Ystävät / kaverit - Sivu 6 (Yleinen keskustelu > Yleinen keskustelu)

02.01.2010 21.02
021384093_r
Viestejä: 260
Ranua

itelläni ei oo yhtä parasta kaveria. Oikeestaan mulle ystävä ja kaveri on sama asia, en oo koskaan tottunu sanomaan ystävä. :) on vaan niitä tosi hyviä kavereita ja niitä 'huonompia' joita en hirveesti tunne enkä kerro mtn salaisuuksia.

mutta jos nyt puhutaan hyvistä kavereista ystävinä ja 'huonommista' kavereina, niin ystäviä ei oo kovinkaan montaa, enkä niitä enempää tarvikkaan oikestaan, mutta oishan se tietty kiva tutustua paremmin ihmisiin. :) Luotan joskus vähän turhan helposti kavereihini ja nyt olen yrittäny olla kertomatta omia juttuja semmosille jotka ei välttämättä pidä sitä salaisuutena. :)

Rakkaus on punavalkoinen <3
02.01.2010 21.11
021889704_r
Viestejä: 1520
Kingi kirjoitti:
Koulus on kavereita, joita nään joskus vapaa-ajalla.
Oikeesti on ihan hemmetin vaikee löytää sellasta ihmistä, mihin uskaltaa luottaa ja joka välittää myös, onkohan sellanen ees mahollista?
Netissä on mun mielestä jotenki helpompi puhua ongelmista ja muutenki kuin kasvotusten.

niin ja olishan kiva jos ois todellinen ystävä.

niimpä, mulla tosin on yks läheinen kaveri jolle varmaan voisin sanoa ihan mitä vaan (oonhan mä kyllä sanonukki ..) mutten kuitenkaan välttämättä jtn todella henkilökohtasta. netissä tosiaan on helpompi avautua, enmä kyllä osaa itestäni netissäkään puhua.

Luotan joskus vähän turhan helposti kavereihini ja nyt olen yrittäny olla kertomatta omia juttuja semmosille jotka ei välttämättä pidä sitä salaisuutena

toikin on tuttua, sitten joskus kun sitä avautumista tapahtuu niin se tapahtuu tottakai väärälle ihmiselle ..

Muokattu viimeksi: 02.01.10 21.13
03.01.2010 13.54

Kingi kirjoitti:
Koulus on kavereita, joita nään joskus vapaa-ajalla.
Oikeesti on ihan hemmetin vaikee löytää sellasta ihmistä, mihin uskaltaa luottaa ja joka välittää myös, onkohan sellanen ees mahollista?
Netissä on mun mielestä jotenki helpompi puhua ongelmista ja muutenki kuin kasvotusten.

niin ja olishan kiva jos ois todellinen ystävä.

Munki mielestä netissä helpomipi puhua asioista ku ei tarvii olla kasvotusten, vaikkei kannata ihan kaikkea tännekkään purkaa. Mä uskon että on mahdollista löytää sillanen ihminen johon luottaa ja joka välittää, mutta sitä ei välttämättä kannata väkisin etsiä vaan, se vaan "tulee eteen" sillasella hetkellä jollon ehkä vähiten odottaisit. Munkin yks parhaista ystävistä on ollu sillanen jota vähiten ajattelin että vois olla mun ystävä, jolle nyt pystyn puhuu melkein kaikesta (jotkut asiat on vaan sillasii mitä en pysty sille kertoo).

11.01.2010 19.31
Kingi kirjoitti:
Koulus on kavereita, joita nään joskus vapaa-ajalla.
Oikeesti on ihan hemmetin vaikee löytää sellasta ihmistä, mihin uskaltaa luottaa ja joka välittää myös, onkohan sellanen ees mahollista?
Netissä on mun mielestä jotenki helpompi puhua ongelmista ja muutenki kuin kasvotusten.

niin ja olishan kiva jos ois todellinen ystävä.

Nii, mulla kanssa tolleen. Koulussa on tosiaan paljon kavereita, mutten juuri nää vapaa ajalla. Joskus aina satunnaisesti meen vaikka leffaan tai kaupungille, mutta silloinkaan en ole kenenkään tuollaisen kaverin kanssa kahdestaan, aina porukassa. (: Lähinnä niiden parin parhaan kanssa pyörin vapaa-ajalla.

Minun suurin ongelmani on se, että en uskalla ikinä pyytää ketään meille vaikka kylään tai kanssani kaupungille tai jotain. En tiedä miksi se on mulle niin kamala kynnys, mutta se vaatii multa oikeasti aika paljon, jopa hyvien ystävien seurassa. Aina ajattelen, että sillä on kuitenkin jotain parempaa tekemistä kuin olla mun kaa, ja että se itse pyytäisi jos kiinnostaisi. ;/

Ja totta, netissä puhuu helpommin, mutta en ole silti saanut netistä tähän mennessä vielä yhtään kaveria, joskus juttelen jonkun kanssa mesessä, mutten ikinä ole tavannut ketään irl.. Ja sekin johtuu siitä, että vaikka tyyppi vaikuttaisi kuinka mukavalta, en uskalla pyytää meseä, jotta voitaisiin tutustua paremmin. : P

Muokattu viimeksi: 11.01.10 19.32
11.01.2010 19.37
019052227_r
Viestejä: 193
Lahti

"Oikeassa elämässä" minulla ei ole ystäviä, eikä koskaan ole pahemmin ollutkaan. Netin välityksellä, minulla on kaksi hyvää ystävää, joiden kanssa puhun miltei päivittäin. Molemmat asuvat Yhdysvalloissa. Kavereita minulla on jonkun verran.. Mutten vietä aikaa heidän kanssa.

Älä Ikinä Osta Pimeää Pentua! </3
12.01.2010 20.57
022518505_r
Viestejä: 2430
Vantaa

Koulun kautta ja harrastuksien yhteydestä olen tutustunut todella upeisiin ihmisiin ja heistä on tullut todella hyviä kavereita kanssani. Kuitenkin näitä ihmisiä näen vain koulussa/harrastuksissa tai satunnaisesti vapaa-ajallani. Ystäviä minulla on myös muutama, ja oikeastaan kaikki heistä (eli läheisimmät kaverini) ovat lapsuuden tuttujani tai olen heihin tutustunut ensimmäisillä luokilla. Olipas taas tönkösti selitetty... :/

Kuitenkin, olen iloinen että olen saanut tutustua näihin ihmisiin ja saanut heiltä aina tarvitsemani tuen ja tietynlaisen turvan. Tämän puolen vuoden jälkeen kun suuntaan jatko-opintoihin - "pelottaa" mennä sinne yksin, kun aina on ollut edes se yksi ystävä jonka kanssa on siirrytty luokalta toiselle. Ei siinä mitään jos on sosiaalinen ihminen ja tutustuu helposti uusiin ihmisii + saa nopeasti kavereita - minä en vain ole sellainen. 

Muokattu viimeksi: 12.01.10 20.59
Whatever comes our way, whatever battle is raging inside us, we always have a choice
12.01.2010 22.12
019487034_r
Viestejä: 755
Porvoo

Itelläni on pari erittäin hyvää ystävää joihin luotan todella paljon. Täältä petsiestä olen myös saanut korvaamattomia ystäviä, osan heistä olen jo nähnyt mutta osa on vielä näkemättä ja ehdottomasti aijon nähdä myös jonain päivänä nämä ihmiset jotta tutustun heihin vielä paremmin. Ne jotka olen jo ehtinyt nähdä ja tutustua en heistä enään luovu, niiden kanssa tulee paljon juteltua täällä ja myös puhelimessa.
Ikinä en kuvitellut että netin kautta voi kehenkään tutustua tai että siitä kehittyisi mitään kunnollista ystävyyssuhdetta, toisin kävi, eli väärässä olin. Nämä ihmiset on ollut apuna niin hekisesti kuin fyysisestikkin, kiitos teille siitä! Netissä todellakin voi tutustua aitoihin ystäviin.
Monia on vielä näkemättä ja moneen vielä tutustumatta, mutta avoimin mielin nykyisin olen, petsiessä tosiaan on mahtavia ihmisiä.

12.01.2010 22.18
Karikkoisesta tiestä voi todellakin tulla ihanan tasanen.Sen on saanut huomata täällä ja muutaman ihmisen kanssa.Kuten tuossa yllä Lexin emäntä jo kertoilikin,niin samalla linjalla hänen kanssaan olen ehdottomasti.Sitä on niin surullinen ystävän menetyksestäkin,että silloin viimeistään tietää olevan kyseessä tosi ystävän.Aivan mahtavia persoonia täältä on löytynyt ja todella tiivistä yhteyttä pidetään
12.01.2010 22.19
022636327_r
Viestejä: 401
Kaarina
Kolme parasta. Tätä kautta. Sit yks tääl. Ja yks netist. Eli nii.
Muokattu viimeksi: 12.01.10 22.24
12.01.2010 22.21
019553946_r
Viestejä: 235
Parikkala

Itellä on 9 todella hyvää kaveria, jotka on ihan mahtavia ihmisiä kaikki <3

Niiden kanssa sitten koulussa ja vapaa-ajalla, jos jotain tehdään.

MUOKS!! Niin ja petsiestäkin saatu kaveireta kyllä :D

Muokattu viimeksi: 12.01.10 22.22
Cayenne <3
12.01.2010 22.34
021714062_r
Viestejä: 4370
Hämeenlinna
Koulussa kavereita riittää, hyviä ystäviä vain muutama. Netin välitykselläkin on monia uusia tuttavuuksia saatu. :)
Se mikä ei tapa, se tappo melkein.
13.01.2010 13.16
Mulla on yks ystävä. Ei oikeastaan lainkaan muita. Koulussa kukaan ei hyväksy muo sen takia jokkoon, koska oon todella lihava ja en poikien suosiossa. Kaikki muut luokkamee tytöt ovat niin poikien suosiossa ja seurustelevat. Itte en oo niin pojista kiinnostunut. Muo kiusataan koulussa.. Haukutaan läskikasaks, ihrapalleroks, siaks, joulukinkuks.. eli kaikkee melkei mitä voikaa keksiä. Lisäks kiusaaminen jatkuu kotona. Isosisko on melkeinpä pahin. Haukkuu ja pilkkaa ulonäöstäni, kun ole niin sievä ja hoikka kuin se. Olen sitäpaitsi paljon ylipainoinen ja mulla on jonkun luokan diabetes. Eli voitte kuvitella että mun elämä ei ole mitään helppoa. En voi kertoa siitä kenellekkään ! Ainoat ketkä ovat tukenani, on vanhemmat ja isovanhemmat. Haluaisin jonkun samanhenkisen kaverin (joka tykkää puhua eläimistä jne.) Tuossa se mun elämäni sitte onkin.
13.01.2010 16.27
022546084_r
Viestejä: 210
Jyväskylä

Mulla on viisi ystävä-luokituksen täyttävää kaveria, joiden kanssa oleskelen paljon. Heille voin oikeastaan kertoa mitä vain. Toki heistä yksi on ehkä ihan pikkuisen ylitse muiden, mutta sekin saattaa johtua siitä, että olen tuntenut hänet pisimpään.

Kavereita ja tuttuja sitten riittää. Niiden kanssa voi olla ja jutella, mutten voisi kuvitella kertovani tai luottavani heistä kuin muutamaan, jolle uskaltaisin kertoa syvimpiä salaisuuksia.

Mutta loppujen lopuski, vaikkei minulla sitä "bestaa" olekkaan, olen tyytyväinen. :>

13.01.2010 19.51

Mun mielestä ystävän ja kaverin välistä rajaa on tosi vaikea määritellä sillai "yleistäen", uskon että jokainen tietää itte mitä eroa niillä on jos ylipäätään erottelee ystäviä ja kavereita.

Mulle ystävä tarkottaa sitä, että toisen kanssa voi ihan puhua mistä tahansa mieleen juolahtaa, tyyppi jonka seurassa ei tuu nolo tai vaivautunut olo. Aina ei tartte olla hauskaa, mutta ystävälle ei pidä joutua esittämään jotain muuta kun mitä oikeesti on. Ystävä ei välitä millainen paita sulla on päällä, missä sun vanhemmat on töissä, miten sun tukka on laitettu tai kuinka hyviä numeroita saat kokeista - se ei tahdo paikalle sun paitaa, vanhempia, tukkaa tai koenumeroita vaan sut.
Kaveri taas on sellanen jonka seurassa viihtyy, jonka kanssa voi jutella yleisellä tasolla kaikenlaista mutta jolle sun ei tulis välttämättä mieleen valittaa kuukautiskivuista tai siitä, kuinka sun mummo on sairaalassa ja se tuntuu susta pahalta. Kavereitakin on erilaisia, toiset läheisempiä kun toiset, mutta henkilökohtaisempia juttuja en kavereiden kanssa jaa.

Yhtä kaikki, ystäviä mulla on muutama, kavereita paljon enemmän. Koulun ja harrastuksien kautta mulla on lähinnä niitä kavereita, ystävät on pitkän kaverisuhteen kautta tulleet aina vaan läheisemmiksi. Ikähaitari on mua 4v vanhemmasta mua 2v nuorempaan, tyttöjä ja poikia, keskenään erilaisia mutta kaikki tärkeitä. Yks on kumminkin mainittava erikseen, Ystävä isolla Yyllä, serkkutyttö joka asuu 200km päässä mutta pienestä pitäen ollaan rymytty yhdessä aina kun mahdollista ja yhä edelleen ollaan yhteydessä toisiimme päivittäin (: Mun toinen puolisko jota ilman olisin oikeasti ihan hukassa, ikinä varmaan en muista tarpeeks sanoa kuinka rakas se on mulle mutta toivottavasti tuo sen tietää ;--) Ymmärtää puolesta ajatuksesta mitä tarkotan, on aina valmis kuuntelemaan, jaksaa aina olla tukena vaikka en taatusti ole niitä helpoimpia ihmisiä ystävänä. Kerta kaikkiaan tyyppi täyttä kultaa!

Kertaus on kyllästymisen anoppi.
13.01.2010 21.04

aaww, ihana aihe<3

Itsellä on paljon kavereita. Koulussa olen monien tyyppien kanssa, mutta aika harvan "koulu kaverin" kanssa olen vapaa-ajalla, vaikka onkin mukavia ja ihania tyyppejä.

Vapaa-ajaalla vietän aikaani paljon kavereiden kanssa ja meillä on tosi mukava kaveripiiri, mutta täytyy myöntää, että kaveripiirissämme on 2 ihmistä, jotka on tärkeimpiä minulle. Meidän kolmen välillä ei ole mitään salaisuuksia ja kaikki pystymme toisille kertomaan ja aina voimme toisiimme luottaa. Joskus sitä miettii, miten elämä rullais ilman niitä. Silloin kun on vaikeaa ja asiat painaa niin vuodattaa ne niille läheisimmille kavereille ja ne kuuntelee ja tsemppaa.
Myös yksi tärkeä asia, mistä pidän meidän kolmen ystävyydessä on se, että voimme suoraan sanoa toisillimme, jos jokin toiminta tai joku muu asia ärsyttää ko. ihmisessä. Kukaan ei vedä herneitä nenään tai loukkaannu asiasta vaan ottaa palautteen rakentavana ja tietää, että tämä juttu ärsyttää kaveria.
Meillä on myös loppu pelissä aika vähän riitoja. Tietysti niitäkään ei aina voi välttää, mutta yleensä kun riitelemme sanomme asiat todella suoraan, joka voi oikeasti satuttaa. Yleensä kyllä huomaa heti kun meni liian pitkälle ja silloin ainakin itse menen hetkeksi rauhoittumaan ja pyytämään lopulta anteeksi ja sopimaan asian. Koskaan meillä ei ole ollut riitoja jotka kestäisivät viikkotolkulla, niinkuin monesti tuntuu näitä muissa porukoissa olevan. Pisin riita minkä nyt äkkiseltään muistan on kestänyt muutaman tunnin, joka sisältää parin tunnin mykkäkoulun ja sitten sovinnon joka taas sisältää piiiitkän syvällisen keskustelun:D

Ja niin, olemme tunteneet toisemme about 4 vuotta, ja näemme toisia lähes joka päivä.

 

Muokattu viimeksi: 13.01.10 21.04
14.01.2010 12.15
No, mulla on muutama kaveri, ja muutama ystävä... Ja mulla oikeestaan on selvä rajapalkki, josta tunnistan onko tää mun kaveri vai ystävä.

Kaverit on sellasia että niitten kanssa tulee oltua enemmäkseen vaan opiskelujen vuoksi. Koulussa jutellaan ja nauretaan ja sekoillaan, tehdään jotain projektia yhdessä, mutta sitten loppuiks ei me olla vaihdettu ees puhelinnumeroita, eikä näin ollen koulun ulkopuolella pidetä yhteyttä.

Mut sit ne oikeet ystävät. Koulussaki niitte kanssa oleminen on erilaista ja voi vaikka aamuyöllä kello 2 soittaa ja herättää, ilman että siitä nousee haloo. Ja niitten kans voi jakaa kaiken sellasen jota pelkälle kaverille ei välttämättä vois - ne synkimmät salaisuudet ;) Eikä tartte olla aina parhaimmillaan, ei se oikee ystävä siitä mihinkään mene jos oot ihan änkyrämänkyrä yhden kerran sille. :D
14.01.2010 18.28

Netissä minulla ei ole paljon kavereita (paitsi fb:ssä)

Mutta minulla on yksi erittäin hyvä ystävä, jonka olen tuntenut 6 vuotta.

14.01.2010 19.08
Amigo RIP kirjoitti:

Itelläni on pari erittäin hyvää ystävää joihin luotan todella paljon. Täältä petsiestä olen myös saanut korvaamattomia ystäviä, osan heistä olen jo nähnyt mutta osa on vielä näkemättä ja ehdottomasti aijon nähdä myös jonain päivänä nämä ihmiset jotta tutustun heihin vielä paremmin. Ne jotka olen jo ehtinyt nähdä ja tutustua en heistä enään luovu, niiden kanssa tulee paljon juteltua täällä ja myös puhelimessa.
Ikinä en kuvitellut että netin kautta voi kehenkään tutustua tai että siitä kehittyisi mitään kunnollista ystävyyssuhdetta, toisin kävi, eli väärässä olin. Nämä ihmiset on ollut apuna niin hekisesti kuin fyysisestikkin, kiitos teille siitä! Netissä todellakin voi tutustua aitoihin ystäviin.
Monia on vielä näkemättä ja moneen vielä tutustumatta, mutta avoimin mielin nykyisin olen, petsiessä tosiaan on mahtavia ihmisiä.

Ite oon sain yhen parhaasta ystävistä netin kautta. enää kyllä ei olla juteltu paljoa. Mutta kyllä netistä löytää tosi ihania tyyppejä

14.01.2010 19.18
022659476_r
Viestejä: 4317
Hyvinkää
Neppi kirjoitti:

Mulle ystävä tarkottaa sitä, että toisen kanssa voi ihan puhua mistä tahansa mieleen juolahtaa, tyyppi jonka seurassa ei tuu nolo tai vaivautunut olo. Aina ei tartte olla hauskaa, mutta ystävälle ei pidä joutua esittämään jotain muuta kun mitä oikeesti on. Ystävä ei välitä millainen paita sulla on päällä, missä sun vanhemmat on töissä, miten sun tukka on laitettu tai kuinka hyviä numeroita saat kokeista - se ei tahdo paikalle sun paitaa, vanhempia, tukkaa tai koenumeroita vaan sut.
Kaveri taas on sellanen jonka seurassa viihtyy, jonka kanssa voi jutella yleisellä tasolla kaikenlaista mutta jolle sun ei tulis välttämättä mieleen valittaa kuukautiskivuista tai siitä, kuinka sun mummo on sairaalassa ja se tuntuu susta pahalta. Kavereitakin on erilaisia, toiset läheisempiä kun toiset, mutta henkilökohtaisempia juttuja en kavereiden kanssa jaa.

Komps. Mulla on 2 ystävää, joille voin kertoa kaiken. Olemme tunteneet 2½ vuotta, toisen taas 2 vuotta (siskokset). Sitten niitä kavereita on enemmän, joille ei nyt ihan kaikkea voi kertoa, mutta ovat hyviä tyyppejä. Koulussa minulla on muutamia kavereita, siellä yksi henkilö on ylitse muiden. Sen kanssa voi jakaa kaikki ajatukset huoletta, ja hän on tärkeä minulle. Kyseisellä henkilöllä ei ole paljon kavereita, koska on kiinalainen. En olisi ikipäivänä uskonut, että meistä tulisi ystäviä. Muistan kun emme tunteneet, hän pyöri parin kaverini kanssa ja katselin häntä "vähän sillä silmällä". Mutta nyt kun tutustuin häneen paremmin, meistä tuli erottamattomat koulukaverukset. Näin vain kävi, kun jouduimme samaan ryhmään, alkoi juttu luistamaan. Tajusin, että ennen koulu on ollu hyvinkin tylsää ilman häntä. Olemme nyt tunteneet puolivuotta, ja tästä on hyvä jatkaa.

03.09.2010 20.07

Tämä keskustelu on aika kuollut, joten nostelen sitä vähän. Rakkauspuolella on kaikkea rakastettuun liittyen, mutta kyllä ystävätkin voivat aiheuttaa jurppista, kaipuuta, iloa, surua ja kaikkia ajatuksia!

Itse olen taas niin pihalla. Teki mieli hakata päätä seinään. Aina välillä tunnen kuuluvani porukkaan, tunnen jopa, että minut halutaan siihen, mutta suurinosa ajasta menee hakatessa päätä seinään ja miettiessä, että oikeasti vaan kuitenkin haukutaan selän takana, puhutaan shaibaa ja ollaan kaveria silkasta velvollisuudentunnosta. Ei tämä onneksi vaikuta tapaani toimia koulumaailmassa, mutta raaaaaaaaaaaah.

03.09.2010 20.20
000039615_r
Viestejä: 7022
Sen mä oon ite nyt oppinu, että ketään, ei ketään pidä päästää lähelle, ainakaan minä en päästä. Mieluummin murehin kaikki paskajutut omassa mielessäni ku kuulen koko kylältä jutusta eri stoorii asiasta. Kiitos kun osaatte pettää luottamuksen <3 Muutenki olis helppoo luottaa.
03.09.2010 20.23
020243179_r
Viestejä: 654
Parkano
Mulla on muutama tosi hyvä ystävä, joille voin siis kertoo ihan kaiken ja luotan niihin 100% ja sitten näitä kavereita on myös paljon, siis niitä joille moikkailla koulun käytävällä, kysellä kuulumisia ja hengata muuten vaan. Kavereista ei oo ikinä ollut pahemmin pulaa ja tässä parin vuoden aikana kaveripiiri on suurentunut paljon verrattuna esim. ala-aste aikoihin, jolloin oli ne pari tiettyä ihmistä joiden kanssa olin - ja muille ei puhuttu sanaakaan. Helpottaahan se niin paljon elämää kun tietää että löytyy niitä ihmisiä jotka aidosti välittää mitä mulle kuuluu ja jaksaa olla mun kans.

Kouluunkin on siinä mielessä kiva mennä kun tietää että sielä tullaan halaan ja jutteleen kun nähdään. :D

Niin ja Petsiestä oon mäkin löytäny 5 niin ihanaa ihmistä!
Muokattu viimeksi: 03.09.10 21.08
03.09.2010 20.31
022142292_r
Viestejä: 1492
Helsinki
Jaahas, eräs ennen todella hyvä ystävä on ruvennut nyt todella v:mäiseksi. En jaksa selittää kaikkea, mutta ei olla nähty kesän aikana kuin pari kertaa. Syytä on sekä minussa että hänessä. Törmäsin kuitenkin hänen poikaystäväänsä tuossa pari viikkoa sitten ja se sanoi, että kuulemma tämän "kaverini" mielestä mä olen syypää tässä kaikkeen. En todellakaan ole. Olen OSA syyllinen, mutta en kokonaan. Aika hyvin puolet ja puolet, sanoisin. Noh, tänään sitten laitoin viestiä, että nähdäänkö ensi viikolla. Kyllähän se myöntyi, mutta niin nihkeesti, että nyt ei TODELLAKAAN huvittaisi mennä tuota ihmistä tapaamaan. Jos ei kerran kiinnosta p:skan vertaa, niin miksi muakaan sitten pitäisi kiinnostaa?? Tekisi niin mieli laittaa viesti, että eipäs nähdäkkään, mutta en halua vajota niin alas, vaan menen tapaamaan sitä sitten ensi viikolla ja jos se jatkaa tuota v:ttuilua, niin se oli siinä sitten. Kolmen vuoden todella hyvä ja läheinen ystävyys menee sitten siinä. :(
Life is like a dog sled team. If you ain't the leading dog, the scenery never changes. -Lewis Grizzard
03.09.2010 20.39
Lissu kirjoitti:
Sen mä oon ite nyt oppinu, että ketään, ei ketään pidä päästää lähelle, ainakaan minä en päästä. Mieluummin murehin kaikki paskajutut omassa mielessäni ku kuulen koko kylältä jutusta eri stoorii asiasta. Kiitos kun osaatte pettää luottamuksen <3 Muutenki olis helppoo luottaa.

Niin samalla aaltopituudella ja samaa mieltä! Luottamus on mennyt kerta toisensa jälkeen, ja minkä takia? Olen kerran lopettanut toisen murheiden kuuntelut ja ilmoittanut, että hei, mullakin on hätä! Mut min en ole sen arvoinen, että minua kuunneltaisiin.

Toki ystävyyssuhteita on mennyt omasta tahdostanikin, en tietenkään kiellä sitä. Mutta yleensä nekin juontavat juurensa tällaisiin tapauksiin. Kerta toisensa jälkeen... se luottamus petetään tai osoitetaan, etten ole minkään arvoinen.

Herää välillä kysymys, että missä on ne sellaiset ihmiset, jotka haluaa viettää aikaa minun kanssani, luottaa minuun ja samalla olla oman luottamukseni arvoisia?

03.09.2010 21.05
020468261_r
Viestejä: 265

Ahh.. Mulla on kyllä kaks niin parasta ystävää, ollaan tunnettu ihan polvenkorkusista asti< 3 Täydennetään toistemme lauseita, aatellaan samalla tavalla ja voidaan puhuu toisillemme ihan kaikesta. Nykyään ei silleen enää kauheen tiiviisti olla tekemisis, mutta todella läheisiä kuitenki ollaan. Voidaan vaan olla hiliaakin, eikä se hiljaisuus oo yhtään vaivautunu< 3

Sitten mulla on tosi kultasia kevereitakin. En niitäkään haluis menettää, mutta meillä on niitten kans aika erillaiset ajatukset ja arvot. Toki jutunaihetta löytyy ja paljon.. Moni kaveri on silleen puoliks ystävä (ite oon sitä mieltä että kaveri ja ystävä on kaks eri asiaa) et niillekkin puhutaan monista asioista.

MUOKS. OPOn luokan seinällä oli ihana lause " Ystävät ovat niitä henkilöitä joihin ei tarvitse tehdä vaikutusta" <3

Muokattu viimeksi: 03.09.10 21.06
saken.blogit.fi
03.09.2010 21.10
022637141_r
Viestejä: 654
Kuopio

Jaa a.... onhan niitä, mutta tällä hetkellä voisin sanoo kaikille et haista p**ka -.-

ette te mitään oo luullu yms. teette vaan omia päätelmiänne, ette tiedä mistään mitään ja jos kerta oon p**ka niin v***u sanokaa se päin naamaa mielummi kun tolleen seläntakana vaa.

Sinuakin luulin ihan oikeesti HYVÄKSI kaveriksi, mutta toisin taitaa olla

03.09.2010 21.14
020332249_r
Viestejä: 310
Lahti

Joo, luottamus sinänsä osittain menetetty täälläkin. Mutta siitäkin huolimatta edelleen olen suhteellisen avoin ja helposti luotan ihmisiin ja puhun asioistani. Toisinaan ongelma on enemmänkin siinä etten usko kaikkia kiinnostavan aidosti kuunnella avautumisiani ja tilityksiäni. Ja siitä seuraa toinen ongelma kun sitten pääätän olla rasittamatta kanssaihmisiä murheillani, enkä saa niitä purettua ja puhuttua jollekkin.

Mutta tätäkin enemmän ärsyttää eräs ystävyyssuhde. Seuraa tarina joka on pitkä ja sekava:

Tutustuimme vaahtosammuttimen kokoisina (minä vähän vielä pienempi kun tällänen lyhyt pätkä olen). Leikittiin päiväkoti- ala-aste -aika, yläasteaikana hieman rakoili, eri koulu, eri kaveriporukka ja tekemiset. Nyt viimeiset viisi vuotta lukio/amis -aika ja sen jälkeinen ollaan oltu tiiviisti tekemisissä ja puhuttu toisillemme _KAIKKI_.

Minua kohtaan ko. tytön käytös on ollut toisinaan inhottavaa. Äiti kotoa asuessani ja useamman kerran asiaa hänelle itkiessäni yritti saada minut ymmärtämään ettei sellaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään, sillä kun olemme yhdessä - on meillä mielettömän mukavaa ja edelleen pystymme puhumaan kaikesta.

Tytön toiminta aiheutti kotona asuessani myös monen monta riitaa, oltiin sovittu lenkille lähtö klo 20, mutta kotiovellani tyttö saattoi olla vasta klo 21 tai myöhemmin (vanhempani menivät aikaisten aamuherätysten vuoksi aikaisin nukkumaan eivätkä tykänneet että kotiin tultiin puoli kymmenen jälkeen kolistelemaan (äidilläni oli silloin kaken huipuksi vielä nukahtamis ja nukkumisvaikeuksia...), soittamalla ei saanut kiinni eikä viesteihin tullut vastausta.

Myöhästelyt toki olivat ihan normaalia häneltä ja ennalta odotettavaa, aiemmin en niistä välittänyt, mutta tänä vuonna se aiheutti erittäin noloja tilanteita.

Kerran kävi niinkin että sovittiin leffaanmeno, mutta kello näytti sitä aikaa mikä oltiin sovittu että hän on mua hakemassa, ei näkynyt eikä kuulunut tyttöä missään. Ei vastannut puhelimeen, ei viestiin. Jäi sitten leffa näkemättä. Myöhään illalla/yöllä, tuli viesti jossa lyhyt selitys "sori, nukahdin." Ei edes kunnollista anteeksipyyntöä, mahdollista pyyntöä uudesta yrityksestä yms. :/

Kaiken huippuna on sitten sellainenkin seikka kun olimme porukalla reissussa, tarkoituksena ajaa yöllä takaisin kotiin, lähtikin tyttö yhtäkkiä mökiltä kotiin, kysyen "mä lähen nyt, mitä sä teet?" en millään pystynyt sillä hetkellä lähtemään. Jäin siis matkasta ja rupesin sitten kyselemään että oisko kukaan ajamassa vielä yöllä Lahteenpäin, kun seuraavana aamuna oli lähtö näyttelyyn.

Mä oon ollu pitkään ihan kriisissä tän takia, oon yrittäny herätellä tyttöä ottamalla asiat puheeksi, mutta ei auta, naureskelee ja menee ihan vitsinheitoks koko homma. Napakasti oon sanonu miltä musta tuntuu, ja pyytäny skarppaamaan esim. aikataulujen kanssa, mutta ei mitään reaktiota. Oon jopa ollut niin lapsellinen ja ajatellut että nyt teen samat takaisin enkä vastaa jos se soittaa tai laittaa viestin, mutta kertaakaan en ole siihen kyennyt. Mä en vaan oo sellanen tyyppi joka jättää muut huomioimatta / vastaamatta yhteydenottoihin. Otin jo tässä kuukauden päivät sitten sellaisenkin kannan etten enää ota mitään yhteyttä ko. ihmiseen, ja kattoisin että merkitsenkö oikeesti mitään. Mutta ei sekään onnistunut, kiitos facebookin ja mesen. Tää on ihan kamala tällänen tilanne vaikka sinänsä mistään isommasta ja vakavammasta ei ole kyse. Ollaan tunnettu niin kauan etten millään haluaisi oikeasti heittää kirvestä kaivon ja unohtaa koko ihmisen, mutta tuntuu etten vaan enää jaksa tällästä kohtelua, omasta mielestänikään en tälläistä enää ansaitse...

Tulipa tilitys. Eikä tässä ollut edes kaikki..

Onneksi mulla on muitakin mahtavia, ihania ystäviä joita rakastan hirmusesti ja joista ainakin yhtä kiinnostaa aidosti mitä mulle kuuluu <3

Muokattu viimeksi: 05.09.10 00.25
http://millainennn.blogspot.com/
04.09.2010 16.05
022663409_r
Viestejä: 3072
Lahti
Kida kirjoitti:
Lissu kirjoitti:
Sen mä oon ite nyt oppinu, että ketään, ei ketään pidä päästää lähelle, ainakaan minä en päästä. Mieluummin murehin kaikki paskajutut omassa mielessäni ku kuulen koko kylältä jutusta eri stoorii asiasta. Kiitos kun osaatte pettää luottamuksen <3 Muutenki olis helppoo luottaa.

Niin samalla aaltopituudella ja samaa mieltä! Luottamus on mennyt kerta toisensa jälkeen, ja minkä takia? Olen kerran lopettanut toisen murheiden kuuntelut ja ilmoittanut, että hei, mullakin on hätä! Mut min en ole sen arvoinen, että minua kuunneltaisiin.

Toki ystävyyssuhteita on mennyt omasta tahdostanikin, en tietenkään kiellä sitä. Mutta yleensä nekin juontavat juurensa tällaisiin tapauksiin. Kerta toisensa jälkeen... se luottamus petetään tai osoitetaan, etten ole minkään arvoinen.

Herää välillä kysymys, että missä on ne sellaiset ihmiset, jotka haluaa viettää aikaa minun kanssani, luottaa minuun ja samalla olla oman luottamukseni arvoisia?

poden kanssa tällasta luottamuspulaa ku mulla ei ikinä ole ollu kaveria jolle voisin sydäntäni purkaa ja ketä ihan oikeesti kiinnostais mun asiat, kehen vois luottaa. Edes yhden sellaisen ku sais ni oisin äärimmäisen ilonen. Koulukaverit ei välitä enää mut meen sillä voimalla et oon petsiestä saanu uusia kavereita ja ovat mulle tärkeempiä ku tietävätkään! haluisin tavata näitä tyyppejä vaikka taivaalta satais puukkoja. Kida mm. yks heistä ja tärkeimmästä päästä :)
You never know how strong you are, until being strong is the only choice you have
04.09.2010 16.23

Mulla on ollut muutama ystävä, nyt ei ole yhtään. Yksi muutti, tosin meidän välit oli jo ennen muuttoa muuttuneet ihan perus kaverisuhteeksi. Yhden ystävyyssuhteen lopetin ihan itse koska en vaan kestänyt sitä ihmistä, se oli liian mustasukkainen ja aiheutti mullekkin ongelmia käytöksellään ja meillä oli myös aikalailla erilaiset mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet. Sitten kaksi on vieläkin mun todella hyviä kavereita joiden kanssa on kivaa aina kun ollaan yhdessä, mutta ystäviksi en kuitenkaan laske.
Kavereita mulla on melko vähän, kaikki on vaan sellaisia hyvänpäiväntuttuja joiden kanssa joskus vaihdetaan kuulumisia ja joskus jopa tavataankin.
Ehkä mulla on jotenkin väärä asenne tai jotain kun en ystäviä tai kavereita saa, en vaan uskalla puhua mistään kenellekkään ja tuntuu ettei ketään kiinnosta pitää yhteyttä joten en sitten halua häiritä viesteilläni tai soittamisella saati taapamisehdotuksilla enää sen jälkeen kun toinen jättää pariin viestiin vastaamatta tai peruu tapaamisia ihan noin vain.

04.09.2010 17.37
020620564_r
Viestejä: 265
Varkaus
minulla on paras kaveri ja me valitettavasti riidellään kamalasti. ihan mitättömistäkin asiosta. emme nää usein vapaa-ajalla... hän on aina hänen toisen parhaan kaverinsa kanssa. musta jotenkii vaa tuntuu ettei kaverini ole enää mulle niin läheinen ku oli ennen, hän takertuu pikku seikkoihin, suuttuu helpommin kuin ennen. hän vaikuttaa siltä, hänen mielestään hän tietää kaiken ja jos olen erimieltä minä olen väärässä, olen sellainen persoona etten anna helposti periksi, lopulta erimielisyys loppuu siihen kun hän marttyyrisoi: "olen aina väärässä sinä oikeassa, miksi edes väitän, minä en ymmärrä mitään"

ja nyt kun vaihdoimme uuteen kouluun , kun vanha koulu lakkautettiin, hän koko ajan hokee: "missä x? mihinköhä x meni? meen käymää x:n luona" (x hänen toinen paraskaverinsa.) se on ärsyttävää. ja viimeisimmän väittelymme jälkeen kun mennin kaverini ja x:n luo - x moikkasi minulle sillä äänellä että joo voit mennä pois sun seuraa ei kaivata. se tuntui pahalle, sillä en ole tehnyt hänelle mitään pahaa!

minun luokallani on tyttö, joka on hyvin ujo ja puhuu meidän luokalta suunnilleen vaan minulle. olen hänen kanssaan välkillä, ettei hän joutuisi olemaan yksin. paraskaverini on joskus kanssamme, mutta lähtee siitä melko pian, koska ei tykkää ujosta tytöstä. joudun olemaan tämän kanssa kahdestaan, ja se on todella tylsää -> saan jutella suunnilleen itsekseni. minua ärsyttää, kun ystäväni ei tajua, että minusta tuntuu pahalle kun hän jättää minut kahdestaan ujon tytön kanssa. ja luulen että jos puhun ystäväni kanssa siitä hän suuttuu ja sanoo, voithan sinä aina tulla minun ja x:n ja x:n kavereiden luo. en voi sitää x:n lissu kavereita..

paraskaverini myös juttelee mesessä monien kavereiden kanssa ihan turhiakin asioita, mutta meidän keskustelumme tyssää siihen kun molemmat on sanoneet moi. ellei sitten kaverini halua vuodattaa jotain asiaa. minusta se tuntuu aika pahalle kun nään mitä hän kaikkien muiden kanssa on jutellut ja minun kanssani vaan riitelee tai puhuu jostai hänelle tärkeästä jutusta.

olen miettinyt, että pitäisi ehkä jotenkin vaan antaa hänen mennä omia teitään. että olisimme vaan koulukavereita. emme kertoisi toisillemme salaisuuksia tai ihastuksia, emme kertoisi suruja ja iloja. mutta en halua luopua hänestä, koska hän on kuitenkin minulle niin tärkeä.

paraskaverini myös luulee itsestään liikoja. hän on sitä mieltä että kaikki kertoo kaikki asiat hänelle. eikä kellekkään muulle. luulin myös että puhumme kaikesta, mutta nyt kun esim. kysyin että tiiätkö miksi se ja se eros niin hän vastaa: 'tiiän, mut en kerro jos se ei halua että kerron. kysy ite' minä kuitenkin kerron hänelle kaiken muilta kysymättä mitään.

minun pitäisi puhua parhaankaverini kanssa tästä kaikesta, mutten pysty siihen. en halua loukata häntä tai aiheuttaa suurta riitaa. haluan olla hänen kanssaan väleissä.

jos tämä vielä tästä selviäisi...

onneksi minulla on vielä yksi aika hyvä kaveri. (jä tässä kohtaa tunnen itseni huonoksi ystäväksi) puhun hänelle tunteistani täällä asuvasta parhasta kaveristani. kerron hänelle kaikki mikä minua parhaassa kaverissani ärsyttää ja se helpottaa, hän ymmärtää. koulumatkoilla aina juttelemme 'syvällisiä' ja hänen kanssaan on oikeasti hauskaa. koulussakaan hän ei ujostele tehdä hulluuksia tunnilla. kuvistunnit hänen kanssaan ovat parhaita. taiteilijasielumme pääsevät valloileen. xD
käymme hänen kanssaan myls useasti lenkeillä ja juttelemme asioista jotka painavat mieltämme. emme ennen olleet näin läheisiä, kuin nyt, mutta kun seiskalla jouduimme samalle luokalle, niin siitä se ystävyys sitten alkoi. luokat muuttuivat ja emme olleetkaan enää samalla luokalla kasilla. mutta silti ystävyytemme vain vahvistui.

pakko vielä mainita yksi toooooooosi hyvä ystävä. olemme tunteneet siitä asti kun hän syntyi. hän asuu valitettavasti eri paikkakunnalla, emmekä ne usein. mutta kun näemme meillä on aina kivaa. hänelle voin kertoa ihan kaiken.

purin vähän tunteitani ja ajatuksiani..

If you don't have an aussie you only have a dog.

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautuneille henkilöille

Logo-labyrintti