Oma jaksaminen ei tunnu riittävän (Koirat > Pennut)

07.08.2015 21.40
Avatar_female
Viestejä: 2

Pommittakaa mut kivillä kuoliaaksi, mutta mä tulen ja sanon että jo kolmen päivän jälkeen en jaksa uutta pentua yhtään.

Mulla oli ollut oma koira jo tosi pitkään haaveissa, puhutaan siis ihan vuosista. Luin koirakirjoja, netin koira keskusteluita, katselin rotuja ja luin niistä, ostin kaikenlaista koira tavaraa vaikkei koiran tulwmisesta ollut edes mitään tietoa (joo hölmöä vähän oli) ja siis imin itseeni kaikenlaista tietoa koirista. Tiesin että jos otan pennun, on se ulkona ramppaamista, jätöksien siivoamista, kouluttamista ja huonosti nukuttuja öitä. Tiesin ja ymmärsin että koira on koulutettava ja kasvatettava, ei riitä pelkkä ruokinta ja lenkillä käyminen. Olin siis ollut pitkään tietoinen ns. plussista ja miinuksista ja nyt lopulta tuntui olevan hyvä hetki.

Koira siis haettiin kolme päivää sitten kasvattajalta. Oli luotettavan oloinen kasvattaja, ja ihan siis rekisteröity rotukoira kyseessä. Suloinen kuin mikä ja hienosti oli autossa eikä eka yökään ollut sellaista huutamista mihin olin varautunut. Reipas mutta ei kovin äänekäs pentu. Hyvin maistui ruoka ja juoma heti ekana iltana.

Ekana yönä käytiin yöllä kerran ulkona ja päivällä totta kai varmaan yli kymmenen kertaa. Mulla ei kai pitäisi oikeasti edes olla valittamista...

Mutta mä olen aivan puhki! En pysty ollenkaan nauttimaan pennun seurasta. Yöllä en enää vaan yksinkertaisesti jaksa viedä sitä ulos vaan viwn illalla ja taas aamulla. Tänään jäi lenkki tai pari välistä kun olen niin väsynyt. Olen ärtynyt ja itkuinen. Tuntuu silmät tästä itkemisestä muurautuvan kohta kiinni kokonaan. Itken jaksamattomana koko päivän lukuun ottamatta n. 11-19 aikoja. Silloinkaan vaikka ei itketä niin en jaksa mitään. Tuntuu ettei ole ollenkaan omaa aikaa, ei jaksamista, ei mitään. Ja silti koko ajan stressaan miten pentu voi, missä se on, pissiikö sisään, mitä se puree... Vaikka en ole edes kovin kiintynyt siihen kun olen niin väsynyt. Toki se on suloinen ja ihana ja pieni pallero. Oon niin lopussa. Kauhulla ajattelen tulevia aikoja jos jo nyt olen ihan loppuunpalanut! Mitäs sitten kun pentu rupeaa kunnolla käyttämään hampaitaan, alkaa kiinnostua maailmasta enemmän, alkaa mahdollisesti käyttää ääntään... Pelkkä ajatus saa kyyneleet kirpoamaan silmiin ja joudun totaalisen masennuksen valtaan. Alakuloinen toki olen jatkuvasti. Minulla on diagnosoitu masennus ja OSITTAIN sen takia (huom osittain, ei kokonaan sen takia) myös pstin koiran; on pakko mennä ulos, tavata ihmisiä, pitää päivärytmiä ym. Nyt kyllä tuntuu että pentu vaan pahentaa sitäkin asiaa.

Joka aamu, joka ilta ja joka yö tahdon vaan eroon tuosta uudesta sanotaanko haitasta. Välillä se tuntuu mukavalta ja suloiselta, mutta 70-80% ajasta en vaan jaksa sitä. Tästä poden totta kai ihan järkyttävän huonoa omatuntoa. MINÄ olin se joka halusi koiran, ei kykaan muu. MINÄ olin se joka valitsi tämän pennun, ei se minua. MINUN pitäisi olla turvallinen, luotettava ja johdonmukainen omistaja pennulle, mutta en ole. Siis minä riistin tämän pennun emoltaan ja minä olen nyt se tuki ja turva. Mutta sitä en ole. Pentu ansaitsee paremman kodin ja omistajan.

Meneekö tällainen ohi vai enkö ole sittenkään valmis koiran omistaja?

07.08.2015 21.56

Lueskelepa tätä keskustelua, löytyy varmasti myötäeläjiä :)

07.08.2015 21.58
Avatar_female
Viestejä: 1405

Pentublues, se menee ohi

07.08.2015 22.11

Hei,  en lähde tuomitsemaan tai syyttelemään ketään ja hienoa, että saat asian tuotua näin nimettömästi julki. Toivon todella, että kukaan ei tilanteestasi tule suu vaahdossa raivoamaan vaan keskustelu pystyttäisiin pitämään asiallisena  ja  tukevana.

Ensinnäkin älä huoli koiran ja  varsinkin pennun kanssa  varmasti jokainen kokee ne loppuun palamiset. Lähtisin itse tilannettasi korjaamaan ihan säännöllisin rytmein. Pentua ei tarvitse  eikä mielestäni edes saisi käyttää 10 kertaa päivässä ulkona vaan sitäkin tärkeämpää on rytmitys. Esim. 5-6 kertaakin riittää ihan hyvin alkuun. 

Pennun kanssa on tärkeää pihalla odottaa sen aikaa, että teekee hädät. On hyvä opettaa esimerkiksi pissaa ja kakka käsky eli alkuun hirmuset kehut pissaaamisesta ja kakkaamisesta (esim. ''hyvä tyttö pissasi'') jonka jälkeen koira yhdistää sanan jo itse asiaan pikku hiljaa.

Yksi vahtoehto on myös alkuun ottaa mukaan sanomalehdet (matot pois lattialta, aluun hyvä hätin teko paikka) ja pikku hiljaa siirtää hätien teko kokonaan ulos.

Ruokailuja alkuun toki on 3 kertaa päivässä, mutta melko nopeaan voidaan jo siirtyä 2 kertaan päivässä. Pentua kannattaa käyttää ulkona toki heti nukkumisen ja ruokinnan jälkeen noin 30min sisään. Opettele myös tunnistamaan, koska pennulla on hätä.

Sisälle pennulle tekisin oman paikan jonne opetaisin sen rauhoittumaan. Se voi olla peti, häkki tai vaikka joku muu tyyny tai muuta vastaavaa. Meillä käytössä ihan ''oma peti'' käsky jolloin koirat menee petiinsä ja rauhoittuvat. Ajan kanssa pentu varmasti oppii siinä myös nukkumaan omassa paikassaan, kun tulee tutuksi, sinne kannattaa laittaa alkuun tuttuja hajuja (esim. kasvattajalta saatu pyyhe tai muu vastaava jossa kasvattajalta tulleita hajuja). Itse opettaisin muutoinkin pennulle alusta alkaen, että sisällä ei riehuta vaan leikit ym. keskitettäisiin lähinnä ulkotiloihin.

Pentu kuitenkin nukkuu viellä hirmu paljon jolloin leikkejen ja muiden keskittäminen ulos on melko helppoa. Jo pienillä asioilla o vaikutusta omaan jaksamiseen enkä sinuna viellä kokisi itseäni luovuttajaksi tai ei koiran omistajaksi kelpaavaksi henkilöksi. Rytmiin tottuu niin omistaja kuin pentukin, kun se pidetään tasaisena.

07.08.2015 22.18
000105279_r
Viestejä: 633

Puppy blues on suht yleinen, ihmisestä toki riippuu kuinka voimakkaana sen kokee.

Monesti jo pelkkä väsymys ja unenpuute riittää laukaisemaan tuollaisen jaksamattomuuden tunteen ja sitten tuo masentunut olo ruokkii vielä lisää väsymystä jolloin siitä muodostuu hassunhauska oravanpyörä.

Älä pode turhaa syyllisyyttä. Pitää vaan ysinkertaisesti purra hammasta ja jatkaa eteenpäin, vaikka väsyttää ja paha mieli ja tuntuu ettei jaksa. Se, että yhtäkkiä joudut ravaamaan kymmeniä kertoja päivässä ulkona ja öisinkin kesken unien ja vahtimaan ja huolehtimaan uudesta kaverista väsyttää ihan luonnollisesti sun kroppaa ja mieltä. Nuku päiväunia jos pystyt ja tankkaa terveellistä ruokaa josta saat energiaa.

Yleensä oloa helpottaa jo kuulla se että se on ihan ohimenevä reaktio. Unohda siis kaikki itsesyyttelyt. Tsemppiä, kyllä se vielä onneksi muuttuu :)

07.08.2015 22.33
Avatar_female
Viestejä: 4350

Ei mitään hätää! Eikö kasvattaja tosiaan varoittanut sinua puppy bluesista? Se on hormonaalinen tila joka kuuluukin herätä, sillä syyllisyyden alla asuu hoivavietti. Menee kyllä nopeasti ohitse.

07.08.2015 22.34
022710084_r
Viestejä: 1355
Rovaniemi

Myöskään se yöllä ulkona ravaaminen ei ole mikään pakollinen, ite en oo käyttäny mut asennoitunu vaan sit siihen et kyl ne kuset/paskat saattaa aamulla siellä lattialla oottaa sitten siivoamista. Ja asennoitunut silleen että sitä sotkua yms. tulee ettei ole maailmanloppu tai pidä potea huonoa omatuntoa jos ne pissat/kakat lattialle tulee, kyllä ne oppii ja väliaikainen vaihe vaan koiran omistamisessa. Mutta tosiaan yöunista en oo alkanu tinkimään pennun takia, opettanu alusta asti et yöllä on turha ruikuttaa mitään tai alkaa säheltään tms. vaan nukutaan. :)

Itellä on puppy blues iskenyt kahden haastavamman pennun kanssa (terveysongelmia yms. alusta asti tuomaan epävarmuutta ja haastavuutta muutenkin rasittavaan pentuaikaan) ja koin helpoimmaksi vetää kodin niin askeettiseksi ettei siellä mtn tuhottavaa/liatavaa mikä harmittais olisi pennun ulottuvilla, esim. matot pois ja kaikki arvokas/pikkusälä reilusti päälle metrin korkeudelta pois, johdot piiloon barrikaadien taa sun muuta.

Pennulle itsenäistä ja ei-kiihdyttävää turvallista puuhastelua kun haluaa levähtää esim. ruokaa jäädytettynä Kongin tms. kestävän lelun sisään tai vaikka jäinen iso naudan putkiluu sellasia minkä parissa omat jaksaneet 1-2 h keskittyneesti pureskella ja sitten maittanutkin uni pissojen jälkeen. :)

Ja jos on lähipiirissä sellaisia ihmisiä joista tietää etteivät ala tuomitsemaan ja mielellään vähän jelppivät niin voi pyytää vaikka touhuamaan pennun kanssa kun ite ottaa päikkärit tai käy jossain vähän huilahtamassa.

Tsemppiä!

Muokattu viimeksi: 07.08.15 22.38
http://hambeastounlimited.tumblr.com taideblöärgh.
07.08.2015 23.08
000105369_r
Viestejä: 1434
mä meinasin viedä ton nartun ekana päivänä jo takaisin :D tosin se oli ihan hirviökakara, se piti haukulla hereillä ja olin onnellinen muutaman viikon jälkeen kun sai nukkua jopa neljä tuntia viikonloppuna. ohi se menee ja kohta pentu on jo sisäsiisti!
08.08.2015 12.05
000064689_r
Viestejä: 320

Eikös luovutus ikäinen pentu kuitenkin nuku aika ison osan päivästä joten mene sinäkin päikkäreille? Näin kesä aikaan sen kanssa voi myös olla paljon ulkona, ihan vaan kuleksia ja tutkia ympäristöä ja pentukin väsyy nopeasti :)

Itellä ei noin pahana ole ollut, mutta kyllä se pennun kanssa eläminen on välillä raskasta kun yö unet jää vähiin, mutta kuten jo moni on sanonutkin niin kyllä se siitä ajan kanssa menee ohi. Ja jos on kyseessä ensimmäinen oma pentu niin ei todellakaan ole mikään ihme että on vähän sekaisin sen kanssa.

Minä en ainakaan yöllä vienyt pentua pihalle asiakseen ja jos se pissien etsiminen ympäri kämppää stressaa niin rajaa joku tietty tila sille jossa se on yöllä?

08.08.2015 12.40

Ei hätiä mitiä! Ittellänikin oli tuo kyseinen "tauti." Voi että toivoin ettei tota pentua olisikaan, se vaan ärsytti ihan hirveästi, söi kuulokkeet, kumit, ehkä vika tikki oli Mangan syöminen. (olen siis pitkään kerännyt mangaa ja sit toi pentu meni ja kirjaimellisesti silppus yhen pokkarin, josta olin kerännyt koko sarjan.) 

Tätä varmaan jatku pariviikkoa? Mietin useaan otteeseen miksi olin pennun ottanut, mutta nyt kun tuo on 4kk vanha, oppinut 80% sisäsiistiksi, kävelee nätisti hihnassa.. 

Niin on pakko myöntää, et ku se tuhisia käpertyy tohon kainaloon, et kyllä sitä silti rakastaa, vaikka onkin ihan kauhea otus välillä. 

tsemppiä sulle! 

Muokattu viimeksi: 08.08.15 12.41
08.08.2015 13.02
Avatar_female
Viestejä: 2

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä! "Kiva" kuulla että tämä on yleistä. Tänään on vähän paremmin mennyt kun sain tänne + yhdelle tutulle vähän vuodatettua tätä. Tämä tuttava lupasi lisäksi ensi viikolla tulla auttamaan tänne pennun kanssa. Ehkä tämä tästä. :)

Pentu nukkuu toki suuren osan ajasta ja silloin yritän järjestää itselleni ns. omaa aikaa tai jos onnistun niin nukun itsekkin. Vaikeaa se on kun koko ajan mietin nukkuuko pentu edelleen, onko sen hätä, ei kai ole tekemässä tuhojaan...ym. Mulla on koko kämpässä parkettilattiat niin senkin takia tulee mietittyä tuota pissailua. Pitää vaan toivoa että huomaan pisut ajoissa ja että tuo pian hoksaisi mennä sanomalehdelle jos on hätä.

Ihan hukassa ja alamaissa täällä ollaan edelleen, mutta kyllä helpotti tietää että tällaiset fiilikset on yleisiä eikä niistä tarvitse niin paljoa stressiä ottaa tai vaipua totaaliseen itseinhoon.

08.08.2015 15.25

Mä kärsin pentubluesin jo ennen kuin pentu tuli edes taloon. Nyt, kun se on yli kuukauden tässä elänyt ja sille on saanut osan toimintamalleista taottua päähän (esim. ovilla istutaan ja odotetaan lupaa) sekä jalat on kasvaneet, ettei sitä aina enää tarvitse itse kantaa, niin on kyllä huomannut asioiden sujuvan aika helponlaisesti.

Onhan se ärsyttävä välillä, pissojen siivoaminen pyllystä silloin kun se kerkeää livahtaa matolle ja näin, mutta se antaa voimaa, kuinka nopeasti pentu oppii asioita ja on oikeasti pian jo hyvin helppo arjessa. Ja sekin auttaa, kun pennun rytmi menee sun rytmien mukaan, eikä toisinpäin. Pienen pennun kanssa on elettävä sen rytmiin, mutta jo 12-viikkoisella alkaa rytmi menemään sun mukaan.

Mä kävin töissä silloin, kun tää pentu tuli. Luultavasti en olisi ilman töitä kestänyt järjissäni. Sain omaa aikaa ja pentu oppi samalla olemaan yksin (toki sitä käytiin päivisin täällä katsomassa, ei ihan koko 8h yksin!). Nyt, kun olen lomalla, niin on tosi tärkeää että järjestää omaa aikaa. Jätän pennun väsyneenä, ruokittuna ja ulkoilutettuna kotiin, mutta en kiirehdi sen luokse, jos kyseessä on pieni shoppailureissu tai elokuvareissu esimerkiksi.

Mä hoidan mun pentua yksin ja vaikka vannoin, etten ota enää koskaan yksin yhtään pentua, niin olen yllättynyt kuinka "helpolla" totuin pentuarkeen. Loppuen lopuksi, se pentuaika on niin lyhyt ja kohta huomaat kaipaavasi sitä pientä söpöä kerää, joka ihmetteli perhosia suurella mielenkiinnolla ja jonka tempauksille tuli naurettua.

edit. Niin ja mä en yöllä herännyt viemään tätä ulos. Mun mielestä yöllä nukutaan ja jos tyyppi haluaa leikkiä, niin saa tehdä sitä aivan yksikseen. En hirveästi ole tämän juttuihin enää herännyt ja jopa silloin 7-viikkoisena tämä ymmärsi öiden merkityksen :D Kyllähän tää herättää mut joka aamu kahdeksalta, mutta siihen rytmiin on ollut helppo sopeutua kummankin :)

Muokattu viimeksi: 08.08.15 15.30
08.08.2015 18.37
000105369_r
Viestejä: 1434

tuolta tähän linkitetystä topicista voi lukea kuinka paljon toi ämmä nukku.... :D nyt se varmaan ottaakin pentuajan unia takasin

08.08.2015 21.35
000103784_r
Viestejä: 47

Vaikka tässä onkin jo melkeen kaikki mitä haluaisin sanoa niin sanottu niin sanompahan uudestaan että se kyllä helpottaa ajan kanssa kun siihen tottuu ja pentukin rauhottuu. Itselleni ei ole koskaan tullut kuuloonkaan käyttää pentua yöllä ulkona, joten siitä tuskin on haittaa vaikka jättäisitkin yöulkoilut välistä. Näin koirakin tottuu pidättämään ja nukkumaan yön yli. :) 

Jos mulla joskus oikein motivaatio laskee oman koiran kanssa niin tapaan katella kaikkia koirablogeja ja videoita, joista sitten yleensä saan taas inspiraatiota kouluttaa lisää ja tehdä kaikkea. Niinkuin varmasti tiedät niin pentusi alkaa olla siinä iässä että se tarvitsee unen ja pissatuksien lisäksi myös sosiaalistamista ja sitä kannattaa pikkuhiljaa alkaa totuttaa kaikenlaisiin asioihin. Voit esimerkiksi mennä hetkeksi bussipysäkille tai autotien varteen istuskelemaan ja ihmettelemään pennun kanssa. Myös vaihtelevat maastot esimerkiksi metsässä kulkeminen ovat pennulle niinkuin myös sinullekin hyväksi. 

Jos pentu vaikuttaa tässä iässä jo energiseltä ja touhukkaalta, kannattaa alusta asti opettaa sille että koti on paikka jossa rauhotutaan ja ulkona voi sitten taas vähän riehua ja leikkiä. Myös kaikki kongit ja muut älylelut ovat hyvää ja rauhallista ajanvietettä koiralle. 

Itsekin sairastan masennusta ja pienetkin epäonnistumiset koiran kanssa johtavat pahaan oloon ja itseinhoon, joten voin sanoa että luulen ainakin tietäväni mitä koet tällä hetkellä. Omalta koiraltani meni tärkein sosiaalistamisvaihe pentuna ohi kun en ollut lainkaan motivoitunut eikä ollut jaksamista sosiaalistaa riehakasta ja rasittavaa pentua. Siitä olen saanut nyt kärsiä koiran aikuistuttua, joten voin todella painottaa sitä miten tärkeää se on varsinkin jos kyseessä on perusluonteeltaan jo aavistuksen varovainen koira.

Toivottavasti sait tästä viestistä jotain motivaatiota ja ideoita pennun kanssa elämiseen, se totta tosiaan on joskus täynnä ärsyyntymistä ja kyyneliä mutta lopussa kiitos seisoo! :) 
Jos tuntuu siltä että haluat keskustella jonkun kanssa niin älä pelkää jutella ystävillesi ja läheisillesi. Mulle voi myös tulla jotain juttua heittämään, autan mielelläni koira-asioissa minkä vain pystyn! 

Muokattu viimeksi: 08.08.15 21.37

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti