Kasvattajien vastuu! (Jyrsijät > Poikaset)

01.06.2009 12.53
000018109_r
Viestejä: 225

Ajattelin tehdä tällaisen keskustelun ja herättää vähän näiden uusien kasvattajien (ja poikasten lisääjien) vastuuta.

Hirveesti täällä Petsiessä tulee vastaan kyseenalaisia poikueita ja niiden suunnitteluja, jolloin tekisi mieli ravistella olkapäistä ja huutaa haloota. Mitä liikkuu päässä? Suomessa on monia "kunnon" kasvattajia, niitä nimettömiäkin, jotka kasvattavat (=jalostavat) lajia paneutuen siihen, miettien yhdistelmiä ja olien ennenkaikkea järkeviä. Näiltäkin kasvattajita tulee varmasti poikasia aivan tarpeeksi jokaisen hamsterinhaluajan a ostajan tarpeita tyydyttämään, joten miksi on niin useita epämääräisiä muutaman poikueen kasvattajia?

Muutaman esimerkin ottaisin esille:

- Creme-keltainen yhdistelmät. Usein perustelu näille on, että en tiennyt ettei niitä saa yhdistää. Siinävaiheessa itselleni tulee mieleen, että kuin paljon tämä kasvattaja on miettinyt yhdistelmää ja tutustunut aiheeseen "poikasten tekeminen"- sillä esimerkiksi Hamsteriyhdistyksen foorumilla aiheesta on monta keskustelua, ja luulisi että se ko. foorumi tulisi luettua tai ainakin selatua kunnolla ennen niitä poikasia..

-Todella nuori kasvattaja. Tähän ryhmään pistäisin alle 15- vuotiaat. Silloin yleensä asutaan vielä kotona eikä omia tuloja liiemmin ole, eli siis vanhepien rahoilla eletään. Mitäjos vanhemmilta meneekin rahaluukku kiini siinävaiheessa, kun pitäisi ostaa uusia asumuksia tai viedä koko katras eläinlääkäriin? Voisin myös kuvitella, että useilla vanhemmilla ei ole intressejä muutenkaan kustantaa kaikkea ja kantaa vastuuta monista eläimistä. Eriasia toki se, että vanhemmat ovat mukana kasvatustoiminnassa, tietävät poikasenteetosta lähestulkoon kaiken ja miettivät myös yhdistelmiä ymsymsyms.

-Liian nopea kasvatuksen aloittaminen. Usein näkee näitä tapauksia, että pienessä ajassa haalitaan monia eläimiä, aloitellaan kasvatusta ja mainitaan että kasvattaa värejä a, b, c, d, e, f, g, ja vähän h ja i.. Usein takana on myös vain muutaman kuukauden hamsteriharrastus, tai vielä "parempaa" että kasvatus aloitetaan niillä ensimmäisillä eläimillä.. Näissä tapauksessa yleesä tulee kyllästys ja pian onkin kymmenet aikuiset eläimet uutta kotia etsimässä. Herää myös kysymys, että voiko ne kasvattajat siinä parin kuukauden aikana kaikkea genetiikkaa plus muuta PERUStietoa oppia..

-Lisäksi vielä nämä einiinmietityt- yhdistelmät, esim. molemmat vanhemmat susirumia (Muttakun niillä on niiiiin ihana luonne!!!!) tai eläinkauppaeläimiä (ei tiedä taustasta MITÄÄN, eriasia toki jos on jo kokemusta kasvatuksesta ja osaa katsella "laadukkaita" eläimiä, käyttää niitä vanhempina (7-10 kk) knikkivaaran sun muun takia ja muutenkin pitää järjen kädessä) tai käytetään samaa urosta monelle naaralle (eikös täällä ole jo tarpeeksi paljon sukusiitosta) tai muut tällaiset "mulla on naaras ja kaverilla uros"- tyyppiset ratkaisut.

En todellakaan sano, että ulkonäkö olisi kaikista tärkein asia, mutta koska niitä hyväluonteisia poikasia saa varmasti myös niiltä kasvattajilta jotka kiinnittävät myös ulkomuodollisiin ominaisuuksiin huomiota, niin miksi edes perustella omia poikueitaan kliseellä "minulle luonne on tärkein". En myöskään sano, että kun alkaa kasvattamaan, niin pitäisi heti tulla niitä valio-poikasia ja muutenkin olla heti samanlainen kn muut kasvattajat ja kasvattaa suurella volyymillä, mutta se JÄRKI pitää pitää päässä ja todella miettiä yhdistelmiä ja tuloksia mitä siitä tulee, ja tehdä töitä sen eteen mitä haluaa pitkäjäteisesti. Tuskin tuo tulevalle poikasenostajallekkaan kovin hyvä fiilis jos et itsekään tiedä mitä haluat tai miksi teetät poikueen. :)

01.06.2009 13.36
Avatar_female
Viestejä: 525

"-Creme-keltainen yhdistelmät. ...... sillä esimerkiksi Hamsteriyhdistyksen foorumilla aiheesta on monta keskustelua,"

ja vielä hymiökin tällaisia ratkaisuja varten: kyllästyneen näköinen tyyppi kantaa kylttiä jossa lukee cremexkltainen ja punainen rasti päällä. ja se on nimenomaan miltä musta tuntuu kun näitä cremekeltainen yhdistelmiä bongaa. luulis että siihen hymiöön törmätessä viimeistään rupeaa hoksottimet toimimaan.

Todella nuori kasvattaja: vaikka tuolla ei muuta ollut kuin tuo raha-asia joka mua kosketti ja nuorikin olen, mutten kyllä alle viistoista, niin pakko vähän kommentoida.

omia tuloja ei tosiaan ole (vielä), ja kotona asun. silti kamala kiinnostus johonkin kasvattamisen tapaseen tutustua. äiti ja suinkaan isäpuoli ei tosiaan tiedä mitään hamsterikasvatuksesta ja perushoitokin vähän hakusessa. mutta tää onkin mun harrastus, ollut siitä lähtien kun sain ekan hamsterin yheksänvuotiaana. ja myönnän, silloin ekan hamsterin kanssa tuli tehtyä virheitä jotka nyt muistellessa nolottaa ja kaduttaa suunnattomasti, Pöpi parka. kuitenkin virheistä oppii, ja nyt olen ihan hyvä hamsterinomistaja. tällä hetkellä on viisi hamsteria, yksi lopetettiin reilu kuukausi sitten. ne tuli aika lyhyellä aikavälillä, maaliskuussa 08 tuli Pikku-H, Chick elokuussa, Nibe joulukuussa, Hanz helmikuussa 09 ja kinkit maaliskuussa. jokaisella näistä on ollut ensisijainen velvollisuus olla mun vauvoja. vaikka vanhemmat ei näiden hoidosta mitään tiedä, ja kroisoksia me ei tosiaan olla, niin eläinlääkäriin irtoaa aina tarvittaessa rahaa. vastuu on täysin minulla, vaikka alikäisen ollessa kyseessä sen pitäisi olla vanhemmilla. meillä vanhemmat toimivat maksajina, mikä muuttuu siinä vaiheessa kun pääsen töihin.

allekirjoitan kyllä kaiken mitä Bondie sanoi, tohon halusin vaan omasta puolesta kommentoida.

voisin kyllä lisätä sinne sellasen osion kuin ostajan vastuu. jos kasvattaja myy eläimen lemmikkinä, on erittäin röyhkeää käyttää tätä eläintä jalostukseen ilman lupaa.

01.06.2009 14.08
019551536_r
Viestejä: 233
Pori
komppailen tätä aihetta, on hyvä tehdä tälläista asiaa selväksi, että ei se oo niin ruusuilla tanssimista se kasvattajan elämä, ja voisin uskaltaa sanoa että useimmiten tekee tappiota, ei niistä poikasista varmasti saa niin paljon pätäkkää että siitä leipäänsä saisi. Mulla on ainakin kesyrottien kanssa mennyt tappiolle, ja tiesin sen jo kasvatusta harkitessani, että tämä touhu vie rahaa. Ja kaikkeen pitää olla varautunut; entä jos poikaset ei mene kaupaksi? synnytysongelmat? tiineysongelmat, suvun terveyden ja sopivuuden tarkistus yms yms. Ei se ole vaan sitä että laitetaan toi kivan näkönen ton toisen kivan näköisen kanssa niin tulee hirmu kivoja poikasia. Täytyy perusgenetiikka olla hallussa myös. Jos on kiinnostunut kasvatuksesta, ainakin kesyrottien kanssa on sellainen sijoitussysteemi, jolloin kasvattajan sijoittama rotta saadaan ilmaiseksi ja sillä teetetään poikue (tai poikueet) ja siinä useimmiten pääsee tutustumaan turvalliselta pohjalta kasvattajan elämään ja nähdä vauvoja ja miten kaikki toimii. Itse suosittelen sijoitusrotan ottamista ennen omaa kasvatustyönsä aloittamista.
01.06.2009 15.28

Todella hienoa, että asia otetaan esille ja kommentit ovat noin täynnä asiaa!

Itselläni ei ole pahemmin lisättävää, mutta tosiaan tämä poikasten määrän lisääminen on saatava loppumaan. Ei niitä poikasia kuulu teettää, jos ei tiedä edes perusasioita eläimen hoidosta ja tiineydestä. Eikä niitä poikasia kuulu teettää vain siksi, että ne ovat niin söpöjä ja haluaa kerran kokea sen (mitä nyt olen ihmisiltä kuullut, niin tämä on todella yleinen syy poikasten teettämiselle).. poikasten teettämiselle tulisi aina olla kunnon syy ja sillä tulisi aina pyrkiä johonkin suurempaan kuin että: haluan saada vähän kesärahaa. Ja niinkuin Rieska sanoi: ei sillä kyllä pääse tienaamaankaan! Se on kyllä harhaluulo.. ja ihmiset: jos olette kiinnostuneita kasvattamisesta, ottakaa ensin selvää asioista. Kiitos.

01.06.2009 16.13

Omasta mielestäni mm marsujen jalostus on liiankin ulkonäköpainotteista. Sitten on saatu aikaiseksi vakavia tauteja eläimille. Esimerkiki Kexin edustama satiini-rotu kiellettiin muutama vuosi sitten kasvatuksesta kun huomattiin, että ne kantavat perinnöllistä, erittäin kivuliasta luustonrappeumatautia. Olen todella vihainen että tällaista voi edes tapahtua.

Koirilla on käytössä pevisa-perinnöllisetn vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Milksei sitä voitaisi soveltaa jyrsijöillekin? Jyrsijöillä tämä tosin olisi hankalampaa, koska ne lisääntyvät suhteellisen nuorena ja sairaudet saattavat ilmetä vasta vanhuksella. Silti terveyden pitäisi päästä taas etusijalle marsujalostukessa, ei uudenlaisen värien ja rotujen kehittämisen.

01.06.2009 16.50
Avatar_female
Viestejä: 525

^hyviä ideoita, teksti täyttä asiaa, ja marsuilla saattaisi toimiakin, ovat ne sen verta pidempi-ikäisiä, kuten myös chincut, degut ja muut joilla keski-ikä on yli kolme vuotta. myös muilla sellasena järjestelmällisenä juttuna josta voi niitä aikasempia sukupolvia tutkia. mutta jyrsijäpiirit on niin pienet etten tiedä oisko se kannattavaa rahallisesti.

nyt kun ulkonäköön ajauduttiin, mä en ymmärrä näyttelyissä minkään eläinten järjestykseen laittamista, siis bis-1, 2 jne. ihan tasan siks, että ihmiset tulee kilpaillessaan usein sokeiks. sertit ja L1:set ovat todella tarpeellisia eläinten jalostuksessa, mutta ne parhaimmuusjärjestykset eivät palvele mitään muuta kuin ihmisen kilpailuviettiä.

01.06.2009 16.54

Hienoa että tälläinen aihekkin saatiin aikaseksi.

Sen verran vielä lisäisin, että se aika ja kokemus on ne musta tärkeimmät asiat jos itse miettii kasvatusta. Jos esimerkiksi olisi rakenteeltaan todella hyvät hamsterit (eri sukupuolta tietysti) ja kaikki itse eläimiin liittyvät asiat kunnossa, mutta itsellään kokemusta vain siitä ekasta hamsterista, niin ei musta sillon kasvattaa kannata. Jos on kokemusta paljon ja ajan kanssa palloteltu ajatuksella kasvattaa hamstereita, niin sitten sillä ei ole enään mielestäni niin isoa väliä että haluaako kasvattaa hyvän luonteen omaavia vai hyvän kropan omaavia eläimiä. Olen nimittäin varma että molemmista on kysyntää ja kuitenkin aina löytyy niitäkin jotka panostavat eläimen rakenteeseen.

Muokattu viimeksi: 01.06.09 16.55
01.06.2009 18.11
Viestejä: 3576

Hyvää tekstiä.
Mun mielestä on ehkä tärkeintä koko hommassa että kasvattajilla on sitä vastuuta mutta myös periaatteita. Jo ihan periaatteisiinkin vastaaminen tuntuu olevan näillä sunnuntaikasvattelijoille vaikeaa.
Yhdenkin poikueen tekijä on kasvattaja ja kasvattajilta perätään vastuuta ja periaatteita omista toimistaan.

Miksi kasvatan? Siihen tuntuu olevan niin vaikea sanoa. Tai jos sanotaan jotain niin teot voivatkin sotia vastaan.

01.06.2009 18.31
Mitä tossa Creme-keltainen yhdistelmässä on pahaa?
01.06.2009 18.35
020067473_r
Viestejä: 426
Helsinki
Hima kirjoitti:
Mitä tossa Creme-keltainen yhdistelmässä on pahaa?
http://hamsteriyhdistys.net/foorumi/viewtopic.php?f=35&t=377
Mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä!
01.06.2009 18.43
021198159_r
Viestejä: 1153
Hamina

Asiallista tekstiä, erittäin tarpeellinen sekä mielenkiintoinen aihe! Bondielle isot komppaukset.

Muutamissa petsien osioissa joissa on puhuttu poikasista jne, niin on kyllä huomattu että noin joka toinen on "leikkinyt" "kasvattajaa". Muutama kasvattaa ihan oikeasti, mutta siellä nämä että hamsterini on raskaana, mitä minun pitäisi tehdä jutut liikkuvat.

02.06.2009 14.14
Eirami kirjoitti:

Hyvää tekstiä.
Mun mielestä on ehkä tärkeintä koko hommassa että kasvattajilla on sitä vastuuta mutta myös periaatteita. Jo ihan periaatteisiinkin vastaaminen tuntuu olevan näillä sunnuntaikasvattelijoille vaikeaa.
Yhdenkin poikueen tekijä on kasvattaja ja kasvattajilta perätään vastuuta ja periaatteita omista toimistaan.

Miksi kasvatan? Siihen tuntuu olevan niin vaikea sanoa. Tai jos sanotaan jotain niin teot voivatkin sotia vastaan.

Miksi itse kasvatat? :)
02.06.2009 15.23
019945115_r
Viestejä: 233
Pori
Jäärä kirjoitti:

Asiallista tekstiä, erittäin tarpeellinen sekä mielenkiintoinen aihe! Bondielle isot komppaukset.

Muutamissa petsien osioissa joissa on puhuttu poikasista jne, niin on kyllä huomattu että noin joka toinen on "leikkinyt" "kasvattajaa". Muutama kasvattaa ihan oikeasti, mutta siellä nämä että hamsterini on raskaana, mitä minun pitäisi tehdä jutut liikkuvat.

tuo on niin vastuutonta ja päässä kiehuu. Että voi ihminen olla niin idiootti että astuttaa tietoisesti eläimen ja sitten ihmettelee sormi suussa mitäs nyt sitten. Poikaset on varmasti suloisia, mutta sen verran vastuullista ja siinä täytyy olla tarpeeksi järkeä ja tietoa päässä, että TÄYTYY EHDOTTOMASTI olla se perustieto ks. eläimen kohdalla.
02.06.2009 16.06
Viestejä: 3576
Wenla kirjoitti:
Eirami kirjoitti:

Hyvää tekstiä.
Mun mielestä on ehkä tärkeintä koko hommassa että kasvattajilla on sitä vastuuta mutta myös periaatteita. Jo ihan periaatteisiinkin vastaaminen tuntuu olevan näillä sunnuntaikasvattelijoille vaikeaa.
Yhdenkin poikueen tekijä on kasvattaja ja kasvattajilta perätään vastuuta ja periaatteita omista toimistaan.

Miksi kasvatan? Siihen tuntuu olevan niin vaikea sanoa. Tai jos sanotaan jotain niin teot voivatkin sotia vastaan.

Miksi itse kasvatat? :)

Odotinkin että joku kysyy vaikka palsta oli alunperin tehty "kasvattajille", niille ensimmäisen poikueen teettäville.

Koskapa olen virallinen kasvattajani on kasvatustyöni jalostamista. Pyrin saamaan terveitä, hyvä luonteisia gerbiileitä joilla on värimääritelmän mukainen väri sekä rotumääritelmän mukainen tyyppi. Gerbiilit joita käytän jalostukseen ovat pääsääntöisesti käyneet näyttelyissä ja saaneet sieltä tuomarilta palautteen. Yleensä odotan että gerbiili on saanut näyttelystä vähintään L1. Naaraita tosin on hankalempi näyttelyttää kun poikasien takia jää moni näyttely välistä (tiineysaika, imetysaika).
Alusta alkaen päätarkoitus on saada hyviä lemmikkejä ja tästä syystä johtuen kasvattini ovat käsikesyjä, ne eivät pure ja niiltä pystyy katsomaan niin hampaat kuin hajurauhasenkin.
Nykyään näillä sunnuntaikasvattajilla tuntuu ainut "syy" olevan juurikin tuo hyvä luonne. No miksi ei näkisi hieman "vaivaa" ja miettisi asiaa muultakin kantilta ja kasvattaisi sekä hyvän värisiä että hyvän tyyppisiä? Ehkä kasvattaja myös otettaisiin silloin vakavemmin ;)
Käymme näyttelyissä mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin muutamia kertoja vuodessa. Ei oikeastaan edes voi jalostaa mikäli ei eläimiään käytä tuomarilla. Ei sitä muuten osaa katsoa onko eläin sopiva jalostukseen. Ja kyllä sitä tulee "kennelsokeaksikin" eli omat kasvatit onkin niitä kaikkein parhaita vaikka tuomari ei sitä huomaisikaan ;)
Tosin "onneksi" allekirjoittajalla ei ole pelkoa kennelsokeudesta - ainakaan tuossa yhteydessä. Kun kaikki eläimet mitä kasvattaa on silti rupuja vaikka tuomari niitä ylistäisikin :D Ehkä sitten 10v päästä osaa ottaa vastaan sitä positiivistakin palautetta ;)

02.06.2009 17.01
Eirami kirjoitti:
Wenla kirjoitti:
Eirami kirjoitti:

Hyvää tekstiä.
Mun mielestä on ehkä tärkeintä koko hommassa että kasvattajilla on sitä vastuuta mutta myös periaatteita. Jo ihan periaatteisiinkin vastaaminen tuntuu olevan näillä sunnuntaikasvattelijoille vaikeaa.
Yhdenkin poikueen tekijä on kasvattaja ja kasvattajilta perätään vastuuta ja periaatteita omista toimistaan.

Miksi kasvatan? Siihen tuntuu olevan niin vaikea sanoa. Tai jos sanotaan jotain niin teot voivatkin sotia vastaan.

Miksi itse kasvatat? :)

Odotinkin että joku kysyy vaikka palsta oli alunperin tehty "kasvattajille", niille ensimmäisen poikueen teettäville.

Koskapa olen virallinen kasvattajani on kasvatustyöni jalostamista. Pyrin saamaan terveitä, hyvä luonteisia gerbiileitä joilla on värimääritelmän mukainen väri sekä rotumääritelmän mukainen tyyppi. Gerbiilit joita käytän jalostukseen ovat pääsääntöisesti käyneet näyttelyissä ja saaneet sieltä tuomarilta palautteen. Yleensä odotan että gerbiili on saanut näyttelystä vähintään L1. Naaraita tosin on hankalempi näyttelyttää kun poikasien takia jää moni näyttely välistä (tiineysaika, imetysaika).
Alusta alkaen päätarkoitus on saada hyviä lemmikkejä ja tästä syystä johtuen kasvattini ovat käsikesyjä, ne eivät pure ja niiltä pystyy katsomaan niin hampaat kuin hajurauhasenkin.
Nykyään näillä sunnuntaikasvattajilla tuntuu ainut "syy" olevan juurikin tuo hyvä luonne. No miksi ei näkisi hieman "vaivaa" ja miettisi asiaa muultakin kantilta ja kasvattaisi sekä hyvän värisiä että hyvän tyyppisiä? Ehkä kasvattaja myös otettaisiin silloin vakavemmin ;)
Käymme näyttelyissä mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin muutamia kertoja vuodessa. Ei oikeastaan edes voi jalostaa mikäli ei eläimiään käytä tuomarilla. Ei sitä muuten osaa katsoa onko eläin sopiva jalostukseen. Ja kyllä sitä tulee "kennelsokeaksikin" eli omat kasvatit onkin niitä kaikkein parhaita vaikka tuomari ei sitä huomaisikaan ;)
Tosin "onneksi" allekirjoittajalla ei ole pelkoa kennelsokeudesta - ainakaan tuossa yhteydessä. Kun kaikki eläimet mitä kasvattaa on silti rupuja vaikka tuomari niitä ylistäisikin :D Ehkä sitten 10v päästä osaa ottaa vastaan sitä positiivistakin palautetta ;)

OK. Hyvin kirjoitettu, kuulostat oikein asianmukaiselta kasvattajalta. Sulta ostaisin mielelläni gerbiilejä tulevaisuudessa ja varmasti muutkin ovat samaa mieltä kanssani ;)
02.06.2009 21.45
021198159_r
Viestejä: 1153
Hamina
Maksum kirjoitti:
Jäärä kirjoitti:

Asiallista tekstiä, erittäin tarpeellinen sekä mielenkiintoinen aihe! Bondielle isot komppaukset.

Muutamissa petsien osioissa joissa on puhuttu poikasista jne, niin on kyllä huomattu että noin joka toinen on "leikkinyt" "kasvattajaa". Muutama kasvattaa ihan oikeasti, mutta siellä nämä että hamsterini on raskaana, mitä minun pitäisi tehdä jutut liikkuvat.

tuo on niin vastuutonta ja päässä kiehuu. Että voi ihminen olla niin idiootti että astuttaa tietoisesti eläimen ja sitten ihmettelee sormi suussa mitäs nyt sitten. Poikaset on varmasti suloisia, mutta sen verran vastuullista ja siinä täytyy olla tarpeeksi järkeä ja tietoa päässä, että TÄYTYY EHDOTTOMASTI olla se perustieto ks. eläimen kohdalla.

Jep! Useammin kuin yhden kerran olen minä(kin) huomannut TALVIKKO RASKAAAANAA! APUA! Ja että jyrsijä raskaana, osoittaa jo aika paljon mitä ko. henkilö tietää eläimistä ylipäätään.

Suurimmaksi osaksi vielä petsieenkin alaikäistä porukkaa, osa on 8-11.v mutta muuan (ehkä joku arvaa kuka) on liikuskellut "aikuisena" ja etsi urosta muistaakseni hamsterilleen. Huhhuh sanon minä, alaikäinen hamsu, ei mtn. syytä kasvattamiseen, ja kysymykseen miksi tahdot poikasia oli, että ne on niin söpöjä!!!!!!<<<3

Kasvatus ei välttämäti vaadi täysikää (no mielestäni voisi ainakin olla 16-17, ei mikään 10.vuotta) vaan kyse on kypsyydestä, tiedosta, järjenkäytöstä, taloudesta, sekä kasvatus vaati suurta perehtymistä asiaan. (Olisi paras olla selvillä ettei eläin ole raskaana...)

Liian moni on pitänyt poikasia eläimillään, marsuvauva/syyris ketjuissakun lukee yhden jos toisenkin kerran että mun marsuni sai yhden poikueen<<<3 Tai mun marsu kuoli kun oli raskaana.. -.-''

Voisi kyllä aikuiset katsoa enemmän "pienten" lapsien perään, ja ei niitä omia lemmikkejä kuuluisi ollakkaan ennekuin on 18.v. Aikuisella pitää aina olla edes himpun verran vastuuta, ja hän onkin vastuussa perheen lemmikeistä kunnes omistaja on 18vuotta.

Jaa, ompas moni aikuinenkin "kasvattaja" sekä kasvattaja. Asiaan sopisi ennemmin poikastehtailija, sillä kasvatusta ei ole alaikäisten, sairaiden, jalostus kyvyttömien, liian heiveröisten/pienten (selkeästi) jne. eläinten käyttö kasvatuksessa.

Kasvatus on sitä, että pyrkii viemään lajiaan eteenpäin. Kasvatus on sitä, että pystyy luomaan terveitä, hyväluontoisia, sekä mahdollisimman lähelle standardia ulottuvia eläimiä. Kasvatus on sitä, että perhetyy lajiinsa, osaan ainakin ne PERUSasiat, ja tietää miten toimia missäkin tilanteessa. Kasvatus on sitä, että oikeasti panostaa. ( Näin jos minä miettisin, en tosin ole kasvattaja)

Pitkä viesti, mutta paljon ajatuksia Tyrmätkää miten tykkäätte >____<

02.06.2009 21.59

Minä olen 17 vuotta ja omasta mielestäni aivan liian nuori kasvattamaan eläimiä. Ei ikä ola sama asia kuin tieto, mutta kokemusta pitää olla todella runsaasti kasvattajalla. En ostaisi marsua 15v kasvattajalta, enkä välttämättä 18v. Kyllä siinä pitää olla todella vahva luottamus kasvattajaan kun poikasten ostaa, että kasvattaja on tehnyt oikeat jalostusvalinnat. Haluaahan kaikki terveen ja pitkäikäisen eläimen. Ei vaan ole mahdollista että 15-vuotias on perehtynyt täydellisesti kasvattamaansa lajiin, rotuun ja väriin. 15-vuotiailla ei ole ollut elämässään tarpeeksi vertailukohtia, joihin voi omaa eläintään verrata miettien, onko juuri oma eläin se oikea jalostuksen kannalta.

Mun mielestä kyllä kasvattajalla ja poikasten teettäjä on asia erikseen. En kutsuisi kasvattajaksi sellaista ihmistä, joka ei ole miettinyt omaa jalostusvalintaansa joka kantilta vaan teettää poikaset vaan huvin vuoksi.

Toisaalta en myöskään tuomitse näitä 13v ihmisiä, jotka poikasia teettävät epätietoisena, vaan vanhemmat siellä takana. Aikuisilla on, kuten Jäärä sanoi, vastuu eläimistä kun niitä hoitava ihminen on lapsi.P oikasten teettäminen kuitenkin on todella riskialtista hommaa. Varsinkin marsuilla.

02.06.2009 22.55
019829032_r
Viestejä: 525
Helsinki

"ja ei niitä omia lemmikkejä kuuluisi ollakkaan ennekuin on 18.v."

tähän jos sais jotain tarkennusta ois kiva. onks tää mulle suunnattu vai mitä?

// lis: "Ei vaan ole mahdollista että 15-vuotias on perehtynyt täydellisesti kasvattamaansa lajiin, rotuun ja väriin. 15-vuotiailla ei ole ollut elämässään tarpeeksi vertailukohtia, joihin voi omaa eläintään verrata miettien, onko juuri oma eläin se oikea jalostuksen kannalta."

siis anteeksi mitä? mä olen perehtynyt täysin siihen lajiin jota haaveissa kasvattaa, väriin myös. väreissä myös ylimäärästä, perusgenetiikkaa. ikää löytyy se kuustoista (ja puol!!1 melkei). en nää mitään syytä miks mulla ei ois voinu olla yhtä "paljon" kokemusta ja kirjatietoa vuos sitten.
mitä elämänkokemusta tarvitsee siihen että tietää onko eläin sopiva lajin jalostukseen? se nyt on kuitenkin ihan eri asia, rakkaussurut, pettymykset, menetykset, kuin lajin järkevä jalostus, joka käsittää tyypin, värin, luonteen ja terveyden.

Muokattu viimeksi: 02.06.09 23.02
02.06.2009 23.03
000112654_r
Viestejä: 887

olen täysin samaa mieltä Bondien omistajan kanssa.

"ja ei niitä omia lemmikkejä kuuluisi ollakkaan ennekuin on 18.v."

^tuosta lausahduksesta voi olla montaa mieltä. olen 17 vuotias ja olen hoitanut eläimeni tunnolla niin kauan kun niitä on ollut. se on lähinnä se henkinen ikä, vastuun ymmärrys, tietämys ko. lajista sekä raha-asiat mitkä ratkaisee oman lemmikin omistamisesta.

Muokattu viimeksi: 02.06.09 23.03
02.06.2009 23.03
021198159_r
Viestejä: 1153
Hamina

Siis en ole suunnannut mtn. kenellekkään Rauol, ei ollut aikomuskaan, kyse oli siitä että aikuisilla pitäisi olla lasten lemmikkeihin edes pieni vastuu. Minähän jatkoinkin, että Aikuisella pitää aina olla edes himpun verran vastuuta, ja hän onkin vastuussa perheen lemmikeistä kunnes omistaja on 18vuotta. Saatoin selittää hiukan vaikeasti ymmärrettävästi, pahoittelut jos viestissäni jokin tökkii :/

Mullakin on omat rotat, mutta silti vanhempani ovat ns. vastuussa niistä, ihan loppujen lopuksi vaikka ne "oikeastaan" minun ovat.

Jos tahdot vielä kysellä asiasta, voit ottaa minuun vaikka yksityisellä viestillä yhteyttä jos tarvis (:

MUOOKSS:  siis anteeksi mitä? mä olen perehtynyt täysin siihen lajiin jota haaveissa kasvattaa, väriin myös. väreissä myös ylimäärästä, perusgenetiikkaa. ikää löytyy se kuustoista (ja puol!!1 melkei). en nää mitään syytä miks mulla ei ois voinu olla yhtä "paljon" kokemusta ja kirjatietoa vuos sitten.
mitä elämänkokemusta tarvitsee siihen että tietää onko eläin sopiva lajin jalostukseen? se nyt on kuitenkin ihan eri asia, rakkaussurut, pettymykset, menetykset, kuin lajin järkevä jalostus, joka käsittää tyypin, värin, luonteen ja terveyden.

Tätä minä tarkoitin kohdallani että myös alaikäinen voi kasvattaa. 

Ps. Moni katsoi kohtaa keskeltä lauseen, kohtahan meni: Voisi kyllä aikuiset katsoa enemmän "pienten" lapsien perään, ja ei niitä omia lemmikkejä kuuluisi ollakkaan ennekuin on 18.v.

Elikkä tarkoitin lähinnä todellakin pieniä lapsia, vaikka suoraansanottuna kuulostaahan tuo nyt väärältä, toin huonosti kantani esille. :/

Muokattu viimeksi: 02.06.09 23.07
02.06.2009 23.17
019829032_r
Viestejä: 525
Helsinki

mulle tuli erittäin paha maku petsien yksityisviesteistä erään nimeltämainitsemattoman johdosta. sen takia mielelläni pitäisin tän julkisena, mulla ei kuitenkaan oo mitään ongelmaa sua kohtaan tai halua haukkua sua ja fiksulta vaikutat, toivottavasti tunne on molemminpuolinen.

mä en joo ymmärrä mitä sä haet; miksi aikuisella pitää olla himpun verran vastuuta? toki tarkistaa että lapsi hoitaa eläimet kunnolla niiden ansaitsemalla ja vaatimalla tavalla astumalla kehiin jos hoito laiminlyödään, ja tietenkin raha. muuta syytä en näe fiksun lapsen ollessa kyseessä. tai no fiksun, sanotaanko vastuunsa kunnialla kantavan. toki se taitaa olla lain edessä niin että aikuisella vastuu, ja itekkin oon sitä huudellut joskus ehkä vähemmänkin nätisti (mitään minä ikinä pahasti, heh_heh ), mut lähinnä niissä tapauksissa kun joku lapsi itkee että äiti ei vie Papua lääkäriin, ja ehkä joissain muissakin mut ei nyt just tuu mieleen että mikä se tapaus vois olla. tai en mä tiedä sori oon ny vähän väsyny ei ehkä pitäs kirjottaa mitään ettei tuu väärinkäsityksiä.

jos mä jättäisin mun eläinten vastuun vanhemmille, ne eläis kusissa ja paskoissa oskun herkkuruualla ja jäisivät käsittelemättä "kun ne puree!!", etenkin isäpuolella on järjetön pelko rottia kohtaan, sen ilme oli ikimuistonen ku rotta hyppäs sohvalta sen syliin melkein puol metriä.

02.06.2009 23.28
021198159_r
Viestejä: 1153
Hamina

Voidaan toki julkisena pitää, ajattelin vaan ettei mene ihan OT:ksi loppujen lopuksi. (: Vaikutat ihan fiksulta ihmiseltä, ei siinä mtn.

Hiukan syitä sanoitkin itse, eli siksi aikuisella hiukan vastuuta koska:

toki tarkistaa että lapsi hoitaa eläimet kunnolla niiden ansaitsemalla ja vaatimalla tavalla astumalla kehiin jos hoito laiminlyödään, ja tietenkin raha. + "Pienempi", sanotaan vaikka 10.v tenava tarvitsee aikuisen tukea, sekä aikuinen vie eläintä lääkäriin/lopetukseen jos lapsi ei tahdo/pysty, aikuinen ehkä, ei kaikki, osaa toimia edes jotenkin jos eläin loukkaantuu tms, aikuinen pystyy keskustelemaan ell. kanssa eläimen mahdollisesta lopetuksesta, ei sitä kovin pieni tenava sillä tavalla ns. ymmärrä. Niin ja aikuisen pitäisi estää (HUOM. PIENTEN!) lasten "kasvatus". Lisäksi eläintä hankittaessa aikuisen olisi hyvä olla mukana (nooh, usein jopa pakko) sillä samalla aikuinenkin saa tutustua lemmikkiin. Onhan se nyt mukavaa jokaiselle että talossa asuu eläimiä joita tarvittaessa pystyy aikuinenkin hoitamaan?

Painottaisin sitä, että puhun pääasiassa kersoista, en ehkä 16-17 vuotiaista koska he käytännössä ovat täysi-ikäisä. Tää ajatusten kirjoittaminen ei taida oikein luonnistua multa.

02.06.2009 23.48
019829032_r
Viestejä: 525
Helsinki

asia selvä, case closed.

// pitää vielä lisätä että mulla samat näkemykset

Muokattu viimeksi: 02.06.09 23.52
03.06.2009 00.41
021198159_r
Viestejä: 1153
Hamina

Aiheesta kukkaruukkuun, tässäpä näitä alaikäisä "kasvattajia". (Osa on ihan oikeita kasvattajia, mutta jos lueskelette niin siellä näitä marsuni raskaana viestejä löytyy...)

http://www.petsie.fi/forum.php?catid=6&fid=4876&range=1

, http://www.petsie.fi/forum.php?catid=6&fid=4814&range=1

http://www.petsie.fi/forum.php?catid=6&fid=3703&range=1 ,

http://www.petsie.fi/forum.php?catid=6&fid=4848&range=1 ,

http://www.petsie.fi/forum.php?catid=6&fid=2827&range=1 ,

Ja nää poimitut:

Haluan poikaset, koska, no...haluan. Ei siksi että ne periytyisivät. Ei sitä voi sanoa, olen vain niin eläinrakas.

Samalta käyttäjältä: Haluan poikaset koska ne on niin söpöjä<3

Tahdon marsun! Uroksen! (...ja halvan...)

Meillä kun teetin hamsuja niin samaa koppii mä ne vaa lykkäsin.... sit paksu kinnas käteen, että voi erottaa ne kun menee palloks xD

Mäki olen saanut poikasia, 3 tyttöä, olin silloin aika LÄSKI.

Mistä näitä sikiää? -.-''

03.06.2009 11.05
Viestejä: 3576

Nyt kun on puhuttu siitä teettämisen vastuusta niin muistetaan että kasvattajan vastuu ei suinkaan lopu siihen kun poikaset lähtevät uusiin koteihin vaan jatkuu yhä sen jälkeenkin. Fiksu ja vastuuntuntoinen kasvattaja ottaa kasvateistaan vastuun myös kun eläin on jo uudessa kodissa.

Vastuu siitä millaiseen kotiin kasvattejaan myy ja vastuu mahdollisista perinnöllisistä sairauksista (myös ne mitä ei kauppahetkellä ole näkynyt). Osaa vastata uuden omistajan kysymyksiin ja tarjoaa tukea eläimen hoitoon.

Muokattu viimeksi: 03.06.09 11.06
03.06.2009 11.38
000018109_r
Viestejä: 225

Eiramin pointti hyvä. Pitää esimerkiksi huolta siitä, että poikueesta ei lähde kuin muutama kasvatuskäyttöön koska sukusiitos.

Itse olen muutamalta "kasvattajalta" hamsteria kysynyt (myönnettäköön että suurimmaksi osaksi sentakia että saisin kysellä motiiveja sunmuuta hyvällä syyllä ) ja siinävaiheessa kun tämä "kasvattaja" alkaa minulta poikasenostajalta kyselemään että onkohan tämä nyt normaali vai normaali umborous tai että pitikös nämä muuten erottaa toisistaan 4 vai 5 viikkoisina, niin siinävaiheessa alkaa kyllä kellot soida että justiinsa juu,,

03.06.2009 12.38
000052516_r
Viestejä: 1959

Pakko nyt itsekkin lusikka tähän keskusteluun iskeä. :)

Itsellä tämä "kasvatus" innostus lähti silloin jo useampi vuosi sitten ensimmäisen hamsterin kohdalla.
-> tietoa ja näkemys eroja yms on kerätty jo todella pitkältä ajalta.

Teetin nyt sitten ensimmäisen poikueen hamsterillani, täällä sitten suurin osa katkerista rupesi syyttelemään minua rahan ahneeksi idiootiksi ja turhaksi hamsteri kannan lisääjäksi.
Tiedän toki että eläinkaupan hamsterin astuttaminen on riskipeliä, osittain myös ehkä hieman typerääkin, mutta en nyt sitä pelkästään veetuillakseni tehnyt.
Periaatteessa mukavampi lähtä jalostamaan ns.puhtaalta pöydältä, saa itsekkin nähdä kuin värit hieman pikkuhiljaa putoavat pois suvusta...

Tietysti voi jostakin tuntua tälläinen typerältä ja tyhmältä sekä vastuuttomalt, mutta enemmän tästä on hyötyä siihen nähden että pääsee itse seuraamaan sitä mitä on opiskellut netistä, kirjoista ja toisilta kasvattajilta.

Nyt tässä ensimmäisestä poikueesta selvinneenä ( nähnyt ja kokenut mitä se todellisuudessa on ) olen sen verran mietiskellyt asiaa ettävoisin alkaa täällä korvessa päin pienimuotoisesti alkaa kasvattamaan hamstereita. ( Tähän tarkoitukseen kyllä sitten etsiskelen ihan kasvattajilta hamsterin jos toisenkin ).
Myönnän kyllä että muutaman virheen tein ensimmäisen poikueen kohdalla...
Sitä en voi kiistää, keneltäkään.

Tavoitteeni ei ole raha, ei maine, eikä kunnia, eikä varsinkaan motiivina ole turhan päiväinen kannan lisääminen.
Ensimmäinen asia mitä itse pyrin saamaan aikaan hamstereilla on se lajin ominaisuus, siis syyrialaisen hamsterin lajin mukainen ruumiin rakenne. Myöskin sitten tulee hyvä luonne ja värikantaa myöskin.
Värejä en ole vielä päättänyt, mutta nauhallisia periaatteessa rupeaisin kuitenkin kasvattamaan.

En kuitenkaan nyt sitten perusta sillä että jalostan VAIN ja AINOASTAAN valioyksilöitä.
Ihan pääsääntöisesti nämäkin muksut mitkä nyt maailmalle ovat lähteneet ovat VAIN lemmikki hamstereita.
Poikueesta korkeintaan 2 saa luvan jalostukseen (minusta hyvä kuitenkin on että jalostusaikeissa oleva käyttäisi edes pareissa näyttelyissä ennen poikueen teettämistä ja saisin mahdollisimman hyvät syyt miksi juuri hänen tulisi saada käyttää hamsteria jalostuksessa ).

Mutta siis tällä haluan nyt oikasta sen mitä täällä jotkut alkoi perättömänä huutelemaan että jalostan eläimiä muka rahamielessä ja hullun kiilto silmissä.
Pelkkänä motiivina ei ole ollut että ne on suloisia ja söpöjä, kuten tuotakin lausetta jotkut ovat jauhaneet.

03.06.2009 13.07
Raoul kirjoitti:

"ja ei niitä omia lemmikkejä kuuluisi ollakkaan ennekuin on 18.v."

tähän jos sais jotain tarkennusta ois kiva. onks tää mulle suunnattu vai mitä?

// lis: "Ei vaan ole mahdollista että 15-vuotias on perehtynyt täydellisesti kasvattamaansa lajiin, rotuun ja väriin. 15-vuotiailla ei ole ollut elämässään tarpeeksi vertailukohtia, joihin voi omaa eläintään verrata miettien, onko juuri oma eläin se oikea jalostuksen kannalta."

siis anteeksi mitä? mä olen perehtynyt täysin siihen lajiin jota haaveissa kasvattaa, väriin myös. väreissä myös ylimäärästä, perusgenetiikkaa. ikää löytyy se kuustoista (ja puol!!1 melkei). en nää mitään syytä miks mulla ei ois voinu olla yhtä "paljon" kokemusta ja kirjatietoa vuos sitten.
mitä elämänkokemusta tarvitsee siihen että tietää onko eläin sopiva lajin jalostukseen? se nyt on kuitenkin ihan eri asia, rakkaussurut, pettymykset, menetykset, kuin lajin järkevä jalostus, joka käsittää tyypin, värin, luonteen ja terveyden.

Ei se kirjatieto riitä. Oikeilla kasvattajilla on paljon ns. hiljaista tietoa, mitä ei lajin normaaliharrastajalla tiedä, vaikka kuinka luulisi lajiin olevansa todella hyvin tutustunut.

Kasvattajalla pitää olla paljon enemmänkin tieto kuin PERUSgenetiikka. Perusgenetiikalla tarkoitetaan sitä, miten mikäkin väri teoriassa periytyy, mutta käytäntö voi olla eri asia. Ihailen sellisia kasvattajia, jotka tuntevat oman rotunsa suvut, niiden ongelmat, hyvät ja huonot puolet. Tietävät, mitä minkäkin sukuinen eläin periyttää helposti ja mitä huonommin. Tietävät, mitä omassa sukulinjassa pitää välttää ja minkä vuoksi tehdä töitä. Tälläisiltä kasvattajilta on ihana ostaa eläimiä. Toisin kuin sellaisilta, jotka tuntuvat itse tietävän kasvattamieseta vähemmän kuin poikasten ostaja.

Elämänkokemuksesta en missään vaiheessa puhunut, puhuin vaan siitä, että noin nuori ei ole voinut nähdä yhtä paljon vertailukohtia kuin vaikkapa 35-vuotias.

Selitänpä paremmin jos et aluksi ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Lähdetään siitä, että minusta 10 vuotta on pienin mahdollinen ikä jolloin eläimen voi antaa lapselle hoidettavaksi. Voihan tätä nuorempi lapsi eläintä hoitaa, mutta sanoisimpa, että ei ainakaan yksin. Poikkeuksia on suuntaan ja toiseen. Se ei kuitenkaan nyt ole pääasia. 10-13-vuotias lapsi ei kuitenkaan jaksa keskittyä niin paljon, eikä omsita niin paljon tietotaitoa, että osaisi esim opiskella miten esim. tietynlainen ruoka vaikuttaa eläimen elimistössä. Sen ikäinen lapsi voi omata lajin perustiedot ja hoidon ihan tyydyttävästi. 12-vuotiaana nimittäin lapsilla kehittyy ajattelu vasta ja kehitys jatkuu siitä eteenpäin. Tarkemmin voit itse opiskella kehityspsykologiassa kun en kaikkea jaksa selostaa. Eli siis lapsen aivot eivät vielä tuon ikäisenä riitä prosessoimaan kaikkea sitä tietomäärää. Niinpä 14-15-vuotiaana voi jo vähän ruveta tietämään asioista enemmän, mutta ei voi silti olla täysin perillä kasvatuksesta. Ei se eläinten kasvattaminen ole pelkkää tyttö-ja poikaeläin yhteen ja hups-saatiin poikasia. Ja se, mihin nuori kasvattaja usein kompastuu, on oletus, että 2 täydellistä rotunsa edustajaa saa poikasikseen lisää täydellisiä rotunsa edustajia.

Jos lapsen vanhempi kasvattaa kysesitä rotua, voi lapsi saada tietotaitoa suhteellisen nopeastikin. Mutta tällöin kasvatustyö on edelleen vanhemman hommaa, ei lapsen.

Toki aikuinenkin voi tehdä kaikkia näitä virheitä, ja olla huonosti perillä rodusta, mutta väitänpä, että alaikäiset moninkertaisesti enemmän riskialttiita niille virheille.

Muokattu viimeksi: 03.06.09 13.11
03.06.2009 16.12
019829032_r
Viestejä: 525
Helsinki
kirjotin pitkän tekstin mut koska tää kone ryssi sen niin en aio enempää nostattaa mun verenpainetta tai saan sydärin. lisäks en varmaan mitään asiallista saa enää kirjotettua. sen vaan sanon että Keksin teksti on aikamoista aliarvioimista ja sen lisäks tulee olo että se pitää mua ihan idioottina.
Muokattu viimeksi: 03.06.09 16.13
03.06.2009 16.28

"10-13-vuotias lapsi ei kuitenkaan jaksa keskittyä niin paljon, eikä omsita niin paljon tietotaitoa, että osaisi esim opiskella miten esim. tietynlainen ruoka vaikuttaa eläimen elimistössä."

Olen 13 vuotias... Jos jaksaa ja kiinnostaa eläimet niin hankkii eläimestä tietoa koko ajan ja huolehtii mahdollisella parhaalla tavalla. Mutta jotkut kyllästyy eläimeen helposti, koska ovat tottuneet saavansa kaiken haluamansa kun saa esim. marsun niin sitten huomaakin että se ei ole mikään hiljainen, halpa ja siisti eläin.

Tiedän marsuistakin oikeastaan kaiken. Mutta sitähän sanotaan että marsuista ei voi ikinä tietää kaikkea. Mutta en siltikään poikasia lähtisi teettämään vaikka tiedän marsujen tiineydestä, tiineyden vaaroista yms. todella paljon.

Useammat vanhemmat antavat ostaa eläimen eläinkaupasta ilman enempää miettimisiä. Sitten ostetaan lähimarketista osku ruokaa ja muut herkkutikut. Sitten kun marsu on kasvanut eikä ole enään mikään vauvamarsu niin sitten halutaan poikasia koska ne ovat söpöjä ja pieniä. Sitten uros ja naarasmarsu vaan samaanhäkkiin ja sitten itketään kun emo ja poikaset kuolivat.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti