Koirani ei kiinny minuun! (Koirat > Koirien koulutus)

25.12.2013 20.29
000039615_r
Viestejä: 7022

Mun eka koira, Lissu tuli 8viikkoisena pentuna. Me asuttii silloin maalla ja koira tietysti tuli mulle. Tarkotuksena oli ekana, ettei koira saa tulla sänkyyn. Noh, mä kävin koulussa tuolloin ja äiti teki yövuoroja eli pentu nukkui yöt ja pääsi pihalle ja taas olisi pitänyt rauhoittua niin mein äiti alkoi sitä sitten ottamaan sänkyyn ja kaikkea muuta. Mä kyllä pääosin lenkitin, otin mukaa, leikitin, koulutin ja touhusin, mutta silti Lissu kiintyi täysin meidän äitiin. Kyllä mäkin sille olin tärkeä, mutta äiti oli paras. Kyllähän se paikoin aina harmitti, mutta sitten vaan hyväksyin asian. Mä tein sen kanssa sen mitä tein, samoin äiti, mutta Lissun mielestä äiti oli parempi.

Vaikka pentu kiintyy äitiisi, niin ei se tarkoita ettetkö sä voisi sen kanssa touhuta jne. ja jos kerta olet stressaantunut yms. niin tilanne voi ihan hyvin muuttua kunhan jalkasi paranee ja stressi helpottaa :) 

25.12.2013 20.30
022706863_r
Viestejä: 1678
Tampere

Se nyt vaan valitettavasti on niin, että pentu helposti kiintyy siihen, joka ruokkii ja vie ulos. Vaikka tässä tapauksessa ruokit sen, niin se voi olla kiintynyt ulkoiluun. Sitä ei voi päättää keneen pentu tai koira kiintyy. Et voi muuta kuin viettää aikaa sen kanssa. Sidettä rakennetaan pitkään, myös silloin isompana koirana.

Ensinnäkin: sopikaa äitisi kanssa säännöt selviksi. Ei ole oikein, että toinen tekee toista ja toinen toista. Se sotkee pentua, se ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Sopikaa yhdessä säännöt, kuinka toimitaan missäkin tilanteessa. Pentu voi hoksata kallistua sellaisen ihmisen puolelle, joka päästää helpommalla.

Se on ihan hyvä, että pentu tottuu siihen, että useammat ihmiset saattaa hoitaa sitä.

Esim. jos koira tajuaa, että toiselta saa enemmän nameja, se voi olla yhtäkkiä tärkeämpi.. Yleisesti ottaen en lähtis sanomaan sitä, ettei pentu välitä susta. Kyllä se sutkin varmasti noteeraa.

Muokattu viimeksi: 25.12.13 20.36
"I'd consider myself a realist, alright? But in philosophical terms I'm what's called a pessimist."
25.12.2013 20.35

Hei!  Sanon vielä että koira ja minä olemme väliaisaisesti äitini luona. Asun yksin toisella paikkakunnalla ja pentu lähtee sinne taas mukanani kun pystyn :/ Siksi olen huolissani että pentu varmasti kiintyisi minuun eikä äitiini, koska minun kanssani pentu kuitenkin tulee asumaan.

25.12.2013 20.38
022706863_r
Viestejä: 1678
Tampere

^ En mä usko, että siitä tulee ongelmaa. Pentu tulee mukaan ja sillä selvä, se sopeutuu kyllä. Alkuun voi hämmentää sitä, että miksi tämä ihminen katosi. Mutta kyllä se siitä selviää.

Pennut on yleensä todella hyviä sopeutumaan, turhaa panikointia kannattaa välttää. Sä et kuitenkaan ole sille edes vieras henkilö. Ei siitä hirveetä stressiä kannata ottaa, se vaan vaikeuttaa asioita.

Kukaan ei kuitenkaan voi määritellä sinulle sitä, millä perusteella sun koiras kiintyy ja millä ei. Ei kukaan ihminenkään voi vain päättää sitä, että "nyt mä tykkään tosta ihmisestä". Eli simppelisti, se kiintyy kun touhuat sen kanssa jos on kiintyäkseen. Se saattaa pysyä kiintyneenä enemmän sun äitiis, mut sellasta se vaan on. Ei se vaikuta luultavasti teidän arkeen mitenkään.

Muokattu viimeksi: 25.12.13 20.39
"I'd consider myself a realist, alright? But in philosophical terms I'm what's called a pessimist."
25.12.2013 20.42
022573310_r
Viestejä: 2001
Turku

Meillä Sakke kun tuli, niin nukkui yönsä mun vieressä, mä ruokin, pissatin ja leikin sen kanssa. Ja tottakai se kiintyi muhun. Nykyäänkin mä oon Sakelle kuin jumala. Kaupan eteen kun jätän vaikka äidin kanssa niin tulee itku Sakelle, Sakke hyppii melkein voltteja kun tuun kotiin ja taidan olla perheestä ainoa, jonka ei tarvii herkkuja käyttää temputtamiseen tai käskyttämiseen. Mut sit asiat muuttus kun aloin seurustelemaan, Sakke kiinty mun poikaystävään. Hakee turvaa mieheltä, jos multa sitä ei saa jostain syystä, on paras asia olla miehen tai mun sylissä. Koiran voi jopa jättää miehen kanssa ulos, ilman itkuja tai huutoja.

Sakke seuraa ahkerasti miestä ja iltasin nukkuu hänen sylissään. Kun mies ei ole paikalla, niin sitten vouhotetaan mun perässä ja nukutaan päiväunet sylissä. En todellakaan tiedä mitä mies teki, että Sakke on niin kovasti sen koira.

Että on ihan mahdollista, että koira jollakin tavalla leimaantuu suhun myös, Sakke oli juuri täyttänyt vuoden kun mies alko sen kanssa leikkimään ja lenkkeilemään. Tietenkin Sakke on loppupeleissä niin vannoutunut mulle, että se puolustaa mua jopa mieheltä, jos mies ryhtyy kutittelemaan ja jos teen toisinpäin, niin puolustaa silti :D Mutta kyllä sä silti pennulle varmasti läheiseks pääset, vaikka et ehkä yhtä läheiseksi mitä äitis.

 

"Even a symphony can't say what you mean to me"
25.12.2013 20.43

Kiitos vastauksista. Koitan touhuta pennun kanssa niin paljon kun pystyn. Onneksi on rohkea pentu. Toivon että kiintyy minuun vielä uudestaan, koska oli ennen tätä loukkaantumista ihan hyvällä mallilla. Harmittaa että menin telomaan jalan näin huonoon aikaan :(

25.12.2013 20.45
022706863_r
Viestejä: 1678
Tampere

Mä en rehellisesti sanoen edes ymmärrä miks otat hirveetä paniikkia tosta kiintymisestä? Mikä on se ongelma, jos se kiintyy enemmän sun äitiis?

Vaikka se pentu eläis ensimmäisen vuoden sun kanssa vaan - se saattais parissa päivässä kiintyä sun äitiis. Se, jos se nyt vaikuttaa siltä että seurailee ennemin äitiäs jne, ei tarkoita ettei se sua sitten tottelis kun meette omaan kotiinne :)

Koirat aistiin stressinki helposti, saatat olla pennun mielestä vaikka hämmentävä jos stressaat tommosta asiaa kokoajan. Kyllä se siitä sitten kun pääsette paremmin touhuamaan keskenänne.

Mun mielestä näin karusti sanottuna on tosi itsekästä yrittää omia pennun kiintymystä, tai päästä 1. henkilöksi koiran listalla. Ei se ole niin yksoikoista, etkä sä oo pennulle ilmaa. Se koira ei tiedä sitä, että papereissa lukee sun nimes, että se on sun omaisuuttas - ja vaikka tietäis, ei se välittäis siitä.

Muokattu viimeksi: 25.12.13 20.49
"I'd consider myself a realist, alright? But in philosophical terms I'm what's called a pessimist."
25.12.2013 21.06

Koira valitsee kehen kiintyy. Itse siihen voi yrittää vaikuttaa ja manipuloida koiraa. Hommaa parhaan makuiset koulutusnamit ja kivimmät lelut mistä pentu pitää ja millä se saa leikkiä vaan sillon kun sä leikit sen kanssa. Tee kaikki ne asiat mitä pystyt jalkasi kanssa tekemään. Jos pentu tästäkin huolimatta kiintyy enemmän äitiisi, niin lopeta ihan ensiksi itsesi syyllistäminen.

Monet koirat vaihtavat kotejakin elämänsä varrella ja kyllä ne kiintyvät sitten siihen uuteen omistajaan joka niistä huolehtii. Tilanne varmasti selkeytyy kun muutat omaan kotiisi takaisin. Ei välttämättä heti mutta ajan kanssa varmasti. Jatkat siitä mihin jäit ennen kuin teloit jalkasi.
Aivan varmasti pentu vielä sinuun kiintyy uudestaan kun asutte kahdestaan. Älä vaivu masennukseen. Tsemppiä :)

25.12.2013 23.07

James: Minäkin kyllä olen vähän hämmentynyt kun vaikutat siltä että suutuit minulle? En tiedä muotoilinko asian sitten miten väärin mutta olen vähän pihalla. En ole missään vaiheessa ajatellut että minun pitäisi olla se ykkönen koska itsekkäästi haluan omistaa koiran(?) Tai toisaalta minun koiranihan se on :D Mutta pointti oli se että pelkään miten KOIRANI reagoi näihin muutoksiin. En sitä että miten minä nyt pärjään. Eihän se tee hyvää koiralle että se kiintyy ensin toiseen ja sitten repäistään pois. Siksi kysyinkin että olisiko kenelläkään neuvoja. Minusta on hyvä että pikkuinen pitää äidistäni, muutenhan tilanne olisi hankala.  Jalkani parantumisen jälkeen äitiäni ei pentu vaan usein näe. Minusta olisi ollut mukava kuulla toisten kokemuksia tälläisistä tilanteista ja kiintymis jutuista . Syyttely on minusta vähän outoa.  :/

 

25.12.2013 23.19
022706863_r
Viestejä: 1678
Tampere

En minä sinulle suuttunu :) Enkä todellakaan syyttele sua, jos niin mun viestit tulkitsit. On vaan vähän kärkäs kirjoitustyyli.

Tsemppiä multakin.

"I'd consider myself a realist, alright? But in philosophical terms I'm what's called a pessimist."
25.12.2013 23.27

okei, anteeksi :) Halusin myös tarkentaa aloitustani kun huomasin että sen voi ymmärtää väärin.

26.12.2013 00.00
Avatar_female
Viestejä: 4350

Ei mitään syytä murehtia. On ihan selviö että pentu veljeilee eniten sen kanssa, joka sitä kulloinkin eniten hoitaa, ruokkii ja hyysää. Tilanne muuttuu kun pääset itse sitä hoitelemaan. Ei koiran kiintymystä voi säädellä kohdistumaan vain yhteen henkilöön. Olisit ennemmin mielissäsi siitä, että äitisikin tykkää pennusta. Tilanne voisi olla toisinkin. Koirasi ei taatusti reagoi sen kummemmin siihen, kuka sen ruokkii ja kuka sitä ulkoiluttaa.

28.12.2013 23.17
022491705_r
Viestejä: 40
Meidän kokoperheelle hankittu koira oli pentuna eniten kiintynyt muhun. Olin kesälomalla kun se tuli meille joten minulla oli eniten aikaa koiralle. Koulutin, leikitin, pissatin ja ruokin koiraa varmaan eniten perheestämme koko kesäloman ajan. Pikkuhiljaa kun menin itse kouluun enkä ollut jatkuvasti pennun kanssa jne. se alkoi kiintyä äitiini. Nykyään koira on eniten äitini perään perheestämme, koska asun välillä koulujaksoja toisella paikkakunnalla enkä muutenkaan tee koiran kanssa enää niin paljon kaikenlaista. Eli meillä ainakin pentuajan kiintyminen muuttui vielä myöhemmin. Ja tosiaan, koiranpennut ovat sopeutuvaisia. Kun pääsette sinun kotiisi, uskon että koira oppii siellä vielä sinun kotisi säännöt ja voi ihan hyvin ilman äitiäsi. Koiranpennut ottavat useimmiten asiat aika rennosti, jos omistaja vain on rauhallinen. Älä itse stressaa liikaa. (:
28.12.2013 23.39
022651829_r
Viestejä: 1883
Järvenpää

Mun ekan koiran Lunan kanssa kävi vähän samalla tavalla. Itse olin kylläkin ihan terve. Pentu tuli nimeomaan minulle. Alusta asti minä touhusin sen kanssa kaikenlaista, koulutin, lenkitin, ruokin... Kaikesta huolimatta pentu oli aina äitini luona, teki tämän kanssa mielummin yhteistyötä yms. Kaikkeni yritin mutta koira oli päättänyt että äiti on ykkönen. Vuoden päästä muutin pois kotoa ja koira lähti mukaan. Koiralle iski paha eroahdistus (ei ollut ikinä ollut ainoana koirana sillä äitini luona oli toinen koira) ja tuli muitakin ongelmia. Ongelmia hoidettiin ja ratkaistiin vaihtelevalla menestyksellä, mutta itselle arki oli sen verran hankalaa tuon koiran kanssa että päätettiin yhdessä äidin kanssa että Luna muuttaa hänen luokseen. Nyt se sitten asuu äidin luona ilman mitään ongelmia. :D

Joten ymmärrän varsin hyvin miksi aloittaja on huolissaan siitä ettei koira kiinny häneen. Meidän tapaus nyt on aika ääri esimerkki, mutta näinkin voi käydä. Veikkaan kuitenkin että aloittajan tapauksessa myös stressi vaikuttaa asiaan ja kun aloittaja ottaa pennun mukaansa ja muuttaa taas pois äitinsä luota pentu kiintyy kyllä oikeaan omistajaansa. Tsemppiä aloittajalle! Nyt vaan touhuilet sen pennun kanssa mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ja luot hyvää suhdetta, kyllä se sitten kun saat itsesi kuntoon ja pääset olemaan pennun elämässä se "ainoa ihminen" niin luultavasti suhun kiintyy. :)

Mietteitä koiramaailmasta ja erinäistä treenailua: http://idioottikoirat.blogspot.fi
29.12.2013 15.01

Yks omista koirista ei oo ikinä kiintyny muhun, ei oikeestaan ollu kiintyny ees exää eikä tän hetkiseen miekkoseen, se on enempi kiinnostunu vieraista ihmisistä:D Mutsin cockerille oon edelleen kaikki kaikessa vaikka tuli mun ollessa 15w, jolloin muutin jo n. omilleni eli tosi vähän oon sen kanssa aikaa vietääny mut silti oon edelleen paras sen silmissä, nytki taas paastoo, kun olin joulun maalla ja eilen kotio palasin ja hylkäsin pienen jälleen kerran:( Liika kiintyminenkään/omistautuminenkaa ei oo hyvä, itellä kun toi eroahdistuskoirakin löytyy.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti