Mielenterveys (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

26.01.2014 18.36
021714062_r
Viestejä: 4370
Hämeenlinna

Muistaakseni tällainen keskustelu oli joskus, mutta poistettiin, koska täällä tosiaan on niitä nuoria 13-vuotiaita käyttäjiä.

Ei mulla muuta asiaa, korjatkaa jos olen väärässä.

Se mikä ei tapa, se tappo melkein.
26.01.2014 18.44

Jep, viimeksi homma taisi mennä itsemurha-ajatusten jakoon ja ketju lukittiin ja poistettiin. Sinänsä sääli, koska aiheesta saisi varmasti aikaan järkevääkin keskustelua. Mutta poistoon tämäkin varmaan menee.

"If we understand that horses can't separate the way they feel from the way they act, then we can start to see that unwanted behavior isn't bad behavior at all."
28.03.2014 14.17

Viimekertainen tosiaan poistettiin itsemurhajuttujen takia... Jospa nämä jätettäisi pois tästä keskustelusta ja keskusteltaisi asiallisesti niin ehkä tämä saisi jäädä?

Tuhansia vuosia sitten kissoja palvottiin jumalina. Kissat eivät ole tätä koskaan unohtaneet.
05.04.2014 00.36
000038099_r
Viestejä: 481

Tää ketju ei ole mennyt minnekään. 

Se, että minulla on mielenterveysingelmia, ei tarkoita sitä, että haluaisin kuolla, enkä todellakaan halua tappaa itseäni. Minulla on elämässäni ollut sellaisia vaiheita, joiden kuulemisista panen silmäni kiinni. Puren huuliani. 

En halua terapeuttia - ja vaikka haluaisin, ei minulla siihen ole varaa, Tämä tuntuu pahalta - ja kun sanon ulkopuoliselle, se on normaalia.

Mua oksettaa. Ei todellakaan ole normaalia. Mun edellinen olisi tämän ymmärtänyt. Ai saatana että tuntuu pahalta.

05.04.2014 11.10
000095784_r
Viestejä: 40
Luttu kirjoitti:

Se, että minulla on mielenterveysingelmia, ei tarkoita sitä, että haluaisin kuolla, enkä todellakaan halua tappaa itseäni.

komps!!

 

10.04.2014 23.06
Luttu kirjoitti:
En halua terapeuttia - ja vaikka haluaisin, ei minulla siihen ole varaa, Tämä tuntuu pahalta - ja kun sanon ulkopuoliselle, se on normaalia.

Terapia on aina hyväksi, ei koskaan turha juttu. Oikeastaan psykologilla käynti (+mahdollinen lääkitys) on hoitoa psyykkisesti sairaille ihmisille. Jos kieltäytyy terapiasta on se sama kuin kieltäytyisi lääkityksestä sitä tarvitsevalle. Jos raha on ongelma, niin mielestäni Kela korvaa kyllä suurimman osan siitä. Voit hakea myös sosiaalitoimistosta rahoitusta jos terapiaa tarvitset. Mikään ei oo mahdotonta ja psyykkisissä ongelmissa on aina omakin asenne mukana - älä luovuta! :)

----

Ooo! Toivottavasti tätä ketjua ei poisteta kun näköjään täällä on pientä turinaa. 

Ja sama juttu kuin edellisissä, vaikka mullakin on mielenterveysongelmia niin en mä halua kuolla. Nimenomaan vaikeudet vahvistaa halua taistella. Ainakin näin omalla kohdalla. En luovuta helpolla. Mun oma terapia alkaa 29. päivä tätä kuuta. Oon aika innoissani siitä. 


10.04.2014 23.27

Minusta taas on ihan turha mennä terapiaan jos ei ole oikeasti motivoitunut. Sen Kelan psykoterapian kun voi saada ainoastaan kerran ja sinne on ihan turha mennä jos ei ole valmis sitoutumaan ja tekemään töitä. 

"If we understand that horses can't separate the way they feel from the way they act, then we can start to see that unwanted behavior isn't bad behavior at all."
10.04.2014 23.58

''- - jos ei ole oikeasti motivoitunut.'' Öö, jos kokee tarvetta saada hoitoa niin eiköhän se ole jo tarpeeksi hyvä peruste lähteä siihen? Jos mä tietäisin, että mun läheinen kärsii masennuksesta, mikä haittaa elämää niin raahaisin sen vaikka väkisin sinne psykolle ja puhuisin järkeä, vaikka menisi kuinka kauan.

Mutta siinä on ponttinsa. Ainahan omasta itsestä se muutos lähtee. Toisaalta se riippuu tilanteesta. Jos joku sairastaa skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä ym. niin eiköhän sinne psykalle ole ns. pakko mennä. 

Kuitenkin jos tässä puhutaan yleisimmistä ongelmista kuten masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, niin ne tuppaavat pahentumaan jos henkilö oikeasti kärsii niistä pitkän aikaa eikä saa hoitoa. 

Muokattu viimeksi: 11.04.14 00.05
11.04.2014 14.35

Olen Pilkun kanssa samaa mieltä. 

Sillä kyllä minäkin tuossa edellisen vuoden aikana halusin apua masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mutta terapeutille en silti missään nimessä halunnut. Mut kuitenkin passitettiin puhumaan kolmelle eri ihmiselle (kaikki Kelan rahoittamia), enkä puhunut yhdellekään niistä ja lopulta lopetin käynnit itse. Ei sellaiselle ihmiselle ole edes mitään järkeä Kelan rahoittaa hoitoja, kun ei se ihminen niistä hyödy. Ja kun on heitäkin, jotka siitä hoidosta oikeasti taas hyötyisivät. Nyt tällä hetkellä käyn vielä kuukauden pari itse rahoittamassa terapiassa, koska olen viimein tajunnut alkaa siellä puhumaan ja sitoutumaan, ja säännöllisiä käyntejä vaaditaan kolme kuukautta, ennenkuin Kela suostuu taas tarjoamaan mulle uudestaan rahoitusta. 

Ihan hyvin sen ihmisen voi sinne terapeutille pakottaa, istuttaa siellä väkisin ja puhua järkeä vaikka kuinka, mutta ei se siitä mitään hyödy, jos se ei halua. Kaikki parantumisessa lähtee halusta parantua, ja mua harmittaa katsoa sivusta mun monia ystäviä, joilla ei tätä halua enää ole. En mie kuitenkaan oikein mitään voi heidän eteen tehdä (mitä nyt yrittää muuten piristää ja kuunnella heitä), eräskin kaveri on ollut laitoksissa, osastoilla ja luonnollisesti eri terapeuteilla ties miten monta vuotta (joten sitä apua on /on ollut tarjolla), mutta hänellä ei ole yhtään mitään halua elää tai parantua, niin eipä niistä oikein mitään hyötyä ole. 

Ylipäätään minusta sinne terapeutille kannattaa hakeutua sitten, kun on halua parantua, on valmis sitoutumaan hoitoihin ja  valmis näkemään vaivaa sen tervehtymisen eteen. Kun ei siitä muuten ole yhtään mitään apua.

Muokattu viimeksi: 11.04.14 14.35
"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
11.04.2014 15.28

Sharren, minä tarkoitinkin siis ihan ööh... terapia-terapiaa. :D Eli laillistetun terapeutin antamaa terapiaa, ei psykologin käyntejä yms. Totta kai jokaisen mielenterveyden häiriöistä kärsivän pitäisi hakeutua hoitoon, en sitä kiellä lainkaan.

Minä olen ollut hoidon piirissä enemmän tai vähemmän viimeiset viisi vuotta. Ajatus terapiasta heitettiin ilmoille pitkän sairaalajakson jälkeen, mutta silloin kieltäydyin, koska siinä oli paljon elämänmuutoksia ja hoitavat henkilöni olivat vaihtuneet jatkuvasti enkä halunut ruveta taas uudelle ihmiselle avautumaan elämästäni. Jälkeenpäin kadutti, koska monta vuotta sain pelkkää pilipalihoitoa, lähinnä lääkkeitä ja "moi mitä sulle kuuluu ai ei mitään okei nähdään ensi viikolla" -tyyppisiä keskusteluja. No, nyt olen taas siinä tilanteessa että terapia tuotiin esiin ja tällä kertaa vaadin sitä heti kun tilaisuuden sain. Tämä kevät on ohjelmassa noita samoja pilipalikäyntejä joissa testataan kuinka sitoutunut olen ja sitten syksyllä toivottavasti saan minäkin aloittaa psykoterapian :)

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen että asiat menivät näin, vaikka monta vuotta menikin "hukkaan". Silloin 16-vuotiaana kun kuvittelin että terapia on suunnilleen sellaista että selitän terapeutille elämäntarinani ja siten poks olen parantunut :D No, nyt olen vähän vanhempi ja ehkä vähän viisaampi ja ymmärrän että se parantuminen lähtee itsestäni, terapeutti on siinä vain ikään kuin apuna.

"If we understand that horses can't separate the way they feel from the way they act, then we can start to see that unwanted behavior isn't bad behavior at all."
12.04.2014 18.16

Oon samoilla linjoilla Pilkun ja Sammelin kanssa. Ei hoidosta hyötyä ole, jos ei sitä itse halua. Luovuttaakaan ei pitäisi missään tapauksessa. Aina kannattaa yrittää, kunhan muistaa kuunnella myös sitä osapuolta, jota yrittää auttaa.

http://metsaveriset.blogspot.fi/
12.04.2014 23.54
000059929_r
Viestejä: 2432

Itsekin juoksin psykologeilla ja kuraattoreilla ja sossujen luona ja missä lie, puoli vuotta yritin mutta totesin vain ahdistuvani niistä lisää, kunnes kuukauden ajan vakuuttelin että joojoo kaikki kunnossa ihmeparantuminen yli neljän vuoden masennuksesta ja wow, kunnes pääsin niistä eroon. Ja kyllä, nuo kaikki käynnit olivat aikalailla täysin turhia, elleivät jopa pahentaneet tilannetta. Sen jälkeen en ole minkäänsortin ammattiauttajilla käynyt, vaan alkanut vähitellen itse uudistaa itseäni, ja tällä hetkellä olen paremmassa kunnossa kuin aikalailla koskaan elämässäni, ellei esikouluikäistä minääni lasketa mukaan.

16.04.2014 21.46
000038099_r
Viestejä: 481

Voi, se asioiden hyviksi toteaminen ja vieno hymy päälle, se on aivan liian helppoa. 

22.04.2014 15.50

^Jep, sepä se.

http://metsaveriset.blogspot.fi/
13.05.2014 14.02
022446022_r
Viestejä: 640

Miulla on alkanu vasta avautumaan pikkuhiljaa ongelmieni verkosto osaavan psykologin käsissä. Olen käynyt nelisen vuotta eri psykologeilla.

Ongelmani alkoivat yllättäen yläasteelta, jossa olin koulukiusattu. Noin 2002 aloin itsetuhoiseksi ja masennuin. Silloin en hakenut tai saanut apua mistään. Olin vain tavattoman vihainen nuori... Tuohon vihaan tarrauduin ja perheeni huomasi, että persoonani peräti muuttui tuon raivon myötä. Olin koko ajan myös tosi väsynyt ja ahdistunut. Ihmisjoukot  ja sosiaaliset tilanteet pelotti. Yläasteella söin myös kerran lääkerpurkillisen reseptilääkkeitä.

Muutin sitten kotoa pois opiskelujen perässä ja päätin, etten aio tutustua enää ihmisiin koska ne vain pettää ja niistä on loputtomasti harmia. Olin kolme vuotta itsekseni, tutustumatta kehenkään. Se tuntui turvalliselta, se yksinäisyys. Olin vain satunnaisesti itsetuhoinen enää.

Elämäni muuttui kokonaan valmistuttuani ja mentyäni kouluun, joka muutti minut ja sain jotain mitä minulla ei ole ollut: ystäviä. Sellaisia henkilöitä, jotka rakastaa minua sellaisena kuin olen, vaikka näen itseni rumana, kammottavana perseenreikänä! :D 

Hyvistä asioista huolimatta, tuon vuoden päätyttyä meinasin tappaa itseni. Kerroin asiasta perheelleni ja hain apua.

Siitä asti olen ollut hyvin itsetuhoinen. Tuhoisuuteni on ollut päivittäistä ja riivaavaa kolme vuoden ajan. Kerran minut yritettiin saada osastollekin, koska haavat ei menneet umpeen, mutta en suostunut. M1 en ole saanut koskaan, kun en ole enää itsemurhahakuinen.

Nyt olen pysytellyt melkein neljä kuukautta kuivilla uuden psykologini ansioista! Tällä kertaa tuntuu myös, että kerrankin voin oikeasti parantua ja päästä eroon itsetuhoisuudesta, masennuksesta ja ahdistuksesta lopullisesti :) Olen toiveikas hoidon suhteen. Olen saanut uskomattoman paljon hyviä ohjeita lyhyessä ajassa ja tajunnut ongelmieni juuret!

Minulla on siis dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja vakava masennus.

Kyllä tää tästä! Olen elävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos koulukiusaamiseen ei puututa AJOISSA. Se paska räjähtää silmille sitten aikuisena!

 

01.12.2014 15.33
022446022_r
Viestejä: 640

Onko kukaan ollut musteläiskätestissä? Millasia kokemuksia on?

--

Olin just tänään itte ja uh huh... En tiedä mitä aatella :D Se tulos miua pelottaa. Näin kaikenmaailman bakteereja, jotka kantaa herneitä, saksanhirviä, käsilaukusta tappelevia naisia, karusellin... Joulun jälkeen vasta saan kuulla tulokset, höh.

Miten se tulos on ilmotettu teille? Miten sitä koodia tulkitaan?

01.12.2014 16.28
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

^En mä tiedä oliko mulla kuinka perinteinen musteläiskätesti, ainakin 10 erilaista kuvaa ja piti vaan aina kertoa mitä näkee. Olin ehkä..14-vuotias(?) eli tässä on melkein 10vuoden aikana kerenny unohtua :D Mutta muistan sen että testaaja sanoi mulla olevan tosi vahva mielikuvitus ja verbaalinen kyky kuvailla hyvin näkemääni ja tuntemaani. Yhden kuvan muistan että näin lammen ja siinä peiliheijastuksen yläpuolella kulkevasta polusta millä kettu(?) juoksee oikealle päin jahdaten perhosia tai jotain muuta :D

Sit pääsin hoitoon 6vuodeksi xD

Muokattu viimeksi: 01.12.14 16.28
http://minskipinski.blogspot.com/
01.12.2014 17.18

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuon musteläiskätestin ideaa. Siinähän mitataan lähinnä luovuuden ja visuaalisuuden tasoa. Itse kirjoitan paljon ja koen sillä saralla olevani melko luova, mutta luultavasti läiskätestissä en keksisi yhtäkään merkitystä tai ne olisivat hyvin vajavaisia. Sitten taas joku visuaalinen ihminen keksii kaikki mahdolliset maailman asiat mitä siitä läiskästä voi löytyä.

Toki siinä voidaan esimerkiksi masennuksen tunnistamiseen käyttää ns. mahdollisimman "synkäksi" luokiteltuja kuvia, mutta peruspositiivinenkin ihminen voi nähdä siinä vaikka mitä. Ei se ole automaattinen mittari mt-ongelmista, ennemminkin voisi toimia kehityshäiriöisillä lapsilla.
Osittain kyllä varmana vaikuttaa se kuvan synkkyys, kun se läiskä itsessään on musta tai harmaa. Ne värit yhdistetään synkkyyteen ja usein pahoihin asioihin. Mitä, jos läiskä olisi vaikka kirkkaan oranssi? Meillä joskus koulussa tehtiin testejä juurikin tästä: värikäs kuva miellettiin iloisemmaksi ja positiivisemmaksi kuin sama kuva, joka oltiin muokattu tummasävyiseksi tai mustavalkoiseksi.

Mahdottoman mielenkiintoinen testi kyllä, pitänee joskus tutustua tarkemmin tarkoitusperiaatteisiin ja kehittelytapaan. :)

01.12.2014 17.27
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

^Niinno, musteläiskätestillä ei kuitenkaan arvioida luovuutta, vaikka mullekin siitä kommentoitiin. Ihan vaikka nopealla googlauksella wikipediaan saa paremman kuvan siitä mitä se oikeasti tulkitsee:

 Testin sanotaan antavan laajimmillaan kuvan persoonallisuuden piirteistä, muun muassa ajatusmalleista, emootioista, hallintakeinoista ja reagointityyleistä, kontrollikapasiteetista ja stressinsietokyvystä, minäkäsityksestä ja vuorovaikutussuhteista sekä informaation prosessoinnista (havainnointi, tiedon prosessointi, ajattelu).

Siinä huomioidaan monia seikkoja, kuten ensinnäkin, kiinnittääkö tutkittava huomiota koko musteläiskään vai osiin siitä; kuinka paljon havainto vastaa musteläiskän todellista ulkonäköä; kuinka epämääräinen tai tarkka havainto on; onko tehty havainto yksittäinen kuva vai yhdistelmä useista kuvista; onko huomio tehty muodosta, väristä tai varjostuksesta; havaitseeko tutkittava liikkuvan tai paikallaan pysyvän objektin sekä minkä tasoista päättelyä tutkittava on joutunut käyttämään päästessään tulokseensa.

Sitten vielä loppuhuomautuksena:
Psykologit huomauttavat, että Rorschachin tulkintaa ei ole mahdollista maallikon oppia internetin avulla. 

On se nyt vähän monimutkaisempi asia kuin pelkän luovuuden mittari :D

http://minskipinski.blogspot.com/
01.12.2014 17.35
Tuon pätkän olenkin jo aiemmin lukenut, mutta joo. No, luulen vähän että tulokset vaihtelee melko suurella skaalalla eri ihmisillä tuossa eikä se loppupeleissä oikeasti kykene antamaan muuta kuin yleispäteviä lausuntoja esimerkiksi tunnetilojren hallinnasta tai emootioista. Uniterapiassa keskustelin aikanaan terapeutin kanssa toimivista ja toimimattomista tyyleistä lähestyä ongelmia tai tutkimuksia ja terapeutti kiteytti koko homman aika hyvin: siinä tutkimusvaiheessa testataan ammattilaisen kyky lukea ihmisen elekieltä ja rivienvälejä. Papereilla kun kaikki on vain sanoja.
01.12.2014 17.42
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki

Niinhän siitä sanotaankin että se on hyvin tulkinnanvarainen ja "tulos" on jokaiselle ihmiselle täysin erilainen. Testin tekijän täytyy nähdä pienet mikroeleetkin (microexpressions) toisesta ihmisestä, mitkä toki oikeasti hyvä psykologi näkee, että pystyy tulkitsemaan vastauksia edes oikeaan suuntaan. 

Pelkästään itsessään musteläiskätesti ei tosiaan anna mitään käteen. Jos tekee vain sen, niin se on sama asia kuin menisi testimaa.fi:hin ja tekisi persoonallisuustestin :'D Kyllähän siihen sivuun tarvitsee kaiken muun materiaalin mitä kerätä potilaasta/tutkittavasta. 

http://minskipinski.blogspot.com/
01.12.2014 18.00
022610926_r
Viestejä: 256
Pori

Mulle ei ole musteläiskätestiä missään tehty, mutta olis kyllä erittäin mielenkiintoinen sellainen joskus tehdä. En tiedä kuinka paljon siitä nyt tosiaan selviäisi vai selviäisikö mitään, mutta ihan omaksi hauskanpidoksi jos ei muuksi. :D

01.12.2014 18.17

Ensimmäinen kerta ku edes kuulen koko musteläiskätestistä, eli ei oo mullekkaa koskaa tehty.

Eipä mulle kyllä sillo paljo mitää muitakaa testejä tehty ku sysättii vaa terapiaa ja se muari siälä ei ees osannu mitää ja jollai nallekorteilla aina keskusteltii tunteista.

Tämän hetkisen terapeutin kans oon kyllä päässy vähä ongelmien ytimee ja asiat alkaa selvitä, mutta tuntuu ettei se muuta mitää. Vahinko on jo tapahtunu ja ellei joku oo keksiny aikakonetta nii..
 

Muokattu viimeksi: 01.12.14 18.20
01.12.2014 19.26

Malkom: Mulle on myös tehty kyseinen musteläiskätesti. Taidettiin tosiaan mitata luovuuden tasoa ja toisaalta myös todellisuudentajua? En ole varma. Minäkin näin hirviä!

01.12.2014 20.35

Onkos täällä kellään masennusta tms., joka liittyisi vahvasti vuodenaikoihin ja valoisuuden vaihteluun? Itselläni on diagnoosi mielenterveyden häiriöistä, mutta sen lisäksi huomaan vaihtelun mielialoissa olevan voimakkaampaa syksyisin (ja talvisin) sekä keväällä, kun päivät alkavat valoistua.

Keväällä hyvin usein tulee pitkiä valvomiskausia, jolloin nukun muutamia tunteja yössä ja päivät touhuan mitä touhuan. Syksyllä, kun on pimeää eikä vielä lunta maassa, mieleni on taas tosi musta ja uin syvissä vesissä, voisin nukkua nukkua ja nukkua päivät läpeensä vaikka varsinaisesti minua ei edes väsytä. Kun lumi sitten tulee maahan, olo helpottaa yleensä hieman, mutta ei tarpeeksi että voisin sanoa olevani kunnossa.

((Jatkan myöhemmin, valitettavasti tuli nyt tilanne, että ei pysty kirjoittamaan pidempään vaikka haluaisi.))

Kun aurinko nousee on pakko liikkua.
01.12.2014 20.58
022610926_r
Viestejä: 256
Pori

Mulla liittyy jonkin verran masennus vuodenaikoihin, mutta päinvastoin, olen kesäisin usein masentuneempi kuin syksyllä/talvella.

"Masennus ei vaivannut minua kumma kyllä koskaan
tällaisina pilvisinä, harmaina, kylminä päivinä.
Tällaisella ilmalla minusta tuntui, että luonto oli samaa mieltä kanssani ja näytti sieluni.
Mutta kun aurinko tuli esiin ja lapset alkoivat leikkiä kadulla 
ja kaikki  nauttivat kauniista päivästä, oloni oli surkea.
Aivan kuin kaiken tuon ylenpalttisuuden näyttäminen olisi ollut epäoikeudenmukaista,
koska minä en kyennyt ottamaan siihen osaa."

Veronika päättää kuolla kirjasta otettu tekstin pätkä kuvaa melko hyvin omaa masennustani. Toki joskus on ollut parempiakin kesiä, viime kesä oli taas tosi rankka ja nukuin vaan koko ajan.

Muokattu viimeksi: 01.12.14 20.59
01.12.2014 21.08

Oma oireiluni on myös hyvinkin jaksottaista. Kesäisin ja muuten lomaillessa se pysyy kurissa, mutta syksyllä koulun taas alkaessa se kirjaimellisesti räjähtää käsiin. En edes itse huomaa sitä muuten kuin että olen jonkin verran hätäisempi ja väsyttää normaalia enemmän koulupäivän jälkeen. Korvaavia toimintamalleja on kokeilussa kokoaikaisesti (myös lomat), mutta koska osa oireilusta esiintyy vain tietyntyyppisissä sosiaalisissa tilanteissa tai muissa arjen askareissa, on hyvin hankalaa ennakoida oireiden tuloa tai valmistella itseä sijaistoiminnoilla.

01.12.2014 22.06
Täällä myös yksi kaamosmasennuksesta kärsivä, mutta kesä on oikeastaan psyykkeelleni rankempaa. Kaikki se kuumuus ja liiallinen valon määrä suistaa helposti raiteilta. Olen kärsinyt pitkään unettomuudesta ja se yleensä pahenee kesällä. Olo on aivan kuin ei tarvitsisi nukkua lainkaan, koska valoa on 24/7 tarjolla. Depressing.
02.12.2014 06.51
022446022_r
Viestejä: 640
Puolimieli kirjoitti:

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuon musteläiskätestin ideaa. Siinähän mitataan lähinnä luovuuden ja visuaalisuuden tasoa. Itse kirjoitan paljon ja koen sillä saralla olevani melko luova, mutta luultavasti läiskätestissä en keksisi yhtäkään merkitystä tai ne olisivat hyvin vajavaisia. Sitten taas joku visuaalinen ihminen keksii kaikki mahdolliset maailman asiat mitä siitä läiskästä voi löytyä.

Toki siinä voidaan esimerkiksi masennuksen tunnistamiseen käyttää ns. mahdollisimman "synkäksi" luokiteltuja kuvia, mutta peruspositiivinenkin ihminen voi nähdä siinä vaikka mitä. Ei se ole automaattinen mittari mt-ongelmista, ennemminkin voisi toimia kehityshäiriöisillä lapsilla.
Osittain kyllä varmana vaikuttaa se kuvan synkkyys, kun se läiskä itsessään on musta tai harmaa. Ne värit yhdistetään synkkyyteen ja usein pahoihin asioihin. Mitä, jos läiskä olisi vaikka kirkkaan oranssi? Meillä joskus koulussa tehtiin testejä juurikin tästä: värikäs kuva miellettiin iloisemmaksi ja positiivisemmaksi kuin sama kuva, joka oltiin muokattu tummasävyiseksi tai mustavalkoiseksi.

Mahdottoman mielenkiintoinen testi kyllä, pitänee joskus tutustua tarkemmin tarkoitusperiaatteisiin ja kehittelytapaan. :)

Ei ne kaikki läntit ollu mustia : 0 Suurin osa oli värillisiä.

--

Kerronpas hieman tarkemmin siitä kokemuksestani, kun porukka on huuli pyöreänä täällä :D Puolimieli. Visuaalisuudesta on kyllä silleen hyötyä tuossa testissä, että osaa helposti selittää miksi ja miten näkee niitä mitä näkee! Osaa kuvailla hyvin.

Eli koko homma alkoi sillä, että näytettiin 10 kuvaa erillaisia musteläikkiä (joista osa siis on värillisiä ja monivärisiä). Pitää kertoa vaan, että mitä siinä näkee. Yhdessä taulussa voi nähdä useampaa asiaa. Psykologi kirjoittaa kaiken ylös sanatarkasti ja ei saa kommentoida mitään.

Toisella kierroksella käydään samat 10 taulua uudelleen läpi katsoen missä olen nähnyt, miten ja miksi (siis miksi se toi mieleen sen mitä toi). Psykologi merkkaa itselleen tarpeen vaatiessa ylös kuvan kopioihin näkemäni asiat. 

Sitten saan häipyä kotiin ja psykologin työ jatkuu. Hän merkkaa tietokoneohjelmaan mm. sijainnin, näkemäni asian ja kuinka paljon musteläiskästä käytin aluetta. Ohjelma muuttaa tiedot "koodiksi," jota verrataan muihin psykoanalyysin tuloksiin ja en tiedä tosiaan, mitä kaikkea siitä koodista näkee :D

Semmosta touhua se. Joulun jälkeen vasta saan kuulla tulokset.

 



 

02.12.2014 09.33
No ne neljä testiä joita me kepsy kurssilla käytiin 4 vuotta sitten seuraamassa, oli kyllä kaikki ihan tummasävyisiä. :D Mutta kun en itse järjestävään ryhmään kuulunut niin eipä siitä paljoa jäänyt käteen. Ainoa mikä jäi mieleen oli se että ihmiset joilla ei ahdistusta "kuulunut" olla, olivat normaalia stressaantuneempia testin jälkeen.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti