Mielenterveys - Sivu 3 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

13.01.2015 23.36
000113369_r
Viestejä: 2899

Tuli väistämättä mieleen yksi (kenties yhteinen) tuttava, joka on urheasti räpistellyt hyvinvointivaltiomme rattaita vastaan aikalailla puberteetti-iän alkumetreiltä lähtien. Toivottavasti erehdyin henkilöstä. :)

14.01.2015 10.27
000113439_r
Viestejä: 2789

Imo ei toinna ottaa itselleen siitä peppukipeyksiä, jos joku on hangannut yhteiskuntaa vastaan jo teininä. Etenkään en nyt tajua kommenttiasi, kun kyseessä on -olettamasi- tuttava, mutta ilmeisen näkyvää on myös se, ettei asia sinua liikuta laisinkaan. Ehkä halusit tuoda esiin oman kantasi siitä, millaisina teinejä itse pidät. Nyt kiinnostaa sitten, että mikä on oma näkökulmasi tahdonvastaisesti hoitoon ottamisesta? 

14.01.2015 10.40
000113369_r
Viestejä: 2899

En minä ole peppukipeä, tiedän vain että moni teini on ihan itse hankkinut itselleen hankaluuksia, jotka sittemmin saavat johtaa lastensuojelun puuttumiseen, pakkolääkitykseen tai -hoitoon, eikä silloin auta herjata yhteiskuntaa.

Vanhemmat ja yhteiskunta ovat jo siinä vaiheessa epäonnistuneet, kun nuoresta kasvaa multimielenterveysongelmainen sekakäyttäjä, joka ei enää vaan mitenkään päin istu yhteiskunnan asettamiin normeihin. Parempi kai sitten kerätä ne pois hankaamasta, vaikka imho monissa tapauksissa haaskataan yhteiskunnan resursseja aivan turhaan. Joistakin heikoista yksilöistä ei vain koskaan tule mitään, luonnonvalintaa vähän kehiin ja lopetetaan se yrittämishaluttomien hyysääminen.

Tää Suomi on vaan vähän sellainen mesta, että toisia "autetaan" ilman todellista tarvettakin kun samalla joku oikeasti apua tarvitseva ei tavoita avunhuudoillaan ketään ennen itsemurhayrityksiä. Ja sitten ollaankin kertalaakista suljetulla pumpattuina täyteen lääkkeitä.

14.01.2015 17.43
000113869_r
Viestejä: 59
feindschaft kirjoitti:

Joistakin heikoista yksilöistä ei vain koskaan tule mitään, luonnonvalintaa vähän kehiin ja lopetetaan se yrittämishaluttomien hyysääminen.

Pitäisikö muistakin sairauksista kärsivien "hyysääminen" sitten lopettaa, ovathan hekin heikkoja ja yhteiskunnalle hyödyttömiä. Eikun. Mielenterveysongelmat ovat oikeita sairauksia, jotka vaikuttavat ajatteluun, käytökseen ja toimintakykyyn. Monesti "yrittämishaluttomuus" onkin oire eikä ominaisuus. Vaikka monista mielenterveysongelmista on vaikeaa ellei mahdotonta parantua kokonaan, oikealla hoidolla (mikä ei tarkoita pelkästään lääkkeillä turruttamista) on mahdollista saada yksilön vointi sen verran hyväksi, että työskentely ja arjessa toimiminen on mahdollista. Hyvinvointi on positiivinen asia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.

feindschaft kirjoitti:

Tää Suomi on vaan vähän sellainen mesta, että toisia "autetaan" ilman todellista tarvettakin kun samalla joku oikeasti apua tarvitseva ei tavoita avunhuudoillaan ketään ennen itsemurhayrityksiä.



Miten määrittelet oikeasti apua tarvitsevan? Kuka/millaisesta ongelmasta kärsivä "ansaitsee" mielestäsi sitten avun ja kuka ei?
14.01.2015 18.01
000113369_r
Viestejä: 2899
Gamma kirjoitti:
Pitäisikö muistakin sairauksista kärsivien "hyysääminen" sitten lopettaa, ovathan hekin heikkoja ja yhteiskunnalle hyödyttömiä.

Yksilöt, joista ei koskaan tule mitään, voitais joo karsia alkuvaiheissa veke. Ihan samalla tavalla kasvit vois päästää pois. En yritä sanoa, etteikö mielenterveysongelmat olisi oikeita sairauksia, vaan että lääketiede ja hyysääminen menee liian pitkälle.
Gamma kirjoitti:
Miten määrittelet oikeasti apua tarvitsevan? Kuka/millaisesta ongelmasta kärsivä "ansaitsee" mielestäsi sitten avun ja kuka ei?

Ihminen, jolla on halu hoitaa ansiansa kuntoon ja muuttaa elämänsä suunta, mutta ei siihen itse pysty, tarvitsee apua. Ihminen, joka ei avusta huolimatta saa vuosienkaan saatossa aikaan mitään kehitystä tilassaan, ei ole kovin potentiaalinen sijoituskohde. Aika suuri osa mielenterveysongelmaisistakaan ei koskaan kuntoudu. Ei vika voi olla pelkässä hoidon laadussa. Sitä paitsi suomalainen hyvinvointiyhteiskunta suorastaan kannustaa jäämään kotiin.
14.01.2015 18.19
feindschaft kirjoitti:
Ihan samalla tavalla kasvit vois päästää pois.

Tästä olen samaa mieltä. Pitkään on pelottanut ajatus, että itselle kävisi samoin enkä periaatteessa enää elä elämääni, vaan viruisin sairaalassa. Miksi turhaan siis viivyttelemään. Säästyisi yhteiskunnalta rahaa.
feindschaft kirjoitti:
Aika suuri osa mielenterveysongelmaisistakaan ei koskaan kuntoudu. Ei vika voi olla pelkässä hoidon laadussa.

Eiväthän migreenpotilaatkaan koskaan kuntoudu, vaan oppivat elämään sairautensa kanssa. On tärkeää, että hoitotaho kannustaa ihmistä hyväksymään itsensä ja tilanteensa. Heistä voi 'tulla jotain' sairauksistaan huolimatta. Monet työssäkäyvät sairastavat tai ovat sairastaneet jotain, mutta luovat silti uraa.
feindschaft kirjoitti:
Sitä paitsi suomalainen hyvinvointiyhteiskunta suorastaan kannustaa jäämään kotiin.

Tell me more.
       
14.01.2015 18.29
000113869_r
Viestejä: 59

^^Mielestäsi siis myös muissa lääketieteellisten ongelmien hoitamisessa ollaan menty liian pitkälle?

Silti teksteistäsi saa sellaisen kuvan, että mielenterveysongelmista kärsivät (tai ihmiset jotka eivät jostain muusta syystä pysty täyttämään näitä mainitsemiasi yhteiskunnan normeja) eivät ole yhtä arvokkaita. Miksi ihmisen pitäisi olla sijoituskohde? Yksilön "potentiaalia" ei kuitenkaan voi tietää etukäteen, toivottomiltakin näyttävien tapausten on mahdollista toipua aivan "normaaleiksi".

Olisihan se helppoa, jos eläisimme vielä täysin luonnon armoilla ja vain parhaan fitnessin omaavat pääsisivät jatkamaan sukua. Ei tarvitsisi huolehtia sairaista, kun luonnonvalinta korjaisi heikommat yksilöt pois häiritsemästä. Valitettavasti olemme kehittyessämme luoneet yhteiskunnan, jonka normeihin kuuluu heikommista huolehtiminen. Se, miten hyvin tämä toteutuu, on toinen kysymys.

Muokattu viimeksi: 14.01.15 18.29
14.01.2015 20.00
000113369_r
Viestejä: 2899

Ihmiset ovat hyvinvointivaltiossa sijoituskohde. Hyvinvoiva ihminen on yhteiskunnalle mittaamattoman arvokas, siksi yritämme tarjota mahdollisimman hyvää hoitoa kaikille sosiaalisesta asemasta huolimatta. Ilman työkykyistä enemmistöä olemme hukassa.

Eläkepommi on tulossa, nuorten mielenterveysongelmien määrä jatkaa kasvuaan, veronmaksajat vähenevät ja äveriäät muuttavat muualle. Tuhansien tukia vuodesta toiseen nosteleva, verorahoilla maksettuja palveluja huomattavasti muita enemmän käyttävä ei-mitään-tuottava ihminen ei todellakaan ole samalla viivalla esimerkiksi menestyvän vientiyrityksen johtajan kanssa. Olisi kiva pitää kaikkia samanarvoisina, mutta tulevaisuudessa yhä pienempi määrä ihmisiä kantaa vastuun yhä suurenevasta määrästä "heikkoja". Jostain täytyy väistämättä karsia, jonkun asemaa on huononnettava, hoitoja on tehostettava. Joku kärsii tästä aina.

Suomalainen sosiaaliturva ja yhteiskunnan turvaverkko antaa mahdollisuuden jäädä kotiin. Työttömän ei tarvitse ottaa töitä vastaan. Toisaalta työelämään takaisin pyrkivä ei välttämättä millään löydä itselleen sopivaa, esimerkiksi osapäiväistä työtä, eikä välttämättä pärjää sen turvin enää, kun rahahanat muualta sulkeutuvat. Mielenterveyskuntoutuja ei ihan noin vain hyppää kellokortti kourassa (takaisin) kahdeksantuntisten työpäivien pariin.

14.01.2015 23.54

Nyt on ihan pakko esittää (retorinen) kysymys, että miten voikaan olla niin paljon mielisairauksista kärsiviä tai masentuneita ihmisiä? Okei, onhan se tavallaan muotia. Ja teininä itse kullakin on vaikeampaa. Mutta silti. Ja se, että asia on muodissa on oikeasti sairasta.

Multa löytyi ennen kaveripiiristä yksi tyttö, joka oli jotenkin epätasapainoinen. En keksi parempaa sanaa kuvaamaan tilannetta, mielisairaaksi väittäminen olisi väärin kun en tiedä onko hänellä jotain diagnoosia tehtynä. Hän sai paniikkikohtauksia, mm. lähti kerran matematiikan  kokeesta kesken kaiken sanomatta mitään. Lisäksi luuli kaikkien vihaavan häntä ja jätti myös luokkaretkelle tulematta ja ilmoitti asiasta aamulla kun muut oli jo lentokentällä. Lisäksi kehui itseään ja toista kaveriani todella paljon,, itse olin lähinnä vitsien kohde. Tämä kaveri aiheutti mulle hirveän määrän ahdistumista, olisin halunnut vetää kaverisuhteen selvästi poikki, sanoa että mä en tollasen kanssa kaveri ole. En kuitenkaan uskaltanut, pitkän aikaa kituutin tämän henkilön kanssa. Tiesin, että jos hänet jätän niin eipä tule muita kavereita hällä olemaan. Lopulta kuitenkin haukkui myös kolmatta kaveriani ja se riitti. En sanonut mitään, mutta jätin hänen kanssaan olemisen huomattavasti vähemmälle ja eipä ilmestynyt uusia kavereita hänelle, jotkut yrittivät kyllä. Pahinta tilanteessa oli se jatkuva syyllisyydentunne. Lisäksi opettajat ja luokkalaiset koki mun olevan jotenkin vastuussa hänestä. Mua mm pyydettiin ottamaan tämä henkilö mukaan porukkaan ja pakotettiin kaikkiin ryhmätöihin hänen kanssaan.

Ton yksittäisen kaverisuhteen juuret kantaa pitkälle. Mäkin aloin uskomaan, että kaikki vihaa mua. Hiljalleen oon alkanut ajattelemaan, että en ketään oikeasti kiinnosta, ei ne jaksais mua vihata. Itsetunto meni myös alaspäin aika roimasti, ei sillä etteikö se olisi ollut aiemminkin huono. Tästä joku vetää varmaan pultit, mutta mun on myönnettävä että jos olisin kaveruutta jatkanut niin olisin nyt todella huonossa jamassa. Nykyäänkin kouluun meneminen ja sosiaaliset tilanteet stressaavat ihan liikaa, kouluaamuisin vatsaan sattuu ja paljon. Lisäksi pelkästään se, että muut menee syömään ilman mua saa mut tuntemaan oloni huonoksi, että ne haluais vältellä mua. Onneksi se jonkinlainen rooli auttaa itse koulussa ollessa ja kotona toi koira on mielettömän tärkee voimavara.

Vähän aihetta sivuten, mutta parempaa paikkaa en tekstille keksinyt. Toivon vaan että tää olis meille molemmille jotain teini-iän sivuvaikutusta.

Muokattu viimeksi: 14.01.15 23.57
15.01.2015 00.20
022695420_r
Viestejä: 981

feindschaftia täytyy viimeisimmän viestin osalta kompata.

Yksi asia mikä tuntuu herättävän uskomatonta raivoa tietyissä ihmisissä (varmaan heissä joita se koskettaa) ja muuten vaan vastustusta monissa muissa on ajatus siitä, että mielenterveysongelmaisten ei tulisi lisääntyä.

Mielestäni ainakaan siinä vaiheessa jos ei opiskeluun tai töihin pysty, eikä osaa huolehtia näinollen kunnolla edes itsestään niin ei ole mitään asiaa tehdä tähän maailmaan lisää ihmisiä.

Joo, jos on joku lievä masennus joka ei estä työssäkäyntiä ja välttämättä haluaa siihen lisätä isyyden tai äitiyden ilot niin whatever, mutta jos on ihan kunnolla ongelmainen (myös päihdeongelmaiset tai yleisesti sellaiset ihmiset ettei mikään suju ja kaikki on kauheaa koko ajan) niin ensisijaisen tavoitteen pitäisi olla saada itsensä kuntoon, apua kyllä on saatavilla * kun sitä vain hakee. Joskus sitä täytyy erinäisistä syistä hakea tosi sinnikkäästi ja isointa roolia näyttelee vastuun ottaminen itsestään ja omista teoistaan. Mutta elämäänsä voi muuttaa.

Mitkä on todennäköisyydet että työttömien, päihde -ja mielenterveysongelmaisten vanhempien lapsi (yleensä lapset ja todellakin monikossa) opiskelee reippaana ja hyvinvoivana siirtyäkseen pian tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. ...jep, onhan niitäkin varmasti, mutta...

Lisäksi tässä on tietty takana tällainen lapsen oikeudet ja kaikkien oikeus onnelliseen elämän alkuun edes-ajattelu, ei pelkästään ihmisten tuottavuus.
_______________
*Avun tasosta voikin sitten olla montaa mieltä. Aina sellaista oikeasti hyödyllistä ei saa jos ei pääse yksityiselle. 

It's not the size of the dog in the fight. It's the size of the fight in the dog.
15.01.2015 10.57
022446022_r
Viestejä: 640

Onko täällä tyyppei, jotka on käyny kelan terapiassa? Miua karmii se omavastuu, että riittääkö rahat. Eikös se 30€/krt ole? 

Kaipaisin ihan kokemuksia, että miten kelan terapia eroaa tavallisesta? 

15.01.2015 11.37
022573456_r
Viestejä: 1251
Sastamala, Vammala
Malkolm kirjoitti:

Onko täällä tyyppei, jotka on käyny kelan terapiassa? Miua karmii se omavastuu, että riittääkö rahat. Eikös se 30€/krt ole? 

Kaipaisin ihan kokemuksia, että miten kelan terapia eroaa tavallisesta? 

En tiedä puhutaanko me eri asiasta, mutta itse valitsin sen terapeutin kenet halusin (yksityisen, ei julkisen kautta) ja muutaman kuukauden hoitosuhteen jälkeen (ts. heti kun se Kelan kriteerien mukaan oli mahdollista) terapeutti laittoi Kelalle tuetun psykoterapian hakupaperit vetämään. Muistaakseni mukana meni sekä terapeutin että psykiatrin puoltavat lausunnot. Aika rumbahan se toisaalta oli, mutta itse tarvi tehdä aika vähän - terapeutti hoiti asiaa aikalailla mun puolesta. En tiedä miten julkisella puolella hoituu ja toimii, itse käynyt kaikki mt-jutut yksityisellä.

Voi olla että ymmärsin jotain väärin, mutta imo ei ole mitään "Kelan terapiaa" ja "tavallista terapiaa", koska Kela vain tukee rahallisesti sitä "tavallista terapiaa". :3 Enpäs ala ite sepostaa tarkemmin, kun kaikki löytyy paljon selkeämin kerrottuna täältä: :333
http://www.kela.fi/tyoikaisille_kuntoutuspsykoterapia

Eikö julkisella puolella sitten saa sellaisenaan halvempaa tai ilmaista terapiaa/hoitoa ylipäätään? :b

Muokattu viimeksi: 15.01.15 11.38
Ette te opi että te ette opi.
15.01.2015 11.50
022446022_r
Viestejä: 640

Mie oon julkisen kautta ollu hoidossa juu, köyhä kun olen :D Nyt psykoanalyysin jälkeen miut aiotaan passittaa Kelan terapiaan (eli siis kelan tukemaan johki turapiaan, kuten fiksusti tosiaan asian ilmaisit). 

Ah, tuo linkki vastasi sekavaan kysymysvyyhtiini paljon. Kiitoksia, Kaski!

15.01.2015 12.02
022573456_r
Viestejä: 1251
Sastamala, Vammala
Malkolm kirjoitti:

Mie oon julkisen kautta ollu hoidossa juu, köyhä kun olen :D Nyt psykoanalyysin jälkeen miut aiotaan passittaa Kelan terapiaan (eli siis kelan tukemaan johki turapiaan, kuten fiksusti tosiaan asian ilmaisit). 

Ah, tuo linkki vastasi sekavaan kysymysvyyhtiini paljon. Kiitoksia, Kaski!

Ole huva. ^u^

Ymmärsinkö oikein, et siis saa jatkaa enää julkisen puolen hoidossa ja sut "ajetaan" yksityiselle terapeutille Kelan tukeen luottaen? Hm, onkohan toi yleinenkin käytäntö... :/ Kiva lisästressi siitä riittääkö rahat käydä koko terapiassa (ja jos ei käy, niin Kelan tukikin loppuu).

Ette te opi että te ette opi.
15.01.2015 12.12
022446022_r
Viestejä: 640

Ei miua onneks olla ajamassa mihkään työvoimapulan takia tms, vaan miulla alkaa traumaterapia, niin mie tarviin siihen sitten apuvoimia. Miulla jatkuu kontrollikäynnit kuitenkin (esim. lääkityksen puolesta) julkisella.

Miulta myös kyseltiin paljon just tuota, että olenko valmis maksamaan ja vaihdanko terapeuttia jne. Eivät tehneet päätöstä miun puolesta. Lopulta päätin, että kyllähän tuo terve pää on aika kova sijoutuskohde :D 

15.01.2015 12.17
022610926_r
Viestejä: 256
Pori

Mulla on se omavastuu osuus 70e käyntikerrasta 17,56e. Ja mun piti hoitaa ne kaikki lappulippuset sinne kelaan ihan itse, ei ollut mukavaa kun kelan kanssa asioidessa mikään ei mene koskaan niin kuin pitäis. :D Mut oli kyllä kaiken vaivan arvoista, vaikka melkoinen rahastressi siitä tuli kun niitä ekoja käyntejä piti maksaa itse, eikä kela edes korvannut niitä jälkeenpäin.

 

15.01.2015 13.59
022573456_r
Viestejä: 1251
Sastamala, Vammala
Malkolm kirjoitti:

Ei miua onneks olla ajamassa mihkään työvoimapulan takia tms, vaan miulla alkaa traumaterapia, niin mie tarviin siihen sitten apuvoimia. Miulla jatkuu kontrollikäynnit kuitenkin (esim. lääkityksen puolesta) julkisella.

Miulta myös kyseltiin paljon just tuota, että olenko valmis maksamaan ja vaihdanko terapeuttia jne. Eivät tehneet päätöstä miun puolesta. Lopulta päätin, että kyllähän tuo terve pää on aika kova sijoutuskohde :D 



Aaa, no hyvä, mä jo aattelin että ei kai ne nyt väkisin voi ketää tuupata muualle hoitoon. 8D Ja kyllä, omaan terveyteensä kannattaa sijoittaa, se on hyvä päätös! :33
Ette te opi että te ette opi.
16.01.2015 12.10
000113439_r
Viestejä: 2789

Miten tässä kärähtääkin bisnes.

16.01.2015 13.16
022610926_r
Viestejä: 256
Pori

^ Luojan kiitos mulla on ollut mukava lääkäri joka ymmärsi että kolmen lääkekokeilun jälkeen mulla meni hermot ja totesin että lääkkeet ei ole mun juttuni. Lääkäri sanoi vaan että se on mun oma päätökseni eikä hän ala väkisin mulle mitään tuputtamaan.

 

16.01.2015 14.47
022446022_r
Viestejä: 640

^^Miulla kaikki lääkärit on tuputtaneet lääkkeitä. Lopulta kyllästyin pistämään hanttiin ja huhtikuusta asti olen syönyt lääkkeitä. 

Nyt tulee rinnalle sitten antipsykoottisetkin. En kyllä tiedä söisinkö vai enkö. Todennäköisesti en.

16.01.2015 15.14
022689899_r
Viestejä: 3626
Riihimäki

Mulla oli joskus lääkkeitä tuputtava lääkäri. En jaksanut tapella sen kanssa, joten valkattiin vaihtoehdoista halvin (valitin vähän rahanpuutetta siellä). Hain ne aina apteekista ja laitoin kaappiin. Pitäiskin palautella apteekkin takaisin joskus. 

Pahimmassa suossa rypiessä kyllä söin lääkkeitä, mutta sillon oli sentään järkevämpi lääkäri, ei ollut samanlainen "sun on pakko syödä lääkkeitä ja ne pelastaa kaikelta!!"-tyyppi, vaan kertoi niistä rehellisesti huonotkin puolet ja itse sain päättää otinko vai jätinkö. Tottakai mulla auttoivat vaan ne kalleimmat, joten aika nopeesti jäivät pois ja siihen lopettamiseenkin sain hyväksynnän lääkäriltä. 

Kaikilla on tyhmiä ajatuksia. Viisas vain kätkee ne.
16.01.2015 15.40
022573456_r
Viestejä: 1251
Sastamala, Vammala

Mulleki tuupattiin vartin juttelemisen jälkeen ssri-lääkitys (Cipralex).. Kiltisti niitä aikani söin, annosta nostettiin pariin kertaan ja vikan noston kohdalla kun piti nostaa 30mg niin kerroin psykiatrille kaksisuuntaisepäilyistäni. Sitten tuupattiin eri resepti (Abilify) ja mielialantarkkailukortteja mukaan, mitä ois pitäny täytellä. Abilify oli ihan kamala - sain siitä akatisian ja kärsin siitä varmaan puolitoistaviikkoa ennenkuin sain psykiatrini kiinni ja ohjeet lääkkeen lopettamisesta. Hyyh, se oli ihan sairasta. Sen jälkeen sain uuden reseptin (Seroquel), hain sen saakelin kalliin boksin, mutten ikinä syönyt siitä tablettiakaan. Ja siihen loppui mun lääkkeiden käyttö mt-ongelmien hoidossa. Siinä tunsi olevansa sellainen testikappale, "katotaan miten tää vaikuttaa" "ai tää ei käyny, no kokeilepa tätä". Joo, ei mikään lääkäri maagisesti pysty samantien sanomaan mikä lääke auttaa kenellekin, mutta ei se testaileminen hyvältäkään tunnu.

En aio enää syödä mitään lääkkeitä, niistä tuli vain ongelmia ja sivuoireita. Kaikki oli vain pelkkää harmaata ja tasaista, ei ehkä ahistanu ja masentanu niin paljon, mutta lääkkeet tappoi kaikki tunteet ja tuntemukset, ne vähäiset positiivisetkin. Jutteluterapia sellaisenaan on auttanut sen mitä voi auttaa, muuten kituutan ilmeisesti vaan tahdonvoimalla päivä kerrallaan.

Ette te opi että te ette opi.
16.01.2015 16.01
022708867_r
Viestejä: 3756
Helsinki
Kaski kirjoitti:
..kerroin psykiatrille kaksisuuntaisepäilyistäni. Sitten tuupattiin eri resepti (Abilify) ja mielialantarkkailukortteja mukaan, mitä ois pitäny täytellä.

Täh, siis sä itse kerroit epäilyksestä ja lääkäri sit vaan sen perusteella laittoi sulle lääkkeitä? :D Ei hyvää päivää, onneks itellä oli aina suht. hyviä lääkäreitä mitkä kuunteli mua. 

Kaski kirjoitti:
En aio enää syödä mitään lääkkeitä, niistä tuli vain ongelmia ja sivuoireita. 

Minäkin tämän päätöksen tein kesällä. Nytkun mietin niin olisin voinut olla syömättä lääkkeitä aika paljon pidemmän aikaa ja harmittaa että turruin niihin niin että en jättänyt aiemmin pois. Mutta elämäntilanne on nyt hyvä ja onnellinen, niin sitä tietty miettii mitä erilainen päätös aiemmin olisi tuonut, olisinko just nyt tässä tilanteessa.

http://minskipinski.blogspot.com/
16.01.2015 16.29
022446022_r
Viestejä: 640

Onko täällä muuten ketään skitsoaffektiivistä, skitsofreenistä tai muuta, joka söis antipsykoottisia? Onko elämä helpompaa lääkkeitten kaa? Tasaantuuko pää, vai muuttuuko kaikki harmaaks mössöks?

Miua arveluttaa just se, että kaikki muuttuu vaan tasaseks... :/ Ei miua äänet häiritse, mutta noi epäluuloisuuskohtaukset, paniikki ois ihanaa saada pois...

En kyl osaa kuvitella elämää ilman niitä XD Miusta on jännää, että joku voi mennä kauppaan ruuhka-aikana! Ei onnistuis IKINÄ miulta! Liikaa ääniä, liikaa ihmisiä, liian vähän happea! 

16.01.2015 16.54
022689899_r
Viestejä: 3626
Riihimäki

Mä söin joskus antipsykoottista lääkettä, tota täälläkin mainittua abilifyä... Mulla toimi masennukseen ja tasas vähän mielialaa (epävakaa), mutta ei tullut elämästä silti mitään tasasen harmaata mössöä. Mut yksilöllistähän se on miten ne vaikuttaa, toiset ei huomaa mitään, toisilta katoaa kaikki tunteet, toisilla toimii just toivotulla tavalla. Mulla vei ne pahimmat ääripäät pois. Jos kokeilla haluaa, niin sillähän se selviää, miten kenellekin sopii. 

Kaikilla on tyhmiä ajatuksia. Viisas vain kätkee ne.
16.01.2015 18.14
022573456_r
Viestejä: 1251
Sastamala, Vammala
Mindi kirjoitti:
Kaski kirjoitti:
..kerroin psykiatrille kaksisuuntaisepäilyistäni. Sitten tuupattiin eri resepti (Abilify) ja mielialantarkkailukortteja mukaan, mitä ois pitäny täytellä.

Täh, siis sä itse kerroit epäilyksestä ja lääkäri sit vaan sen perusteella laittoi sulle lääkkeitä? :D Ei hyvää päivää, onneks itellä oli aina suht. hyviä lääkäreitä mitkä kuunteli mua. 


Nimenomaan. 8DD Kyl tääki on psykiatrian erikoislääkäri ja mitähän vielä...
Sen verran tietysti ymmärrystä lääkärillekin, ettei ne muutaman kolmen vartin haastattelun jälkeen vaan pysty satavarmasti ketään diagnosoimaan. Mutta sepä se ongelma toisaalta onkin, kun liian innokkaasti huteran diagnoosin varassa kirjoitetaan reseptejä.

Oikeastaan saatiin vasta yhdessä terapeutin kanssa järkeiltyä parin vuoden jutustelun aikana että mikä mua todennäköisesti "vaivaa". Eihän ne toki virallisia diagnooseja ole kun ei psykiatri ole todennut, mutta mitäpä sillä diagnoosipaperilla tekee, kun en mitään lääkitystäkään halua (eikä suurimpaan osaan mun ongelmista mikään lääkitys auttaisikaan, vaan terapia). Mutta tietääpä itse mikä vaivaa ja osaa hoitaa itseään sen mukaan. Tiedostan, että ainakin ahdistuneisuus ja masentuneisuus voisivat lieventyä jollakin miedolla lääkityksellä, mutta en kyllä enää halua palata siihen lääkerumbaan kun sen jo kerran koki. Selvinnyt ilman jo monta vuotta niin näin mennään jatkossakin. :3
Ette te opi että te ette opi.
16.01.2015 19.19
000113439_r
Viestejä: 2789

Minulle on aivan se ja selvä, etten koskaan tule lääkkeitä syömään, voin sen sanoa enkä peru puheitani. Näitä teidän tarinoita lukiessani saan vain vahvemman kuvan siitä, miten tuo lääkehomma on (pääasiassa) lottoamista ja rahan tekoa hädässä olevien ihmisten kustannuksella. Hyi. 

Monikohan lääkäri on lääkkeiden sijaan/ lisäksi kirjoittanut reseptiin, "tunnin mittainen rauhallinen kävelyretki metsään, kolmena päivänä viikossa". Tämähän ei ongelmia poista, mutta auttaa vaikka se mitättömältä tuntuukin, eikä tämä ole jälleen "nouse sängystäsi ylös, älä jää tuleen makaamaan!!!1!" kortti. 

Omalla kohdallani ihan rauhallinenkin liikkuminen on auttanut pitämään pääni läjässä, suosittelen.

Muokattu viimeksi: 16.01.15 19.22
16.01.2015 19.34
Patior kirjoitti:

Minulle on aivan se ja selvä, etten koskaan tule lääkkeitä syömään, voin sen sanoa enkä peru puheitani. Näitä teidän tarinoita lukiessani saan vain vahvemman kuvan siitä, miten tuo lääkehomma on (pääasiassa) lottoamista ja rahan tekoa hädässä olevien ihmisten kustannuksella. Hyi. 

Mulla sama juttu. Lääkitystä on aiemmin ehdotettu, mutta en suostunut enkä tule suostumaan.

 

16.01.2015 21.11

Minä en onneksi edes saa mitään mielenlääkitystä kun ei ne sovi enää vanhojen lääkitysten kaveriksi...

16.01.2015 21.21
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

Mulla ei ole hirveesti muuta kuin positiivista sanottavaa omasta lääkityksestä (20 mg Escitalopram). Tosin syönytkin noita vasta syyskuusta...? asti mutta kuitenkin, tähän asti. Alussa tieten tuli vähän mielenkiintoisia päiviä kun noihin totutteli mutta sit tasottu. Ainut noita sivuvaikutuksia nyt niin tuo ruokahalun heikkous mutta sekin näyttäisi onneksi olevan paranemaan päin. Huomattavasti parempi olotila kuitenkin lääkkeillä kuin ilman, huomaa kyllä jos edellisenä päivänä unohtanut ottaa.......

Ja itelle on ainakin muutakin kuin vaan lääkkeitä tyrkätty kunnallisen puolelta, puhuttu mm. juurikin tuosta säännöllisen (rentouttavan!) liikunnan tärkeydestä, ruokavaliosta jaksamisen suhteen, itsensä palkitsemisen tärkeydestä kun saa hoidettua vaikeita juttuja pois alta yms. :)

Muokattu viimeksi: 16.01.15 21.27
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti