Hihnaan totuttaminen - Sivu 3 (Koirat > Pennut)

Meillä on ongelmana se, että Piko haluaisi hirveästi mennä katsomaan jokaista ihmistä ja koiraa kun kuljetaan kerrostalon pihassa. Huomiota ei saada millään napattua itsemme, muuten kulkee suht. nätisti hihnassa. Valjaat ilmeisesti vain korostaa tarvetta vetää. Citykanien hajuja haistelee hirvesäti, metsästysviettiä on sen verran.. Pitää hankkia panta että saataisiin pidettyä pää ylhäällä hajuista.

Mutta ongelma on nuo muut ihmiset, eivät ymmärrä että ei saisi katsoa koiraa lainkaan, vaan kävellä pienen matkan päästä ohi. Ja kukaan ei kuuntele vaikka sainoisikin että "Voitko olla kiinnittämättä huomiota, tässä on koulutus meneillään"... Huoh. No, onneksi mennään pentukurssille, ehkä sieltä saadaan vinkkejä, mitkä toimisivat. :)

Meillä Rokin kanssa ei ole enää suurempia ongelmia hihnakäyttäytymisessä. Meillä käytetään pantaa ja perus hihnaa.

Aluksi suurimmat ongelmat oli, ku poika oli omalla pihalla tottunut juoksemaan vapaana ja sitten yhtäkkiä pysähtyikin juoksu, kuin seinään hihnan kanssa. Sitte ihan ensimmäisillä kerroilla raukka pelkäs nii paljon, ettei edes liikahtanut, kun hihna ja panta laitettiin. Mutta nopeasti Roki kuitenkin tajusi hihna käytöksen ja nyt vetää vain jos esimerkiksi joku tuttu tulee vastaan tai jokin mielenkiintoinen esine on edessäpäin. Hiukan välissä panta kutittaa. :)

Ohitustilanteissa poika joskus väistää hiukan peloissaan, tai sitten saattaa pysähtyä ohitustilanteen jälkeen ja jäädä toljottamaan ohi mennyttä. Hihnan pureminen ei ole ainakaan toistaiseksi ollut ongelmana, hihna ei poikaa muutenkaan oikein kiinnosta. :)

Meillä Bella ei osaa TODELLAKAAN kulkea hihnassa! Se vetää ja kiskoo kun viimestä päivää, luulisi jo sattuvan!

tarttisin vähän niksejä hyvään hihnakäytökseen! Sitä keinoa on kokeiltu, että pysähdyn kun pentu vetää ja odotan sen katsovan tms. minua ja matka jatkuu, vaan ei. onko muita vinkkejä??

"Meillä on ongelmana se, että Piko haluaisi hirveästi mennä katsomaan jokaista ihmistä ja koiraa kun kuljetaan kerrostalon pihassa. Huomiota ei saada millään napattua itsemme, muuten kulkee suht. nätisti hihnassa. Valjaat ilmeisesti vain korostaa tarvetta vetää. Citykanien hajuja haistelee hirvesäti, metsästysviettiä on sen verran.. Pitää hankkia panta että saataisiin pidettyä pää ylhäällä hajuista."

Kompsin osittain Pikoa!

Juska haluais kans_niin_kovaa mennä moikkaamaan ohi meneviä immeisiä. Tosin ei ihan jokaista niin ku Pikolla, joidenki ohi se menee vähän rauhallisemmin ja koiria se mielummin väistäis. Harmi kun ei tutuilla oo koiria joita vois moikata niin tottuis.

Ihanaa kun tossa vieressä on ala ja ylä-aste sopivasti ja Juska rakastaa lapsia. Tänään viimeks jouduin toppuuttelemaan niitä ja Juskaa ku koko jengi kävi kierroksilla. Siinä tilanteessa mä olin ilmaa ja ne lapset Juskan silmissä koko maailman ihanin asia. Noh sain ne lapset jatkamaan matkaa eikä ne onneks ehtiny ku vaan hipaista Juskaa. Silti sen rauhottelussa meni jonkin aikaa.. huh.

Huomenna taas.. iltapäivällä tossa on eniten lapsia niin sekaan vaan ja rauhottavat lääkkeet Juskalle mukaan ;) No ei sentään.

Juska tottui heti remmiin. Kasvattaja kokeili Juskalle näyttelyremmiä, lähti heti seuraamaan eikä ollu moksiskaan. Kotona käyttäytyi hihnassa ku vanha tekijä. Tietenki pentu hepulit kuuluu asiaan ja silloin pitää uhrata hetki aikaa remmin pureskeluun mutta sekään ei kauaa jaksa kiinnostaa, keskittyy mielummin hajuihin ja lumisukellukseen.

Juska ei vedä hirveesti huviksensa, vaan jos näköpiirissä on niitä niin ihania lapsia ja kivoja aikusia.

Pakko tulla kirjoittelemaan vaikkei tämä enään mikään pentu ole...

Mua toisaalta ihmetyttää, kun jotkut stressaa pennun remmiin laittamista. Silloin kun me haettiin Rocky ja lähdettiin ajelemaan takaisin kotio, pysähdyttiin matkalla hakemaan ruokaa. Isäntä kävi tilaamassa safkat ja mä läiskäsin pennun remmiin kiinni jotta pääsee pissalle, eipä ollut koira moksiskaan remmistä. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia remmin kanssa, kun tuo oli pentuiässä. Tää käveli vaan jaloissa, muttei tehnyt esim. sitä ettei liikkunut eteenpäin jos oli remmissä. Itse en ymmärrä miksi joidenkin pitää tehdä siitä remmiin laitosta kauhea show?

Meillä oli näin myös. Koira remmiin. Siinä se. Emma ei välittäny siitä pätkääkään.

^

Minä otin ton jämtin kanssa niin, että pidin sitä vaan niin lyhyellä että sen oli pakko kulkea. (silloin kun se alotti sen kiskontajeejeehyökkäys operaation). Nykyään kotimatkat kulkee lähes poikkeuksetta vetämättä sivulla kävellen. Menomatkat menee edellä, eikä se mua haittaa. Erillistä käskyä meillä ei tälle ole.

Eikä toi nyt oo mikään kikka millä sen saa varmasti niin kulkemaan, mutta meillä se on tolle iskostunu.

Mutta voithan opettaa sille jonkin käskyn, jollon sen pitää kulkea sun vierellä, tai jotain. :D

Meillä pantaan ja hihnaan totuttaminen kävi todella turhankin helposti. Pannasta ei mitään välittänyt ja kun oli aika hihna laittaa jatkoksi ihan vain sisällä, että leikittäisiin siinä hetki, niin eipä se siitäkään mitään sanonut. Oli kuin olisi aivan normaali asia. Ulkona sitten hetki meni, ennen kuin hoksasi hihnassa kävelemisen idean, mutta mitään ongelmaa ei ole koskaan kummemmin ollut. :)

Kannattaa juuri pistää tuo hihnan kanssa touhuilu ensin niin leikiksi, ettei pennun huomio kiinnity siihen. Nameja ja leluja kannattaa käyttää tehosteena. Sitten kun oleminen ilman kauheaa hulabaloota onnistuu, voikin ruveta sitä liikkumista harjoittelemaan. Ja tosiaan mahdollisimman ohut ja kevyt panta sekä pentutalutin ovat ehdottoman tärkeet. Kyllä melkein jokaisella pennulla hetki menee ennen kuin kävely ilman stoppeja ja äkkispurtteja onnistuu, mutta kannattaa olla maltillinen ;)

Meillä myös kaikki koirat oppineet hihnassa menemiseen niin että yksinkertaisesti on vaan laitettu se hihna. Eipä ne sitten sen enempää ole sitä ihmetelleet, ja esimerkiksi Femma ja Tuuni osasivat molemmat heti 7-viikkoisina jo hihnassa kävellä.

Ja Burrin kanssa aika sama juttu, mäkin opetin Katalta vetämisen pois niin että pidin vaan vähän lyhyemmässä hihnassa ja aina kun remmi kiristyy -> seis -> katsekontakti ja siitä vapautus. Ja koira kyllä yleensä tosi nopeasti sen oppii, Femmalle olen saman opettanut heti alusta lähtien eikä vedä yhtään. Myöskin kun otan sen tarhasta lenkille menoa varten, laitan hihnan ja otan ulos tarhasta niin se osaa istua ihan automaattisesti siksi aikaa kun laitan tarhan portin kiinni. Kun olen saanut sen kiinni, se tietää ottaa vaan katsekontaktin ja heti luvan saatua lähdetään, vetämättä tietysti.

No omistajan reaktiot ja ajatukset pannan ja hihnan laittamisvaiheessa on tosi iso tekijä siihen miten pentu reagoi. Jos omistajat stressaa ja hermoilee siitä että pentu ahdistuu tai alkaa riekkua tai pelkää kun laitetaan panta päähän, niin pentu aistii sen ja alkaa itsekin ajatella kaulapantaa ja hihnaa negatiivisena asiana.
Mieluummin niin että ilman sen suurempia kommentointeja ja elämöintejä pistettään vain panta kaulaan - siitä ei pidä tehdä mitään isoa numeroa, tai muuten se jää sellaiseksi pennun ajatusmaailmaankin. Vaikka kyllähän senkin "ongelman" saa melko kätevästi korjattua.

Meillä hihnassa kulkeminen onnistu ihan alkupäivinä jo kun haettiin :) Ja muuten, jos se ei taas onnistu niin kannattaa antaa hihna koiralle itselleen käsiteltäväksi ja tutustuttaa se siihen vaikka sisällä :)

Ei muuta kuin kaulapanta kaulaan ja hihna kiinni :) Näin meillä päin ja hyvin toimi. Vähän meinasi tulla pienelle paniikki, kun ei oikein osannut, mutta askel kerrallaan ja kun osasi nätisti kävellä hihnassa edes muutaman metrin, niin rapsutin Luigia korvan takaa ja kehuin sitä. Sitten taas käveltiin eteenpäin.

Sitten kun siirryttiin valjaisiin, niin piti totutella enemmän. Onhan se outoa liikkua kun on valjaat päällä, mutta hyvin siitäkin selvittiin, mitä nyt joskus heittäytyi selälleen ja ei suostunut ollenkaan liikkumaan, mutta tästä ei huomioitu mitenkään koiraa, mitä nyt joskus vähän naureskelin itsekseen. Ja nyt osaa kävellä nätisti valjaitten kanssa.

Itse opetin Seraa ulkoiluun ja remmiin näin:

Annoin sen aluksi pikkusena palleroisena tutkia etupihaa ja nuuskia ja ihmetellä MUTTA en antanut sen huomata että seurailin sen puuhia + en koskaan seurannut sen jälkiä vaan lähdin aina kävelemään pennusta pois päin jolloin se seurasi minua. Jos se joskus lähti oravan perään/ haistelemaan liian kauaksi menin sitä kylmästi piiloon ja annoin sen hätääntyä kun se ei nähnyt minua. Näin se oppi pysymään lähettyvilläni aina ulkona ollessa ja seuraamaan mitä minä teen ja missä menen.

Jossain vaiheessa lisäsin sille remmin kaulaan ja annoin sen edelleen kulkea vapaana rajoittamatta sitä, ihan että se vain tottuisi kaulapannan tuntuun. Kun lopulta otin remmistä kiinni ja pentu äkkäsi että sen kulku on rajotettu se tietenkin aloitti hirrrmuisen metakan ja yritti pyristellä remmistä irti. Minä vain seisoin ja odotin, että kohtaus menee ohi. Ja menihän se, hyvin nopeastikin. Joka tapauksessa pentu oli jo oppinut kulkemaan lähelläni samaan suuntaan kuin minä, nyt sen oli vain myös opittava ettei se voinut singahtaa pusikkoon pissalle miten vain: Kun se kiristi remmin minä pysähdyin. Matkaa jatkettiin vasta kun hihna oli taas löysä: se ei koskaan oppinut, että vetämällä pääsisi mihinkään.

Nyt kun kävelemme yhdessä lenkeillä se taapertelee kiltisti vierelläni. Jos se lähtee kulkemaan edelleni sanon jo sille tutuksi tulleen äänähdyksen jolloin se hidastaa vauhtia. Jos ei hidasta tönäisen sitä hieman jalallani muistutukseksi.

Koirien ohi kuljimme ihan pikkuisesta asti namien/lelun kanssa ettei tyttö oppisi kiinnittämään turhan paljon huomiota muihin koiriin ja muuttuisi remmirähjääjäksi.

Hyvin mennyt tähän asti :)

Meillä on nyt Lyytin kanssa edessä tämä hihnaan tutustuminen. Ollaan nyt kaksi kertaa oltu " lenkeillä", kun muuten on pihalla vapaana, kun kerran maalla asutaan. ;) (jotain hyvää siis siinäkin)

Sunnuntaina ja tänään kulki nyt ihmeen hyvin. Pakkaa vaan heittämään täysin leikiksi tämän, että menee selälleen, jos sitä hiukankin vahingossa nykäsee tai lähtee yhtäkkiä juoksemaan johonkin suuntaan... Hihnaa kantaa tietenkin suussaan, se on vähän pennuilla tapana, mutta eiköhän se siitä tutustumisen edetessä vähene.

Pentu kävelee hihnassa nätisti kun sille ei tarjoa muuta vaihtoehtoa.

Minä en siedä Kyöstiltä mitään semmoisia typeryyksiä nytkään mitä en sietäisi aikuiseltakaan koiralta, kuten esimerkiksi hihnan pureskelua tai kiukkuraivareita tilan rajoittumisesta. Jälkimmäisiä tuo ei kyllä harrastakaan, se pysähtyy tyynesti ja palaa mun luo kun huomaa että hihna loppui ja enää ei pääse. :-)

En tiedä miksi hihnaan totuttelusta pitäisi tehdä hirveä numero tai totuttaa sitä siihen pienenpienin askelin. Se nyt vaan on ihan normaali, tavallinen asia johon se ei opi muuten kuin hihnassa kävelemällä.

Kysympä jos jollain ois jonkulaisia vinkkejä tähän. Minulle siis eilen muutti 11vkon ikäinen chihunarttu.
Tänään huomasin pennun pelkäävän pannan laittoa, en ole ikinä tämmöiseen törmännyt. Päivän mittaan olen yrittänyt leikittää ja yrittää pannasta tehdä positiivista, mutta se reakoi aina samallalailla. Toisaalta pentu on nuori ja vasta päivän olen sitä yrittänyt totuttaa, eli en oleta, että muutosta pitäisi jo näkyä.
Pointti tässä siis oli se, että onko kellään tämän jatkoa ajatellen mitään vinkkejä saada panta positiiviseksi? :)

moikka !

Meillä on 12 viikkoinen kiinanharjis ja ei eka meinannut kävellä hihnassa mitenkää.. joko istui paikoillaan tai veti kaulapantaa pois. Kannattaa kokeilla toisen koiran kanssa jos vaan mahollista. Donna otti meijä ranskiksesta niin hyvin mallia et kohta ihan veti hihnassa ja oli koiralla tosi kivaa :) tärkeintä on minun mielestä se että koiralla on kivaa ulkona.. vaikka ensin vapaanakin.. :)

Meillä on kans pelätty/ei olla tykätty pannasta. Laitoin vain pannan päähän ja annoin sen tottua siihen. Ei siihen kauaa mennyt ni ei enään huomannut pantaa.

Mie noita penneleitä 9vko eilen kätin ekaa kertaa hihalla yksittäin hihnassa (muuten juokseevat isojen mukana irti) , ei kumpikaan hihnaa kauhistellut tai lyönyt liinoja kiinni, toki vähän sikssakkia kummallakin eteneminen oli, mutta pääasia ettei lyönyt liinoja kiinni / ruennut hihnaa napsimaan. :) Pantoihin kyllä ovat tottuneet.

hei miten minun kannattaa toimia kun minulle on tulossa tanskandoginpentu 8vkonen ja haluan että se oppii kävelemään nätisti hihnassa ja vierellä eikä saa mittää hepulia kun toinen koira tulee vastaan.mistä kannattaa aloittaa jo pentuna?

Kysympä jos jollain ois jonkulaisia vinkkejä tähän. Minulle siis eilen muutti 11vkon ikäinen chihunarttu.
Tänään huomasin pennun pelkäävän pannan laittoa, en ole ikinä tämmöiseen törmännyt. Päivän mittaan olen yrittänyt leikittää ja yrittää pannasta tehdä positiivista, mutta se reakoi aina samallalailla. Iita

Mulla nyt ei mitään varsinaista vinkkiä ole antaa ja en tiedä onko teillä jo totuttu pantaan mutta vastailen nyt silti sen mitä osaan...Miten pentu ilmaisee pelkonsa pannan laittoon, miten olet yrittänyt sitä sille laittaa ja millä keinoilla tehdä siitä positiivista? Chihuhahua on niin pieni koira että kai yrität pantaa laittaessasi laskeutua sen tasolle etkä kurottaudu sen yläpuolelle?

Mutta meillä on koirat totutettu pantoihin, hihnoihin ja valjaisiin aika kylmästi..Jo koiran hakureissulla on laitettu panta kaulaan ja pysähdytty päästämään pentu pisulle. Koirat eivät ole olleet moksiskaan itse pannoista tai hihnoista, enemmänkin tuohon ulkomaailmaan totuttelu vei kummaltakin oman aikansa. Aluksi kumpikin pysähtyi autojen kohdalla, sitten lopulta enää junan tai linja-auton äänen kuullessaan mutta nykyään menevät jo oikein nätisti :) Hoku nyt vielä välillä yrittää haparoida jalkoihin mutta useimmiten sitten uskoo kun käsketään sivulle.

Muoks..Valtsu, Ensimmäisenä kannattaa tietenkin sosiaalistaa pentua ja totuttaa toisiin koiriin. Ohitustilanteissa ei kannata itse reagoida mitenkään jännittyneesti tmv. mikä laukaisi koiralla ei-toivotun reaktion. Toki kyseessä on vasta pentu joten uskoisin että teillä tulee menemään kaikki hyvin kunhan jaksat itse vain alusta saakka panostaa ulkoiluun :)

Komps. Näin ollaan kummankin koiran kanssa tehty...