Koirapulina vol.2 - Sivu 12 (Koirat > Yleistä keskustelua koirista)

30.06.2016 19.01

Ainoat mitä omista ehotetuista voisin miettiä oli nyt borzoi tietty, leonbergi, broholmi, colliet ja villakoira :D

30.06.2016 19.39
022601515_r
Viestejä: 386
Oulu

Mulla osu rodut hämmentävän hyvin kohdalle, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.. 


Bokseri, tätä tyrkytetään mulle joka testissä, mutta oikeassa elämässä en ole kyseiseen rotuun ikinä edes törmännyt

Dobermanni, itseasiassa olisi varsin varteenotettava vaihtoehto toko- ja hiihtokoiraksi

Rottweiler, liian jytky omaan makuun eikä varmaan harrastustoiveetkaan olisi yhtenevät 

Australiankelpie, no, vähintään puolikas tossa jo pyörii ja meinasi tulla jo toinenkin, wörkki/sekalinjan edustaja on rotutoive nro 2

Saksanpaimenkoira, viistoperille ehdoton ei, mutta käyttölinjaista voisin jopa harkita, perheessä joku sekalinjainen kerran ollutkin

Amerikanstaffordshirenterrieri, en ole tutustunut rotuun ja tuskimpa sopis

Bordercollie, rotuna ei herätä kiinnostusta, mutta jotkut yksilöt ovat vain upeita ja sellaisen jälkeläinen pitäisi parin viikon päästä kotiutua

Belgianpaimenkoira, rotuvaihtoehto nro 3

Collie, lk olisi harkittavissa

Mudi, rotuvaihtoehto nro 4, mutta ovat melko kovia käyttämään ääntä
 

Kyssäri, mitä aiotte tehdä petsietilille kun tämä tästä loppuu? Kun ei voi enää kommentoida jne. Poistatteko tilin vai lemmikit vai mitä. Vai jätättekö kaikki vaan tänne? Mää oon vähän poistanu ja piilottanu kuvia, mutta tuntuu haikeelta poistaa kaikki vaikka ei tilillä enää mitään teekkään :D

Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa. Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen.
30.06.2016 20.21

Saksanpaimenkoira, ei ikinä. Arveluttaa sekä terveys että hermot eikä muutenkaan tunnu omalta. Tiedän että hyviäkin löytyy mutta sellainen yleiskuvani sakemanneista on luiskaperseinen, voimattoman ja kuivakan näköinen näpsijä. :D 

Bordercollie, periaatteessa miksi ei. Olen harkinnutkin. Rotu itsessään ei sytytä, jotkut yksilöt kyllä.

Tsekinpaimenkoira, eiii. Ihan kivoja sinänsä mutta ei sytytä missään määrin. Lisäksi terveys epäilyttää myös näissä.

Sileäkarvainen noutaja, no jaaaa. Ihan kivoja mutta eivät tarpeeksi kivoja. Terveys myös näissä.

Kultainennoutaja, ei ikinä. Ei vain ole missään määrin sopiva. Ottaisin melkeimpä mieluummin jopa flätin. :D

Belgianpaimenkoira, ihan kiva mutta ei myöskään tunnu omalta.

Mudi, terveys epäilyttää mutta voisi ihan oikeasti olla kiva vaihtoehto! Tuppaavat vain pitämään jäätävää meteliä mutta siihen onkin jo sheltin kanssa tottunut. Voisin tykätä mudista pikkuisena agilitytoverina. Sellaisena kilpailee tosi kovasti sheltin kanssa.

Islanninlammaskoira, eiiiiih. En tykkää yhtään.

Pienimünsterinseisoja, wtf? :D No ei kiitos!

Australianpaimenkoira... hmm. Vaihtoehto sinänsä mutta rotu noin niinkuin yleisesti ei iske. Hienoja yksilöitä kyllä on jollaisen voisin mieliä itselleni.

--

Ei ole paljonkaan rotuja joista huolisin koiran. :D Ja jotenkin on alkanut tuntua ettei ne paimenet niin olekkaan se ainoa ja oikea ryhmä. Ennen himoitsin bctä, kelpietä, auspaita jne mutta nyt... Jotenkin vähän näääh. Pieni agilitysheltti ja monitoimilabu ovat nyt oikein paikallaan. :D

30.06.2016 20.40
Avatar_female
Viestejä: 1405

Antaa kyllä ihan pöppöjä rotuja. Yritin monta kertaa, mutta se ei edes ehdota lapinporokoiraa, tai tsekinpaimenkoiraa, jotka ovat tätä nykyä ainoat rodut maailmassa mulle :D 

30.06.2016 20.54

Mulle tuli

Aussie, työlinjaista voisin eeeeehkä just ja just harkita
Valkkari, saattais kelvata, mutta Suomesta ei taida saada sellaista valkoista minkä tahtoisin
Snautseri, ei kiitos
Bortsu, tästäkin työlinjaisen voisin ottaa, ehkä jopa oikeasti :D
Vehnäterrieri, ei kyllä sytytä yhtään
Lapinporokoira, tosissani harkitsen seuraavaksi koiraksi joten ei hullumpi ehdotus
Collie, en ottaisi
Eurasier, joskus jopa mietin haluavani tällaisen, enää en ottaisi
Sakemanni, porokoiran lisäksi toinen hyyyyyyyvin potentiaalinen rotu
Pyreneittenpaimenkoira, öäh, ei kiitti

Nuo kaks rotua oli kyllä sellaisia, mitä oon tosissani miettinytkin. Bc on vähän niin ja näin, en tykkää ulkonäöstä tai edes kaikista ominaisuuksista, mutta tykimmän pk- ja aksakoiran jos haluaisin joskus niin kai se ois aika looginen valinta. Toisaalta, en nää bortsua itelläni, vaikka kuinka koittaisin kuvitella. :D Et ehkä ei sit kuitenkaan. Saksalainen ja poro kyllä kelpais, vaikka heti...

Muokattu viimeksi: 30.06.16 20.57
30.06.2016 21.21
022709056_r
Viestejä: 79
KESSU kirjoitti:
Kyssäri, mitä aiotte tehdä petsietilille kun tämä tästä loppuu? Kun ei voi enää kommentoida jne. Poistatteko tilin vai lemmikit vai mitä. Vai jätättekö kaikki vaan tänne? Mää oon vähän poistanu ja piilottanu kuvia, mutta tuntuu haikeelta poistaa kaikki vaikka ei tilillä enää mitään teekkään :D

Luultavasti jätän vain kaiken tänne. :D Mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että miksi niin moni tuntuu haluavan poistaa koko tilin tai kaikki kuvat/viestit tmv.? Joo, tili jää sivulle roikkumaan ihan turhaan, mutta entä sitten? Onko ihmisillä joku erityinen syy sille miksi haluavat poistaa profiilin/kuvat/viestit vai onko sille edes mitään sen erikoisempaa syytä?

 

http://www.paimenpojan.blogspot.fi
30.06.2016 23.03
000109364_r
Viestejä: 1255

Minulle etusivu ehdotti kultaista noutajaa, labradorinnoutajaa ja islanninlammaskoiraa. Kahta ensimmäistä tuskin koskaan ottaisin, mutta viimeinen on alkanut viimeaikoina yhä enemmän herättämään kiinnostusta.

Pidempi testi taas ehdotti miulle ihan 10/10 sopiviksi roduiksi belgianpaimenkoiraa, suursnautseria, collieta ja appenzellinpaimenkoiraa. Mitään muuta en noista osaisi itselleni kuvitella kuin belgialaisen.

9/10 sopiviksi roduiksi hollanninpaimenkoira, australiankarjakoira, kooikerhondje, tsekinpaimenkoira, beaucenpaimenkoira ja hovawart. Beaucenpaimenkoira kiinnostaisi hyvinkin paljon, ja väitän että tulee olemaan potentiaalinen rotuvaihtoehto sitten joskus jos meinaan taas pennun hankkia. Noin muuten ei oikein ole minun rotuja, paitsi holsku. :D

30.06.2016 23.19
022698130_r
Viestejä: 122
Espoo

Etusivulta tuli dallu ja rhodesiankoira joista dallun ottaisin vaikka heti jos olis mahdollisuus ja rhodea voisin harkita joskus hamassa tulevaisuudessa

Pidempi testi anto tulokseks: 10/10 hovawart (ei), dobermanni (ehkä), bullmastiffi (ei), beussi (ehkä), 9/10 rotikka (ehkä), bokseri (ei), belgi (tehkä), dallu (ehdottomasti, tää on kaikkein potentiaalisin seuraava koirarotu atm), collie (meeh) ja isosveitsinpaimenkoira (ei)

Muokattu viimeksi: 30.06.16 23.20
30.06.2016 23.30
000104479_r
Viestejä: 3357

Laittelen nyt mäkin tänne niitä tuloksia. Etusivulta tuli hovawart, en oo siihen kauheesti perehtyny mutta ulkomuodon perusteella sen voisin ottaa. Muut rodut olikin sit ihan ehdoton nou kaikki mitkä tuli siitä pidemmästä testistä. Paitsi australian kelpie (jos siihen perehtyisin, sekin miellyttää ulkomuodollisesti) mutta sekin oli kolmmanneks vika rotu :D Ekana collie (pitkä ja sileäkarvanen enkä ymmärrä tota pitkäkarvasta koska en halua turkkirotua), sit oli erilaisia terrierejä, villakoira, pari corgia ja vikana lapinkoira. Ei vaan mee jakeluun nuo testitulokset :D

 

01.07.2016 01.34

Rotutesti...

Suomenlapinkoira: ....Ei missään nimessä. Terveys, ulkomuoto, luonne, kaikki. Nope.

Mudi: Joo. Kävisi jos olisi yksilö joka ei huuda peräsuoli pitkällä. :D

Saksanpaimenkoira: Terveys, rakenne, ulkomuoto, luonne. Kaikki on vahvasti nope.

Valkoinenpaienkoira: Sama kuin sakemannilla... NOPE. 

Espanjanvesikoira: ...mitä...? Juu elikkäs, EI.

Islanninlammaskoira: Ei. Väksyttäviä hauvelihyrriä.

Hovawart: Terveys ja ulkonäkö... Ei.

Villakoira: Jos on iso niin ehkä. Muut on nope.

Länsigöötanmaanpystykorva: No... Ok.

Belgianpaimenkoira: Terveys ja luonne, nope. Sekoituksena johonkin täyspäiseen rotuun ok.

01.07.2016 06.14
022268310_r
Viestejä: 1790

Se toinen kennelliiton rotutesti antoi mulle täysin samoilla kriteereillä ja kysymyksillä kiharakarvaisennoutajan ja chesapeakelahdennoutajan sekä laikat, joista joku on ehdottomasti mun mahdollisesti seuraava koira, tässä tuli tämmösiä saa haukkua ja pitää päästä metälle -vastauksin:

weimarinseisoja - ulkonäön suhteen kiinnostava
portugalinpodenco - miten tämä edes pääsi listalle? :D
jämtlanninpystykorva - tykkään kyllä, mutta en näe itselläni
vihikoira - ei enää oikein mene metsästyskoira -kriteereihini
musta norjanhirvikoira - en mää oikein hirvikoiraa haluaisi
kiharakarvainennoutaja - tulihan se sieltä
suomenajokoira - tykkään niin kauan kun se ei ole oma
hovawart - ihan potentiaalinen vaihtoehto
karjalankarhukoira - juu ei kiitos, en vaan tykkää
itäsiperianlaika - kuuluu suosikkeihin

Behind this mask is.. Another mask! Pretty cool, huh?
01.07.2016 07.52
022664496_r
Viestejä: 2899
Feni kirjoitti:
dallu (ehdottomasti, tää on kaikkein potentiaalisin seuraava koirarotu atm)

Oo, täpläkoilia! ^_^ Miten just dalmis harjakoirien jälkeen?
 

Muokattu viimeksi: 01.07.16 07.52
"Of all the things I've lost I miss my mind the most" - Mark Twain
01.07.2016 12.47
022702817_r
Viestejä: 1654
Joensuu

Piti munkin tehä muiden perässä! :D

collie, pk ja lk - lyhytkarvasta oon miettiny ja on kyllä yks lemppareista

staffi - njää... ei kiitos

saksanpaimenkoira - tykkään kovasti, mutta en välttämättä ottaisi. terveystilanne mietityttää

welsh corgi cardigan - ei kiitos

suomenlapinkoira - ei kiitos

mudi - no semmonen löytyy jo :D toisenkin voisin ehkä ottaa, tykkään (Y)

villakoira - ei ehkä ihan ensimmäinen vaihtoehto, mutta jollakin tapaa kiinostava rotu

bullterrieri - ulkonäöstä tykkään, mutta muuten ei sitten taidakaan olla ihan se mun rotu

ranskanbulldoggi - voisin harkita jos terveystilanne olisi eri

amstaffi - tykkään ja voisin harkitakin joskus

http://lunacockeri.blogspot.fi
01.07.2016 13.21
022601515_r
Viestejä: 386
Oulu
Onko kellekkään käyny niin että on hankkinut koiran ja kuvitellut sen olevan itselleen sopiva, ja jossain välissä hoksannut että se ei sovi omaan käteen lainkaan? Joku flätti-ihminen taisi täällä joskus niin sanoa, mutta entä muilla? Ja mistä huomaatte että ei mene yksiin? Miten olette toimineet tämän havainnon jälkeen, onko esim treeni-into lässähtänyt tai onko joku peräti luopunut koirasta?

Kessu on hyvin lähellä mun unelmakoiraa, ollaan kasvettu ihan älyttömän hyvin yhteen ja pienillä korjauksilla haluaisin vain kopion siitä.

Tässä on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, hänen rakkautensa ja hänen johtajansa. Hän tulee olemaan sinulle uskollinen viimeiseen sydämenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen omistautumisensa arvoinen.
01.07.2016 13.43
022664496_r
Viestejä: 2899

Dalmis ei ehkä ole se mun juttu. Liian sählähäsläsättä ja pehmeä ja herkkis ja vaikeasti valjastettavissa työntekoon, tosin mulla on vissiin erittäin epärodunomainen yksilö joka ei onneksi ole aivan niin hirveä sähläri kuin muut, mutta ei kyllä tunnu sopivalta käteen. Tykkään haasteista, mutta en siitä että koiran kanssa saa käyttää vuosia siihen kun miettii mikä sitä mahtaisi kiinnostaa ja minkä eteen se tekisi töitä. Ihan pelkällä laumavietillä ei kiinnosta kaikkea opettaa, ois helpompaa jos koira ei syljeskelis nameja ja leikkis leluilla mielellään.

Harrastusyritykset lopetettiin vähän ennen kahden vuoden ikää, kun koiraa ei vaan kiinnostanut mikään, eikä auttanut vaikka käytiin kentällä ottamassa pelkästään yksi helppo käsky ja sitten bileet ja pois. Nyt ollaan aloitettu uudelleen koiran kypsyttyä ja menetettyä pallinsa, mutta vähän toi on edelleen tollanen löysä lapanen. Toistojen kesto on minimaalinen ja jollei talmatollo tajua niin talmatollo vaan pyörii ja turhautuu ja piippaa ja lopettaa kaiken älyllisen toiminnan.

Kun totesin että lopetetaan väkinäinen yrittäminen josta kumpikaan ei nauti, niin sain hirveän määrän anonyymikommentteja ja mm. yksi kasvattaja ruoti omalla Facebook-seinällään sitä miten koiraa suorastaan vihataan ja miten se on otettu vain harrastusvälineeksi. Paljon tärkeämpiä mulle kuitenkin ovat arjessa tapahtuvat asiat, enkä vaihtaisi ton arkisujuvuutta mistään hinnasta siihen, että se toimisi sen sijaan kentällä.

Mä elättelen nyt toiveita siitä että päästäisiin edes tutustumaan seuraavan koiran kanssa ehkä harrastettaviin lajeihin ton talmatollon kanssa, mutta jollei homma toimi niin sitten ei toimi. Kaikkine oikkuineen ja epärotutyypillisineen ominaisuuksineen tuo on kyllä koirana helvetin mukava ja helppo, ja ennen kaikkea se on ollut opettavainen. Seuraava koira ei kuitenkaan ole enää dallu. En saisi yhtä hyvää tapausta kuitenkaan. :D

Dalmikseksi mulle mitä sopivin, mutta kyllä seuraavalta koiralta odotan jotakin muuta.

"Of all the things I've lost I miss my mind the most" - Mark Twain
01.07.2016 14.32
KESSU kirjoitti:
Onko kellekkään käyny niin että on hankkinut koiran ja kuvitellut sen olevan itselleen sopiva, ja jossain välissä hoksannut että se ei sovi omaan käteen lainkaan? Joku flätti-ihminen taisi täällä joskus niin sanoa, mutta entä muilla? Ja mistä huomaatte että ei mene yksiin? Miten olette toimineet tämän havainnon jälkeen, onko esim treeni-into lässähtänyt tai onko joku peräti luopunut koirasta?

Kessu on hyvin lähellä mun unelmakoiraa, ollaan kasvettu ihan älyttömän hyvin yhteen ja pienillä korjauksilla haluaisin vain kopion siitä.



En ole varsinaisesti hankkinut omaksi, mutta sijoituskoiria pyöritellessä ja aiemmin koulutuskoiria pitäessä olen kyllä huomannut millainen koira itselle sopii ja millainen ei. 

Esimerkiksi todella pehmeät yksilöt joille pitää lässyttää ja joita pitää houkutella ovat ehdoton EI. En halua elää elämääni koiran kanssa näytellen sille pehmoilevaa lepertelijää jollainen en todellakaan ole. Näin kärjistetysti ilmaistuna. :D

Sitten on tietyt luonteenpiirteet ja ominaisuudet jotka tekevät koirasta omasta mielestä vain ja ainoastaan rasittavan, vaikka se koira olisi sellaisenaan ihan normaali ja hyvä eläin jollekulle joka tykkää sellaisista ominaisuuksista koirassa.

Jos olisin hankkinut tällaisen ei-sopivan koiran itselleni omaksi-omaksi tarkoituksena elää ja olla sen kanssa sen koko elämän ajan, etsisin kyllä uuden kodin koiralle ja hankkisin tilalle sopivamman. Näin säästyy omat hermot ja koirakin pääsee kotiin jossa sitä arvostetaan eri tavalla ja mielestäni se on ihan täysin ok. Eri asia jos koiria hankitaan sarjatulella testiksi ja myydään aina eteenpäin, eikä sitä pysyvää koiraa löydy millään.

Tykkään hyvin harvoista koirista niin että voisin ottaa itselleni enkä pentua hankkiessani halua ottaa suuria riskejä. Hyvin harvassa puhtaassa rodussa on yleisominaisuuksina kaikki semmoiset jutut mitkä tekee siitä koirasta minulle miellyttävän seuralaisen, mutta riskejä ehdottomasti negatiivisiin ominaisuuksiin on paljon. Myös siksi, että kasvattajat ovat nihkeitä kertomaan ominaisuuksista kuvitellessaan niiden olevan rodussa täysin normaaleja ja ok. Päädyin siksi sekarotuiseen viimeksi kun hankin koiraa tiettyyn tarkoitukseen ominaisuuksilla joiden kanssa voi elää. Seuraavan kerran etsin koiralta taas erilaisia ominaisuuksia koska koira tulee erilaiseen käyttöön, mutta yhtälailla sen on oltava miellyttävä arjessa ja sovittava käteeni. Näin ne menee.

Muokattu viimeksi: 01.07.16 14.34
01.07.2016 14.44
Redi kirjoitti:

Liian sählähäsläsättä

Musta taas rottikset on sellasia häseltäjiä et apua. Sellasen kans ku asuu niin ihan kiva rotu joo, mut niitten vajaa-aivoisuus ja sähläys on nii omaa luokkaansa et en omaks kyl hankkis. :D 
 

01.07.2016 14.55
022664496_r
Viestejä: 2899

Joo, niiden ylivilkkaus ja liika terävyys puhuttavat rotupiirejä. Molemmat siis melko uusia ja ehdottoman ei-toivottuja (epätyypillisiä) ominaisuuksia. Mä oon nähnyt aika erilaisia rottiksia ja kasvattajillakin on melko erilaisia tavoitteita jalostustyölleen.

Toivon että oikeanlaisen kasvattajan valitsemalla saa rottweilerin eikä mitään huonoa belgikopiota.

--

Huikein sättääjädallu oli sellanen, joka ihan vaan _ihmisten näkemisen ilosta_ juoksi hihnassaan ympyrää puoli tuntia koska sillä oli niin kovin hauskaa koko ajan koska jee täällä on ihmisiä ja pffft. Oma seiso mun jalan vieressä ja katto että mitä vitt... Töissä yks dalluihminen kans oli kummissaan kun koira pysyi käskyn alla ja istui mun ruokailun ajan syrjässä. Niiden vissiin kuuluis koko ajan mennä pitkin seiniä.

"Of all the things I've lost I miss my mind the most" - Mark Twain
01.07.2016 15.55
022706482_r
Viestejä: 822
Kankaanpää

Nappasin sitten Nellille jonkun peruutuspaikan luonnetestiin! En oo koskaan perehtynyt mitä siellä tehdään ja en ymmärrä hölkäsenpöläystä niistä pisteistä, siis pitääkö niitä saada paljon vai vähän? No mennään nyt katsomaan ja kokeilemaan, kyllä meitä varmaan neuvotaan :D

01.07.2016 16.22
022664744_r
Viestejä: 1410
Ähtäri
KESSU kirjoitti:
Onko kellekkään käyny niin että on hankkinut koiran ja kuvitellut sen olevan itselleen sopiva, ja jossain välissä hoksannut että se ei sovi omaan käteen lainkaan? Joku flätti-ihminen taisi täällä joskus niin sanoa, mutta entä muilla? Ja mistä huomaatte että ei mene yksiin? Miten olette toimineet tämän havainnon jälkeen, onko esim treeni-into lässähtänyt tai onko joku peräti luopunut koirasta?

Kessu on hyvin lähellä mun unelmakoiraa, ollaan kasvettu ihan älyttömän hyvin yhteen ja pienillä korjauksilla haluaisin vain kopion siitä.




Mulla oli aussie, joka lähti kaksi vuotta sitten uuteen kotiin. Arvoin sitä päätöstä 2,5-vuotiaan koiran kohdalla kauan. Ei ollu yhtään omaan käteen sopiva koira ja kumpikin stressattiin yhdessäoloa. Treenailtiin kyllä ihan loppuun asti, mutta koin itselleni ja koiralle paremmaksi sen että muuttaa pois. Varmasti olisin voinut elää sen koiran kanssa seuraavat 10 vuotta, mutta päätin sen olevan kummallekin parempi että koira muuttaa pois. Ei vaan kemiat osuneet yhtään yksiin sen kanssa, vaikka olikin ihana koira :D
Kaksi kuukautta tästä Dansku tuli mulle. Se myytiin samasta syystä kuin mistä itse aiemmasta luovuin. Sain itelleni niin täydellisen koiran. Mulle tuli itselleni tätäkin kautta parempi mieli, kun tiedän aussien olevan nyt kivassa sille sopivassa kodissa ja voivan hyvin, ja samalla mulla on nyt mulle itselleni sopiva koira, jonka kanssa tullaan juttuun.
01.07.2016 16.27
Redi kirjoitti:

Joo, niiden ylivilkkaus ja liika terävyys puhuttavat rotupiirejä. Molemmat siis melko uusia ja ehdottoman ei-toivottuja (epätyypillisiä) ominaisuuksia. Mä oon nähnyt aika erilaisia rottiksia ja kasvattajillakin on melko erilaisia tavoitteita jalostustyölleen.

Toivon että oikeanlaisen kasvattajan valitsemalla saa rottweilerin eikä mitään huonoa belgikopiota.

Sepä se onkin. Lisättynä viel kans huimasti yleistyneeseen pehmeyteen ja huonoon hermorakenteeseen. Sama, on tullut nähtyä niitä jotka oikeasti hyppis seiniä pitkin tyyliin jos olis liikaa tekemättömyyttä ja sit taas niitä jotka ei oikeasti syty yhtään mistä ja kiinnostus kaikkeen on tasoa nolla. Ihan sama mikä olis.

Ootko jotain tiettyä kasvattaa miettiny jo?

 

01.07.2016 16.38
022664496_r
Viestejä: 2899

Dallu menee pitkin seiniä jo siitä ilosta että joku katsoo sitä. :D

Juu, on mulla yks tietty kasvattaja ollut seurannassa useamman vuoden ja muutama hyvä kakkosvaihtoehtokin tiedossa. Lähinnä noita Etelä-Suomen kasvattajia on tullut katseltua, vaikka välillä vilkuilen yhden Varsinais-Suomalaisenkin kennelin touhuja.

"Of all the things I've lost I miss my mind the most" - Mark Twain
01.07.2016 16.53

^ Yunohan on ihan ADHD ja en vaan sisäistä et mun neiti alkaa rauhoittumaan pikkuhiljaa. Tottunut siihen, että energiaa on täysin loputtomasti. :D 

Haluutko laittaa YV, et mitä kasvattajia oot miettiny? Kiinnostus heräs!

01.07.2016 17.02
022664496_r
Viestejä: 2899

No mäpäs paiskaan sua yksärillä, onhan tämä sen verran huippusalaista tietoa kuitenkin. ;D

Muokattu viimeksi: 01.07.16 17.04
"Of all the things I've lost I miss my mind the most" - Mark Twain
01.07.2016 17.07
Avatar_female
Viestejä: 1405
Sirppi kirjoitti:


 

Jos olisin hankkinut tällaisen ei-sopivan koiran itselleni omaksi-omaksi tarkoituksena elää ja olla sen kanssa sen koko elämän ajan, etsisin kyllä uuden kodin koiralle ja hankkisin tilalle sopivamman. Näin säästyy omat hermot ja koirakin pääsee kotiin jossa sitä arvostetaan eri tavalla ja mielestäni se on ihan täysin ok. Eri asia jos koiria hankitaan sarjatulella testiksi ja myydään aina eteenpäin, eikä sitä pysyvää koiraa löydy millään.

Tykkään hyvin harvoista koirista niin että voisin ottaa itselleni enkä pentua hankkiessani halua ottaa suuria riskejä. Hyvin harvassa puhtaassa rodussa on yleisominaisuuksina kaikki semmoiset jutut mitkä tekee siitä koirasta minulle miellyttävän seuralaisen, mutta riskejä ehdottomasti negatiivisiin ominaisuuksiin on paljon. Myös siksi, että kasvattajat ovat nihkeitä kertomaan ominaisuuksista kuvitellessaan niiden olevan rodussa täysin normaaleja ja ok. Päädyin siksi sekarotuiseen viimeksi kun hankin koiraa tiettyyn tarkoitukseen ominaisuuksilla joiden kanssa voi elää. Seuraavan kerran etsin koiralta taas erilaisia ominaisuuksia koska koira tulee erilaiseen käyttöön, mutta yhtälailla sen on oltava miellyttävä arjessa ja sovittava käteeni. Näin ne menee.



Miten kukkikset suhtautuvat tällaiseen? :D 

Itse olen samaa mieltä, että jos koira ei vaan sovi omaan käteen yrityksistä huolimatta, niin parempi siitä on sitten luopua.

Olen monesti törmännyt sellaiseen ajatteluun, että kun on kerta koirasta luovuttu muustasyystä kuin vanhuuteen kuolemisen vuoksi, niin uutta koiraa ei saisi ottaa tilalle. Miksei saisi ottaa, koiria on monenlaisia ja taatusti jos sattuu omalle kohdalle sellainen ei-soveltuva yksilö, niin varmasti sen on parempi jossain muualla? 

01.07.2016 18.32
022703418_r
Viestejä: 822
Kankaanpää

Silloin kun Valdon eroahdistus oli pahimmillaan ja mun teki mieli kiikuttaa se kasvattajalle, niin yksi ja viimmeinen asia mikä sai mut vielä yrittämään oli se, että mä en olisi pystynyt uutta koiraa ottamaan jos en edellisen kanssa olisi pärjännyt. En tiedä onko se sen takia, että mitä itse ajattelisin itsestäni sen jälkeen, vai mitä muut ajattelisivat musta koiranomistajana. Mä en halunnut olla se teini jonka puhutaan ottaneen iso koira egonjatkeeksi ja sitten ei pärjännytkään. Mä en halunnut että mun takia joudutaan etsimään niin nuorelle ongelmakoiralle kotia, josta se mahdollisesti joutuu vielä kiertoon.

Ehkä hieman typerä ja lapsellinen tapa ajatella, mutta se sai mut kuitenkin yrittämään ja sitä kautta onnistumaan Valdon kanssa. Nykyään en oo varmaan mistään niin ylpeä kuin eroahdistuksen selättämisestä :) 

01.07.2016 19.14
022698905_r
Viestejä: 1255
Lahti
KESSU kirjoitti:
Onko kellekkään käyny niin että on hankkinut koiran ja kuvitellut sen olevan itselleen sopiva, ja jossain välissä hoksannut että se ei sovi omaan käteen lainkaan?


Lappalaiset, tai ainakaan porokoirat ei taida olla minun juttu. Vaikka niin paljon haluankin sanoa olevani lappalaiskoiraihminen, niin nyt Riimin tulo vaan vahvistaa mun ajatusta siitä että ei tuollainen lapinurpo vaan minulle sovi.

Nuorempana minulla meni treeni-into, koska Supu ei olekkaan kuin esim. aussie tai bc, nykyään olen enemmän oppinut hyväksymään sitä että porokoirasta ei vaan niitä samoja ominaisuuksia löydy. Se on myös edelleen mun kultamussukka josta en luopuisi ikinäikinäikinä mistään hinnasta.

Koska olen jääräpää, niin mulla edelleen pyörii mielessä ajatukset että jos löytäisinkin itselleni sopivamman poron. Joskus on jopa käväissyt niin villit ideat että alkaisin itse kasvattamaan, pyrkimyksenä saada vähän enemmän sen tyylisiä poroja kuin mistä haaveilen, mutta no...

Oh look - I'm opening my box of care! Oh wait - it's empty!
01.07.2016 19.38
022687022_r
Viestejä: 1247
Turku
KESSU kirjoitti:
Onko kellekkään käyny niin että on hankkinut koiran ja kuvitellut sen olevan itselleen sopiva, ja jossain välissä hoksannut että se ei sovi omaan käteen lainkaan?


Ei ole, onneksi. Mutta jos kävisi niin ettei hankittu koira olekaan omaan käteen sopiva, niin ehdottomasti etsisin sille uutta kotia. Mun uusien kotien kriteerit on tunnetusti aika korkeella, joten vois olla ettei sesse ihan hetkessä kotia vaihtaisikaan. Jos koskaan. En osaa kuvitella että tulisi tilanne, jossa en pärjää koiran kanssa tai toinen/molemmat on/ollaan niin onnettomia että luopuminen olisi pakkotikki, eli ns. pienemmistä syistäkin voisin helposti laittaa koiran vaihtoon. Eikä se tarkoita sitä ettei edellinen kelpaisi mulle, vaan nimenomaan sen koiran hyvinvoinnin kannalta saattaisin etsiä sille sopivamman kodin.

Mun eka koira oli greyhound, jonka sain about 10-vuotiaana. Se olisi ollut mulla varmasti elämänsä loppuun asti, ellei porukat olis päättänyt laittaa sitä uuteen kotiin nuorena. Toinen koira, mittelspitz, tuli pari vuotta myöhemmin (vielä greyn ollessa talossa). Enää en varmaan mistään hinnasta ottaisi mitteliä, mutta lapsi-minälle se oli ihan täydellinen koira. Äärettömän sosiaalinen, reipas, rohkea, vähän terävä ja tarmoa täynnä. Mielenkiintosta ajatella että millaista elämä olisi nyt, jos lapsuuden koirat saisi nyt käsiin.

Täytyy sanoa että on tullut useammin kuin kahdesti mietittyä näiden nykyisten, bordercollien ja malinoisin kohdalla, että entä jos. Entä jos ei. Niin kauan on tullut haaveiltua ja mietittyä ja pohdittua, että olisi ihan hirveää joutua toteamaan ettei se oma unelmakoira olekaan itselle sopiva. Koirahan voi olla kaikin puolin täydellinen, mutta ei välttämättä juuri minulle sopiva. Bortsu on ollut just sitä mitä toivoinkin, ja se tuskin jää ainoaksi rotunsa edustajaksi :D Malikasta on vielä paha sanoa sen nuoren iän takia, mutta kyllä tuokin maistuu aika koukuttavalta.. ;) 

Asiaa sivutakseni, onko muilla valtavan ihailtuja koirarotuja, jotka tuntuu kaikin puolin täydellisiltä (ulkonäkö, koko, käyttöominaisuudet jnejne.), mutta silti koira ei (todennäköisesti) sopisi millään tavoin omiin hyppysiin? Nyt ei lasketa sitä jos ATM ei ole tarpeeksi tilaa tai ei ole aikaa hyperaktiiviselle koiralle.

www.facebook.com/elamanisuola
01.07.2016 19.46

^ Ulkonäöllisesti ottaisin koska vaan lk weimarinseisojan mut ei vaan käyttöominaisuuksiltaan oo mulle sopiva. :D

01.07.2016 20.12
Avatar_female
Viestejä: 1405

^Mulle tulisi välittömästi pk-saksanpaimenkoira :D Mitä suurempi, sen parempi ja mahdollisimman musta, olematta kuitenkaan ihan pikimusta. 

Tästä tulikin hauska ajatusleikki mielikuvilla :) 

Borzoi olisi myös yks rotu, mikä miellyttäisi kovasti. 

Muokattu viimeksi: 01.07.16 20.13

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti