"lasten leluksi" ? - Sivu 2 (Yleinen keskustelu > Lemmikkiä hankkimassa)

05.12.2013 17.59
022702346_r
Viestejä: 3704
Säkylä

Mä tein 14 vuotiaana kasvattajan kanssa meidän kahden välisen sopimuksen. Vanhemmat oli mukana vain allekirjoitushetkellä, sillä perjaatteella että kasvattaja varmistuu että lemmikki on varmasti tervetullut taloon. Muuten kävin katsomassa pentuja, juttelin kasvattajan kanssa sekä sähköpostitse että puhelimitse muustakin kuin vain pentuasioista (esim. mun tulevaisuudensuunnitelmat) ja meillä mun mielestä synkkasi tosi hyvin. En nää kasvattajaa silti mitenkään epävastuullisena, ikä ei tee hyvää omistajaa.

Ja tiesihän kasvattaja toki senkin että meillä oli vanhempien nimissä useampi koira jo ennestään.

Tirppu, täällä on koira hoidettu täysin omilla rahoilla alusta asti, koira on raakaruokinnalla n. 70 euroa kuukaudessa, röntgenkuvatkin maksoin itse ja rahaa on aina yllättäviin menoihin  vaikka joutuisi lainaamaan. Harmi että sinulla on huonoja kokemuksia.

Riippuvuutta helmikuusta 2008. Lisää meistä: nahkalassie.blogspot.fi
05.12.2013 20.25
000104479_r
Viestejä: 3357

On hienoa jos nuorella on varaa maksaa ihan kaikki koiraan liittyvät kulut itse, mutta minä en tiedä ketään joka olisi sellaiseen pystynyt. Koska nuoret eivät voi käydä töissä (pois lukien kesätyöt), niin mistä sitä rahaa siinä vaiheessa saa? Opintotuki kenties tai vanhemmilta kuukausirahaa tms mutta ei mulla siltikään olis aikoinaan muistaakseni 13 tai 14 vanhana olisi ollut rahaa kustantaa koiraa kokonaan yksin. Enkä koe sitä nuoren velvollisuutena, että hänen pitäisi kustantaa koiraan liittyvät kaikki kulut. Eri asia on jos haluaa jotain harrastaa koiran kanssa, niin siitä ainakin osa on minusta ihan kohtuullista että nuori itse kustantaa.

Ihan mielenkiinnosta Taika, mistä sait rahaa 14v ja kuinka paljon noin suunnilleen? Tai paljonko sulla meni koiraan yhteensä kuukaudessa rahaa ja paljonko jäi käteen?

06.12.2013 01.11
022702346_r
Viestejä: 3704
Säkylä

Olen luopunut todella monista asioista tarkemmin ajatellen. Kaikki pitkäaikaiset säästöt meni silloin kun Taika oli pentu samantien. Rippirahat meni kaikki koiraan, monia satoja euroja. Ja silloinhan tuo söi vielä nappulaa kun oli pentu/nuori ja siihen meni pari kymppiä kuussa, tein töitä tutuilla (esimerkiksi siivosin) ja säästin viikkorahat.

Nykyään teen iltatöitä lukion ohella ja kesätöitä tietty. Muut ostaa meikkejä ja vaatteita, minä ilmoitan koiran tokokokeeseen :D Ja onnekseni jää vähän käyttörahaa muuallekkin.

Vanhemmat tottakai maksaa esimerkiksi suuret eläinlääkärikulut jos vaikka sattuisi onnettomuus ja itsellä ei olisi varaa (ja itsestäänselvyytenä velaksi siis).

Tämä oli täysin oma päätökseni, vanhempien kanssa tehtiin alusta asti selväksi että vastuun ottaminen koirasta tarkoittaa myös rahallista vastuuta. 

Muoks/ asioista luopumiseen esimerkki, siinä missä muiden isit ostaa kortit ja mautot pikkuprinsessoilleen, luovuin koko ideasta ja kysyin isältä että olisiko parin sadan rahoitus säästöihini mahdollista. Nyt poljen töihin, mutta toisaalta, kasvaahan siinä kunto :)

Muokattu viimeksi: 06.12.13 01.16
Riippuvuutta helmikuusta 2008. Lisää meistä: nahkalassie.blogspot.fi
06.12.2013 04.07
Taika kirjoitti:

Olen luopunut todella monista asioista tarkemmin ajatellen. Kaikki pitkäaikaiset säästöt meni silloin kun Taika oli pentu samantien. Rippirahat meni kaikki koiraan, monia satoja euroja. Ja silloinhan tuo söi vielä nappulaa kun oli pentu/nuori ja siihen meni pari kymppiä kuussa, tein töitä tutuilla (esimerkiksi siivosin) ja säästin viikkorahat.

Nykyään teen iltatöitä lukion ohella ja kesätöitä tietty. Muut ostaa meikkejä ja vaatteita, minä ilmoitan koiran tokokokeeseen :D Ja onnekseni jää vähän käyttörahaa muuallekkin.

Vanhemmat tottakai maksaa esimerkiksi suuret eläinlääkärikulut jos vaikka sattuisi onnettomuus ja itsellä ei olisi varaa (ja itsestäänselvyytenä velaksi siis).

Tämä oli täysin oma päätökseni, vanhempien kanssa tehtiin alusta asti selväksi että vastuun ottaminen koirasta tarkoittaa myös rahallista vastuuta. 

Muoks/ asioista luopumiseen esimerkki, siinä missä muiden isit ostaa kortit ja mautot pikkuprinsessoilleen, luovuin koko ideasta ja kysyin isältä että olisiko parin sadan rahoitus säästöihini mahdollista. Nyt poljen töihin, mutta toisaalta, kasvaahan siinä kunto :)



Wau nostan hattua!:)
06.12.2013 15.17
022414662_r
Viestejä: 800
Keuruu

Ihan täysin aiheen ohi pakko ihailla, miten jotkut on NOIN tosissaan valmiita panostamaan aikansa ja rahansa jo nuorena eläimiin. Mulla ei nuorena vielä ollu samaa mahdollisuuttakaan (en saanut viikkorahaa  mistä olisi säästänytkään), mutta nyt vanhempana kyllä vähäisistäkin rahoista olen panostanut ensin eläimiin ja katsonut jääkö itselle mitään omiin menoihin. Jossain vaiheessa ei todellakaan jäänyt huvitteluun yhtään rahaa, joten kun tulot säännöllistyi töiden myötä, niin on ollut aika mahtavaa kun saa elukoille kerralla isot määrät ostettua ruokaa ja silti jää vielä hyvin rahaa syödä kunnolla, maksaa laskut ja tehdä pieniä hankintoja.

Koira joka toimii kuin ajatus. Ei aina toimi.
06.12.2013 15.22
022702346_r
Viestejä: 3704
Säkylä

No, koirat on muodostuneet mun elämäntavakseni. Mitäpä sitä ei noiden takia tekisi :) Joskus on tiukkaa, mutta nyt tosiaan rahaa jää huvitteluihin kiitos pitkäksi aikaa sovittujen iltatöiden. 

Riippuvuutta helmikuusta 2008. Lisää meistä: nahkalassie.blogspot.fi
16.12.2013 16.00
000084509_r
Viestejä: 517

Hmh. *Itsekin olen pari kertaa vetänyt netissä pultit siitä, että miksi ottaa lemmikki, jos siitä ei osaa huolehtia. Jos joskus alan kasvattaa ja myydä jonkin elänlajin edustajia alan pitämään testin ostajille, johon kuuluu perus hoitoon liittyvät kysymykset, joihin on tiedettävä vastaukset, jos osaa yksinkertaisen perushoidon osa-alueet edes jollain lailla. Ja sitten myös käsittelyosuus testin osaksi. Ostaja siis näyttää konkreettisesti miten asia hänen mielestään/tietojensa mukaan pitäisi tehdä.. Vaikkapa se, että miten eläin nostetaan turvallisesti,  muutaman tyypillisen eleen tunnistaminen, valjaiden/kaulapannan tms. pukeminen, esimerkillinen käytös lemmikin läsnäollessa ja ehkä jokin muu.. Tuota voisi  oikeasti harkita. Sillä tavalla voisi tosiaan kartoittaa ostajan tietoja ja perehtymistä ja harkita sen mukaan, onko ostaja kykenevä hoitamaan lemmikkiään. Ja esim. koiran kohdalla nuo riittävän kotihoidon perusteisiin liittyvät kysymykset voisivat olla vaikka jotain tämäntapaista;

1. Kuinka usein ja millaisella ruoalla koira tavallisesti ruokitaan?

2. Millainen peruskoulutus koiralla kuuluisi olla pohjalla kaiken varalle?

3. Miten osoitan koiralle, että olen sen yläpuolella tai mitä eleitä ja sanoja käytän käskyissä?

4. Nimeä muutamia asioita, mitkä ovat koiralle välttämättömiä?

16.12.2013 16.27
000094549_r
Viestejä: 1247

Jonkinlainen koe/testi olisi kyllä paikallaan, etenkin isompien ja pitkäikäisten eläinten kohdalla. Mutta kysymyksesi ovat liian ympäripyöreitä, en ehkä itsekään osaisi vastata noihin rakentavasti. Itse haastattelen ostajia aika monipuolisesti, ja jos ostaja ei osaa vastata kysymyksiin niin pyydän lukemaan tiedon järkeväksi katsomastani lähteestä. Jos siis kiinnostusta löytyy. Yhden ostajan käännytin jo pois, kun tuntui ettei kiinnostusta ja aikaa riittänyt edes ruokamerkin valitsemiseen etukäteen (ruokahan pitää tunnetusti hankkia ennen eläimen tuloa..) :/

16.12.2013 19.17
000104479_r
Viestejä: 3357

Kristiania komppailen. Juurikin esim tuo ruokintakohta, eihän siihen ole yhtä ja oikeaa vastausta. Joku ruokkii aikuistakin koiraa 3 krt päivässä, kun joku taas antaa vain kerran päivässä.

16.12.2013 19.22
000094549_r
Viestejä: 1247

Niimpä. Ruokinnan suhteen on monenmonta mahdollista vaihtoehtoa, mutta jotenkin on kuitenkin otettava selvää ettei sesselle ruveta syöttämään halvinta markettimössöä. Mielipideasioita osittain nekin, mutta minusta niistäkin voi kiistellä :D Olen aina kiistellyt, ja tulen jatkossakin kyseenalaistamaan muiden mielipiteet. Joskus saa jopa selville ettei toisella ole pätevää mielipidettä lainkaan! Joku saattaa huudella mielipidettään varsin äänekkäästi, mutta ei loppupeleissä osaa puolustaa sitä tai kertoa perusteita. Nämä ihmiset ovat joko usein kovakalloisia kuin mitkä, tai parhaita tiedon pesusieniä. Eli ei kun kertomaan faktaa - usein tämän tyyppiset ihmiset ottavat opikseen helposti :]

16.12.2013 21.16
000084509_r
Viestejä: 517

No joo, onhan noi mun kysymykset ympäripyöreitä, mutta niillä (kuten tolla ruokintajutulla) hain sitä, että ostajan ei tarvitse vastata täydellisesti, vaan siten, että mikä on hänen käsityksensä.Eihän siinä olekaan yhtä ainoaa oikeaa vastaustapaa, mutta siitä saa jo aika hyvin selville, miten ostaja on asioita mielessään miettinyt. Jos tiedot ovat ok, estettä eläimen hankinnalle ei ole.

01.04.2014 17.31
022446022_r
Viestejä: 640
Sonjaviivi kirjoitti:

Hei,

Olen 40-v äiti, itselläni on pari vastuuntuntoista nuorta tytärtä. Moni ilmoittaa, ettei myy / anna lemmikkiä " alaikäisen / lapsen leluksi" tms. Ikävä kyllä, nuo nuoret tytöt usein kiintyvät lemmikkin ja hoitavat häntä HUOMATTAVASTI paremmin ja omistautuvammin kuin monikaan aikuinen. Heille lemmikki on koko elämän keskipiste, "henkilö" jolle jakaa ilot ja surut.

Onko aikuiselle ? 

Nuorilla ei ole baarissa juoksemisia, poikakavereita, työmurheita. Vain lyhyt koulupäivä, ja äkkiä kotiin rakkaan lemmikin luo.

Pakko tähän alkukysymykseen palata ja todeta, että minusta se ei ole niinkään iästä kiinni onko kykeneväinen, vaan kypsyydestä, persoonallisuudesta ja kiinnostuksesta! ;)

 

02.04.2014 08.02
000084509_r
Viestejä: 517

Sonjaviivin teksti on niin totta. Olen itse täällä petsiessä nuorimmasta päästä. Tiedän tuon olevan totta omasta kokemuksesta. Oman kokemukseni mukaan se nuoren elämä pyörii sen hoidettavan lemmikin ympärillä lähes kokonaan ja vanhempien avustuksella sitä hoidetaan niin hyvin kuin vain pystytään. Lemikki on todella tärkeä, jos sellainen tuossa iässä on. Siitä ollaan kiinnostuneita, sen elekieltä havainnoidaan ja vertaillaan ja tietoa kahmitaan lisää. Mm. minä luin seitsemänvuotiaasta asti kirjastokortin saatuani kirjaston kaikki koirakirjat (eihän niistä kyllä oikeasti paljon oppinut...Mutta kiinnostusta osoitin todella hartaasti) ja käytin kaikki mahdolliset koirakontaktit hyväksi oppimis ja havainnoimismielessä. Sama juttu kanien kanssa vähän myöhemmin. Niin ja koiran sain vasta piitkän vakuuttelun yms. jälkeen.

02.04.2014 15.10

Siinä on kuitekin se juttu, että vaikka monet ovat todella vastuuntuntoisia ja kiinnostuneista lemmikeistään nuorena, niin vähintään yhtä monella se kiinnostus jossain vaiheessa lopahtaa. Tai ainakin kun kaikki muu alkaa kiehtomaan, niin lemmikille jäävä aika vähenee. En tarkoita, että näin käy kaikille, mutta itsekin tiedän hyvin monta tällaista tapausta ja se tulisi minusta ottaa huomioon, etenkin pitkäikäsempää (vaikka kania, kissaa, koiraa) elukkaa hankkiessa. Ja jos vanhemmat eivät sitä huomioon ota/ eivät ole valmiita ottamaan sitä lopullista vastuuta lemmikistä, niin musta on vain oikein, että kasvattaja/myyjä sen vastuun ottaa eikä myy eläintä. 

Ja sanoisin, ettei lapsilla ole noita asioita mitä Sonjaviivi luetteli, ainakin täälläpäin suurimmalla osalla nuorista nimenomaan on ne poika/tyttökaverit, kaverit yleensä, osalla harrastukset, osalla jopa työt, jne. Ei niistä suurinosa elukoitaan kaiken sen edelle pistä. 

Muokattu viimeksi: 02.04.14 15.10
"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
02.04.2014 15.46
000084509_r
Viestejä: 517

Noh, kaikilla on mielipiteensä. Täältä ruudun takaa kuitenkin löytyy vastuuntuntoinen yksilö, jota eivät poikakaverit kiinnosta. Kaverit on juu, mutta koulussa näkeminen riitää ja mm. minulla ei ole harrastuksia kodin ulkopuolella ja kotiharrastukset liittyvät melkein kaikki eläimiin. Mutta tiedän ja ymmärrän, että kaikki eivät tosiaankaan ole vastuuntuntoisia tai huomioi lemmikin mahdollista pitkää elinikää.

02.04.2014 16.45
000039615_r
Viestejä: 7022

Siinäkin on se kuka luokittelee vastuuntunnon mitenkin. Joidenkin mielestä sen koiran kanssa pitäisi olla naimisissa, mutta sitten toiset ymmärtävät tämän että on muutakin elämää.

02.04.2014 18.22

Mulle vastuuntunto ei tarkoita, että tarvitsee elämänsä koiralleen omistaa, mutta sen tarpeet on kyllä täytettävä. On käytettävä koira lenkillä/aktivoitava se ja muutenkin ylipäätään hoidettava se ennenkuin lähtee sinne kylille/poika/tyttökaverin luo. Kuulostaa varsin helpolta, mutta täällä ainakin monet nuoret istuu kirjaimellisesti koko päivän jossain kauppakeskuksissa ja kaupungilla kavereiden kanssa, ja sitten jos lisätään siihen vielä koulu + mahdolliset harrastukset, niin aika vähälle se lemmikille riittävä aika jää. 

Mutta on onneksi tosiaan myös toisenlaisia nuoria (/ihmisiä ylipäätään), jotka hoitavat nuo kuntoon muun vapaa-ajan rinnalla ja joilla ei se kiinnostus lopahda. :-)

"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
02.04.2014 18.33
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sen koiran tai minkään muun lemmikin ei pitäisi koskaan muodostua lapsen KOKO elämäksi ja ainoaksi keskipisteeksi. Lapsen pitää saada olla lapsi, tehdä, kokea, opetella sosiaalisia tapoja, ystävystyä ja puuhailla muutenkin. Toki lemmikki on ihana lisä arkeen, mutta vastuu ei ikinä tulisi olla lapsen harteilla, jos vaikkapa otetaan se koira, niin kyllä se otetaan vanhemmille ja lapset saa osallistua parhaansa mukaan -hallitusti ja turvallisesti.

Olen itse aina halunnut koiraa, hyvin pienestä pitäen. Äiti toteutti toiveeni kun olin 12-13v -se oli virhe. En todellakaan ollut valmis kantamaan vastuuta energisestä sekarotuisesta ja väkisinkin koiran elämänlaatu jäi kauas ihanteellisesta. Se piti antaa pois, minulta ei löytynyt oikeanlaista tietotaitoa eikä jaksamista käsitellä vaativaa koiraa, veljet olivat paljon pienempiä ja äiti oli kaikkeista eniten pihalla.

Lopulta oma koirahaaveni toteutui 19v kynnyksellä ja isä auttoi hankkinassa, kunhan oli ensin vuosia toitottanut että katselisi koiraa asunnossaan vasta kun minä kykenisin hoitamaan sen alusta loppuun ihan itse. Yhtään sen helpompaa koiraa ei käteen osunut, mutta motivaatio ja ymmärrys ylipäätään koiria ja koulutusta kohtaan olikin ihan eri tasolla. Koirasta ei myöskään koskaan tullut asiaa, mikä söisi KAIKEN huomioni ja KAIKEN aikani. Ei koira ole mikään Pyhä Lehmä. Se on koira, sen kanssa puuhaillaan, ollaan, siitä pidetään huolta, mutta on mulla hyvänen aika sentään elämää muuallakin. Käyn töissä, näen ystäviä ja puuhailen juttuja jotka ei liity koiriin mitenkään. Ei mihinkään lemmikkiin tarvitse liimautua koko sielun voimalla -saahan niin toki tehdä, minusta vaan pitäisi olla terveellinen tasapaino asiaan kuin asiaan.

Muokattu viimeksi: 02.04.14 18.35
02.04.2014 19.51
000084509_r
Viestejä: 517

No eipä tosiaan. Olen kanssa myös vähän sitä mieltä, että toisinaan se koira otetaan puheissa semmoisena riippana joka on 24/7/365/x15, mutta ei se koira nyt tosiasiassa kaikkea aikaa elämältä vie. Vaikka siitä on huolehdittava ja siihen kuluu rutkasti aikaa, ei siihen saa vuorokautta tai edes 12 tuntia päivässä kulumaan.

 

Ja muotoilin asiani huonosti. Eli mulla on elämää ilman lemmikkejä, mutta ei semmoisia harrastuksia, minkä takia mun kaikki aika menis siihen koiran sijasta. Eipä kyllä muutenkaan koira ole harteillani koskaan ollut kokonaan, enkä ihan rehellisesti siihen edes pystyisi.

18.07.2015 08.19
Avatar_female
Viestejä: 53

Meillä on kaksitoista ja puoli vuotiaana kanin saanut sisarus. Hän on nyt seitsemäntoista ja puoli vuotta, on hoitanut kaniaan hyvin koko sen ajan. :) Oikeasti on pakko myöntää, että tällä hetkellä melkein kaikki vapaa-ajan touhut liittyvät eläimiin. Ratsastusta, kisoja, kanikisoja ja kanin hoitoa. Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos ei niin kiinnosta muut asiat. Kavereita näkee koulussa ihan tarpeeksi. Meillä ei ole siskoni kanssa lopahtanut innostus kaneihin, vaan hoidamme kaniamme hyvin. 

21.07.2015 21.29
Avatar_female
Viestejä: 62

ÄO Meillä on koko mun elämän ajan ollut kissoja. Itse olen aina ollut enemmän koira- kuin kissaihminen. Rakastan toki kissojamme ja näin, ja tykkään touhuta niiden kanssa. Olen opettanut niille temppuja ja pitänyt vanhemmilleni luentoja kissojen :D Hankimme toisen kissan muutama vuosi sitten äitini tahdosta. Äitini kuitenkin oletti, että mekin haluaisimme siskoni kanssa ihan välttämättä toisenkin kissan. Emme siis olleet kissaa vastaan, vaan meistä oli kiva ajatus että kotona toinenkin kissa, mutta emme sitä siis olleet toivoneet. Touhuan kissani kanssa kaikenlaista päivittäin, mutta äitini vaatimukset menevät jo hieman yli. Nimittäin minun pitäisi leikkiä kissan kanssa 15 minuuttia päivässä, eikä kissa tosiaan ole mikään maailman leikkisin... Ja vielä kaksi kertaa päivässä 30 minuutin ulkoilu... Ja äitinihän leikkii kissan kanssa tunnollisesti 5 min viikossa... Että ottaa vähän aivoon että minun pitää kahdestaan siskoni kanssa hoitaa äitini kissaa mutta mikäpä siinä... Yksi koirakin on talossa, ja sitä tuleekin minun osaltani vähän tunnollisemmin hoidettua. Aamulla 30 minuutin lenkki, päivällä 1 tunnin lenkki ja illalla 1-2 tunnin lenkki. Olen myös suunnitellut koirani ruokavalion ihan itse, ja kouluttanut sen pois remmirähjäämisestä. Koira oli ennen sukulaiseni, mutta muutti meille, ja koira siis oli minulle jo ennestään tuttu "lapsuudenystävä". Olen siis 14 vuotta...

En kyllä tiiä menkö jo vähän aiheen vierestä mutta ihan sama:D

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti