Lemmikkihistoriasi (Kissat > Yleistä keskustelua kissoista)

31.01.2013 08.48
000053027_r
Viestejä: 89

Ihan mielenkkiinnosta kyselen nyt teiltä, että millanen se on se teidän lemmikkihistoria? Ja miten olette päätyneet kyseisiin valintoihin? Mietin tätä itse, koska olen aina mieltänyt itseni "koiraihmiseksi".. Mikä on hieman jännää kun miettii omaa eläinhistoriaani :D 

Itselläni on elämäni aikana ollut;

-Kani (kääpiökani, Aimo, eli kymmenen vuotta, jalka murtui, lääkäri ei suositellut sen ikäiselle enää nukutusta ja leikkausta... piikki :( )

- Kun kani oli ollut parisen vuotta, otimme kaksi koiraa seuraksi (timi ja nappula, sakemanneja, elivät 12-13v, toiseltta romahti kunto kokonaan, toiselta vuoden sisään jalat pettivät)

- Koirien aikana oli aika muuttaa omaan kotiin. Hetken olin ilman mitään lemmikkejä. Kunnes otin Kääpiöhamsterin (Rommi, eli 3 vuotta, kohtaloksi muodostui kasvain ? niskassa. Lääkäri ei ollut varma. ). Kääpiöhamsteri oli hiukan hassu valinta tuohon aikaan. Silloisen miehen kanssa kun seurusteli, oli hän jyrkästi lemmikkejä vastaan...

- Rommin jälkeen about puoli vuotta ilman lemmikkiä, kunnes kävin hakemassa nykyiset pojat luokseni ( Demo ja Poju, maatiaiskissaveljekset). Pojat olivat alunperin kotoisin isosta lapsiperheestä. Valitettavasti yksi lapsista paljatui allergiseksi. :/ 

31.01.2013 21.20
022086907_r
Viestejä: 169
Kangasala

Itselläni ei ole koskaan ollut koiria,eikä niitä ollut perheessämmekään kun olin nuori.Kotona meillä oli 3 hamsteria kun olin pieni ja kissa,joka hankittiin tädiltä,kun heidän kissansa oli saanut pentuja.Hamsterit kuolivat vanhuuteen,samoin kissa.

Mieheni perheessä on taas aina ollut eläimiä,olenkin sanonut,että olisin halunnut elää samalla lailla lapsuuteni;heillä oli hevonen,kanoja,kaneja kissoja,koiria ja vaikka mitä! :) Mieheni perheessä nyt vanhemmalla iällä on kaksi kissaa,21 ja 18-vuotiaat,sekä sakemanneja heillä on ollut aina,nyt 3-vuotias uros.

Itselläni on ollut kotoa pois muuttamisen jälkeen kissoja.Olen niitä alkuunsa pelastellut ja kun suvussa oli persialaisten kasvattaja,niin itsekin innostuin asiasta ja harrastinkin niiden kanssa,enimmillään on ollut viisi pitkäkarvaista kissaa ,mutta viimeisenkin kissan menehdyttyä en ole sen koommin,ainakaan vielä,harrastusta jatkanut.Se kun vaatii jo niin paljon enemmän aikaa ja panostusta.

Aviomieheni kanssa suunnittelimme kissojen hankkimista kauan.Kauan etsiskelin kissoja eri paikkojen kautta ja tytöt sitten löytyivätkin netistä,Tori.fi-sivuilta.Tällä hetkellä siis olemme kahden kissan onnellisia omistajia,vai kumminpäin se nyt sitten välillä tuntuu menevän,mutta suunnitelmissa on ollut,että kun joskus asumme isossa talossa,voisi perheeseen vielä kissa ja koira kuulua.Yksin en koskaan koiraa ottaisi,sillä en niitä osaa kouluttaa,mutta mieheni on taas siihen asiaan ja puoleen perehtynyt.

Tällaista siis meillä! :)

Muokattu viimeksi: 31.01.13 21.20
"Et koskaan omista kissaa,sinulle vain sallitaan etuoikeus olla kissan elämässä." (Beryl Reid 1920-1996 "A Passion for Cats")
31.01.2013 21.30
022253542_r
Viestejä: 3212
Muurame

1992 Hovawart-pentu
2001 Hovawart-pentu
2004 2x Kotikissa-pentu
2007 Hovawart-pentu
2010 Kotikissa-pentu
2012 Pk saksanpaimen-aikuinen

Meillä äiti oli pitkään sitä mieltä että on koiraihminen henkeen ja vereen. Kotimaatilalla niillä oli navettakissoja, mutta koirat olivat äitin rakkaus. Kuitenkin naapuriin syntyi sitten kissapoikue ja jostain syystä vanhemmat päättivät hankkia meille kissasiskokset sieltä. Ja kyllähän ne sulattivat meidän kaikkien sydämet. Minä olen ollut aina semmonen eläinhullu tapaus että oli se eläin sitten kani tai hevonen, kissa tai lehmä, koira tai kana niin kaikenlaisista eläimistä tykkään kovasti. Pienenäkin halusin jo kissanpemmun, mutta silloin siitä ei edes keskusteltu.

Koiria meidän perheessä on ollut aina (paitsi viime syksynä 3 viikkoa) ja kissat ovat tulleet siinä ikään kuin mukana. Ne ovat mukavia otuksia, helppohoitoisia, hauskoja ja persoonallisia otuksia. Jotka pitävät myös tontin hiirulaiskannan kurissa. Eivät vaadi paljoa mutta niistä huolehditaan siinä missä koiristakin.

Kaikenlaisia eläimiä olen halunnut ja haluaisinkin tulevaisuudessa, mutta kyllä mulla on vahva tunne että ainakin koirat tulee pysymään mukanani läpi elämän. Koirien kanssa on helppoa matkustella, kissat taas ovat enemmän sitovia otuksia. Mutta eiköhän mun elämässä tulevaisuudessakin aina tule olemaan sija kissoillekin.

Saksanpaimenkoira Kunto & kissat Ninja ja Minni
31.01.2013 21.38
022388387_r
Viestejä: 635
Seinäjoki

2005 otettiin 10-vuotias kissa sukulaiselta joka ei Iinestä voinut enää pitää, ja ajateltiin että se saa viettää meillä hyvät viimeiset vuodet, ja että ei se varmaan enää kovin pitkää aikaa elä. Mutta nyt, kahdeksan vuoden kuluttua Iines on voimissa edelleen.

2009 otettiin maatiaiskissanpentu Minni.

31.01.2013 21.49
022704944_r
Viestejä: 188
Lohja

Kissoja on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Ensimmäiset kissamme olivat

Turkkilainen van Jasmiina

Burma Joonas

Kotikissa Tiikeri,

 

Sen jälkeen pitkän kinuamisen jälkeen vuonna 1999 tuli meille ihastuttava kleinspitz-vauva Hani joka eli 9-vuotiaaksi asti (sillä oli elämänsä aikana paljon sairauksia...) Seuraava koiramme otettiin vuonna 2001 ja se oli myöskin kleinspitz Pipsa joka myöhemmin palautettiin kasvattajalleen (sillä oli jotain luonnehäiriöitä...). Kolmas koiramme oli shetlanninlammaskoira Vicky joka jäi auton alle nuorena, vasta 1½-vuotiaana :( Seuraavaksi porukkaan asteli pehkocollie Bella vuonna 2002, ja  hänelle kaveriksi tuli 2-vuotias pehkonarttu vuotta myöhemmin. Jossain välissä kissatkin vaihtuivat ja adoptoimme kokonaisen kissapesueen emoineen jolloin meillä oli 4 pentua ja niiden emo. 3 kaniakin tuli porukkaan mukaan (kääpiöluppa ja 2 leijonanharjasta). Nämä elikot olivat siis sellaisia jotka koko perhe omisti, kun vielä kotona asustin.

Nyt kun asun omillani niin ensimmäiset eläimeni olivat 2 kotikissaa jotka ovat syntyneet 2011. Australianpaimenkoira Flow tuli ilahduttamaan minua viime vuonna. 2 hamsteriakin adoptoin viime vuoden puolella.

Kaiken kaikkiaan elämässäni on siis ollut eläimiä PALJON, joista jokainen on kyllä jättänyt jonkinlaisen muiston sydämeeni.

 

Australianpaimenkoira Flow (s.25.01.2012) ja kotikissatytöt Missi ja Mimi (s.4.3.2011),
31.01.2013 22.11
022711701_r
Viestejä: 1885

1992 nelivarvaskilpikonna

1997 nelivarvaskilpikonna x2

1998 nelivarvaskilpikonna

1998 maatiaiskissa Milla

1999 maatiaiskissa Muru

2000 maatiaiskissa Miiru

2001 maatiaiskissa Minttu

2002 norjalainen metsäkissa Miina

2004 maatiaiskissa Minni

2005 kreikankilpikonna x2

2005 nelivarvaskilpikonna (oma kasvatti)

2007 maatiaiskissa Miisa

2008-2012 kotiloita montaa eri lajia

2012 jättiläistorakoita kahta eri lajia

Muuten nämä sama tyypit löytyvät yhä perheestämme, mutta toinen kreikankonnista kuoli -09. Toki kotiloita on myös ehtinyt kuolla. Kilpikonnia meille hankittiin alunperin sen takia, että veljeni epäiltiin olevan allerginen kissoille, muuten olisi varmasti tullut kissoja jo paljon aikaisemmin. Matelijat kyllä ylipäätään kiinnostavat kovasti. Kissat taasen on aina olleet koko perheen suosikkeja, meillä on lähisuvussakin kaikki kissaihmisiä. Joskus lapsena jo tuli haaveiltua, että jos mulla olisi kissa niin veisin sitä valjaissa ulos... Kaikenlaiset öttiäiset on aina kiehtoneet, mistä syystä on tullut noita kotiloita ja torakoita hommattua.

Muokattu viimeksi: 31.01.13 22.11
"I reject your reality and substitute my own." -Adam Savage
01.02.2013 17.02
022558649_r
Viestejä: 3637

(2003-2008 monia eri hoitokissoja, vakituisia sekä yksittäisiä hoitokeikkoja, vaihtelevan pituisia ajanjaksoja kerrallaan: viikonlopusta pariin kuukauteen, pidemmillä ajanjaksoilla hoidokki asui meillä, hoidokkeina niin kotikissoja kuin rotukissojakin)

2008 kotikissa Onni

2010 venäjänsininen Ella

(2011 Ellan venäjänsinispennut, ja Ellan sulhanenkin meillä viihtyi vähän reilun kuukauden)

Minä olen ollut pienestä asti kissaihminen. Olin neljävuotias, kuin se todellinen kissoihin hurahtaminen tapahtui, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa näyttelyssä mummini viemänä (hänen piti alunperin viedä minutkin veljeni tapaan koiranäyttelyyn, mutta niitä ei sattunut hänen vierailuidensa ajalle Helsinkiin, ja nyt voisin sanoa että hyvä niin ;) ). Siitä sitten kissaharrastus lähti alkuun ja kun lukemaan oppi, tuli selattua läpi useita kissakirjoja ja haaveiltua omasta kissasta. Hyvin nuorena sain jo noita hoitokissoja lomamatkojen yms ajaksi. Kun sitten vihdoin vuonna 2008 vanhempieni eron ja siihen liittyneen muuton takia tuli mahdollisuus hankkia kissa, ja mutkien kautta Onni meille päätyikin.

Onnin tullessa meidän perheessä ei ollut kissaihmisiä oikein kuin minä ja äitini, nykyään koko perhe on vannoutuneita kissaihmisiä isää myöten - taitaa olla aika tarttuvan laatuista tämä. :P

Kyllä nuo kissat tulevat kuulumaan enemmän tai vähemmän elämääni jatkossakin, koti tuntuisi niin tyhjältä ilman noita kehrääviä rakkauspakkauksia.

Muokattu viimeksi: 01.02.13 17.02
http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
01.02.2013 17.48

Syntyessäni meillä oli saksanpaimenkoirauros Rexi. Jossakin välissä oli myös suomenpystykorvamix Mira, mutta se kuoli tapaturmaisesti.
1993 suomenajokoira/berninpaimenkoira -mix Popi, samoihin aikoihin (?) myös maatiaiskissa Pipsa
1995 labradorinnoutaja Rocky
2000 maatiaiskissa Roope
2002 kleinspitz Taavi
2004 syyrialainen hamsteri Oggy
2008 lagotto romagnolo Eppu
2011 maatiaiskissa Lennu
- - - -
2012 maatiaiskissat Titi-uu ja Myy

Siskoillani on ollut kotona asuessaan noihin aikoihin myös kani, toinen hamsteri ja kaloja. Viime vuonna siis muutin kotoa ja Titi ja Myy saapuivat. Olen oppinut siis oikein kunnolla elämään eläinten keskellä, vaikka vanhemmat ei olevinaan ole mitään eläinihmisiä. Edellisen lemmikin poismentyä ei kuulemma tule enää uutta, mutta niin sitä vaan jostakin ilmaantuu laumaan uusi "riesa" :D Niin vain jokaisesta lemmikistä tulee kuitenkin rakastettu perheenjäsen. Vaikken itse tällä hetkellä koiraa omistakaan, niin aion sellaisen kuitenkin hankkia sopivan tilaisuuden tullen. Kissani ovat aivan huippuja, mutta kaipaan rämäpäistä höseltävää koiraeläintäkin tähän talouteen.

01.02.2013 17.59

Akvaario meiän porukoilla on ollut aina ja, kun mä olin ihan pieni, meillä oli kani. Mulla on semmonen mielikuva, että se kani oli vähän äksy luonteeltaan. Ei vissiin tullut pikkulasten kanssa toimeen. Se lähti mun enon luokse maalle tallikaniksi.

Sitten myöhemmin, kun olin n. 4-5-vuotias porukat hommas meille sauvasirkkoja. Samassa kaupassa (jostain syystä :D) tuli myös 3 uroshiirtä. Nää urokset tietty merkkaili kauheesti, ja faija vei ne eläinkauppaan ja vaihto kahteen narttuun. Aika erikoisia järjestelyä, kun näin jälkikäteen mietin. Siitä lähti sitten hiiribuumi, jonka aikana meillä oli yhteensä 8 narttuhiirtä. Kerrallaan aina 1-3. 

Faija lupas, että kun täytän 10-vuotta, niin saan marsun. Meiän äitin työkaverilla oli tuolloin "Matti" niminen peruaani ettimässä uutta kotia. Matti tuli sitten mulle ja Matti oli ihan mahtava marsu. Käytiin näyttelyissäkin ja se oli vahvistusta vaille muotovalio. Tästä taas sitten lähti marsubuumi ja Mattia seurasi, Nelli (risteytys), Willy (risteytys), Teddy (Peruaani), Duffy (Black Tan), Donny (risteytys), Jaajo (risteytys) ja Kirppu (risteytys). Marsuja on aina ollut 2-3 kerrallaan. Tällä hetkellä kotona on vielä vanhat herrat Donny (6vee) ja Kirppu (4vee). Nää jää tällä erää viimisiksi marsuiksi.

Mä muutin omaan kotiin 20-vuotiaana ja siitä parin vuoden päästä alettiin avokin kanssa miettiä koiran ottoa. Mietittiin vuoden verran, ja viimein roduksi varmistuin japaninpystykorva. Keväällä 2010 Luna haettiin meille. Sen jälkeen oon kyllä ollut ihan myyty koirille (ja varsinkin tälle ihanalle rodulle). Seuraavana kesänä meidän lauma kasvoi toisella koiralla, kun Panda haettiin kotiin. 

 

http://kujeketun.blogspot.fi/
01.02.2013 18.04
022710079_r
Viestejä: 1850

-lapsena syyrialainen hamsteri ja kaksi gerbiiliä

-akvaario

-perheellä toyvillakoira

-suomenlapinkoira

-talvikko

-syyrialainen hamsteri

-kanit

-kaksi kissaa

-gerbiilit

-campbellit

Tummennetut on edelleen...

 

Muokattu viimeksi: 01.02.13 18.05
01.02.2013 19.53

Meidän perheeseen kuului bichon frisé Igor ja keskikokoinen villakoira Dino jo ennen kuin synnyin, ja niiden kanssa sainkin viettää suurimman osan lapsuudestani. <3 Dino kuoli jossain vaiheessa vanhuuteen, ja Igor joutui valitettavasti myös muutaman vuoden päästä lähtemään, koska mulle puhkesi about 8-vuotiaana yhtäkkiä koira-allergia... (Vanha koira oli siis kuitenkin kyseessä, eli toivottavasti kukaan ei nyt turhaan pahoita mieltään mun vanhempien raskaan päätöksen takia. :E)

Muutama vuosi meni kokonaan ilman lemmikkiä, vaikka koko ajan sellaista (KOIRAA!!! ;_;) kovasti toivoin... Innostuin sitten jyrsijöistä, ja lopulta äiti myöntyi ottamaan pitkäkarvaisen syyrianhamsterin, Harmin. :3 ("Ne on ihan kivoja kun niillä ei oo häntää..." :D) Ehkä vuoden päästä joukkoon liittyi myös Vinski-niminen venäjänkääpiöhamsteri. No, hamsterit ei ole kovin pitkäikäisiä elukoita – ensin lähti Harmi ja sitten Vinski, ja samalla lähti mun fiilikset jyrsijöihin lemmikkeinä. :|

Hamsterien kuoltua tuli tuskastuttavan pitkä lemmikitön kausi, jonka aikana ehdin alkaa haaveilla kissasta. MIKSI kissasta, kun en niistä oikeastaan oo ikinä tykännyt? :D Tähän mulla ei oo mitään yhtä oikeeta vastausta, mutta netti on aika varmasti vaikuttanut asiaan paljon! YouTubessa kun tarpeeks kauan kattelee hauskoja kissavideoita, niin johan alkaa myös koirafani-92:n veri vetää niiden suuntaan. :D Aloin ymmärtää, ettei kissat välttämättä aina oo sellaisia tuimia mörököllejä. Tajusin myös, ettei musta edes olisi koiranomistajaksi, vaikka koirista hirveen paljon tykkäänkin. Kissan kanssa pääsee aika paljon helpommalla. Ja koska mä kuitenkin oon tällainen lemmikkiorientoitunut ihminen (= ilmankaan ei voi olla!), päätin, että kyllä mä kissan vielä joku kaunis päivä otan. Äidin luokse sitä kissaa oli kuitenkin turha toivoa – äidillä oli paljon negatiivisempia kokemuksia ja mielipiteitä kissoista kuin mulla...

Tossa viime syksynä muutin omilleni, ja aloin heti vakavasti miettiä tätä kissa-asiaa. Mulle oli todella tärkeetä saada sosiaalinen ja reipas kissa, en todellakaan halunnut mitään arkaa, tuimaa ja sellaista... no... kissamaisen itsenäistä? :D Löysin mitä etsin, ei kai siinä sen ihmeempiä, ja nyt mulla on kissa, joka on mun mielestä kaikin puolin täydellinen pieni rakkauspakkaus. :3

Eli siis. Mä koen tän asian nyt niin, että sydämeltäni mä olen enemmän koiraihminen. Aina ja ikuisesti. Kissat vaan on tullut viekkaasti jostain takavasemmalta (tyypillistä!) jakamaan sen ykkössijan, joka aiemmin kuului vain ja vankkumattomasti koirille. Oletko koira- vai kissaihminen? -kysymykseen vastaan nihkeesti "ynnngghhh mutku mä tykkään molemmista yhtä paljon ja eri asioista niissä ja yyy..." ja se on ihan totta. Mut jos mä tarkastelen itteäni ihan objektiivisesti lemmikinomistajana, niin sitten mä olen ehdottomasti kissaihminen. Mutta sitten toisaalta – mulle oli tärkeetä saada sellainen "koiramainen" kissa, eli kai se koiraihmisyys siinä mielessä sieltä jostain syvältä sisimmästä pyrkii esiin... :D

Joo huhhuh, tulipa muuten melkoista stooria! Jaksaakohan kukaan tällaista lukea, ja jos jaksaakin, niin saakohan mun höpinöistä mitään asiaa irti..? :----D

02.02.2013 17.28
022513257_r
Viestejä: 492
Vähäkyrö

198x-1994 maatiaiskissa narttu, Vompatti
1988-2000 ed. pentu uros, Kolli (Kukaan ei koskaan oikeasti nimennyt tätä kissaa jostain syystä...)
1995-2010 seropi uros, Pepe
~1998 afrikankaija, Jako
2005 kujakatti narttu, Ekino
2012 seropi uros, Java

Lähes koko ikäni olen elänyt jonkinmoisen elukan/elukoiden kanssa. Kun muutin omilleni asuin pari vuotta ilman eläimiä ja oli se hieman outoa. Pepe-vanhuksen elämää en halunnut kääntää ympäri ottamalla sitä kerrostaloon; Ekino oli hetken täällä, mutta ei sopeutunut (hyi hyi, se saa olla isän luona vapaana ulkona...) ja äänekästä Jakoa arastelin tuoda kerrostaloon, mutta hyvin on kuitenkin mennyt, kun sen sitten kuitenkin hain tänne.

Koira/koiria ainakin tulee olemaan varmasti mukana elämässä, muun mallisista elukoista ei sitten tiedä.

02.02.2013 22.31
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka

Mun syntyessä meillä oli maatiaiskatti Bämä, josta luovuttiin, koska kiusasin kuulemma sitä jatkuvasti ollessani vauvva. Tämän jälkeen syyskuussa -03 meille tuli maatiaiskissa Tikru, joka valitettavasti jäi auton alle syksyllä -07. Saman vuoden marraskuussa tuli koira,  3v 2v ikäinen norjanharmaa-narttu Tahiti. Vuonna 2008 tuli iskälle kääpiöpinserinarttu, vuonna 2011 joulukuussa tuli iskälle toinen koira, berninarttu ja veljelle joulun aikaan risteytysmarsu-uros Tiitu. Tiitu valitettavasti menehtyi yllättäen helmikuussa -12, syy tuntematon. Löytyi häkistä kuolleena, mikä lie syynä. Elokuussa 2012 elämää tuli piristämään kaunisluonteinen, nyt melkein 7v porokoiranarttu Nala ja pari kuukautta myöhemmin maatiaiskissauros Tiki. Loppuvuodesta -12 iskälle tuli kolmas koira, berninarttu. Tämänhetkisessä kokoonpanossa kaksi koiraa ja kissa tai viisi koiraa ja kissa, kummin vain.

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
02.02.2013 23.16

Yorkshirenterrieri narttu (syntymästäni vuoteen -91)
Maine coon Dino 1992-2002
Maine coon Toni 1993-2008
Kaneja: Tupsu, Silkki, Johnny ja Otto (risteytyksiä 3 + 1 hermeliini) vuosien 1999-2008 aikana
Syyrialainen hamsteri Lissu 2003-2006
Hevonen Eppu 2000-2009
Yorkshirenterrieri Muru 2000-2012
Yorkshirenterrieri 2004 vuodesta
Kotikissa Helmi 2008 vuodesta
Bullterrieri Bruno 2009 vuodesta
Bullterrieri Prada 2012 vuodesta

Huh. Olipas siinä lista. Laitoin siihen kaikki perheen elukat kuin myös omat. Ekasta yorkistamme minulla on aika hatarat mielikuvat, kun olin aika pieni sen kuoltua.. Maine coonit olivat velipuolia ja tulivat meille vuoden erolla. Hyvin ihania kissoja ja hartaasti toivon, että joskus vielä myös itselleni sellaisen saisin. Ensimmäiset omat lemmikit oli kaniveljekset, jotka sain synttärilahjaksi. Molemmat kuolivat vanhuuteen. Toiset kaksi kania annoin pois perheeseen, jossa oli lapsia kun muutin pois kotoa. Hamsteriki kerkesi muutaman vuodeb olemaan, mutta en niistä sitten innostunu enempää kun niiden elämä on niin lyhyt. Toinen yorkki tuli sijoitukseen, josta meille jäi vikasta pentuuesta pentu itsellemme. Emokoira jouduttiin lopettamaan joulukuussa sisäisen verenvuodon vuoksi. Hevosen ostimme siskon kanssa puoliksi ja se oli meillä monta ihanaa vuotta, mutta jouduimme sen valitettavasti päästämään sairauden vuoksi taivaslaitumille. Tällä hetkellä meillä on vielä vanhempien luona yorkki ja hoidossa vielä tämän pentueen toinen narttu, joka luultavammin jää myös meillä omistajan sairauden vuoksi. Kotona on myös kotikissa Helmi, joka on periaatteessa mun kissa, mutta muuttaessani ensimmäiseen asuntooni joka oli pieni yksiö, en tohtinut ottaa sitä mukaan. Hetken aikaa yksikseni asuin ja ostin sitten ensimmäisen oman koirani ja nyt myös sijoituksessa pentu. Toivottavasti ei hirveän montaa kirjoitusvirhettä ole, kun tätä puhelimella rustailin...

Muokattu viimeksi: 04.02.13 19.25
02.02.2013 23.26
022626406_r
Viestejä: 2846
Salo

2004 nelivarvaskilpikonna
2005 koira, ensimmäinen gerbiili
2006-2012 vaihteleva määrä gerbiileitä, 1-30 kerralla. 6 poikuetta kasvatettu
2007 nelivarvaskilpikonna
2009 (?) kesyhiiri, 
2010 akaattikotiloita
2012 Maatiaiskissanpentu, teinikakara koira

Näistä siis hengissä vielä kilpparit jotka asuu veljellä, ja sit mun luona kissa ja molemmat koirat

03.02.2013 17.15
000112579_r
Viestejä: 1343

Meillä on varmaan aina ollu joku lemmikki. Paitsi sillon ku synnyin meillä ei ollu lemmikkejä.

2000-2003. 2 risteytys kania

2002-> seropi

2006-> marsuja

2009-2012-Talvikko hamsteri

(2010-2012 kissa)

(2011-2012 seropi, uros)

2011-> kaks risteytys kania

Muokattu viimeksi: 03.02.13 17.17
03.02.2013 20.14
022237456_r
Viestejä: 3

2002- Espanjanvesikoira

2006-2008 Akvaario

2008-2013 Gerbiilejä, yhteensä 5

2011- Talvikoita, tähän mennes 3

2012- Kääpiöluppa

 

Koira asuu vanhemmillani, talvikot ja kääpiöluppa minulla :)

Koirat ja kanit erityisen lähellä sydäntä <3
03.02.2013 23.45

Joskus kun olin n. 2-3-vuotias, äiti ja isä ottivat suomenpystykorvan. Äitin ja isän erotessa koira jäi isälle, ja koira lopetettiin kun isä muutti norjaan...  Eikä kummallakaan vanhemmistani ollut mahdollisuutta koiraa pitää, ja kiertoon ei enää pistetty.

Äiti ja isäpuoli otti meille puolipitkäkarvaisen maatiaiskissan, en musita kauanko kissa meillä oli mutta sairastui ja täytyi lopettaa.

Vili, seropi, syntyi 2000 vuoden loppu vuodesta (marras-joulu) ja oli meillä siihen asti kunes vanhuus tuli vastaan. (2012 heniäkuussa)

Vuotta en muista, mutta ehkä n. 10 vuotta sitten meille muutti punakorvakilpikonna herra, joka on edelleen kuuluu perheeseen.

Zero koira oli minulla ja avomiehellä n. 2½ vuotta, joka jouduttiin pistämän pois yllättävästi muutuneen asumistilanteen vuoksi :/ Pari viikkoa sitten harmikseni kuulin että Zero oli nykyisessä kodissa jäänyt auton alle ja jouduttu lopettamaan...

Nikita ollu -12 heinäkuusta, Aatu -12 elokuusta, kunnes lokakuun alussa jouduimme lopettamaan ja Lotta -13 tammikuusta.

Koira tulee sitten joskus kun työt ja asumiset ovat varmempia. Kolmas kissa on tervetullut myös joidenki vuosien päästä.

 

04.02.2013 19.23
000110929_r
Viestejä: 1654

Minun aikana meillä on ollut:

- kolme koiraa
- seitsemän kissaa
- yhdeksän syrkkiä
- viisi kesyhiiritä
- viisi kania
- kolme marsua

 

Muokattu viimeksi: 04.02.13 19.24
04.02.2013 20.00
022489482_r
Viestejä: 331
Mikkeli

Meillä on ollut eläimiä ihan aina, silloin kun synnyin, niin talossa oli jo irlanninsusikoira Brancca sekä kaksi suomenajokoiraa Typy ja Jamppa. Kissan virkaa toimitti ihan tavallinen maatiaskissa Party ja Zabo oli meillä jo silloin. Sitten kun Brancasta aika jätti, niin meille hankittiin pk saksanseisoja Ringo. Ringo eli vain kuutisen vuotta, ja sitten se jouduttiin lopettamaan aggressiivisen käytöksen takia (joka sitten myöhemmin osoittautuikin perinnölliseksi viaksi). Partyn jälkeen meille tuli Eetu, myöskin ihan tavallinen maatiaskissa. Jamppa myytiin jossain vaiheessa iskän kaverille, oli jäänyt vähän semmoisena ylimääräisenä pentuna meille pyörimään. Typy lopetettiin kasvaimen takia ja sitten meille hankittiin Otto. Ensimmäinen ihan oikeasti oma lemmikki oli hollantilainen Iines, joka oli aikamoisen äksy pupuneiti ja minä olin ainut joka sai ottaa sen syliin. Iines kuoli jonkinlaisen kohtauksen takia, ei tutkittu tarkemmin, että mikä oli syynä. Ferne meille hankittiin jonkin aikaa Ringon kuoleman jälkeen, kun oli aina ollut kaksi koiraa ja talo tuntui jotenkin tyhjältä. Oliver on meidän uusin tulokas, erittäin laiskan pulskea maatiaskissa. Nyt odottelen sitten ensimmäistä omaa koiraani kotiin saapuvaksi helmikuun lopussa :)

"Koira on ainoa olento maapallolla, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään." -Josh Billings
04.02.2013 22.32
021752516_r
Viestejä: 602
Turku

Mun aikana perheessä on asustanut

- 5 koiraa

- 5 kissaa

- 6 kania

- 2 akvaariota (120l)

- 3 hiirtä

ja mulla itselläni yksin asuessa on ollut

- 1 koira

- 2 kissaa

- syrkki

Päivääkään en ole elänyt ilman koiraa tai kissaa lemmikkinä.

10.02.2013 11.49
022628880_r
Viestejä: 307
Ylitornio

4 koiraa

2 kania

My favorite girl in the world. <3
10.02.2013 12.11

8 koiraa

-Darina 20.7-25.7.2012, piti lopettaa, koska oli jäänyt vuoden ikäisenä auton alle ja etutassut säpäleinä..

- Peppi helmikuu 2012, jahtasi kissoja.. Palautui kasvattajalle

-Peppi maaliskuun alku 2012-7.2012 Eroahdistus ja sisäsiisteys ongelma.. Meni toisen koiran kaveriksi maalle :)

-Marina syyskuu 2012 Dominoiva muita koiria kohtaan, hyökkäsi Hugon kimppuun :/ Meni maalle, ainoaksi koiraksi

-Hugo 3.2012 ->

Senja 4.11.2012 ->

Sasu 28.11.2012->

Suklaa 1.2013 ->

2 sijaiskoiraa, lisää luultavasti tulossa

-Peikko 1.2013- 10.2.2013

- 10.2 ->

2 maine coonia

-Leijona 8.2011- 3.2012, äidin allergia.. Palautui kasvattajalle

-Urho 11.2011-3.2012, äidin allergia.. Palautui kasvattajalle

2 cornish rexiä

-Olga,  2007-2011,Meni kaverilleni

-Batman, en muita, koska olin aika pieni

n.20 kissaa

n.20 sijaiskissaa

-Äitini oli mukana eläinsuojan toiminnassa ja toimi sijais kotina kissolle 8.2011-3.2012, mutta hänellä puhkesi allergia

7 tuliliskoa

1 kilpikonna

-Aurinko, karkasi maalla ollessamme kesällä 2010..

kaloja, en muista montako

Muokattu viimeksi: 10.02.13 15.18
10.02.2013 13.17

^Onpa sinulla ollut paljon lemmikkejä :D

10.02.2013 14.37
022192730_r
Viestejä: 261
Varkaus
Koko elämäni olen eläinten seurassa viettänyt, löytyy jos jonkimoista tarinaa, joita en nyt kovin tarkkaan kirjoittele. eli lapsuudessani oli kaneja, koira, kissa, kanoja, kukkoja, hanhia ja muutama minipossukin :) Itse hommasin ensimmäiset "omat" eläimeni ollessani n.10v jotka oli kaksi gerbiiliä ( olin haaveillut rotista, mutta iskä ostikin sitten mulle gerbiilit ) niitä olikin sen 7 vuotta minulla ja kokonaismääräksi kertyi n. 15kipaletta. Gerbiilien rinnalle ollessani 12v tuli neljä rottaa, ja niitä tähän päivään mennessä ollut -+ 200kipaletta omina, plus poikaset. (ja voin jokaisen itsellä asuneen rotan nimen luetella ulkomuistista ja kertoa luonteesta) =D sitten tuli akaattikotiloita ja kummitussirkka jossain välissä mukaan. Oman ensimmäisen koirani Deanin hommasin 4v sitten, seuraavaksi tuli Hero, sitten Devi josta oli pakko luopua kun käviporukoiden/vieraiden päälle. seuraavaksi tuli Nuka, kun omaan kämppään muutin. Sattuman kautta minulle kulkeutui myös Sarla, joka nykyään asuu porukoilla Passin seurana. Minulle tuli nuiden jälkeen hoitoon Devin sisko Siru, jota ei edellinen omistaja sitten enää takaisin halunnutkaan, niin se lähti sit sateenkaarisillalle. koira oli kiertänyt monessa kodissa, _TODELLA_ arka, eikä minulla voimavarat koulutukseen olisi millään riittänyt ja uusi koti ei tullut edes kysymykseenkään. Bella tuli minulle kun kaveri haki sen itselleen toisesta kaupungista ja olikin lapsi agre, eikä edellinen omistaja suostunut koiraa takaisin ottamaan. Kito sitten Bellan ja Heron pentu. Ekan käärmeen tuloa en muista, olisko noin 5vuotta. olin todella käärmekammoinen, mutta eläinkaupassa kauppiaalle erehdyin Kentsun ulkonäköä ihailemaan, niin törkkäs sen syliin mulle! olin kun rautakanki ahterissa ihan paniikissa, mutta sen jälkeen aloinkin käydä sitä ruokkimassa ja käsittelemässä ja ostin loppupeleissä itselleni :) tuo viljisi tuli puolitoista vuotta sitten ja ens viikolla tulee toinen viljis. Agama tuli viimevuoden heinäkuussa, pitemmän aikaa liskoista olin ollut kiinnostunut. Kissatkin tulleet vähän sattuman kautta, kaverini täti sairastui sikainfluenssaan ja oli kuukauden kyssissä, eikä enää kissoja saanut pitää, joten Juke, Pörri ja Juju tarttui minulle matkaan. Kovu on Juken ja Pörrin poika ja Nala tuotiin minulle oven taakse yht'äkkiä muutama vuos takaperin. oli kaverit saaneet kiinni vanhasta, ränsistyneestä ladosta pienen villikissan pennun. korvapunkkinen, laiha, ihmisarka sähisiä jäi sitten minulle hoidettavaksi ja täällä on pysynyt :) sekä muutama muu "rescue" tapaus minun kautta kulkenut. AINIIN! ja onhan mulla hiiriä ollut vuosia sitten kanssa yhteensä likemmäs 40 kipaletta ja kaksi degua, sekä kaksi kania :) Tällähetkellä omalta asunnolta löytyy; 5 koiraa 3 kissaa 2 käärmettä 1 parta-agama 2 akvaariota 15 rottaa plus 17 kohta luovutusikäistä ipanaa Ja anteeksi epäselvä selostus :D
Muokattu viimeksi: 10.02.13 14.40
- Elä koirista välitä, varo emäntää! :)
12.02.2013 22.38
022478738_r
Viestejä: 76
Oulainen

Kun synnyin, niin meillä oli yksi sheltti ja se jouduttiin lopettamaan kun olin 3-vuotias, eli en muista pahemmin siitä mitään. Siskolla taas on ollu kaikenlaisia eläimiä lapsuuteni ajan ja nykyäänkin, esim. bernhardinkoira, kissoja, undulaatteja ja cottoneita, ja niitä sitten hoitelin nuorempana. Eikä nuo kaikki siis ole ollut yhtä aikaa :D

2001-2006 Vikke-sheltti
2007- Santtu-sheltti
2011- 5 gerbiiliä

16.02.2013 12.02
022122184_r
Viestejä: 101
Savonlinna

Ihan ekat lemmikit oli undulaatit "Artsi" ja "Nelly" kun olin ihan natsa ja myöhemmin otettiin Nellyn kaveriks kaksi muuta, kun Artsista jätti aika.

-Shaded Silver persialainen, "Allu" oli ensimmäinen kissa, joka tuli kun olin 6-vuotias

-Toinen kissa, siamilainen "Mona" otettiin pari vuotta myöhemmin

-Kolmas kissa, maatiainen "Muska" tuli siitä muutaman vuoden päästä

-Marsu "Pilami" otettiin kodinvaihtajana, kun olin yläasteella

 

Muutettuani pois kotoa miulla oli kaksi paria gerbiileitä ja samaan aikaan kotona vanhemmilla oli afrikkalainen kääpiösiili "Aapo" ja marsu "Arvi"

Kaikki yllämainitut on siirtynyt jo aikaa sitten vihreämmille niityille ja tällä hetkellä kun olen kolmenkympin hujakoissa meillä on

-Maatiaiskissa veljekset "Veeti" ja "Velmu", jotka täyttää kuusi vuotta

-Tanskandoggi "Huuko" täyttää tässä kuussa neljä

-Tanskandoggi "Haamu" reilu kaksi vee

-Ja uusimpana tulokkaana 6-vuotias pyhä birma-poika "Oliver"

 

16.02.2013 14.53

Ensimmäinen maatiaiskissa minulle tuli kun olin 6-vuotias. Valitettavasti "Kisu-Misu" jouduttiin lopettamaan jo ennen vuoden ikää.. Alkoi oksentelemaan jatkuvasti, lopulta jopa verta. Eläinlääkäriin mentäessä Kisu-Misu nukkui pois ennenkuin ehdimme perille..

Toisen maatiaiskissani sain n. 7-vuotiaana, "Ossin". Ossi elikin 12-vuotiaaksi ja meni vanhemmiten huonompaan kuntoon kokoajan virtsakivien aiheuttamien ongelmien takia joten päätimme päästää Ossin pois tuskista tammikuussa 2010.

Ossille taas otettiin (Ossin olessa n.3-4 vuotias) kaveriksi persialainen "Kyösti" joka tuli meille Venäjän puolelta. Kyösti eli n. 4 vuotiaaksi, mutta jouduttiin valitettavasti 2006 tai 2007 lopettamaan vakavien ja vaikeiden iho- ja allergiaongelmien takia.

Kyöstin paikalle Ossin kaveriksi taas sitten pääsi maatiaiskisu "Simo", joka eli sittemmin liki 9 vuotiaaksi, mutta jouduttiin myös syksyllä 2011 lopettamaan samoista syistä kuin Ossikin.

Simolla ehti myös olla hetken kaverina Rovaniemen löytöeläinkodista pelastettu "Jossu"-maatiaiskissaneiti joka on minulla vielä tänäänkin ja voi hyvin :)

2010 syksllä minulle tuli sitten kaksi maatiaiskisua, "Hippu" ja "Raimo" jotka ovat minulla edelleen ja voivat hyvin :)

2012 tammikuussa hankin myös itselleni koiran, "Vilin" joka elää edelleen ja voi hyvin :)

Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiraani.
16.02.2013 15.21
022231817_r
Viestejä: 304

Vanhemmillani on ollut minun aikanani 8 kotikissaa: Manu kuoli 18 vuotiaana vanhuuteen, Viiru joutui n. 8 vuoden iässä ilveksen kynsiin, Karviselle kävi ilmeisesti sama juttu 9 vuoden iässä, Jippo kuoli 4 vuotiaana kun jäi auton alle. Elossa on vielä Rolle 8v. ulkokissa ja Mörri,Molla ja Lilli 4vuotiaat kissaset samasta pentueesta, ne ovat sisäkissoja.

Poikaystäväni tavattuani hankimme ensimmäiset yhteiset lemmikkimme vuonna 2008. Luoksemme saapuivat asumaan 3 gerbiilipoikaa jotka ovat lähteneet aikaa sitten jo hallanmaille. Tähän mennessä meillä on ollut 16 gerbiiliä joista enää viisi on jäljellä. Teuvo, Taku, Tiku, Leevi, Keimo, Ossi, Lassi, Pulla, Kalle, Lolita ja Ginny ovat jo kuolleet.

Elävien kirjoissa on vielä Donna, Estrella, Hermione, Xena ja Marilyn. Suurosa gerbiileistä jotka meillä on olleet ovat olleet kodinvaihtajia taikka ns. hankalia tapauksia joiden edellisistä kodeista on sanottu, että ne eivät tule muiden gerbiilien kanssa toimeen. Kumminkin sitkeällä totutuksella meillä jokainen on löytänyt paikkansa laumassa.

Jokin aika ensimmäisien gerbiiliemme hankkimisesta löysin ilmoituksen rotta pojasta joka ei tullut muiden kanssa toimeen. Noin viikko yhteydenottoni jälkeen lähdimme hakemaan Teppo poikaa kotiin. Teppo oli todella ihana rotta, kokoajan piti olla touhuamassa jotain tai nukkumassa hupparini hupussa, se oli todellinen mammanpoika. :) Teppo lähti paremmille maille ja minulla jäi sydämeeni aukko. :(

Sekarotuinen rescuekoira Pate saapui meille vuonna 2011 10 kuukauden ikäisenä. Olen aina ollut jollain tapaa sisimmässäni koira ihminen ja lapsuudessani isovanhemmillani oli koira, sekä myöskin suurella osalla sukulaisista joiden kanssa olin tekemisissä. 15 kesäisenä minulla oli hoitokoira, omaa meille ei tullut, kun vanhempani olivat niin kovin sitä vastaan.

Paten jälkeen meille saapui vielä syyrialainen hamsteri Mörkö joka on poikaystäväni, sekä kaksi rottapoikaa Rontti ja Rottis.

Tosiaan aika kaikenkarvaista väkeä täällä on, eikä minulla ole minkäänlaisia pelkoja tai inhokkeja eläimien suhteen. :) Haaveena olisi saada vielä joskus Patelle kaveri. :)

WalaWalaBingBang “Koira on ainoa olento maailmassa, joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään.” J. Billings
09.07.2014 15.14
021758877_r
Viestejä: 923
Lahti

Kissoja on aina ollut, nyt tällä hetkellä 3, Kisu vm.2008-9?, Valkoinen vm.2012, Nelli vm.1994 (naapurin vanha:)

Koiria myös on ollut aina, nyt mun ajan 4., Jeri, vuosimallia 2013 (saapui)

2006 -> marsuja enemmän sun vähemmän vuoden 2013 syksyyn.

2011 Rumpali ja Hector, angorakanit

2012 Angorapoikue, kotiin jäi Fiona ja Hermes, ei enää. Valkoinen kissa

2013 toinen poikue, kotiin 2 urosta, ei enää. Jeri-koira

          Nasu, angorauros, puputtaa nytkin ruohoa pihalla

 

4 kania, 3 kissaa,koira, marsu, ja lehmiä

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti