Pentukuume vol. 4 - Sivu 139 (Koirat > Pennut)

04.05.2016 10.10
022703451_r
Viestejä: 789
Kouvola

Voi, mä kyllä kaipaan matkustamista. Oon nyt viimevuosina tehnyt yhden isomman reissun aina vuodessa, esim viimevuoden tammikuussa ennen koiraa kävin itsekseni viikon reissun Briteissä. Sit kävin Nykissäkin parivuotta sitten..
Sit tuli koira, ja kesällä käytiinkin miehen kanssa vaan risteilyllä Tukholmassa. Saa nähdä tuleeko tänävuonna ees mihkään lähdettyä, mies ainakin piheilee. Se on just tommonen, mie voisin ottaa vaikka (lisää) opintolainaa et pääsis reissuun. 

Nyt tosiaan ei sit oo rahaa, eikä aikaa. Kaikki ylimääränen kun menee aika hyvin tohon koiraan. Parempaa taloudellista tilannetta odotellessa.. :D

04.05.2016 11.09
022710085_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

Auto on kyllä aika ehdoton jos meinaa koiran kanssa tehdä muutakin kuin lenkkeillä lähimaastoissa. Harvoin on opiskelijalla tai työttömällä varaa pitää yllä mikä on kans omanlaisensa hidaste jos vaikka harrastuskoiraa mielii. :) Itselläkin ollut kymmenen vuotta jo kortti mutta ei vielä ensimmäistäkään autoa kun ei ole vaan yksinkertaisesti ollut varaa.

Muokattu viimeksi: 04.05.16 11.11
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
04.05.2016 11.18
000104479_r
Viestejä: 3357

Riippuu ihan siitä mitä harrastaa pärjääkö ilman autoa. Ja varmaan koirastakin. Mulla on kortti muttei omaa autoa ja tietysti välillä on sitä kironnut kun ei oo sitä omaa autoa, mutta sen kanssa on vaan elettävä.

04.05.2016 11.27
022710085_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

^Ohjattuja tarkoitin. :) Harvoin ne treenipaikat on ihan siinä kävelymatkan päässä, ellei tuurilla satu asumaan siinä kulmilla.

http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
04.05.2016 12.03
022605702_r
Viestejä: 936
Joensuu

Itse en ole juuri koskaan pahemmin murehtinut koirallisuutta. Sain Mintun lukiota aloitellessani, ja se muutti tietysti mukanani paikasta toiseen ja se kulki mukana niin opiskellessa kuin työelämässäkin. Koskaan se, tai myöhemmin Meelakaan, ei ole ollut rasite tai este jonkun asian tekemiselle tai kokemiselle. Olen matkustellut, lomaillut ilman koiria, bilettänyt, muuttanut monta kertaa, tehnyt töitä kellon ympäri. Aina kaikki on järjestynyt tavalla tai toisella siten, ettei koiran hyvinvoinnista tarvitse tinkiä.

Toistaiseksi omat reissailut ja ulkomaanmatkat ovat olleet melko pohjoismaapainotteisia, ja olen ottanut aina koirat mukaan niille reissuille. Pidän luonnosta ja luonnossa liikkumisesta, joten erilaisia patikointikohteita ja lappia on tullut koluttua urakalla muutaman viime vuoden aikana. Uskoisin, että pidempiä ulkomaanmatkoja ilman koiria on tiedossa sitten joskus myöhemmin, kun on vähän enemmän rahaa käytössä :)

Toki myös minulla suurin osa tuloista menee elämisen lisäksi koiraharrastuksiin ja kisaamiseen. Mutta ne on mulle se juttu, josta nautin ja joissa pyöriessä irtaudun arjesta ja lataan akkuja tulevaa viikkoa varten.

Sinä olet minun toiveeni ja haaveeni ja kaikki anteeksi.
04.05.2016 12.32

Kun on vaippahoususta elänyt enemmän tai vähemmän koiralaumassa niin tuo niiden perushoito kuuluu ihan normaaliin tyyliin elää, lenkit ja muu huolto sisältyy automaattisesti päiväjärjestykseen eikä ole oloa että voi kuinka on raskasta tai voi kuinka olenkaan näissä koirissa kiinni. Sellaista se on, jos ottaa elukoita niin niistä huolehditaan, mutta jos niistä tulee olo että on kahlittu ja jää kaikesta paitsi niin sitten voisin kyseenalaistaa sen että onko se nyt niin sopivaakaan sille ihmiselle pitää lemmikkejä - ainakaan siinä hetkessä. Vaikka minulla on koiria ja kalenteri täyttyy niiden kanssa harrastamisesta niin en koe että elämääni rajoitetaan vaan että minä elän miten haluan elää. Saan täyttää kalenteriani ihanalla ja palkitsevalla harrastuksella ja kehittyä siinä. On vaikeaa nähdä että ne resurssit lakkaisivat riittämästä jossain vaiheessa edes koirien tyytyväisenä pitämiseen, se on onnistunut mitä hankalimmissakin vaiheissa elämää tähän saakka. Koirat muuttaa mukana ja on osa tätä minun systeemiä. Sen mukaan mennään. Ovat aina olleet osa elämääni ja tulevat olemaankin. Katson toki myös tulevaisuuteen enkä suunnittele kaikkea koska koirat- henkeen, mutta minun suunnitelmani, toiveeni ja haaveeni nyt vain sattuvat olemaan sellaisia etteivät ne koirien kanssa estä toinen toisiaan olemasta. 
 

04.05.2016 13.02
022710213_r
Viestejä: 495
Kannus

Kasvattajan kanssa puhuttu ja eiköhän se pentu tuu sitten ens kesänä/syksynä kun on päässy kotoo muuttaan. Onnellisuus <3

http://kirppusen.blogspot.fi/
04.05.2016 14.03
000107144_r
Viestejä: 445

Mulla taas koira menee etusijalle, tai siis lähinnä meen paikkoihin minne koira saa mennä mukaan. Yks kerta kaveri pyys maalle mukaan, mutta mainitsi ettei kero ole tervetullut. ( tämä siis ouhtaasti vaan siitä, ettei kyseinen tyyppi pidä koirista.) Niin totesin etten ole tulossa, ymmärtäisin jos olisi allergiaa tai vanhemmista kiinni, mutta kun ei :'D

Mä en oo baari/illanistujais tyyppiä, en pidä semmoisista menoista, niin harvemmin minnekkään semmoseen tulee lähdettynä, vietin 18vuotis päivänkin kattoessa Gleetä ja syöden jäätelöä.

Jos ulkomaille haluan työssäoppimaan, niin juu hoitopaikan koiralle nhankin ja todennäköisesti jonkun siihen hommaan saankin, mut jos ei, niin sitten yksinkertaisesti pysyn suomen maankamaralla.

Rahoista menee eka tottakai vuokra, sitten katsotaan miten koiranruokaa riittää vielä, katsotaan koiran vakuutus maksut jne, sitten yleensä mietin omaa matkakorttia/ruokaa, kyllä tuo piski syö paljon paremmin kuin minä.

Loppukuusta se yleensä tuppaa menemään niin, että tuo syö lihaansa ja mä vetelen makaroonia :D

04.05.2016 14.39
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi

Vakuutin itselleni ettei minusta tule sitä hullua koiranaista jonka menot ja päätökset menee koiran mukaan, mutta kyllä ne vaan menee. Jätin viikonloppuna ekaa kertaa Saagan vanhemmille hoitoon. Tarkoitus oli että Saaga olis kaks yötä siellä hoidossa mutta päätinkin että yks yö saa luvan riittää ja jätän rilluttelun vähemmälle.

En osaa jättää tuota otusta hoitoon, kun oon tottunu touhuamaan kaiken itse sen kanssa. Ihmekkään kun Saaga on minusta niin riippuvainen. Onneksi Saagalla oli menny kaikki hyvin vanhemmilla ollessa. Se ei ollut edes piippaillu yhtään, mutta ihmekkös tuo kun se ei osaa vaatia keneltäkään muulta kuin minulta huomiota. Pitäs vaan osata luottaa siihen ettei tuo koira muutu ihan pässiksi kun minä häviän näkyvistä :'D

04.05.2016 15.36
022701036_r
Viestejä: 4260
Aika nopeasti häviäis mun kaveripiiristä ihmiset, jotka ei pysty mihinkään lähtemään ilman koiraa ja mikään ei onnistu koska koira ja koska hei koira!

Joo, tykkään koirista ja haluan koiran ja oma sesse paras sesse, mutta en mä jaksais että aina kaveria nähdessä sen piski roikkuu mukana... Niin siis jos pystytään näkemään koska se piski. Kohtuua kaikessa.

http://raurx.blogspot.fi
04.05.2016 16.45
022706617_r
Viestejä: 375
Lahti
Neo kirjoitti:
 Kun on vaippahoususta elänyt enemmän tai vähemmän koiralaumassa niin tuo niiden perushoito kuuluu ihan normaaliin tyyliin elää, lenkit ja muu huolto sisältyy automaattisesti päiväjärjestykseen eikä ole oloa että voi kuinka on raskasta tai voi kuinka olenkaan näissä koirissa kiinni.

On vaikeaa nähdä että ne resurssit lakkaisivat riittämästä jossain vaiheessa edes koirien tyytyväisenä pitämiseen, se on onnistunut mitä hankalimmissakin vaiheissa elämää tähän saakka. 

Tässäpä tämä omakin ajatusmaailma hyvin kiteytettynä. Mulla oli tossa omillani asuessa muutama vuosi koirattomana, kun en omaa tohtinut vielä hankkia, ja voin sanoa että silloin tiesi sekä tunsi jotain merkittävää puuttuvan. Elämä ei ollut läheskään niin antoisaa silloin, vaikka kaikkea kivaa tulikin touhuttua, matkusteltua ja säntäiltyä enemmän extempore vähän sinne sun tänne. Mutta se tärkein puuttui. 

En koe koiraa missään muodossa rajoitteena. Halla ei ole ollut mulla vielä vuottakaan ja oikein hyvin oon onnistunut tekemään kaikkea sellaista mitä ennenkin jos siltä on tuntunut. Hoitoon en sitä ole halunnut laittaa, joten se on kulkenut mukana. Tämä on mun näkökulmasta ihanteellisin tilanne, koska en mielelläni ole edes erossa omasta koirastani. Kavereista ei onneksi koiravastaisia tyyppejä löydy ja Hallaan on aika vaikea olla ihastumatta. 

Kyllä mä sanoisin, että koirat on mulle elämäntapa. Ei vain harrastus, vaan paljon enemmän. Toivon, ettei yhtään koiratonta päivää enää tule olemaan niin kauan kuin henki mussa pihisee. Koirista saa vain takaisin niin paljon enemmän kuin koskaan itse rahallisesti tai ajallisesti niihin investoikaan. 

Muokattu viimeksi: 04.05.16 16.46
http://harmaanhopeaa.blogspot.fi/
04.05.2016 17.05
Kettu kirjoitti:
Aika nopeasti häviäis mun kaveripiiristä ihmiset, jotka ei pysty mihinkään lähtemään ilman koiraa ja mikään ei onnistu koska koira ja koska hei koira!

Joo, tykkään koirista ja haluan koiran ja oma sesse paras sesse, mutta en mä jaksais että aina kaveria nähdessä sen piski roikkuu mukana... Niin siis jos pystytään näkemään koska se piski. Kohtuua kaikessa.

Mä olen elänyt tuon vaiheen jo, enkä kaipaa sitä. On helpompaa vaan yhdistää koirat ja kaverit, etenkin kun koirat ovat myös itselle se mieluisin aihepiiri. Joskus tuli rilluteltua ja koirajutut jäi vähemmälle. On hankala mielestäni jakaa aika tasapuolisesti, jompi kumpi siinä jää vähemmälle ja minun tapauksessani oli parempi luopua toisesta. Jossain vaiheessa alkoi mennä maku ja jättäydyin pois illanvietoista aina samaan tekosyyhyn tukeutuen.

Koirallisten kavereiden kanssa voi kuitenkin tehdä ihan samoja asioita kuin koirattomien, mutta koiralliset kaverit ymmärtävät itsekin millainen vastuu koirista täytyy ottaa.

Kokonaan koiraton elämä ei olisi mulle vaihtoehto, ei millään.

Muokattu viimeksi: 04.05.16 17.08
04.05.2016 17.15
022701036_r
Viestejä: 4260

Toki puolustukseksi on pakko sanoa, että aika nopeasti karsiutuu ihan mitkä tahansa fanaattiset ihmiset. On eri asia että koira on arjessa kuin ettei voi kahvilla käydä ilman sitä.

http://raurx.blogspot.fi
04.05.2016 17.51

Mun kaverit varmaan salaa vihaa mua, mullahan on koirat jatkuvasti matkassa ja aina puheessa. Jos lenkille lähdetään ne on mukana ja aina kun mahdollista kutsun kaverit ennemmin itelle kylään, kavereillekkin joskus tulevat mukaan.

Muutenkin sovin aina kaverien kanssa menot sen mukaan, että voinko koirat jättää yksin juuri silloin, miten kauan joutuisivat olemaan yksin jne. tai onko koirien kanssa just jotain menoa mihin meen ennemmin kuin kaverien kanssa hillumaan. Nyt syömään, elokuviin jne. mennessä ne jää ihan kotiin.

Tosin en oo muutenkaan sellaista tyyppiä, joka jaksaa nähdä tyyppejä kovin usein, kerran viikkoon tai harvemminkin on ihan hyvä :D 

 

04.05.2016 17.59
000107144_r
Viestejä: 445

^tuo, mäkään en opiskelijana iske koiraa "turhista" syistä hoitoon, varsinkin kun kaikille muille kavereille se on okei että Kero on mukana. Se ei hyöri koko ajan jaloissa vaan osaa ja viihtyy myös omissa oloissaan. Kyllä mulla on parisen kertaan vuodessa tapahtymia jonne meen ilman koiraa, mutta muuten on kätsyä kun sen koiran voi ottaa mukaan, kerohan on saanut luvan jopa tulla paikkakunnan nuorten iltoihin, koska osaa käyttäytyä ja olla rauhassa, onkin siellä hyvinkin toivottu vieras :)

04.05.2016 18.54
000113369_r
Viestejä: 2899

Mäkään en ole kokenut että koirat rajoittaisivat muuta elämää, niin kauan kun niitä suinkin on kohtuullinen määrä ja ne perustottelevaisuutensa puolesta kelpaavat hoitoon johonkin. Ja ovat otettavissa mukaan vaikka keskustaan hengaamaan. Tänäkin vuonna on jo ehditty matkailemaan ja bilettämään enemmän kuin moni varmaan koko vuonna, mutta mutta.

Lähinnä mietin näitä just toisen asteen tai peruskoulun tiellä tarpovia, jotka mahdollisesti asustavat vielä mukavasti vanhempiensa luona, kuten useimmat siinä iässä muutenkin. Mun teki hirveesti lukion abina mieli ottaa koira, olihan siinä miltei yhdeksän kuukauden vapaa tiedossa ennen seuraavia opintoja. Mutta tässä se pointtini piilikin - kuinka pitkälle katsotaan tulevaisuuteen mun mielestä näinkin merkittävässä elämän risteyskohdassa?

Joillain se elämän suunta löytyy vasta ännännen tutkinnon jälkeen ja joku ei tiedä vielä korkeakoulusta valmistuduttuakaan että mitä sitä sitten ryhtyisi tekemään. Enkä mä sano että pitäisi olla joku valmis käsikirjoitus tai että asiat edes menisivät suunnitelmien mukaan mutta jotenkin musta toi ikä kun ollaan oikeasti nuoria ja oikeasti vähän hukassa on niin mitään ihan hirveen ylitseampuvia sitoutumisia eläviin olentoihin ei kannata tehdä.

Koirapulinan puolella oli juuri keskustelua koiriin uppoavasta rahamäärästä ja jos niitä piskejä on ehtinyt hommaamaan hyvin nuorena jo useampipäisen lauman niin jossain kohtaa vaan tulee se raja vastaan kun 400 - 500 euron tuloilla ei pelkät "koira edelle" -järjestelyt ja vahva usko riitä. Tietyssä pisteessä nuoren opiskeijan tuloilla tulee sekin realiteetti vastaan, että se junnuna otettu koira(lauma) tosiaan on jostain muusta pois. Halusi tai ei.

En oo koskaan ajatellut että voi kun ois enemmän rahaa ja aikaa kun ei ois tota koiraa tms, enkä mä koiratonta elämää kykenisi kovin helpolla elämäänkään. Mutta on totaalisen erilaista yrittää väkisin järjestellä elämäänsä yhden (kahden) helpon sohvaperunan yksinhuoltajana kuin yrittää persaukisena autottomana käydä töissä saadakseen ruokaa isommalle laumalle tai rahaa harrastuksiin, joihin ei sitten kuitenkaan ehkä ole resursseja.

Työttömyyskin on vielä helppo tilanne parin seurakoiran kanssa, mutta tosiaan ohjatut treenit ja välimatkat ja kaikki sellaiset sitten toki hankaloittavat esim. kaikkea. :D Suomessa tosin onneks työttömälläkin on aika paljon varaa touhuta ja moni ei mihinkään opintorahalimboon joudu ollenkaan, jollain on tukiverkostot tarjoamassa rahaa ja hoitoapua jne.

Että ei mua niinkään näiden itsenäisten ihmisten toimet kiinnosta mutta pohdin että paljonkohan muut todella nuoret vaivaavat päätään lähitulevaisuuden suunnanmuutoksilla ja toimeentuloasioilla. Välillä tuntuu vähän pelottavankin carpe diem -henkiseltä tää meininki. 

04.05.2016 19.21
000106499_r
Viestejä: 1882

Musta tuntuu, että oon koko ajan kahden tulen välissä - en voisi kuvitella eläväni koiratonta elämää, mutta tavallaan kun haaveena on kierrellä ympäri maapalloa ja tehdä sitä sun tätä niin siinä jäis väistämättä koiratouhut vähemmälle, ehkä jopa olemattomiin, kun ei tollaiseen elämäntyyliin oo kovin soveliasta hommata koiraa.

Toisen koiran haave kutkuttelee ties kuinka monennetta vuotta takaraivossa, mutta järki on kieltänyt hommaamasta toista koiraa. Toivon mukaan ens syksynä olis opiskelupaikka niin ehkä sitten ensi keväänä voisi lopullisesti sinetöidä kohtalon siitä, tuleeko musta joku maailmanympärimatkaaja vai neljän seinän sisällä oleva koirahullu. :D Okei tuskin tulen olemaan ikinä täysin kumpaakaan, mutta toivonmukaan aina vähän molempia.

Itse koen koirat siinä mielin vähän rajoittavaksi, kun vaikka töiden jälkeen ei voi lähteä suoraan loppuillaksi istuskelemaan, vaan pitää tulla aina kodin kautta huolehtimaan koirasta ja lähteä vasta sitten. Ja usein jos joudun tulemaan kodin kautta, jään myöskin kotiin. :D Mutta on noi kyllä tosi pieniä juttuja verrattuna siihen, mitä koirat antaa takaisin. Ja mulla on ainakin se ongelma, että mulla tulee huono omatunto ihan pienistä asioista. Vaikka olisin ollut koko viikon koiran kanssa kahdestaan kotona eikä se ole joutunut olemaan hetkeäkään yksin, niin silti iskee kauhean huono omatunto kun joutuu lähtemään vaikka kauppaan?! Elämä olis vaan niin paljon helpompaa jos vois vaan sanoa koiralle että morjens, mutta en tiedä mikä vamma mun aivoissa on kun ihan kaikista yksinkertaisimmistakin asioista täytyy tehdä tollanen ongelma.

Mutta mun on tosiaan vaikea kuvitella elämää ilman koiraa. Vaikka en ookkaan mikään hullu koiraharrastaja, niin on noi mulle vaan niin rakkaita otuksia. Varsinkin toi yks, olispa se täällä ikuisesti.
 

04.05.2016 19.40
000107144_r
Viestejä: 445

Olen opiskelija ja asun omillani, en myöskään pysty kuvittelemaan elämääni ilman koiraa, vaikka välillä kaipaakin vähän sitä aikaa kun niitä ei ollut. Myös yritän pitää itteni kurissa ettei toista nyt ainakaan pariin vuoteen tulis, mulla on myös haaveena työskennellä ulkomailla ja jos niin käy niin kyllä se koira mukaan tulee, makso mitä makso :)

04.05.2016 20.04
000113014_r
Viestejä: 49

Mä oon taas sit sitä joukkoa joka ei todellakaan jaksa puhua koko ajan koirastaan, enkä todellakaan kuunnella jatkuvasti muiden koirajuttuja.  Mulla on töissä yks työkaveri joka juttelisi koko ajan mun kanssa koirista ja omasta koirastaan, enkä vaan jaksais yhtään kuunnella.  Joo joskus on kiva jutella koirista ja lukea muiden kokemuksia, mut ei vaan ihan oikeasti kiinnosta koirajutut 8 tuntia päivässä.  

Omaa pentuani laitan kyllä monien asioiden edelle, mutta kyllä mä silti haluan matkustella, nähdä kavereita ilman tuota koiraakin. Ei se sitä rakkautta vähennä, ehkä vaan pikemminkin lisää. Yks mun päivän kohokohdista on aina se hetki kun pääsen työpäivän jälkeen kotiin ja toi tulee häntä heiluen vastaan mut en koe mitään ahdistusta siitä että ollaan erossa. Mä tykkään mun työstä ja on kiva kun on jotain muutakin kuin tuo pentu, kun oon kuitenkin sitten illat siinä niin sidottuna. 

Muokattu viimeksi: 04.05.16 20.06
04.05.2016 22.15
022700382_r
Viestejä: 981
Gai kirjoitti:

Allekirjoitan Minkan mielipiteen kahdesta koirasta. Huomattavasti helpompaa itselle kahden koiran kanssa eläminen kuin yhden. Ja koiran "yksinolot" ovat selkeästi parempia kaverin kanssa kuin ihan ypöyksin. Ei supersosiaaliselle laumasielulle sovi pitkät ypöyksin vietetyt yksinolot.

Täysin samaa mieltä.
Erilaisten koirien kanssa tilanne oli ihan eri, mutta näiden laumasielujen kanssa tämä on täysin totta.

Muuten sitten olenkin ihan erakko. :D
Kaveritkin ja perhe tietää ettei mua välttämättä näe aikoihin vaikka välimatka ois viisi tai viisitoista minuuttia kävelyä, ja viihdyn yksin ja omien juttujeni parissa -ja arvostan koirissakin, etenkin Volkissa, sitä etteivät nuohoa koko ajan sylissä.

Eli koirat ei kyllä mulla rajoita yhtään mitään kun osaavat työpäivän pituisen ajan olla yksin jne. Eivätkä ole mitään ilmestyskirjan petoja että jos nyt sellanen ihme tapahtuis että haluaisin jonnekin ilman koiria niin ne voisi järjestää jonnekin hoitoon. En tosin pidättelis hengitystäni sitä odotellessa.

Silleen en kyllä elä koirille, vaikka ne meneekin 'mun edelle' tietyissä asioissa.
Esim. koirien hyvinvointi menee mun mukavuuden edelle, monille tämä tuntuu olevan joku hillitön uhraus että käyttää tietyt rahat ja ajan koirien hyvinvointiin, vaikka ilman niitäkin panostuksia niiden olot ois ihan okei.

Itse kuitenkin nautin siitä että koirat tulee hoidettua hyvin, tykkään kouluttaa niitä ja yrittää Volkin kanssa ylittää tiettyjä haasteita joita sillä/meillä on ja tykkään nähdä koirat onnellisina.
04.05.2016 23.55
022697714_r
Viestejä: 110
Turku

Oon samaa mieltä tossa, että kahden koiran kanssa on helpompaa kuin yhden. Kyun ollessa mammalomalla, mulla oli aina kauheen huono omatunto jättää Nero yksin kotiin. 

Ja mä myös elän koirilleni :D tietysti käyn välillä just bilettämässä ja tapaamassa kavereita myös ilman koiria, mutta lähes 99% kavereista ja ystävistä on sattuneesta syystä koiraihmisiä. Nyt eron tullessa varsinkin joutuu karsimaan koirattomista menoista tosi paljon, en halua työpäivän jälkeen jättää noita yksin enää ollenkaan muuten kuin pakollisten kauppareissujen takia. 

06.05.2016 10.41

Iiik, pennut synty! Ehkä mulle se punanuttu sieltä tulisi <3

06.05.2016 17.31
000104479_r
Viestejä: 3357

Meni kyllä nyt kesäsuunnitelmat ihan kokonaan uusiks. Kasvattaja laitto viestiä, että yks pentu on kuollut minkä takia meille ei sit riitä pentua.. Olin jo itekseni miettiny että ei varmaan tuu pentua sieltä, mutta nyt tuli sit lopullinen varmistus. Ei kai auta kun rueta kasvattajia katteleen uudelleen, en vaan ymmärrä mikä meni pieleen kun kaikki vaikutti ennen syntymää niin hyvältä...

06.05.2016 18.04
022706617_r
Viestejä: 375
Lahti

^ Eikä... :( Onpa tosi kurja tilanne. 

http://harmaanhopeaa.blogspot.fi/
06.05.2016 18.56
Avatar_female
Viestejä: 1405

^^ No onpas harmi ja olit vielä siellä pentulistan kärjessä :( Vai oliko niin, että halusit tiettyä sukupuolta ja syntyi vaan yks, joka kuoli sittemmin? Joka tapauksessa kurja juttu. 

06.05.2016 19.09
000104479_r
Viestejä: 3357

En tiiä olinko listan kärjessä, mutta sillon kun käytiin tapaamassa kasvattajaa kysyin suoraan että myiskö meille pennun ja tuli myöntävä vastaus... 5 narttua ja 2 urosta syntyi, mielummin oltais otettu narttu mutta myös urosta ois voinu miettiä. Ei kertonu kumpaa sukupuolta kuollut pentu oli.

06.05.2016 20.52
022662461_r
Viestejä: 283
Helsinki

Siinä on kyllä sekin, että kuinka moni kasvattaja oikeasti kehtaisi sanoa päin naamaa, että "en todellakaan myisi."

Toivottavasti tässä kuitenkin oli kyse ihan rehellisesti siitä, ettei pentua riittänyt. Harmi juttu!

http://wipoe.blogspot.fi
06.05.2016 21.29
000113369_r
Viestejä: 2899

^ Jotkut elämäm_kolulaiset vois siinä kohtaa vaikka suuttua, eikä kukaan jaksa tapella vähä-älyisten kanssa. Jä ehkä pieni valkoinen valhe on kohteliaampikin, on vaan hankala päästä eroon innokkaasta ostajasta sitten enää.

--

Harmi juttu tuo teidän keissi, myy94. Toivottavasti löytyy joku sopivampi yhdistelmä niin teidänkin pitkä vielä odotus palkitaan ja se oma pupsi jostain löytyy. =)

06.05.2016 21.55
000113144_r
Viestejä: 2848

Voi harmi, Myy :/ Mutta kyllä se teidän pentu jossain odottelee, aivan varmasti!

Täällä alkaa olemaan jo pientä pakokauhun poikasta. Kuusi päivää niin penska kotiutuu, kasvattaja pyysi keskiviikoksi kahville että voidaan kirjottaa sijotussoppari. Sanoi tuovansa penskan sitten torstaina meille, ja itseasiassa se sopiikin paremmin kuin hyvin, ei tarvitse sitten kyytiä taas keksiä sinne muutaman kymmenen kilsan päähän. Ja kun on tuttu kasvattaja ja penskat oon muutenki jo nähny ni ei liity mitään hämärään tähän, jotkut kun varmaan ihmettelevät miksi kasvattaja sen penskan meille tuo. :D En kestä tätä jännitystä!

07.05.2016 10.36
000104479_r
Viestejä: 3357

^Mä olin jo kans ehtiny miettiä kyytiä että miten se pentu meille tuotais ja kävi mielessä että oisin pyytäny kasvattajaa heittämään meiät sitten himaan :D En tiiä oisinko lopulta kehdannut mutta musta toi on tosi ystävällistä kasvattajalta.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti