Luoksetulo ongelmia.. - Sivu 3 (Koirat > Koirien koulutus)

Koirat voivat olla arvaamattomia. Joskus koira kuuntelee ja tulee luokse kiltisti kun sitä kutsuu, mutta joskus ne korvat voivat johonkin hävitä, eikä koira tule luokse kutsusta eikä huudosta.

Osku: Olen samaa mieltä mutta tietenkin hyvin koulutettun koiran pitäisi osata tulla luokse tilanteessa kun tilanteessa... Nia on siis puolikoulutettu.. Hyvin osaa kotipihalla metsässä ja lenkillä mutta kai sitten pitää alkaa treenata ja katsoa mitä tapahtuu jos ihminen tulee vastaan vaikka metsässä ja .... kun kotona tää tottelee hyvi mutta erillaisissa ympäristöissä en ookkaa iha varma.

Ymmärrän kyllä että liinasta olisi apua mutta olen ehkä vähän laiska.. (luoksetulo on yksi mikä on jo niin perus asia että välillä vähän laiskuus iskee) Olen nyt lelun kanssa käynyt yhdellä kentällä minkä vieressä kulkee autoja ja ihmisiä eikä se mene minnekkään pysyy visusti vierellä ja jos kiinnostus herää ihmisissä huuda "Niaa" Ja heitän lelua sille tai pyydän luokse jolloin kiinnostus on taas minussa. Tämä on meillä toiminut ainakin tänään. Otan nyt itseäni niskasta kiinni ja opetan Nialta pois rumat tavat. (haukkuu meidän pihalla jos joku kävelee ohi) ja jos ovikello soi niin alkaa hirmuinen meteli. Nämä on sellaisia mitä en ole 100 % saanut pois Niasta. Välillä ulkona onnistaa jos on lelu/makupala niin kiinnitän sen huomion muualle. Mutta jos ei ole niin alkaa haukkua siinä (muttei juokse tielle.) Ovikello onkin ongelma muttei se taida liittyä oikein luoksetuloon. Ja tajuan kyllä että minun pitäisi (ehkä) harjoittaa Niaa vähän enemmän jotta siintä tulisi koulutettu koiruli =D

Meillä on Indyn kans aika paha onkelma..
Sillä on tapana karata ulko-ovesta pihalle. Asutaan vanhas talos nii on sellane jännä ovi et ku vähä tökkäsee nii se aukee.
Ennen se teki vaa nii et luikahti sillo ovest ku joku menis ulos. Nyt se on oppinu et se hyppää ovee vasten.. Yritetään kyl pitää ovee lukossa koko ajan.

Sitteku se pääseeki ulos nii se lähtee juoksentelemaan jokapaikkaan. Naapureihin, mettään, junaradalle, autotielle, pyörätielle, pelloille ymsymsyms. Se on nii raivostuttava tapa että oon uhannu sitä jo vaikka millä, en kuitenkaa nii tosissaa onneks.
Sei ei tuu sit ei millään luo. On yritetty juosta karkuu, kuttua nimellä, tänne-käsky, huuettu kurkku suorana ku se on menny vaikka mihin asti, yritetty saaha leikkiin, yritetty saaha auton kyytiin ku rakastaa olla autossa (ennen tämä toimi mutta ei toivookaa et enää sinne menis ku tietää et jää kiinni, makupalat (ei toimi vaikka on tosi perso kaikelle) ja kaikkee muuta mahollista. Ei toimi. Juoksee vaa hyppien korvat pystyssä häntä heiluen kauemmas. Ottaa jo hermolle tämmönen.

Mitä teen sille? Se on monesti meinannu jäähä auton alle.

Totteleeko Indy sisällä käskyjä? Meillä on ollut samanlainen tilanne Viivin kanssa nuorempana, tai no jonnekin 9 v. ikäiseksi asti oikeastaan. Auton alle meinannut kans jäädä. Äidin australianpaimenkoira tekee tuota ulos luikahtelua ja lällättelyä (paitsi mulle kun tietää etten ala pelleilemään) kans suostuen tuleen sisälle vain jos on näyttää lelua muttei onneksi lähde pihasta. Pistän miten meillä on tehty ja joku viisaampi ja kokeneempi neuvokoon tarkemmin.

Täällä ketjussa on varmaan hyviä vinkkejä jo ennestään ja samoja juttuja mitä tuun sanomaan, mutta laittaisin koiran perään tosiaan sen väh. 10 m. jälkihihnan tai vaikkapa pyykkinarua jos ei ole hihnaa saatavilla ja sen kera sitten harjoitellaan luoksetuloa. Ovesta poistumista voisi myös harjoitella (se hihna kiinni ettei pääse karkuun vaikka luikahtaisikin), että vasta luvan kanssa saa tulla ulos.

Meillä opetettu kaikille tuo ovesta poistuminen että kehonkielellä vallataan eteinen ennen ulosmenoa, mä oon vaan kylmästi töniny koiran aina pois ovelta jos tulee selän taakse kyttämään ja menen sitten ulos kun koira luovuttaa ja seisoa tönöttää eteisen toisessa päässä. Jos yrittää spurtata kun avaan oven niin ovi kiinni ja pistän taas koiran peruuttaan takas lähtöpisteeseen tuijotuksella ja tönimisellä. Sen lisäksi olen istuttanut oven eteen ja opettanut että saan lekutella vaikka päivän sitä ovea siinä auki ja kiinni ja ulos tullaan vasta kun saa vapautuksen käskystä.

Luoksetuloa oon Viivin kaa uudelleenopettanu että pitkä hihna perään tosiaan, ja varaa jotai oikein superkivaa (Nuorelle koiralle ehkä joku lelu olisi kiva? Viiville käytin pieniä kissanruoka-annosrasioita kun enemmän ruuan perään) itelle mitä ei ehkä normaalisti saa. Vapaaksi pihalle, jos osaa tänne-käskyn niin heti kun koira lähtee menemään kutsuu, sit kielto kun jatkaa, ja kun ei reagoi kieltoon niin kielto+pysäytetään koiran kulku astumalla hihnan päälle. Sitten oon ite menny kyykkyyn, joskus kääntänyt selänkin koiralle että se kiinnostuu mitä se emäntä salamyhkäisesti nyt touhuaa ja kun koira on ihan lähellä selvästi tulossa luo niin toistetaan tänne-käsky ja tykö tultua pannasta napataan kiinni (jos ei välttele, jos osaa jo vältellä niin totutetaan erikseen että pannasta nappaaminen on kiva asia) ja saa palkan ja hirveet kehut.

Ja tohon ovea vasten hyppimiseen puuttuisin varmaan taas sen hihnan kera, vaikka saisikin sen oven auki niin ei pääse jatkamaan matkaa -> ei palkitsevaa avata ovi. Ja tietenkin kieltää yleensäkin sitä vasten hyppimästä.

Sisällä se tottelee tosi hyvin ja osaa tänne-käskyn. Ulkona ei toivookaa sellasest :D
Ja kyllä se narussa tottelee tosi hyvin, mutta ku pääsee irti...

Pitäs hommata joku kouluttaan sitä ku itellä menee hermot nii heleposti :s

Rangaistus toimii, jos koira pitää sua johtaja. Jos se ei nää omistajaa johtaja, ni ei se ymmärrä miksi sen pitäisi totella ja miksi sitä rankaistaan ja ymmärtää helposti rankaisun väärin. Itse siis elän johtajuus uskossa joten ajattelen näin. Kannattaa myös muistaa, että vain johtajalla on oikeus tehdä metsästysretkiä, eli lähteä huitelemaan jonnekkin omin nokkineen=karata.

Suosittelen siis tiukkaa perushuomioimattumuutta aluksi. Pistetään siis arkielämä kuntoon ja siinä sivussa se luoksetulo vahvistuu. Eli koiralle ei mitään huomiota! Etenkin jos se kerjää sitä. Ei mitään rapsutteluja ja jutteluja ohimenne. EI KATSEKONTAKTIA. Huomiota annetaan vain niin, että koira KUTSUTAAN LUOKSE. Sitten voidaan rapsutella ja jne. Ainakin aluksi kannattaa pitä huomihetket lyhyinä ja harvinaisian, jotta koira oppii arvostaa sitä huomiota mitä saa. Etenkin kun koira on ollut erossa (jätetty yksin) niin katotaan vaan nenää pitkin kattoon ja vasta kun koira useamman minuutin rahoittunut makuulleen voi sen kutsua luokse.

Sitten kun koira tulee luokse päämatalana ja korvat luimussa, niin tilanne on hyvä ja voidaan siirtyä eteenpäin. Tähän pisteeseen voi mennä useampi päivä, jopa viikkoja. Ja sen jälkeen voidaan ottaa käyttöön kieltäminen ja mennä ulos harjoittelemaan liinaan. Ei myöskään kannata tehdä mitään pitkiä luoksetulo-sulkeisia. Siitä menee nopeasti maku. Myöskin jos koira tulee vapaana ollessa luokse vapaaehtoisesti, ei sitä huomioida. Tosin ylpeä kannattaa olla, koska silloin suhde on hyvä ja pysyttelee johtajan kupeessa ;).

En siis usko, että pelkkä luoksetulo harjoittelu auttaa. Ei ole oikotietä onneen, vaan ratkaisu löytyy siitä arkielämän suhteesta.

No se on parempi ku lähtee ajaa koiraa ja tavallaan antautua sen leikkiin mukaan. Se jos mikä palkitsee koiraa ja pitää omistajaa pilkkanaan.

Jos sun koiras ei lähe siitä mihkään vaarallisille teille, niin jätä se sinne pihalle. Varsinkin jos se siellä pihalla haluu leikki jahtaamis-leikkiä. Käännät vaan selän ja meet sisälle. Jossain vaiheessa käyt kutsumassa tulisko, jos ei viel tuu niin anna sen siellä olla. Jos sillä on vahva laumavietti niin ei siellä pihalla yksin jaksa pitkää kökkiä.

Sciro on kyllä kanssa sellanen luoksetulovammanen otus, toinen on liian fiksu! Mutta aionkin ottaa uudet aseet käyttöön tämän kanssa.

Aloitin Sciron luoksetulokoulutuksen heti kun se tuli mulle. Se tasan tarkkaan tietää mitä "tänne" tarkoittaa, mutta se näyttää tietävän paljon muutakin :D En ole koskaan rankaissut sitä jos se ei ole tullut ja olen muutenkin aina halunnut tehdä luoksetulosta miellyttävän tapahtuman. Olen myös pyrkinyt pyytämään sitä luokse ihan muuten vaan ottamatta sitä kiinni. Mutta ei. Tätä neitiä ei noin vain motivoida.

Makupalat eivät toimi kuin korkeintaan hetken, niiden avulla Sciro saattaa satunnaisesti löntystää luokseni mutta muutaman kerran jälkeen niistä ei enää ole apua ellen suurinpiirtein heiluttele pussia koiran naaman edessä. Mutta sehän ei vissiin ollut tarkoitus tässä... :p

Olen ajatellut hyödyntää saalisleikkiä. Scirolla on kohtalaisen voimakas saalisvietti ja meiltä löytyy tarkoitukseen sopiva aito kaninnahka, jonka uskon todella saavan Sciron innostumaan! En tiedä välittäisikö se mistään patukoista, kepeistä, tms. Tuskin. Kävisi nuuskimassa ja toteaisi että tämmösiä risujako sä mulle heittelet?! Lopuksi voisi tietty antaa jonkun naminkin, mutta yksinään namipalkka ei selvästikään toimi Scirolla.

Toisin kuin taas Pertulla... On se jännä, miten nämä elävät niin eri maailmoissa, mutta ovat silti parhaat kaverit! Perttu taas on voimakkaasti vahtiviettinen ja tekisi käytännössä mitä tahansa saadakseen palasen makkaraa. Se rakastaa kun sitä kehutaan hurjasti ja jos sen vapauttaa kehujen jälkeen seuraa hirveä hepulikohtaus! Astetta helpompi motivoida, ei tarvitse ihmetellä miksi sudesta ei ole palveluskoiraksi :D

Tuon paremmin sitä ei voi sanoa!

Suosittelen siis tiukkaa perushuomioimattumuutta aluksi. Pistetään siis arkielämä kuntoon ja siinä sivussa se luoksetulo vahvistuu. Eli koiralle ei mitään huomiota! Etenkin jos se kerjää sitä. Ei mitään rapsutteluja ja jutteluja ohimenne. EI KATSEKONTAKTIA. Huomiota annetaan vain niin, että koira KUTSUTAAN LUOKSE. Sitten voidaan rapsutella ja jne. Ainakin aluksi kannattaa pitä huomihetket lyhyinä ja harvinaisian, jotta koira oppii arvostaa sitä huomiota mitä saa. Etenkin kun koira on ollut erossa (jätetty yksin) niin katotaan vaan nenää pitkin kattoon ja vasta kun koira useamman minuutin rahoittunut makuulleen voi sen kutsua luokse. -Rasmus

Fenneliä?

Sitten kun koira tulee luokse päämatalana ja korvat luimussa, niin tilanne on hyvä ja voidaan siirtyä eteenpäin.-Rasmus

Eli siis halutaan koiran nöyristelevän ja lepyttelevän omistajaa joka luoksetulossa?

Myöskin jos koira tulee vapaana ollessa luokse vapaaehtoisesti, ei sitä huomioida.-Rasmus

Taas mennään metsään jos kaikille koirielle tätä alettaisiin käyttämään. Yhtään itsenäisempi koira ei näe enää kannattavaksi pysyä vierellä-> ei tule enää ollenkaan.

Mä puhun nyt sillä kokemuksella että lähestulkoon aina kun olen koirapuistossa, Mindi on koirista se joka tulee parhaiten luokse, vaikka V/U-käännöksenä kun se on menossa leikkimään muiden kanssa.
Eikä se ole ollut mitenkään helppo saada tähän pisteeseen.

En siis usko, että pelkkä luoksetulo harjoittelu auttaa. Ei ole oikotietä onneen, vaan ratkaisu löytyy siitä arkielämän suhteesta.-Rasmus

Totta, totta ja totta.
MUTTA luoksetuloharjoituksia kannattaa tehdä silti, ei niitä kannata lopettaa.

Perttu taas on voimakkaasti vahtiviettinen ja tekisi käytännössä mitä tahansa saadakseen palasen makkaraa.-Sciro

Miten tää lause kuulostaa musta hassulta? :D Vahtiviettinen ja makkaran haluisuus? Onko ajatusvirhe vai enkö oikeasti vain ymmärrä? :'D

Olen ajatellut hyödyntää saalisleikkiä. Scirolla on kohtalaisen voimakas saalisvietti ja meiltä löytyy tarkoitukseen sopiva aito kaninnahka, jonka uskon todella saavan Sciron innostumaan!-Sciro

Meillä ei noin pahaa tilannetta koskaan ollu niinku Scirolla, mutta kyllä Mindi perseili aika urakalla murrosiässä justiinsa luoksetuloissa.
Silloin siltä ei näkynyt mitään laumaviettiä eikä myöskään ruuanhankintaviettiä (toisaalta se sai kupillisen ruokaa sisällä vaikka ei olisi ulkona tullutkaan luokse..) niin hyödynsin juurikin saalisviettiä.
Tälle onneksi kelpasi ihan keppikin jota heilutteli ja leikki itsekseen sillä "ompa mulla hauskaa täällä yksinäni"-asenteella niin Mindi oli iha "jee, jee näytä mullekin!" ja kun tuli luokse härnäsin kepillä hetken->istutin->laitoin hihnat ja heitin kepin ilmaan jonka sai sitten "saalistaa". :)

Kuulostaa samanlaiselta kuin Sulo. Jos se löytää mielenkiintoisen hajun tai lähtee ajattamaan harakoita, niin korvat sillä katoaa. Näissä tapauksissa korotan ääntäni ja sanon tänne-sanan/viheltelen pariin otteeseen, kyllähän se sitten pysähtyy ja tulee luokse.

Javilla on mulkkuikä meneillään ja ei aina tule luokse, kun kaikki muu kiinnostaa enemmän ja ei oo kivaa totella. Niimpä treenaanki isossa aidatussa (jo hylätyssä) lammasaitauksessa ja otan mukaan nameja ja patukan. Pyytäessäni luokse huudan tänne, vihellän ja heittelen lelua ittekseni ja se saa koiran kiinnostumaan. Luoksetulo -> nami, leikkiä, kehuja. Jos se ei tule luokse paristakaan käskystä huolimatta, lelu lähtee taskuun ja kävelen vastakkaiseen suuntaan missä koira on ja kävelessäni kutsun uudestaan.

Tämä on meillä toiminut, ja luoksetulo on helpottunut.