Ystävät / kaverit - Sivu 147 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

18.07.2015 17.50
022608071_r
Viestejä: 717
Jyväskylä

Hah, sä oot kyllä niin ykkönen kaikessa! Kaks mummoo meni mustikkaan, mut toinen ei mahtunu. Joten sille toiselle etittiin ihan oma mustikka. :'D

18.07.2015 18.33
022649140_r
Viestejä: 4317
Hyvinkää

Onpa hassua kun hajaannutte eri puolille suomea, noh vielä saa nauttia kun ootte täällä. :)

18.07.2015 22.18
022662461_r
Viestejä: 283
Helsinki

Pahinta tässä on, että jos haluaa viettää illan syöden överisti herkkuja, ei ole ketään kenen kanssa sitä tehdä.

-.- Eipähän esty laihikset.

http://wipoe.blogspot.fi
25.07.2015 23.43
022710854_r
Viestejä: 5203
Kannus

Teki hyvää puhua sun kanssa oikein kunnolla <3

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
31.07.2015 23.26
Teitte molemmat aika paskasti, pari päivää tätä sulatellut mut silti jäi paska maku suuhun teistä molemmista. Ei kauheasti enään kiinnosta tietää, et mitä teille kuuluu taikka miten elämä sujuu.
31.07.2015 23.49
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi

Empä ole yksinäisyydestä kärsiny aiemmin näin paljon kuin nyt. Todella raskasta kun ei ole ketään kelle kasvottain puhua ja kertoa tärkeistä asioista ja huolista. Huomaan vaan tuijottavani facea kokoajan ja miettiväni, miten mukavaa ois joskus hengailla jossaki porukasssa ja vaan pitää hauskaa. Soitan vanhemmillekkin päivittäin parhaimmillaan kolme kertaa että ois juttuseuraa ees vähäsen. Miten ihmeessä ihminen on voinut ajautua näin yksinäiseksi? Kaikki kommunikointi tapahtuu nykysi tuttuihin facessa ja en edes muista milloin olisin viimeksi jollekkin ystävälle jutellu kasvotusten :(

01.08.2015 07.12
Saaga kirjoitti:

Empä ole yksinäisyydestä kärsiny aiemmin näin paljon kuin nyt. Todella raskasta kun ei ole ketään kelle kasvottain puhua ja kertoa tärkeistä asioista ja huolista. Huomaan vaan tuijottavani facea kokoajan ja miettiväni, miten mukavaa ois joskus hengailla jossaki porukasssa ja vaan pitää hauskaa. Soitan vanhemmillekkin päivittäin parhaimmillaan kolme kertaa että ois juttuseuraa ees vähäsen. Miten ihmeessä ihminen on voinut ajautua näin yksinäiseksi? Kaikki kommunikointi tapahtuu nykysi tuttuihin facessa ja en edes muista milloin olisin viimeksi jollekkin ystävälle jutellu kasvotusten :(




No mutta jos ystäviä kuitenkin edelleen on olemassa, niin voihan niille aina soittaa ja kysyä sopisiko nähdä? Facebook on ratkaisu, pois vaan sitä tuijottamasta, jos se tuntuu myrkyttävän sosiaalista elämää, löytyyhän ne kaikki (samat) ihmiset ihka oikeasta maailmastakin. :)
"One part brave, three parts fool" -Brom, Eragon
01.08.2015 07.44
022205705_r
Viestejä: 281
Hämeenlinna

Kun olisi edes joku, joka kantaisi vaikeiden aikojen yli.Tai joku, joka veisi ajatukset toisaalle. Ehkä. Joku. Joskus.

Opi koirastasi: katso miten se elää ja elä sen mukaan
01.08.2015 13.17
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi
Sammeli kirjoitti:
Saaga kirjoitti:

Empä ole yksinäisyydestä kärsiny aiemmin näin paljon kuin nyt. Todella raskasta kun ei ole ketään kelle kasvottain puhua ja kertoa tärkeistä asioista ja huolista. Huomaan vaan tuijottavani facea kokoajan ja miettiväni, miten mukavaa ois joskus hengailla jossaki porukasssa ja vaan pitää hauskaa. Soitan vanhemmillekkin päivittäin parhaimmillaan kolme kertaa että ois juttuseuraa ees vähäsen. Miten ihmeessä ihminen on voinut ajautua näin yksinäiseksi? Kaikki kommunikointi tapahtuu nykysi tuttuihin facessa ja en edes muista milloin olisin viimeksi jollekkin ystävälle jutellu kasvotusten :(




No mutta jos ystäviä kuitenkin edelleen on olemassa, niin voihan niille aina soittaa ja kysyä sopisiko nähdä? Facebook on ratkaisu, pois vaan sitä tuijottamasta, jos se tuntuu myrkyttävän sosiaalista elämää, löytyyhän ne kaikki (samat) ihmiset ihka oikeasta maailmastakin. :)

Löytyyhän ne. Monen sadan kilometrin päästä. Oon sitä vaikka mitä yrittänyt, että pääsis näkemään, mutta työt vie niin paljon aikaa ja yks vapaayö keskellä viikkoa, niin eipä siinä lähdetä reissaamaan mihinkään, liioin kukaan pääse arkiviikolla tulemaan... :/ Ehkä ihan hyvä että työt loppuu ens viikon jälkeen. Tosin jospa löytäis nopeesti jonkun uuden homman jossa olis inhimilliset työajat ja edes kerrankuussa viikonloppu vapaana että pääsis kavereita moikkaamaan!
 
Muokattu viimeksi: 01.08.15 13.25
07.08.2015 19.02
022710854_r
Viestejä: 5203
Kannus

Oot paras <3 Miten joku voikaan tuntea mut noin hyvin. En malta oottaa.

Muokattu viimeksi: 07.08.15 19.25
"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
07.08.2015 19.23
022647263_r
Viestejä: 254

Aina vain se samainen kiire..

Kukamitähäh?
07.08.2015 19.41
Nutu kirjoitti:

Oot paras <3 Miten joku voikaan tuntea mut noin hyvin. 



Niimpä, miten... 
Under the tree, where the grass don't grow, we made a promise to never get old.
07.08.2015 19.42
022608071_r
Viestejä: 717
Jyväskylä

Haaaaa, tää ilta tulee olemaan mahtava! :D

07.08.2015 19.45
022439095_r
Viestejä: 2789
Jns

Tuntuu, että sain painosanalla _vihdoinkin_ oikeasti ystäviä! Samanhenkisyys - se on se avain, se on se juttu. Ihania ihmisiä, aivan huippua olla osa tätä "erikois ryhmää". :D

Life like a drama komedy
07.08.2015 22.10

Jes, pitkästä aikaa jutellaan taas. <3

13.08.2015 11.56
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti

Voisitko riisua ne vaaleenpunaset lasit hetkeks, tulla tänne, juodaan kahvia, käydään lenkillä, jutellaan? Tehtäis kaikkea sitä, mitä tehtiin vielä varmaan yli kk sitte ja ihan kahestaan.

Mulla on ikävä sua.

You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
13.08.2015 12.59
022666554_r
Viestejä: 3068
jkl
Nutu kirjoitti:

Oot paras <3 Miten joku voikaan tuntea mut noin hyvin.



 
14.08.2015 22.10

En jaksa ees yrittää. Mikä hitto sua riivaa... huoh

Under the tree, where the grass don't grow, we made a promise to never get old.
15.08.2015 00.33
022673524_r
Viestejä: 735
Turku

Aika mukava tempasu, ettenkö sanois :)

23.7.2007-2.11.2016 ❤
15.08.2015 08.58
022582794_r
Viestejä: 18
Hyrynsalmi

Pakko oli tulla kirjoittamaan. Nyt ihan lähiaikoina on tullut mietittyä parhaan ystäväni ja minun ystävyyttä. Oon niin onnellinen ja iloinen siitä että mulla on joku niiiin samanlainen ystävä, kuin itse oon. Ollaan molemmat synnytty tismalleen samana päivänä ja samana vuonna, kohta päästään siis viettämään yhdessä 18v synttäreitä. :D Ollaan oltu samalla luokalla eskarista tähän päivään asti, nyt siis lukiossakin samalla luokalla. En vaan käsitä tätä meidän samanlaisuutta, molemmat ollaan blondeja (ulkonäöstä sen verran että jotkut on luulleet meitä kaksosiksi ennen kuin ovat huomanneet eri sukunimet), meillä on niin samanlainen huumorintaju ja ylipäätään luonteenpiirteiltämme ollaan aivan samanlaisia. Kaverit ja tututkin on huomanneet kuinka hyviä ystäviä me ollaan. Joskus ollaan naurettu että me ollaan kuin yks ja sama henkilö, kokeista saadaan yleensä ihan samanlaiset numerot ja kun toinen kertoo ajatuksiaan niin toinen on silleen "olin just sanomassa saman asian juuri tuolleen".

Tuollaista ystävää parempaa, jonka kanssa saa nauraa vedet silmissä ja välillä itkeä yhdessä sydänsuruja, mulla ei voisi olla.

Kiitos M <3

21.08.2015 21.21
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi

Taas pitkä yksinäinen perjantai ilta. Tekee niin pahaa ottaa ihmisiin yhteyttä ja kuunnella samoja säveliä päivästä toiseen. "Sori mulla on muuta" "En mää pääse" "Ei jaksa" "Meillä on tarkotus lähtee vanhalla porukalla etkä sinä niitä tunne jne..." Tajusin just ettei minua ole kysytty viiteen kuukauteen minnekkään mukaan pitämään hauskaa. Noloa edes kysellä jatkuvasti tutuilta ja kavereilta lähtöä minnekkään kun vastaus on aina ei tai tulee viimehetken perumisia. Teen kohta itestäni idiootin, koska selvästi olen tylsää seuraa. Viime viikonlopultakin jäi traumat kun yks jätkä luuli etten kuule hänen sanomisiaan kun hän käveli kaverinsa kanssa ohi "Hyi vi#*# mikä pullea kotka" Siinä ropisi viimenenkin itsetunnon ripe ja en takuulla lähde yksin baariin nolaamaan itseäni! Alan olla liian väsynyt edes yrittämään.. Seurustelukumppanin puute ei edes minua haittaa, mutta se että ei ole kavereita niin alkaa olemaan jo liikaa. 

Anteeksi vuodatus, mutta jonnekkin pakko päästä näitä fiiliksiä purkamaan :(

21.08.2015 21.58
Saaga kirjoitti:

Taas pitkä yksinäinen perjantai ilta. Tekee niin pahaa ottaa ihmisiin yhteyttä ja kuunnella samoja säveliä päivästä toiseen. "Sori mulla on muuta" "En mää pääse" "Ei jaksa" "Meillä on tarkotus lähtee vanhalla porukalla etkä sinä niitä tunne jne..." Tajusin just ettei minua ole kysytty viiteen kuukauteen minnekkään mukaan pitämään hauskaa. Noloa edes kysellä jatkuvasti tutuilta ja kavereilta lähtöä minnekkään kun vastaus on aina ei tai tulee viimehetken perumisia. Teen kohta itestäni idiootin, koska selvästi olen tylsää seuraa. Viime viikonlopultakin jäi traumat kun yks jätkä luuli etten kuule hänen sanomisiaan kun hän käveli kaverinsa kanssa ohi "Hyi vi#*# mikä pullea kotka" Siinä ropisi viimenenkin itsetunnon ripe ja en takuulla lähde yksin baariin nolaamaan itseäni! Alan olla liian väsynyt edes yrittämään.. Seurustelukumppanin puute ei edes minua haittaa, mutta se että ei ole kavereita niin alkaa olemaan jo liikaa. 

Anteeksi vuodatus, mutta jonnekkin pakko päästä näitä fiiliksiä purkamaan :(


Tsempit sinne! Ei taida olla mitään kovin ihmeellisiä kavereita noi ihmiset, ansaitset parempaa. ^ Ihmisiä on maailma pullollaan, jos jaksat etsiskellä niin aivan varmasti löydät tyyppejä, jotka osaa oikeesti arvostaa sua ja sun seuraa. Ja tollasista huuteluista en välittäis, tiedän et on hankalaa mut kannattaa ehdottomasti vaan yrittää päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Noi ihmisroskat, jotka alentuu tolla tavalla kommentoimaan muita, ei ansaitse kyllä yhtään mitään.

Musta tuntuu joskus, että pääsen aika helpolla, kun mulla ei oo mitään ystäväpiiriä ympärillä. Mulle riittää paremmin ku hyvin ne tutut, joista on sillon tällön seuraa mut joiden elämät ei muuten kuulu mulle millään tapaa.

21.08.2015 22.11
022710853_r
Viestejä: 5203
Kannus

Mä en itse viihdy jatkuvasti jossain porukassa tai edes jonkun kanssa, mä kaipaan omaa tilaa ja rauhaa. Mulla ei ole mikään ongelma olla yksikseni tai käydä silloin tällöin ulkona jonkun kanssa/kahvilla/kylässä tai jotain. Mulla on pari hyvin läheistä kaveria, joista toinen asuu kauempana. Oon ollu koko kesän kotona, näkemättä ketään. Kävin yhdessä fanimiitissä kesän aikana ja porukkaa oon nähny lähinna vain treeneissä ja työharjoittelussa. Eikä haittaa yhtään.

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
21.08.2015 22.18
Nala kirjoitti:

Mä en itse viihdy jatkuvasti jossain porukassa tai edes jonkun kanssa, mä kaipaan omaa tilaa ja rauhaa. Mulla ei ole mikään ongelma olla yksikseni tai käydä silloin tällöin ulkona jonkun kanssa/kahvilla/kylässä tai jotain. Mulla on pari hyvin läheistä kaveria, joista toinen asuu kauempana. Oon ollu koko kesän kotona, näkemättä ketään. Kävin yhdessä fanimiitissä kesän aikana ja porukkaa oon nähny lähinna vain treeneissä ja työharjoittelussa. Eikä haittaa yhtään.


Tää vois olla ote mun elämästäni. :D Mullakin on just niin, että yks läheisempi ystävä löytyy kauempaa (oltu kavereita since eskari) ja sen kanssa sit nähään jos nähään, muita mulla ei oikeestaan oo enkä tarviikkaan. Muutenkin mun on kauheen vaikee olla sellanen avoin ja edes tälle parhaimmalle kaverilleni en ihan helpolla kyllä jaa mitään henk kohtasia asioita, ei vaan tuu luonnollisesti multa.
21.08.2015 22.47

Kaikkien koettelumksien ja ystävyyssuhteiden jälkeen nyt tajusin minkälaisia ovat oikeat ystävät, kukaan ei ole ikinä arvostanut mua itseäni näin paljon kuin te, kiitos. <3

Under the tree, where the grass don't grow, we made a promise to never get old.
21.08.2015 22.53
022608071_r
Viestejä: 717
Jyväskylä

"Kaks mummoo meni mustikkaan." :D :D :D :D :D

21.08.2015 23.43
Saaga kirjoitti:

Taas pitkä yksinäinen perjantai ilta. Tekee niin pahaa ottaa ihmisiin yhteyttä ja kuunnella samoja säveliä päivästä toiseen. "Sori mulla on muuta" "En mää pääse" "Ei jaksa" "Meillä on tarkotus lähtee vanhalla porukalla etkä sinä niitä tunne jne..." Tajusin just ettei minua ole kysytty viiteen kuukauteen minnekkään mukaan pitämään hauskaa. Noloa edes kysellä jatkuvasti tutuilta ja kavereilta lähtöä minnekkään kun vastaus on aina ei tai tulee viimehetken perumisia. Teen kohta itestäni idiootin, koska selvästi olen tylsää seuraa. Viime viikonlopultakin jäi traumat kun yks jätkä luuli etten kuule hänen sanomisiaan kun hän käveli kaverinsa kanssa ohi "Hyi vi#*# mikä pullea kotka" Siinä ropisi viimenenkin itsetunnon ripe ja en takuulla lähde yksin baariin nolaamaan itseäni! Alan olla liian väsynyt edes yrittämään.. Seurustelukumppanin puute ei edes minua haittaa, mutta se että ei ole kavereita niin alkaa olemaan jo liikaa. 

Anteeksi vuodatus, mutta jonnekkin pakko päästä näitä fiiliksiä purkamaan :(


Onpa harmillinen tilanne, tsemppiä! 

Mulla oli itselläni Skotlantiin muuttaessa melko yksinäistä noin vuoden ajan. En tuntenut muita kuin sukulaisia, mutta he asuvat sitten kauempana. Kouluun mennessä hengasin ensiksi parin tyypin kanssa, mutta pian tuli huomattua, ettei tullut tarpeaksi hyvin juttuun, kun nämä kaksi puhuivat lähinnä keskenään, enkä oikein uskaltanut/osannut (sosiaaliset taidot mulla 11/10... - note the sarcasm) ja lopulta päädyin olemaan todella hiljainen. Tilannetta ei paljoa auttanut mun melko vahvaa itsetuntoa romuttavat kiusaajat, jotka pitivät minua helppona kohteena. Jotenkin tulin vain hiljaisemmaksi koko ajan, kunnes nämä ”kaverini” alkoivat keksimään tekosyitä päästäkseen minusta eroon ”me mennään opettajan luo, noi muut on tuolla” tai ”mun pitää kysyä tätä tuolta opolta, muut on tuollapäin varmaan”. Toinen tosin näistä oli edelleen mukava (ja on edelleenkin), ja sanoikin jossain välissä, että voin tulla kyllä mukaan, mutta toisen ilmeistä tuli viesti kyllä ihan hyvin perille. 

Puolen vuoden jälkeen repäisin, ja vaihdoin porukkaa. Kiusaaminen oli loppunut, mutta en jaksanut viettää aikaani kahden ihmisen kanssa, jotka olivat mieluummin kahdestaan kuin kolmestaan. Totta puhuen en ollut paljoa puheliaampi, mutta porukka oli rennompi, joten oli se sentään parempi lähtökohta saada kavereita. Se oli oikein mukavaa, kun kerran he kutsuivat mukaan uimareissulle, sillä en ollut hengannut kunnolla ihmisten kanssa missään puoleen vuoteen (lukuunottamatta koiratreenejä, joita oli muutama, mutta silloin ei ollut vielä reenipaikkaakkaan). Vaikka porukka oli rento, olin silti hyvin jännittynyt ihmispaljoudessa, enkä oikein tiennyt, miten toimia, joten päädyin olemaan turhan hiljainen. En halunnut kertoa itsestäni paljon mitään henkilökohtaista, sillä kiusaamisen vuoksi olin oppinut pitämään suuni kiinni ja kertomaan itsestäni vain asioita, mitä ei voitu käyttää minua vastaan. Kesälomaa ennen viitsin sentään pyytää puhelinnumerot, etteivät välit täysin katkeaisi.

Nyt kesän jälkeen koulua on ollut takana viikko. Ensimmäinen päivä muistutti tosi paljon viime lukukautta, ja ehdin jo ajatella, että tästä tulee samanlainen kuin siitä. Loppuviikosta päätin sittenkin olla enemmän oma itseni (ok, sain pienen tsemppipuheen kotona :P). Välttämättäkin tulee sanottua joskus jotain tyhmää (on ”hauskaa” oppia pysymään kärryillä eri maan nuorison kielestä), mutta ei se loppujen lopuksi haittaa. Tuo ryhmä on niin iso, ettei kaikkien kanssa tule yhtä luontevasti toimeen, mutta sentään parin kaverin kanssa tulee juteltua vähän niitä näitä. Onhan tässä vielä opittava olemaan paljon sosiaalisempi, mutta kaipa tämä on hyvä alku. :)

Pointtina tässä sekavassa tekstissä on se, että joskus täytyy repäistä ja tutustua aivan uusiin ihmisiin, jos ne ”vanhat” eivät ole kiinnostuneita omasta seurastaan. Omalla kohdallani moni asia tietysti johtui omasta itsestäni, mutta olen silti iloinen, että etsin kavereita toisesta porukasta. Paljon mieluummin vietän heidän kanssa aikaani kuin ihmisten, jotka eivät halua puhua minulle. Niin, ja joskus se kavereiden saaminen vaan kestää... 

Mutta tosiaan tsemppiä tilanteesi Saaga! Kyllä sä varmasti löydät vielä hyviä kavereita!

-----------------------------------------------------

On ollut hyvä viikko. Vihdoin on voinut jutella kaikkea randomia koulussa kavereitten kanssa. Jotenkin on paljon rennompaa, kun ei vaan seisoskele hiljaa ja katsele koulua. :P 

22.08.2015 00.20
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti

Mä olin ennen lukiota ihan superyksinäinen. Tai emmä oikee aina ees osannu kaivata kavereita ku ei niitä ollu ollu monee vuotee aikasemminkaa. Koulussa oli ne tietyt tyypit joiden kanssa siellä hengattii mut oikeestaa koskaa mua ei huvittanu viettää aikaa niiden kanssa vapaa-ajalla sitte kuitenkaa.

Aloin tässä jo miettimää, että mitä tapahtu yläasteen ja lukion välissä, koska siitä tilanteet lähti muuttumaa mut sillon mä sain Xenan. Xenan avulla pääsin tutustumaa uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja ekaa kertaa vuosiin musta tuntu siltä, että löysin ihmisiä, jotka oikeesti halus viettää aikaansa mun kanssa. Ne ihmiset löyty muuten petsiestä :D Siitä on tilanteet muuttunu jonkun verran mut niistä ajoista mulla on vielä kaks hyvää kaveria säilyny tähän päivään saakka. Sen lisäks oon yheltä toiselta sivustolta löytäny mun sielunkumppanin ja vaikka sillon asuttii Suomen eri laidoilla melkeen ni tilanteet on johtanu siihen, että nykyään välimatka on alle 5km :) Tämän lisäks oon repässy ja mulla on koulusta yks kaveri, jonka kanssa vietän todella mielelläni vapaa-aikaa; yleensä koulukavereista en halua jostain syystä vapaa-ajankavereita mut tää on erilainen. Nyt mulla on ympärillä kourallinen ihmisiä, jotka on mulle enemmän ku mitä olisin ikinäkoskaan kuvitellu saavani ja ansaitsevani.

Tää tarina nyt ei tavallaan liittyny aiheeseen sinällään mut jos nyt tästä jonku aasinsillan ni koskaan ei oo liian myöhästä löytää niitä kavereita :) Ei niitten hyvien kaverien tarvii välttämättä olla niitä, jotka on tuntenu synnytyslaitokselta asti. Sen maailman parhaan ystävän voi löytää myöhemminki eikä sekään kato kauanko on tunnettu.

Saagan tilanne on kyllä ihan superkurja, koska oot selkeesti tehny asioita sen eteen, että saisit seuraa ja kavereita (vrt. minä, joka en niitä sillon joskus edes oikeastaan halunnu enkä varsinkaa tehny asian eteen yhtään mitään) :( Toivottavasti sä löydät sellasia ihmisiä, jotka on sun arvosia; sä kyllä ansaitset parempaa ku mitä kirjotit sun 'kavereista' (jos nyt tollasia ihmisiä voi kavereiks sanoa).

You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
22.08.2015 08.55
022708898_r
Viestejä: 1439
Iisalmi

Minun virheeni oli vuosi sitten muuttaa silloisen avopuolison matkassa eri kaupunkiin kauas kaikista. Opin tuntemaan täältä vain exän kavereita ja eron jälkeen eipä ole yllättäen tullut heidän kanssaan pahemmin hengailtua. Olen myös aika katkerana kun en saanut koulupaikkaa syksyksi. Tosin olenko aiemminkaan saanut kavereita koulussa... Ammattikoulussa jouduin vain syrjityksi, vaikka en sitä halunnut aluksi itselleni myöntää. Silloin en ollut edes enään ujo, niin tilannetta oli vaikea ymmärtää. Ei ollut kivaa, että silloinkin opettajat joutuivat ryhmätöissä laittamaan minut johonkin ryhmään ja sai katella niitä puhahduksija jne.. Yläaste oli samaa jaskaa myöskin. Silti olisin valmis vielä ottamaan yhden mahdollisuuden opiskeluiden suhteen ja löytämään sitä kautta kavereita.

Kesä meni täysin töissä ja tein vieläpä ilta ja yötöitä, joten eipä siinä reissailtu tai lähdetty viikonloppunakaan iltaa viettämään. Nyt sitten työttömänä pyörin kämpässä ympyrää ja juttelen koiralle. Reilun viikon päästä vähintään viikon reissu vanhempien luo ja eiköhän tämä ahdistus luonnonhelmassa helpottane. :)

23.08.2015 14.09
000093454_r
Viestejä: 473

Hei!

Etsin itselleni uusia kavereita. Kun muutin Helsingistä pois Järvenpäähän, siinä katosi suurin osa kavereistani. Nyt alkaa yksinäisyys riittämään ja kaipaisin uusia ihmisiä :)

Olen avoin ja sosiaalinen (kun pääsen olemaan...) -92 syntynyt :)  Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja nautin kun pääsen oppimaan jotain uutta toiselta ihmiseltä. Osaan olla hyvin puhelias eikä minua haittaa keskustella vakavemmistakaan asioista. Koirat on minulle elämäntapa ja ne kulkevatkin kanssani paljon, mm. töissä.
Mielestäni välimatka ei ole este ystävyydelle, kunhan molemmat sen ymmärtävät. Välimatka toki estää ettei ihan joka päivä voi nähdä, mutta kun näkee, onhan se aina upeaa. Asun itse Järvenpäässä ja liikun Hyvinkäälle koirien kanssa treeneihin vähintään kerran viikossa. Olen alunperin Helsingistä kotoisin, sydämeni on Hämeenlinnasta <3

Vapaa-aikani kuluu koirien kanssa treenaten ja metsässä oleskellen. Kesäisin yritän käydä vähintään kerran viikossa uittamassa koiria. Katson myös paljon erilaisia tv-sarjoja ja elokuvia Netflixistä, sekä anime on lähellä sydäntä. Käyn kesäisin vähintään 2 animetapahtumassa.

Laita ihmeessä yksityisviestiä jos haluat jutella ja katsotaan miten siitä sitten eteenpäin :)

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti