Omituinen kääpiöpinseri (Koirat > Koirien koulutus)

28.10.2013 16.37
Avatar_female
Viestejä: 14

Pakko ihan nyt avautua tuosta minun ihanasta pikkukullasta.... Tai oikeammin pikkupirusta!

Minulla siis on vähän reilu 2 vuotias kääpiöpinseri uros. Pentu on pienestä asti ollut vähän sekava... siis niin, että esittää tosi kovaa ja dominoivaa, mutta ihan oikeasti sisäisesti on todella pelokas, arka ja epävarma. Pinsu on jossain kohtaa elämää, mielestäni jo kasvattajan hoivissa ottanut elämän ohjenuorakseen vanhan kunnon "hyökkäys on paras puolustus" moton.

Koiran käytöksessä ei ole mitään logiikkaa, se antaa ihan ristikkäisiä signaaleja. Esim saattaa heittäytyä selälleen minunkin eteen ja samalla murisee hampaati irvessä, ei siis mitään mielihyvä "kurinaa". Koiralla on myös hyvin voimakas vartioimisvietti, joka siis kääkille on ominaista, mutta tämä ruudinkeksijä esim haukkuu ja hyökkää kohti omia perheenjäseniä jotka tulevat yläkerrasta alakertaan. Hyökkäyksen jälkeen jäykkäilee hetken, ja menee sitten kuitenkin kiemuralla häntää heiluttaes kerjäämään silityksiä... tosin saattaa yrittää kuitenkin näykätä, vaikka itse silityksiä haluaisikin.

Kesällä leikkautin poitsun, koska käytöksessä oli selkeästi paljon ihan hormonaalista hulluutta ja kastraation tehnyt eläinlääkärikin sanoi, että kaverin kivekset olivat normaalia suuremmat, joten toiminta on ollut ilmeisen hektistä. Kastraation jälkeen tilanne ei ole juurikaan helpottunut. Ehkä ihan minimaalista rauhoittumista on tapahtunut, koira esim pystyy jonkunverran nukkumaan ilman, että tärisee ja tutisee kuin haavalehti. 

Nyt uutena asiana on kuitenkin tullut se, että koira kokee, että sillä on pissahätä koko ajan ja uni-valverytmi on aivan sekaisin. Koira pyytää joka yö useaan otteeseen ulos, ja saattaa esim 4 aikaan aamuyöstä olla ihan sitä mieltä, että on jo aamu ja aika saada ruokaa ja ruveta touhottamaan. Jos koiraa ei yöllä ulos laske, se saattaa olla pissaamatta tai sitten pissaa sisälle ison lätäkön. Sisälle pissaaminen ei siis ole mitenkään taattu, vaikka koiraa ei ulos laskisikaan.

Koira on yhä vielä myös hyökkäävä ihmisiä kohtaan. Vieraista ihmisistä ei pidä lainkaan, ja joudunkin laittamaan koiran eri tilaan esim jos tulee vieraita. Pienten lasten kanssa varsinkaan koiraa ei voi pitää samassa tilassa, sen hermot kestää noin 5 min, jonka jälkeen se alkaa hyökkäilemään ja haukkumaan. Aikuisten seurassa se pystyy olemaan ehkä hiukan kauemmin, kunhan kukaan ei vaan yritä koskettaa sitä. Koira itse saattaa mennä ihmisten luo häntä heiluen, mutta jos sitä kohti pikkuisenkin liikahtaa se ärähtää. Minä itse voin kyllä koiralle siis tehdä mitä vaan, kaikki hoitotoimet onnistuu ongelmitta.

Perheen toisen koiran kanssa ollaan myös pattitilanteessa. Välillä pinseri on sitä mieltä, että toinen koiramme, joka on pinseriä nuorempi collie, on ihan maailman paras kaveri ja toisinaan kaveri ei saisi edes hengittää, kun pinserillä menee hermot.

Rasittavaa tässä tilanteessa on se, että minulla on pitkä historia koirien koulutuksessa ja minulla on ollut todella haastaviakain koiria, mutta tämän kanssa olen ihan pihalla. En vain keksi mikä ihme tuota eläintä vaivaa. Aina kun luulen keksiväni jotain, se käyttäytyykin taas ihan omituisesti ja olen jälleen lähtötilanteessa.

Teini-ikäiset lapseni alkavat olla koiraan jo todella uupuneita ja kieltämättä vuorotyötä tekevänä minuakin välillä pelottaa, mitä minun poissaollessa siellä tapahtuu. Lasten kavereitakin kun siellä käy, kun en ole paikalla. Hölmöä tuudittautua siihenkin, että koira on niin kovin pieni, ettei ihan kauhean pahaa jälkeä olevinaan saa tehtyä. Isompaa, samoin käyttäytyvää koiraa ei pystyisi turvallisesti pitämään. Itseäni nyt tietenkin uuvuttaa myös tuo jatkuva yöllä heräily...käy melkein jo kidutuksesta.

Aikaisemmin koiralla saattoi olla hyviä päiviä, mutta nykyään sellaisia kokonaisia hyvä päiviä ei enää ole, hyvä hetkiä kylläkin melkein joka päivä on.

Monet ovat suositelleet (mm. yksi eläinlääkärikin), että koiran lopettaisin, mutta jotenkin itsellä on vielä sellainen olo, että joka ikistä kiveä en ole vielä ympäri kääntänyt... Koiran "diagnoosilista" vaan kasvaa. Nyt se selkeästi on aistiyliherkkä skitsofreenikko :D ADHD tietysti on jo rotuominaisuuksissa :D

Olisiko kenelläkään mitään hyvä ideoita/ohjeita. Kaikki otetaan ilolla vastaan!

Jos nyt joku jaksoi tänne asti tätä vuodatusta lukea :D

 

28.10.2013 17.33
022091228_r
Viestejä: 1544

Onko koiralla tarpeeksi tekemistä? Onko koiralla jotain kipuja? Onko ruokavalio kunnossa? Juoko yöllä huvikseen? Olisiko jostain koiraa rauhoittavasta valmisteesta apua?

28.10.2013 18.08
Avatar_female
Viestejä: 14

Kipuja ei ole, se on ollut kipulääke kuureilla kahteen otteeseen, eikä käytöksessä näy mitään muutosta. Hupijuomista ei ole, koska vettä ei ole kokoajan tarjolla. Tekemistä on myös nenäharjoituksista tottikseen... jotka sitä itseasiassa ei juurikaan kiinnosta. Tekee hommat  "äkkiä pois päiväjärjestyksestä", tai siis sen kuvan itsestään antaa. Temppujakin kun harjotellaan, on lähinnä hermostuneen oloinen siitä, että jotain pitää tehdä palkinnon eteen... niinkuin tekeminen olisi joku välttämätön paha. En tiedä osaanko selittää tätä niin kuin se on.

Ruokavalio pitäisi myös olla kunnossa, ainakin vatsa toimii hyvin ja turkki kiiltää.

Rauhoittavia valmisteita en ole kokeillut, koska kokeiltuna on jo Diapam, josta siitäkään ei ollut apua. Samanlainen reagointi eri asioihin/tilanteisiin jatkui, vaikka oli Diapamilla "rauhoitettu".

Ai niin ja ihan uutena juttuna on tullu jatkuva kirputtaminen. Koira kirputtaa mitä sattuu, milloin sattuu. Ihmisiä, täkkejä, sängynpäällisiä. Ei siis tee sitäkään mielihyvästä, vaan ns. ohimennessään.

Itse olen pikkuhiljaa päätymässä siihen, että koira olisi kärsinyt hapenpuutteesta synnytyksessä.

29.10.2013 06.10
000078634_r
Viestejä: 543

Onko ne virtsatiet nyt sitten oikein kunnolla tutkittu? Jotenkin tuntuisi, että jotain elimellistä vikaa olisi. Saattaa tietysti olla tuolla pääkopan alueellakin... Erikoista kyllä, jollei Diapamilla ole ollut mitään vaikutusta.

29.10.2013 09.57
Avatar_female
Viestejä: 14

Kyllä virtsatiet on tutkittu, ne on ihan kunnossa. Eikä pidättämisessä mitään ongelmaa olekaan fyysisesti, koska pidättäminen onnistuu toisinaan ihan ilman ongelmia pitkiäkin aikojan, vaikka on syönyt ja juonut ihan samoin kuin muinakin päivinä.

Diapamin vaikutuksen alla koira oli levoton, miltei yliampuvan leikkisä. Vaikka vaikutuksen ollessa huipussaan kävelykin oli aika huteraa. Samoin reagointi ääniin oli räikeämpää. Tilanne siis oli huomattavasti huonompi Diapamin kanssa kun ilman sitä. 

Alkaa kyllä olla aika tyhjä takki. Vaikka viime yö olikin hyvä, koira ei pyytänyt kertaakaan ulos, vaan nukkui rauhallisesti aamuun saakka. Tosin nyt kun olo on toiveikas, niin ensi yö on tietenkin ihan painajainen...

 

29.10.2013 10.18
022471690_r
Viestejä: 954
Kuopio
Mahtaisiko koiran oloa helpottaa rauhoittumisharjoitukset? Istut lattialla ja koira kyljelleen siihen makailemaan,rauhallisin ottein silität,et puhu mitään ja kun koira on täysin rento,vapautat. Kuulostaa,että se käy kokoajan ylikierroksilla ja ei pysty rentoutumaan. Aika huolestuttavaa,jos koira ei tutussa paikassa ole voinut rauhassa nukkua. Jossain vaiheessa kannattaa alkaa miettimään,onko se koiran elämää,jos on tuommosessa tilassa kokoajan. Ja kun voi olla vaaraksi ihmisille.
29.10.2013 11.59
Avatar_female
Viestejä: 14

Rentoutumisharjoituksiakin on kokeiltu. Jotenkin tuntuu jo itsensä toistamiselta, ettei sekään siis auta. Koira ei pidä kosketuksesta, ei rentoudu kosketettaessa. Siksi alunperin ajattelinkin, että koira olisi kipeä jostain, tai aistiyliherkkä.

Lähelle kyllä rentoutuu niin, että esim kyljen pituudelta koskettaa minun reiteen, saattaa siihen jopa hetkeksi nukahtaa, käytökseen siitä ei vaan ole mitään vaikutusta. Eikä myöskään pysty olemaan siinä asennossa/mielentilassa kauaa, koska heti jos jostain kuuluu joku ääni, säntää ylös. Monesti koiran reagointi vaikuttaa siltä, että se itsekin vasta "herää" tilanteeseen sen jälkeen kun jo ensimmäinen reaktio on tapahtunut. Esim lenkillä voi toisen koiramme kanssa häntä heiluen mennä tapaamaan vastaantulevia ihmisiä ja huomaa vasta siellä ihmisten luona, että on jossain missä ei halua olla ja sitten on haukuttava. Koira siis kun murisee myös ihmisille, joita on itse mennyt haistelemaan, jotka eivät minun ohjeistuksen mukaan yritä koskea koiraa, eivätkä liiku koiran haistellessa. Silti koiralla siis on joitakin perheen ulkopuolisia ihmisiä, joita sietää... pitämisestä kun ei välttämättä voi tuon kohdalla puhua.

Mökillä Keski-Suomessa "keskellä ei mitään" koira on huomattavasti rauhallisempi ja tasaisempi, kun siellä niitä ääniä ja tapahtumia on niin paljon vähemmän. Mutta täällä kotona rivitalossa ei milloinkaan ole sellaista tilannetta, että ne ärsykkeet voisi saada niin minimiin, että koira olisi tasapainossa.

Surettaa tässä tilanteessa vielä sekin, että koiran kasvattajalta en saa mitään apuja. Hänen mielestään minä olen valehdellut, kun kerroin että olen monenmoista kokenut koiraharrastuksen parissa ja että olen korjaillut pitovaikeuskoiria. Kasvattajan mielestä minä olen pilannut hänen virheettömän kasvattinsa ja olen laittamassa kuitenkin koiraa kiertoon. Emme ole enää edes puheväleissä, sen verran ikäväksi tämä tilanne meni. Koiran kastroinnista kasvattaja oli sitä mieltä, että pilasin hänen mahdollisuudet löytää koiralle uusi koti, koska leikkaamattomalle koiralle hän löytäisi kodin helpommin kun leikatulle... vaikka siis kokoajan sanoin, etten ole koirasta luopumassa.

Argh... Aikalisä olisi kiva!

 

29.10.2013 13.03
022689899_r
Viestejä: 3626
Riihimäki

Onko kokeiltu jättää kaikki aktivoinnit pois, miten silloin käy? Rentoutumisharjoituksia lisää, vaikka sitten ilman silittelyä. Koira syliin tai viereen ja pois pääsee kun on rauhoittunut, ei pelkästään käytökseltään vaan myös mieleltään. Pidennetään aikaa hitaasti ja aletaan vaatia pidempiä rauhoittumisia. 

Onko koiralla häkkiä tai muuta turvapaikkaa, jossa se saa olla ilman häiriötä? Koiran voisi esimerkiksi ruokkia aina häkissä, antaa sille luut yms rauhoittavat tekemiset sinne niin, että häkistä tulee varmasti mukava paikka. Häkin avulla voi myös tehdä rentoutumisharjoituksia, ylikierroksilla käyvä koira sinne ja pois pääsee vasta, kun koira on varmasti rauhoittunut.

Kaikilla on tyhmiä ajatuksia. Viisas vain kätkee ne.
29.10.2013 13.28
Avatar_female
Viestejä: 14

Koiralla on boxi, jossa saa aina olla rauhassa. Sinne monesti itse menee silloin kun iso pyörä heittää kunnolla. Monesti nukkuu myös yöt siellä boxissaan, tai ainakin osan yötä. Boxi siis nyt jo on sille se paikka, missä voi olla paossa pahaa maailmaa.

Rentoutumista harjoitellaan päivittäin, tilanteen pituudella ei sinänsä ole merkitystä, koska oli rentoutuminen sitten pitempää tai lyhyempää sen jälkeen koira on heti uudestaan sata lasissa, vaikka koira olisi ollut jo niin rentona, että on sellainen "horteinen". Tosin jos koira esim sohvalla on vieressä, niin murina on aivan järkyttävä, jos joku sattuu liikkumaan samassa huoneessa. Ja jos se on pötköttelemässä jonkun muun vieressä kun minun, se tekee valehyökkäyksiä jos vieruskaveri esim vaihtaa asentoa. Tosin nyt se "turvaväli", mitä on pitänyt itsensä ja hyökättävän kohteen välillä on lyhentynyt niin, että on kolme kertaa näykännyt. 

Aktivointia ei olla jätetty kokonaan pois, se on oikeastaan mahdotonta. Koirallahan kun on siis todella voimakas vartioimisvietti, niin ei ympäröiviä ärsykkeitä saa pois koskaan kokonaan. Aktivointiahan se tahatonkin aktivointi on. Olen kyllä ollut estämässä koiran reagointia, se saa pidettyä käskyn alla itsensä välillä suhteellisen kasassa. Siis lähinnä silloin, kun se on reagoimassa johonkin tuttuun asiaan, esim ovikellon soittoon.

Kärsivällisyys harjoituksia ollaan myös tehty ja käskyn alla odottamisessa koira on ihan haka. Sehän odottaa esim ruokakupille pääsyä makuulla vaikka maailman tappiin. Koira siis kykenee hallitsemaan hermonsa ihan mainiosti silloin kun ärsykkeitä ympäristössä on vain vähän.

29.10.2013 13.47
022689899_r
Viestejä: 3626
Riihimäki

Minkä kokoinen boxi on, uskaltaisitko jättää koiran sinne yöksi ovi suljettuna? Tai sitten hankit isomman häkin, josta teet ihan superkivan koiran oman pesän. Tiedän, että täällä monet ovat häkittämistä vastaan ja tietyissä olosuhteissa olen sitä itsekin, mutta koira voisi nukkua paremmin (ja saisit itsekin nukuttua), jos sen tila olisi rajattu niin, ettei mitään suurempaa vahdittavaa ole. 

Vaikka itselläsi onkin kokemusta, voisi myös herkät koirat tuntevasta ongelmakoirakouluttajasta olla mahdollisesti apua, sitäkin kannattaa harkita. Ainakin sieltä voisi löytyä vinkkejä, joita et välttämättä ole itse keksinyt.

Jos ratkaisua ongelmiin ei ala nopeasti löytymään, miettisin itsekin tarkkaan, onko jatkuva stressaaminen elämisen arvoista. Kuulostaa ehkä karulta, mutta itse veisin tuollaisen koiran piikille, jos ratkaisua ei löytyisi suht nopeasti.

Muokattu viimeksi: 29.10.13 13.47
Kaikilla on tyhmiä ajatuksia. Viisas vain kätkee ne.
29.10.2013 16.57
Avatar_female
Viestejä: 14

Boxi on sen kokoinen, että voi siellä nukkua yön yli. Kokonaista yötä on kuitenkin ihan mahdotonta siellä pitää, koska viimeistään aamuyöllä alkaa se hirveä ulos-kaivautuminen. Kokeiltu siis on. Koira siis kokee boxin turvapaikkana ja hakeutuu sinne monesti silloinkin kun täällä ollaan kotona, mutta koko yötä se ei siellä voi olla. En lopulta tiedä, miksi se sieltä yrittää kaivautua ulos, koska ihan aina kysymyksessä ei ole edes se pissahätä, vaikka aina takaovelle meneekin loikkimaan kun boxista ulos pääsee. Myös päivällä yksinollessaan on boxissa, koska muuten mölisee ja merkkailee, tosin ei sitäkään aina. Ota tuosta nyt selko.

Varmaan pian johonkin kouluttajaan otan yhteyttä sen verran tyhjä takki itsellä on, eikä tietenkään omaan koiraan osaa suhtautua niin "ammatillisesti" kun  vieraaseen koiraan.

Tosin aina kun olen omassa mielessäni tehnyt päätöksen, että lasken koiran pois tuosta stressistä, niin sitten onkin ihan hyviä hetkiä monta peräkkäin ja taas peräännyn päätöksestä. Hölmöähän se on koiraa tuollaisessa kunnossa pitää ja odottaa, milloin se naksahtaa niin paljon, että puree jotain ihan kunnolla. Jos olisin oma asiakkaani, niin luultavasti jo suosittelisin lopetusta... mutta minkäs teet. Oma on aina oma ja kaikkensa sitä yrittää.

 

29.10.2013 22.04
000078634_r
Viestejä: 543
Minppis kirjoitti:

Mökillä Keski-Suomessa "keskellä ei mitään" koira on huomattavasti rauhallisempi ja tasaisempi, kun siellä niitä ääniä ja tapahtumia on niin paljon vähemmän. Mutta täällä kotona rivitalossa ei milloinkaan ole sellaista tilannetta, että ne ärsykkeet voisi saada niin minimiin, että koira olisi tasapainossa.

 

 



Kuinka paljon rauhallisempi se siellä maalla sitten on? Onko niin paljon erilainen, että jos olisi aina sellainen, et kokisi ainakaan kovin suurta ongelmaa olevankaan? Tuossa voisi olla ehkä jotain toivon kipinää siitä, että juuri oikeanlaisessa ympäristössä koira voisi elää ihan normaalia elämää. Silloin se vaan taitaisi tarkoittaa sitä, että kodin vaihto olisi se paras ratkaisu.
30.10.2013 07.36

Nämä kohdat herättivät huomioni.

Koiralla on myös hyvin voimakas vartioimisvietti, joka siis kääkille on ominaista, mutta tämä ruudinkeksijä esim haukkuu ja hyökkää kohti omia perheenjäseniä jotka tulevat yläkerrasta alakertaan. 

Koira on yhä vielä myös hyökkäävä ihmisiä kohtaan. Vieraista ihmisistä ei pidä lainkaan, ja joudunkin laittamaan koiran eri tilaan esim jos tulee vieraita. Pienten lasten kanssa varsinkaan koiraa ei voi pitää samassa tilassa, sen hermot kestää noin 5 min, jonka jälkeen se alkaa hyökkäilemään ja haukkumaan.

Teini-ikäiset lapseni alkavat olla koiraan jo todella uupuneita ja kieltämättä vuorotyötä tekevänä minuakin välillä pelottaa, mitä minun poissaollessa siellä tapahtuu. Lasten kavereitakin kun siellä käy, kun en ole paikalla.

Kun koira hyökkii jo omien perheenjäsenten päälle niin tilanne ei ole mikään pieni ja harmiton vaikka koira kooltaan sitä olisikin. Minua kiinnostaa se että miten te reagoitte kun koira alkaa hyökkimään? 

 Tosin jos koira esim sohvalla on vieressä, niin murina on aivan järkyttävä, jos joku sattuu liikkumaan samassa huoneessa. Ja jos se on pötköttelemässä jonkun muun vieressä kun minun, se tekee valehyökkäyksiä jos vieruskaveri esim vaihtaa asentoa. Tosin nyt se "turvaväli", mitä on pitänyt itsensä ja hyökättävän kohteen välillä on lyhentynyt niin, että on kolme kertaa näykännyt. 

Miksi koira saa olla sohvalla? 

Varmaan pian johonkin kouluttajaan otan yhteyttä sen verran tyhjä takki itsellä on, eikä tietenkään omaan koiraan osaa suhtautua niin "ammatillisesti" kun  vieraaseen koiraan.

Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä! Toivottavasti löytyisi jonkun kouluttajan kautta teille apu! Avunpyytäminen ei ole millään tavalla noloa vaikka itsellä olisikin todella pitkä historia koirankoulutuksessa. Mikäli kouluttajasta on hyötyä niin arki saadaan rullaamaan ja monesti koira saa pitää henkensä tai ei joudu vaihtamaan kotia.

30.10.2013 14.58
Avatar_female
Viestejä: 14

Kuinka paljon rauhallisempi se siellä maalla sitten on? Onko niin paljon erilainen, että jos olisi aina sellainen, et kokisi ainakaan kovin suurta ongelmaa olevankaan? 

Koira siis siellä maalla reagoi ihan samalla tavalla ärsykkeisiin, kun täällä kaupungissakin. Sen vuoksi vaan on rauhallisempi, kun niitä ärsykkeitä on siellä niin paljon vähemmän, siis hiljaista kun huopatossutehtaalla :)

 

 

Muokattu viimeksi: 30.10.13 14.58
30.10.2013 15.35
Avatar_female
Viestejä: 14

Kun koira hyökkii jo omien perheenjäsenten päälle niin tilanne ei ole mikään pieni ja harmiton vaikka koira kooltaan sitä olisikin. Minua kiinnostaa se että miten te reagoitte kun koira alkaa hyökkimään? 

Koiran hyökkäykset perheenjäseniä kohtaan ovat tilanteissa, kun yläkerrasta tulee joku alas, tai jos koiran ollessa "rento" joku liikkuu lähistöllä. Reaktiot ovat selkeitä pelko-reaktioita, koira reagoi ennen kun miettii. Noissa tilanteissa se itse menee juoksujalkaa boxiin (joka on sille sallittu turvapaikka, josta sitä ei koskaan haeta pois) tai se pakenee sängyn alle. Sängyn alta se tulee käskettynä pois. Koko luoksetulon se antaa rauhoittavia signaaleja (kulkee hidastettuna, lipoo huuliaan, pitää korvat luimussa, katsoo muualle, paljastaa kaulaa), jolloin tietysti omat keinot on aika vähissä, alistunutta kun on "armahdettava". Jos pakoreaktiota ei tule, koira kellahtaa selälleen ja antautuu täysin. 

Miksi koira saa olla sohvalla? 

Koira saa olla sohvalla siksi, että sillä on joku muukin paikka kun boxi, missä se saa olla rauhassa meidän perheen toiselta koiralta, joka siis on 25 kg isompi kun pinseri. Poitsun käytökseen sohvalla ei ole merkitystä. Samat reaktiot tuli myös silloin kun sohvalla ei saanut olla. Käytös ei ole sidonnainen paikkaan, vaan koiraan itseensä. Siksi alunperin ajattelin koiran olevan jostain kokoajan kipeä, koska sen lähellä liikkuminen aiheuttaa koirassa näitä agressioita.

Avunpyytäminen ei ole millään tavalla noloa vaikka itsellä olisikin todella pitkä historia koirankoulutuksessa. 

Kyllähän tämä aika turhauttavaa on, kun kaikki mitä on kokeillut, menee ihan hukkaan. Tosin nyt pitää olla varovaisen toiveikas... Olen saanut kaksi yötä nukkua rauhassa :D Myös reagointi on ollut hieman laimeampaa. Nämä hiuksenhienot muutokset ovat varmaankin johtuneet siitä, että olen minimoinut kaikki koiran omat päätökset, ennakoin sen reaktioita mahdollisimman paljon käskyttämällä, eli koiran "vapaus" on hyvin rajotettua. Saa nähdä, joko vihdoin tulokset olisivat hiukan pidempikestoisia.


 

30.10.2013 22.13
018442796_r
Viestejä: 4350
Muurame

Minulla on saman kaltaisesti käyttäytyvä karkeakarvainen kettuterrieri. Tosin tämä yksilö on ennemmin kovaan kallellaan. Myös tällä oli ylikokoiset kivekset ja se kastroitiin nuorena sen näännytettyä lihaksensa pois ja muututtua luurangoksi talouden kiimasesonkina. Agressiot ovat voimakkaat ja Ekku on purrut itsensä läpi muun muassa kipsilevyseinästä. Ekku ei ole niinkään epästabiili kuten pinserisi vaan pikeminkin kykenemätön hillitsemään itseään. Se kyllä rentoutuu ja lepää hyvin. Itse olen epäillyt käytöksen syyksi stressihormoonin liikatuotantoa, mutta sitä on hyvin vaikea todentaa. Ekku on antanut verta Hannes Lohen psyykkisten sairauksien ja neuroosien tutkimusohjelmaan.

Mitä enemmän vuosia tulee, sen helpompaa on arki. Trimmata voi jo ilman kuonokoppaa ja vieraille ihmisille Ekku on aina ollut varma ja herttainen. Muille koirille, myös omillemme se on vaarallisen agressiivinen.

Pinserille voisi kokeilla lääkitystä joka auttaa itsehillinnän puutteesta kärsiviä ihmisiä. Jo se, että koira voi luottaa kykyynsä hallita hermonsa, auttaa sitä rentoutumaan ja stressihormoonin poistuminen verestä tekee siitä taas oppimiskykyisen.

31.10.2013 00.13
Avatar_female
Viestejä: 15

En tosiaan ole mikään kokenut koira ihminen... Mutta, luin juuri jonkun artikkelin jossa oli agressiivisesti/hyökkäävästi omia perheenjäseniä kohtaan käyttäytyvistä koirista juttua. Siinä mainittiin myös ärsyke yliherkkydet samaisilla yksilöillä. Koirilta oli tutkittu serotoniinin tuottoa ja todettu, että välittäjäaineita oli huomattavan vähän. Eli ko. Koirilta puuttui lähes kokonaan mielihyvä hormooni.

voisiko olla tällaisesta kyse? 

Voin yrittää kaivaa kyseistä artikkelia jostakin tuolta pinosta... En kuollaksenikaan muista mikä juttu se oli. Viime aikoina kun on joutunut sattuneesta syystä lueskelemaan niin paljon koirien käytös juttuja. Tutkimus oli kuitenkin tehty muistaakseni englannissa, jos se jollekulle muulle sanoisi jotakin?!??

voimia teidän koko perheelle! Toivottavasti joku ratkaisu tilanteeseen löytyy!

31.10.2013 09.41
Avatar_female
Viestejä: 14

Tuota aistiyliherkkyyttä olen itse ajatellut. Sitä se eniten tuntuu olevan, katselee tilannetta sitten mistä suunnasta tahansa. 

Kaksi nukuttua yötä oli tosiaan pinserin mielestä tähän saumaan ihan riittävää, koska viime yö oli taas ihan painajaismainen. Koiran mielestä koko yö oli täynnä ääniä yms joille piti murista. Suurimman osan yötä koira nukkui portaiden alla, joka on huonekaluilla saatu hyvin suojaisaksi paikaksi, mutta kun tuo meidän toinen koira kävi nukkumaan ison lipaston toiselle puolelle... Siis että pinserin "suojana" seinä, portaikko ja tämä lipasto, oli murina ihan hirveä. Näköyhteyttä koirien välillä ei siis ollut ja lipasto on varmaan 60cm syvä...

Ehkä tämän päivän jotenkin hereillä kestää...

01.11.2013 15.09
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

Ilmeisesti koirasi on aika paljon käynyt jo lääkärillä, ja vaikka mitä on tutkittu, mutta onko sillä tutkittu juurikin noita aisteja? Siis onko sillä näkö, kuulo, hajuaisti kunnossa? Oletko käynyt vain kunnan eläinlääkärillä, vai oletko käyttänyt tutkituttamassa ihan yksityisellä verikokeita myöten kaikki arvot ja muutenkin kauttaaltaan koiran? Jos et, niin se olisi varmaan ihan hyvä tehdä vielä perusteellisesti. Osittain tuo tosiaan vaikuttaa, että olisi myös jokin lääketieteellinen ongelma.. Varsinkin toi epävarmuus ja yllättävä hyökkäilevyys vaikuttaisi jotenkin aistiperäiseltä ongelmalta (esim. jos vaikka näössä/kuulossa on ongelmaa).

Millaisissa oloissa koira on sitten kasvatettu kasvattajalla? Onko tietoa, että onko emällä samanlaista käytöstä, tai onko se ollut stressissä odottaessa tai huolehtiessaan pennuista? Onko sinun koirasi ollut mahdollisesti pienin pentueesta tms? Varmasti siis osittain kyse on pelosta ja arkuudesta, ja voi olla perinnöllistäkin, mutta sen lisäksi vaikuttaisi olevan vielä jotain muuta mikä aiheuttaa koiran käytöksen.

Stressiä varmasti on myös, ja ympäristö pitäisi tosiaan rauhoittaa koiralle ja luoda selkeät rutiinit että koira tietää mitä tapahtuu aina seuraavaksi, varsinkin kun pelokas koira, joka kokee, että sen on puolustettava itseään herkästi. Ja noi hyökkäykset pitäisi saada minimoitua, eli ennakoida paljon.

Sulla on kyllä vähän huono tuuri käynyt, että olet saanut hermoiltansa herkän koiran, jolla on sitten useampia ongelmia samaan aikaan. Jossain vaiheessa ehkä kannattaa tosiaan miettiä, että onko tuo koiran elämän arvoista elämää. Tuo pissailukin viittaa myös siihen stressiin. Pissaaminenhan vähän yleensä lievittää stressiä (varsinkin kissoilla, mutta myös koirilla)

Sitten ihan vastaehdollistamisesta ja siedättämisestä.

Oletteko tehneet vieraiden ihmisten (niiden siis joita kohti koira hyökkäilee), ihan vaan perushuomioimattomuuden ja eleettömyyden lisäksi sitä, että se saa vierailta jotain makupaloja? Vaikka hitaasti heitettynä/laitettuna lattialle? Ja ihan ehdollistamalla tilanteita, joissa koira tuppaa pelkäävän, mukaviksi tilanteiksi esim. ruoan avulla? Kun on rauhallinen, niin saisi makupaloja, varsinkin kun syöminen rauhoittaa, niin se voi auttaa tilannetta. Ehkä se "aktivointi" voisi olla juurikin nämä koulutustilanteet vieraiden kanssa. Siten että koira ei saa karkoitettua pelkäämäänsä, mutta kuitenkaan kukaan ei lähesty jos koira yrittää kertoa että on liian vähän tilaa. Koiran eleitä ja varoituksiahan kannattaa silleen ottaa huomioon, jotta se oppisi että pelkällä pään kääntämisellä tai perääntymällä se saisi tilaa ja etäisyyttä kun pelottaa, jolloin kynnys purra tulisi suuremmaksi. 

Yritin lukeakin tuosta ylempää, mutta asutteko siis kerrostalossa kaupungissa? Tietty kaupungissa asuminen tuo aina enemmän stressiä jo valmiiksi herkälle koiralle. 

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen, ja ainakin se että asialle pitää tehdä jotain, ja tosiaan pitää tarkkaan miettiä miten etenet koiran kanssa.

Muokattu viimeksi: 01.11.13 15.10
- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
02.11.2013 17.01

Kääpiöpinsereille heikko hermorakenne, joka tuottaa ongelmia jokapäiväisessä elämässä, on varsin yleistä. Valitettavasti.

03.11.2013 02.51
022655564_r
Viestejä: 432
Vantaa
Pyry kirjoitti:

Ilmeisesti koirasi on aika paljon käynyt jo lääkärillä, ja vaikka mitä on tutkittu, mutta onko sillä tutkittu juurikin noita aisteja? Siis onko sillä näkö, kuulo, hajuaisti kunnossa? Oletko käynyt vain kunnan eläinlääkärillä, vai oletko käyttänyt tutkituttamassa ihan yksityisellä verikokeita myöten kaikki arvot ja muutenkin kauttaaltaan koiran? Jos et, niin se olisi varmaan ihan hyvä tehdä vielä perusteellisesti. Osittain tuo tosiaan vaikuttaa, että olisi myös jokin lääketieteellinen ongelma.. Varsinkin toi epävarmuus ja yllättävä hyökkäilevyys vaikuttaisi jotenkin aistiperäiseltä ongelmalta (esim. jos vaikka näössä/kuulossa on ongelmaa).

Tuli ihan sama asia mieleen. Jos koiran näkö/hajuaisti on vaikka pahasti huonontunut eikä tunnista perheenjäseniään heti. Tai kuulo on jotenkin yliherkkä kun jokaiseen ääneen reagoi/jos koiralla on huono näkö niin tottunut reagoimaan jokaiseen ääneen.

 

04.11.2013 08.18
Avatar_female
Viestejä: 14

Ihanan paljon vastauksia. Kiitos!!

Koira on kyllä käynyt ihan yksityisellä lääkärillä, ihan kaikkiin tutkimuksiin en ole voinut koiraa laittaa, kun tuo taloudellinen puoli jo tulee vastaan.

Silmät on koiralta tutkittu, että näössä ainakaan ei ole mitään vikaa. Kuulo toimii... ehkä turhan hyvin. Tuo näkö asia minua kyllä mietityttää. Olen monesti sanonut, että jos en tietäisi sen silmien olevan terveet, niin luulisin sen olevan puolisokea.

Haju sillä myös toimii, mutta jotain häikkää viestin perillemenossa voi olla, koska esim makupaloja etsiessä se vaan ei hoksaa, missä se makupala on vaikka haistelee ihan vieressä, ja ihan selvästi siis haistaa, että herkku jossain ihan lähellä on.

Koiran emästä tiedän vain sen verran, että siellä kylässä käydessä haukkui aivan hermot riekaleiksi, hyppi päälle ja näykki hyppiessään sormia. Hermostunut emä minun silmään... ikääkin oli vain 1,5 vuotta. Enempää pennun historiastahan en enää saa tietää, kun ne puhevälit kasvattajaan on menneet. Varmasti emä ei kuitenkaan ihan parasta mallia ole antanut.

Tuo ympäristön stressittömyys ja selkeät rutiinit on myös hieman haasteellista. Teen itse vuorotyötä, joten elämä kulkee miten sattuu. Niin ja asumme siis rivitalossa. Naapurustossa on todella paljon koiria ja lapsia, joten ääntä ja elämää mahtuu ihan hirveästi.

Uuteen kotiin sijoittamista en kuitenkaan voi noin epävarman koiran kanssa miettiä. En koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos se uudessa kodissa sitten purisikin kunnolla. Kyllä jos tuo koira meiltä lähtee niin se lähtee sitten pilven päälle.... ellei joku ihan juuri välttämättä tuota yksilöä haluaisi eniten maailmassa.... jota ei kyllä ole vastaan tullut, ainakaan sen jälkeen kun on koiran tavannut.

Nyt meillä on viime viikon puolelta lähtien ollut kokeilussa Serene UM valmiste... vaikutusta ei juurikaan ole näkyvissä. Koira on ollut ehkä himpun verran leikkisämpi ja rauhallisempikin, jos käyttää vähän mielikuvitusta... On ehkä pari kertaa jättänyt murisematta sellaisessa tilanteessa jossa aikaisemmin on aina murissut.

Jälleen siis varovainen toivo on herännyt.

 

05.11.2013 18.55
018442796_r
Viestejä: 4350
Muurame

Toivotaan että lääkitys auttaisi! Mutta muista että ennenkuin mitään voidaan sanoa, pitää lääkityksen olla ollut useamman viikon, ehkä kuukausia. Ja jollei yksi lääke toimi, on muitakin.

Jos saat koiran ympärille sykemittarin, niin laita ja testaa, miten se reagoi mihinkin ja millä volyymillä. Käyriä piirtelemällä näkee selvästi ne hetken, jolloin koira kuormittuu eniten ja miten se palautuu. Erittäin iso apu.

06.11.2013 11.30
000078634_r
Viestejä: 543
Ekku kirjoitti:

 Ekku on antanut verta Hannes Lohen psyykkisten sairauksien ja neuroosien tutkimusohjelmaan.

 



Vieläkö tuo Lohen ryhmä muuten kerää noita verinäytteitä? Kävin sivuilla, eikä siellä kyllä sanottu, että olisivat lopettaneet, mutta en ole toisaalta vähään aikaan kuullut, että kaipaisivat vielä niitä näytteitä.
06.11.2013 12.38
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

Sen lääkityksen yhteydessä pitäisi vaan myös muokata sitä ympäristöä ja treenata koiran kanssa muiden sietämistä, todennäköisesti pelkkä lääkitys ei auta.

- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
06.11.2013 14.46
Avatar_female
Viestejä: 14

Niinpä niin... siedättäminen kunniaan. Tosin mitenkäs siedätät, kun koira ei kestä yhtään mitään. Kävi sisko lasten kanssa kylässä, jo pelkkä lasten äänten kuuleminen ajoi koiran ihan tuhansiin svääreihin. Muristen ja räyhäten juoksi boxiinsa... Samana iltana lenkillä tarttui kiinni kanssa ulkoilijan takkiin. Upeeta.

Yöt olleet myös kovin repaleisia. Eilen aamulla olin itse jo henkisesti ihan riekaleina.

Tänä aamuna makasi napa kohti kattoa sohvalla rapsutettavana... ja kesken kaiken yllättäen alkoi murisemaan. Rapsuttajana se ainut mies kenestä koira pitää. Että sillälailla.

06.11.2013 16.19
018442796_r
Viestejä: 4350
Muurame

Ei sairasta koiraa siedätetä. Vasta kun koira on siinä tilassa ettei se kuormitu vaarallisesti, voidaan miettiä siedättämistä. Juuri tuosta syystä sekä psyykelääkitys että korjaava terapia tulee tehdä vain koiran mielenterveysongelmiin OIKEASTI perehtyneen eläinlääkärin valvonnassa.

Lohen tutkimusryhmä kerää yhä verta ja tarve on akuutti. Eteenkin eri tavoin sairaille koirille. Koirageenit-sinuilla on lisäksi tutkimuskyselyitä, joita voi omista koiristaan täyttää.

08.11.2013 02.03
022676992_r
Viestejä: 371
Jyväskylä

Minulle tuli mieleen osteopatia, voisiko siitä olla apua? http://www.elainosteopatia.fi/index.php/fi/koirat/kipukoira

"Kipu voi muuttaa myös koiran käytöstä. Käytösmuutosten taustalla on usein kipustressin laukaisema ylitila koiran hermostossa. Tämä voi näkyä levottomuutena, ärtyisyytenä ja jopa aggressiivisuutena. Rauhallisesta koirasta voi tulla hyperaktiivinen tai ennen touhukas koira muuttuu vetäytyväksi. Jotkut koirat voivat tulla yliherkiksi ulkoisille ärsykkeille."

Jos ei taidolla...niin tuurilla!
08.11.2013 15.00
018442796_r
Viestejä: 4350
Muurame

Ei niinkään osteopatiasta, mutta kraniosakraaliosteopatia auttaa varmasti. Sääli vain että päteviä kranioterapeutteja ei istu ihan joka oksalla. Pääkaupunkiseudulla Kaiperla on kohtuullisen pätevä.

08.11.2013 15.11
022676992_r
Viestejä: 371
Jyväskylä
Ekku kirjoitti:

Ei niinkään osteopatiasta, mutta kraniosakraaliosteopatia auttaa varmasti. Sääli vain että päteviä kranioterapeutteja ei istu ihan joka oksalla. Pääkaupunkiseudulla Kaiperla on kohtuullisen pätevä.



Tulipa nyt sitten ihan omakohtaisia kokemuksia kranio-sakraaliterapiasta, kun Hekalla sellainen kävi juuri. Olen jopa enemmän vaikuttunut tästä kuin osteopatiasta :)
Jos ei taidolla...niin tuurilla!

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti