Koirien käytös- ja koulutusongelmat - Sivu 132 (Koirat > Koirien koulutus)

29.01.2016 23.55
022710228_r
Viestejä: 129
Eihän se korpeen yksikseen meno mitään hyödytä, jos koiran luoksetulo toimii normaalisti häiriöttömissä olosuhteissa? Turha sitä on juntata jossain, mikä osataan jo, jos ongelma on muualla.

Mulla auttoi oman koiran kohdalla samaan asiaan aikuistuminen (=menetti vähän sitä ylitsepursuavaa kiinnostusta jokaista elävää olentoa kohtaan), suhteen ja auktoriteetin paraneminen ja itse karkaamistilanteessa sen näyttäminen koiralle, että ei muuten ollut OK tuo mitä teit. Sammelin tapauksessa hakeminen pois ja hihnaan laitto siis käytännössä, toisinaan olen myös häätänyt äkäisesti itseni luota pois, jos on huvikseen jonnekin sännännyt ja jättänyt kuuntelematta. Nöyrään ja miellyttämään pyrkivään koiraan tehosi.

Tavat riippuvat kuitenkin täysin koirasta, mutta järkevämmältä kuulostaisi treenata nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa tuota ongelmaa esiintyy, eikä vain opettaa koiraa nakkiautomaatille (harvaa varmaan se ruokakaan kiinnostaa, jos tarjolla on jotain jännempääkin, kuten vaikka se hiihtäjä tai toinen koira).
30.01.2016 08.20

Komppaan Sammelia, pistä liina perään ja mene nimenomaan sinne missä on niitä ihmisiä ja/tai koiria. :) Että saat noita tilanteita, joissa Noa herkästi karkailee. Sittenpähän pystyt liinan avulla varmasti puuttumaan siihen.

06.04.2016 11.23
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

Ah, miten ihanaa saada tulla tänne avautumaan <3 (not)

Merellä on nyt tullut tälläinen vaihe, että kyseenalaistetaan kaikki. Kotioven ulkopuolella ei saa enää kontaktia eikä koiraa motivoi mikään. Vielä kolme viikkoa sitten treenit ja kaikki meni hyvin, koira haki omatoimisesti kontaktia ja osasi rauhottua treenihalleissakin viereen. Ulkona hihnassa haukkuminen oli vain haukahtelua satunnaisesti, nyt ottaa älyttömästi kierroksia jo nähdessään toisen koiran ja oikeasti rähisee. Haukahteluun puutuinkin ja lopetti, ei ottanut kierroksia. Nykyään on pakko koira istuttaa ja mennä näköesteeksi eteen, pakottaen koira katsomaan mua.

Sen lisäks että perseilee hihnassa, niin mua ihmetyttää suuresti koiran haluttomuus tehdä ja treenata, vaikka ennen on ollut täysillä mukana ja nauttinut kun on saanut tehdä. Mitään muutoksia ei ole koulutustyylissä tai motivoinnissa tapahtunut. Mitkään namit ei kelpaa, oli ne kanaa, lihapullia tai jotain muuta koiran mieliherkkua. On tykännyt ennen esiintyä kehässäkin ja tehnyt annetut tehtävät kuten nätisti ravaaminen ja seisominen. Nyt se on vaan kauheeta kiskomista, vauhkoomista ja hajujen perään menemistä. Ei kuule eikä näe, eikä namit enää maistu. Rauhoittuminenkin tuntuu lähes mahdottomalta.

Älytön perseily joka paikassa. Sen lisäks on ruvennut haukkumaan yksinollessa sekä ulvomaan. En tiiä mihin on yhteydessä. Alkaa yleensä siinä 10-11 välillä, tähän asti kestänyt max 15min koko yksinolonaikana. Ei siis ole yhtäjaksoista. Perjantaina kusi sänkyyn ja tänä aamuna kävi kusella sohvan päällisellä, mikä oli pudonnut lattialle. Kyse ei ollut siitä etteikö olis jaksanut pidättää ja olis käynyt tyhjentämässä rakon, sillä pissa ei ollut niin suuri. 

Mietin, että tekeekö tulevat ensimmäiset juoksut tän että koira on ihan sekasin. Hormoonit hyllää ja pää on sekaisin. Nyt ainakin turhauttaa suuresti ton käytös treeneissä. Menee rahat ihan hukkaan kun koko aika menee siihen, että yritän saada koiran rauhoittumaan ja saada kontaktia tuloksetta. Ehkä tää ajan kanssa menee ohi.

Oisko kuonopanta hyvä nyt ainakin alkuun ton kiskomisen ja rähjäämisen kitkemiseen, niin saa koiraan paremman tuntuman. Tavalliset valjaat estää hieman sitä kiskomista, muttei koiraan saa mitään tuntumaa niiden kanssa muuten. Namitukset voi jättää heti pois, koska koira on jatkuvasti ulkona kiihdyksissä eikä namit maistu + muutenkin nirso. Tää kaikki muutos tapahtunut pääsiäisen jälkeen siis ja haukkuminen yksinollessa tuli pääsiäismaanantain jälkeen naapurilta tietoon. 

Ensisijaisesti nyt tarvis saada tohon koiraan joku kontakti ja keino rauhoittaa koira. Kun laitan koiran istumaan/maahan ja rauhoittuu, lähetään liikkeelle niin kierrokset nousee heti kaakkoon. Ollaan oltu yksinolon suhteen yhteydessä ongelmakouluttajaan, muttei olla vielä(kään) saatu vastausta..

06.04.2016 13.17
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

^ Vaikuttaa että juoksut alkamassa, ja perinteinen teiniperseily alkanut. :D Meillä auttoi teiniräyhäilyyn etäisyyden otto muihin koiriin ja ennakointi ja kylmän rauhallinen oma käytös. Uroksilla aivot ovat palanneet 1,5-2 vuoden iässä, joten sulla on varmasti toivoa löytää ne Meren osalta aikaisemmin..

Kontaktitreenejä kannattaa jatkaa kotona, ja rauhallisemmissa paikoissa, ja pikkuhiljaa se keskittyminen saattaa löytyä sitten muuallakin. Kun hormonit hyrrää, niin ei kannata kovin paljoa vaatia muutenkaan. Meilläkin itseasiassa ton nuoremman uroksen, Haltin kanssa siinä vuoden iässä tuli enemmän meteliä yksinoloaikoina, mutta se sitten pikkuhiljaa väheni ja loppui. Tarpeeksi aktivointia ja tarpeeksi rauhoittumista sopivassa suhteessa.

Muokattu viimeksi: 06.04.16 13.21
- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
06.04.2016 13.40
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

Jep, mä vähän veikkailinkin sitä että alkanut hormoonit niin kovin jylläämään, ettei ota mitään kuuleviin korviinsakaan. Aika hauska että muutos tapahtui niin nopeesti, kun normaalisti on ottanut kontaktia jopa hihnakävelyssä toisen koiran ohituksessa, treenihalleissa vaikka muut koirat on riehunut ja rähjännyt vieressä ja nyt koira on ku ei olis mitään tapoja edes sille opetettukaan :D 

Jännittää millain meillä mahtaa kuukauden päästä mennä näyttelyissä, kun Meren käyttäytyminen on tota luokkaa tällä hetkellä. Alottais ne juoksunsa sitten, niin voitais hyvällä syyllä keskeyttää tällä hetkellä keskeneräiset kurssit ja palautua takasin juoksujen jälkeen, kun ajatusten juoksukin koiralla on toivonmukaan taas normaalit.  

Kontaktitreenit on lähes jokapäivänen iltapuhde meillä ja Mere osaa tuon todella hyvin. Vaan kun ulko-ovi avautuu niin tuokin jalo opeteltu taito katoaa. En taida uskaltaa edes pitää koiraa vapaana, kun totteleminen on tätä luokkaa. En tiedä karkaisko mutta en halua just nyt ottaa riskiäkään että ottaa hatkat hormonimyllerryksissään. 

Edit/ Oli kussut myös tänään lattialle ekaa kertaa kolmeen viikkoon, eli toinen vahinko jo sisälle tänään. Ettei olis jo ihan kulman takana nää juoksut kun on pidätyskyky taas heikentynyt. Just kun sain koiran sisäsiistiksi :D

Muokattu viimeksi: 06.04.16 13.43
06.04.2016 18.11
022700382_r
Viestejä: 981

Sanoisin myöskin että hormonit alkaneet jylläämään ja koira muuttuu niin nopealla tahdilla käydessään tota vaihetta läpi että saattaa olla itsekin ihan 'sekaisin'. :D

Valla oli siinä 6-11 kk iässä yks persläpi käytökseltään, saatto haistella niin intensiivisesti jotain hajua treenatessa että se ei reagoinut enää edes luoksetuloihin, tilttas vaan totaalisesti sieraimet täynnä multaa ja imppas sitä hajuaan kunnes sen kävi fyysisesti siitä siirtämästä ja laittamassa hihnaan.

Vastaantulevat koirat aiheutti myöskin kaikenlaisia sirkustemppuja koiran puolelta ja joskus se alkoi ulisemaan tai riemukiljumaan ja tekemään leikkiinkutsuja vaikka kuinka koitin neutraalisti ohjata sen ohi..
Valla ei onneksi räyhännyt, tosin, ettei silleen ollu epävarma niissä ohituksissa (kuten vaikka Volk), mutta moikkaamaan olis pitäny päästä.
Myös yksinolot oli ajoittain muka maailman kauheinta, etenkin ilman Volkia, myöskin kaikenlainen askartelu maistui koiralle.

Mun mielestä tosta vaiheesta selviää kaikkein parhaiten pysymällä rauhallisena, muistamalla että kyseessä on keskenkasvuinen koira ja harrastusvuosia on vielä edessä kun kaikki tuosta tasoittuu.
Kannattaa vain tarjota rauhoittavaa liikuntaa, vahvistella jo opittuja juttuja silloin kun koiralla on hyvä hetki sen höyryämisen seassa ja keskittyä mukavaan yhteiseen puuhailuun ilman sitä painetta että juuri tuossa vaikeimmassa vaiheessa kaiken on mentävä täydellisesti.

Itse olen viime vuosina ollut superlaiska koirien kanssa ja niin vaan nääkin "ihan itsekseen" tasottu molemmat alas sieltä pahimmista hormonihuuruistaan kun vaan pidin kiinni säännöistä ja en lähtenyt stressaamaan asiasta.
Valla on nyt ihan eri koira kuin häsläävänä ja hajujen perässä sinkoilevana puolivuotiaana tuuliviirinä, tuntu että se oli yhtäkkiä kadottanu kaiken älynsä ja sitä sekoilua oli rasittavaa seurata.
Ekoihin juoksuihin sitten loppu toi härvääminen -ja niitä juoksuja se tekikin hartaasti monta kuukautta.

Toisia juoksuja ei enää edeltäny mikään sekoilu. oisko viikon ollu hajuista kiinnostuneempi, muttei heittäny koko luonne kuperkeikkaa kuten junnuna.

06.04.2016 21.54
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

Okei eli valoa siis tunnelin päässä :D Tässä on vaan sitten kova työ pitää itseni rauhallisena ilman että turhaudun. Töissä joudun jo valmiiksi koko päivän paimentamaan eka- ja tokaluokkalaisia sekä esimurrosikäsiä lapsia, mukavaa väsyneenä tulla kotiin kun kotona odottaa teineilevä hormonihirviö :D 

Mä nyt joka tapauksessa jätän fleksin kokonaan pois pelistä ja hommaan Merelle sen 360cm pitkän monitoiminahkahihnan. Saa varmasti kontrollia paremmin pidettyä koko ajan yllä, mutta kuitenkin on vähän vapaampaa kulkua kuin taas 180cm pitkällä perushihnalla. 

Toivottavasti tää vaihe menee nopeasti ohi.

06.04.2016 23.10

Heh, meillä on Kassulla edelleen kaikenlaisia vaiheita. :D Aina kun luulen tuntevani sen ja oletan että AHAA nyt se on tasaantunut, se saa taas toinen toistaan kummallisempia kausia jotka sitten menevät ohitse. Nyt on taas jotain mystistä meneillään, saapa nähdä meneekö sekin ohitse. Ei enää mitään perseilyjä mutta sellaisia juttuja tuon luonteessa mitä ei ole ennen näytellyt.

24.04.2016 22.41
Avatar_female
Viestejä: 1

Itse olen löytänyt hyödyllistä tietoa koiran koulutukseen liittvistä asioista tältä Suomalaiselta sivulta http://koirakouluttaja.com

Muokattu viimeksi: 24.04.16 22.41
24.04.2016 22.43
000109364_r
Viestejä: 1255

^ Ai omilta sivuiltasi? :D :D

Aistin trollailua ilmassa.

25.04.2016 13.26
000064689_r
Viestejä: 320

Kuka ton sivuston perustaja on? Tai tää kouluttaja?

22.05.2016 18.49

Meillä on iso ongelma arkuuden kanssa.

Kasvattaja jolta Milo meille tuli oli hieman outo ja näin jälkeenpäin on selvinnyt kaikkea ikävää ja koirilla ei siellä varmaan niin hyvät olot olleet. 

Jo pennusta asti Milo on ollut tosi arka ja muistan kun sitä käytiin katsomassa se meni aina piiloon eikä oikein halunnut tulla sieltä pois. Sen veli taas oli tosi sosiaalinen ja tuli heti luokse ja leikkimään. Kun se meille tuli oli ne ekat päivät vaikeita mutta kun se meihin alkoi luottamaan niin asiat täällä kotona alkoi sujumaan hyvin. Mutta jos nauraa, huutaa tai pitää muuta kovaa ääntä se menee heti piiloon ja on todella hermostunut ja selvästi pelkää. Uutenavuotena se oli ihan paniikissa sekä tärisi ja oli sängyn alla piilossa koko illan.

Milo ei myöskään pidä vieraista alkuun, se kyllä lähestyy  mutta jos joku koittaa silittää se väistää heti kättä ja kotona se alkaa myös haukkua uusille ihmisille. Mutta sitten kun joku on meillä pari kertaa käynyt ei Milo enään pelkää. Eläinlääkärissä käytiin pari päivää sitten ja siellä se taas tärisi todella paljon ja halusi heti päästä pois. Kun se oli siinä pöydällä tutkittavana se nojasi muhun ja koitti kiivetä syliin eikä pitänyt kun lääkäri koski.

Käytiin myös koirakoulussa alkeiskurssilla ja kertoja taisi olla 6. Siellä se joka kerta jännitti, eikä herkkupaloja oikein suostunut ottamaan vaikka kotona niitä söisi vaikka kuinka paljon. Kyllä se siellä välillä tuntui hiukan rauhottuvan, mutta enemmän se jännitti. Ja kotona se kaikki temput tekee hyvin, mutta siellä ei oikein onnistunut jännityksen takia.

Itse olisin hyvin kiinnostunut tokosta ja mätsäreistä, mutta Milosta ei tunnu olevan siihen juuri tämän arkuuden takia.Onko teillä mitään neuvoja arkuuteen? Vai onko jo liian myöhäistä koittaa siitä "parantua". Ja milo on tosiaan 5-vuotta.

// Ja haluan vielä lisätä sen että muuten Milo on todella ihana ja välittävä koira, mutta nää jännittävät tilanteet, uudet ihmiset jne. on sen iso ongelma.

Muokattu viimeksi: 22.05.16 19.28
22.05.2016 18.59

Kuvailemasi mukaan koira todella on arka, ja arkuutta joko on tai ei ole. Se tulee perimästä, eikä siitä "parannuta". Arkuutta tosin voi ruokkia, jolloin tilanteet koirasta käsin pahentuvat ja ovat sille haastavampia.

Toivottavaa olisi koiran tukeminen. --> hoitaa asiat varmasti ja kylmähermoisesti, mahdollisuuksien mukaan koiran tahtiin. Ruoka ei aina ole ratkaisu, makupaloilla saatetaan jopa vahvistaa hermostunutta mielentilaa.

Uutta vuotta ajatellen rauhoittavat vois olla jees, porukoiden koiralla oli joskus Calmexia. Kyseessä päästän ihan kipee koira, jos näin nyt voi sanoa. Oli arka ja ahdistui ihan normaaleista tilanteista. Elämä oli aikamoista ruotimista että koiran oli ok olla.

Mulla katkee ajatus koko ajan, on tavallaan paljoki sanottavaa mutta nyt ei leikkaa yhtään... Meillä tosiaan oli tosi samantyyppisen kuuloinen koira, joka tosin jo montussa. Mutta jos haluat niin voit kirjoitella privana.

23.05.2016 00.02

Tietyn tyyppinen arkuus, jollaista olet kuvaillut koirasi kohdalle Milo, on vahvasti perinnöllistä.

Kuulostaa siltä, että koirasi on paitsi hermorakenteeltaan todella pehmeä, myös arka.

Siihen ei voi vaikuttaa kouluttamalla.

 

Minulla on ollut hermorakenteeltaan normaali koira, jota riivasi perinnöllinen arkuus. Se oli kovasti minun perääni eikä hätkähtänyt mistään ympärostössä tapahtuvista asioista, se juoksi bussin perään kun menin kouluun ja hyppäsi alas navetan toisesta kerroksesta murtauduttuaan ulos tarhasta, päästäkseen perääni. Se kiipesi yli tarhoista ja tuli läpi verkoista, kirjaimellisesti. Se ei antanut vieraiden ihmisten koskea itseensä ja jos sitä piti väkipakolla paikallaan esim. tuomarin tutkittavana, se joutui pakokauhun kaltaiseen tilaan. Se ei voinut hyvin.

Kaikilla koirilla ei voi harrastaa, ikävä kyllä. Eikä kaikki ole koulutettavissa.
 

23.05.2016 10.36
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi

Mitään ideoita siihen että Saagalla on välillä tullut ärsyttävä tapa hyvin aikaisin aamulla tai aamuyön tunneilla aloittaa semmoinen typerä piippaus konsertti. Piippaamisen lisäksi se tulee monesti tunkemaan jotain lelua tai sukkaa minun korvaa vasten häntää paukuttaen. Viime yönä se ei lopettanut sitä millään ja erehdyin sen ulos viemään, kun luulin että sillä olis ulos hätä. Ei ollut, mutta ulkona käynnin jälkeen koira malttoi jatkaa uniaan. Onko tuo otus oikeesti keksiny että piippaamisella saa minut ylös. Typerintähän tässä on se että vaikka nousisin vain ylös enkä veisikkään koiraa ulos, niin se silti rauhoittuu nukkumaan, kuhan vain siirryn olohuoneeseen! Kieltämisellä ei ole mitään vaikutusta piippaamiseen. 

23.05.2016 11.08
022696521_r
Viestejä: 80
Lahti

^mä pistän tylysti makkarin oven vaan kiinni ja koirat ulkopuolelle, jos yöllä aletaan pitämään jotain turhaa älämölöä. 

23.05.2016 13.40
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

^^ Mere harrastaa kans tätä piippaamista jos tahtoo jotain justhetinyt ja kulkee perässä piippaamassa. Toisinaan suljen siinä kohtaa koiran täysin oven toiselle puolelle, jolloin piippaaminen loppuu yleensä heti. Toinen vaihtoehto on, etten enää näe tai kuule koiraa, vaikka se kävelis päällä piippaen. Siinä kohtaan oon kuin patsas, en työnnä koiraa pois enkä koske, en katso. Ei se jaksa siinä kohtaa enää piipittää vaan luovuttaa. 

Aamusin taas jos se istuu sängyn vieressä piipittämässä, mä käännän vaan sille selkäni ja koira ei ole olemassakaan. Loppuu hyvin nopeasti. Niin kauan kuin koira saa sen haluamansa sillä piippaamalla, eli useimmiten huomion, edes sen negatiivisen, niin piippaamisesta on vaikea päästä eroon. Itse joko jähmetyn tai unohdan koiran (suljen oven meidän välistä tai kävelen pois unohtaen koiran), jolloin se loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikaan. Mun mielestä sille piippaamiselle ei saa antaa periks, koska koira oppii, että sillä saa sen huomion. Tietty tuon ymmärrän että viskasee huoneesta ulos tylysti mikäli ei osaa lopettaa yöllä piiippaamista.

23.05.2016 18.05
022700382_r
Viestejä: 981

Mere sen sanoikin.
Noi keinot on tepsiny Volkin teini-ininöihin siinä määrin, etten nykyään muista edes että toi koira on ollu hirvee vuotava piippaaja aikoinaan.
Ainoastaan tosi hankalissa tilanteissa, mutta ei missään normielämänmenossa, se saattaa alkaa hinkumaan ja piipittelemään enää.

23.05.2016 21.21
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi

Saagaa ei voi laittaa yksin olohuoneen puolelle, kun se alkaa hajottamaan johtoja tai etsimään muuta silputtavaa :/ 

Viime yönä kuuntelin tunnin piippausta reagoimatta siihen mitenkään, mutta lopulta alkoi pelottaa että kohta on jaskat tai pissit lattialla. Niinkin on pari kertaa käyny kun oon luullu koiran piippaavan vain huomiota :S

Muokattu viimeksi: 23.05.16 21.24
23.05.2016 22.34
000064689_r
Viestejä: 320
Milo kirjoitti:

Meillä on iso ongelma arkuuden kanssa.

Kasvattaja jolta Milo meille tuli oli hieman outo ja näin jälkeenpäin on selvinnyt kaikkea ikävää ja koirilla ei siellä varmaan niin hyvät olot olleet. 

Jo pennusta asti Milo on ollut tosi arka ja muistan kun sitä käytiin katsomassa se meni aina piiloon eikä oikein halunnut tulla sieltä pois. Sen veli taas oli tosi sosiaalinen ja tuli heti luokse ja leikkimään. Kun se meille tuli oli ne ekat päivät vaikeita mutta kun se meihin alkoi luottamaan niin asiat täällä kotona alkoi sujumaan hyvin. Mutta jos nauraa, huutaa tai pitää muuta kovaa ääntä se menee heti piiloon ja on todella hermostunut ja selvästi pelkää. Uutenavuotena se oli ihan paniikissa sekä tärisi ja oli sängyn alla piilossa koko illan.


Pakko kysyä että miksi otitte aran pennun? Onko se ulkoillessa arka tai pelokas?

Kokenut kouluttaja on varmasti tuossa tilanteessa kaikkein paras vaihtoehto.
 

23.05.2016 22.53
022700382_r
Viestejä: 981

^tietämättömyys ja koirakokemattomuus niihin aikoihin?

Itse otin ihan umpisairaan ja aran pennun huonoista oloista, eka koira jonka itse hankin ja ei sitä silloin ajatellut niin pitkälle, ajattelin että kyllä se siitä koulutuksella ja pääasia että saa pennun pois sieltä.

Jos ei ole koskaan omistanut kuin hyväpäisiä koiria esim. niin ei sitä ajattele millainen se hankala koira on arjessa.

24.05.2016 07.05

Juu Valla ihan oikeassa. Itse olin silloin vasta 12-vuotta ja olisin kyllä toisen pennuista halunnut ottaa, koska se ei yhtään arastellut. Äitini kumminkin sitten sanoi että otetaan mielummin se rauhallisempi. Oltiin myös kauan etsitty pentua ja vähän ehkä epätoivosina päädyttiin tuohon, joka tietenkin oli tyhmästi tehty kun nyt miettii mitä kaikkia ongelmia meillä on. Mutta silloin oltiin kokemattomia ja tyhmiä.

Ja kiitos kovasti kaikille jotka vastasi. Mä päädyin nyt laittamaan ammattilaiselle tästä viestiä! :)

16.06.2016 10.22
022645168_r
Viestejä: 514
Hyvinkää

Saisko täältä vinkkejä tai jotain selvennystä meidän tilanteeseen...

Tosiaan 2v 4kk leikkaamaton uros, hihnassa rähjää?, nostaa kierrokset kun näkee toisen ja siitä alkaa hyppiminen ja riehuminen sekä haukkuminen, jos mä huomaan toisen koiran eka ja kerkeen "kerätä" (=ottaa lyhyelle hihnalle ja kaivaa namit valmiiksi käteen) ton koiran ennen kun se huomaa toisen niin 90% ohituksista menee hiljaa tai korkeintaan kerran pari haukkuu eikä pääse hyppimään ja kiskomaan. 

Käytössä nyt kuonopanta, jolla saatu iso muutos ja tilanne jotenkin hallintaan niin että nyt lenkeille on jo ihan siedettävää tai jopa miellyttävää lähteä. Omalla isolla pihalla juoksee ja touhuaa päivittäin niin paljon kuin tahtoo, lisäksi n. tunnin lenkki päivässä ja 2-3 päivänä koirapuistossa yksin pallon heittelyä. Kuonopanta antaa lisäksi mulle varmuutta mikä ilmeisesti on myös helpottanut tilanteen hallintaa. 

Pennusta asti vajaan 2v ikään asunut vanhan nartun kanssa, joka ei leikkinyt mutta piti kyllä kovaa kuria ja tää uros usko aina kun narttu komensi ja kunnioitti selvästi rouvaa. Naapurin koirien kanssa vajaa 1v asti päässy leikkimään pari kertaa kuussa ja yhden muun koiran kanssa kerran puistossa, tämän jälkeen rähjänny niin paljon että ei ole juuri ollut koirakontaktissa. 
Noin kk sitten oli puoli h puistossa kaverin nartun kanssa, haukku ja kiersi narttua koko puoli h kunnes oli pakko lähteä kotiin, narttu seisoi ja kummasteli tilannetta, pari kertaa komensi ja toi uros usko ja lähti karkuun. Hampaat vilahteli varsinkin alkuun, kuitenkin asento oli semmonen että ois halunnu leikkiä, ei oikeen oo ikinä oppinut pyytämään leikkiin ja hampaat näkyy kotonakin jos paljon innostuu leikeissä. Ei missään nimessä ollu käymässä kiinni toiseen koiraan. 
Vuosi sitten oli kaksi narttua kylässä, alkuun otti n. min yhteen (ei haavoja tms, lähinnä iholla huutamista) ja sen jälkeen ei mitään ongelmaan, oli ihan kaverit. 

Pentuna/nuorena päässy muutaman kerran vapaana karkaamaan toisen koiran luo, jolloin toisen omistaja on karjunut/potkinut tai sitten toinen koira yrittäny käydä päälle, kerran pari on hihnassa meidän luokse tullut tai meinannut tulla irtokoira, mutta ei kuitenkaan oo päässy tappeluksi asti silloin. 

Yleensä kun huomaa toisen koiran kiertää mun takaa sivulle piiloon, jolloin ohitus yleensä on hiljainen ja hallittu. Joskus kuitenkin toinen koira pääsee yllättämään ja jos toi on sillon pitkällä hihnalla tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin kävellä mahdollisimman reippaasti pois. Pitkä välimatka selvästi helpottaa ohitusta ja tarpeeksi kaukana (20-30m) saa suht helposti kontaktin hetkiksi. 
Ei kuitenkaan mun mielestä vaikuta aggrelta, vaan enemmänkin vaan nostaa niin kovat kierrokset muista että räjähtää ja rähjää. 

Miten tästä eteenpäin ja miltä toi tilanne ulkopuolisesta vaikuttaa? Lähinnä siis että mistä käytös johtuu ja miten lähteä kouluttamaan. Nyt namia naamaan tunkemalla on ok ja namit vie huomion toisesta, mutta mulla meinaa käsi mennä välillä mukana kun toi kiihtyy niin paljon.

http://villavaaa.blogspot.fi
17.10.2017 16.24
000105684_r
Viestejä: 51

En tiedä onko tämä viesti nyt oikeassa keskustelussa, mutta nyt saa kelvata.

Perheemme hommasi tammikuussa n. vuoden vanhan sekarotuisen nartun eräältä vanhalta naiselta, joka asuu kirjaimellisesti keskellä korpea ihan järkyttävän koiralauman kanssa. Itse yritin vedota vanhempieni järkeen että hommaisi koiran jostain muualta, mutta mitäs sitä nyt alaikäistä kuuntelemaan.

Sitten tuli ne ongelmat. Koira oli ensimmäisen viikon erittäin arka meillä, joka sinällään on ihan ymmärrettävää uuden ympäristön vuoksi. Pikku hiljaa koira alkoi kasvattamaan luottamusta meihin ja perheen toiseen koiraan, mutta ulkona oli aivan hirvittävän järkyttävän kamalaa ja koko ajan pelotti. Viikkojen vieriessä koira alkoi rohkaistua ulkonakin enemmän ja nyt lenkille lähdetään oikein iloisena, joskus jopa onnesta hyppien.

Mutta jos koiran kanssa lähtee tarpeeksi kauas kodista, se alkaa jossain vaiheessa tärisemään, läähättämään ja vetämään äkkiä kotiin päin. Joskus pelko iskee viereisellä tiellä, mutta joskus se iskee vasta kolmen kilometrin päässä. Muut ihmiset, kulkuneuvot eikä eläimet ei juuri vaikuta pelon alkamiseen. Joskus pelko iskee, vaikka tiet olisivat täysin hiljaisia (esim. klo 5 aikaan aamulla) ja joskus pelkoa ei tule vaikka tiet olisivat täynnä vilskettä. Pelon aiheuttajaa en siis keksi.

Onko teillä jotain vinkkejä miten tuon arkuuden (ja sen myötä vetämisen) saisi pois? Koiran palkitseminenkin on jo haasteellista, sillä koira ei syö lempiherkkujaan ulkona, vaikka sisällä meinaisi viedä herkut käsistä. Lelutkaan ei kiinnosta. Ja perheen toinen koira on otettu välillä mukaan lenkille, mutta ei sekään juuri helpota tuota pelkäämistä.

Ensimmäisinä kuukausina muutoksen näki, mutta nyt tuntuu ettei edistystä tapahdu ollenkaan. Onko tässä enää itsellä mitään tehtävissä, vai pitääkö rueta soittelemaan koirakouluttajat läpi?

18.12.2017 00.15
022711244_r
Viestejä: 556
Itse jäisin odottelemaan niille paikoille koiran rauhoittumista aina stressikihtauksen tullessa ja sitten jatkaisin taas matkaa/palkkaa. Ootteko yrittäny?
Muokattu viimeksi: 18.12.17 00.16
Not all those who wonder are lost.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti