Agility - Sivu 245 (Koirat > Harrastustoiminta)

26.06.2016 17.27
022494489_r
Viestejä: 988
Hyvinkää

Mun mielestä tuollainen "tulostavoitteellinen" ajattelu on väärä tapa suhtautua agilityyn. Toki esimerkiksi kisavalmius voi olla aloittelevan koirakon pitkän tähtäimen tavoite, mutta se kannattaa jakaa pienempiin välitavoitteisiin. Treenaamisesta tulee varmasti todella tympeää, jos ainoa tähtäin on päästä joskus tulevaisuudessa kisakentille.

Turha kiire ei vie tässä lajissa yhtään mihikään. Sitä on lopulta muutenkin melko etuoikeutettu, kun ylipäätään pystyy harrastamaan agilityä. On terve koira ja terve ohjaaja, monilla agilityn harrastaminen kaatuu jompaan kumpaan noista. Pitäisi muistaa nauttia siitä matkasta yhdessä koiran kanssa ja iloita kaikista pienistä edistysaskelista. Ne pienet välitavoitteet vie kohti sitä päätavoitetta, oli se sitten kisavalmis tai SM-kisat.
Agility on myöskin laji, jossa huolellisesti tehdyistä pohjista kiittää suuresti sitten viiden vuoden päästä. Se on aika tympeää paikkailla siinä vaiheessa niitä hosumalla luotuja puutteita, kun oli vaan niin kamala kiire.

Muokattu viimeksi: 26.06.16 21.58
http://deminriesa.blogspot.fi
26.06.2016 17.58

Minun taktiikkani on kellua Sämpyn kanssa kuplassa tyytyväisenä, keskittyä ohjausliikkeiden opetteluun (koska siitä on jotain 10v kun viimeksi liikuin tällä tapaa kunnolla) ja treenata tyyliin kerran viikossa esteillä. Tavoite on kilpailla ja se on toki mielessä, mutta en ole ikinä ollut sellainen kaavamainen suorittaja näissä asioissa...

Muokattu viimeksi: 26.06.16 17.59
26.06.2016 18.02
Riesa kirjoitti:

Mun mielestä tuollainen "tulostavoitteellinen" ajattelu on väärä tapa suhtautua agilityyn. Toki esimerkiksi kisavalmius voi olla aloittelevan koirakon pitkän tähtäimen tavoite, mutta se kannattaa jakaa pienempiin välitavoitteisiin. Treenaamisesta tulee varmasti todella tympeää, jos ainoa tähtäin on päästä joskus tulevaisuudessa kisakentille.

Turha kiire ei vie tässä lajissa yhtään mihikään. Sitä on lopulta muutenkin melko etuoikeutettu, kun ylipäätään pystyy harrastamaan agilityä. On terve koira ja terve ohjaaja, monilla agilityn harrastaminen kaatuu jompaan kumpaan noista. Pitäisi muistaa nauttia siitä matkasta yhdessä koiran kanssa ja iloita kaikista pienistä edistysaskelista. Ne pienet välitavoitteet vie kohti sitä päätavoitetta, oli se sitten kisavalmis tai SM-kisat.
Agility on myöskin laji, joissa huolellisesti tehdyistä pohjista kiittää suuresti sitten viiden vuoden päästä. Se on aika tympeää paikkailla siinä vaiheessa niitä hosumalla luotuja puutteita, kun oli vaan niin kamala kiire.


Aamen, ja tää pätee kaikkiin muihinkin lajeihin jos multa kysytään. Pitäisi osata nauttia niistä treenihetkistä koiran kanssa, ei vääntää väkipakolla kisat ja nollaradat silmissä. Kuka muka nauttii sellasesta harrastamisesta? 
27.06.2016 01.48
000046841_r
Viestejä: 515

Pitääks mun myöntää, että tästä tulis hyvä, jos ohjaaja osais hommansa :D

27.06.2016 09.36
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa

Niinh..

No eikö se jotain kerro, että ei ole vain kisat tavoitteena, jos koira ei ole heti kisaiän saavuttaessaan kisakentillä. Kyllä mä nykyään tykkään että on tavoitteita, jos ei olisi tavoitteita, niin ei sitä pyrkisi tekemään perusteitakaan kunnolla, vaan tekisi jotain sinne päin.

Meillä on ollut tavoitteena epiksiin meno, virallisiin kisoihin meno, LUVA:n saaminen, 2-luokkaan pääseminen, 3-luokkaan pääseminen jne.. tavoitteet eivät ole mitenkään kovat, vaan yhden tavoitteen saavuttaminen muuttaa seuraavaa tavoitetta, myös mun vanhemmalla koiralla. Treenillisesti tavoitteet on taas aivan eri. Irtoamisen opettaminen, estetekniikka, kunnolliset kontaktit, keppien opettaminen itsenäisesti. Haltilla esim. kepit opetin vasta 1v8 kk ikäisenä, sitä ennen sai juosta kerran kuussa suoraa kujaa. Ei oo kova treenitahti, kai?

Mulla kun on porokoiria niin kovin suuria tavoitteita ei voi asettaa, ja mm. toistoja ei voi tehdä juurikaan ja motivaatio on pidettävä korkealla, joten kovin nopeasti ei voi edetä ja mitään ei hinkata, ja porokoiralle se hauskan pitäminen on tärkeintä ja me tehdäänkin varsinkin tälleen kesällä aika paljon suoraa luukutusta.

Mutta kyllä se välillä ärsyttää, kun näkee muiden treenaavan todella paljon useammin, ja tavoitteellisesti, että voisi sitä itsekin tehdä selkeästi tavoitteellisempaa treeniä, että voisi edistyä siten, kuin olisi mahdollista. Esim. voisi jaksaa oikeasti joskus tehdä sitä poispäinkääntötreeniä, eikä vain valittaa kun ei osata :D 

- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
27.06.2016 11.17

Eihän se nyt herttinen sentäs tarkoita että treenataan "väkipakolla kisat ja nollaradat silmissä" tai ettei koskaan nauttisi jos ohjaajalla on tavoitteita jotka haluaa saavuttaa ja vaikka ohjaaja turhautuisi joskus kuten jokainen tavan ihminen joskus tekee. :D Tosiaan jos minulla ei olisi mitään tavoitteita niin treenaisin varmaan vielä jossain tasoltaan välttävässä seurassa ja tekisin vähän mitä milloinkin ilman mitään järkevää suunnitelmaa, pohtimatta sen kummemmin miten tulevaisuuden kannalta asiat on ideaalista opettaa. Hutiloisin varmasti helpommin asioiden suhteen sen sijaan että hinkkaisin ja hioisin suorituksia paremmiksi koko kokonaisuuden huomioon ottaen (myös mielentila, turvallisuus, se miten opetan vaikka jonkun esteen niin että koira tulee kestämään sen suorittamisen koko harrastusuransa ajan jne). Kassu on nyt 2v ja sen kanssa on treenattu rauhallisesti. Ihan aluksi sen kanssa treenattiin agilityä kerran viikkoon, sitten pidetiin ihan 6kk tauko joka ei sisältänyt mitään agilityyn liittyvää. Sitten aloitimme uudelleen, treenejä oli 1-2x viikossa. Sitten pidimme taas 3kk tauon jonka jälkeen on treenattu nyt yleensä se 2x viikossa; yhdet ohjatut treenit ja sitten itsekseen. Lisäksi jotain puiden kiertelyä, kontaktijuttuja tai jotain pientä hauskaa.

Olemassa on myös välitavoitteita, mutta jos välitavoitteissa junnataan, ei pääse myöskään lähemmäs niitä isompia tavoitteita. Siitä saa turhautua. Jos ei tule turhaumaa tms vastaavaa tunnetta, ei ohjaaja ala koskaan miettiä että mitä pitäisi muuttaa tai tehdä toisin jotta asioissa edistyy. Voi olla esimerkiksi niin että koettaa kouluttaa jotain asiaa koiralle sopimattomalla tavalla/huonosti tai mitä nyt ikinä. Kun vaihtaakin taktiikkaa niin asiat ratkeaa. Siihen vaaditaan kuitenkin edes jonkin tasoista ajatustyötä tai joku taju siitä että ok, nyt ei edistytä, joku mättää; mikä se on? Meillä välitavoitteina juuri nyt ajankohtaisia ovat sujuvammat kepit, A-esteen vaihtaminen juoksu A:ksi, irtoamisen parantaminen, ohjaamisen ja ohjautuvuuden parantaminen... Mitä näitä nyt on. Keinu on myös yksi ikuisuusprojekti, sen kanssa ollaan edetty nyt yllättävän kivasti. Kaiken kokoaminen yhteen siistiksi kimpuksi muodostaa sitten mahdollisuuden siirtyä isompaan tavoitteeseemme mikä on ensimmäisiin virallisiin kisoihin osallistuminen. Muita isompia tavoitteita on ollut aiemmin mm epiksiin osallistuminen, siinä jos jossain oli treeniä omistajan pääkopalle. :D

En tiedä, meidän treenaaminen ei kyllä ole ollut tosi tympeää vaikka se onkin tulostavoitteista. Agility on hurjan hauskaa. Eikä meillä ole tervettä ohjaajaakaan. :P

Ps. Ja "tulostavoitteinen" ei tarkoita aina sitä, että haluaa olla paras, treenata kohti sitä mikä on paras mahdollinen tulos saatavilla.

Muokattu viimeksi: 27.06.16 11.19
27.06.2016 15.29
022494489_r
Viestejä: 988
Hyvinkää

En minä ainakaan tarkoittanut sitä, että tulostavoitteellisuus olisi mitenkään huono juttu. Olen itsekin varsin tavoitteellinen, enkä aina mitenkään hyvällä tavalla. Mutta sitä myötä on vaikea koira saatu pitkäjänteisen työn tuloksena lajin valioiksi ja arvokisoihin. Tavoitteita saa ja pitää olla.

Mun pointti oli se, että jos vain sokeasti tuijottaa määränpäätä ja unohtaa nauttia matkasta, tulee treenaamisesta nopeasti aika puisevaa.
 

http://deminriesa.blogspot.fi
27.06.2016 15.47
022710854_r
Viestejä: 5203
Kannus
Riesa kirjoitti:
Turha kiire ei vie tässä lajissa yhtään mihikään. Sitä on lopulta muutenkin melko etuoikeutettu, kun ylipäätään pystyy harrastamaan agilityä. On terve koira ja terve ohjaaja, monilla agilityn harrastaminen kaatuu jompaan kumpaan noista. Pitäisi muistaa nauttia siitä matkasta yhdessä koiran kanssa ja iloita kaikista pienistä edistysaskelista. Ne pienet välitavoitteet vie kohti sitä päätavoitetta, oli se sitten kisavalmis tai SM-kisat.
Agility on myöskin laji, jossa huolellisesti tehdyistä pohjista kiittää suuresti sitten viiden vuoden päästä. Se on aika tympeää paikkailla siinä vaiheessa niitä hosumalla luotuja puutteita, kun oli vaan niin kamala kiire.
Aika hyvin sanottu. Nutun agiura päättyi terveysongelmiin jo nyt, on siis peilauksen mukaan vasemmasta silmästään jo sokea, mutta näyttäisi kuitenkin vielä näkevän sillä vähäsen. Tarkkaa tietoa näkökyvyn määrästä on vaikea sanoa. Meillä oli tavoitteena tälle vuodelle nousta loppuvuodesta mahdollisesti kakkosiin, mutta ei olla reenattu kevään jälkeen yhtään eikä käyty sen puoleen kisoissakaan, kun edellisiin varoajat ei täyttyneet ja toisiin ei jaksanut ilmota, kun muutoinkin oli jo menoa toisena päivänä siitä viikonlopusta. 

Meidän tarkoitus oli pääosin oppia ja saada kokemusta sieltäkin täysin aloittelevalle ohjaajalle. Kun olisi reenannut vähän useammin, olisi siitä ollut jotain hyötyäkin. Agikärpänen kuitenkin puraisi sen verran vahvasti, että tulevaisuudessa olisi tarkoitus kisata ja reenata tavoitteellisemmin. Ne pienet tavoitteet on loppujen lopuksi aika palkitsevia, eteenkin jos jollain osa-alueella on ongelmaa. Mä olen itse huomannut kantapään kautta oppineena, että jos kisaat verenmaku suussa asenteella pakko saada, siitä ei tule lasta eikä paskaa. Meillä on ollut tokopuolella tämä ongelma, eteenkin kun herkkä koira ei kestä jäykkää ohjaajaa. Aksassa taas itse suorituksessa ei ehdi jännittää, kun on muuta tehtävää.

 
"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
27.06.2016 16.17

Mä oon huomannut, että mitä enemmän miettii niitä pelkkiä isoja tavoitteita ja kisaamista, sitä huonommin treenit luistaa. Jutun juju onkin nimenomaan nauttia siitä matkasta kohti suurempia tavoitteita, onneks tuli tajuttua sekin jo varhaisessa vaiheessa. Ja saattaahan se pelkkä treenaaminenkin itsessään tuottaa jo iloa joillekin, harrastaa voi ilman kisatavoitteitakin.

Mä oon sanonut meistä, että nimenomaan se yhdessä tekeminen ja onnistumiset on se, mitä haen ja toivon. Kisaaminen ja etenkin niissä pärjääminen on tavallaan pelkkää bonusta. Mulla etenkin kun on koira, josta ei ihan yhdessä tai kahdessa viikossa taiota mitään suorittajaa. Jo senkin takia osaan nauttia pienistäkin onnistumisista treeneissä. Varsinkin tokossa kisaamisesta haaveilen vain varovaisesti, tiedä kauanko tässä menee ennenkuin koira on kisavalmis. Todennäköisesti vähintään se 2-3v. Ei oikein voi kiirehtiä, vaikka haluaiskin. Jos mun tavoitteena ois ollu päästä virallisiin äkkiä, mulla ei ensinnäkään olis cockerspanielia.

/meni muuten vähän ot'ks, pahoittelut. :D 

Muokattu viimeksi: 27.06.16 16.18
27.06.2016 17.51
022674678_r
Viestejä: 267
Loviisa
Riesa kirjoitti:

Mun pointti oli se, että jos vain sokeasti tuijottaa määränpäätä ja unohtaa nauttia matkasta, tulee treenaamisesta nopeasti aika puisevaa.
 



Mä itseasiassa tunnen yhden ihmisen, jolla meno on just sellaista että on pakko saada nollia, ja se treenaa ihan hirveästi viikottain koska joku huippukin treenaa samalla tavalla, ja tuntuu että se meno ei ole enää kovin hauskaa, kun ei osaa arvostaa mitään muuta kuin sitä nollien saamista radoilta.

Mulla oli kanssa tokossa sellainen "pakko" viime vuonna, kun säännöt muuttuivat kesällä, ja halusin saada vanhoilla säännöillä tulokset, ettei olisi tarvinut uusia sääntöjä opetella siihen luokkaan mitä oltiin treenattu. Kyllähän ne kaikki tulokset tuli suht helposti, mutta siitä kiireestä ennen sääntömuutosta jäi kökkö olo, ja en ole sen jälkeen käynyt treenaamassa ryhmässä ollenkaan tokoa, mitä nyt kotona jotain pientä seuraamista.

Pointti oli siis, että sellainen "pakko" saada tuloksia voi viedä ilon kyllä harrastamisesta, ja onneksi ei agilityssä ole sellaista, kun ei ole sellaista takarajaa mihin mennessä pitäisi aloittaa kisaaminen tai saada jotain tuloksia.

Tavoitteena mulla on Haltin kanssa aloittaa syksyllä kisaura, mutta saa nähdä, kun Halti tuntuu olevan kuitenkin aika pieni ja raskas 60 cm rimojen hyppäämiseen. Esteistä A-este on eniten vaiheessa, ja pituutta, pussia  ja muuria ei olla ihan hirveästi tehty (tai ne kerrat mitä on tehnyt, niin on kyllä tehnyt pätevästi). Riippuu ihan siitä paljon noita vähemmän tehtyjä esteitä pääsee tässä kesän aikana treenaamaan, kun tulee tässä kuukauden treenitaukokin. Keinu on Haltin lemppari ja puomi tulee toisena ja rengas kolmantena. Perusohjaukset se osaa, mutta aika paljon on opeteltavaa kun ei se Halti käänny sokkarilla kuten Pyry, ja meinaan aina tunkea niitä sokkareita johonkin väliin. :) Epiksissä ainakin on ajatuksena käydä syksyn ja talven, että tulee sitä varmuutta.

Pyryn kanssa on enempi lyhyitä treenejä kesällä ja yleensä iltaisin, kun ei sillä oikein ole lämpimillä säillä motivaatiota, ja sen kanssa aloitetaan taas treenaaminen ja kisaaminen syksyllä kun ilmat viilenee. Tavoitteena olisi tietty saada muutama nolla talvella (meillä ei ole mitään SM-kisatavoitteita, kun ei tuo kesälämpimillä halua liikkua).

Muokattu viimeksi: 27.06.16 17.59
- porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
27.06.2016 18.10
Minäkin tunnen muutaman vastaavan, vielä useamman sitten ihan vain tiedän. Heillä ei tosin koiratkaan ole enää mitään kavereita tai perheenjäseniä vaan pari on ihan minulle sanonutkin suoraan että ovat harrastusvälineitä harrastusta varten ja jos tulee pentu joka ei lajiin sovellu niin menee joko monttuun tai kiertoon. Tapoja on monia, onneksi ei kaikkea tarvitse ymmärtää.
27.06.2016 22.08

Meillä meni treenit tänään hyvin ja aloitimme opettelemaan kontakteja.

Aamulla oli ollut paimennus, joka meni myös hyvin. Varmaan aamuisen puuhastelun jäljiltä koira oli keskivertoa paremmin kuulolla tänään, tai sitten se vain tuntui siltä. :D

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti