Koulutuksen sovittaminen koiran luonteen mukaan (Koirat > Koirien koulutus)

01.05.2009 10.43
021071756_r
Viestejä: 464

Näin vapun kunniaksi ajattelin tehdä tällaisen aiheen... Kerro mitä koirasi kanssa harrastat ja mitkä ovat koirasi parhaat / heikoimmat tai hankalimmat ominaisuudet koulutusta ajatellen. Onko se kova vai pehmeä, vilkas, rauhallinen, ahne, saalisviettinen, arka, rohkea, vahvahermoinen, itsenäinen jne. jne. Kuinka hyödynnät koirasi vahvuuksia / tuet ja kehität sen heikompia puolia? (Lisäyksenä vielä, että aiheesta saa keskustella ihan vapaasti, jos juttua riittää.) :)

Muokattu viimeksi: 01.05.09 12.18
01.05.2009 10.53
Onnin kanssa harrastetaan tokoilua niin kotona kuin ryhmässäkin, kurssimme alkoi juuri. Onnin parhaimpia puolia koulutuksessa ovat ahneus (tekee sen namipalkan eteen mitä vain) ja keskittymiskyky. Heikkous sillä on ehkä liika innostuminen joissain tilanteissa, tosin se on vasta nuori ja keskittymiskyvyn kanssa tämäkään ei ole ongelma.
01.05.2009 11.08
Matin kanssa harrastetaan päälajina tokoa. Ryhmään ollaan menossa,kunhan se alkaa. Matin parhaimpia puolia on se,että se jaksaa tehdä mitä vain ilman palkkaa pitkiäkin aikoja,kun se omistajan kanssa touhuilu toimii sille pääpalkkana. Matti on hieman pehmeä ainakin omasta mielestäni. Muistaa jotkin ikävät tapahtumat, mutta yleensä se ei niistä välitä vaan on sillä tavalla,että "hupsistakeikkaa". Ja jatkaa. (: Heikkouksiksi voisin lukea liiallisen innostumisen,jolloinka tarkkuus kärsii,mutta onneksi jaksaa silti keskittyä vaikka vähän innostuukin liikaa.
01.05.2009 11.56
022577979_r
Viestejä: 59
Oulu

Jes, hyvä aihe. Vaikkakaan en itse osaa kovin asiantuntevasti kirjoittaa, mutta koitetaan.

Hukan kanssa harrastetaan tokoa. Sen parhaita puolia on ehdottomasti nopeaoppisuus, jos en itse ole onnistunut tyrimään koulutuksessa. Aivot ovat terästä ja se oppii kaiken ihan muutamasta kerrasta. Toisaalta tämän takia myös virheet juurtuvat sille helposti ja suorituksista tulee vähän ailahtelevaisia. Jos se vaikka edistää seuraamisessa, palkkaan sitä muutaman kerran taaksepäin, ja seuraavalla kerralla koira jo kulkee liiankin takana. (Vai voisikohan tähän liittyä se, että koko liikettä ei ole opetettu koiralle tarpeeksi vahvasti?)
Koska elukka oppii niin nopeasti, opetan sille usein tokoliikkeitä tukevia temppuja. Esim. jos se jää perusasennossa vinoon eikä tuo pyllyä loppuun asti, opetan sen vaikka kiertämään minua takaperin --> takapuolen hallinta kehittyy. Kun pylly on hallussa, perusasennostakin tulee suorempi. Näin ei tarvitse hinkata kokonaista liikettä, vaan itse ongelmaa, ja mielenkiinto tokojuttuihin säilyy.

Toinen hyvä puoli on motivoitavuus. Hukalle kelpaa palkaksi niin ruoka kuin lelutkin. Se ei ole sillä tavalla ahne, että imuroisi mitä tahansa suuhunsa hyvällä ruokahalulla, mutta hyvällä ruualla on kyllä loistavasti motivoitavissa. Vielä parempia ovat kuitenkin lelut. Mikä vain, mitä voi repiä tai jahdata, kelpaa. Yleensä käytän treeneissä ruokaa, koska leluilla on Hukkaan vähän turmiollinen vaikutus - liikkeisiin tulee epäpuhtautta ja ilmenee ääntelyä ja turhaa hihkumista, kun elukka on liian innoissaan. Toisaalta vauhtia vaativiin liikkeisiin on helppo saada nopeutta ja täpäkkyyttä lelupalkalla. Jos se luoksetulossa vain jaksaa tehdä puhtaan perusasennon, siltä tulee lelupalkalla ihan 10+ arvoisia luoksetuloja.

Palkattomuustreenejä Hukan kanssa on tehty ihan liian vähän eikä kokeissakaan ole käyty kuin yksi alokasluokan käynti, joten en osaa sanoa, miten sillä motivaatio kestää palkatonta työskentelyä. Toistaiseksi ei ole näkynyt ongelmia palkatta työskentelyn kanssa, toivottavasti ei tulekaan. Tähän liittyen sellainen jännä juttu, että välillä palkkaan sitä myös normaalilla pakuralla ja se tekee silti, vaikka kupista tarjottuna se ei hetkeä aiemmin ole edes koskenut samoihin nappuloihin. Ei siis tee mitenkään pakotetusti vaan ihan hyvin, ensimmäiset palkkana annetut nappulat sylkee pois mutta myöhemmin alkaa syödä niitä. En sitten tiedä, onko tässä se, että se vain pitää touhuamisesta niin paljon, ettei palkalla väliä.
Olen vähän koittanut tehdä sellaisia palkattomuustreenejä lelun kanssa, että ensin leikin Hukan kanssa ja liikkeiden jälkeen vapautan sen lelulle. Se on silloin tehnyt kaikki liikkeet ihan hyvin, mutta tosiaan vinkumista ja liikkeiden epäpuhtautta on esiintynyt. Jos saisin sen jotenkin kokoamaan itsensä lelupalkallakin, tuosta leluhulluudesta voisi varmasti olla ihan mielettömästi hyötyä. Tai voi kai sitä saalisvietiksikin kutsua, itse olen vain todella huono puhumaan mistään vieteistä kun en asiasta kovin paljoa tiedä.

Sitten ne huonot puolet. En tiedä, mikä tälle olisi aivan oikea termi, ohjaajaherkkyys vai mikä. Hukka on siis todella varovainen minun mielialojeni suhteen, ja tämän takia olen saanut sille monet traumat kehitettyä. Koiralle ei tietenkään saisi hermostua kouluttaessa, mutta ihminen kun olen, sitäkin sattuu. Ei tarvita muuta kuin että koira huomaa minun kiristyneen hieman, niin se saattaa häntä alhaalla ja huulia lipoen lähteä toiseen huoneeseen. Juuri tuon takia meillä on nouto ikuisuusongelmana. Se lähti ihan hyvin käyntiin, mutta viime kesänä siihen kehkeytyi joku lukko, ja nykyään koira menee taas aivan pehmeäksi, kun näkee noutokapulan. Seuraamisen yhteydessä taas kokeilin yhden kerran (viime kesänä) palkata Hukkaa antamalla sen saalistaa namin kädestäni. Käytin naksutinta, joten naksautin ja lähdin äkkinäisellä liikkeellä viemään palkkaa koirasta poispäin. Hukka pelästyi, ja vielä nykyäänkin naksuttimen käyttö seuraamisessa saa sen vireen laskemaan ja saattaa jopa alkaa rauhoitella minua.

Hukka ei ole varovainen vain minua kohtaan, vaan kaikkea muutakin. Hyväksi puoleksi voisin laskea, että se ei näe ihmisiä tai toisia koiria potentiaalisina leikkikavereina, joten ne eivät sitä kiinnosta. Ongelma on siinä, että se pelkää. Paikkamakuussa meillä oli todella pitkään ongelmia, koska Hukka on niin epävarma toisista koirista. Sillä ei ole ongelmaa siinä, etteikö se haluaisi miellyttää minua tekemällä kuten käsketty, vaan ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä vaan hipsi aina luokseni. Nyt tuo alokkaan paikkamakuu on saatu kuntoon, mutta en tiedä, milloin pääsemme avoimeen luokkaan. En ole yhtään varma, miten tuo koira rupeaa reagoimaan, kun itse menen piiloon eikä se saa minusta "tukea".
Ihmiset, tai etupäässä miehet, ovat sille myös kamala juttu. Viime kerralla tyyppi alkoi ihan silminnähden vapista, kun se tuotiin eläinlääkärin vastaanotolle. Ensimmäisessä tottelevaisuuskokeessa Hukka pelästyi, kun hra tuomari luki siltä mikrosirun, eikä sen jälkeen antanut katsoa juoksuja. Siis pidin koiraa väkisin paikoillaan, mutta ei siltä voinut tarkastaa juoksuja, kun häntä oli niin tiukasti pyllyä vasten. Nyt odotan jännityksellä, päästäänkö ensi kokeessa edes kehään asti... En voi vastata, miten kehitän koirani heikompia puolia. En nimittäin osaa. Odotan ja toivon, että se tasaantuisi kasvaessaan, onhan se aika nuori vielä.

Tuliko edes pitkä. :D

Muokattu viimeksi: 01.05.09 12.06
01.05.2009 12.03

Nannin kanssa meillä on päälajina toko. Nannissa varmasti parhaita puolia on sen ahneus ruokaan, mielyttämisen halu ja innokkuus tehdä omistajan kanssa töitä. Huonoja puolia on arkuus, helposti asioiden oppiminen (myös niiden väärien ja ei-sallituiden) ja joskus myös liika kuumeninen eli alkaa hössöttää ja haukkua jos ei heti saa treeneissä tahtoa läpi/ei jaksa keskittyä.

Onneksi Nannissa ei ole mitään huonoa puolta, joka olisi suureksi haitaksi harrastamiselle ja jota ei voisi korjata. Meillä pitää vaa treenatessa katsoa ja muistaa, että mitä ei saa tehdä jotta koira ei alkaisi hössöttää. Kun osaa lukea koiraansa ja ohjata sitä oikein niin kaikki sujuu hyvin :--)

Nanni kuittaa
01.05.2009 12.40

Hahaa, tänne vois jotain pientä kirjottaa

Pääasiassa me taidetaan harrastella nyt agia koska tokossa ei pyritä kauheesti mihinkään (no okei niihin mölleihin sit vuonna 2015 ehkä :D)

Mutta siis kerronpa nyt molemmissa lajeissa hyvät ja huonot puolet.

Tokossa kun mielentila on oikea, kaikki sujuu täydellisesti, tosin se mielentila harvoin on juuri se täydellisin. Hyviä puolia ovat ne että Zorro motivoituu todella helposti, se tahtoo tehdä ja persous ruualle auttaa kanssa. Silloin kun se on siinä loistokkaassa tilassa, kaikki liikkeet tehdään sillä sekunnilla ja täydellisesti.

Huonompia on sitten enemmän, se oppii nopeasti, joka on hyvä ja huono juttu, sen arkuus tekee kaiken vaikeammaksi, ja se tylsistyy älyttömän nopeasti. Zorro ei ole sellanen että sen kaa voi jankata jotain liikettä kauan että se sujuu täydellisesti vaan että kaikkea tehään vuoronperään, se ei esim. seuraamisesta maahan menoa jaksa kauaa toistaa vaan siitä huomaa kun alkaa selvästi kyllästyttämään koko touhu. Eli mielenkiinto lopahtaa. Myös huonot päivät ovat yleisiä, sillon tehään nopeasti ja hutiloiden ja jos ohjaaja on tyytymätön saadaa hepuleita ja kiihdytään liikaa, myöskään keskittymis kyky ei ole parhaimmasta päästä silloin.

Agility sopiikin Zorrolle ehkä vähän paremmin, se oppii esteet nopeasti, ja se pääsee paremmin purkamaan energiaansa. Siitä huomaa että se nauttii lajista ja sen vauhdikkuudesta. Se on helppo palkata, niin lelulla kuin namillakin mutta lelu palkassa on se kiihtymis vaara.

Huonot jutut siinäkin taas on että se saattaa kiihtyä liikaa ja silloin se alkaa juoksentelemaan pitkin, haukkumaan ja saattaa näykkiä. Keskittymis kyky on yleisesti ollut aika hyvä :)

Viestiä mehän ei harrasteta, mutta ollaan otettu noita "leikki" viestejä kavereiden kanssa. Siinäkin huomaa että se rakastaa juoksemista ja ei reagoi sen suuremmin melkein mihinkään häiriöön.

Huonoja puolia siinä taas on että jos se ei nää toista ohjaajaa se saattaa alkaa palloilemaan ympäriinsä eikä mene loppuun saakka ja yritä etsiä ohjaajaa. Eli nenän käyttö puuttuu kokonaan, tosin mehän ollaan vasta muutama kerta kokeiltukin ;)

01.05.2009 12.56
000048229_r
Viestejä: 564

onnin kannsa harrastellaan tokoa enimikseen ja koiratanssia vaihelun vuoksi.

Hyviä puolia onnissa on ahneus ja älykkyys. Sille on helppo opettaa uusia asioita ja se oppii ne nopeasti. Onni ei oo kovinkaa helposti motivoitavissa, mutta uusilla herkuilla sitä saa kuitenkin hyvin motivoitua. Onnissa on hyvää sekin, että se unohtaa helposti virheet, eikä ns. ota nokkiinsa jos sitä komentaa kunnolla.
Huonoja puolia keksin vaikka kuinka paljon. Suurin ongelma on tuo itsepäisyys. Jos sitä ei kiinnosta joku asia niin sillon on aika mahottomuus edes yrittää opettaa sille mitään. Onni on myös kovapäinen, sille ei aina riitä pelkkä kieltäminen ja "jyrähtäminen". Joskus onnia - tai aika useastikin kiinnostaa kaikki muu paitsi omistaja ja arvata saattaa kuinka paljon sillon tottelee, on melkeinpä ylisosiaalinen.

01.05.2009 14.34

Tacon "päälaji" on toko, tosin tulevaisuudessa sen pitäisi olla agility.

Plussapuolia: Taco oppii hyvin nopeasti, se on erittäin saalisviettinen ja ahne eli se palkkautuu hyvin lelulla ja namilla, se nauttii tekemisestä ja on innokas. Kun Taco tekee, se tekee iloisesti ja tarkasti. Taco on myös hieman kova eikä järkyty töppäilyistäni.

Miinuspuolia: Ja sitten iso mutta: Taco ei malta keskittyä. Se roikkuu remmissä, kiljuu, vinkuu... Se on myös aivan uskomattoman häiriöherkkä. Okei, Taco on vielä ihan kakara, mutta pentukursseilla saa hävetä silmät päästään, kun muiden koirat tekevät kaiken niin kuin pitää ja Taco riehuu... Ehkä se vielä tästä

01.05.2009 15.29
019561409_r
Viestejä: 390
Hämeenlinna

Meidän päälaji on agility, mutta hyvänä kakkosena tulee myös toko. Agilityä ajatellen hyviä puolia on se että Romeo on rauhallinen joka helpottaa uusien asioiden opettelua ja tätä tukee vahvahermoisuus. Toisaalta rauhallisuuden voi nähdä myös huonona sillä se saattaa hidastaa koiran suoritusta, mutta sitten taas rauhallisen koiran kanssa tekee helpommin "varman" suorituksen vaikka se ei olisikaan maxiumnopeudella tehty. Romeo on varmaan keskinopeaa tasoa, eli hitaus ei sinänsä ole mikään ongelma koska koira ei kuitenkaan ole selvästi hidas vaan nauttii lajista mutta tahtoo tehdä suorituksen just eikä melkein ohjaajan mukaisesti ( huono puoli se että täytyy näyttää ja liikkua ns. täydellisesti että koira menee oikealle esteelle eikä kompurointiin ole varaa). Agilityssä Romeo on varsin itsenäinen, kunhan käsky ilmenee selvästiniin Romeo suorittaa loppuun asti sille annetun tehtävän. Saalisviettiä on, narulelujen retuuttaminen ja niiden "tappaminen" on lempipuuhaa, silti agilityssä se on kiinnostunut nameista ja kehuista enemmän kuin lelusta. Romeo ei myöskään ole kovin kiinnostunut toisista koirista kentällä, mikä on sinänsä hyvä niin saa koiran keskittymään itseensä. Kovin ahne Romeo ei ole, nakkia tai muuta ihmisten herkkua pitää olla mukana jos aikoo saada koiran todella motivoitumaan. Mutta kyllä sitä vauhtia tulee esim. keppeihin kun vien herkun toiseen päähän, tähän kelpaa jopa frolic! Romeo on luonteeltaan pehmeä eikä sille sovi todellakaan korottaa ääntä (vaikka niin onkin tullut tehtyä, virheistä oppii) muutenkin pitää olla tarkka että ei tule kiellettyä liian myöhään tms. koira muistaa ikävät tilanteet pitkään ja niiden korjaus kestää.

Tokoa ajatellen Romeo motivaation on oltava korkealla että se yltää parhaimpiinsa suorituksiin. Romeo kyllästyy myös helposti tokossa, suorittaa käskyn kyllä loppuun, mut tyylillä "okei mami jos käsket..."

Muokattu viimeksi: 01.05.09 15.31
02.05.2009 17.33
021935917_r
Viestejä: 2074
Tampere

Monan pääharrastuslaji on toko. Mona on suht rauhallinen koulutustilanteissa ja jaksaa keskittyä hyvin yleensä. Pohjattomasta ahneudesta on todella paljon apua, namupalalla saa erittäin hyvin motivoitua. Mona yleensä myös oivaltaa tosi nopeasti mitä siltä haluan eli hyvät hoksottimet löytyy :) Mona ei ole kovin kiinnostunut kentällä olevista muista koirista.

Laitoin ahneuden tuonne hyviin puoliin, mutta joskus siitä on haittaakin. Esim. ettei ota seuraamisessa kovin hyvää kontaktia jos ei ole namupala kourassa. Ennakointi on myös aika inhottava piirre. Senkin olen tosin itse aiheuttanut monessa tilanteessa liian kaavamaisilla treeneillä, mutta jos Monan esim. joskus käskee istumaan, eikä heti kehu tai anna makupalaa, se alkaa arvailemaan kaikkia mahdollisia temppuja mitä se osaa.. maahan, seiso, kieri, pyöri, tassun antaminen... Eli tavallaan ahneutta tuokin, koittaa että saisi sen makupalan niillä muilla tempuilla sitten.

wecope ♀ TK1 Promisehill Irish Rose "Mona" (s.06)
02.05.2009 17.34
000049398_r
Viestejä: 1598

Tokossa siis:

+ Tosi miellyttämisen haluinen

- Välillä käskyt menee kuuroille korville..

04.05.2009 07.39
022251055_r
Viestejä: 1069
Vantaa

Sysin kanssa harrastetaan tokoa ja agilityä muutaman kerran kokeiltu. Agility olisi sille hyvä laji, sillä vauhtia ja innokkuutta löytyy ja tottelee hyvin, ei mene väärille esteille. Oppii esteet helposti ja tekee kauempaakin. Palkkaa ei agilityssä paljoa tarvitse, sillä itse juokseminen on leikkiä.

Tokossa hyviä puolia on jonkinmoinen ahneus (tosin ruoka ei voita toisia koiria, testasin laittamalla koiranmakkaran ja koirapuiston palkinnoksi ja vapauttamalla koiran, juoksi makkaran ohi puiston portille.. vaikka en ollut ruokkinut koko päivänä). Eli siis pyrin ruokkimaan koiraa vain palkinnoksi, sillä muuten ruoka ei varmasti kiinnostaisi paljoa. Motivoituuhan se toki perusmuonasta, kun nälkä on ;) Ruokapalkkaa siis pääasiassa käytän ja sen tehoa lisää, kun annan koiran "saalistaa" palkkansa. Tällä saan viettiä vähän enemmän.

Lelupalkkaan olen yrittänyt siirtyä, mutta ei oikein onnistu, sillä koira ei syty kunnolla leikkimään kun on koiria ympärillä. Oikeassa mielentilassa leikkii hyvinkin vietikkäästi, mutta palkkana vähän hankala koska ei voi tietää innostuuko vai ei.. Sitäpaitsi leikittäminen häiritsee mielestäni muita koirakkoja enemmän kuin kehu +namipalkkaus..

Oppii melko nopeasti, niin hyvässä kuin pahassa. Myös ennakoimaan oppisi nopeasti, mutta sitä yritän välttää käskyttämällä niin, ettei koira koskaan tiedä, mikä käsky seuraavaksi tulee. Pyrin, ettei edes tilanteesta päättelisi mitä aiomme tehdä.

Huono puoli on ohjaajaherkkyys, tajuaa heti, jos olen oikeasti hermostunut, jännittynyt, kiukkuinen.. Tätä olen yrittänyt korjata harjoittelemalla eri äänensävyillä, kävelemällä kummallisesti yms, mutta ei auta, en osaa huijata koiraa. Eli kun yritän kuulostaa vihaiselta mutta olen tyytyväinen, koira tekee iloisesti. Jos yritän kuulostaa iloiselta/normaalilta kun kuohun, koira mielistelee tai hidastelee tai rauhoittelee muuten eli huomaa heti. Muutenkin pehmeydestä on haittaa, sillä muistaa ikävät kokemukset helposti, esim. seuruutuksessa kompastumisen koiraan. Toisaalta palautuu melko nopeasti, joten en osaa varmaksi sanoa, onko se pehmeä vai kova, heikkohermoinen vai hyvähermoinen..

Huono puoli on häiriöherkkyys, kiinnostusta toisiin koiriin en saa kokonaan pois. Väliajalla katselee muita oikein mielellään. Huono puoli myös, että jokainen tilanne pitäisi harjoitella erikseen sillä Sysi ei sopeudu uusiin juttuihin helposti. Siksi yritän mahdollisimman monipuolisesti harjoitella, ettei tule yllätyksiä.

Laumaviettisyys on hyvä juttu ja käytin sitä paljon etenkin pentuna. Palkattomuutta on harjoiteltu paljon ja palkatta toimii jos ei ole epävarma. Epävarmana ei toimi kunnolla palkankaan kera..

Hyvä puoli on, että ihmiset ei kiinnosta. Tosin senkin olen "opettanut" sillä en anna koskaan muiden ruokkia tai leikkiä Sysin kanssa, vaan pyrinkin siihen, että muut on ilmaa. Hyvää myös, että ei mene ilman lupaa palkalle, on se sitten jänis, ruoka, lelu tai koira. Palkkana voi käyttää mitä vain vapautuskäskyllä, tosin hankala käyttää yhteistreeneissä.. Erittäin hyvä puoli on perustottelevaisuus, se ettei tarvitse olla varpaillaan karkaako koira vaan luottaa, että se tottelee vapaanakin.

04.05.2009 08.22
Royn kanssa harrastetaan tokoa ja agilitya. Tokossa on vähän vaikeata kun Roy on niin nuori ja haluaisi mennä katsomaan muita koiria. Mutta kyllä se vaihe menee ohi. Kyllä Roy tulee luokse, jos sen päästää vapaaksi. Mutta kyllä se sitten innostuu tekemisestä.
04.05.2009 08.28
Meillä ihan vain perhekoirana, näin vanhana ei enää viitsitä alkaa mitään erityistä harrastamaan. Kotona jotain tokon ja agilityn tynkää harrastetaan joskus. Uusia temppuja opetellaan joskus, jos intoa löytyy.
04.05.2009 08.30
000109764_r
Viestejä: 523
Nellin kanssa harrastetaan lähinnä kotona eri temppuja ja sitten opetellaan agilityä ja hyvin se niissä pärjää. Harmi vain että täällä päin koirille ei taida olla harrastusmahdollisuutta muuta kuin tokoon. sitäkin vois nellillä alkaa kokeilla. Hyvin tuo tottelee joten pärjäisi varmasti Tokossa.
06.05.2009 22.57
021071756_r
Viestejä: 464
Lissää vastauksie... :D ??
07.05.2009 01.05
021364264_r
Viestejä: 717
Helsinki

Kirjoitin tänne jo äsken mutta kone sekos, joten uudelleen..

Leevin kanssa siis agilityä ja tokoa harrastetaan.

Tokossa tulee hyvin paljon esille ne huonot puolet, agilityssä taas hyvät puolet peittoaa ne huonommat. Hyvää on se että koira on todellakin ahne, ruokapalkalla se tekee mitä vain. Kuitenkin jos palkka ei ole tarpeeksi mieluinen, niin ei se turhaan töitä tee. Leevi on tosi taitava silloin kun se oikeesti on motivoinut, sen huomaa agissa hyvin. Kaikki esteen opitaan tosi nopeasti ja palkalla ei ole niin väliä. Tokossa motivoiminen on lievästi sanottuna haasteellista. Sen viretilaa on tosi hankalaa nostaa, kun sitä ei pätkän vertaa voi saalisleikit tai lelut ylipäätään kiinnostaa. Joskus harvoin saan sen innostettua treenien jälkeen leikkimään, mutta harvoin. Huonoihin puoliin myös se että hajut vie usein voiton, jos vähääkään motivaatio laskee. Silloin kun saan koiran innostettua kunnolla siihen mitä tehdään, niin alkaa useimmiten sellanen hösellys ja räksytys. Tai sitten sitä ei vaan ollenkaan kiinnosta tokoilu. Tästä sitä välimuotoa on jo pari vuotta etsitty. Hyvänä puolena jonkinasteinen kovuus, se ei koskaan jää säikkymään mitään vanhaa juttua (minkä olen esim bichoneilla huomannut aika tavalliseksi). Ilman palkkaa työskentely ei onnistu sitten millään ->koira kyllästyy heti. Agi on niin Leevin laji, vaikka tarkkana saakin ohjauksen kanssa olla. Jos olet liian hidas käskyttämään niin koira huitelee omille teilleen hepuloimaan ;) Tokoilu tuottaa meille molemmille vaan harmaita hiuksia useimmiten - agility taas on hauskaa aina molempien mielestä!

07.05.2009 07.20
022471421_r
Viestejä: 2012
Hämeenlinna

Bellan kanssa tokotellen.

Helppo motivoida niin lelulla kuin nameillakin. Jaksaa keskittyä hyvin, ei välitä paljoa muista koirista(jos ei ole tuttuja leikkikavereita.. :D). Innokas oppimaan uutta, tylsistyy melko nopeasti muutamasta treenittömästä päivästä. Kuumenee joskus leluista.

07.05.2009 12.56

Jasun kanssa lähinnä tokoa ollaan harrasteltu(tosin treeneissä ei olla nyt toviin käyty..) ja yhdessä möllissäkin oon peräti saanu aikaseksi käytyä :D

Jasun ehdoton hyvä puoli on sen motivoitavuus, tykkää kyllä sekä kehuista, namista että leluista ;D

Oppii myös aika nopeasti mitä halutaan(tosin toisinaan omien pikku "hienosäätöjensä" siivittämänä xD) ja innokkuutta löytyy 24/7.. Jasuhan siis on totaalisen häslä(ylikierroksilla käyvä duracelpupu) ja keskittymiskykykin on jääny jonnekki matkan varrelle x) On loppuunsa aika herkkä(varsinkin "aistimaan" minun mielialan). Rakastaa tehdä ihan mitä vain ja tekeekin sitten kaiken 200 lasissa.. "Ylikuumuu" tosi helposti.. En nyt siis tässä sen pahemmin ruennut erittelemään hyviä ja huonoja puolia, nuo kun on kaikki vähän molempia =)

Kaikkein huonoin puoli on täydellinen epäsosiaalisuus muita kohtaa

Ihana koira <3 :D

(En nyt jaksa muista tähän hätään kirjottaa.. Ehkä myöhemmin)

Muokattu viimeksi: 07.05.09 12.57
07.05.2009 13.34

Mistähän sitä lähtis eka kertomaan..

Harrastetaan tokoa ja agilitya aktiivisesti, näiden lisäksi hakuillaan ja jäljestetään satunnaisemmin.

Tokossa Robin nopea yhdistelytaito tuli jo hyvin nuorena esille. Omaksuu nopeaan ja yhdistää hyvin asioita. Kuitenkin Robilla on taustansa vuoksi (agressiivinen emä) huono hermorakenne ja paineensietokyky sekä pelkoja lähinnä ihmisiä kohtaan. Ottaa helposti häiriötä normaalista poikkeavasta käytöksestä ympärillä mikä voi olla tilanteen mukaan melkein mitä vain. Eli aina saa olla varpaillaan. Sen lisäksi virettä voi nostaa heikosti. Taisteluviettiä ei ole juuri lainkaan vaikka kovasti nostan lelujen arvoa Robin silmissä. Ja innostan sitä kyllä kaikella lahjakkuudellani. Kuitenkin tokot on pääosin menny vallan mainiosti kun Robi rakastaa mun kanssa touhuamista. Tekee mitä vaan mun kanssa, ja meillä on kivaa. Makupaloilla palkkaantuu vallan hyvin, ja pääosin niillä motivointi onnistuu hyvin, joskus liitän makupaloihin jonkun leikin millä virettä saa vielä nostettua.

Agilityssä Robi on yhä osoittanut nopeaa oppimista ja omaksumista ja hienoa keskittymiskykyä silloin kun sitä koulutetaan. Odotusaikoina saattaa olla hiukan levoton, jos on mun kanssa, kuitenkin jos odottelee jossain kiinni ei piippausta esiinny. Agility on varmasti Robin mielestä hauskempaa vauhdin takia. Tokossakin kun selkeästi tykkää enemmän vauhdikkaista liikkeistä.

Niin Robi keskittyy tosiaan hienosti kun ollaan tekemässä jotain mutta heti kun tekeminen loppuu tai ei ole käskyn alla niin lähtee etsimään kiinnostavampaa puuhaa.

Hakuilussa Robi irtoaa hyvin ja on jo muutamista "haamuista" tajunnut mistä on kyse. Lähti jo hakemaan piilossa olevaa suoraan. Mutta metsän hajut vievät välillä maalimiehellä olevasta palkasta huomion. Nyt oon hankkinu riistalihaa palkoiksi. Hakuilussa myös maalimiehet ovat Robin mielestä hiukan arveluttavia ja pelkkohaukkua on ilmennyt välillä. Toisaalta hakuilu onkin Robille hyvää treeniä tuota luottamuspulaa korjaamaan. Hauska leikki missä haetaan kivoja kavereita metästä.

Jäljellä Robi on ehkä omimmillaan ilman koulutustakin. Se osaa käyttää nenää hienosti ja on tarkka työskentelijä. Varsinkin verijälki sujuu hienosti. Mutta tuo taas kertookin Robin geeneistä kun siinä on mäyräkoiraa. Välillä tuo hajumaailma häiritseekin sitten meidän muiden harrastusten treenausta.

Mutta kaiken kaikkiaan Robi on todella yllättänyt minut omaamillaan mahtavilla harrastuskoiran ominaisuuksilla. Joskus mietin millainen se olisi jos emä ei olisi ollut sitä mitä oli..

07.05.2009 13.56
Hima on sellainen ahne, ei välttämättä toimi jos ei ole makupaloja, ja sitten se että kun Hima oli pienempi niin en osannut opettaa kontaktia niin Hima ei sitä vieläkään kunnolla osaa. Haittapuolia se, että ei toimi jos minä oon vähänkin huonolla tuulella. Lähtee vain pois, tai menee ihan lukkoon, ääntä ei saa korottaa yhtään. Hyvät puolet että Hima on sellainen että ihan hirvee miellyttämisenhalu, ja käyttää sitä vain minuun. Hima ei yleensä lähde pihalta, mutta ärsyttää ku naapurin ukko on aina käskeny Himan tonne tielle, niin Hima luulee että sinne saa mennä, ja menee sinne jos menee ihmisiä ohi, koska kaikki muutki aina käskee sen sinne leikkiin koiriensa kaa tai silitettäväksi. Oisko kellään vinkkejä tuohon ongelmaan? Sitten Hima hyppii esteitä ihan mielellään joten agilityä on kiva aina harrastella. Kesällä ois tarkoitus vesipelastusta kokeilla.
07.05.2009 20.18
021776827_r
Viestejä: 250
Oulu

Hmm, no me ollaan Staran kans vielä niin alkutaipaleella harrastuksien kanssa, että hirveesti ei oo päästy vielä kunnolla tekemään. Mutta tokojuttuja ollaan koitettu opetella ja muutama asia on nyt lopulta opittukin :D

Motivoitavana Stara on ihan järkyttävän hankala. Joskus löytyy joku todella hyvä palkka, ja silloin koira on täysillä mukana (kuten eilen löyty takapihalta joku vanha luu ja sillä saatiin tosi upeat seuraamispätkät). Yhteen vaiheeseen Stara oli ihan rakastunut keppeihin, ja niillä sitten saatiin reenailtua kaikenlaista. Kävyt on myös kivoja, ja lelupalkkana meillä parhaiten toimii sellaiset joita voidaan repiä. Ruoka-aikana ruokakupin ääressä koira on myös terävänä, silloin onkin helppoa jotain pieniä juttuja sille opettaa. Ruoka palkkana on silti vähän ristiriitainen. Hihnakäytöksen olen lähinnä opettanut kaikilla erinäisillä makupaloilla (paitsi muiden koirien ohittaminen on vielä työn alla) , ja kyllä ruoka Staralle myös yleensä maistuu. Kovin innokkaasti sen makupalan eteen ei silti tehdä töitä, joten käytän niitä lähinnä tilanteissa joissa ei tarvita huippu-innokasta suorituskykyä. Esim. seuraamisessa ruokapalkalla koira matelee jossain polven takana, kun taas kivan lelun toivossa tepastelee reippaasti kontaktissa pitempiäkin pätkiä. Keskittymiskykykin on vielä erittäin huono, ja sen takia ei kärsi montaa toistoa tehdä peräjälkeen kun Stara kyllästyy niin nopeasti. Ja kaikki tämä siis häiriöttömässä (=ei muita koiria näköpiirissä) paikassa, muiden koirien läsnäollessa ei Staralle kelpaa mikään muu kuin päästä riehumaan kavereitten kanssa.

Vielä en ole keksinyt miten saisin Staran huomion muiden koirien seurassa minuun, silloin tällöin sekin onnistuu jos on tuttu kaveri ja riittävän välimatkan päässä. Irti jos pääsee niin ollaan salamana toisten luona riehumassa..

Onneksi koirakin on vasta nuori, joten toivoa on vielä että saan sen joskus toimimaan häiriössäkin :)

07.05.2009 21.34
021579019_r
Viestejä: 276
Oulu

Meidän päälajina on toko (juuri muuta ei olla vielä ehditty kokeilemaankaan). Ramin kouluttamisessa hyvää on sen nopea oppimiskyky. Motivoitavana Rami ei ole helppo, se on myös kamalan häiriöherkkä. Toiset koirat ovat usein aivan liian kiinnostavia, vaikkakin viime aikoina tästä ollaan melkein jo päästy. Palkkana käytetään usein ruokaa, vaikka nykyään varsinkin seuraamisessa on saatu paljon parempaa jälkeä aikaan lelupalkalla. Onkin kyllä hienoa että palkaksi kelpaa moni juttu, niin niitä voi soveltaa eri tilanteiden ja liikkeiden mukaan.
Rami joko tekee kaiken täysillä tai täysin surkeasti.

En tiedä kuvaisinko Ramia pehmeäksi vai kovaksi. Se vähän vaihtelee. Murrosiässä, joskus vuoden paikkeilla Rami oli kyllä melko kova. Se on pehmentynyt puolen vuoden aikana todella paljon, nykyään se on jopa arka. Ei kuitenkaan pelkää vieraita ihmisiä ym. mutta suhtautuu varautuneesti.

Yksi Ramin huonoista puolista on huono keskittymiskyky. Vaikka sekin on parantunut huomattavasti viimeaikoina, siitä on koitunut ongelmia pidempikestoisessa palkattomassa työskentelyssä ja erityisesti paikallamakuussa.
Malttia ja kestävyyttä liikkeisiin ollaan saatu tosi paljon naksuttelusta. Viime aikoina ollaan naksuteltu tosi paljon kontaktia ja se on alkanutkin toimia ihan erillä tavalla. Myös palkaton työskentely on usein tosi hienoa, kun Rami on alkanut nauttimaan tekemisestä. Seuraaminen on joskus niin hauskaa, että sitä voisi jatkaa loputtomiin, lisää virettä ja puhtia saa todella nopeista käännöksistä, että Rami saa keskittyä pysyäkseen mukana.

Rami oli pentuaikoina melko itsenäinen. Kyllä se perässä pysyi eikä jättänyt silmistään mutta ei kuitenkaan roikkunut koko aikaa ihan kannoilla. Esim. mummolassa vieraillessa pentuna Rami nosti joka kerta kamalan mekkalan kun minä menin vessaan... nykyään se on oppinut luottamaan siihen että en jätä sitä.
Keskitytään usein treenauksessa niihin heikkouksiin ja vahvistetaan koko ajan lisää. Pitkäkestoinen työskentely ollaan opeteltu tosi hitaasti ja nyt se onkin jo aika hyvä. Seuraaminen on ollut meillä ongelmana, nykyään se on parempaa. Ollaan ehkä hinkattu sitä liikaakin, mutta intoa kyllä piisaa ainakin toistaiseksi.

Ramille on helppo kertoa milloin se on tehnyt väärin, ja pitäisi olla varovaisempi sen kanssa. Esim. paikallaolosta noustessa saatan sanoa pari rumaa sanaa jolloin nykyään saattaa käydä niin että koira luimistelee maan rajassa mun jalkojen juuressa, vaikka ennen se saattoi hädin tuskin noteerata.
Hihnakävely ollaan opittu vasta viime syksynä kuntoon, eli Rami veti hihnassa ja usein haukkui vastaantuleville koirillekin. Nykyään hihnassa kävellessä jos Rami vahingossa vetää, se usein säpsähtää ja kääntyy nopeasti katsomaan luimistellen, että sorisori. Tässä huomaa tämän "pehmentymisen".

Ollaan kuitenkin päästy tokossa jo kisoihin asti; neljä koetta takana ja yksi ykköstulos. Joka kokeesta on ollut aina jotain positiivista sanottavaa ja joka kokeesta on jäänyt hyvä mieli.

Tulipas sekava teksti :D

07.05.2009 22.56
020242325_r
Viestejä: 67
Kannus

Vähänkö vaikea alottaa mistään. :'D

Mutta siis. Meillä on päälajeina agility ja näyttelyt. Ja tokoa harrastetaan kans, kunhan vaan pääsis johonki oman tasoseen ryhmään harjotteleen.

Lukaksen vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti ahneus. Palkkana kelpaa ihan mikä syötävä vain eikä siis tartte sen kummemmin miettiä, että mitä ottaa palkaksi mukaan. Mutta kun Lukaksen motivaation saa nostettua jotain lajia kohtaan, ei herra tarvitse edes palkkaa. Hyvänä esimerkkinä toimii varmastikin meidän viimesimmät agisuoritukset.

Lisäksi Lukas on ihan harvinaisen miellyttämishaluinen welssiksi, kun vaan sille päälle sattuu. Yhtenä vahvuutena on myös tietysti welssin mahtavat kaikenkestävät paristot, joista loppuu virta _harvoin_. Tosin tuosta energiasta on kyllä tosi paljon haittaakin.

Vaikeudet voi taas pistää ihan täysin rodun piikkiin. Kasiryhmä kun nyt on muutenkin täynnä ihan ylivilkkaita ADHD lapsia, niin ei Lukas tee sen kummemmin poikkeusta. Kun energiaa on liikaa ja keskittymiskyky ei enää riitä tiettyyn juttuun niin melko varmasti saa olla pyydystelemässä irti juoksevaa koiraa, kokemusta löytyy!

Toistoja ei Lukakselle voi kovin montaa tehdä peräkkäin, sillä welssillä ei ole mitään parasta keskittymiskykyä ja itse olen huomannut tämän näkyvän jopa noutoleikeissä Lukaksessa. Liikkeissä siis menee melko kauan oppia ne ilman kättä.

Lisäksi on tuo suurin riesa, eli tuo supersuuri metsästysvietti. Ja vielä kun kyseessä on uros niin sitä viettiä on välillä ihan mahdotonta hallita. Olen jopa saanut erään welssityypin ihan ihmettelemään kun kerroin, että saimme jopa mölliagilitykisasta nollatuloksen. Nollatulos uroswelssillä on kuulemma melkeinpä mahdottomuus. :'D

Mutta kuitenkin. Mitä olen näyttelyissä toisia welssejä nähnyt, niin koen päässeeni aika helpolla tämän ukkelin kanssa, sillä yllättäen meille on tullut joko harvisen rauhallinen tapaus tai sitten näyttelytilanteet on niin tylsiä että silloin voi ihan hyvin nukkua vaan rauhassa metallihäkissä. Tietysti tuohon vaikuttaa se, että kuinka paljon koiran kanssa puuhaa näyttelyiden ulkopuolella. Julkisissa tilanteissahan sen parhaiten näkee onko koira sohvaperuna vai ei.

08.05.2009 16.20
022421481_r
Viestejä: 1110
Joensuu

Meidän "lajina" on TOKO ja ryhmäänkin mennään kuhan sinne asti päästään : )

Bogissa hviä puolia koulutuksen kannalta on, että jos herralla on vähäkin nälkä, tekee kyllä aivan mitä vaan saadakseen sen namin suuhunsa. Välillä taas herkut ei kiinnosta pätkän vertaa ja käskytkin menee kuuroille korville, mutta hiljaa hyvä tulee : D Huonoja puolia sen sijaan ovat ehkä liiankin suuri kiinnostus muihin koiriin. Niiden perään se ei kylläkään lähde jos on irti ja käsken sen pysähtymään, mutta sitten jos kontaktia esim. yrittää saada niin pää pysyy tiukasti vastaan tulevassa koirassa. Mutta tämäkin saadaan varmasti korjattua ajan myötä.

you're my only reason to stay alive
09.05.2009 11.08
021056777_r
Viestejä: 721

Caro: Lajeina tottis, jälki ja tulevaisuudessa pitäisi puruissa käydä kunhan päästään suojelu-ryhmään.

Caron ehdottomasti paras puoli on hyvä saalisvietti (helppo motivoida) jota suurimmaksi osaksi käytänkin koulutuksessa. Laumakeskeisyys on hyvä myös, koska Caro ei välitä kentällä olevista muista ihmisistä pätkääkään, keskittyy vain minuun. Jäljestys on tullut myös luonnostaan. Caro on ollut pienestä pitäen myös todella kontaktihakuinen. Huonoina puolina voisin sanoa kovuuden ja tietty keskittyminen on vielä mitä on, kun on niin nuori.

Tami: Lajina TOKO, ihan omaksi huviksi, ei kisata.

Hyvänä puolena hyvä keskittymiskyky, helppo motivoida ruuan avulla. Huonona puolena ehdottomasti pehmeys, säikkyy todella helposti. Paineistuu myös helposti.

24.05.2009 15.03
021071756_r
Viestejä: 464

Jahas, pitää kai itekin rustailla tänne muutama ajatus, kun kerran aiheen aloitin.

Fannylla on jo ikää, enkä muista sen pentuajoista ja nuoruudesta enää puoliakaan. Se on jo ehtinyt muovautua niin paljon vuosien aikana, että on paha mennä sanomaan, mitkä piirteet oikeasti ovat sen luonteessa ja mikä on tullut koulutuksen ja kokemuksen tuloksena --- koira ei ole enää mitenkään autenttisimmilaan arvioitavaksi, mutta yritän :D

Harrastetaan lähinnä tokoa / tottista sekä silloin tällöin verijälkeä hyvin epävirallisesti. Jälkeä ja hakua silmällä pitäen on myös tehty paljon harjoituksia, mutta en voi sanoa että niitä vielä tavoitteellisesti treenaisimme.

Ominaisuuksista:

Kovuus, vahva hermorakenne + palautumiskyky. Kestää häiriötä ja painetta. Sopii omaan ohjaustyyliini, koska olen vaativa ja tarkka, helposti tulistuva luonne. Kun koira toimii hyvässä vireessä ja tietää, mitä siltä odotan, se kestää napakan otteeni ja terävät oikaisut, eikä ole moksiskaan. Kaikenlaisista lukemattomista vahingoista ja omista ohjausvirheistäni se on päässyt yli helposti - pehmeän koiran olisin luultavasti jo pilannut aikoja sitten.

Itsevarmuus ja rohkeus. Koira ei tarvitse jatkuvaa tukea ja fyysistä läheisyyttä voidakseen tuntea olevansa turvassa. Se ei ole minusta haitallisella tavalla riippuvainen. Helpottaa ihan tavallista arkielämääkin.

Ahneus. Maailmassa parasta on syöminen; sen eteen kannattaa tehdä mitä vain ja miten pitkään tahansa. Ruokapalkka on aina toimiva ratkaisu.

...muokkaan vastausta lisää myöhemmin, pitää lähteä ulos :D

Rauhallisuus. Sinällään ihan hieno luonteenpiirre, mutta sen voisi käsittää myös  toivottavan vilkkauden ja aktiivisuuden puutteeksi. Harvoin saan koiraa pidätellä; ennemmin saan tehdä töitä, että se pysyy hyvässä vireessä.

Itsenäisyys. Tätä koiraa ei hullaannuteta onnesta omistajan huomiolla, kehuilla tai rapsutuksilla. En todellakaan ole Fannylle mikään maailman napa, jonka läheisyyteen pitäisi jatkuvasti pyrkiä ja jota ilman ei oikein voi mitään tehdä. Palkitseminen sosiaalisesti on yksi huonoimpia keinoja Fannyn motivoimiseen. Toisaalta taas itsenäinen työskentely, esim. jäljestäminen ei tuota ongelmia. Koira nauttii saadessaan tehdä töitä itsenäisesti.

Saalisvietti. Selkeästi olemassa ja melko helposti aktivoitavissa, muttei kyllin vahva siihen, että käyttäisin sitä koulutuksessa pääsääntöisesti. Fanny kyllääntyy  kohtalaisen nopeasti. Yhdistettynä ahneuteen toimii kuitenkin hyvin. Saalispalkkana käytän siis useimmiten ruokaa, tämä nostaa koiraa huimasti ja toisaalta se saa tyydytystä päästessään viettipäämäärään "tuplasti" - saa saalistaa ja saa syödä saaliinsa.

Taisteluhalu. Selvästi olemassa. Fanny nauttii taistelusta, kunhan välikappale on oikea. Sanoisin, että koira toimii tällä alueella aavistuksen paremmin kuin saalisvietillä, vaikkei pitkäkestoisuutta voisikaan odottaa - lyhyt taistelu vaikkapa pajunoksasta on parempi kuin saalisleikki samaisella oksalla. Tietenkin vietit ja ärsykkeet menevät lomittain ja toimivat päällekkäin, mutta tämä on oma arvioni. Kuitenkin palkkauksessa ahneelle koiralle taistelu ja saalistaminen jää kakkoseksi.

Nenätyöskentely. F käyttää mielellään ja aktiivisesti kuonoaan, mutta tämäkin on suureksi osaksi jo opittua. Taipumus kuitenkin hyvä. Mejäillessä koira nauttii.

Riistaviettisyys. On ja pysyy, mutta pysyy myös kurissa ja kontrollissa. Teoriassa tämä on yksi Fannyn häiriöaltis alue.

Dominanssi. Ei hankaloita yhteistyötä, mutta muodostaa joissain tilanteissa häiriön. Dominoivalle koiralle toiset koirat ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat aina jonkinasteisen tarpeen / kiinnostuksen oman aseman mittaamiseen ja tarkistamiseen, joten sillä saattaa hetkittäin mennä motiivit sekaisin. En myöskään katso sormien välistä asioita, jotka saattavat rohkaista koiraa dominoimaan ihmisiä. Eli tämän piirteen kanssa on vain oltava tietoinen ja tarkka.

 

Muokattu viimeksi: 17.06.09 17.26
02.06.2009 10.15
021071756_r
Viestejä: 464
Upitan... (opin uuden sanan, kheh...)
02.06.2009 12.50
019657685_r
Viestejä: 1414

Siirin kanssa harrastetaan tokoa kun agilityä ei olla päästy (tai oikeastaan saatu aikaseksi ilmottautua mihinkään ryhmään) kokeilemaan ryhmään. Tokossa Siirin hyviä puolia on miellyttämishalu ja ahneus sekä into työskennellä. Palkaksi riittää joku pieni makupala tai innostava äänensävy. Muutenkin Siiri oppii kaiken helpommin ja tykkää tehdä tehtäviä kun sille puhuu iloiseen sävyyn ja tehdään ilosella mielellä. Siiri on myös pehmeä koira, ei ole hirveän itsenäinen. Huonoiksi puoliksi voisi sanoa arkuuden, joskus keskittymiskyky heikentyy paljon sentakia jos vaikka esim toko-ohjaaja pyörii ympärillä niin, että Siiri tajuaa sen katselevan Siiriä. Vieraista koirista ei välitä, saa pyöriä ympärillä kunhan ei tunge nokkaansa Siirin kiinni. Silloin keskittymiskyky taas häiriintyy, rupeaa liian varovaiseksi ja tarkkailemaan ettei kukaan tule liian lähelle. Ja tätä ollaan kotonakin yritetty harjoitella paikoilla missä kulkee ihmisiä, että oppisi luottamaan minuun sen verran ettei kukaan tule koskemaan tai nappaamaan Siiriä pois kun harjotellaan jotain. Paikka-käskyn kanssa sama juttu jos Siirin selän takana pyörii vieraita niin varmasti ei jää siihen. Omassa rauhassa kun tokoa harjotellaan niin Siiri toimii melkein kuin unelma. Eli jos saisi Siiriä rohkaistumaan vielä enemmän, niin kentälläkin menis vielä paremmin.

agilityä kun saatiin kerran kokeilla kentällä niin Siiri tykkäsi ihan hirveästi. Joskus jos uskaltautuisi ryhmään ilmottautua..

Never say goodbye, because saying goodbye means going away, and going away means forgetting. -Peter Pan
02.06.2009 15.45
022575203_r
Viestejä: 154
Hamina

Jessen kanssa pääasiallisesti tokoa ja agilityä.

Tokossa plussana suuri miellyttämisenhalu, into ja ahneus. Pienikin innokas kehaisu ja koira ihan innosta piukeana. Innostuneisuuttakin löytyy siis vain silloin, kun on itse iloinen ja puhuu innostavasti. Oppii uudet jutut nopeasti. Jessen valttikortteja on myös se, että Jesse on helppo motivoida. Joskus se tosin innostuu liikaa, ja silloin pitää rauhoitella, mutta pääasiassa hyvä piirre.

Huonoina puolina periaatteessa pehmeys, mutta joskus siitäkin hyötyy. Huonoina puolina se näkyy silloin kun vähän tiukentaa äänensävyä - koira lähestulkoon lukossa. Eli pitää olla tosi varovainen ton kanssa, muuten menee myös se intokin. Myös se, että itse jos kisoissa jännitän ihan pikkupikkuriikkisen, Jesse ei pysty toimimaan ollenkaan. En sitten tiedä mikä siinä on, menee ihan täysin lukkoon, ei kuule edes omaa nimeään.. Yks tuomarikin tätä ihmetteli.

Muokattu viimeksi: 02.06.09 15.46
shelamu Jesse / 2006 & shelamn Nilla / 2014

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti