Ystävät / kaverit (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

Minusta hyvä ystävä on sellainen, johon voi luottaa täysin. Hän on reilu, huomaavainen, auttavainen ja mukava. Sellainen, joka tukee sinua vaikeina aikoina ja on läsnä, jos kaipaat häntä. Sellainen, joka ei salaa sinulta liikaa, eikä puhu pahaa selkäsi takana. : )

Muok/ Itselläni on vain yksi hyvä ystävä ja monen monta kaveritasoista ihmistä. Olen huomannut, että netissä minulla on paljon enemmin ystäviä, joihin voin luottaa ja jotka osaavat arvostaa ystävyyttä, eli eivät puhu pahaa selän takana tai vastaavaa. Vaikka en ole yhtäkään nettiystävääni vielä tavannut, olen jo kiintynyt heihin niin kovasti, että sattuisi todella menettää heidät. :>

Se on kumma juttu, kun nykyään tuntuu siltä, että kaikki puhuisivat pahaa selän takana. Koen tämän tunteen miltein päivittäin. Onko teillä sama ongelma?

Tämä ainoa ystäväni on mukava muuten, mutta häntä ei vaan jaksa ikinä kiinnostaa minun asiani. Jos kerron hänelle jotain, tulee yleensä tyly ja lyhyt, mutta ytimekäs vastaus. Kai se vain sitten on niin, että hän on kyllästynyt, kun minulla on aina jokin "ongelma".

Mulla on kaksi tosi hyvää ystävää, mutta molempienkanssa on nyt vähän hankala olla, sillä he ovat riidoissa keskenään. Kun olen toisen kanssa, toinen loukkaantuu ja niinsilleen. Toivon vaan, että he sopisivat!

Mullakin on paljon tuollaisia kaveritason kavereita, mutta vain pari tosiystävää, joihin luotan melkein 100%. : D

Mä en oo ikinä saanu netistä yhtään irl kaverii, vaikka oon joskus meseeni jaellut ja silleen. (;

Se on kumma juttu, kun nykyään tuntuu siltä, että kaikki puhuisivat pahaa selän takana. Koen tämän tunteen miltein päivittäin. Onko teillä sama ongelma?

Ikävä kyllä :/ Yksi entinen kaverini tykkäsi levitellä asioitani ympäri kylää, ja aina vakuutteli että ei enää kerro asioitani eteenpäin, mutta aina vain...

Sellanen ihminen, joka on nähny mun itkevän ilosta ja surusta, on mun tosiystäviä. Joo, mulla on paha tapa itkee ilosena, se on kamalaa, jos repeen vaik jossain koulussa. : DD

Mun kaverilla on semmonen kaveri, joka kyllä jaksaa kuunnella kaverini juttuja, muttei puhu itsestään. Itse ainakin haluan tietää myös kaveristani jotain, on inhottavaa olla itse koko ajan äänessä.

Musta hyvä ystävä on sellainen, joka on läsnä synkimpinä ja vaikeimpinakin hetkinä loppuun asti, on valmis kuuntelemaan, vaikka olisikin jokin tärkeä asia kesken, ymmärtävää sanomattakin olla levittämättä salaisempaa tietoa eteenpäin, hyväksyy toisen puutteista huolimatta yms yms. Yleensäkin että on läsnä silloin kun tarvii ja on luotettava.

Mie pyörin kahdessa kaveriporukassa, mutta vain yhden kanssa tapaan muutenkin kuin näissä kaverporukkatapaamisissa. Tämä tyyppi on ollut paras kaverini jo 13 vuoden ajan. Muiden kanssa saatan olla yhteydessä netin kautta, mutta suht harvoin tekstaillaan tai soitellaan. Kaikki ovat hyviä ystäviäni, mutta jotenkin yksittäiset irl-tapaamiset on jääny.

Minulla on yksi ystävä, jonka olen tuntenut lähes 12-vuotta. Ihan pieninä kakaroina siis tutustuttiin ja on minun paras kaveri edelleen. :) Kyllähä siinä ku on kauan kaveri ollut niin tuntee toisen tosi hyvin ja tietää ainakin että on sellanen jolle voi luottaa asiansa ja ongelmansa. :--D Sitten on näitä muitakin kavereita, jotka ovat sitten vähemmän tai enemmän läheisiä. :)

Hyvä ystävä on sellainen johon voi luottaa eikä hän puhu takanapäin pahaa. Varmaan jokainen tunnistaa hyvän ystävän, tuskin sellane parin päivän tuttavuus saa aikaan heti mitään parasta kaveruutta. :p

Hyviä ystäviä on kolme. Kaikki netistä löytyneitä, ja arvostan heitä kaikkia todella paljon. Jokainen on oma persoonansa, ja jokaisesta on iloa joka kerta, kun kuulumisia pääsee vaihtamaan (vain yhden heistä olen livenä nähnyt).

Yhden ystävän kanssa tulee enemmän hulluttelua, että ei mitään järkeä keskustelussa, eikä tarvitse miettiä yhtään sanomisiaan, kunhan on hauskaa :D

Toinen on elämää nähnyt ja kokenut, huumorintajuinen ja ymmärtäväinen. Arvostan häntä todella, että aikoinaan aloitti keskustelun meikäläisen kanssa ja on ystävyyden kanssani kokenut. Hymyissä suin saan aina hänen kuulumisensa lukea, pilkettä silmäkulmassa.

Kolmas ystäväni, hän on auttanut todella paljon minua ja on kanssani jakanut hyvät ja huonot hetket. Tähän ystävyyteen luotan ja uskon sen kestävän vielä kauan. Nuorestaan iästään huolimatta henkilö on hyvin fiksun ja asiallisen oloinen. Kiitos siis hänellekin kaikista yhteisistä hetkistä ja toivon kaikkea hyvää hänelle jatkossakin <3

Tärkein piirre ystävissäni on mielestäni luotettavuus. Muuten jokaisen piirre vaihtelee luonteen mukaan, mutta tuo ilmenee kaikissa. Ja huumorintajua löytyy. Toivon, että heistä jokainen voi olla oma itsensä kanssani ilman mitään esittämistä tai vastaavaa :)

Itselläni nuo pari ystävää ovat vanhempia ja tuo yksi nuorempi.

Toki myös muutama jo löystyneet (/kuolemien takia menetetyt) ystävyyssuhteet olivat yleensä itseäni vanhempien kanssa. Harvemmin olen tullut itseni ikäisten / nuorempieni kanssa toimeen. En oikein tiedä mistä se johtuu, ehkä olen arvostanut enemmän elämänviisautta, mitä en ole kokenut itseäni nuorempien tai samanikäisten kohdalla löytäväni.

Vanhin ystäväni on yli 50-vuotias mieshenkilö. Kun siitä on läheiset kuulleet, ovat heti epäilleet pedofiiliksi. Se satutti, kun jotenkin tuntui, ettei minun kykyäni arvioida ystäviäni arvosteta ._. Ja samalla mielestäni loukkasi tuota ystävääni (/tunteitani), kun hänestä tuollaista meni sanomaan.

Ja vaikka voisi saada sellaisen kuvan, että kelpuutan ystäväkseni kenet vain, niin olen loppujen lopuksi hyvinkin tarkka kenet nostan niin korkealle jalustalle. Jokainen ystäväni on minulle ainutlaatuinen, ei vain ihmisiä muiden joukossa. Vaikkei aina juteltaisikaan, niin se piristää erittäin paljon, kun heistä kuulen jotain.

Minulla on kolme hyvää ystävää. Kaksi irl, ja yksi johon tutuistuin petsien kautta. Heistä jokainen on minulle erittäin tärkeä, jokainen omalla tavallaan. Sellaisia ns. hyvänpäivän tuttuja minulla on paljon.

Nämä kaksi irl ystävääni ovat rotta ihmisiä, kerrassaan mahtava porukka. Sitten minulla on kaksi-kolme kaveria joiden kanssa liikun päivittäin schoolissa, tosi mukavia, huumoria ei puutu. Tämä ihminen johon tutustuin petsiessä on täysi huippu! Vaihdamme juttua päivittän tunti kaupalla, soittelemme ja tapaamme.. En osaa edes selittää, ja vaikka meillä on ikäeroa, hän on täysin samalla linjalla kuin minä. Rotista jutellaan tietysti.

En osaa määrittää hyvää ystävää tai kaveria. Minulle on tärkeää että hän on eläinihminen, ja rotta kavereita minulla onkin enemmän kuin yksi tai kaksi, sellaisia hyvänpäiväntuttuja pääasiassa. Minulle on myöskin tärkeää, että olemme samalla aaltopituudella, tajutaan mitä toinen tarkottaa ennenkuin mitään sanotaan edes ääneen. Osataan lukea toista, jos joku hiffaa mitä meinaan.

Ja iästä: Minun nämä kaksi irl ystävääni..hmm.. toinen on ikäiseni ja toinen on kaksi v vanhempi. Silti ollaan samalla linjalla, eikä koskaan tule tunnetta että tätä vanhempaa pitäisi katsoa ylöspäin. Tämä petsie ystäväni taasen.. Hän on minua lähes 10v vanhempi. (Arvaatkaa vaan heittikö joku jonkun pedofiili läpän myöskin) En silti koe että minun pitäisi käyttäytyä mitenkään erilaisemmin hänen seurassaan, vaan käyttäydyn hänelle samaan tapaan kuin esim. näille kahdelle muulle. Jutellaan rotista puhelimessa, netissä tuntikausia päivittäin ja olen tavannut hänet ja hänen miehensä (joka on myöskin mukava ; )) muutamia kertoja.

Moni pitää minua ikäistäni vanhempana jos netissä jutellaan, ompahan täällä petsiessä veikkailtu haitarilla 20-40v, moni ehkä yllättyisi.

Komppaan aika paljon edellä kirjoittaneita. Hyviä ystäviä on muutama harva ja valittu, kavereita enemmän. 100% luottamus on mulla oikealle ystävyydelle ehdoton edellytys, niin paljon on tullut törmättyä selkäänpuukottajiin eri piireissä elämän varrella. Jotenkin mulla on aina ollut tosi tiukat kriteerit tän jutun suhteen ja sitten olen mieluummin ilman ystävää, kuin sellaisen kanssa, joka ei oikeasti ystävä olekaan...

Iästä riippumatta tulen kyllä juttuun, mutta parhaiten samanikäisten tai vanhempien kanssa. Mähän oonkin aina ollut vanha sielu

Ihan pienestä asti mulla oli yksi paras ystävä yli muiden, valitettavasti tiet alkoivat erota yläasteelle mentäessä, eikä sen jälkeen pahemmin olla oltu tekemisissä... Joskus mietin, että mitä mahtaa kuulua, mutta luulisin, että välissä kuluneita vuosia voisi olla vähän vaikea ottaa kiinni.

Mulla ei oo ketään joka vastais mun toiveita kaverista. Olis ihanaa jos pystyis halaamaan aina ku näkee ja vaikka sillon ku toinen itkee, ylipäätään et vois itkee sen seurassa niin että kaveri lohduttais... Naurut olis kans ihana jakaa, niinkuin kokemuksetkin.

Läheisempiä ystäviä tarvitsisin...

Täysin samaa mieltä!

Itselläni on netissä tällä hetkellä kaksi todella tärkeää ystävää, vaikka toiseen heistä en ole edes vielä kunnolla tutustunut, tunnen silti yhteyden. Uskon näiden henkilöiden tietävän, että puhun nyt heistä kiitos teille suuresti kun olette minua auttaneet <3

Tällä hetkellä reaalielämässä ei pyyhi yhtä hyvin kuin tuolla netin puolella. Ystävät alkavat hiipua syystä jos toisesta..

Tulen vielä myöhemmin kirjoittelemaan, mutta nyt täytyy painua koulunpenkille taas päivää pilaamaan.

Mulla on yks todella hyvä ystävä.
Ollaan tunnettu 10v, ammattikoulun ekasta päivästä asti ollaan oltu kuin paita ja p*rse, nykyisin asutaan 200km päässä toisistamme muttei se ole muuttanut mitään. Olin 3v sitten hänen kaasona ja hänestä tulee mun kaaso, jos joskus menen naimisiin.
Ei olla edes kauheen samanlaisia kaikissa asioissa, monessa kuitenkin, silti ymmärretään toisiamme hyvin eikä se koskaan tuomitse mua mistään mitä olen tehnyt tai ajatellut. Se tietää musta kai kaiken, tuntee mut paremmin kuin kukaan muu ja silti tykkää musta noin paljon. Olisin ihan hukassa ilman häntä.
Meidän ystävyys ei perustu siihen et ollaan koko ajan ja joka päivä tekemisissä, mutta aika usein kuitenki ja vaikka joskus olisikin viikko välissä niin tietää silti että toinen ajattelee, ja jos jotain ihmeitä olis niin kyllä se ois soittanut.
Mä tiedän että se oikeesti suree ja iloitsee mun kanssa, ei iloitse mun surusta tai ole kateellinen kun mulle tapahtuu jotain kivaa.
Olen etuoikeutettu että mulla on hänen kaltainen ihminen elämässä ja uskon että meidän ystävyys kestää läpi elämän.

Tuo yksi ystäväni on juuri sellainen, ettei hänelle voi omista asioistaan kertoa, tai muuten hän keksii jotain omiaan siihen päälle. Yhteen aikaan se asia pistikin minut koville, sillä tietenkin olisi mukava voinut omistaankin jollekin puhua. Toisaalta silloin kun itse kaipaa vain piristystä, niin hänen kanssaan se onnistuu hyvin, kun aivot voi jättää kauemmas.

Yhden ystäväni kanssa on astetta syvempi ystävyys, jossa voi sitten asioista keskustellakin kunnolla ja sille nostan hattua. Ongelmat, ilot, surut, niistä tulee keskusteltua. Aina on mukavaa päästä tämän henkilön kanssa juttelemaan, vaikka pitempi tauko olisikin ollut välissä. Hänelle yleensä myös kerron sellaisia asioita, joita en kaikille kertoisi.

Uskon ja luotan, että ystävyys näiden henkilöiden kanssa kestää, vaikka joskus olisinkin ongelmallista/rasittavaa seuraa.

Mitenkäs muuten muut ihmiset ovat suhtautuneet teidän ystävyyteenne, oletteko kenties olleet pukeutumisessa kuin yö ja päivä, tai onko muut muuten vain vierastaneet ystävääsi?

Täällä sama juttu.

Mulla on muutama hyvä ystävä. Kavereitakaan ei oo huimasti. :D