Sijoituskissat - Sivu 2 (Kissat > Pennut)

21.07.2010 13.40
022169846_r
Viestejä: 503
Helsinki
^ Veikkaan kuitenkin, että kissaa ei käytetä jatkokasvatukseen. Tai yleensä kai kasvattajat ovat tämmöisten kanssa aika tarkkoja.
SP FI*Nebuankhet Padmesh "Kossi" ABY n SP FI*Nebuankhet Quetzalcoatl "Sketsi" ABY p FI*Nebuankhet Yraen Ruadh "Kiipi" ABY o
21.07.2010 14.08
022655530_r
Viestejä: 773
Kotka
Jos ottaa sijoituskissan, pitääkö sen kanssa käydä näyttelyissä? :D Ja minkä ikäisenä kissaa joka on aikuinen 3-4 vuotiaana käytetään ekaa kertaa jalostuksessa?
21.07.2010 14.18
022169846_r
Viestejä: 503
Helsinki

^ Ei tarvitse itse käydä, mutta jos kasvattaja/kissan omistaja haluaa kissaa näyttelyttää, niin kasvattaja itse maksaa maksut ja tarpeen vaatiessa kissan kuskaa (tosin jos kasvattaja asuu Helsingissä ja kissa Oulussa, niin silloin eihän siinä kuskauksessa olisi mitään järkeä). Nämä ovat kuitenkin neuvottelukysymyksiä. Siitosnaaraan täytyy kuitenkin saada näyttelyissä vähintään EX1-tason tulos, jotta sillä voidaan teettää kahdet pennut. Muistaakseni sama koskee myös siitosurosta.

Ja ikäkysymys riippuu täysin rodusta ja aika paljon vielä kissasta itsestään. Jos kyseessä on naaras, niin kiimojen tiheys ja rajuus vaikuttaa ensiastutukseen, koska rajut kiimat voivat aiheuttaa melko nopeaa kohtutulehduksen. Myös kasvattajan omat suunnitelmat vaikuttavat, jos sopivaa urosta ei löydy, niin sitten ei löydy. Esim. abynaaraita käytetään suurin piirtein noin hieman yli vuoden ikäisenä ensimmäisen kerran. Uroksissa taas vaikuttaa merkkailu ja ns. kypsyys, eli missä vaiheessa ne ryhtyy toisten kissojen niskassa roikkumaan...

SP FI*Nebuankhet Padmesh "Kossi" ABY n SP FI*Nebuankhet Quetzalcoatl "Sketsi" ABY p FI*Nebuankhet Yraen Ruadh "Kiipi" ABY o
21.07.2010 14.51
022655530_r
Viestejä: 773
Kotka
Okei. Urosta olen hankkimassa ja mietin, pitäisikö hankkia sijoitus vai ihan normaali oma kissa. :) Ja siis ragdoll on tulossa.
Muokattu viimeksi: 21.07.10 14.51
21.07.2010 14.57
022584121_r
Viestejä: 1357
Mikkeli
^Jos ei ole paljoa kissakokemusta, niin en suosittele sijoituskissaa. Niissä kun on oma haasteensa. ;)
21.07.2010 17.02
022425153_r
Viestejä: 2816
Jyväskylä
Nemo kirjoitti:
^Jos ei ole paljoa kissakokemusta, niin en suosittele sijoituskissaa. Niissä kun on oma haasteensa. ;)

Ja sijoituskissa kannattaa hankkia sitten, kun haluaa tutustua enemmän kissan kasvatukseen. Sijoituskissaa ei välttämättä edes anneta kokemattomaan kotiin. Ja helpommalla pääset, kun otat lemmikki/näyttelytasoisen kastraatin. :)

Minä en ainakaan heti alkuun jaksaisi kiimailu/merkkailuongelmia. Päässyt tämän näyttelykastraatin kanssa niin ihanan helpolla, että tälläisen kissan kanssa on mukava tutustua kissoihin ja niiden maailmaan.

Nostetaan kissa pöydälle!
21.07.2010 18.20
022584121_r
Viestejä: 1357
Mikkeli
^Jep, ja mitä naaraaseen tulee, on se kokeeneellekkin kissaharrastajalle haaste, jos ei ole ennen synnytyksestä ja pentueen hoidosta kokemusta. Siinä on jo todella iso vastuu, ja kyllä kunnollinen kasvattaja katsoo, että ottajalla varmasti riittää rahkeet.
21.07.2010 20.52
022169846_r
Viestejä: 503
Helsinki
^ Niinpä! Esim. mun kohdalla käy varmasti niin, että kasvattaja seuraa koko ajan ja tulee mm. sitte synnytyksessä apukätilöksi jne.
SP FI*Nebuankhet Padmesh "Kossi" ABY n SP FI*Nebuankhet Quetzalcoatl "Sketsi" ABY p FI*Nebuankhet Yraen Ruadh "Kiipi" ABY o
21.07.2010 20.57
022630464_r
Viestejä: 1367
Porvoo
Kossi kirjoitti:
^ Niinpä! Esim. mun kohdalla käy varmasti niin, että kasvattaja seuraa koko ajan ja tulee mm. sitte synnytyksessä apukätilöksi jne.

näinhän kyllä varmaan useimmat kasvattajat tekeekin, mikäli suht lähellä asuvat... :)

Kissa on kuin suklaa, on vaikea olla ottamatta toista.. tai kolmatta..
22.07.2010 13.44
022584121_r
Viestejä: 1357
Mikkeli
^Usein naaraan sijoitusilmoituksissa näkeekin ehdon, että täytyy asua suht lähellä.
10.01.2011 21.07
022558649_r
Viestejä: 3637

Ohoh, en olekaan tänne vielä kirjoitellut...

Ella tosiaan on meillä sijoituksessa. Sijoitusnaarasta kyselimme tulevasta pentueesta (jos siis sopiva naaras syntyisi) Kaizahre-kissalasta, talvella 2010. Kaizahre-kissalasta meidät ohjattiin ottamaan yhteyttä Katzenhof-kissalaan, jonne oli "tilaus" yhdestä naaraasta, joka lähtisi sitten sijoituskotiin.

Laitettiin Katzenhofille viestiä, ja tavattiin kasvattaja huhtikuun lopulla. Kaizahre-kissalaan odotettiin pentujen syntyväksi toukokuun 10. pvä, eli vain parin viikon päähän. Pentue syntyi, kaksi naarasta ja kaksi urosta. Kesä meni ilman yhteydenpitoa kasvattajaan. Oletin että sijoitusnaaras menee mahdollisesti muualle. Mutta sitten, Katzenhof-kissalasta tuli viestiä ja kyselyä että olemmeko vielä kiinnostuneita sijoitusnaaraasta, hänellä olisi sellainen.

Ja Onnin virustestien yms jälkeen lähdimme Katzenhofilla käymään, ja meille Ella luvattiin.

Nyt on upea sijoitusnaaras asunut täällä jo kolmisen kuukautta.

Kyllä sijoituskissan kohdalla täytyy olla tarkka siinä, että koska kissa ei ole oma, täytyy kissan kunnon koko ajan miellyttää omistajaa. Meillä on hieno sijoitussopimus, mehän maksamme kaikki kissan perustarpeet, kasvattaja jalostukseen liittyvät asiat. Näyttelyt maksaa pääasiassa kasvattaja, me maksamme silloin jos itse ilmoitamme. Minut on tutustutettu näyttelymaailmaan kissan omistajan asemassa Ellan omistajan ja Ellan kasvattajan toimesta. Ellan omistaja on ystävällisesti myös minulle hankkinut kyytejä Etelä-Suomen näyttelyihin ja olen sitä kautta tutustunut ainakin yhteen mukavaan russi-ihmiseen.

Upeaa tässä on se, että minulla tosiaan on ainakin yhden kasvattajan täysi tuki ongelmissa, ja oletettavasti saan apua tarvittaessa myös Ellan alkuperäiseltä kasvattajalta. :)

Ja ei, ei tuo sijoituskissan ottaminen ainakaan halvaksi tule. Meillä menee joka vuosi tuon kissan vakuutukseen kaksi sataa euroa, saman verrankuin mitä tuosta kissasta maksoimme.

http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
30.09.2011 15.30
021674644_r
Viestejä: 66
Lahti

Täällä on päädytty sijoitusnaaraan hankintaan kovan itsetutkiskelun jälkeen Hieman jo erään kasvattajan kanssa olen jutellut ja tiedustellut. Saa nähä tuleeko pentu sieltä vai jostain muualta. Mutta vaikuttaa tosi mukavalta ja asialliselta kasvattajalta. Ja hänellä on ollut pari muutakin naarasta sijoituksessa Lahdessa.

Ja rotuna olisi abessinialainen eli meillä olisi kunnon touhu kaksikko täällä mellastamassa.

30.09.2011 20.47
022630464_r
Viestejä: 1367
Porvoo

mä mietin kauan et otanko sijoitus naaraan, ku tutulla kasvattajalla niitä kummiski ois tarjolla, mut oon päätyny siihe et en välttis kestäis sitä painetta mitä on sit pentujen kaa jne... ja mitä jos jokin menee pieleen..

"Helpompi" on uroksen kaa... vaikkei sekää aina herkkua on jos merkkailee ja mouruaa..

meillehän tosiaan on tulossa toinen sijoituskolli, Ukon (nykyisen, leikatun, sijoituskissan) jälkeläinen :D Ooon ehkä hullu mut en pystyny vastustaa!

Kissa on kuin suklaa, on vaikea olla ottamatta toista.. tai kolmatta..
30.09.2011 21.08
022558649_r
Viestejä: 3637

Meillähän on parin kuukauden päästä sijoitussoppari täytetty ja kissa siirtyy meidän omistukseemme.

Täytyy sanoa että tuosta on ollut niin paljon vaivaa kuin vain voi. Keisarinleikkaus, pentujen ruokinta 24/7 2h välein, antibioottikuurit niskanahkoihin, nesteyttäminen niskanahkaan, pennun menetys, muiden pentujen menetyksen pelko... kaikki ovat sellaisia asioita jotka tekevät tästä hommasta omalla tavallaan raskasta. Olen keisarinleikkauksesta lähtien (alle 3 vk) ollut nyt jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut, pennut määräävät mihin voi mennä, milloin ja minne ei. Ne vievät aikaa kaikelta muulta, myös koulu, kaverit ja harrastukset saavat luvan olla toissijaista tämän ajan.

Sanon näin nyt kokemuksesta; todellakin harkitkaa pitkään otatteko lopulta sijoituskissan vai ette. Muistakaa, että aina kaikki ei mene hyvin. Itse en suostunut kunnolla pohtimaan tätä "mitä jos"-mahdollisuutta, varsinkin kun omalla rodulla tapahtuu niin todella, todella harvoin mitään komplikaatioita tai ongelmia. Kuinka ollakkaan, meille sitten kasaantui noita vaikka uskoin viimeiseen saakka että kaikki menee hyvin ja normaalisti. Oletteko varmasti valmiita ottamaan vastuun pennuista ja pyörittämään elämäänne mahdollisesti pelkästään pentujen ympärillä, peläten että kun seuraavan kerran käyt pesällä löydät jonkun pennuista menehtyneenä?

Ajattelin aina, että tuo pentujen teettäminen olisi hieno ja upea kokemus. Noh, niin se tavallaan onkin kaiken tuon ikävän keskellä mitä meille on sattunut. Älkää eläkö niissä vaaleanpunaisissa hattarapilvilinnoissa; sillä pääsee jo pitkälle, mutta älkää myöskään hysteerisesti pelätkö turhaan tällaista. Pitäkää se silti mielessä.

// Koska itse olen aikamoinen taistelijaluonne, en näe mahdottomaksi hankkia tulevaisuudessa taas sijoituskissaa... ehkä siksi että haluaisin kokea itse myös sen, kun kaikki menisi ongelmitta. 

//x2
Jos et asu yksin taloudessanne, vaan sinulla on perhe; muista puhua koko perheen kanssa tästä. Jutelkaa myös niistä mahdollisuuksista, kun kaikki ei menekään niinkuin pitäisi. Muun perheen tuki ja apu kun on siinä tilanteessa kun kaikki menee mönkään kullanarvoista, oikeasti.

Itse en näistäkään miltei kolmesta viikosta olisi selvinnyt mitenkään ilman muun perheen apua, huolenpitoa ja tukea. 

Muokattu viimeksi: 30.09.11 21.24
http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
30.09.2011 21.55
021674644_r
Viestejä: 66
Lahti
Estel kirjoitti:

Meillähän on parin kuukauden päästä sijoitussoppari täytetty ja kissa siirtyy meidän omistukseemme.

Täytyy sanoa että tuosta on ollut niin paljon vaivaa kuin vain voi. Keisarinleikkaus, pentujen ruokinta 24/7 2h välein, antibioottikuurit niskanahkoihin, nesteyttäminen niskanahkaan, pennun menetys, muiden pentujen menetyksen pelko... kaikki ovat sellaisia asioita jotka tekevät tästä hommasta omalla tavallaan raskasta. Olen keisarinleikkauksesta lähtien (alle 3 vk) ollut nyt jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut, pennut määräävät mihin voi mennä, milloin ja minne ei. Ne vievät aikaa kaikelta muulta, myös koulu, kaverit ja harrastukset saavat luvan olla toissijaista tämän ajan.

Sanon näin nyt kokemuksesta; todellakin harkitkaa pitkään otatteko lopulta sijoituskissan vai ette. Muistakaa, että aina kaikki ei mene hyvin. Itse en suostunut kunnolla pohtimaan tätä "mitä jos"-mahdollisuutta, varsinkin kun omalla rodulla tapahtuu niin todella, todella harvoin mitään komplikaatioita tai ongelmia. Kuinka ollakkaan, meille sitten kasaantui noita vaikka uskoin viimeiseen saakka että kaikki menee hyvin ja normaalisti. Oletteko varmasti valmiita ottamaan vastuun pennuista ja pyörittämään elämäänne mahdollisesti pelkästään pentujen ympärillä, peläten että kun seuraavan kerran käyt pesällä löydät jonkun pennuista menehtyneenä?

Ajattelin aina, että tuo pentujen teettäminen olisi hieno ja upea kokemus. Noh, niin se tavallaan onkin kaiken tuon ikävän keskellä mitä meille on sattunut. Älkää eläkö niissä vaaleanpunaisissa hattarapilvilinnoissa; sillä pääsee jo pitkälle, mutta älkää myöskään hysteerisesti pelätkö turhaan tällaista. Pitäkää se silti mielessä.

// Koska itse olen aikamoinen taistelijaluonne, en näe mahdottomaksi hankkia tulevaisuudessa taas sijoituskissaa... ehkä siksi että haluaisin kokea itse myös sen, kun kaikki menisi ongelmitta.

//x2
Jos et asu yksin taloudessanne, vaan sinulla on perhe; muista puhua koko perheen kanssa tästä. Jutelkaa myös niistä mahdollisuuksista, kun kaikki ei menekään niinkuin pitäisi. Muun perheen tuki ja apu kun on siinä tilanteessa kun kaikki menee mönkään kullanarvoista, oikeasti.

Itse en näistäkään miltei kolmesta viikosta olisi selvinnyt mitenkään ilman muun perheen apua, huolenpitoa ja tukea.

Olet kyllä erittäin oikeassa. Tästä ollaan kyllä kovasti puhuttu ja mietitty että jos kaikki menee vielä niin pieleen että koko pentue+ emo menetetään. Mutta kaikista mahdollisuuksista huolimatta ollaan kyllä valmiita sitoutumaan. Onneksi tässä on kasvattajan tuki mukana, juuri sen takia tähän voin ryhtyä. Mutta tykkään haasteista ja uskon vahvasti että tämä on juurikin sopiva. En ole kyllä yhtään sellainen ihminen joka liitelee pilvissä söpöt kissanpennun kuvat silmissä.

Alunperinhän meinasin ennen Laten ottoa että jos sijoituskissa tulisi. Mutta päätettiin siirtää sitä siihen asti kun tästä kalliista vuokra-asunnosta muutetaan pois. Ja nyt olisi aika otollinen. Tosin tämä pentu mitä olen nyt kysellyt niin on marraskuun lopussa luovutusiässä. Että siihen on vielä vähän aikaa, kerkeää vielä valmistautumaan.

Mitään suunnitelmia ei vielä lukkoon ole laitettu. Voihan se sijoituskissa tulla jostain myöhemmästäkin pentueesta.

10.02.2012 18.18
022562957_r
Viestejä: 89
Turku

Mulla oli ocicat-kolli sijoituksessa. Sopimus oli että joko 2 pentuetta taikka 3 vuoden ikä. Sopimus täyttyi pentueiden osalta tuossa muutama kuukausi sitten.

Mun ensimmäinen kissa on samalta kasvattajalta ja hän tarjosi mulle Jackin veljeä Wiliä sijoitukseen. Maksoin Wilistä puolet sen arvosta ja kasvattaja maksoi kaikki jalostukseen liittyvät kulut. Olisi hän näyttelytkin maksanut mutta mä olen niin kiiltävän perään että halusin kaikki ruusukkeet yms. itselleni joten mä ne näyttelyt lähinnä maksoin

Wili on kiltti kolli eikä ole kuin kerran merkannut kotona (sillä on ikää nyt melkein 2 vuotta). Syksyllä se mourusi öisin niin ettei saanut kunnolla nukutuksia ja tälläkin hetkellä se on turhan hoikassa kunnossa mun makuun. Tuomari tosin kehui tammikuun Surokissa että onpas kerrankin kollin kokoinen kissa...

 

Puhuin kasvattajalle että olisihan se kiva ehkä saada tyttökin sijoitukseen. Vähän päälle kuukausi sitten kasvattaja soitti ja kertoi että hänellä olisi 2,5 vuotias ocinaaras tiedossa joka etsisi uutta kotia. Mietin 2 tuntia ja päätin että Typy voisi muuttaa mun luokse pitämään poikia kurissa

Typystä en maksanut mitään ja sopimus tehtiin 2 pentuetta/ 5 vuotta ikää kissalla. Tällä hetkellä Typyllä on todennäköisesti pullat uunissa, alkaa nisät näyttämään sellaisilta. Isänä on tuo mun Wili.

Typyn omistaja maksaa kaikki pentuihin liittyvät kustannukset luonnollisesti. Sekä Typyn tulevat näyttelyt ja mahdolliset matkakorvaukset. Innolla odotan että koska pääsen Typyä näyttelyyn viemään, se on niin hyvin pärjännyt aikaisemmin. Se on IC, JW ja paria VP ja BIS- tulosta vaille DVM ja DSM

 

Muokattu viimeksi: 11.02.12 12.08
4 X OCI
10.07.2013 13.12
000113779_r
Viestejä: 2684

Täällä ei oo aikoihin kirjoteltu, mutta musta olisi hienoa kuulla lisää kokemuksia sijoituskissoista, etenkin naaraista :) Antakaa tulla vaan!

Noita sijoitussopimuksia on ilmeisesti joka lähtöön, mutta mä en olisi valmis tuoreena kissanomistajana heti lähteä ottamaan niin valtavaa vastuuta kissan synnyttämisestä ja pienten pentujen hoidosta ja kasvattamisesta, vaikka ne valtavasti mua kiinnostaakin. Musta se on jopa aika hassun kuuloista, että sijoituskissan haltija kasvattaa pennut käytännössä kokonaan, mutta silti kasvattaja on kasvattaja :) ehkä tässä on vielä jotain mitä en itse ymmärrä.

Meidän sijoitusnaaras menee synnyttämään pentunsa kasvattajalleen ja ne pennut kasvatetaan siellä. Ehtona on 1-2 pentuetta ja toiveena pari näyttelyä, jonka jälkeen naaras siirtyy kokonaan meidän omistukseen. Kasvattaja tosin painotti, että naaras on ihan meidän oma kissa, josta me huolehditaan parhaan kykymme mukaan. Kissasta maksetaan takuuna puolet sen hinnasta, joka saadaan takaisin ensimäisen pentueen synnyttyä. Mulle tää on aivan ihanteellinen sopimus, vaikka varmaan kuolenkin ikävään naaraan ollessa kasvattajalla pentujen syntyessä ja kasvaessa.

Jännittää vähän tää koko kuvio joka lähtee käyntiin sunnuntaina pennun saapuessa meille. Oon lukenu aivan liikaa kai kauhutarinoita siitä millainen leikkaamaton naaras voi pahimmillaan olla ja mitä kaikkea synnytyksessä menee pieleen. Lisäksi on hassua, että mulla on valmiiksi jo ikävä kissaa josta joudun eroon sen synnytyksen ja pentujen kavsun ajaksi, vaikkei kissa vielä edes asu kanssamme! :D Onneksi kasvattaja asuu samassa kaupungissa niin ei tarvitse ihan näkemättä olla :)

10.07.2013 15.19
022472340_r
Viestejä: 267
Kerava

Meillä on Gitte sijoituksessa kahdesta pentueesta. Ensimmäinen pentue syntyi alkuvuodesta ja toinen olisi tarkoitus laittaa alulle heti kun rouvaa seuraavan kerran juoksee.

Vakuusmaksua maksettiin Gitestä puolet sen arvosta, josta puolet palautui meille ekan pentueen jälkeen ja toinen puolikas sitten tokan pentueen jälkeen. Mikäli tuolta ei pentueita ollenkaan olisi saatu, niin sitten vakuusmaksu jäisi kasvattajalle. Kaikki kissan normaaliin elämiseen liittyvät kulut+vakuutus menee meidän pussista, jalostuskulut maksaa kasvattaja. Näyttelyt maksetaan kasvattajan kanssa puoliksi ja niistä myös sovitaan yhdessä, minähän siis kuitenkin käytännössä näyttelytän Gitteä.

Pennut syntyy ja kasvaa meillä, mikä on minulle itselleni hyvä, koska aion itsekin tulevaisuudessa kissoja kasvattaa ja saan siis näin arvokasta kokemusta. Giten ekan pentueen syntyessä tuli kasvattaja meille avuksi, tai lähinnä varmaan henkiseksi tueksi, koska Gitte kyllä hoiti hommat ihan hyvin. Toisen pentueen syntymästä en vielä osaa sanoa miten menee, nyt on paljon pitempi välimatka meidän muuton takia.

Meille ei itselle käytännössä aiheutunut mitään lisäkuluja pennuista, koska kasvattaja hanki Gitelle jo tiineysajaksi ruokaa ja toi kaikki pentujen ruuat ja hiekat. Samaten kaikki pentujen ell-kulut kasvattaja maksoi.

Sitten siihen, mitä tää leikkaamattoman kissan kanssa eläminen käytännössä meillä on... :D Gittehän meillä merkkailee enemmän kuin riittämiin, tuon suosikkipaikkoja on olohuoneen matto, meidän sänky, kengät, puhtaat pyykit... Pahimmillaan saan päivittäin siivota merkkailuja millon mistäkin. Onneksi tuolla on merkkailu selkeästi sidoksissa juoksuihin, eli merkkailee vaan niiden aikana. Tosin nyt oli rouva pillereillä ja tais hormonit heittää häränpyllyä kun alko merkkailemaan koko aika -_-

Gitte ei myöskään ole mikään kovin ihana tapaus kiimaisena (siis sen merkkailun lisäksi). Se ei nimittäin siedä muita kissoja sillon ollenkaan ja huutaa kyllä niin, et naapuritkin kuulee. Viime vuonna rouva myös tiputti kilon painostaan kiimojen takia, koska lopetti syömisen ja jouduin sitten lopulta pakkosyöttämään sitä, ettei ihan käsiin kuihdu. Nykyään onneksi on ruokahalua edes jonkin verran, vaikka kiima oiskin.

Pentujen kasvattaminen oli minusta kokonaisuutena ihana kokemus, vaikka siihen karikkojakin sattui. Gittehän synnytti alkujaan 5 pentua, joista yksi syntyi kuolleena. Ja 8 päivän ikäisenä yksi pentu kuoli minun syliin :'( Kuitenkin oli ihan mahtavaa opettaa pentuja "ihmisten tavoille" ja katsoa miten jokaisesta kehittyi omanlaisensa persoona <3 Olen myös yhteydessä kahden pennun uusiin omistajiin ja ainakin itsestä tuntuu, että molempien omistajat pitävät minua tavallaan pentujen toisena kasvattajana, kun kertoilevat minulle kuulumisia ja kyselevät neuvoja ongelmatilanteisiin. Kasvattajakin itse asiassa laittoi minun yhteystiedot pentujen mukana uusille omistajille.

Että vaikka tämä leikkaamattoman kissan kanssa eläminen ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, niin kyllä tässä kuitenkin loppupeleissä plussalle jäädään :D Nimittäin nyt on täällä kasvamassa omaan kasvatuskäyttöön tuleva neitokainen... Mutta vähän hulluhan sitä ehkä pitää olla ;)

Life is like a beautiful melody, only the lyrics are messed up
15.07.2013 17.56
022169846_r
Viestejä: 503
Helsinki

Somakissin nettisivuilla on kattava tietopaketti kissan sijoituksesta. Tärkeintä on, että kaikesta sovitaan, ja muistetaan, että kissa on aina kasvattajan omaisuutta. http://www.somakiss.net/fi/kissavalitys/kissaa-hankkimassa/mika-on-sijoituskissa/

   
SP FI*Nebuankhet Padmesh "Kossi" ABY n SP FI*Nebuankhet Quetzalcoatl "Sketsi" ABY p FI*Nebuankhet Yraen Ruadh "Kiipi" ABY o
15.07.2013 18.00
022169846_r
Viestejä: 503
Helsinki

Apuvaaaa! Mun iPad temppuilee, jos modet vois yhdistää viestit niin olisin kiitollinen! 

 

Eli siis olen nähnyt jos jonkinnäköistä kommunikaatiovaikeutta sijoituskodin ja kasvattajan välillä. Kaikesta pitää keskustella etukäteen, ihan siihen asti, että kuka määrää mihin pennut menee (luonnollisesti kasvattaja). Jos asioista ei pysty keskustelemaan, älä ota sijoituskissaa. 

 

Ja siis itse kannatan sitä, että pennut syntyy sijoituskodissa, sillä kissat stressaa muuttoa ja etenkin sitä, kun kasvattajan luona on täysin vieraat kissat. Sen vuoksi sijoituskodin täytyy haluta pennut, kaikkine iloine ja suruineen. Kasvattajan kontolle jää sitten kaiken maksaminen, suunnittelu ja vaikeiden päätösten teko, eli ei se kasvattaja pelkästään riistä toisten selkänahasta.

SP FI*Nebuankhet Padmesh "Kossi" ABY n SP FI*Nebuankhet Quetzalcoatl "Sketsi" ABY p FI*Nebuankhet Yraen Ruadh "Kiipi" ABY o
15.07.2013 18.37
000113779_r
Viestejä: 2684

^Noh minusta kukin tyylillään, miten itse kokee parhaimmaksi ja fiksummaiksi :) Ainakin kasvattaja, joka ottaa sijoituskissan luokseen synnytyksen ja pentujen ajaksi saa annettua juuri sitä hoitoa ja kasvatusta pennuille mitä parhaimmaksi näkee. Koskaanhan ei voi tietää mitä se vastaanottaja omien seiniensä suojassa tekee.

Ei tässä kai väärää tapaa ole. Itselleni sopii parhaiten, että kissa lähtee kasvattajalle, vaikka hurja ikävä sitä tuleekin :) Lisäksi en olisi lähtenyt tälläiseen hommaan ollenkaan ellei kemiat kasvattajan kanssa kohtaisi hyvin. Me ollaan ainakin käyty sopimus läpi kohta kohdalta niin, että kaikki on selvää molemmille osapuolille.

Toivottavasti ei tule mitään mutkia matkaan, nyt ainakin on tosi hyvä fiilis tästä :)

20.07.2013 00.51
022562957_r
Viestejä: 89
Turku

En mä osais "antaa" tuota Tytsyä omistajalleen synnyttämään ja kasvattamaan pentusensa :D Koirillehan se on ihan normi että narttu synnyttää kasvattajan luona mutta kissa on niin erilainen eläin, stressaa varmasti vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen hoidossa. No, onneksi Tytsyn omistaja haluaa että pennut kasvavat mun luona, hän käy niitä sitten katsomassa ja on tietenkin mukana synnytyksessä yms.

Tytsyhän sai ekan pentueensa 21.3.12. Kaikki meni oikein hienosti ja pentukuumetta tässä jo vähän pukkaa ;) Kunhan tuolla vain alkaa kiima niin Tytsylä pääsee miehelään. Tai no ei sen tartte mihinkään kotiansa mennä, mulle tuli tuossa parisen kuukautta sitten uusi kolli sijoitukseen ja sen ja Tytsyn olis tarkoitus tehdä pennut. Uusin sijoituskolli on ruotsista ja sillä on nyt ikää 8 kk. On se vaan ihana kolli luonteeltaan eikä osoita vielä mitään äijäilyn elkeitä, kunhan vain pysyisi kilttinä mamman muruna <3

4 X OCI
28.07.2013 11.58
021865878_r
Viestejä: 1638

Mä olen ekaa pentuetta juuri kasvatteleva eurokasvattaja enkä sijoituskissan omistaja, mutta kommentoisin noihin naaraan pitämisjuttuihin. Toki naaras voi olla kiimamerkkaileva viikon välein huutava muita kissoja höykyttävä kiusankappale aikuistuttuaan, mutta oma eka kasvatusnaaras on 6 viikon välein 3-5 päivää kiimaileva naaras, joka ei ole merkannut kertaakaan vajaan 2 vuoden ikään mennessä johon ehti ennen astutusta. Tosin viime maaliskuu mentiin vajaan viikon tauoilla, mutta kevät :P Eli jos linjat ovat vähän merkkailevia, niin naaraan kanssa asuminen voi olla todella helppoa. Mua ei edes öiset kiimakujertelut juuri häiritse toisin kuin kämppissiskoani ja poikaystävääni.

Tuohon kissan muuttostressaamiseenkin vaikuttaa aika moni juttu. Joillakin kasvattajillahan voi olla niin, että kasvatteja kuten sijoituskissoja voi tulla hoitoon kissalaan ja kissa tulee jo valmiiksi hyvin toimeen pienen kissalan kissojen kanssa eli kissalle ei juuri lisästressiä tule. Tosin ainahan nämä asiat on kissakohtaisia. Itse jossain vaiheessa sijoituskissoja luultavasti päädyn sijoittamaan ja silloin synnytysasiat sovitaan sijoitusperheen ja oman tilanteen mukaan. Tautipaineen vuoksi ainakin pentujen olisi hyvä kasvaa pienemmän (ja tietysti terveen) kissakannan kanssa, jos vaan se on mahdollista.

28.08.2013 12.39
022708116_r
Viestejä: 2684

No mä kyllä luotan kasvattajan arviointikykyyn ja kokemukseen siitä miten on järkevintä pennuttaminen hoitaa :) Ja mitä nyt yhtään oon näihin omiin curleihin tutustunut niin ne ei kyllä stressaa uusia paikkoja vaan ovat todella sopeutumiskykyisä. Mutta muunmuassa kissaliiton sivuilla curleja kuvaillaankin sanoin "Curlit ovat sopeutuvaisia, niin eri tilanteisiin kuin ihmisiin tai muihin eläimiin!" Ja allekirjoitan tämän kyllä omien yksilöideni kohdalla :)

Lisäksi kasvattajan luona on tällä hetkellä huimat 2 kissaa ja molemmat siinä 10 ikävuoden paikkeilla eli ei joudu todellakana mihinkään kissaviidakkoon :)

13.12.2013 20.44
022310625_r
Viestejä: 125
Helsinki

Toinen kissani on sijoitukissa jolla on tällä hetkellä pari viikkoiset pennut. Kissa synnytti ja hoitaa pennut luovutusikään asti kasvattajansa luona. Meille tämä oli paras ratkaisu pentujen suhteen.  Devon rexit ja erityisesti tämä tyttö ovat niin sopeutuvaisia ja luottavaisia joten "kodinvaihto" ei ollut mikään ongelma. Toki on hirveä ikävä Rambosta, mutta luotan kasvattajaan täysin ja päivittäin viestittelemmekin kissasta ja tämän pennuista. 

Kun pentujen luovutusikä koittaa, voikin olla että yhden kissan sijaan kotiin tuleekin kaksi ;) Haaveissa onkin lupaava kollipoika sijoitukseen.

Rambon sopimuksessa on 2 pentuetta. Mahdollisen tulevan sijoituskollin sopimus on vielä hieman auki, mutta kun on hyvät välit kasvattajaan niin yhteistyö toimii. Ja itsellä useampi upea näyttelykissa <3

11.02.2014 17.45

Olen tyhmä, mutta mikä on sijoituskissa? XD

Muokattu viimeksi: 11.02.14 17.45
http://maxjaciru.blogspot.fi/ ••• http://maxjaciru.suntuubi.com/
11.02.2014 18.18
022711334_r
Viestejä: 1459
Sama kuin sijoituskoira. Kasvattaja ei voi millään pitää kaikkia jalostusyksilöitä kotona, joten pakko niitä on sijoittaa sijoituskoteihin.
"Listen to them. Children of the night. What music they make!"
11.02.2014 18.25
022558649_r
Viestejä: 3637
Estel kirjoitti:

// Koska itse olen aikamoinen taistelijaluonne, en näe mahdottomaksi hankkia tulevaisuudessa taas sijoituskissaa... ehkä siksi että haluaisin kokea itse myös sen, kun kaikki menisi ongelmitta.

Kuinka ollakaan - tänä päivänä meillä on kotiutumassa aikuinen sijoituskissa. Ehkä tällä kertaa sujuisi ongelmitta, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. ;)

 

http://www.nethel-estel.blogspot.fi/
11.02.2014 19.50
021865878_r
Viestejä: 1638
Max kirjoitti:

Olen tyhmä, mutta mikä on sijoituskissa? XD



Kissa säilyy kasvattajan omistuksessa, mutta muuttaa sijoitusperheeseen, jossa elää normaalisti lemmikkinä. Sopimuksesta riippuen kasvattaja sitten käyttää kissaan esim. 1-2 pentueeseen, jonka jälkeen kissan omistajuus siirtyy sijoituskodille ja kissa on siitä lähtien täysin sijoituskodin oma. Tällä tavalla kasvattajan kissamäärä kotona ei pääse kasvamaan liian isoksi, mutta voi käyttää kissaa kasvatukseen.
11.02.2014 20.40
022310625_r
Viestejä: 125
Helsinki

Lauantaina kotiutuu talouden toinen sijoituskissa, haaveiltu kolli vaihtui upeaan kilpparinaaraaseen.  

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti