Miten saada vanhemmat suostumaan lemmikin ostoon? - Sivu 7 (Yleinen keskustelu > Lemmikkiä hankkimassa)

02.04.2012 20.03
^ Uppia.
13.04.2012 09.47
022693932_r
Viestejä: 2237
Tampere
Loitsu kirjoitti:

Äitini ei suostu toiseen eläimeen.

Olen jatkuvasti yrittänyt sanoa,että kanimme tarvitsee seuraa ja kanikaverin!

Äiti ei tuosta ole kauhean iloinen ja ratkuttaa raha-asioista ja tuollaisista. Minä voisin maksaa vaikka omilla rahoillani lisäruoka kulut, mutta kyllähän äitini maksaa kaikki kanimmekin ruuat... Niin se kysymys tässä nyt on miksi en saa kanilleni kaveria?

Samaa kysymystä mietin... Tosin vaan linnulleni kaveria etsisin. En enää sen jälkeen ole kinunut lemmikeitä kun sain viimein sen mitä oon koko elämältäni halunnu, mutta nyt tää raukkapieni on yksinäinen. Piti myydä sen kaks kaveria aiemmin niiden vakavien tappeluiden takia. Tein virheen kun hankin kaksi urosta ja kun Tera on naaras... Virheistä oppiii, mutta silti. Ei yksi lintu voi niin paljoa rahaa viedä? jos maksan ite kaiken? miksi miksi vastaus on heti EI... En ajattele toisen linnun hankintaa sillä että "IH HALUUN TOISEN DUH"vaan ihan oikeasti Tera kaipaa lajiseuraansa.

TeraNymphicus's neitokakadu kasvatusta http://teranymphicus.blogspot.fi/
13.04.2012 09.56
022161863_r
Viestejä: 128
Raahe
Ei meillä oo ollu mitään ongelmaa, joskus ku oli hamstereita niin ei meillä ollu sillon muita lemmikkejä, ja sitte toinen hamsteri saatiin kaveriksi. Nyt kumminki kumpiki on kuollu, ja meillä on kaikki perheestä tosi eläinrakkaita, no, kissoja äiti ei ois suostunu ottamaa, mut iskä sano et voi ottaa, ja nyt äiti vaan aina paapoo Viiviä, ja Viiviki on oikeesti tosi hyvä kaveri äitin kanssa :D No koirista meillä kaikki tykkää, ja se oli varma et me joskus otetaan koira :)
♥lotta 20.10.2011 ->
13.04.2012 10.25
022512565_r
Viestejä: 903
Pori

Hei, jos vanhemmat sanoo että lemmikkiä ei tule niin tarviiko siitä sitten enää vängätä? :D Ne vanhemmat kuitenkin maksavat kaikki lemmikin kulut ja loppupeleissä eläin on heidän vastuullaan, joten eiköhän se lemmikin hankinta ole heidän päätettävissään :)

Sitten kun muutatte omillenne voitte haalia elukoita nurkkiin niin paljon kun huvittaa :D

Muokattu viimeksi: 13.04.12 10.28
Yokudekimashita!
13.04.2012 14.51
021940110_r
Viestejä: 792
Heinola

^

Kompit tuohon, sillä asiahan on niin, että loppukädessä sen vastuun ainakin _pitäisi_ olla niillä vanhemmilla. Tosin vaikka kyllä itsekin hoidan omat elukkani täysin itse, mutta jos en osaisikaan ottaa vastuuta eläimistäni ja jättäisin ne hoitamatta, vastuu on niillä vanhemmilla.

Mutta pakko myöntää, että omaan kaaliin ei mahdu se, että jos rahat, aika ja tila riittäisivät ja jos kyseessä on nuori, hän on vastuuntuntoinen ja tarpeeksi kärsivällinen hoitamaan lemmikkiä eikä kotona ole jo valmiiksi hirveätä eläintarhaa, en ymmärrä miksei sitä voisi hankkia. Ja monet nuoret kustantavatkin eläimensä täysin itse, poikkeuksia saattaa sitten olla esim. eläinlääkärikulut. Varsinkin jos kyseessä on eläin, joka tarvitsee lajitoverin, mutta sillä sitä ei erinäisistä syistä ole (esim. muut ovat jo kuolleet), perheellä on velvollisuus ostaa sille uusi kaveri, tai sitten myydä eläin kotiin jossa sillä on lajitoverin seuraa.

Muokattu viimeksi: 13.04.12 14.53
Systeemi läpimätä mut ulkokuori tuoree.
13.04.2012 16.06
Lara kirjoitti:
Hei, jos vanhemmat sanoo että lemmikkiä ei tule niin tarviiko siitä sitten enää vängätä? :D Ne vanhemmat kuitenkin maksavat kaikki lemmikin kulut ja loppupeleissä eläin on heidän vastuullaan, joten eiköhän se lemmikin hankinta ole heidän päätettävissään :)

Sitten kun muutatte omillenne voitte haalia elukoita nurkkiin niin paljon kun huvittaa :D

Kivahan se olisi, jos asia oikeesti oli tummenetun tekstin mukainen.
13.04.2012 16.21
Jos vanhempi ostaa _yhden kanin_, niin hän on itse vastuuton kun ottaa lajitoveria kaipaavan eläimen yksinään elelemään. Toinen kani siinä sivussa ja toisen leikkauttaminen ei maksa maltaita.
(Tosin jos lapsi ei jaksa oikein siivota edellisenkään häkkiä, leikata kynsiä jne. niin en ihmettele miksei toista heru)

Eri asia sitten jos lapsi kinuaa ihan vain vaihtelun vuoksi frettiä, rottaa, kania, kissaa jne. kun hamsteri, kolme koiraa, undulaatit ja rotat on alkaneet kyllästyttää.
Ai koira on sun paras ystävä eikä ikinä jätä sua? Hanki nyt hyvä ihminen oikeita ystäviä jos sellasia ees saat
29.04.2012 18.25
Avatar_female
Viestejä: 4
Kokkola
Mää ite haluaisin undulaatin/undulaatteja mutta mun iskä vaan ei niitä haluu ei oo mitään hyötyä se sanoo ja meillä on jo koira ja kun sanon että maksan ja huolehdin siitä ja teen kaikki mitä lintu vaatii niin se on edelleen EI mutta ei sen tartte tehä yhtään mitään niin kysyn miks ei voida ottaa sanoo että ei vaan oteta eikä kerro sitä syytä vaikka oon halunnu jo pitkän ja on tilaa ja aikaa ja mä pystyn maksaa kaikki tarvikkeet mutta se on edelleen jyrkkä´EI VAAN OTETA ET KUITENKAAA HUOLEHDI SIITÄ´ vaikka huolehtisin !
30.04.2012 19.17

Kun aluksi halusin jotain lemmikkiä (10v koiraa) sanoivat vanhemmat heti ei. Ehdottelin heti kissaa, kania, hamsteria ja muista eläimiä. No sitten äiti sanoi, että jos otettais undulaatit. Olin aluksi hieman skeptinen ajatusta kohtaan, koska perheessämme on kaksi astmaatikkoa. No otettuani undulaateista selvää, rakastuin niihin, ja kaksi sellaista meille muutti. Mutta en lakannut haluamasta koiraa. Undulaatit olivat jo ottaessa vanhoja ja ensin toinen kuoli, ja sitten toinen. 11v päätin, että nyt sen koiran pitää tulla. Vanhemmat sanoivat edelleen ei. No kun etsiskelin tietoa vähän pienemmistä lemmikeistä, löysin kanin. Rakastuin kaneihin, ja tälläiseen vanhemmatkin suostuivat, koska kaneja oli heillä nuorena ollut, paljon. Nyt meillä on kani, Ellinora, jota koko perhe rakastaa. Tosin nyt kun olen 12v, isäni sanoi minulle, että jos hoidan kania kuuliaisesti ja maksan sen tarvikkeet, tulee meille koira, kun olen 15v. Jaksan todellakin odottaa kolme vuotta, ja sen ajan imen itseeni kaiken mahdollisen tiedon koirista ja hoidan Ellinoraa hyvin : )

 

+ Varsinaisesti en koskaan kinunnut, kävimme vain pitkiä keskusteluja koko perheen kesken lemmikin otosta.

 

//muoks. Vaikka astmaatikkoja onkin, ei mistään eläimestä allergiaa tule.

Muokattu viimeksi: 30.04.12 19.17
30.04.2012 19.19
Karhu kirjoitti:
Jos vanhempi ostaa _yhden kanin_, niin hän on itse vastuuton kun ottaa lajitoveria kaipaavan eläimen yksinään elelemään.

Meillä on Ellinora yksinään, koska tappelee toisten kanien kanssa. (Korvasta puuttuu 1cm-2cm kokoinen pala).

30.04.2012 19.32
022664329_r
Viestejä: 934
Hyvinkää
Karhu kirjoitti:
Jos vanhempi ostaa _yhden kanin_, niin hän on itse vastuuton kun ottaa lajitoveria kaipaavan eläimen yksinään elelemään. Toinen kani siinä sivussa ja toisen leikkauttaminen ei maksa maltaita.
(Tosin jos lapsi ei jaksa oikein siivota edellisenkään häkkiä, leikata kynsiä jne. niin en ihmettele miksei toista heru)

 

Ja juurikin siksi lemmikkiä harvitsevan perheen tulisikin ottaa etukäteen tietoa lemmikin hoidosta ja valitun lajin hyvinvoinnista. Liian usein näkee tapauksia joissa perhe on hommannut vaikkapa juuri lajitoveria seuraksi kaipaavan eläimen yksin asumaan, eikä tietoa eläimestä ja tämän lajikäyttätymisestä ole jaksettu etsiä nimeksikään...

Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli asuu kotona, tulisi vanhemman päätöstä kunnioittaa. Lemmikki on kuitenkin loppupeleissä aina vanhempien vastuulla, vaikka lapsi kuinka siitä itse huolehtisikin.

Kuitenkin, vaikka vanhemmat olisivatkin lemmikin talouteen ottamista vastaan, eivät mahdollisuudet eläinten kanssa touhuamiseen ole kuitenkaan lopussa; Mikäli olette innokkaita, voitte aina ottaa vaikka paikalliseen eläinsuojaan yhteyttä ja pyytää että pääsisitte sinne vapaaehtoistyöhön. Mikä parasta, auttaisitte samalla kodittomia eläimiä, ja sieltä kautta saisitte jonkin asteisen käsityksen siitä millaisen vastuun eläimestä huolehtiminen kantaa mukanaan.

Muokattu viimeksi: 30.04.12 19.33
http://vuorenvarmanvillikissa.blogspot.fi/
01.05.2012 20.52
Ellinora kirjoitti:

Kun aluksi halusin jotain lemmikkiä (10v koiraa) sanoivat vanhemmat heti ei. Ehdottelin heti kissaa, kania, hamsteria ja muista eläimiä. No sitten äiti sanoi, että jos otettais undulaatit. Olin aluksi hieman skeptinen ajatusta kohtaan, koska perheessämme on kaksi astmaatikkoa. No otettuani undulaateista selvää, rakastuin niihin, ja kaksi sellaista meille muutti. Mutta en lakannut haluamasta koiraa. Undulaatit olivat jo ottaessa vanhoja ja ensin toinen kuoli, ja sitten toinen. 11v päätin, että nyt sen koiran pitää tulla. Vanhemmat sanoivat edelleen ei. No kun etsiskelin tietoa vähän pienemmistä lemmikeistä, löysin kanin. Rakastuin kaneihin, ja tälläiseen vanhemmatkin suostuivat, koska kaneja oli heillä nuorena ollut, paljon. Nyt meillä on kani, Ellinora, jota koko perhe rakastaa. Tosin nyt kun olen 12v, isäni sanoi minulle, että jos hoidan kania kuuliaisesti ja maksan sen tarvikkeet, tulee meille koira, kun olen 15v. Jaksan todellakin odottaa kolme vuotta, ja sen ajan imen itseeni kaiken mahdollisen tiedon koirista ja hoidan Ellinoraa hyvin : )

+ Varsinaisesti en koskaan kinunnut, kävimme vain pitkiä keskusteluja koko perheen kesken lemmikin otosta.

//muoks. Vaikka astmaatikkoja onkin, ei mistään eläimestä allergiaa tule.

OT, mutta Petsien alaikäraja on 13v. Onko sitä oikeasti niin kovin vaikea ymmärtää?

07.05.2012 20.00
Avatar_female
Viestejä: 1
Santtu kirjoitti:

Onko teillä siis ikinä ollut mitään ongelmaa saada vanhemmat suostumaan lemmikin ostoon? Kun meillä vähän on, ja olisi kiva tietää miten te muut olette saaneet lemmikin jos tuota ongelmaa on ollut. :)

Joo, mulla sama ongelma ; tahdon welsh corgi pembroken, ja äitini kasvattaa koiria, kun se aina sanoo että talo on täynnä koirii, mutta kun haluisin jotain mitä saisin itse hoitaa, ja mikä on sellaista rotua mistä olen aina haaveillut! Miten saan ne taivutettua?

11.05.2012 19.05
022496060_r
Viestejä: 3024
Tuskinpa vanhempien taivuttelu auttaa... Minua loppujen lopuksi ehkä ärsyttäisi, jos minulla olisi lapsi, joka yrittäisi taivutella minua hankkimaan oman koiran.
"Ja uskon et asiat tapahtuu ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu."
11.05.2012 23.56
022703052_r
Viestejä: 4501
kirjoitti:
No mä aloin kina meile koiraa ;) Lupasin mm. Lenkittää ja hoitaa sitä. Vanhemmat eivät suostuneet no päätin alkaa kirjottaa korista otin netistä tietoa ja kirjoitin iiison kasan tietoa koirista. Äitini oli ihan hilkulla että suostuisi.Lähdin siskoni luo järvenpäähä erroin hänelle toiveistani ja ostin salaa koiralle kaikkea siskoni löysi Tori.Fi:stä ilmoituksen Kareakarvaisista mäyräkoirista varasimme heti pennun soitimme vanhemmilleni että meille tulee koiran pentu aluksi he olivat vihaisia,mutta sitten kun suloinen pentu Tassu tuli taloon he riemastuivat varsinkin isäni.Koska hän tarvisti metsästyskoiran,kun meidän Jasu koira kuoli yllättävään epilepsiakohtaukseen meidän silmien edessä.Isä ei ollut käynyt Jasun kuoleman jälkeen metsästämässä.Mutta nyt käy kun meillä on Tassu :). Ja min ulta kuoli parikuukauta sitten marsu ja äiti lupsi minulle ostaa 2 marsua (siihen ei kinumista tarvittu) <3

Opettele eka kirjoituksen jalo taito.

"You touch me in many, many ways.."
12.05.2012 01.03
kirjoitti:
No mä aloin kina meile koiraa ;) Lupasin mm. Lenkittää ja hoitaa sitä. Vanhemmat eivät suostuneet no päätin alkaa kirjottaa korista otin netistä tietoa ja kirjoitin iiison kasan tietoa koirista. Äitini oli ihan hilkulla että suostuisi.Lähdin siskoni luo järvenpäähä erroin hänelle toiveistani ja ostin salaa koiralle kaikkea siskoni löysi Tori.Fi:stä ilmoituksen Kareakarvaisista mäyräkoirista varasimme heti pennun soitimme vanhemmilleni että meille tulee koiran pentu aluksi he olivat vihaisia,mutta sitten kun suloinen pentu Tassu tuli taloon he riemastuivat varsinkin isäni.Koska hän tarvisti metsästyskoiran,kun meidän Jasu koira kuoli yllättävään epilepsiakohtaukseen meidän silmien edessä.Isä ei ollut käynyt Jasun kuoleman jälkeen metsästämässä.Mutta nyt käy kun meillä on Tassu :). Ja min ulta kuoli parikuukauta sitten marsu ja äiti lupsi minulle ostaa 2 marsua (siihen ei kinumista tarvittu) <3

Järkytys! Lapset varailee pentuja ominpäin! Järki käteen hyvät lapset. Teillä eiole mitään oikeutta ostaa tai edes varata pentua, koska olette alaikäisiä. Jos kasvattaisin koiria ja saisin jonkinlaista vihiäkän, että varailia on nuori tyttö sanoisin suoraan, että pentua en myy tai edes varaa noin nuorelle tytölle. Koiran hankinnan tulee lähteä vanhemmista ei pikkutytöistä tai pojista!

12.05.2012 16.49
021940110_r
Viestejä: 792
Heinola

Itse ainakin ymmärsin viestistä, että kirjoittajan sisar olisi aikuinen?

Mutta jokatapauksessa, äärimmäisen vastuutonta ja suoraan sanottuna myös typerää toimintaa! :/ Vastuu eläimestä on suuri ja varsinkin koirassa sitä hommaa vielä riittää. Kaikkien lemmikkien osto sekä hankinta täytyy suunnitella ja sopia vanhempien kanssa, mikäli asuu saman katon alla tai on alaikäinen!

Systeemi läpimätä mut ulkokuori tuoree.
20.05.2012 20.14
022350593_r
Viestejä: 328
Lahti
*Mummo* kirjoitti:
Ei näytä vieläkään kauhean valoisalta, äitini ottaa aina asian vitsinä ja vaihtaa nopeasti puheenaihetta ja se on ärsyttävää:/ Mutta ehkä joskus...

Meillä käy usein näin, että äiti vaihtaa juurikin tuota puheenaihetta ja ottaa heti sellaisen negatiivisen asenteen asiaa kohtaan, kun olen aloittamassa puhumaan kolmannesta koirasta, joka tulisi minun vastuulleni.. Olen jo monta vuotta yrittänyt puhua asiallisesti tästä kolmannesta koirasta, ja vuosia takaperin äiti on meinannut suostua pariinkin otteeseen, mutta sitten se kaatuukin siihen, kun äiti saa jostain sellaisen kuvitelman, että koko rotu on hirveä puupää, ja äiti ei toista puupäätä halua (vaikkei tuo edellinenkään minun mielestäni mikään puupää ole, vähän vain itsepäinen joissain asioissa..).Jos yritän äitiäni saamaan katsomaan pentujen kuvia, niin hän vain sanoo "kaikkihan ne pennut ovat suloisia", no niinhän ne on, mutta tuossakin menee kyllä tovi, että saan hänet katsomaan kuvia pennuista. Yleensä vastaan tulee juurikin tuo raha kysymys, vaikka saimme juuri yhden talon myynnistä sievoisen summan, ja äiti vain sanoo sitä pieneksi summaksi, kun keksii siihen, mitä kaikkea sillä pitää vielä maksaa.. Sitten toinen kysymys, mikä tulee vastaan on juurikin tuo opiskelu puoli, että mitäs jos minulla ei olekaan enää aikaa. Mutta itsehän parhaiten tiedän, mihin pystyn, niin ei tuon pitäisi olla ongelma.
Mutta jos muu ei auta, niin muutan 2 vuoden päästä omaan kotiin, jos rahaa ja työpaikka on, ja jos elämäntilanne silloin sallii, niin otan viimeistään silloin sen oman koiran.

Muokattu viimeksi: 20.05.12 20.16
karoliinankuvat.kuvat.fi
21.05.2012 01.24
^^Harvemmin se ajasta oikeasti kiinni jää. Enemmänkin asunnosta. Itse joudun esimerkiksi muuttamaan vuokra asuntoon jotta voin koirani pitää myös opiskelujen ajan huoletta, koska soluun en enään voi 2 koiraa ottaa niin kuin edellisvuonna. Aikaa riittää minulla vaikka muille jakaa ja enemmänkin liikaa kuin liian vähän aikaa. Ja joo kolmas oma koira tulossa nyt tulevana vuonna, mutta tosin omalla kustannuksella joten siihen ei ole kenelläkään nokan koputtaista.
21.05.2012 02.07
022654184_r
Viestejä: 2432
Porvoo

Minulla ei ilmeisesti enää tätä ongelmaa ole, vihdoin! (pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusvirheitä)

Ensimmäisen lemmikkini sain ollessani 7-vuotias, se oli gerbiili. (toinen otuksista oli veljeni, ei siis ollut yksin) Tämä kuitenkin menehtyi nuorena, ja yksin jääneelle tuli kaveriksi kaksi poikasta. Jaksoin hoitaa näitä erittäin hyvin pitkään, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksi oli jo kuolleet ja jäljellä oli vain yksi vanhus, jäi se lähestulkoon hoitamatta. Ruokaa ja vettä (joskin seisonutta) oli, terraario siivottiin kun näytti kamalalta. Kynnet jäivät leikkaamatta, eikä tuota turhia käsitelty. Ja tämä jos joku hävettää nyt jälkikäteen...

3,5 vuotta korjasin virhettäni, mm. hoidin ja hoidan edelleen tuota hevosta (joka oli ollut meillä tällöin jo 5 vuotta) reilun vuoden 7 päivää viikossa (ennen "vain" 5-6, sisko loput, ja se sitten muutti omaan kämppäänsä) ja se oli siis kokonaan minun vastuullani. (tottakai loppupeleissä vanhempieni, mutta järjestin kengitykset, ruuat jne + hoidin) Koiria hoidin, ja hoidan edelleen, heti äidin jälkeen eniten ja siihen lisäksi kaikki hoitoeläimet ym. Näiden vuosien aikana kinusin jos jotakin pieneläintä, vaan mitään en saanut. Sitten tuli eräs aamu, jolloin päässäni naksahti viimeisen kerran, ja päätin, että taloon muuttaa jyrsijöitä. Äiti ei sanonut mitään vastaan, kyseli vain, että olinko varmasti valmis ja käski minun itse ottaa yhteyttä kasvattajaan, ja lajivaatimukset laittoi. Selailin hetken lajiyhdistysten sivuja, kunnes päädyin tuttuun ja turvalliseen gerbiiliin. Etsin käsiini kasvattajan, jolta aiemmatkin olivat, yhteystiedot, laitoin kilometrisähköpostin ja odottelin kolmisen viikkoa -ja täällä nuo otukset ovat nyt asuneet reilun neljä viikkoa. Vaan eivätpä nuo riittäneetkään, kesällä tänne muuttanee rottalauma sikälimikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Siihen äiti vaan totesi, että kun löydät/nikkaroit sopivan kokoisen häkin ja teet sille tilaa huoneeseesi, niin anna mennä. (toki kauhisteli niiden lyhyttä elinikää + terveydentilaa, mutta ilmeisesti melkein jopa tykästyi niihin näyttelyssä vieraillessamme)

Koiraa en tule tässä talossa eläessäni enää saamaan, kun on jo valmiiksi kaksi junnukoiraa ja minulla peruskoulua enää vähän aikaa jäljellä, (--> muutto pois täältä parin vuoden sisään) ellei sitten Piuta laiteta minun nimiini. Katsotaan sitten omaan kämppään muuttaessani...

Sen vaan sanon vinkiksi, että kannattaa odottaa. Kinuaminen ei ainakaan meillä auttanut, vaan järkipuhe ja perustellut vastaukset.

|: http://krrsu.blogspot.fi :||: http://dise-pics.blogspot.fi :|
21.05.2012 08.26

Vanhemmat suostuvat kyllä lemmikkiin, jos näkevät resurssien siihen riittävän, puhumattakaan siitä, että vastuullisuutta on riittävästi. En minäkään eläintä hankkisi jos en olisi varma, ettei se jää oitis kontolleni.
Jokaisen perheessä tulisi haluta eläintä, jotta sen hankkiminen olisi ylipäänsä fiksua. Ja jos joku suhtautuu inhoten, on vaan fiksumpaakin antaa olla. Vanhemmat ovat kuitenkin ne, jotka maksavat suurimmat kulut ja hoitavat eläintä kun omistaja viilettää muualla.

Joten aina saa pyytää, mutta harvoinpa kinuaminen mitään auttaa. Eri asia, jos vaan ottaa lupia kyselemättä, mutta sitten voi olla varma, että rahallista tai muutakaan apua tuskin on saatavilla järin helposti.

Esim. Röllin kohdalla niitä koiria on jo kaksi. Ne aiheuttavat paljon kuluja ja vaivaa, ja kolmas koira on aina yksi lisää. Vaikka kuinka sanottaisiin, että koira on vaan lapsen vastuulla, se ei mene niin. Vanhemmat ovat vastuussa lapsista ja myös heidän lemmikeistä. Lapsi ei myöskään osaa realistisesti katsoa osaamistaan ja muita resurssejaan (toki poikkeuksia on ja kaikki aikuisetkaan ei osaa, mutta yleistäen). Jos kaksi muuta koiraa on vähän "seinäkoristeena", ei sitä kolmatta hirveän suurella riemulla yleensä olla ottamassa. Kannattaa panostaa niihin vanhoini koiriin ja näin näyttää itselleenkin olevansa valmis. Varsinkin, jos aikoo aktiivisempaa rotua ottaa, kannattaa alkaa opettelemaan sen tuomaan reippauteen jo vanhojen kanssa, niin äitikin uskoo, että olisi oman koiran omistajaksi.

Muokattu viimeksi: 21.05.12 08.34
http://wipoe.blogspot.com
22.05.2012 17.30

Tulevan villiksen ostan kokonaan itse, minkä takia vanhemmat tähän suostuikin. Perustelin siis sillä, että koira maksaa paljon, ja niin ison summan säästämiseen menee aikaa. Kas kummaa, ne suostui. Jos (kun!) siis koiran olen edelleen valmis ottamaan kun sitä rahaa on, niin se saa tulla (:

 //muoks, kirjotusvirheet pois. 

Muokattu viimeksi: 22.05.12 17.33
22.05.2012 17.53
021088860_r
Viestejä: 526
Orimattila

On erilaisia vanhempia, mutta minä äitinä kyllä annan aika paljon omilleni. :)

25.05.2012 23.11
021940110_r
Viestejä: 792
Heinola
Kida kirjoitti:

Vanhemmat suostuvat kyllä lemmikkiin, jos näkevät resurssien siihen riittävän, puhumattakaan siitä, että vastuullisuutta on riittävästi. En minäkään eläintä hankkisi jos en olisi varma, ettei se jää oitis kontolleni.
Jokaisen perheessä tulisi haluta eläintä, jotta sen hankkiminen olisi ylipäänsä fiksua. Ja jos joku suhtautuu inhoten, on vaan fiksumpaakin antaa olla. Vanhemmat ovat kuitenkin ne, jotka maksavat suurimmat kulut ja hoitavat eläintä kun omistaja viilettää muualla.

Täyttä asiaa Kidalta koko viesti, mutta pakko tulla tähän sanomaan, että joissakin perheissä se elukka/elukat ovat aivan oikeasti nuoren vastuulla, jolle saattavat kuulua myös kaikki eläimen aiheuttamat kulut niin, että justiinsa ehkä eläinlääkärikuluissa ja -vienneissä porukat saattavat jeesata.

Ja tälläkin hetkellä meillä on se tilanne, että kun mulla on nyt tuo gerbiili ja muutama kotilo, niin faija on edelleen sitä mieltä että kiintiö on täynnä. Koirakin (asuu mutsilla) täällä vierailee muutaman päivän viikossa, ja kyllä mulla silti riittäis aikaa aivan hyvin. Puhuttu ollaankin, että sitten kun Licosta aika jättää, rottamukset asettuisivat taloon, vaikka itselleni se on yksi ja sama vaivan kannalta onko mulla yksi gerbiili hoidettavana vai ei. Mutta sitten aikanaan. :) Joten vielä kerran, tosiaankin se on napakka infopaketti ja hyvät perustelut mikä kannattaa, sekä kompromissit. Eli semmoinen "Mulle nyt heti tänne!!" asenne ei vaan toimi.

Muokattu viimeksi: 25.05.12 23.12
Systeemi läpimätä mut ulkokuori tuoree.
13.06.2012 21.47
022425418_r
Viestejä: 27

Sillon kolmisen vuotta sitten aloin kinuamaan kissaa :) Ennen sitä olin kinunnut koiraa oliskohan 6v asti? No, ei vanhemmat suostunut, ni kysyin sitten kissaa. Ilmiselvä ei.

Sitten myöhemmin aloin puhua kissasta, ja olin saanut veljenikin mukaan siihen. Nyt ne sano 'katotaan' :) Sitten tuli se aamu, ku äiti kerto et sen yhen tutun kissa saa pentuja kesäkuussa (oli siis helmikuu) et voitais ottaa yks niistä. Olin iha pilvissä <3 No, kissat ei syntynytkään kesäkuussa, vaan huhtikuussa :)

Kun kissa oli ekat 3 kk täälä, hoidin sitä ihan kunnolla jne. Mut sit tuli se 'emmä jaksa' fiilis, enkä sit hoitanu sitä vrm puolee vuotee?

Sit viime keväänä otin itteeni niskasta kiinni ja sanoin ' sä sen kissan halusit, ja lupasit hoitaa sen. Mitäs vattua sä nyt teet ku et hoida sitä?' Ja aloin yksinkerasesti hoitaa sitä :) Nyt hoidan sitä niin kauan ku asun kotona ;)

http://porriaistensurinaa.blogspot.fi/
14.06.2012 14.03
022496060_r
Viestejä: 3024
Uusimmassa Koiramme-lehdessä on juttu aiheesta minkä ikäiselle lapselle oma koira. Pitänee lukaista kunhan ehdin...
"Ja uskon et asiat tapahtuu ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu."
20.06.2012 08.18

Mie oon yrittäny kinuta varmaa elämäni aikana kaikkia eläimiä....ainaki marsua, kania, hevosta ja KOIRAA....koiraa varmaa aina, mut en kinuu sitä enää äänee, äiti tietää et tahtosin semmosen, mut nyt oon tullu siihe tuloksee et onhan tuota aikaa. Ostan koiran sitte omaa asuntooni ku elämä on muute reilassa ja sille on aikaa.

Nii ja sainha mie akvaarion, my first pet...

En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen. En voi tarjota lämpöä, sillä itsekin palelen.
09.07.2012 00.16
Lara kirjoitti:

Hei, jos vanhemmat sanoo että lemmikkiä ei tule niin tarviiko siitä sitten enää vängätä? :D Ne vanhemmat kuitenkin maksavat kaikki lemmikin kulut ja loppupeleissä eläin on heidän vastuullaan, joten eiköhän se lemmikin hankinta ole heidän päätettävissään :)

Sitten kun muutatte omillenne voitte haalia elukoita nurkkiin niin paljon kun huvittaa :D

Olen samaa mieltä. Mielestäni muutenkin tämä lapsellinen kinuaminen on täysin typerää,ei sitä lemmikkiä pitäisi ottaa sen takia koska "äiti,mä haluuuun!". Jos vanhemmat eivät anna lupaa omaan lemmikkiin niin voi hoitaa tuttujen lemmikkejä,tai kysellä jonkun ilmoituksen avulla tarvitseeko joku esimerkiksi lenkkeilyttäjää koiralleen. Ja onhan esimerkiksi 4H-dogsitter kurssejakin yms,joten sitäkin kautta voi päästä hoivaamaan eläimiä.

09.07.2012 00.19
022218504_r
Viestejä: 1107
Pori
^ Samaa mieltä. Lopettakaa kitinä ja odottakaa että kasvatte.
09.07.2012 00.41

Kyllä minä ainakin kun pienempi olin ja koiran halusin, en jaksanut kymmentä vuotta odottaa omaan taloon muuttamista.

Mutta äitikin meille sinänsä silloin koiran halusi, mutta emme vain tienneet meille sopivaa rotua, että sekin siinä varmaan auttoi.

Enkä kyllä koiraa sillä perusteella saanut, että ''Äiti, mä haluun!'' vaan kun olin aina yksin (vanhemmat töissä), eikä kavereitakaan ollut silloin yhtään. Eli kaveriksi lähinnä se tänne hankittiin mulle.

Come to the dark side, we have cookies!

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti