokakupit pikkuinen hoksas kans hienosti:)

Monethan mun käsittääkseni etsivät nimenomaan kissanpentua, mutta en näe yhtäkään syytä olla ottamatta vanhempaa kissaa ensimmäiseksi kissaksi mikäli se tuntuu oikealta ja sopivalta itselle. Jos ei Nalan myynti-ilmoitus olisi osunut sopivasti kohdalle, olis luultavasti meille muuttanut 4- vuotias kolli:)

Mulla on lähipiirissä paljon kissoista tietäviä ihmisiä ja meillä oli kissoja kun olin pieni. Nää asiat olivat plussaa silloin kun Nala meille muutti, mut minkään asian en voisi sanoa olevan vaikeaa tuon kanssa. Ehkä se uusien ihmisten jännittäminen ja stressaaminen on ollut kaikista raskainta mitä nyt ekana tulee mieleen.

En siis itse koe kissanpidon olevan erityisen vaikeaa tai mutkikasta. Tsemppiä sopivan kissan etsimiseen!

Pienellä tassulla voi jättää suuren jäljen sydämeen.
31.05.2016 11.52
022690474_r
Viestejä: 985
Salsa kirjoitti:


Toivottavasti ei tuo kaunis afgaani ole se laumanvartija...! :DDDD 

On on, etkö muka laumanvartijan murhanhimoista katsetta näe kun sullakin näkyy olevan saman tyyppisiä hulluja koiria ;D
Se raasu oikeasti on superystävällinen ja avoin ja olettaa että kaikki tykkää hänestä vähintäänkin yhtä paljon, jos jotain pitää varoa niin sen häntää korkeintaan joka vispaa niin lujasti että käy kipeää jos reiteen osuu. :-D
muoks// (Jos joku sattuu laumanvartijan täällä omistamaan niin en tietenkään missään nimessä tarkota että ne ois pahoja koiria, mutta tiiätte varmasti ne yleistykset niistä kuitenkin. )

Mun mielestä kaunein väri kissalla on sellanen perinteinen siamilainen, kermanvalkoinen jolla on tummanruskea naama, häntä ja jalat. Mutta täydellisen värisellä ne jalat pitää olla sen näköiset ku ois pitkät ruskeat sukat joka jalassa ja vartalossa ei saa olla tummaa väriä ku ihan sellanen puhdas valkea. :D Sellanen kaunotar ja kulkuri-siamilaiskissa, ah!
Punaset kissat on kans kivoja ja kilpikonnat siinä mielessä kun ne on niin uniikkeja väriltään. 

 

Muokattu viimeksi: 31.05.16 12.19
To a cat, "NO!" means "Not while I'm looking"
31.05.2016 12.01
022289323_r
Viestejä: 375
Jyväskylä

Kissan hinta yms. keskustelussa olen aika samoilla linjoilla Nutun kanssa. Oon ihmetelly paljon sitä, miksi kissoista joissa esim. muka "on jotain rotua", pitkä karva tai muuten "harvinainen" väritys, pyydetään heti isompaa hintaa. "Rotu" ei kissassa maksa mitään extraa vaan se oikeasti laadukas hoito tuo hintaa kissalle. Samoin paperittoman "rotukissan" kanssa kannattaa olla tarkkana. Paperiton kun ei virallisesti ole rotukissa, vaikka myyjä väittäisi mitä. Itse en paperitonsa ottaisi ikinä, koska en halua sitä toimintaa kannattaa millään muotoa.

Värin suhteen mulla on haaveissa alkaa kasvattaa jonain päivänä mm. lila- ja sininaamioisia balineeseja, joita pidän todella kauniina. Kasvattajakurssi on jo käytynä. :)

Murrille toivotan onnea kissan etsintään. :) Vastauksena kysymyksiin: Meidän kissat on aikalailla heti tottuneet ihmisiin ja nämä itäimaiset oikein hakeneet turvaa ja seuraa meistä, vaikka ollaankin oltu ihan uusia tuttavuuksia kissoille. Eli ovat tottuneet nopeasti uusiin ihmisiin ja uuteen kotiin, kun ovat pentuina tulleet. Kissan pito ei ole vaikeaa, etenkään jos tuntee kissan tarpeet ja osaa "lukea" kissan eleitä ja kieltä. :)

Kissat jättävät tassunjälkensä sydämeesi!
31.05.2016 12.41
022691691_r
Viestejä: 2155
Lahti

Ihan samoilla linjoilla Safiirin, Nutun ja Vennin kanssa. Vaikka itse tein sen virheen että lankesin paperittomaan, en kuitenkaan sitä ajatellut toiste tehdä. Seuraava kissa jossain tulevaisuudessa tulee olemaan paperillinen rotukissa.

Nadja kun tuli, se kävi kämpän itekseen läpi ja asettui samantien taloksi. Meitä se ei yhtään vierastanut. Hassu juttu siinä mielessä, että meille tulevia vieraita saattaa hieman katsoa pitkään, mutta meitä se ei ole missään kohtaan vierastanut. Edes siinä kun tultiin noutamaan kissaa.
Itse kyllä etsin kissaa aikalailla ikään katsomatta, mutta ideaalitilanne minulle olisi ollut että kissa olisi alle 2 vuotias. Nuoret tietenkin sopeutuvat paljon paremmin.
Ja mitä tulee kissan pidon vaikeuteen, niin loppujen lopuksi tää on suhteellisen helppoa. Itse tykkään hirveästi, että ei tarvitse lähteä sateella ulos pissittämään :D Joillekkin tosin perussisäkissan pito tuntuu ylivoimaiselta, kun joutuu oikeasti siivoamaan sitä hiekkalaatikkoa ja jos kissa tylsistyy, niin saattaa olla niitä ralleja ja jotkut eivät taas puolestaan pidä siitä. Yksi yleisempiä "ongelmia" on vissiin huonekalujen raapiminen, mutta ei täällä ainakaan sitä ole tavattu. Hyllyille kiipeillään toisinaan, mutta mua se ei oikein stressaa. Tiputti kyllä viikko sitten mun yrttikasvatukset parvekkeen hyllyltä :D


Olen kyllä yksi lähipiirini poikkeus, koska suunnilleen kaikki ihmettelevät että miksi kissa ei ulkoile vapaana, miksi sille ei saa antaa kinkkua jääkaapista, miksi se syö jotain tommosta ihmeruokaa ja ylipäänsä kaikki pitää kyseenalaistaa. Onneksi olen hieman tässä verkostoitunut ja saanut uusia tuttavuuksia, joilta löytyy sisäkissoja. Itselleni Nadja on ensimmäinen sisäkissa ja hyvin on mennyt, mutta välillä on mukavaa saada vertaistukea tai vinkkejä ;)

I bet you are naked under your clothes. What a bitch.
31.05.2016 12.52
Seuraava kissa minkä otan niin on kyllä rotukissa paperien kanssa. Olen sivusta päässyt seuraamaan tuttua jolla on hyvistä oloista otettuja rotukissoja ja niitä kun vertaa omaan ja isäni,äitini ja veljeni maatiaiskissoihin jotka on otettu kyseenalaisista pakoista niin ei epäilystäkään. Maksan ihan mielelläni "paperilapusta" sen vajaan tonnin, jos saan kissan paikasta missä sitä on oikeasti hoidettu ja siihen on panostettu.
Aina pitää olla yksi mustavalkoinen
31.05.2016 13.19
022690474_r
Viestejä: 985

Kissan pito on vaikeaa sellaselle joka ei oo tutustunut kissaan eläimenä ja luulee olevan sen koira tai ehkä sohvan koriste joka ei tee muuta kun syö, kakkii ja nukkuu. Se on vaikeaa sellaselle joka on ottanut vääränlaisen kissan, ehkä se on liian rauhallinen eikä oo leikkikaveriksi lapsille, ehkä se on liian vilkas ja tuhoaa paikkoja kun omistajalla ei oo tarpeeksi aikaa kissalle. Jos on tiettyjä kriteereitä millainen kissa sais olla, kannattaa ehkä harkita mielummin rotukissaa, maatiaisten kanssa luonne ja terveys ja kaikki on vähän arpapeliä. 

Minä en ajattele kissan omistamista edes kissan pitona, ne on niin vahvasti osa perhettä ja arkea, ne vaan kuuluu tänne ja kissoihin liittyvät askareet ja rutiinit kuuluu myös tänne. :) Sitten kun kissaa ei enää ole, sen kyllä huomaa. Koti tuntuu tyhjemmältä ja kolkolta, arkiaskareet tuntuu oudolla tavalla vääriltä, vahva tunne kun jotain olennaista puuttuis. Sitä toimii edelleen tietyllä tavalla, varmaan aika moni esim kotiin tullessa avaa oven varovasti ettei kissa livahda pihalle tai keittiössä varoo jalkojaan ettei tallo jaloissa pyörivän kissan päälle. Niitä samoja tapoja jatkaa vaikkei kissaa enää olis eikä mitään tarvetta niin tehdä.

To a cat, "NO!" means "Not while I'm looking"
31.05.2016 13.35
000113119_r
Viestejä: 7

Kissanhankintaa kannattaa miettiä yhtä tarkkaan kuin esim. koiran hankintaa, vaikka kissa toki helpompi lemmikki onkin :)

Kissalle täytyy löytää hoitaja, jos lähtee päivää pidemmäksi johonkin, on otettava huomioon eläinlääkärikustannukset, laadukas ruoka saattaa maksaa enemmän, kuin marketin viljamössöt, tosin tämä säästää eläinlääkärikuluissa.

Koti täytyy näyttää ja olla myös kissankoti, ei enää vain sinun, eli raapimapuita parempi olla useampi, aktivointileluja työpäivien ajaksi käytettäviksi, turvallinen ulkoilumahdollisuus (valjaat, verkotettu parveke..) jne. Pitää varautua siihen, että kissalle saattaa kehittyä käytöshäiriöitä esim. stressistä (pissailu esimerkiksi).

Kissat ovat valloittavia otuksia ja antavat paljon iloa elämään, kunhan antaa niille rakkautta ja huolenpitoa! :)

31.05.2016 14.28
022652288_r
Viestejä: 3637

^ Tuo on muuten hyvä pointti että "kodin täytyy olla myös kissankoti". Kovin usein törmää tilanteeseen, jossa kissalle ei välttämättä tarjota kunnollisia raapimismahdollisuuksia (paikka, koko, tyyppi, määrä tms väärä) ja vain rangaistaan siitä kun kissa raapii sohvaa. Tai että kissalle ei ole tarjolla kunnollisia kiipeilymahdollisuuksia (edelleen se paikka, koko, määrä jne) ja sitten on kaikki mahdolliset tasot kiellettyjä pöydistä ja kaapinpäällisistä lähtien, ja kissaa rangaistaan kun se hengailee vaikka keittiön pöydällä katsellakseen ikkunasta tai seikkailee kirjahyllyn päällä.​

Usein siinä tilanteessa tilanne ei ole se, että kissa olisi jotenkin "huonokäytöksinen" tai "raapisi sohvaa vain ilkeyttään", vaan ihan siitä, etei kissalle ole tarjottu sitä sohvaa/keittiönpöytää/mitäikinä parempaa mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Myös huonekasvit saavat usein jäädä monessa kodissa varsin hyvin rauhaan, kun kissoille kasvattaa (koko ajan - kerran vuodessa ei riitä, ja tässäkin myös se viljelmän sijoittelu jne) kauraa/vehnää/ohraa/maissia/hernettä. Minun silmissäni kissan pitää antaa olla kissa, ihminen pystyy sopeuttamaan omaa sisustustaan kissalle sopivammaksi. Paljon stressittömämpää myös sekä kissalle että omistajalle, kun vaikka huonekalut on mietitty ja hankittu myös kissan tarpeita ajatellen (= esim sohvan materiaali, ei missään nimessä kannata valita sellaista materiaalia, joka kärsii pahasti kissan kynsissä).

31.05.2016 14.57
022690474_r
Viestejä: 985

Sohvan valinta on muuten jotenkin hankala homma. Sitä ei viittis liian kallista laittaa kun eläintaloudessa on aina se riski että se hajoaa syystä tai toisesta. Halpa ei välttämättä oo kestävä. Nahkainen naarmuuntuu herkästi ja miten sellasen pesee, kankainen kerää karvaa. Mulla on halpa kankainen karvankeruusohva johon menee välillä niiiiin hermo kun karvat on tosi tiukassa ja se mokoma suorastaan imee karvaa ja kaikkea... :D Parit pissat ja lukematon määrä oksennuksia siihen on päässy, sillon oon ollu tyytyväinen kun sen sohvan tyynyineen saattaa pestä kuitenkin.

To a cat, "NO!" means "Not while I'm looking"
31.05.2016 18.55
022659132_r
Viestejä: 587

Kohta kun on sohvan hankinta ajankohtaista, ja asia tuli sopivasti esille, niin kyselisin millainen sohva sitten on hyvä kissakotiin (vai onko sellasta edes olemassa opiskelijabudjetilla?! :D )  Mikä ois semmonen materiaali mihin kissa ei kovin mielellään kynsiään teroita/koko sohva ei tuhoudu jos kissa siihen koskee kynsinensä?

Mau!
31.05.2016 19.41
022438131_r
Viestejä: 1638
Helsinki

Alcantara (tai halpisvaihtoehtona joku samantyyppinen) on meillä todettu hyväksi. Ei kiinnosta raapiminen, ei lähde purkautumaan vaikka vähän joku kissan kynsi osuisikin, karvat lähtee viimeistään koskealla rätillä varsin kätevästi ja on kestänyt kissan puklujen pois jynssäämistä. Jos ei oo varaa uutena niin käytettynäkin voi löytyä ja opiskelijana usein kelpaakin joku vähemmän täydellinenkin, jonka voi vaikka heittää sitten mäkeen, kun muuttaa parempaan kämppään/on isommat tulot.

31.05.2016 20.08
022709000_r
Viestejä: 1553
Seinäjoki
Missy kirjoitti:
Salsa kirjoitti:


Toivottavasti ei tuo kaunis afgaani ole se laumanvartija...! :DDDD 

On on, etkö muka laumanvartijan murhanhimoista katsetta näe kun sullakin näkyy olevan saman tyyppisiä hulluja koiria ;D
Se raasu oikeasti on superystävällinen ja avoin ja olettaa että kaikki tykkää hänestä vähintäänkin yhtä paljon, jos jotain pitää varoa niin sen häntää korkeintaan joka vispaa niin lujasti että käy kipeää jos reiteen osuu. :-D
muoks// (Jos joku sattuu laumanvartijan täällä omistamaan niin en tietenkään missään nimessä tarkota että ne ois pahoja koiria, mutta tiiätte varmasti ne yleistykset niistä kuitenkin. )
 



:D :D :D Joo, kyllä näillä nenäkkäillä kettuilijakoirilla on kyllä just se tappava katse ja laumis touchée ;) Ja samanlainen kieroutuneen yliystävällisen pusukoneen luonne myös meidän punaisella :D Hyppii tasajalkaa kun tulee vieraita. 

Niin koirissa kuin kissoissakin; värillä ei ole väliä kunhan se on punainen :D :D Poikkeuksena siamilainen sinisellä maskilla ja itämaiset lyhytkarvat suklaana tai mustana <3 

Mr.Punakone
01.06.2016 16.19
022691691_r
Viestejä: 2155
Lahti
Meillä on ollut ihan kangassohva. Ostin torista, maksoi muutaman satasen ja materiaali in kyllä ihmeellinen, kun karvat ei siihen jää ja kestää ralleja :D
I bet you are naked under your clothes. What a bitch.
01.06.2016 16.35
022703793_r
Viestejä: 386
Oulu

Ah kun tuon oppisi. Siis ostamaan oikeanlaisen sohvan, pelottaa oikein milloin pitää nykyisestä luopua. Ostettiin oikeasti kallis sohva, eniten siinä taisi maksaa se kangas. Myyjä kehui kankaan maasta taivaisiin, se on sellaista aika karkeata, jopa juuttimaista. Pääliset on vaihdettavat, karvat lähtee imurilla tosi hyvin. Siihen on koira hiestänyt persettänsä, kissalauma (parhaimmillaan 7 kerralla) kokeillut kynsiään, kaveri kaatanut kaljansa ja itsekin välillä päästään siihen istahtamaan, joskus jopa toimii varavuoteena. Kestänyt kaksi muuttoa. Ja vieläkin kuin uusi! Olin ostovaiheessa ihan varma, että hukkaan menee, mutta ihme kyllä se on neljän vuoden jälkeenkin pitänyt muotonsa, värinsä ja kankaansa. Toki sieltä silloin tällöin joku langan pää nousee, mutta nyplään takaisin ja poltan pään :D

Yksi pieni kissa muuttaa paluun tyhjään taloon kotiinpaluuksi. P.B
01.06.2016 21.34
022700695_r
Viestejä: 96
Helsinki
Mä ostin kanssa sohva tori.fistä, makso 50 euroa. Kangassohva on ja taatusti vanha, edellisessäkin paikassa oli kissataloudessa käytössä. Käytön jälkiä ei hirmulailla ole vaikka on nähnyt varmasti vaikka ja mitä. Ei karvat tartu tai mitenkään muutenkaan ole huonokuntoinen. Tais käydä tuuri kun löytyi noin hyvä.
Pienellä tassulla voi jättää suuren jäljen sydämeen.
02.06.2016 08.29
Avatar_female
Viestejä: 9
Minkä luonteisista kissoista te tykkäätte? Äiti tietää kissoista jotakin mutta minä enemmän kaneista. Voiko omistaa vain yhden kissan vai pitääkö niitä olla monta?
02.06.2016 10.09
022684554_r
Viestejä: 798
Kemi
murri kirjoitti:
Minkä luonteisista kissoista te tykkäätte? Äiti tietää kissoista jotakin mutta minä enemmän kaneista. Voiko omistaa vain yhden kissan vai pitääkö niitä olla monta?


Periaatteessa kissoja voi olla niin paljon, kun omat voimavarat antaa myöten pitää. Meillä on kaksi hyvin eri luontoista kissaa, joista molemmista tykkään kyllä ihan älyttömästi.

Kolli on juurikin sellanen lepponen tapaus, sitä saat vanuttaa venyttää, paijata hoivata, se tulee paijaamaan takaisin, viihtyy sylissä ja jutustelee ihmisille paljon eikä arasta vieraita, on oikein seurallinen. Leikkiessä, jos vahingossa kynsin ottaa ja sanoo ai, se lopettaa saman tien. Kollille minä olen se juttu, minun syli paras syli ja minun sylissä se nukkuu yleensä pitimmät päikkärit. On kyllä niin minun kissa ku olla ja voi, toki se tuolle miehellekin huomiota antaa, mutta minulle enemmän.

Naaras onkin sitten ihan toista maata, suoraan sanottuna täysi vastakohta, ihmisten luo tullaan vain jos itse haluaa, ei viihdy sylissä, kynsii armotta kyllä. Eikä tasan anna outojen ihmisten koskea, ei välttämättä ala edes leikille jos vieras on lelun toisessa päässä. Rapsuttaa saa vain, kun se haluaa, ei silloin kun sinä itse haluat.

Koira on sen henkireikä ja josta se tykkää aivan älyttömästi ja on sen perään enemmän kuin ihmisten. Toki omalla tavallaan toi on myös seurallinen, se tulee aina sinne missä minä olen, seurailemaan mitä teen. Sängyssä maatessa, se tulee jalkopäätyyn köllöttämään, tietokoneella ollessa selkänojalle tai sitten muuten vain hengaileen samaan huoneeseen. Juttelusta tykkää tämäkin ja on oikea papupata, kun sille päälle sattuu. :D

Molemmat persoja ruualle, ei tarvi kahta kertaa käskeä syömään jotain vaan kaikki menee alas, ilman merkkejä nirsoilusta. :)

02.06.2016 10.24
022700695_r
Viestejä: 96
Helsinki
Suurimmalle osasta kissoista varmasti olisi kivempi jos kotoa löytyisi toinen kissakaveri. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy. Itse lupasin Nalan entisille omistajille, että kissa tulee meille ainoaksi kissaksi kun se ei heidän mukaansa muiden kisujen kanssa toimeen tule.

Miellyttävin luonne kissalla on samanlainen kuin meidän Nalalla. Meille ja muille tuntemilleen ihmisille se on hellyydenkipeä ja lempeä, tykkää leikkiä ja on aktiivinen ja energinen sekä on kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Nala ei ole mikään rutisteltava sylikissa, mutta vieressä tykkää kölliä, sylissäkin joskus. Miinuksena on toi alistuva ja pelokaskin luonne, mutta reipastunut tuo on kovasti viime aikoina.

Muokattu viimeksi: 02.06.16 13.38
Pienellä tassulla voi jättää suuren jäljen sydämeen.
02.06.2016 10.53
Meillä ainakin viri nauttii paljon enemmin olla yksin koirien kanssa kun toisen kissan. Oli ihan hirveää kun asuin vielä äidin luona ja äidillä oli kissa.
Aina pitää olla yksi mustavalkoinen
02.06.2016 12.31
022700695_r
Viestejä: 96
Helsinki
Löytyykö teiltä muuten lelujen joukosta kissojen suosikkia/suosikkeja? Meillä on hajotettu suurin osa leluista, jotkut jääneet hoitopaikkaan äidin luokse ja hukkuneet sinne, toiset ei taas Nalaa kiinnosta ollenkaan. Kissanminttua sisältävät lelut eivät saa tolta mitään reaktiota, korkeintaan kerran läpsäsee tassulla ja se on siinä.

Kuitenkin kaikki viuhuvat ja semmoset lelut missä on naruja ja muuta jahdattavaa on kaikista kivoimpia. Onko teillä vinkkiä jostain lelu(i)sta mikä ois kans kestävä? Meillä oli kerran semmonen mustista ja mirristä hankittu "viuhka" jossa oli höyheniä ja Nala hajotti sen päivässä. Sen jälkeen se ei ollutkaan enää yhtään kiinnostava. Ehkä tuollaisen vois kanssa askarrella itse, täytyy varmaan kattoa löytyiskö netistä helppoja ohjeita.. :)

Pienellä tassulla voi jättää suuren jäljen sydämeen.
02.06.2016 13.22
022703793_r
Viestejä: 386
Oulu

Kannattaa ottaa sellainen kissa joka ei pelkää ääniä ja hakeutuu ihmisen luo. Nämä ominaisuudet näkyy jo pentuna. Helpottaa kummasti yhteistä elämää. Mun eka kissa Venni oli ihan toista maata, jouduin tekeen paljon työtä että se kesyyntyi. Vieläkin se on todella mukautumiskyvytön ja stressaa herkästi, ihmisistä se on oppinut tykkäämään, koirakin on nykyään ihan jees.

Kissa ei periaatteessa ole laumaeläin, meillä kaikki olisivat onnellisimmillansa ainoina kissoina. Suuressa laumassa alkaa muutaman viikon jälkeen ilmeneen häiriökäyttäytymistä, mutta ei tietenkään kaikilla. Venni on meillä ainut murheenkryyni, se ei siedä muita kuin Onnia.

Jos otat useamman kissan (ainakin samaan aikaan), ne kiintyvät todennäköisesti enemmän toisiinsa kuin sinuun. Lisäksi asuinolosuhteet on aika tärkeät, jos kissoilla tulee kränää, niin ne tarvivat enemmän tilaa väistää toisiaan. Plus, että suosituksena on, että hiekkalaatikoiden määrä on kissojen määrä + 1 laatikko. Eli kolme kissaa = 4 hiekkistä jne.

Jos on tilaa ja rahaa, niin mikä estää ottamasta useampaakin kissaa, mutta itse koen toimivimmaksi 1-2 kissaa per talous. Paitsi jos omistaa ison talon maalta :) Kaikki on suhteellista.

Yksi pieni kissa muuttaa paluun tyhjään taloon kotiinpaluuksi. P.B
02.06.2016 14.44
000113119_r
Viestejä: 7
Mun kisut nukkuu yhdessä ja pesee toisiansa, pitävät myös toisilleen seuraa ja kisailevat kaiket päivät. Tosin nuo on ollut jo ihan pennuista keskenään. Kissahan yleensä tulee kanien kanssa toimeen, eikä välttämättä siis tarvitse kissakaveria! Lempileluja kaikki rapiseva, pikku pallot ja viuhkalelut jotka onkin kyllä hajalla samantien :D tuo catitsensesin pallorata on myös ehdoton! Tosin nämä pelailee sitä varsinkin öisin......: D
02.06.2016 17.44
022652288_r
Viestejä: 3637

Mulla on kolme hyvin erityyppistä kissaa. Kaikki omalla tavallaan rakkaita, kaikissa piirteitä joista tykkään. Mulla kukaan kissoista ei ole "sylikissa", tykkäävät enempi mennä ja tulla, suurin vaikutus varmasti sillä etten ole näistä koskaan sylikissoja "opettanut". "Sylikissaksi" tulemiseen kun mun kokemuksesta vaikuttaa eniten se, miten niitä pentuna siihen opetetaan/totutetaan. Kuvaavaa on se, että  viime kesänä mun luona syntyneistä pennuista, joista kaksi eleli meillä n. 14 viikkoiseksi ja kolmas 9kk ikään saakka, nämä kaksi ovat nykyään "sylikissoja" ja kolmas ei lainkaan, vaikka olivat siinä n. 14 vkon iässä todella samanlaisia.

Ensiksi Onni. Onni ei ole se kaikista tasapainoisin kissa, mutta mukava, paljon hellyyttä kaipaava aktiivinen kolli. Tämä nyt 8-v tapaus pysyi ihan mainiosti mukana meillä viimeisen vuoden aikana 9kk majailleen todella aktiivisen kissanpennun leikeissä, rakasti sitä painikaveria mikä oli tarjolla. Rakastaa tosiaan painimista toisen kissan kanssa, ja harmi vain meidän tytöistä ei sen painikaveriksi ole. Jos tähän taloon tulisikin neljäs kissa, se olisi ehdottomasti aktiivinen kolli, josta Onni saisi todennäköisyydellä painikaverin. Onni oli pentuna pentueen "omituisuus", ei arka tai muuta, mutta mietti aina hetken ennen kuin lähti esim leikkiin mukaan. Oli myös pentueen suurin, ja vaikka muut pennut väistivätkin Onnia, se ei ollut "röyhkeä". Myöhemmin havaittiin, ettei Onni "osaa puhua kissaa" juuri lainkaan, meidän Ruska opetti sen kissankielen Onnille pari vuotta takaperin ja nyt kissa voi paremmin kuin koskaan aiemmin.

Ella taas on mun kullannuppu, elämäni kissa. Aktiivinen, aina kaikessa mukana oleva ja ihan uskomattoman oppivainen ja älykäs. Pentuna se olisi varmasti tottunut hyvinkin kissakaveriin, mutta kun tarjolla ollut kissakaveri oli arvaamaton Onni, niin vuosien aikana Ella rakensi ympärilleen suojamuurin johon ei muut kissat pääse. Ihmisseura on Ellalle tärkeintä, ja sitä se kaipaakin paljon. Tykkää jutella ihmiselle ja aina kun ihminen alkaa jotain tekemään, niin kissa on tosiaan innolla mukana, osaksi myös toivomassa että tekisinkö kissan kanssa jotain tosi kivaa. Tästä kissasta löytyy temperamenttia ja luonnetta todella paljon, siksi se onkin ehdottomasti mun "lemppari" meidän kissoista. Toivon, että jonakin päivänä meidän kissalauma toimisi Ellankin puolesta vähän paremmin, ja välillä onkin parempia aikoja ja välillä huonompia, jolloin Ella eleleekin pääosin muusta kaksikosta erillään.

Ruska taas. Ruska tuli mulle 4,5 vuotiaana, aina eläneenä useamman kissan kanssa. Parhaimmillaan sillä on ollut varmaan 15 kissaa samassa tilassa kaverina, se on asunut vähintään puoli vuotta kolmessa eri maassa ja hyvin monenlaisissa paikoissa ja kissalaumoissa, eri ihmisillä. Ruska hyvin nopeasti meille saavuttuaan teki Onnista parhaan kaverinsa, ja nykyään se kaksikko onkin kuin paita ja peppu, enkä tätä kaksikkoa lähtisi missään nimessä erottamaan toisistansa. Ruska tosiaan opetti Onnille kissankielen Onnin ollessa n. 6 vuotias. Ehdottomasti kaikista tapaamistani kissoista sellainen "kissalaumakissa", tätä kissaa ei voisi missään nimessä pitää ainoana kissana, se kärsisi siitä. Ihmiset eivät olekaan tälle kissalle selvästi yhtä rakkaita kuin mitä toiset kissat, vaikka toki erittäin ihmisystävällinenkin kissa kyseessä, jota en helppo käsitellä ja joka tulee vieraidenkin silitettäväksi.

Nyt kun mulla on parhaimmillaan asunut pysyvämmin 4 kissaa, olen tullut tulokseen että vain yhtä kissaa en koskaan tule enää pitämään, niin paljon onnellisempia nämä ovat silloin kun on se kissakaveri jonka kanssa leikkiä ja jolta hakea sitä läheisyyttä aina tarpeen vaatiessa. Verrattaen yhteen kissaan, kaksi kissaa ei kuitenkaan tuo niin kamalasti lisää kuluja tai vaikeuta kissanpitoa, päin vastoin. Voin kertoa että etenkin todella aktiivisen kissan kanssa sitä saattaa aika nopeasti alkaa jo miettimään sille kaveria, johon kissa voisi sitä energiaansa purkaa...  

 

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti