Luoksetulo ongelmia.. - Sivu 8 (Koirat > Koirien koulutus)

17.12.2014 13.21
022567672_r
Viestejä: 5
Hyvinkää

Moikka! Oisko täällä kellään hyvää vinkkiä miten luoksetulo harjoituksia kannattaa aloittaa treenaaman? Meillä on kohta 10 viikkoinen sammaripentu joka on ERITTÄIN energinen ja keskittyminen on usein hankalaa, olen tuota Tuire Kaimion kirjaa lukenut ja sieltä koittanut neuvoa hakea. Ollaan siis aloiteltu silleen että kun pentu touhuilee omiaan menen nami taskussa lattialle toiselle puolelle huonetta istumaan ja kun pentu itse tulee luokseni annan namin, tukisanaa yritettiin ottaa mukaan mutta heti kun muutin toimintatapaa, koira ei enään tajunnut mikä on homman nimi eli ei tule kutsusta luokse. Olinko liian hätäinen, olisiko pitänyt vielä treenata kauemmin tällä vanhalla metodilla vai meneekö jo valmiiksi metsään? Jos olen nyt jo tehnyt väärin niin miten kannattaisi muuttaa toimintatapaa? Tämä on mun ensimmäinen oma pentu joten vähän jänskättää.

17.12.2014 22.57

Jo on luoksetulo treenit! En ikimaailmassa treenais noin ja jäis odottelemaan, että pentu tulee luokseni "omia aikojaan". Aluksi ilmeisesti et edes kutsunut sitä? 

Kun treenataan niin sit kans treenataan, eikä odotella talvipäivänseisausta! 

Itse en jaksa innostua Kaimion tavoista, kun on hitosti parempiakin. Menee kategoriaan Tommy Wiren (kanakouluttaja). Puhuu asiakkailleen paljon, mutta mitään ei tapahdu ja sähköposteihin jää vastaamatta "yllättäen" aina, kun on vähänkin haastavampi tapaus.

 

18.12.2014 10.18

Vaadi luoksetuloa. Mä alotin luoksaritreenit suunnilleen samanlailla, tosin olin itsekin liikkeessä, mutta tuloksena oli ympäristölleen avoin ja rohkea koira joka tuli "kaffepaussille" mun tykö. Not good, jos haluaa pitää sitä koiraa irti vuodenkin päästä :D

18.12.2014 15.53
000113779_r
Viestejä: 2684

Me alotettiin luoksetuloharjoitukset ulkona 8-viikkosena. Aluksi mentiin kiertelemään siirtolapuutarhaa ympäri koira irti, aina kun pentu tuli harhailemasta palkittiin se kehuin ja namein. Tehtiin sille meidän luoksetulosta kannattavaa. Pikkuhiljaa liitettiin siihen sitten koiran nimi ja "tuletule".
Sitten mentiin isoon tyhjään koirapuistoon niin, että jätettiin väliimme paljon tilaa. Ja kutsuttiin koira vuorotellen luoksemme, aina isot kehut ja rapsut, joskus myös namia, kun se tuli. Tää oli muutenkin sen mielestä ihan paras leikki kun pääsi hyvästä syystä spurttaamaan aina niin täysiä kun vinttarin sielusta lähti ensin toisen omistajan luo ja sitten toisen omistajan luo.
Kolmannessa vaiheessa siirryttiin metsään, ei jääty ikinä odottelemaan pentua ja mentiin meidän päättämiä reittejä, ei siis seurattu koiraa. Niin se oppi nopeasti pitämään meitä silmällä ja olemaan lähellä. Jos harhaili liian kauas ei pysähdytty odottamaan, kutsuttiin vaan luokse ja aina kehut ja palkkaukset siitä hyvästä kun saapui.

Meillä olikin pentukurssin selvästi vahvin luoksetulo, joka selkeästi hämmensi ohjaajaa, jolla oli sellainen käsitys vinteistä että luoksetulo on niillä mahdottomuus. Toi ryntää aina riemuissaan luokse kun innostava kutsu käy. Toki yhtenä päivänä taannoin oli pikkuhiljaa koittavan teini-iän perseilyä, eikä antanut ottaa itseään kiinni kun tiesti, että hauska loppuu ja joutuu autoon. Toisaalta luoksetulo näissäkin tilanteissa toimi, ettei sinällään liity aiheeseen. Nyt ollaan sitten yritetty aina leikittää ja namittaa kun koira laitetaan kiinni ettei se koe sitä kaiken kivan loppumisena :)
 

24.12.2014 21.49
022610926_r
Viestejä: 256
Pori

Haluaisin nyt kuulla ihan konkreettisen ja selkeän selityksen sille mitä tarkoittaa kun koiralta vaaditaan luoksetuloa. Jos se ei nyt syystä tai toisesta tule luokse niin mitkä ovat seuraukset, mennäänkö se hakemaan vai mitä tämä vaatiminen käytännössä tarkoittaa? Haluaisin että koira tulee luokse myös silloin kun tarjolla ei ole mitään makupalaa, ettei se jää aina sitten siitä kiinni ja koira tottelee vain silloin, eli tavallaan vain kun sitä huvittaa. Ja juu, tiedän, en siis ilmeisesti ole koirani silmissä uskottava koska se ei koe tarpeelliseksi totella. Ongelma siis ihan koiran ja minun välisessä suhteessa, miten sitä sitten lähdetään parantamaan että saisin uskottavuuteni takaisin?

10.01.2015 10.32
022647263_r
Viestejä: 254

^Tuota samaa mietin minäkin erityisesti Sirun pentuaikoina. Isäpuoli jaksoi paasata luoksetulosta vaikka ja miten paljon ja totesi ongelmien olevan minussa, kun en vaadi koiralta tarpeeksi. Ihan kunnolla kyllä yritin, mutta mitä jos se koira ei vain tule ja suurinpiirtein näyttää kieltä kolmenkymmenen metrin päässä? Ja aivan varmasti tiesi, mitä "tänne" tarkoittaa. Lähellä kyllä teki ja toimi, mutta eipä enää kauempana, kun tiesi, etten asialle voi mitään tehdä liikkumatta itse. Ja välittömästi, kun lähdin koiraa kohti, se tuli luokse ihan tuosta vaan - eli rankaiseminenkin olisi ollut väärin. Se oli kyllä opittu, etten tykkää ja näytän sen kyllä, jos käskyä ei totella. Osasipa vain väistää senkin hienosti tulemalla juuri ennen kuin olisin asiasta muistuttanut.

En ole koko keskustelua jaksanut lukea läpi ja etsiä vastausta tuohon vaatimis-kysymykseen, mutta tavallaan ärsyttää, kun aina vaatimisesta puhutaan, muttei kuitenkaan voida näyttää sitä käytännössä. Aiemmin mainitsemalleni isäpuolelle sanoin moneen kertaan, että herra on hyvä vain ja tulee näyttämään, kuinka se vaatiminen tapahtuu. Enpä sitten saanut esimerkkiä pyynnöstä huolimatta - vaikka olisihan tämä voinut näyttää esimerkiksi omalla koirallaan, jos ei Siruun olisi halunnut koskea. Mutta ei niin ei, uusia koiranomistajia ja -kouluttajia ei selvästikään voi jeesata yhtään, vaikka samassa kämpässä asuisi ja löytäisi koirasta korjattavissa olevia virheitä. Tekstillä neuvominen on eri asia ja hankalaa, jos ei ole koiraa nähnyt, mutta tuo, että seisoo vieressä jäkättämässä eikä vaivaudu auttamaan ongelman korjaamisessa, menee kyllä kettuilun puolelle.

Kukamitähäh?
10.01.2015 13.26
Pate kirjoitti:

Haluaisin nyt kuulla ihan konkreettisen ja selkeän selityksen sille mitä tarkoittaa kun koiralta vaaditaan luoksetuloa. Jos se ei nyt syystä tai toisesta tule luokse niin mitkä ovat seuraukset, mennäänkö se hakemaan vai mitä tämä vaatiminen käytännössä tarkoittaa? Haluaisin että koira tulee luokse myös silloin kun tarjolla ei ole mitään makupalaa, ettei se jää aina sitten siitä kiinni ja koira tottelee vain silloin, eli tavallaan vain kun sitä huvittaa. Ja juu, tiedän, en siis ilmeisesti ole koirani silmissä uskottava koska se ei koe tarpeelliseksi totella. Ongelma siis ihan koiran ja minun välisessä suhteessa, miten sitä sitten lähdetään parantamaan että saisin uskottavuuteni takaisin?



Lyhyesti, et anna koiralle vaihtoehtoja. Sen on tultava. Tuikulla homma hoituu liinassa, sille sanallinen palaute ei riitä, eikä myöskään pelkkä elekieli. Tarkoitan siis että komentaminen tmv. ei aina mene jakeluun. Liinankin kanssa taisteltiin oma aikamme, ennen kuin koira tajusi että "fuck, ei tästä mihkään pääse". Annan sen siis huidella metsässä liina maassa ja syksyllä kaikki sujui lenkillä oikein jees. Heittelin keppiä ja kesken noudon rakki ampaisi miljoonaa metsään, minkä lie elukan perään. Mulla oli liinan ansiosta 10metriä "etumatkaa" ja pääsin hyppäämään liinan päälle. Koiran matka pysähtyi kuin seinään ja se suorastaan lennähti taaksepäin ja tuijotti hämmentyneenä menosuuntaansa. Ennen kuin se ehti ottaa askeltakaan huusin täysin normaalisti "tänne" ja koira tuli sujuvasti luo. Normi luoksaritreenit tehdään myös liinalla, jotta varmistetaan onnistuminen. Tällä hetkellä Tuikun kanssa pystyy ulkoilemaan myös ilman liinaa ja kovempi karjaisu riittää. Selvennykseksi vielä, että kyseessä siis riistaviettinen koira.

Maisa, Klaara ja Popi taasen ovat koko kolmikko hyvin herkkiä ja ihmisläheisiä. Jos lenkillä syystä tai toisesta jäävät jälkeen, vaihtavat suuntaa tai muuta, niin piiloon meneminen on kolmikolle paras vaihtoehto. Eivät ainakaan saman lenkin aikana erehdy hukkaamaan minua. Näille ei voi korottaa ääntä, mulkaista tai käyttää muuten sellaista elekieltä, kuin Tuikulle, sillä paineistuvat. Maisa jäätyy paikalleen, Popi pyrkii pois tilanteesta ja Klaara menee täysin lukkoon. Piiloon meneminen on ollut toimivin, koirat ovat lähteneet välittömästi perään ja etsimään. "Heippa" sana on myös ollut tehokas, koska se merkkaa meillä sitä, että jätän koirat yksin. Ja nuo nössöt eivät tahdo jäädä metsään yksin.

Mutta siis vaatiminen --> sä viet tilanteen ja käskyn loppuun ja huolehdit, että koiraa tekee, mitä käskit.

zennytintti.blogspot.com - koiriamaalta.blogspot.com
10.01.2015 14.19
000113369_r
Viestejä: 2899
Gatito kirjoitti:
Toki yhtenä päivänä taannoin oli pikkuhiljaa koittavan teini-iän perseilyä, eikä antanut ottaa itseään kiinni kun tiesti, että hauska loppuu ja joutuu autoon. Toisaalta luoksetulo näissäkin tilanteissa toimi, ettei sinällään liity aiheeseen. Nyt ollaan sitten yritetty aina leikittää ja namittaa kun koira laitetaan kiinni ettei se koe sitä kaiken kivan loppumisena :)

Oivoi, muistan kun ensimmäinen koirani paineli aina miljoonaa karkuun teini-iässä, kun luoksetulokäsky kävi. Aiemmin niin hienosti ja innokkaasti aina luokse juossut koira ottikin yhtäkkiä aina jalat alleen, kun tiesi jonkun kivan loppuvan. :D

Nykyiselle ääliölle on opetettu erikseen pari luoksetuloa ja yksi "kiinni" -käsky, joka tarkoittaa vain ja ainoastaan hihnaan tulemista ja leikin loppua. "Kiinni" on kaikista varmin ja koira tosiaan jää odottamaan, että hihna kytketään. Tää on sen mielestä ihan superia, vaikka en ole tainnut koskaan sitä siitä liiemmin palkata.

Lisäksi käytössä on vihellys, joka ajaa sellaista "tuu välillä vähän lähemmäs pyörähtämään" -virkaa. Käskyllä "tänne/nimi" komennan koiran yleensä luokse ja käskyllä "odota" se kävelee vierellä (irti).

Mistään kolmesta edellämainitusta koira ei varsinaisesti saa satunnaista taputusta tai kehua suurempaa palkkaa. Pidän luoksetuloa koiralla niin itsestäänselvänä arkisena asiana, ettei sillä mitään bileitä ansaita. Ruokaa kannoin säännöllisesti mukana ehkä ensimmäiset kaksi kuukautta, mutta eipä tuo koira nakin perässä luokse tule jollei omistajan sanalla ole mitään arvoa.

Luoksetulo-ongelmia jonkun verran nähneenä ja kokeneena vois kyllä yleistää, että yleensä se pentuvaiheen tärkein alku on jäänyt rakentamatta, koiraa kutsutaan harjoitusvaiheessa silloinkin kun se ei varmasti tule, eikä tottelemattomuudella ole mitään seurauksia.

Gatiton tapaan nykyinen koira on ollut luovutusikäisestä (7 viikkoa) asti mahdollisimman paljon irti kaikkialla, sitä on huudettu ihmiseltä toiselle, jätetty huomiotta metsässä seikkaillessa ja vahvistettu omatoimista luoksetuloa ja "lauman silmälläpitoa". Jos pentu on jäänyt jälkeen niin olen jättänyt sen oman onnensa nojaan tai hipsinyt jopa piiloon, teiniperseilyyn puutuin häätämällä koiran pois luotani, jollei ensimmäistä käskyä sopinut totella.

Nykyinen on onneksi "ajavaksi ja jäljestäväksi" koiraksi aika vietitön ja kuuliainen tapaus, vaikka luvan saadessaan pinkookin jänön perään tai painelee peuran jälkien perässä. Edesmennyt spanieli oli aivan seinähullu kaikkien elukoiden ja riistan perään. Toisaalta sillä ei ollut koskaan samanlaista alttiutta totella opetettuja käskyjä, mitä tällä talmatollolla on.

10.01.2015 17.08

Mä oon ollut aikoinaan kyllä niin pöljä nuori koiranomistaja kanssa että huhuh. Koira tuli meille n. 5 kk ikäisenä ja arvaa vaa tuliko mulle mun pieneen mieleen mitää luoksetuloa _kunnolla_ treenata. En tainnut pitää vapaanakaan.

Joskus kun koira oli n. 2-3 vuotta ja kun omistajakin vähän kypsyi niin aloin ottamaan itseäni kunnolla niskasta kiinni luoksetulojen suhteen koska mä halusin että mun koira pysyy irti ja muutenkin että suhde on siinä kunnossa että koira luottaa muhun. Mä aloin ihan vaan palkkaamaa kotosalla kun tuli luokse, sitten kotipihalla. Kun kotipihalla sujui aloin harventamaan palkkausväliä satunnaisemmaksi ja kutsuin myös kun en ollut aikeissa kytkeä koiraa. Siirryttiin liinaan ja kutsuin luokse metsässä ja aina palkka. Tico motivoituu ruuasta ja koin sen olevan paras palkka sille. Aluksi toki joka luoksetulosta palkka. Sit liinan kanssa harvensin vähän palkkauta pelkkii suullisiin kehuihin. 

Nyt ollaan irti metsässä satunnaisesti (n. 1 xviikossa) mutta myös puistoillaan itseksemme tyhjässä puistossa kun se on niin lähellä. Kyllä, mä kannan niillä metsälenkeillä makupaloja mukana taskussa mutta mulle se ei merkkaa sitä että sillä makupalalla kutsutaan koiraa houkuttelemalla vaan nimenomaan sitten kun koira on tullut luokse, se käsi vasta menee sinne taskuun. Ja tosiaan kutsun myös välillä muuten vaan koska haluan vahvistaa luoksetuloa.  Mut kyllä pitkäjänteisyyttä vaati kun tosiaan kunno treeni aloitettiin vasta niin myöhää..

"Sitä saa mitä vahvistaa"
10.01.2015 19.19
000113779_r
Viestejä: 2684
Redi kirjoitti:
Gatito kirjoitti:
Toki yhtenä päivänä taannoin oli pikkuhiljaa koittavan teini-iän perseilyä, eikä antanut ottaa itseään kiinni kun tiesti, että hauska loppuu ja joutuu autoon. Toisaalta luoksetulo näissäkin tilanteissa toimi, ettei sinällään liity aiheeseen. Nyt ollaan sitten yritetty aina leikittää ja namittaa kun koira laitetaan kiinni ettei se koe sitä kaiken kivan loppumisena :)

Oivoi, muistan kun ensimmäinen koirani paineli aina miljoonaa karkuun teini-iässä, kun luoksetulokäsky kävi. Aiemmin niin hienosti ja innokkaasti aina luokse juossut koira ottikin yhtäkkiä aina jalat alleen, kun tiesi jonkun kivan loppuvan. :D

Meillä oli ihan lähekkäin kaksi tollaista "lälläslää etpäs saakkaan kiinni"-perseily kertaa, joista puhuinkin. Tyyppi varmaan oletti, että lähdetään siihen takaa-ajoleikkiin, mikä tietysti on ihan parasta maailmassa mitä vinttikoiranpentu tietää. Ei siis lähdetty siihen touhuun lainkaan, vaan lähdettiin ihan vastakkaiseen suuntaan ja piilouduttiinkin. Palkattiin luoksetulosta, otettiin kiinni, palkattiin siitäkin.

Noiden kahden kauhean perättäisen (oisko ollu vieläpä peräkkäiset päivät..) perseilykerran jälkeen on taas tullut luokse ja antanut ottaa kiinni ilman mitään kommervenkkejä. Meillä käytetään "mennään kotiin" iloisesti lausuttuna merkiksi kiinniootamisesta ja leikin päättymisestä.

Onkohan tää vaan tyyntä myrskyn edellä... :D

 

13.01.2015 13.27
Redi kirjoitti:

Pidän luoksetuloa koiralla niin itsestäänselvänä arkisena asiana, ettei sillä mitään bileitä ansaita.

Tämä! Varsinkin, kun se luoksetulo on jo hallinnassa, niin silloin ei enää bileitä tehdä. Silloin kun sitä opetettiin, niin annoin vain namin, tai kehuin äänellä. Sitten kun se alkoi mennä koiralla jakeluun, niin en enää antanut namia tai välttämättä edes kehunut. Koska se luoksetulo on yksi iso osa-alue kaikesta muusta, niin sillä enää bileitä tehdä. Joskus tehdään, mutta hyvin hyvin harvoin. Pentuaikoina ehkä enemmän. Ja nyt riittää "tänne" käsky. Ja kyllähän nuo on ainakin vielä tullut. :D
 

13.01.2015 13.56
022710102_r
Viestejä: 448
Ähtäri
Viimeinkin sain n.25 metrisen sentin paksusen köyden Jepelle :) Nyt ei tarvi pelätä että se karkaa, mutta pystyy juoksuttamaan sitä suht vapaana. Jee
Karvanaattori
18.01.2015 15.42

Niin luoksetulotreeni vaaii kärsivällisyyttä ja juurikin tuo tuikkiksen tapa on erittäin  hyvä kouluttaa varma luoksetulo.Omistajan luona pitää aina olla hauskinta mitä muualla :).

24.01.2015 08.16
tuikkis kirjoitti:


Lyhyesti, et anna koiralle vaihtoehtoja. Sen on tultava. Tuikulla homma hoituu liinassa, sille sanallinen palaute ei riitä, eikä myöskään pelkkä elekieli. Tarkoitan siis että komentaminen tmv. ei aina mene jakeluun. Annan sen siis huidella metsässä liina maassa ja syksyllä kaikki sujui lenkillä oikein jees. Heittelin keppiä ja kesken noudon rakki ampaisi miljoonaa metsään, minkä lie elukan perään. Mulla oli liinan ansiosta 10metriä "etumatkaa" ja pääsin hyppäämään liinan päälle. Koiran matka pysähtyi kuin seinään ja se suorastaan lennähti taaksepäin ja tuijotti hämmentyneenä menosuuntaansa. Ennen kuin se ehti ottaa askeltakaan huusin täysin normaalisti "tänne" ja koira tuli sujuvasti luo. Normi luoksaritreenit tehdään myös liinalla, jotta varmistetaan onnistuminen.

Mutta siis vaatiminen --> sä viet tilanteen ja käskyn loppuun ja huolehdit, että koiraa tekee, mitä käskit.

Kuulostaa jotenkin "tutulta" :D

Koiran olis hyvä olla y-valjaissa kii, eikä kaulapannas, jos on pitkä liina. Muuten voi kärsii niskat. Joustopala liinassa ei olis pahitteeksi tässä treenissä, koska koira ei ole lähellä kontrollissa ja saa vauhtia reilusti jo n.10m matkalla.
 

24.01.2015 09.35
022705188_r
Viestejä: 610
Oulu
Ringolle oon opettanu pennusta lähtien että luoksetulo ei aina tarkota, että kaikki kiva loppuu. Oon sen tullessa luokse leikkinyt taikka antanu makupalan ja vapauttanut taas luoksemaan. Tosin pyydän Ringoa lenkillä luokse ja leikin ja vapautan. Tositilanteessa se tulee kyllä, oon tehny sille selväksi ettei toisten koirien luo mennä, ilman vapautusta, käsken useasti maahan odottamaan ja pistän hihnaan Nyt on ollu sitä teinikettuilua, yleisin on se että menee maahan ja ryömii takaperin ja kattoo HÄHÄÄ EMPÄ ANNAKKAAN KIINNI. Sillon oon lähteny käveleen toiseen suuntaan ja sieltä se aina tulee kun ei lähde kyllä laumastaan kauas, koska on sen verran laumaviettiä, tai etenkään mun luota. Nyt ollaan hihnassa vahvistettu luoksetuloa ja luoksetulo on meinannut kivaa ja myös hyväksytään se, että saatetaan hihnakin laittaa kaulaan, mutta on tajunnut, että hihnassa ei olla ikuisesti vaan siitäkin pääsee pois. Pentuna opetin tuon tarkkailemaan mua eli kun liikuttiin metsässä ja koira meni eellä niin tein äkkikäännöksen toiseen suuntaa, niin on oppinut pysymään mun lähettyvillä ja samalla kytkettävissä.
24.01.2015 10.01

Meil Hohto pysy about vuoteen asti vapaana mut sit lähti hirven perään jonka jälkeen se riistavietti menee kaiken muun edelle. Ja koska ensimmäinen koira niin virheellisesti otin aina kiinni kun tuli luokse. Nyt ei pysy ollenkaan vapaana mutta tulee luokse kyllä hyvin puistossa tai pitkällä liinalla. Tai jos pääsee karkaamaan niin tulee jossakin vaihees takasin kun on reissun tehny. Tietty jos on tarpeeks nälkänen ja erityisherkkuja (lihapullia, nakkeja) niin tulisko sitte, en uskalla kokeilla :D

Haadesta pidi  pentuna paljon vapaana ja yksi luokse tulon plussia oli aina pallon heitto. Eli aina kun tuli luokse niintennispallo lens. Oppi myös noudon ja luoksarista tuli kivaa. On myös niin perso nameille/ruualle et helppo motivoida. Nyt kun ikää tullut, löytynyt riistaviettiä. Yksin ollessaan häviää korvat mutta jos on koiria jotka pysyvät lähellä niin ei lähe kauemmas vaan pysyy laumassa. Pitäis liinalla taas opettaa vahvempaa luoksaria et vois olla enemmän vapaana kuin vaan koirapuistossa.

Elämäntapana Siperianhusky <3 karvakoirat.blogspot.fi
24.01.2015 10.10
Hundeflüsterer kirjoitti:
tuikkis kirjoitti:


Sen on tultava.

Mutta siis vaatiminen --> sä viet tilanteen ja käskyn loppuun ja huolehdit, että koiraa tekee, mitä käskit.

Kuulostaa jotenkin "tutulta" :D
 



Tätä on mallioppiminen ;) Asia sisäistetty :D
zennytintti.blogspot.com - koiriamaalta.blogspot.com
27.04.2015 12.03
000103784_r
Viestejä: 47

Mun mielestä paras tapa (ainakin minkä itse olen kokenut hyväksi) on vain tehdä itsestä ja luoksetulosta niin kiinnostava että se menee kaiken muun edelle. Mantalle siis opetin luoksetulon ihan vaan toistoilla, hihnalenkeille aina namit mukaan ja jossain hyvässä välissä lenkkiä kutsuu koiraa niin kauan että se ottaa katsekontaktin ja astuu taaksepäin = heti namia ja vapaa etc käsky, jolloin kontaktin ottaminen on ollut koiralle hyvä ja kannattava asia, josta on seurannut vain hyvää. Jos koira ei millään ota katsekontaktia, astun pari juoksuaskelta taaksepäin ja kutsun koiraa innostavasti. 
Palkkion antaminen joka kerralla kuin koira tekee haluttua toimintaa on välttämätöntä, jotta paras tulos saadaan. Varsinkaan pennulle ei riitä että joskus se saa namia kun se tulee luokse/ottaa kontaktia, silloin haluttu käytös ei ole pennulle tarpeeksi kannattavaa. Kannatta aina palkata mielummin liian paljon kuin liian vähän, ja kaikkialla koiramaailmassa hehkutettu lause "saat mitä vahvistat"  pitää mielestäni paikkaa. 

Meillä on siis vieläkin namit käytössä aina kun koira on vapaana ja tuo kyllä ottaa lähes koko ajan kontaktia, jää odottamaan, tulee luokse vaikka en pyydä = eli luoksetulosta on tehty niinkin kannattava että Manta toteuttaa sitä jopa ilman mitään käskyä.
Pari päivää sitten kuljettiin hiekkatietä aidatun agilitykentän vierestä, kentällä juoksenteli pari rusakkoa (mistä tie sinne päässeet) ja Manta edelleen vapaana. Rusakot juoksivat kentän toiseen päähän jolloin koira huomasi ne ja sen ensimmäinen ajatus oli tietenkin että lähden perään. Samalla hetkellä kun Manta ampaisi rusakoiden perään, kutsuin sitä napakasti nimeltä ja sehän tuli luokse ja jätti rusakot sinne yksinään juoksemaan! Ainoa asia mikä menee meillä luoksetulon edelle on oravat, sitäkin treenataan koko ajan ja Manta korkeintaan ajaa oravan puuhun ja alkaa haukkua sitä. 

27.04.2015 12.52

Voin pitää Sirppiä vapaana melko huoleti. Olen löysännyt omaa otetta viimevuosina aika paljon joten enää en pitäisi sitä irti esim. kaupungissa kaduilla toisin kuin sen ollessa nuorempi (vaikka kyllä me silti Vantaallakin käydessä kirmattiin heurekan parkkipaikalla ja niitä vastapäätä olleilla virhealueilla irti).

Kun se oli ihan pieni suurikorvainen töppötassu, panostin sen kanssa erityisesti suhteen luomiseen ja pohjakoulutukseen. Sirppi oli todella kontaktinhakuinen pentu ja onnistuin palkitsemaan sitä varsinkin alussa juuri oikein, mikä näkyy siinä nykyäänkin.

Se oppi luoksetulon pentuna yhdestä kerrasta, kun se oli nukkumassa olkkarissa ja minä olin keittiössä tekemässä spagettia (yksityiskohdat muisteloissa ovat tärkeitä, hyssss!! :D). Olin raastamassa juustoa ja päätin kokeilla tuleeko puppi luokse, kun oli niitä "makupalojakin" siinä kivasti hollilla. Kutsuin sitä nimellä ja pentu pötisteli tomerasti luokse asti ja jäi istumaan etujalat harassa ryhdikkäästi kontaktituijotukseen, jolloin heti annoin sille makupalan ja sanoin kehusanan. Siitä lähtien se tuli luokse tomerasti.

Jahka se oli hieman kasvanut ja muutaman kuun ikäinen, se kokeili pariin kertaan mitä tapahtuu jos se ei tule luokse. Minun ja Sirpin suhde oli jo hyvällä mallilla, joten kun se seisahtui ja jäi tuijottamaan minua, huudahdin jotain vammaista tyyliin "omg ei sitten" ja lähdin kirmaamaan kauas hemmettiin. Sirppi hätääntyi että jotain dramaattista on tapahtunut ja lähti tulemaan perään. En pysähtynyt heti kun se sai minut kiinni, vaan jatkoin matkaa hetken vaihdellen suuntaa ja sitten vasta pysähdyin, kutsuin koiran luokseni ja palkitsin sen.

Jos se on meinannut jättää tottelematta, en ole heti palkinnut sitä kun se vihdoinkin vaivautuu tulemaan, vaan olen antanut uuden kutsukäskyn kun se koira on saatu lähistölle. Palkitsin sitä opetusvaiheessa vain sellaisesta luoksetulosta joka on tehty oikein. Tämä siksi etten halua koiran tietävän, että se saa palkkaa viivyttelystä tai luoksetulosta jossa joudun tekemään itse jonkun kompromissin jotta se koira saa aikaiseksi tehdä mitä sille sanotaan. Jotkut koirat ovat semmoisia että kusevat ihmisiään silmään heti kun näkevät hyvän rakosen siihen.

Muokattu viimeksi: 27.04.15 12.59
21.05.2015 22.17
022610926_r
Viestejä: 256
Pori

Oltiin tänään Paten kanssa semmosessa paikassa pitämässä sitä vapaana missä se yleensä tulee tosi hyvin luokse, ottaa ite kontaktia ja vahtii missä menen. Nyt se löysi sieltä sitten vissiin jotain kaninpaskaa tms. ylivoimaisen mielenkiintoista, eikä tullut kun kutsuin. Ajattelin että hitto, minähän lähden kotiin jääköön koira sinne. Sanoin että heihei kävelin pitkän matkaa ja katsoin taakse, koira katsoi perään hetken ja jatkoi touhujaan. Jatkoin vieläkin matkaani, käännyin eikä vieläkään mitään. Sitten huomasin että vähän matkan päästä (aika pitkällä kuitenkin vielä) tulee joku nainen koiran kanssa ja oli pakko mennä ottamaan Pate kiinni. En tiedä olisiko se sieltä lähtenyt perään jos en olisi joutunut ottamaan siitä kiinni, mutta vähän pahalta kyllä näytti. Voiko olla ettei koiralla ole tarpeeksi laumaviettiä tai mistä se nyt sitten ikinä johtuukaan, jos noin lunkisti otti sen että lähdin menemään? Vai eikö se vaan vielä siinä vaiheessa tajunnut että oikeasti jätän sen sinne, vaikka kävelin tosi pitkälle?

01.08.2015 16.51
022674321_r
Viestejä: 39

Meidän pienet on olleet meillä vasta vuorokauden, joten hanskassa on kutsumisen osalta omat nimet (juuri annetut) ja kutsumalla useimmiten tulevat luo, mutta eivät aina anna kiinni asti. Useat koiranherkut ovat vähän isommille koirille, nämä kun ovat vasta 8viikkoisia, omat naput aina niin palkkiona kiinnosta kun muutenkin saavat syödä mahansa täyteen. Onko suositus niin tarkka ettei vielä kannata antaa? Kasvattaja kuitenkin syöttänyt näille aikuisten kuivaruokiakin pentunappuloiden seassa. Totuttelevat vasta meihinkin, joten mitään paniikkia tai suurempaa huolta tästä ei ole, mutta mielellään kuulen vinkkejä jatkon varalle :)

ps. kehuja ollaan kyllä jaeltu vuolaasti kun tekevät oikein, joten pelkillä nameilla ei pyritä eteenpäin ;)

Muokattu viimeksi: 01.08.15 16.52
01.08.2015 17.07
000113369_r
Viestejä: 2899

Kyllä pennulle voi nameja antaa, maalaisjärjen kanssa pääsee pitkälle. :)

01.08.2015 17.16
022674321_r
Viestejä: 39

Juu siis lähinnä meinasin että onko jotain tiettyjä jotka paremmin sopii pennuille vai mennäänkö noilla vähän isommille tarkoitetuilla? :)

01.08.2015 17.17
000113369_r
Viestejä: 2899

Kunhan ovat sopivan kokoisia. :) On sitten ihan omasta hifistelyntahdosta kiinni, suosiiko mieluummin esimerkiksi lihaisia nameja (tai jopa kuivaa itse omat naminsa) vai hakeeko kaupan hyllystä valmiin pussillisen riemunkirjavia vilja- ja lisäainemössönameja.

Ei niitä niin suurissa määrin kuitenkaan tule syötettyä, että niistä mitään haittaa olisi terveelle koiralle. Ainakaan ripulia kummallisempaa. :D

Muokattu viimeksi: 01.08.15 17.18
01.08.2015 17.32
022674321_r
Viestejä: 39

Itse sitä pussia pyörittelin kaupassa kun bongasin että tässähän näitä on pieniä ja vielä melko pehmoisia, ainoa juuri tuo merkintä että isommille.. (edellinen koirani rakasti nimenomaan kaikkea pehmeitä lihaherkkuja :> ), merkkiä en muista, mutta pieniä sydämenmuotoisia ja taisi vielä tuoteselostekin näyttää ihan järkevältä :) Ensimmäinen noin pieni koirani, joten tätä ruokavaliotakin pitää miettiä vähän eri tavalla kuin aikuisen kanssa :) Eikun uudestaan tutkimaan kun menee kauppaan :)

11.04.2016 17.11

En viitsinyt uutta keskustelua tehdä samasta aiheesta, joten kysyn tässä "sisäisesti". Mitenkä mun pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa, kun tää meidän Nova tulee muuten hyvin luokse, mutta annas olla kun anoppikokelas on läsnä, sillon penska ei niin millään halua tulla mun luokse, loikkii ja pomppii vaan em. ihmisen ympärillä ja viis veisaa mun huuteluista.. Nameja tai leluja ei aina ole saatavilla, koska majaillaan tällä hetkellä heidän luonaan ja tuossa pihamaalla tulee tämmösiä tilanteita - pitäisi saada pentu tarhaan tai pois auton tieltä tai muuten pois häiritsemästä. Löytyykö vinkkejä?

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti