Miten saada vanhemmat suostumaan lemmikin ostoon? - Sivu 9 (Yleinen keskustelu > Lemmikkiä hankkimassa)

06.10.2012 22.10
Avatar_female
Viestejä: 5

Mä aloin 4v vinkumaan koiraa. Kun olin 8v sain kissan ja pari vuotta muöhemmin 2 marsua. 12-vuotiaana sain sitten vihdoin koiran 8 vuoden kinumisen jälkeen.Marsut olivat koko ajan äitini vastuulla, koska kiinnostukseni lopahti. Koiran kohdalla taas en jaksanut lenkittää sitä päivittäin, joten vanhempani sanoivat kokoajan kun aloin kinua toista koiraa, että kun et hoida nykystäkään. Tottahan se oli etten koiraani lenkittänyt, mutta ärsytti myös se suunnattomasti (ärsyttää edelleen) se, että vanhemmat edelleen vähättelevät panostani koiran hoidossa. Minä ihan yksin koulutin koirani, minä siivosin kakat _joka ainoa päivä_ lattialta sisäsiistiksi opettamisen ajan ja en ole tehnyt _yhtään mitään_ koiran eteen..

Nykyään meillä on kissa(8v) ja koira(4v) joidan hoitoon olen alkanut osallistua joka päivä. Äiti on innostunut tässä 4 vuoden aikana lenkkeilystä niin, että ei pysty olemaan päivääkään lenkkeilemättä koiran kanssa. Koira siis pääsee 2x päivässä 1h lenkille, koska minä en myöskään tiedä parempaa rentoutus keinoa kuin karvakamun kanssa ulkoilu.

Yläaste aikana kinuin toista koiraa, mutta jossain vaiheessa ymmärsin itsekin, että ei mulla oo aikaa toisen koiran hoitamiseen (tosin silloin en hoitanut nykyistäkään). Kaikki illat meni kaupungilla hengaillessa kavereiden kanssa ja harrastuksen parissa.

Nyt kun olen lukiossa ja kaupungilla hengailu ei enää oikeastaan niin paljon kiinnosta olen huomannut, että opiskelun ja harrastuksen ohella mulla on joka päivä muutama tunti aikaa, jolloin oon vaan iha nälyttömän tylsistyny ja kaipaisin jotain tekemistä. Nyt tiedän 100% varmasti, että mulla olis aikaa ja kiinnostusta hoitaa toinenkin koira, mutta isä on edelleen vastaan.Surkeinta on, ettei sillä oo edes mitään syytä sanoa ei, vaikka tosin vanhemmat vähättelee edelleen eläinten hoito panostani.. En kuulemma tee niiden eteen juur mitään vaikka todellisuudessa olen ainoa joka leikkii koiran kanssa ja lenkitän sitä joka päivä ja muutenkin osallistun kaikkeen hoitoon päivittäin enemmän kuin kumpikaan vanheemista..

Olen yrittänyt puhu isän kanssa, että haluaisin pomeranianin 'syntymäpäivälahjaksi', mutta ei ainakaan vielä ole suostunut.. Erona aikaisempiin eläinten kinumisiin on nyt se, että olen vanhempi ja pystyn oikeasti ottamaan vastuun ja nyt minulla on jopa aiemmasta poiketen syitä miksi haluan/tarvitsen toisen koiran. Olen nimittäin haaveillut jo ensimmäistä koiraa hankittaessa egilityn harrastamisesta. Ajan puutten ja muun takia se kuitenkin jäi ja olin kuitenkin aika pieni vielä silloin.. Nyt kun olen lukiossa ja vapaa-aikaa on alkanut olla (ihme ja kumma:o) hirmusesti enemmän, niin haluaisin toteuttaa unelmani ja alkaa harrastaa agilityä. Nykyisen koiran kanssa se olisi hirveän vaikeaa, koska silloin 12-vuotiaana ei hermot ja kiinnostus riittäneet koiran täydelliseen kouluttamiseen ja nyt koiran kokokin olisi ongelma, koska minun pitäisi päästä kulkemaan mopoautolla toiseen kaupunkiin treenaamaan ja suomenlapinkoira on sen kokoinen, että tarvitsisi laittaa takaluukkuun mielellään häkkiin. Ongelmia alkaa tulla siis siinä kohtaa, että A. koira on aika heiveröisesti koulutettu jos agilitykoiranksi meinaisin (sekä ei pystyisi tosiaankaan keskittymään kun ympärillä on paljon muita koiria ja ihmisiä) ja hän tarttis myös aivan älytömän paljon uudelleen kouluttamista ja sosiaalistamista, liikkuminen olisi myös käytännössä mahdotonta tuon kokosen koiruuden kanssa, koska tosiaan mopoauton takakontissa on subbari, jonka vuoksi mikään häkki ei sinne mahdu(eikä mahtuisi ilman subbariakaan.) ja muutenkin joka tapauksessa olen jo pari vuotta yrittänyt jutella pomeranianin ottamisesta..

Nyt ei auta muu kuin toivoa parasta ja yrittää keskustella iskän kanssa (joka osaa olla hankala ihminen).. Käsittääkseni kun ei ongelmia pitäisi olla.. Tässä on sekin huono puoli et en voi ajatella, että sitten kun olen 18v, koska niin kauan kun asun kotona ei tilanne muutu mihinkään ja en ole aikeissa muuttaa vielä hetkeen pois kotoa..

08.10.2012 19.26
000056336_r
Viestejä: 124

Me saatiin varattua Minta niin, että kerroin rodusta ja miten kania hoidetaan ja näytin sen rodun kuvia. Kerroin myös et jos me esim mennään johonkin matkalle niin mitä sitten tehdään yms. Kääpiöluppanaaraspentu on siis tulossa 12.11. ja äiti oli aika iloinen, että se on sen verran kaukana toi et ehtii valmistautua C: Vähän sitä on kaduttanu et antoi luvan, mut oon jo kauan halunnu pupua niin se sit sano et kaipa tuo on ihan kivaa C:

Muokattu viimeksi: 08.10.12 19.33
16.10.2012 01.08

Hanttimään meinaa siis ostella koiria niin kauan että se hyvä valmiiksi koulutettu agilitykoira osuu kohdalle?

16.10.2012 01.44
022414023_r
Viestejä: 1329
Lieksa

Mä sanoisin Hanttimäänin tapausksessa kys. henkilön isää harvinaisen fiksuksi ihmiseksi..

16.10.2012 18.29
000057286_r
Viestejä: 49

Argh... aina kun sanon että kerropa vielä kerran miks en saa kaveriksi koiraa, niin äiti vaan korottaa ääntään ja sanoo että mä en mitään koiraa hanki, piste. Miks se sitte suostu meidän edelliseen koiraan? Mä en tajuu..

20.10.2012 22.03
022243002_r
Viestejä: 123

Täällä yksi joka matkustaa lapinporokoiran kanssa (vielä isompi kuin suomenlappari!) ja välillä myös kahden kissan kanssa ties minne ja pienessä Ford Fiestassa. Kyllä ne turvavyövaljaat ihan hyvin toimii, ja kunnon viltit ja pyyhkeet vaan penkille niin kyl se siinä sitten. Tietysti se auto on sitten ihan karvan ja lian peitossa mutta niin se olis varmaan muutenkin (ja koko muukin kämppä on, se vähän kuuluu siihen eläintenomistamiseen). Kamalasti kuulostaa tekosyiltä noi sun väittelyt. Ja sun pitää myöskin ajatella sitä mitä teet lukion jälkeen, et välttämättä voi ottaa koiraa mukaan jos/kun menet opiskelemaan, koiranpito on kallista lystiä ja tekee elämästä paljon vaikeamman.

20.10.2012 22.43
022246553_r
Viestejä: 2763

Meille tuli ekat kanit ollessani kahdeksanvuotias. Sitä ennen meillä oli kaksi akvaariota. Olimme siskoni kanssa puhuneet kanien hankinnasta jo muutaman vuoden, ja vihdoin kun lupa tuli oltiin tietty innoissamme. Kun kanit oltiin haettu ja ne sitten olivat sielä häkissä, isämme sanoi vievänsä ne läheiseen eläintarhaan käärmeenruuaksi jos niitä ei hoideta. Tähän päivään asti kumpikaan vanhemmistamme ei ole kertaakaan siivonnut kanien häkkiä.

Ennen kuin kani-idea tuli pyydettiin tietty koiraa, ja sellanen tulikin reilu vuosi sitten. Koiran hoito on mennyt hyvin, ei oo kyllä innostus lopahtanu.

Oon huomannu, et parhain keino on vaa kärsivällisyys. Ite odotin koiraa seitsemän vuotta, ennen kuin siihen suostuttiin, ja aivopesuprojektissa tuotiin isän syliin joka ilta pari kiloa koirakirjoja. Sitten eräänä sunnuntai-iltana se meni lupaamaan koiran, ja tossa se nyt on.

Tällä hetkellä toivoisin yksinäiselle kanilleni kaveria, mutta suostuttelu ei oikeen toimi. Pyrin viettämään yksinäisen kanin kanssa joka päivä ainakin tunnin, - joskus yli kaksikin - aikaa, jotta se ei olisi niin yksinäinen. Koulu syö kuitenkin aika paljon aikaani, ja kanin käytöksestä huomaa heti, jossei se ole päässyt päivän aikana juoksemaan ja sen kanssa ei olla vietetty tarpeeksi sitä aikaa. Toinen kani siis helpottaisi - voisin edelleen pitää niitä yhtä paljon vapaana ja viettää niiden kanssa aikaa, mutta kiireisimpinä päivinä kanilla ei olisi niin tylsää kun on olemassa kaveri.

Saas nähdä saanko sille ikinä kaveria.

23.10.2012 17.38

Mitä tehdä kun äidin syy siihen, että kania ei oteta meille on se että se haisee? :o

23.10.2012 19.11
022671581_r
Viestejä: 2230
Joensuu

Mä sain ensimmäisen lemmikkini kinuamalla. Olin 7-vuotias ja kinusin että tahon koiran, eikä vanhemmat ei tietenkään olleet innostuneita ajatuksesta. Kun älysin ettei kinuaminen tuottanu tulosta, ehdotin kerran tai pari että: "edes hamsteri", ja siitä se sitten lähtikin, kuukauden päästä sain hamsterin. Hoidin sitä parhaani mukaan, mutta vanhempani kantoivat siitä silti suuremman vastuun.

Hamstereiden jälkeen oli melko pitkä eläimetön tauko, kunnes keksin 10-11-vuotiaana alkaa suunnittelemaan seuraavan lemmikin ottoa. Se osoittautui aika helpoksi, äiti oli heti mukana ideassa koska edellisen lemmikin hoidon kanssa ei ollut ongelmia.

Kun saimme isäkin pään käännettyä, saimme kaksi marsua. Toinen oli minun ja toinen siskoni. Siivosin häkin siskoni kanssa puoliksi joka viikko, hoidimme marsut ja käytännössä ne olivat täysin meidän vastuullamme.

Oma marsuni menehtyi ripuliin ennen kuin kerkesi täyttää edes vuotta. Siskoni marsu jäi siis yksin. Sain uuden marsun ilman sen kummempaa suostuttelua.

Toinen marsuni menehtyi n. 3-vuotiaana kasvaimeen. Tämän jälkeen en enää halunnut ottaa marsua. Siskoni marsu oli jo lähemmäs 4 vuotias, tuntui jotenkin myöhäiseltä ottaa enää uutta marsua sille kaveriksi. Sillä sitten kun aika jättäisi tästä marsuherrasta, jäisi toinen marsu jälleen yksin.

Aikuisen marsun otto olisi toki ollut mahdollista, mutta marsua en enää halunnut. Olin ollut niin huono-onninen marsujen kanssa. Lupasin itselleni että seuraava eläin olisi koira, sitten kun se olisi mahdollista hankkia.

Pian muutimmekin pois kerrostalosta, ja saimme mahdollisuuden koiran ottoon. Koko perhe oli siinä aika hyvin mukana, tutustuimme eri rotuihin ja kävimme koiraluennolla. Siellä nostettiiin esille eurasier, josta koko perheemme innostui. Aluksi mietimme kiinanharjakoiraa, mittelspitziä, ja aussieta. Päädyimme kuitenkin eukkuun sen rotuominaisuuksien ansiosta, enkä kadu sitä yhtään ;)

 

 

Muokattu viimeksi: 29.10.12 07.50
23.10.2012 19.23
022314443_r
Viestejä: 1005
Ohkola

Minä aloin vinkumaan omaa koiraa 9 vuotiaana. Luin koirakirjoja ja olin ihan varma että pystyisin kouluttamaan koiran ja ottamaan siitä hyvän vastuun. Vanhemmat ei kuitenkaan ostaneet minulle koiraa, mikä harmitti minua silloin hirveästi. Nyt jälkeenpäin kiitän että en saanut koiraa tuolloin. Vaikka olin lukenut kasapäin koirakirjoja ja tiesin vaikka mitä, ei yksinkertaisesti sen ikäinen pysty ottamaan oikeaa vastuuta ja uhraamaan tarpeeksi koiralle. Vaikka silloin olinkin erimieltä. Sain sitten koiran kolmentoista vanhana ja siinä vaiheessa olinkin tarpeeksi iso huolehtimaan koirasta.

Vanhemmat saa suostuteltua lemmikin ostoon vain siten että osoittaa vanhemmalle olevansa tarpeeksi iso kantaakseen vastuun eläimestä. Usein alle kymmen vuotiaat kinuvat omaa lemmikkiä luullen että voivat siitä oikeasti pitää huolta, mutta on hyvä että jokainen ei sitä lemmikkiä silloin vielä saa. Lapsi on kuitenkin lapsi, eikä aina sitä itse ymmärrä.

Dog is only as bad as it's owner is.
26.10.2012 13.54

Onko kenelläkään vinkkejä miten saisin äitini hankkimaan mulle oman koiran, vaikka meillä on kyllä 4 söpöä kania.Mutta haluaisin vaan koska mä pelkään joskus olla yksin kotona ja olis aina joku kaveri. Mun äiti sano kerran että pistetään harkintaan mut sit parin viikon kuluessa eeeiii!!!!Kesäkuussa kun alotin oikee kunnol kiukutteleen siit koirasta ni äiti ei koskaan vastannu mulle siitä ja sano ain joskus et no joskus voidaan hankkia ku saadaa noi kanit pois.Mutku mun oma kani kuoli 14.5.2012 ja mul on sitä hirvee ikävä ni haluaisin jonkun oman koiran  lohduttaan mua kaikista asioista  esimerkiksi tosta.Mun isä asuu tampereella eikä sitä koskaa saa kiinni puhelimella enkä koskaa oo ollu mun isän luona ni en voi kysyä iskältäkää. Mut myös olis sellane toive et tapaisin isän joskus ja kysyisin siltä että voiko se hamkkia ittelles koiran ellei sillä jo oo koiraa:D Ni jos mun isä hankkis koiran ja mä menisin isälle joka toine viikonloppu ni voisin siellä hoitaa koiraa aina kun meen sinne:)Mut eniten haluaisin sen koiran kotiin. Ja oon keksiny sille jo nimen jos se on uros sen nimi on Pyry,Rico tai Jerry mut jos se on narttu ni sen nimi on ööööööööö.............. No okei en ees ajattelis et se olis narttu ku haluaisin et se olis uros:D

26.10.2012 14.02

Tiedän mun tarvii ottaa siitä vastuu ja ruokkia lenkittää ynnä muuta sellaista.Sanoin äidille että lenkittäisin sen,ruokkisin,kouluttaisin sen mutta mikään ei auta:(

 

26.10.2012 14.06

vaikka meillä on kyllä 4 söpöä kania.Mutta haluaisin vaan koska mä pelkään joskus olla yksin kotona ja olis aina joku kaveri. Mun äiti sano kerran että pistetään harkintaan mut sit parin viikon kuluessa eeeiii!!!!Kesäkuussa kun alotin oikee kunnol kiukutteleen siit koirasta ni äiti ei koskaan vastannu mulle siitä ja sano ain joskus et no joskus voidaan hankkia ku saadaa noi kanit pois.Mutku mun oma kani kuoli 14.5.2012 ja mul on sitä hirvee ikävä ni haluaisin jonkun oman koiran lohduttaan mua kaikista asioista esimerkiksi tosta. EläintenYstävä

Ovatko tuossa ne kaikki kriteerisi koiran hankinnalle? Jos olet kiukutellut koiran hankinnasta niin en kyllä yhtään ihmettele ettei äitisi ole antanut vastausta..Tai noh toki joihinkin vanhempiin tehoaa se kiukuttelu mutta joihinkin puree parhaiten asiallisuus, kunnon perustelut ja se että nuori osoittaa olevansa valmis kantamaan vastuuta etc. Jos teillä on 4 kania ennestään niin mielenkiinnosta kysyisin että minkäs rotuista koiraa olet sitten ajatellut..?

26.10.2012 14.10

Ajattelisin Yorkishirenterrieriä,Skotlanninterrieriä tai Skyenterrieriä:) Haluaisin ison koiran mutta tiedän että äiti suostuisi vaa pieneen koiraan

Muokattu viimeksi: 26.10.12 14.22
26.10.2012 14.31

Mutta en myös tarkoita että en hoitaisi kaneja yhtään:)

26.10.2012 14.34

Mä veikkaan että kyllä mä sen koiran joskus saan:)Hhmmm....... äitini on töissä kolmeen jos yllättäisin sen ja siivoisin ja sitten kysyn lempeästi että saanko minä oman koiran:)

26.10.2012 15.27
unknown kirjoitti:

Meillä ainakin on aina tepsinyt se, että lupaan, ettei äidin tarvitse olla eläinteni kanssa missään tekemisissä, sillä hoidan kaiken itse. Alusta loppuun koko eläimen elämän ajan.

Meilläkin tuo on ollut yleisin valttikortti lemmikin hankintaam! ^-^

 


 

Mun äitiin ei tehoo edes toi.. Haluisin Oman koiran.. Se ei usko mua, koska sanoin niin, kun Hipsu tuli ja en aina vaiha Hipsun hiekkaa... Ärsyttää :(

26.10.2012 15.41
022600386_r
Viestejä: 3163
Lahti

Jospa hoitaisi edellisen lemmikin ihan säännöllisesti, niin vanhempi voisi olla avarakatseisempi uusia suunnitelmia ja haaveita kohtaan.
Itsellä oli pitkään jyrsijöitä, ensimmäiset tuli elämään n.10 vuotiaana ja aina, joka kerta hoidin purujen vaihdot, häkkien ja terraarioiden siivoamiset yms. Alkuun tietysti äidin avustuksella, mutta sen jälkeen se oli minun vastuu, koska minä ne eläimet olin halunnut.

26.10.2012 16.34
022417235_r
Viestejä: 1365
Toholampi

Mää sain ensimmäisen koirani osaksi kinuamalla, mutta myös siksi, koska iskä oli ajatellut entisen koiramme kuoltua uutta koiraa. Perheessämme kuitenkin aina on koiro tai koiria ollut. Lupasin silloin kouluttaa Piksun, lenkkeilyttää sitä ja maksaa kaiken minkä itse voin kesätyörahoilla sekä tehdä kotitöitä, että saan rahaa Piksun ruokaan.
Noh, nyt sain sitten toisen koiran, koska pärjään Piksun kanssa. Dewilyn maksoin ihan itse kesätyörahoillani muuten en sitä olisi saanutkaan. Myös rokotukset ja senkin ruuat tulen maksamaan itse.
Kärsivällisyys on malttia.
 

http://koiravillitys.blogspot.fi/
26.10.2012 17.23
022496060_r
Viestejä: 3024

Minä ainakin ymmärrän sen, miksi vanhempani eivät minulle kania hankkineet, vaikka ala-asteella olisin sellaisen halunnut.. Olisi varmaan vain innostus lopahtanut. Lisäksi ennen Netan tuloa sovittiin, että 15-vuotiaana voin saada sen koiran. Tuskin olisin 13-vuotiaana osannutkaan sitä kouluttaa yms. Suosittelisin muillekin tuota, että ehdottaa vanhemmille, että katsotaan parin vuoden päästä, vieläkö se lemmikki kiinnostaa.

"Ja uskon et asiat tapahtuu ja sen huomaa kun jokin suuri eteen astuu."
26.10.2012 17.30

Mutta en myös tarkoita että en hoitaisi kaneja yhtään:) EläintenYstävä

En tarkoittanutkaan kommentillani sitä ettetkö kanejasi hoitaisi vaikka saisit koiran mutta kannattaa huomioida että koira vaan väkisinkin vaatii paljon paljon enemmän kuin ne kanit. Jaksatko hoitaa 4 kania ja koiran? Mutta lähinnä ajoin takaa sitä että jos olet rotua miettinyt jo valmiiksi niin mitenkä olet sitten ajatellut saada kanit tottumaan koiraan?

26.10.2012 17.38

Tee kirjallinen sopimus vanhempien kanssa. Listaatte tyylillä "Minä Orvokki Kukkala(om nimellä ofc!) lupaan hoitaa lemmikkini ruoat, hoidon ja kustannukset itse. Jos tämä ei täyty niin luovutan lemmikin pois" Allekirjoitukset ja päivämäärät. Eli OIKEA sopimus. Näin itse sain lemmikkini nuorena.

01.11.2012 15.44

Helposti minä kanit saan tottumaan koiraan.....Tai siis en saa mutta,ei kanien edes tarvitse nähdä koiraa,eikä ne tule näkemäänkään sillä, kanimme eivät ole sisällä,ne ovat pihalla meidän vanhassa auto tallissa:)En kai minä nyt koiraani sinne veisi.Vaikka yksi kaneistamme on pihalla isossa häkissä,yöt ja päivät.Mutta se kani,on kyllä tottunut kaikenlaisiin eläimiin.Se on tavannut kissoja, lintuja,koiria ja kaikenmoisia eläimiä paljon,eikä se edes välitä niistä.Jos se näkee vaikka kissan sen häkin edessä se ei edes katso sitä päin.meidän mummulassa on koira, joka on ollut meillä monesti hoidossa,se pääsi kerran vahingossa meidän pihalle vapaaksi ja se meni haukkumaan ulko kanimme häkin eteen ja kani ei edes liikahtanutkaan.Ja kerran naapurin koira, joka on ihan VALTAVA pääsi meidän pihaan ja meni haukkumaan Lokin, siis se ulko kanin häkin eteen,silloin se vähän pelästyi,mutta jos hankimme pienen koiran, eihän se edes näe mitä häkissä on koska se häkki on niin korkea:)
 

01.11.2012 15.48

Meillä piti olla ehdoton koirakielto sen jälkeen kun koiranpentu jäi auton alle. Mutta sitten pari vuotta tuon jälkeen iskä sanoi eräs päivä, että jos koira tekee teidät oikeasti onnelliseksi niin pitäähän sellanen sitten hankkia. Tätä edelti tosin jankutusta, hyviä perusteluita ja iskän omaa syvällistä pohdintaa :D

04.11.2012 13.41
021838084_r
Viestejä: 2
Helsinki

Ite oon aina halunnu koiraa, mut vanhemmat ei suostu hankkii. Sit yhten joulun sain veljeni kanssa joululahjaks häkin ja siihen tarvikkeita. Vanhemmat sano et hankitaan nyt eka joku pienempi eläin et ne näkee ostaaks me pitää niist huolta ja sit se koira. Mut nyt ku ne on nähny et me osataan pitää huoli lemmikeistä, ni ei mee rotu valinnat kohdalleen xD

04.11.2012 14.00
022024106_r
Viestejä: 178

Seittemänvuotiaana tuli täyteen viisi vinkumisen vuotta, joten otettiin hoitoon työkaverien käppänä. Se kävi meillä kolme kertaa hoidossa ja sit isä osti mulle yllätyksenä marsun. Tiesin siitä jo aikasemmin kun kävin päivää ennen lemmikkieläinkaupassa ja siellä oli mun isän nimellä varattu häkki. :-D No sit marsu oli meillä ja lopulta hankittiin koira. Marsu tosin kuoli sydänvikaan sit muutettuaan meijän serkuille...

en huoli huomisesta, se tulee kuitenkin liian pian
04.11.2012 14.11

Mh.. Äitille on helppo sanoa et, joo, mä haluan tollasen! Sit sevaan kyselee, miettii ja kattoo hintaa ja tietenki rotua + pennun vanhempia jne. Mutta ISKÄ, iskä ei ikinä suostu! Nytkin löyty aivan ihana pentu, mutta iskä ei suostu, sen tiedän. Hyvä että edes Rexin sain synttärilahjaksi :3 Äiti suostuis ostamaan kyseisen pennun, mutta isälle on vakavaa karvan lähtö D:

04.11.2012 14.17

Musta on ihan oikein, ettei vanhemmat suostu mihinkään hetken mielijohteeseen.

04.11.2012 23.54
000084564_r
Viestejä: 3076

Mä sain koiraa kinuta 7v, joihin sisältyi tuttujen koirien hoidot kun olivat lomalla, 2vko tais olla aina enimmaismäärä, mut sateisinaki päivinä aamulla,päivällä,illalla lenkille ja isä tyylillä kyttäs kellosta oliko tarpeeksi et nimenomaa piti olla lenkki, Sitte ruokinnat ym hoidot päälle.

Sitte suostui lopulta koiraa ja isä kyl piti hyvää vahtia myös niinä räntäkelipäivinä et se koira lenkitettiin kunnolla, jota kyllä arvostan. Myös et koiran kanssa piti harrastaa jotain jne, yö kylät jäivät vähäiselle sillä isä aina kun olet koiran halunnut ja et voi ottaa mukaa ni kuka hoitaa aamulla, sitte joskus vanhemmat suostuivat aamulenkin ottaa, mutta nimenomaa harvoin, näin opin et omat menot on niukassa et koira vaatii aikaa paljon ja jostain se on pois.

Mielestäni on väärin jänkkää lemmikkiä, on ihan hyvä et vanhemmat eivät mielijohteista tai vaan sen takii sitä ota ettei enää jaksa vastaa sanoa. Paras tapa on kärsivällisesti ja asiallisesti puhua ja osoittaa että on aidosti halua tehdä sen lemmikin kanssa myös vuoden parinkin päästä jotain ja osoittaa esim juuri hoitolemmikeillä olevansa kykevä lemmikin omistajaksi.

19.11.2012 19.23
022672516_r
Viestejä: 374
Sastamala
killerkitty kirjoitti:

Tee kirjallinen sopimus vanhempien kanssa. Listaatte tyylillä "Minä Orvokki Kukkala(om nimellä ofc!) lupaan hoitaa lemmikkini ruoat, hoidon ja kustannukset itse. Jos tämä ei täyty niin luovutan lemmikin pois" Allekirjoitukset ja päivämäärät. Eli OIKEA sopimus. Näin itse sain lemmikkini nuorena.

Vähän tällä tyylillä itsekkin sain koiran, jota ei "ikinä" pitäny tulla.

Pitkään olin koiraa halunnu, mut pari vuotta ennen Pojun tuloa aloin tosissani koiraa kysellä. Monet monet kerrat sanottiin, että meille ei koiraa tuu, hanki sitten kun sulla on oma asunot yms. Kuitenkin se koira sitten tuli. En itsekkään kannata hetken mielijohteesta otettua koiraa, tämä tapa voi päättyä surullisesti (tiedän muutamia tapauksia lähipiireistä). Meilläkin asiaa kauan mietittiin ja rotuja käytiin katsomassa/yksilöihin tutustumassa. Shelttiin päädyttiin ja hyvä valinta on ollut. Varsinkin kun tämä koira nyt sitten jää vanhemmilleni, kun muutan pois. Eivät siis suostuneet antamaan minulle mukaan. :D

 

Kaksi valkoisin merkein

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti