Ystävät / kaverit - Sivu 152 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

03.02.2016 23.33
022699866_r
Viestejä: 545
Tampere

En mä nähnyt tossa Sirpin viestissä kyllä mitään besserwisseröintiä, kunhan höpötti omista jutuista :P Omituista porukkaa kun tulkitsee heti noin negatiivisesti.

Kavereista, mua ärsyttää ja stressaa et kaikki asuu niin kaukana, kumpa lähellä asuis enemmän tyyppejä joiden kanssa hengailla. Niin vaikee nähä kun pitää aina suunnitella ja nähdä vain viikonloppuisin aina sillon kun molempien aikatauluun sopii. Ois niin kiva tehdä ja nähdä spontaanisti fiiliksen mukaan.

common sense is not so common
03.02.2016 23.44

Noh. Asiat otetaan yleensä juuri kuten ne halutaan ottaa.

--

Minuakin harmittaa kun kaikki hyvät toverit asuvat etäämmällä. Onnistuu kyllä nähdä mutta harvoin ja tosiaan tarkoin etukäteen suunnitellusti mikä on vähän mälsää. Noh, toivonmukaan pääsen muuttamaan kesän kynnyksellä toisaalle mikä muuttaa asiaa! Jee, asuinpaikan sijainnista riippuen saattaa olla sitten useampia joiden kanssa lenkittää vaikka koirat! :D Aika luksusta. Laatuaikaa parhaimmillaan kävellä päämäärättömästi ja höpöttää.

04.02.2016 01.29

Halusin vain herättää jotain keskustelua kertomalla aiheeseen liittyvistä omista kokemuksista, kun täällä on sivutolkulla vain kirjoiteltu 1-2 mystistä kaikesta muusta irtaallaan olevaa lausetta/viesti eikä varsinaisesti mitään kommunikaatiota itse aiheesta. No, onneksi nyt heräsi jotain.

 

Omatkin hyvät ystävät asuu kauempana. Niitäkin on niin vähän että en ole varma voiko niistä puhua edes monikossa. Viimevuosina olen katkonut vuosikausien mittaisia ystävyyssuhteita kun yksi toisensa jälkeen pettää luottamuksen jokainen toistaan kusisemmalla tavalla. Ennemmin olen ilman ystäviä kuin masennun paskoista ystävistä jotka ei välitä yhtään. Se on jännä miten "ystävät" jotka on kohdelleet sinua kuin paskaa eikä välitä mistään sinun asioista saattaakin välittää niin kovasti siitä kun sanot moro ja että ei olla enää tekemisissä. Suuttuvat. :D

Minulla on jonkin verran hyvänpäivän tuttuja ja tämmöisiä, mutta en hirvittävästi ole näiden kanssa tekemisissä, koska en oikein ole sellainen että jaksaisin mennä asioikseen miittaamaan tällaisia ihmisiä. Smalltalk ja epävakavat aiheet, se ettei tunne niitä ihmisiä kunnolla eikä voi luottaa niihin ovat asioita mitkä ei houkuttele hyvänpäivän tuttuilussa.

Toverustun hirmuisen hitaasti ja alan luottamaan ihmisiin vielä hitaammin, että ystävyyksillä kestää ikuisuus kehittyä.

Noh, onneksi on nettitovereita~

04.02.2016 08.09
022268310_r
Viestejä: 1808
Sirppi kirjoitti:

Omatkin hyvät ystävät asuu kauempana. Niitäkin on niin vähän että en ole varma voiko niistä puhua edes monikossa. Viimevuosina olen katkonut vuosikausien mittaisia ystävyyssuhteita --. Ennemmin olen ilman ystäviä kuin masennun paskoista ystävistä jotka ei välitä yhtään. Se on jännä miten "ystävät" jotka on kohdelleet sinua kuin paskaa eikä välitä mistään sinun asioista saattaakin välittää niin kovasti siitä kun sanot moro ja että ei olla enää tekemisissä. Suuttuvat. :D



Näin mullakin se menee. Mun mielestä ei ole mitään väärää ajatella vain tylysti itseään kaverisuhteissa siinä tapauksessa jos aina tulee solvauksia, loukkaamisia, hyväksikäyttämistä, alat olla se viimeinen vaihtoehto ja jos erehdyt sanomaan asiasta, sinä (ei Sirppi, vaan yleisesti) oletkin se kusipää. Oppis vaan sanomaan sen heippa tarpeeksi ajoissa, se on mun ongelma. Oon niin sinisilmäinen kaverisuhteissa, tiedän että ne kusettaa enemmän ja vähemmän, mutta mä panostan kunnon kaverisuhteeseen täysillä ja uskon aina, että jospa se toinenkin.. mitä enemmän ikää tullut, sitä tylymmäksi olen alkanut tulla itsekin enkä enää siedä paskaa. Ota tai jätä.

Tosikaveria mä vielä kaipaisin tässä uudessa asuinkunnassa. ei niitä hyvänpvän tuttuja, niitä joiden luona käy lähinnä vaivaannuttavasti sohvalla istumassa kahvia hörppien ja odottaen sitä ihmettä, että alkututustumiset saisi skipata pois. Sellasia kaipailisin, jonka luo oikeasti haluan mennä käymään. Semmosta, jota haluaisin alkaa taas puolustamaan koko sydämelläni. Sellanen, joka ymmärtäisi myös mua, jolle saa soitella aina kun haluaa. Joka potkii mua paskana päivänä mäkeen ja tuuppasee ilman pulkkaa alas ja nauraa räkäsesti perään. Joka ei ryyppäisi joka viikonloppu. Mä oon koittanut kyllä etsiä, mutta en oo löytänyt. Just joku sellanen ihminen kuten joku mainitsi, jonka kanssa voi olla vaikka puoli vuotta hiljaa mut sitte kun nähään, niin olo on kuin oltaisiin eilen nähty.

Noista irrallisista lyhyistä lauseista tässä(kin) ketjussa.. jos täällä joku kirjottaa tarkemmin ja pidemmin, jossain vaiheessa joku tulee aina sellaisiin huutamaan yksityiskohtaisuudesta ja "tietääkö toinen osapuoli, pitäskö mun kertoo" tmv. joten kirjottipa lyhyesti tai pitkästi, koskaan ei ole hyvä :D mut juu, keskustelua niistä ei saa.

Behind this mask is.. Another mask! Pretty cool, huh?
04.02.2016 08.48
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka
Nauru kirjoitti:
Mulle tosin ystävyys on myös vakava asia. Joskus oli aika, kun ihmiset karsiutui kun eivät jaksaneet mun silloista heikkoa mielenterveyttä (mikä on jees), mutta sitten on niitä, jotka olen heivannut ihan omasta päätöksestä. Maailmassa on myös niitä, jotka eivät vaan nää omassa toiminnassaan vikaa edes silloin, kun sitä mielipahaa yrittää toiselle selittää. Musta nimenomaan ystävyys on iso juttu, sellainen hyvänpäivänkaveruus ei. Kaikkien kanssa sitä ei saa, mutta jos jonkun kanssa sellainen onnistuu ja sitten jossain vaiheessa elämää kokeekin tulleensa lähinnä huijatuksi tai petetyksi, niin on kyllä hyväkin pistää välit poikki. Siis niin, että asiasta on yrittänyt kommunikoida, mutta silti saa syliinsä vaan pahaa mieltä. Molempien kannalta hyvä, toki, vaikka yleensähän siinä vain se toinen saa aina pahiksen roolin.

Ainakin mun rinnalla parhaimmillaan ne ystävät ovat olleet monia vuosia. Heidän kanssa kemiat kolahtaa ja kummallakin on samanlainen fiilis siitä, missä mennään. Joitakin ei edes nää vuosiin ja silti homma luistaa, kun tavataan

Tämä voisi olla suoraan mun suusta, hyvin kiteytetty. 
 
"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
04.02.2016 10.31
022710784_r
Viestejä: 275
Helsinki

Mulla taas vielä kaverit asuu lähellä, mutta jos pääsen opiskelemaan 250km päähän, niin en tuu näkemään kavereita usein. Ehkä kerran kaks kuussa. 

05.02.2016 00.28
022664283_r
Viestejä: 425

Ja jotenkin itsestä ainakin tuntuu, että ystävyyden ei tarvitse olla vakavaa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö ystävyyden voisi ottaa vakavasti. En koe olevani tilivelvollinen menemisistäni jne. ystäville, tiedän että oikea ystävä on silloin siinä kun tarvitsen ja niin olen minäkin kun ystävä tarvitsee minua. Ystävyys on parhaimmillaan sitä, ettei sen tarvitse sitoa mihinkään, vaan se on siinä olemassa molempien omasta tahdosta.  Eritoten sen ymmärtävät ihmiset jotka eivät ole mitenkään megasosiaalisia.
Teini-iässä oli eriasia kulkea pitkin kyliä kuin paita ja peppu ja vetää kilarit jos bestis hengailikin lauantai-iltana jonkun toisen kanssa, mutta näin aikuisiällä ystävyyden merkitys muuttuu suuresti. Juuri niin, ettei sen tarvitse olla niin totista ja vakavaa.

Turhauttavaahan se on, kun on auttanut ja tukenut toista omien suurten murheiden keskellä, antanut sympatiaansa ja rynnännyt jopa keskellä myöhäistä iltaa ystävän luokse lohduttamaan, mutta silti saanut todeta että sekään ei riitä ja saa vaan kakkaa niskaan. Sitten ihmetellään miksi kaikki ystävät kaikkoavat rinnalta, mutta kertaakaan ei voi nähdä itsessään mitään vikaa... Vika on aina muissa.
Näihin ystävyyssuhteisiin en lähde enää koskaan jossa toinen on samaan aikaan todella dominoiva ja se petetty "uhri", teki mitä tahansa. Se ei ole millään tapaa tasapainoista.


Koen itseni onnekkaaksi että minulla on yksi hyvä ystävä ja ystävyytemme on vain syventynyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Lähes koko sen ajan olemme olleet vähintään 50km päässä toisistamme, sitten 300km päässä ja nyt melkein vuoden yli 1000km päässä. Vaikka kilometrit siitä väliltä on lisääntyneet, niin ystävyys on vain syventynyt. Emme näe kovinkaan usein, mutta tuntuu äärimmäisen hyvältä että siellä se ystävä on. <3

Muokattu viimeksi: 05.02.16 00.30
05.02.2016 00.58
022643924_r
Viestejä: 1996
Kemi
Colhu kirjoitti:

Ja jotenkin itsestä ainakin tuntuu, että ystävyyden ei tarvitse olla vakavaa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö ystävyyden voisi ottaa vakavasti. En koe olevani tilivelvollinen menemisistäni jne. ystäville, tiedän että oikea ystävä on silloin siinä kun tarvitsen ja niin olen minäkin kun ystävä tarvitsee minua. Ystävyys on parhaimmillaan sitä, ettei sen tarvitse sitoa mihinkään, vaan se on siinä olemassa molempien omasta tahdosta.  



Näin.
Herder, heeler, biter, protector. And her dogs.
07.03.2016 13.54
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

Tää on jo pidemmän aikaa ollut tosi yksipuolista yhteydenpitoa. Mä en jaksa tämmöstä, kelvataan vaan silloin kun tarvitaan olkapäätä ja kuuntelijaa. Ei tarvii tulla ruikuttaa kun menee huonosti, kun näyttää muutenkin muiden seurat paremmin kiinnostavan. Ikävä heittää vuosien ystävyyssuhteet hukkaan, mutta eiköhän ole tullut selväksi tässä yli puolen vuoden aikana etten ole kaivattu kun viesteihinkään ei vaivauduta vastaamaan.. :/ 

Turhauttavaa.

07.03.2016 16.42
022268310_r
Viestejä: 1808

Nähdään harvoin mut kiitos että oot olemassa, piristit mun päivää pitkälle <3

Behind this mask is.. Another mask! Pretty cool, huh?
08.03.2016 19.18
Avatar_female
Viestejä: 223
Mere kirjoitti:

Tää on jo pidemmän aikaa ollut tosi yksipuolista yhteydenpitoa. Mä en jaksa tämmöstä

Ikävä heittää vuosien ystävyyssuhteet hukkaan, mutta eiköhän ole tullut selväksi tässä yli puolen vuoden aikana etten ole kaivattu kun viesteihinkään ei vaivauduta vastaamaan.. :/ 

Turhauttavaa.



Niin sama! Et olis voinu paremmin sanoa.. Tosi loukkaavaa ja epäkunnioittavaa, että mä yritän jutella ja toine ei vastaa mitään tai korkeintaan harvoin hymiöillä. Mä olin aktiivinen ja pyysin lenkille ja syömään ja vaikka mihin, mutta ei väkisin jos ei kiinnosta! Mä olisin kyllä halunnut olla sun ystävä, kun on alakoulusta asti tunnettu, mutta en mä jaksa olla aina se kuka yrittää pitää yhteyttä. 

Enkä mä halua olla ärsyttävä kysymällä miten sulla menee ja miksei sua näy ikinä. Vaan haluisin viettää aikaa sun kanssa, mutta ei väkisin. Sääli vaan :(

Muokattu viimeksi: 08.03.16 19.18
WE ALL DIE. THE GOAL ISN'T TO LIVE FOREVER, THE GOAL IS TO CREATE SOMETHING THAT WILL. - Chuck Palahniuk
12.04.2016 23.26
000112354_r
Viestejä: 166

Mä oon niiin niin kiitollinen siitä että mulla on teidät <3 Vaikka nähdään nykyään ihan liian harvoin niin silti ollaan pysytty läheisinä. Valatte muhun uskoa just oikeina hetkinä ja en voi sanoin kuvailla kuinka paljon teidän tuki merkkaa mulle. Ootte parhaita <3

12.04.2016 23.32
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka
silmaril kirjoitti:
Mitä mä teen sun kanssa?!

Olet ihana, kiitos! <3

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
27.04.2016 14.17
022673623_r
Viestejä: 1343
Muumilaakso

Mitä mä tekisinkää ilman sua <3 Meijän niin pitäs nähä täs joku päivä...

Normal people have no idea how beautiful the darkness is.
02.05.2016 18.24
022710784_r
Viestejä: 275
Helsinki
Roni kirjoitti:

Jos tää menee näin ni ei tää ystävyys vaan voi jatkua :(



Ja ei se sitten jatkunutkaan. Ikävä on parasta ystävää :( 
02.05.2016 20.03
000113144_r
Viestejä: 2848

Plaah, niin mitkä ystävät. Vappuna näin pitkästä aikaa porukkaa, yksi vaan livisti kokoajan jonnekkin, toiset lähtivät jo aikasten pois, ittellä jäi ehkä tästäkin vähän huono maku suuhun. Ei siinä, muttakun en oo näitäkään nähny oikeasti kuukausiin, mitä nyt joskus ohimennen vaan. Olis niin mukavaa viettää taas aikaa porukalla, mutta niin siinä sitten kävi - kaikki on kasvanut erilleen. Enkä osaa edes miettiä sitä ajatusta että hankkisin uusia ystäviä, oon sosiaalisesti nolo erakko.

02.05.2016 21.02

Vicky, liity roolipeliini ValkeaanTaikaan. Sieltä irtoaa ystävie. xD

www.shadowkiro.com
 

08.05.2016 15.47
000107839_r
Viestejä: 1108
murina- kirjoitti:
 Äääh, taas sellanen olo, että haluun jonkun yhden parhaan kaverin, jonka kanssa ajatukset menee yksiin, jonka kanssa olisi paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita muutenkin, jolle voisi puhua kaikesta ja mieluiten vielä sellainen, jonka kanssa voisi viettää vaikka joka päivä aikaa, jos siltä tuntuu! Vissiin turhan paljon vaadittu :I 

Itsensä lainaaminen on pop. Mutta siis hiiiihtsiläinen, miten tän vuosien takaisen viestin lukeminen saikaan ymmärtämään, miten mahtava ystävyyssuhde kerkesi kehittymään viimeisen puolen vuoden aikana! Se oli kaikkea yllä mainittua, ja vielä paljon enemmän. I truly hope that we could go back to that point. Se oli paras ystävyys, mitä olen kuunaan saanut omistaa! Muita ystävyyssuhteita yhtään vähättelemättä, kaikki ovat toki kullanarvoisia. <3 

Nytpä ainakin tiedän missä määrin tällainen ystävyyssuhde rakentuu! Ai ettttä miten odotan sitä päivää, kun pääsee kokemaan uudestaan kaiken tämän, ja vielä miljoonasti enemmän <3 
Muokattu viimeksi: 08.05.16 15.48
08.05.2016 16.12
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka

Heikkojen hetkien aikaan on parasta huomata, että tärkeimmät ystävät ovat edelleen tukemassa aina tarpeen vaatiessa asiassa kuin asiassa. Mikään ei ole ollut kiusallista, ollaan tsempattu toinen toistamme niin ylä- kuin alamäetkin. Välimatkalla ei ole väliä, vaikka henkinen puoli jatkuvasti huutaakin yksinäisyyttään. Ei ehkä olisi uskonut, että löydän toisen parhaista ystävistäni alunperin täältä. Melkein viisi vuotta yhteistä taivalta takana enkä hetkeäkään vaihtaisi pois♥ 

Muokattu viimeksi: 08.05.16 17.05
"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
06.06.2016 00.55
000114039_r
Viestejä: 100
Välillä tuntuu että olis parempi ilman näitä harvojakin ystäviä. Vaikka kovasti väitetään että ystävyys molemmin puolista, jotenkin ne sanat jää vain sanoiksi.. Maailmassa jossa teot merkitsee. Ellen mä niin kovasti tartteis tätä "ystävyyttä" antaa edes jotain pohjaa elämälle, olisin sanonu hyvästit jo kauan sitten. Kun tuntee itsensä jo valmiiks mitättömäksi, tuntuu kahta pahemmalta saada sellaista kohtelya henkilöltä, jonka luulisi tietävän paremmin. Samoin kuin toisen kaverin kanssa. Vaikka siinä on ystävyys molemminpuolista varmasti, me vaan ollaan liian erillaisia. Mulla menee hermo siihen ja sillä muhun. Ja jumalauta kun pitää tahallaan ymmärtää sanat väärin ja sen verukkeella väittää itseään paremmaksi. "Minä oon auttamassa, minä oon kuuntelemassa." Enpä minä vaan ole huomannut. En ole minäkään täydellinen, mutta kun 20.v käyttäytyy kuin 2.v, väkisin palaa pinna. Mä en mielestäni liikaa pyydä, lähinnä kaverisuhteen jossa oltaisiin tasavertaisia, mutta taitaa olla mahdotonta.
06.06.2016 11.52
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka
Glalda kirjoitti:
Kun tuntee itsensä jo valmiiks mitättömäksi, tuntuu kahta pahemmalta saada sellaista kohtelya henkilöltä, jonka luulisi tietävän paremmin. Samoin kuin toisen kaverin kanssa. Vaikka siinä on ystävyys molemminpuolista varmasti, me vaan ollaan liian erillaisia. En ole minäkään täydellinen, mutta kun 20.v käyttäytyy kuin 2.v, väkisin palaa pinna. Mä en mielestäni liikaa pyydä, lähinnä kaverisuhteen jossa oltaisiin tasavertaisia, mutta taitaa olla mahdotonta.
Aika hyvin sanottu.

Joskus mulla oli hyvä ystävä, joka oli mulle kaikki kaikessa. Kaikki, mitä mä ikinä uskoin tarvivani ja jonka puolesta mä olisin tehnyt ihan mitä vain ja kaikesta huolimatta tekisin edelleen. Ihmisiä tulee ja menee, mutta vain ne todelliset ystävät jää <3 

 
Muokattu viimeksi: 07.06.16 09.41
"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
06.06.2016 13.16
022705464_r
Viestejä: 2001
Turku

Naurettavaa. Mitään yhteyttä et oo pitänyt, oot hylännyt kaikki kutsut milloin milläkin verukkeella, koskaan ei ole aikaa tai rahaa (mihin sitä rahaa tarvitaan jos meille tulee?) ja sitten kehdataan lähettää valmistujaiskutsu. Ihan niinku mua kiinnostais tulla tuomaan sulle mun rahani, kun sua ei kiinnosta yhtään pistää omasta ajasta pari tuntia likoon mun vuoksi. 

Oon niin kyllästynyt tähän yksipuoliseen yhteydenpitoon ja mun osalta se päättyy nyt. 

24.06.2016 18.49
022638174_r
Viestejä: 589
Helsinki/kokemäki

Voi luoja, hyvää juhannusta vaan sullekki :( Toivottavasti sul on nyt hauskaa sun uusien kavereiden kanssa. 

Kantsis ehkä joskus miettiä mitä sanoo ja lupaa... 

http://hilupon.blogspot.fi/
24.06.2016 22.47
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka

Tuntuu pahalta myöntää, mutta ehkä tämä on lopulta parempi näin. Mä en enää tiedä mitä sanoa.

"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
24.06.2016 23.30
022205705_r
Viestejä: 281
Hämeenlinna

Niin yksin. Mutta ehkä parempi näin, kuin loputon määrä paskaa niskaan.

Opi koirastasi: katso miten se elää ja elä sen mukaan
24.06.2016 23.41
000111969_r
Viestejä: 589

Yksin taas. Ja sit kehataan lähetellä mulle jotain juhannus -kuvia. Mua ei harmita vaik facebook & muu some on täynnä kaikkien juhannus intoilua, hyvä että on hauskaa, mut mulle ei henkilökohtasesti tarvi lähetellä yhtään mitään, erityisesti kun tiedetään et mä olen yksin ja se tuottaa tuskaa näinä päivinä kun "pitäs" olla joidenkin kanssa. Ihan normaalissa arjessa se ei juurikaan haittaa mitään vaikka joutuukin olemaan lähes aina yksin.

25.06.2016 00.09
022404011_r
Viestejä: 5203
Himanka
cmd kirjoitti:
Yksin taas. Ihan normaalissa arjessa se ei juurikaan haittaa mitään vaikka joutuukin olemaan lähes aina yksin.
Juhannus on ollut mulle aina päivä muiden joukossa, en oo sitä koskaan viettänyt mitenkään. Nyt huomaa, kun on vuodet ensin ollut kauhuissaan yksin jäämisestä ja kun lopulta on ollut pitkään yksin, on kauhuissaan seurasta tai edes sen ajattelemisesta, vaikka sitä kaipaakin ihan hirveästi. Tällä hetkellä kynnys sosialisoida on korkea, mutta riittävällä tahdonvoimalla se kyllä onnistuu.

 
Muokattu viimeksi: 25.06.16 00.10
"I am calm. It's my imagination that's hysterical" - Jane Rizzoli
25.06.2016 01.49
000111969_r
Viestejä: 589

En mäkään silloin välittäny juhannuksesta, kun mulla oli ystäviä. Toki mä vietin sitä aina joinain vuosina, mut en läheskään joka vuos. Parhaassa tapauksessa olin töissä, nyt en edes sitä niin nää pyhäpäivät tuntuu tosi raskaalta kun työttömyys ja sen lisäksi yksinäisyys iskee vasten kasvoja oman riittämättömyyden.

Mulla on myös iso kynnys mennä mihinkään seuraan enää, vaikka joku pyytäis. Viime keväänä uus luokkakaveri pyys eri päivinä ruokalaan mukaan syömään noin viitisen kertaa, joka kerta kieltäydyin koska mua ahdisti että joudun oikeesti juttelemaan siellä jotain itsestäni enkä tapani mukaan voi olla vaan varjo/tarkkailija/kuuntelija. Toki mulle tuli tosi ilonen fiilis, kun mua kysyttiin sinne. Ja mä opin siitä kun se ei enää pyytänyt, että se on tosi typerää ettei edes yritä ottaa kiinni vaikka joku antaa sulle nenän eteen avoimen käden. Siitäkin ois voinut tulla tosi hyvä ystävä.

Itseäähän tässä saa syyttää. Mut mun vanhat, todella vahvat ystävyyssuhteet on kariutunu todella erikoisin tavoin niin mua ehkä pelottaa enää tarrautua keheenkään. Ja oon aika tarrautuja luonteeltani, vaikka mä itse inhoan sellaisia ihmisiä.

25.06.2016 03.25
000113144_r
Viestejä: 2848

Onneks mulla on kissoja, ihmiset on tyhmiä.

25.06.2016 12.23
022638174_r
Viestejä: 589
Helsinki/kokemäki


Mä oon melkein aina viettänyt kaikki juhlatpyhät tms (juhannukset, vaput, uudetvuodet) vaan yksin kotona kun ei mua ole kutsuttu mihinkään mukaan ja kaikilla joilta oon kysyny on jotain muuta. Ja mua kyllä harmittaa kattoa somesta kaikkien muiden hauskanpitokuvia :( Tänä vuonna piti viettää kiva juhannus kaverilla ja mulla oli todella korkeat odotukset sen suhteen. Se kaatuikin sitten siihen, että siellä kaverilla oli kaksi mulle täysin tuntematonta tyyppiä vaikka kaveri kuinka oli lupaillut, että ne ei ole siellä... Mä en tämmösenä ujona ja epäsosiaalisena ihmisenä jaksa viettää koko viikonloppua tuntemattomien ihmisten kanssa, kun se on henkisesti niin kuluttavaa. 
 

http://hilupon.blogspot.fi/

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti