Pentukuume vol. 4 - Sivu 138 (Koirat > Pennut)

03.05.2016 14.06
022699526_r
Viestejä: 1255
Lahti
Mere kirjoitti:

Oonko mä ainoa kenen kuume katosi koiran tultua (koska se oli ja on kamala riiviö?) :D



Kyllähän pentupentukuvia tulee katseltua vähän "aaaa miten söpö ;-; <3" -ajatuksella, mutta en kyllä omaa halua esim. ikuisuuteen.

(Vaikka porokoirakuume on ja pysyy. Prkl porot.)

Let me be honest - I have no idea what I'm doing.
03.05.2016 14.47

Ei oo pentukuumetta, tuntuu että spanielin kanssa vietetään tässä _ainakin_ muutama vuosi ennenkuin alan miettiä toista koiraa. Voi olla, että toista ei tuu vielä viidenkään vuoden päästä. 

Tällä hetkellä Selman kanssa on kädet täynnä ja tekemistä riittää, tekis mieli kokeilla vaikka mitä lajeja ja puuhailla kaikenlaista kun koira on tarpeeks monipuolinen. Tavoitteitakin on ja tiedän, että niitä ei ihan sormia napsauttamalla saavuteta, joten niin kauan kun työsarkaa riittää niin ei kiitos uutta pentua mulle.

03.05.2016 14.57
022710213_r
Viestejä: 495
Kannus
Mere kirjoitti:

Oonko mä ainoa kenen kuume katosi koiran tultua (koska se oli ja on kamala riiviö?) :D

 

 

Et oo, mulla meni sellaset reilu 3 vuotta että aloin taas kuolaamaan pentua :D 
 

http://kirppusen.blogspot.fi/
03.05.2016 17.15
022702347_r
Viestejä: 3704
Säkylä

Mulla ei oo pentukuumetta ollut Minkan jälkeen vaikka kavereillakin on vauvoja ollut :D Se kusi-paska ralli pennussa on se pahin... mulla on raikas koti ja puhtaat matot, en hetkeen luovu tästä!

03.05.2016 17.35
022601515_r
Viestejä: 386
Oulu

Kusirumba on kyllä se pahin, mutta onneksi ei kestä paria kuukautta kauempaa. Kessun kanssa meni vuoden päivät ennenkuin alkoi toinen koira polttelemaan, mutta halusin että se on vanhempi ja arki on mutkatonta ennenkuin otan toista vajokkia tavoille opetettavaksi. Nyt kaikki on reilassa, ja Kessukin 2,5v ennenkuin penne tulee taloon. Saa nähdä monenko sadan euron edestä se piraija syö tavaraa, Kessu kun ei varsinaisesti tuhonnut mitään. Ehkä jossain vaiheessa kiroan rotuvalintaa ja vaihdan sen naapurin harjakoiravanhukseen :D

Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa. Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen.
03.05.2016 17.36
000113369_r
Viestejä: 2899

Mä kuumeilin toista koiraa oikeastaan siitä asti kun Judin sairaus osoittautui jossain määrin harrastamista ja elämää rajoittavaksi (sen ollessa puol vuotta tai vuoden...). Toisaalta musta ihan vaan kaks koiraa olis ollut myös kiva. Vuosia myöhemmin vihdoin kotiutui kauan odotettu "oikea koira kaikenlaiseen harrasteluun" ja vei kuumeen mennessään. Sitä ikään kuin arvostaa kauan odotettua koiraa.

Vaikka meillä nousikin "seinä pystyyn" harrastusuralla, en ole kokenut mitään todellista tarvetta hankkia uutta pentua jalkoihin pyörimään. Judi nukkui pois puolitoista vuotta sitten ja tuntuuhan elo yhden koiran kanssa tajuttoman orvolta, mutta ei tässä ole mihinkään kiire.

Niin kauan kun en ole varma haluaisinko toisen sohvanvaltaajan ilman puuhastelutarpeita vaiko sen todellisen harrastussessen, koitan pysyä pöksyissäni. Toisaalta elämäntilanne on nyt muutenkin sellainen, ettei tähän kannata koiraa ottaa.

--

Kuinka paljon (etenkin nuoret) märehditte tulevaisuutta koiria kuumeillessanne tai hankkiessanne? Tyyliin jos joutuu muuttamaan peruskoulun jälkeen muualle opiskelemaan, ei toisen asteen jälkeen saakaan töitä tai joutuu taas muuttamaan, jollei opiskellessa riitäkään resurssit koiranpitoon jne?

Työttömyys on toki uhka kaikenikäisille etenkin tässä pätkätöiden luvatussa maassa, mutta musta tuntuu että etenkin tossa 15-20 v iässä kaikki on niin totaalisen auki ettei mitään rajaa. Ja jos siitä johonkin korkeakouluun jatkaa niin rahat onkin vielä enemmän kortilla ja tulevaisuus vielä suurempi mysteeri. :D

03.05.2016 18.02
000113144_r
Viestejä: 2848

Työharjottelussa eläinkaupassa tuntuu, että jokaselle on tulossa nyt keväällä pentu. :D Välillä sielläkin saa lutustaa niin ihania pikku vauveleita että en kohta enää kestä tätä kuumetta. Siellä käy yksi kiinanharjakoirakin joka on niin luttana että, vaikka en yleensä tuollaisista roduista olekaan kovin innostunut. Tosin isojen rotujen pentuja näyttäisi olevan liikkeellä enempi kuin pikkurotujen.

03.05.2016 18.34
022710085_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

Hyi olkoon, ei tee hyvää kun piti alkaa äidille ettiin lähistöltä porokoira-kasvattajia joille tulossa vuodenvaihteelle pentuetta. Varsinkaan kun yks niistä yhden käden sormilla laskettavista koiraroduista jotka kattoni alle kelpuuttaisin. Onneksi oon kroonisesti peeaa ja riistanväriset ainoita jotka kelpaa sit kuitenkin. :D

http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
03.05.2016 20.39
022701036_r
Viestejä: 4260
kans alainen kirjoitti:

Kuinka paljon (etenkin nuoret) märehditte tulevaisuutta koiria kuumeillessanne tai hankkiessanne?




Jonka takia ei piskiä ole. Järki voittaa tunteet. Hamassa tulevaisuudessa sitten..
http://raurx.blogspot.fi
03.05.2016 21.12
022703451_r
Viestejä: 789
Kouvola

Mä tiesin että niin kauan kun asun yksin, en voinut koiraa ottaa. Koska koulu ja työt. Siks koira tuli heti kun yhteenmuutto miehen kanssa. Tietty sitä miettii että mitäs sitten jos tuleekin ero.. mutta noh. Mies on jo ainakin sanonut että hän on sitten viikonloppuisä jos huonosti kävis :D 

Ja tietty sitä mietityttää että mitä tapahtuu kun koulu loppuu. Mulla kuitenkin on toistaiseksi voimassa oleva työsoppari ja tunteja hyvin.. vaikkei toi olekaan missään nimessä loppuelämän duunipaikka.

Välillä tulee fiilis että ei missään nimessä toista koiraa, ei missään nimessä uutta koiraa Edin jälkeen. Mut tuskin tästä on enää paluuta, en vaan osais enää olla ilman koiria, vaikka tietynlaista vapautta kaipaankin.

03.05.2016 21.15
kans alainen kirjoitti:
Sitä ikään kuin arvostaa kauan odotettua koiraa.
Mulle on varmaan tapahtunut juuri tämä ja ehkä siksikin tuo nuorimmainen tuntuu niin sopivalta ja omalta. Muistan joskus kuumeilleeni ihan kaikki mahdolliset rodut ja roduttomat, mutta kun ei mitä tahansa tai oikeastaan mitään koiraa saanut, oli pakko kasvattaa malttia. Kun on vuosia odottanut, kinunnut ja lopulta tyytynyt uskomaan, että toista koiraa ei tule, niin kyllähän se tuntui uskomattomalta olla kasvattajalla ja maksaa omista rahoista se eka oma pentu, noin suunnilleen kypsässä iässä parikymppisenä. :D

Mulla tulevaisuuspohdinta menee tällä erää toisinpäin. Täytyy miettiä mihin riittää varat, aika ja resurssit kun haluaisin kuitenkin panostaa koiraan ja sen harrastuksiin, mutten toisaalta haluis loppuelämäkseni jumahtaa.

03.05.2016 21.46
022699526_r
Viestejä: 1255
Lahti

Mä oon siitä vammainen, että mulla koirat menee muun yläpuolelle. Ois hauskaa lähteä vaikka Iso-Britanniaan, mutku on koirat ni ei voi. Mutta ei voi mitään, en kuitenkaan ole missään vaiheessa oikeasti miettinyt että kylläpäs harmittaa kun en voi tehdä elämälläni asioita x tai y koska koirat.

Jos olisin järkevä niin olisin ottanut Riimin vasta sitten joskus. Sitten kun mulla on auto, enemmän rahaa, sitä sun tätä. Mutta sitten taas oli ne muut syyt miksi se tuntui tähän hetkeen just niin hyvältä, ja tuntuu edelleen.

Let me be honest - I have no idea what I'm doing.
03.05.2016 21.53
Riimi kirjoitti:

Mä oon siitä vammainen, että mulla koirat menee muun yläpuolelle.



Sama.

Kaikilla lähipiirinkin ihmisillä meinaa mennä hermot, kun aina mun puheaineet jotenkin kääntyy koiriin ja elämä pyörii muutenkin täysin niiden ympärillä ja kaikki suunnitelmatkin menee koirien mukaan.

Noh, voihan sitä näinkin elää jos huvittaa :D

03.05.2016 21.58
Riimi kirjoitti:

Mä oon siitä vammainen, että mulla koirat menee muun yläpuolelle. Ois hauskaa lähteä vaikka Iso-Britanniaan, mutku on koirat ni ei voi. Mutta ei voi mitään, en kuitenkaan ole missään vaiheessa oikeasti miettinyt että kylläpäs harmittaa kun en voi tehdä elämälläni asioita x tai y koska koirat.

Jos olisin järkevä niin olisin ottanut Riimin vasta sitten joskus. Sitten kun mulla on auto, enemmän rahaa, sitä sun tätä. Mutta sitten taas oli ne muut syyt miksi se tuntui tähän hetkeen just niin hyvältä, ja tuntuu edelleen.


Vähän sama. Mä oon tottunut muutenkin pyhittään elämäni tietyille asioille (20v hevoset elämäntapana) ja nyt koiraharrastukseen haluan panostaa samalla tavalla. Oon tottunut, että kivojakin juttuja jää välistä koska elukat pitää hoitaa. Ja kaikki raha laitetaan koiraan, koska mulle se on itsestäänselvyys. Ja mä haluankin että se on niin, en valita tai vaihtais päivääkään pois. :)
03.05.2016 22.19
Mä taas pistän monesti itseni etusijalle mutta tottakai koirat tulee hoidettua kumminkin. Mun rahoista suurin osa menee auton ylläpitoon, bensaan etc. Joo mä tykkään mun koirista, harrastan niitten kanssa, vietän aikaa mutta mä olen niin sosiaalinen etten luovu siittä että nään usein frendejä, lähen illalla käymään jossain ja vkl käyn juhlimassa että monesti menee aamuun asti. Kyllä multa koiran reenit välistä jää joskus itteni takii. Siihen asti kun siittä mun muistakin menoista ei kärsi koirat niin fine. Mun elämään kuuluu paljon muutakin kun noi doget ja valitettavasti ne verottaa vapaa-aikaa ja ilman koiria en notkuis himassa varmaan ollenkaan. Mutta ne myös antaa paljon ja niitten kans on kiva mennä ja harrastaa. Oon saanu sovitettuu koirailu ja muun elämän hyvin tasapainoon. Tämä itsekäs lähtee kesällä useemmallekkin reissulle jättäen koirat hoitoon mutta samaten tekee useemman reissun jossa ne on mukana :)
03.05.2016 22.30
022691989_r
Viestejä: 465
Vantaa
Kettu kirjoitti:
kans alainen kirjoitti:
Kuinka paljon (etenkin nuoret) märehditte tulevaisuutta koiria kuumeillessanne tai hankkiessanne?
Jonka takia ei piskiä ole. Järki voittaa tunteet. Hamassa tulevaisuudessa sitten..
Mä niin kovasti yritän pitää tän saman ajattelutavan. Että ei tähän elämäntilanteeseen, ei tänne kerrostaloon. Vanhemmatkin hokevat mulle, että mieti nyt rahojasi ja pitkiä koulupäiviä.

Silti sitä on joinakin päivinä niin hemmetin yksinäinen olo, kun ei ole koiraa, jonka kanssa lähteä lenkille. Tai treenaamaan. Olisi niin ihanaa treenata tokoa/rallytokoa/agia/jälkeä tai edes opettaa pennulle kaikkia kivoja temppuja. Olisi niin ihana kierrellä näyttelyitä oman koiran kanssa jne jne... Mutta silti kaipaan kaikista eniten rauhallisia valokuvausreissuja metsään auringonlaskun aikaan oman koiran kanssa. :'(

Ehkä vielä joskus. Vaikka ei sinänsä olisi ongelma ottaa pientä helppoa koiraa kerrostaloon, mulla venähtää joskus päivät 10h pituisiksi koulumatkojen takia. Sitten sitä aina pohtii, että olisiko ensi lukuvuonna helpompi lukkari? Olisiko mulla mahista muuttaa lähemmäs koulua? Mutta ehkä mä yritän pysyä järkevänä.

03.05.2016 22.40
Avatar_female
Viestejä: 548

Voihan kökkö tätä kuumetta edelleen.

Kerroin Hampin kasvattajalle meidän kuulumisia ja tulin maininneeksi, että Kennaa ei enää ole ja että vaikka Hamppi on noin nuori, niin pentukuume vaivaa. Sieltä tuli sitten tossa äsken viestiä, että heillä olisi 50-päiväinen corsoneiti vailla kotia (joka ei sovellu jalostukseen värivirheen vuoksi), ja jonka saisin halvemmalla ja maksusta voitaisiin sopia.. ARGH!

Koska tuon "pahemman puoliskon" kanssa kaupantekijäisiksi tuli kaksi dreeveriä, niin eikö se olisi vain oikeus ja kohtuus, että minullakin olisi kaksi corsoa? xD

Muokattu viimeksi: 03.05.16 22.41
03.05.2016 22.44
022640055_r
Viestejä: 1515
Helsinki
Riimi kirjoitti:

Mä oon siitä vammainen, että mulla koirat menee muun yläpuolelle. Ois hauskaa lähteä vaikka Iso-Britanniaan, mutku on koirat ni ei voi. Mutta ei voi mitään, en kuitenkaan ole missään vaiheessa oikeasti miettinyt että kylläpäs harmittaa kun en voi tehdä elämälläni asioita x tai y koska koirat.

Jos olisin järkevä niin olisin ottanut Riimin vasta sitten joskus. Sitten kun mulla on auto, enemmän rahaa, sitä sun tätä. Mutta sitten taas oli ne muut syyt miksi se tuntui tähän hetkeen just niin hyvältä, ja tuntuu edelleen.




Enkä usko siihen etteikö asioita saisi järjesteltyä niin että koiran olisi hyvä olla, ihan varmasti jostain saa raapaistua rahaa tai aikaa. Eikä ikinä ei ole oikeaa aikaa ottaa koiraa jos oikein tarkasti miettii :D
http://ekanoma.blogspot.fi/
03.05.2016 22.51
Rayla kirjoitti:

Ehkä vielä joskus. Vaikka ei sinänsä olisi ongelma ottaa pientä helppoa koiraa kerrostaloon, mulla venähtää joskus päivät 10h pituisiksi koulumatkojen takia. Sitten sitä aina pohtii, että olisiko ensi lukuvuonna helpompi lukkari? Olisiko mulla mahista muuttaa lähemmäs koulua? Mutta ehkä mä yritän pysyä järkevänä.



Noh, se yks lepimpi vuosi koulussa ei auta oikein mihinkään. Koira kuitenkin toivottavasti elää sen yli 10 vuotta. 

Itelläki monesti harmittaa koiran puolesta, kun joutuu olemaan pitkät päivät yksin. Yksin kun asuu maalla ja käy kaupungissa töissä, niin matkoineen päivään menee se 10 tuntia, joskus pidempäänkin. Toffella ei onneksi ole mitään ongelmaa pidättelyn kanssa, harvoin edes tahtoo saman tien ulos kun tulen töistä, mutta onhan ne sille pitkiä ja tylsiä päiviä olla yksin. Siksi koitankin sovitella muun arkeni niin, että otan koiraa mahdollisimman paljon mukaan joka paikkaan jos vielä illasta haluan jossain käydä. Nyt vappunakin halusin käydä kaupungilla katselemassa vappumeininkejä, joten eikun töistä kotiin, koira kyytiin ja takas kaupunkiin. Pääsipähän maalaiskoirakin vaihteeksi ihmisten ilmoille ja siellä paljon huomiota sekä rappsutuksia :)

http://toffeakita.blogspot.fi/
03.05.2016 23.40
022702347_r
Viestejä: 3704
Säkylä

Kyllä mietin, ja paljon. Ei tulisi mieleenkään ottaa kolmasta koiraa tähän, ei sitten millään :D 

Ja minähän sentään vielä asun avon kanssa joka lenkittää/ruokkii noita myös, nuorempi koira on sijoitus (kasvattajan tuki) plus muutenkin anopin luona koirat ''lomailee'' silloin tällöin ja myös omalla äidillä isompi lauma koiria että tukea löytyy...

Minkahan tuli mulle silloin kun jo opiskelin ja asuin pois vanhempien luota - luotan siihen että tilanne ei voi tästä nyt ihan hirveästi alaspäin mennä, vaikka joudutaankin vielä isoon kaupunkiin muuttamaan. 

Mulla ei tosiaan mene kyllä koirat omien opiskeluiden edelle, vaikka kivoja rekkuja onkin :D 

Muoks/ niin ja siihen kahden koiran pitämiseen; koen että tilanne on itseasiassa parempi näin kun yhden koiran kanssa, sillä ei tarvitse potea pidemmistä päivistä niin huonoa omatuntoa kun koirilla on toisensa seurana, liikuttavat ulkona toinen toisiaan jne eli käytännössä toinen koira meillä helpottaa arkea nyt kun sillä alkaa vihdoin olla jotain järjeä päässä.

Muokattu viimeksi: 03.05.16 23.42
04.05.2016 00.05
022698444_r
Viestejä: 53
Biitti kirjoitti:
Mä taas pistän monesti itseni etusijalle mutta tottakai koirat tulee hoidettua kumminkin. Mun rahoista suurin osa menee auton ylläpitoon, bensaan etc. Joo mä tykkään mun koirista, harrastan niitten kanssa, vietän aikaa mutta mä olen niin sosiaalinen etten luovu siittä että nään usein frendejä, lähen illalla käymään jossain ja vkl käyn juhlimassa että monesti menee aamuun asti. Kyllä multa koiran reenit välistä jää joskus itteni takii. Siihen asti kun siittä mun muistakin menoista ei kärsi koirat niin fine. Mun elämään kuuluu paljon muutakin kun noi doget ja valitettavasti ne verottaa vapaa-aikaa ja ilman koiria en notkuis himassa varmaan ollenkaan. Mutta ne myös antaa paljon ja niitten kans on kiva mennä ja harrastaa. Oon saanu sovitettuu koirailu ja muun elämän hyvin tasapainoon. Tämä itsekäs lähtee kesällä useemmallekkin reissulle jättäen koirat hoitoon mutta samaten tekee useemman reissun jossa ne on mukana :)


Allekirjoitan. Kyllä tämä sosiaalinen ihmissielu haluaa pyhittää omalle hyvinvoinnilleenkin aikaa, eli juurikin nähdä kavereita. Koirat tulee hoidettua kyllä hyvin ja niiden tarpeiden mukaisesti ;) Ja tämä paskamutsi lähtee kahdeksi viikoksi kesällä Krotatiaan, doget menee faijalle mökille. Ja oonpa kahdelle festareillekin luvannut mennä. En pystyisi enää elämään koirien määräämää elämää, kaipaan myös tilaa hengittää. Koirat tuo vastuuta ja ne rikastuttaa elämää, mutten onneksi enää elä niitä varten.
04.05.2016 00.22
000113144_r
Viestejä: 2848

Itse käyn koulua ja opiskelijabudjetti on tosiaan tiukka - mutta en näe sitä koiran esteenä. Mulle koira vaan on sellanen "elämän peruspilari", jota ilman oon ollut tässä nyt 9kk, ja kaipaan kovin sitä aikaa kun asuin samassa taloudessa koiran kanssa. Toki siihen menee aikaa, rahaa, hermoja, jaksaminen täytyy vetää välillä äärirajoilleen, muttakun sitä vaan kaipaa omaa hössöttäjää siihen vierelle, jopa niitä ilkeitä aamulenkkejä vesisateessa. Mulle koira antaa lähinnä enemmän mahdollisuuksia, ja jos jonnekin olen menossa, koiran voi ottaa lähes aina mukaan. Se ei tule rajoittamaan mun sosiaalista elämää lähes mitenkään, jos joskus haluan illan viettää kaveriporukalla vaikka vähän kuppia ottaen, koira pystyy olemaan sen hetken kotona. Mutta toisaalta, oonkin lähinnä sellanen ihminen, etten käy paikoissa jonne ei koiraa mahdollisesti voisi ottaa mukaan.

Mulle se on vaan järjestelykysymys miten rahani ja aikani käytän, ja mieluusti "uhraan" aikaani asiaan joka on minulle mieluinen. En jää koiran kanssa paitsi mistään, samalla tavoin voisin ajatella, että jos hillun ympäriinsä ilman koiraa, jäisin paitsi jostain muusta. Toki tätä koiraa on mietitty jo pitempäänkin, ja aika ei sattunutkaan ihan parhaimmaksi mahdolliseksi, mutta onko se aika oikeastaan ikinä hyvä koiralle. Jos mietin, että ajankohdan täytyisi olla täydellinen, mulle ei koskaan tulisikaan koiraa, sillä aina joutuu joku jarruttava hidaste, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla este. Elän elämääni jopa ehkä enemmän koiran kanssa, sillä sen kanssa tulee pakostakin lähdettyä enemmän ulos ja tapaamaan enempi samanhenkisiä ihmisiä.

Muokattu viimeksi: 04.05.16 00.23
04.05.2016 08.56

En nyt laske itseäni enää kovin nuoreksi.. :D mutta oma elämä pyörii hyvin pitkälti koiran ympärillä. Kaikki suunnitellaan sen mukaan mutta silti en näe maailmanlopuksi sitäkään että heivaan sen porukoille hoitoon ja lähden Helsinkiin kaveria moikkaamaan viikonlopuksi tai että lähdettäisiin isännän kanssa lomalle ulkomaille. En anna koiran rajoittaa satunnaista matkustamista kun arki kuitenkin rullaa todella pitkälti sen tarpeita mukaillen.  Minulle auto on myös todella suuri osa koko systeemiä, en voisi harrastaa ellei olisi kulkuvälinettä, täällä välimatkat ovat niin pitkiä.

Aiheeseen. Pentukuumetta ei ole tippaakaan! Leirillä pari viikkoa sitten näin valloittavia 5kk raitalapsosia mutteivat aiheuttaneet "pakko saada" efektiä. Tuntuu että jos nyt yhtäkkiä ottaisi uuden pennun pissakakkarallia vetämään valuisi Louhen potentiaali ihan hukkaan. Nyt kun käsissä on kaikinpuolin hyvä harrastuselukka ja arjen kaveri niin ei tee mieli sekoitaa pakkaa toisella :) 

Tasmanian pussipiru
04.05.2016 09.05
000113779_r
Viestejä: 2684

Mä taas en ajattele koiria, opiskelua, töitä, matkustelua, ihmissuhteita, menohaluja, muita harrastuksia jne. toisiaan rajoittavina tekijöinä. Ne on vaan elämän eri osa-alueita. Jos lemmikit tai harrastukset yleenäsäkään näkee rajoitteina niin en tiedä kannattaako itseään sitten niihin kahlita.

Mä oon sosiaalinen, puhelias ym., mutta rakastan myös omaa rauhaa enkä koskaan oo erityisemmin fiilistellyt kaverien kanssa notkumistesta. Mulle ois painajaismaista nähdä niitä joka päivä, vaikka nautinkin suuresti satunnaisista kohtaamisista :D silloin kun olin kokoajan liikkeellä, johtui se ehkä enemmän siitä etten kestänyt omaa seuraani. Eniveis. Koirien takia joudun/pääsen itsekin sosiaalistoitumaan huimasti enemmän. Ja sellaisten ihmisten kanssa, joita en missään olosuhteissa olisi muuten tavannut. Se on aikas rikastuttavaa.

Mä rakastan matkustaa, oon koko elämäni matkustellut ulkomaille pari kertaa vuodessa enkä todellakaan ajatellut sitä lopettaa koska koirat. Niille kyllä löytyy aina hoitopaikka, niin ja asuinhan mä viime vuonna tähän aikaan Aasiassa :) ja aiotaan vielä muuttaa ulkomaille tulevaisuudessa, koirinemme päivinemme.
Mun reissailut on jopa lisääntyneet koirien myötä, kotimaanmatkailu on kasvanut räjähdysmäisesti ja enpä olisi esim. varmaan Puolaan kauhean herkästi mennyt saati sieltä ystäviä saanut ilman pennunhakureissua :')

Tuntuu, että joissakin tapauksissa koira on vain yksi tekosyy olla tekemättä jotain isoa. Uskon, että ilman koiriakaan ne tietyt ihmiset eivät saisi aikaiseksi niitä asioita jos eivät koirienkaan kanssa saa. Koira on vain helppo tekosyy. Kyllä, jos jotain todella haluaa, löytyy ratkaisukin sen saavuttamiseen.

Mähän nyt en kuulu noihin kans alaisen mainitsemiin nuoriin (kiitos vaan, tuli tosi vanha olo :D), joten oon ehtiny elämään koiratonta elämää, hoitaa lukiot, yksinasumiset, parisuhteet, bilettämiset, jatko-opintoihin haut yms. ennen koiraa. Ja koirakin tuli vähän vahingossa, ilman mun omaa päätöstä tai kuumeilua. Nimittäin avomiehen mukana. Ja kun se kyseinen koira siirtyi paremmille piereskelymaille niin ei avolle kelvannut koiraton elämä. Siinä vaiheessa vasta alkoi munkin koirataival, kun alettiin etsimään sitä oikeaa rotua ja yksilöä, joka vastaisi meidän molempien toiveisiin :) ja molemmat koirat siis ovat tulleet keskelle mun korkeakouluopintoja, mikä näin jälkikäteen ajateltuna on ihanteellisin aika pennun ottamiselle. Ei toki se ensimäinen puoli vuotta - vuosi kun mennään rymyten ihastuneena opiskelijaelämään, mutta sen jälkeen. Ei kauhean moni jaksa fiilistellä opiskelijaelämää kuin satunnaisesti ekaa vuotta kauemmin.

Koirat ovat nostaneet mun hyvinvointia sellasella tavalla, etten olisi koskaan osannut haaveillakaan. Odotin isoa työmäärää ja rajoittuneempaa elämää, sain jotain ihan muuta. Ja mulla on pitkästä aikaa harrastus, joka oikeasti tuntuu kaikin puolin mielekkäältä, voimaannuttavalta ja palkitsevalta. :)

Allekirjoitan Minkan mielipiteen kahdesta koirasta. Huomattavasti helpompaa itselle kahden koiran kanssa eläminen kuin yhden. Ja koiran "yksinolot" ovat selkeästi parempia kaverin kanssa kuin ihan ypöyksin. Ei supersosiaaliselle laumasielulle sovi pitkät ypöyksin vietetyt yksinolot.

04.05.2016 09.14
Mulla menee koirat kyl kans ykköseks. Mutta sama kuin Louhillakin, ne ei estä mua lähtemästä silloin tällöin reissuun. Mun kaveripiiri ei oo mikään laaja, enkä mä vietä mun iltoja baarissa. Oikeestaan mun kaverit on joko koirajutuissa tai sitten toisen harrastuksen parissa, joten koirat ei estä tapaamasta niitä :D Jos mä yksin asuisin niin en mä edes harkitsis kolmatta koiraa. Kotoota mulla ei oo kuitenkaan mikään kiire muuttaa, joten se kolmas tulee nyt. Jos muuttaisinkin pois, niin maks kaks tulis mukaan. Nyt ollaan muuttamassa lähelle mun mahdollista tulevaa opiskelupaikkaa, niin ei oo ees tarvetta omalle asunnolle. Ehkä sitten, jos löydän jonkun miehen :D
vilanrennotriennot.blogspot.fi
04.05.2016 09.14
022701036_r
Viestejä: 4260
Mua ei juuri kiinnosta, jos joutuisin vähän tinkimään omasta elämästä koiran takia, mutta en halua joutua tinkimään koiran elämästä nykyisen tilanteen takia. Kuinka tyhjältä koiraton elämä tuntuukaan, mutta en ota sitä riskiä että esim opiskelijoina rahat on nollilla ja koira kärsii.
http://raurx.blogspot.fi
04.05.2016 09.40
022691989_r
Viestejä: 465
Vantaa
Toffe kirjoitti:
Rayla kirjoitti:
Ehkä vielä joskus. Vaikka ei sinänsä olisi ongelma ottaa pientä helppoa koiraa kerrostaloon, mulla venähtää joskus päivät 10h pituisiksi koulumatkojen takia. Sitten sitä aina pohtii, että olisiko ensi lukuvuonna helpompi lukkari? Olisiko mulla mahista muuttaa lähemmäs koulua? Mutta ehkä mä yritän pysyä järkevänä.
Noh, se yks lepimpi vuosi koulussa ei auta oikein mihinkään. Koira kuitenkin toivottavasti elää sen yli 10 vuotta. 
Jep, ja koulujen jälkeen pitäisi töitä alkaa miettimään. Ja silloinhan sitä vasta voikin työmatkoihin aikaa kulua, jos nyt työpaikkaa mistään saa nykypäivänä. :/
04.05.2016 09.48
Gai kirjoitti:

silloin kun olin kokoajan liikkeellä, johtui se ehkä enemmän siitä etten kestänyt omaa seuraani. Eniveis. Koirien takia joudun/pääsen itsekin sosiaalistoitumaan huimasti enemmän. Ja sellaisten ihmisten kanssa, joita en missään olosuhteissa olisi muuten tavannut. Se on aikas rikastuttavaa.

Lyhentelin vähän, mutta tää oli niin hyvä. Mä olin ennen koiria tosi riippuvainen aina muista ihmisistä, en osannut tehdä oikein mitään itsekseni. Mikä oli tosi typerää ja huolestuttavaa. Sitä on tuolla koirien kanssa metsissä kirmatessa oppinut jotenkin tuntemaan itsensä paremmin ja tykkäämään jopa siitä omasta seurasta. Se on tuonut mun elämään ison muutoksen!

Samoin myös olen tavannut hurjasti ihmisiä, ja on kiva päästä treeneiss pulputtamaan koirista sydämensä kyllyydestä. 

Mä kyllä vien koirat silloin tällöin vanhemmille hoitoon, koska tykkään myös tehdä muutakin. Ja mun mielestä se on ihan fine. Myös vanhemmat kannustaa nauttimaan nuoruudesta ja ottavat noi sesset mielellään hoitoon, kun sopeutuvat heidän laumaansakin niin hyvin. Kesällä tulee varmasti jonkun verran enemmä reissuja kavereiden kanssa, mutta sitten taas muut vuodenajat ovat huomattavasti hiljaisempia ja vietän lähes kaikki viikonloput jossain koiratapahtumissa koirien kanssa. 
 

04.05.2016 10.04

Minua ei sinänsä kiinnosta esimerkiksi matkustaminen, ehkä koska en ole ikinä päässyt Ruotsia tai Viroa pidemmälle. En vaan kaipaa sitä. Sen sijaan joku roadtrip ympäri Eurooppaa koirien kanssa asuntoautolla tms. kuulostaisi jo houkuttelevammalta hyvässä seurassa, mutta en mä tarvitse koirista omaa aikaa. Muutenkin mulla on pienet piirit ja mulle riittää muutama läheinen ja hyvä ystävä, että elämäni on mallillaan. En mä kuitenkaan koirien anna määräillä mun elämää, kyllä mä käyn shoppailemassa jos tarvitsee tai juon jos huvittaa. Toki nuorimmaisen myötä oma huvittelu kiinnostaa vähemmän, mutta se ei ole yksin sitä ettenkö pääsisi, mutta mua ei vain inspaa. Mulle nuo ovat mun bestiksiä ja perheenjäseniä, eikä joku kuukauden erossaolo niistä tunnu kovin hyvältä ajatukselta. Eri asia jos haluisin, eihän siinä tapauksessa koirat sitä estäisi.

Eivät nuo mulle rajoitteita ole, vaan enemmänkin mä ajattelen omia resurssejani sen kannalta miten paljon mä pystyn niistä koirilleni tarjoamaan ja kuinka hyvän elämän kykenen niille järkkäämään. En uskaltaisi ottaa koiria kovin epävakaaseen elämäntilanteeseen, vaikka tietenkin aina voi jotain tapahtua, mut mä oon enemmän sellanen varman päälle-ajattelija.

Kettu kirjoitti:
Mua ei juuri kiinnosta, jos joutuisin vähän tinkimään omasta elämästä koiran takia, mutta en halua joutua tinkimään koiran elämästä nykyisen tilanteen takia. Kuinka tyhjältä koiraton elämä tuntuukaan, mutta en ota sitä riskiä että esim opiskelijoina rahat on nollilla ja koira kärsii.

No tämä kiteyttikin aika hyvin.

Kyllä mä tulevaisuudessa haluan ainakin kaksi koiraa omistaa, mutta toivon ettei Turo tuosta ihan äkkiä kupsahda. Tai kumpikaan. 

04.05.2016 10.08
022710085_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

Itellä tuli lähettyä kotoa vasta 20 v. kun lukion pystyi käymään samalla paikkakunnalla ja koira lähti mukaan sitten kans luonnollisesti. Opintolainaa oli tosin pakko nostaa omat opiskelut siitä eteenpäin muutenkin ku en teinien seassa halunut asua koulun asuntoloissa joten siinä mielessä koiran tai parin ylläpito siinä sivussa ei ressannu. Varsinkaan kun ei juo/polta/biletä/matkustele/younameit. Mitään yllättäväviä ell.kuluja ei tosin opiskelijan pussista revitä vaan pitää sit olla jonkinasteinen tukiverkko josta saa tarvittaessa lainaan jos ei ole säästöjä. Työttömänä sama homma. :D

Muokattu viimeksi: 04.05.16 10.09
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti